Puomeja!

Ilmeisesti lähes päivittäiset postaukset ei ole teidän lukijoiden mielestänne liikaa, joten miksipä siis rajoittamaan niiden määrää kun kerran kerrottavaa on. ;)

Sain luvan hypätä Winniellä esteitä joku päivä. En tiedä onko ponilla koskaan hypätty yhtään mitään ja jos onkin, niin ainakaan puoleen vuoteen poni ei ole sitä tehnyt. Puomeja mentiin Winnien kanssa jonkin verran jo ennen joulua ja eilen jatkettiin puomitreeniä, jolta on sitten mukavampi jatkaa pikkuruisille esteille. Luonteeltaanhan Winnie on todella rohkea ; se mennä puksuttaa sinne mihin pyydetään ja selvittää sitten annetun tehtävän parhaansa mukaan. Täysin valkoisetkaan puomit eivät saaneet ponilta edes epäileviä katseita, vaan tamma paineli suoraan niiden sekaan ja järjesteli jalkojaan puomien väleihin niin kuin parhaaksi näki.

Tehtiin samaa tehtävää kuin kerran aikaisemminkin, eli puomityöskentelyä sisemmällä ja ulommalla pääty-ympyrällä. Tehtävä on siitä hirmu mukava, ettei sen rakentaminen vie kamalasti aikaa ja siihen voi yhdistää ravi- ja laukkatyöskentelyn. Sisemmät puomit ratsastetaan siis ravissa ja niiden jälkeen nostetaan laukka, jossa ylitetään isommalla ympyrällä oleva puomikasa. Laukasta hidastetaan raviin ja jatketaan taas ravipuomeille.

Winnie oli kovin taitava ja jaksoi keskittyä työskentelyynsä, vaikka maneesissa oli samaan aikaan kaksi muuta hevosta. Lisäjännitteenä katsomossa oli vielä oma äitini, johon Winnien oli tarkoitus tehdä hyvä vaikutus. Puomityöskentely sujui ongelmitta ja loppuraveissa poni oli oikein todella kiva ratsastaa. Winnie myötäsi kivasti ja kulki melko tasaisen pyöreänä. Saa nähdä mitä tästäkin ponista tulee, kun se on päivä päivältä mukavampi ratsastaa. :)

9

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Poju palautti mut eilen maan pinnalle - kirjaimellisesti. Voi hyvää päivää oikeasti millainen päivä!

Kävin ratsastamassa Winnien jo päivällä, kun oltiin viestitelty Pojun omistajan kanssa ja sovittu että käynkin tällä viikolla to ja la ratsastamassa. Winnie oli tosi kiva ratsastaa, treenattiin heC kouluohjelmaa kun kuultiin huhua, että parin viikon päästä olisi koulukisat kotitallilla. Sinne siis suunnataan, kun treenikin meni niin hyvin. :) 

Kotiin päästyäni käväisin facebookissa, jossa selvisikin, että mun olisi ollut tarkoitus sittenkin ratsastaa Poju tänään ja sen LISÄKSI torstaina ja lauantaina. Noh, takaisin tallille siis! Mun olisi pitänyt itse ymmärtää varmistaa vielä, että oliko nyt tarkoitus vaihtaa vuokrapäiviä vai tarvittiinko liikutusapua niiden vuokrapäivien lisäksi muille päiville.. :) Kenttä oli sattumalta vapaa, joten suuntasin Pojun kanssa sinne. Alkuun poni oli todella hidas ja tahmea, mutta parani oikein paljon loppua kohden. Treenattiin laukanvaihtoja raviaskeleen kautta kolmikaarisella kiemurauralla ja vastalaukkoja tehtiin loivalla kiemuralla. Poju oli oikein taitava! Puolessa välissä treeniä kentän toiseen päähän jätettiin (mun antamalla luvalla) toinen hevonen laiduntamaan. Poju alkuun kyttäili toista hevosta, mutta kykeni kyllä lopulta työskentelemään ihan normaalisti laukassakin tässä laidunpäädyssä. Noh, enkös lopulta antanut ponille pitkät ohjat ja kävellyt useasti tämän laiduntavan hevosen ohi. Viimeistä kertaa kenttää kiertäessä Poju kuitenkin luuli tämän hiljaa ja rauhassa laiduntavan hevosen vähintäänkin käyvän hänen päällensä ja päätti aivan sekunnin murto-osassa kääntyä varoittamatta paikoillaan ympäri ja pinkoa toiseen päähän kenttää. Kaikki tapahtui niin mielettömän nopeasti, että naamani kosketti jo kentän hiekkaa, ennen kuin ymmärsin että nyt lähti poni alta. 

Laskeuduin siis oikein komeasti suoraan naamalleni/kyljelleni/vatsalleni, jonka jälkeen keräilin ilmaa takaisin keuhkoihini ja keräilin hiekkaa suusta, silmistä ja nenästä. Mietinkin, että en ole pitkään aikaan satuttanut itseäni tippuessani. Nyt sain kyllä osumaa jonkin verran; poski on vähän kosketusarka ja pää särkee vielä näin seuraavanakin päivänä hieman. Mahtavaa, olen Pojusta niin kovin ylpeä ;) Pakko oli päästä tämäkin jakamaan teidän ihanien lukijoiden kanssa, vaikka postauksia nyt on tullut hirveää tahtia Winnien tultua takaisin. Toivottavasti piristi päiväänne tuo mielikuva minusta maistelemassa kentän hiekkaa! Jos Poju osaisi, niin se olisi varmasti kihertänyt hihitystä toisessa päässä kenttää näyttäen samalla hieman syylliseltä. 

5

Rohkea Essi!

Huh, ylitin itseni! Olin hurjan rohkea ja menin eilen Winniellä ilman satulaa, vaikkei ollut edes ketään henkisenä tukena vahtimassa ja soittamassa ambulanssia siinä vaiheessa kun tipun niskoilleni.
Winnie kuitenkin käyttäytyi siivosti ja oli ihan mielettömän mukava ratsastaa! Tamma liikkui omalla moottorillaan reippaasti eteen ja oli aikaisempaa tasaisempi suustaan ja muutenkin. Rohkenin kokeilemaan myös muutaman askeleen laukkaa, voi miten Winnie oli hieno! Laukat nousi molempiin suuntiin oikein nätisti ja kiikuin selässä ongelmitta ilman satulaakin. Kyllä tästä tammasta tulee vielä hieno, se palkitsee ruhtinaallisesti kun siihen saa luotua luotettavan ystävyyssuhteen. :)
Kävipä maneesissa muuten toinen hevonenkin meidän työskentelyn aikana, mutta fiksu ja aikuistunut tamma ei siitä välittänyt ollenkaan.

Sitten kurjempiin kuulumisiin.. :( Kokoajanhan olen tiennyt että Poju lähtee kesäksi kotiinsa, mutta nyt se päivä on konkreettisesti edessä. Poju viipyy Metsäkylässä vielä seuraavan viikon, jonka jälkeen se lähtee omistajansa kanssa esteleirille ja menee sieltä suoraan kotiinsa. Nyt on jäljellä siis enää muutamat ratsastuskerrat Pojulla, paras siis nauttia niistä. :)

16

Varusteeton ratsastus, osa 2

2

Videoita!

VIHDOIN onnistuin tässä videohässäkässä, tässä siis videopätkät ratsastuksesta sekä maastakäsintyöskentelystä muistaakseni torstailta. :) Videot ei ole mitään editoinnin taidonnäytteitä, vaan yksinkertaiset pätkät havainnollistamaan sitä, missä mennään molempien työskentelymuotojen suhteen. :)

6

Blogihaaste

Olen saanut blogihaasteen huikeasti jopa neljästä blogista, joten nyt on kyllä jo pakko vastata tähän haasteeseen. Kiitos haasteen jättäjille ja yleisesti myös teille kaikille lukijoille! Bloggaaminen on ollut viime aikoina todella mukavaa ja antoisaa, kun olen saanut niin paljon positiivista ja tsemppaavaa kommenttia teiltä lukijoilta. Te teette bloggaamisesta kivaa ja annatta sille merkityksen, kiitos siis teille!


Blogihaasteen sääntöinä on vastata 11 haasteen antajan esittämään kysymykseen ja sen jälkeen nimetä 11 haasteen ansaitsevaa blogia ja keksiä niille uudet kysymykset. Kun nyt olen saanut haasteen neljästä eri blogista, on mulla vastattavia kysymyksiä 44. Haasteesta on liikkeellä kahta eri versiota, joista toisessa käsketään kertoa 11 faktaa itsestä. Jos nyt siis vastaan valmiiksi annettuihin 33 kysymykseen, niin eiköhän siinä tule faktoja kerrassaan. :) Kiitos haasteesta blogeille Rouskutellen, Hevoselämää, Unelmat on tehty toteutettaviksi sekä Tarun blogi.

1. Mistä blogisi on saanut nimensä?
Blogi oli alunperin Essin ja Lenskun poniblogi, kun kirjoitin blogia yhdessä kaverini kanssa. Nimenä tuo oli molemmille sopiva ja tarpeeksi yksinkertainen, sekä kuvaava. Kuvitelmissa kun oli, että blogia lukisi vain muutamat tutut. :D Muutaman kuukauden bloggaamisen jälkeen päädyttiin kuitenkin perustamaan omat blogit, jolloin vanha blogipohja jäi mulle käyttöön ja siitä jäi pelkkä Essin poniblogi.

2. Kuinka suuressa roolissa hevoset ovat elämässäsi?
Melkoisen suuressa, mahdollisesti pian vielä suuremmassa. Käyn kuitenkin tallilla 3-7 kertaa viikossa, bloggaan hevosharrastuksestani ja olen kyllä muutenkin kaveri- ja tuttavapiirissä tunnettu "ponityttönä". Mun elämässä hevoset on se asia, mikä pitää mut raskaan koulutyön ohella järjissäni.

3. Mitä muuta harrastat hevosten ohella?
Olen käynyt pianotunneilla 10 vuotta, mutta juurikin hevosharrastuksen viemän ajan vuoksi en tunneilla enää käy, vaan soittelen pianoa vain itsenäisesti. Valokuvausta voisin sanoa harrastavani, vaikkakin nykyään aika harvoin tulee lähdettyä tallia kauemmas kuvaamaan. 

4. Millaisena ratsastajana ja hevosenkäsittelijänä itseäsi pidät?
Pehmeänä ja oikeudenmukaisena, joskus liiankin. Pelkästään tämän kevään aikana olen neljältä valmentajalta tai opettajalta saanut kuulla, että olen toisinaan kädestäni jopa liian pehmeä. Hevonen pyytää ihan vähän ohjaa - minä annan. Välillä kun pitäisi olla tiukempi ja vaatia enemmän.

5. Tavoitteet tälle kesälle? Entä seuraavalle?
Eipä oikeastaan ole mitään tavoitteita, kiva olisi jos johonkin pikkukisoihin jollain ponilla pääsisi, mutta päälimmäisenä nyt kuitenkin mielessä pyörii vain se, että tahtoisin järjestää Winnien jollain keinolla itselleni. :)

6. Millaisena näet elämäsi viiden vuoden kuluttua?
Vihaan tällaisia kysymyksiä, näitä on tehty koulussakin! Tällä hetkellä mun elämä on niin auki, etten osaa katsoa elämää edes puolta vuotta eteenpäin. Jos kaikki nyt sujuu juuri niin kuin haluaisin ja toivoisin, niin 5 vuoden kuluttua olen valmistunut luokanopettajaksi, olen töissä, asun Turussa ja omistan Winnien, jonka kanssa ollaan menty paljon tästä päivästä eteenpäin.

7. Mitkä ovat itsellesi viisi tärkeintä asiaa elämässä?
Perhe, ystävät, hevoset, elämän mielekkyys ja terveys.

8. Miten käyttäisit 10 000e lottovoiton?
No hirvittävän hankala arvata, ensimmäisenä ainakin ostaisin Winnien pois, hankkisin sille tarvittavat varusteet ja jättäisin loput säästöön ylläpitokuluja varten. :D

9. Seuraamasi televisio-sarjat ja miksi?
Tällä hetkellä ainoastaan House. Se vaan koukuttaa!

10. Mitä hevosiin liittyviä asioita jätät kertomatta blogissasi ja miksi?
Hmm, hyvä ja mielenkiintoinen kysymys! Mitäköhän jätän kertomatta... Aika rehellisesti täällä kaiken omasta hevostelustani kerron, koska en halua antaa itsestäni epätodenmukaista kuvaa ratsastajana tai hevosten käsittelijänä. Kertomatta jätän sellaisia asioita, joihin liittyy vahvasti toiset ihmiset tai heidän hevosensa, mikäli luulen, etteivät he arvostaisi nimensä/hevosensa esiintyvän näinkin suositussa blogissa. 

11. Mielipiteesi koko nykyisestä bloggaus-kulttuurista?
Mun mielikuva on toisaalta positiivinen, toisaalta negatiivinen. Itse näen bloggaamisessa kaksi puolta, jotka ovat toisilleen kuin yö ja päivä. Mun nähdäkseni on aktiivisten ja innostuneiden bloggajien blogeja, joita on kiva lukea ja jotka tarjoaa mukavan väylän tutustua toisten hevosharrastukseen/ muihin juttuihin. Sitten on se toinen bloggajien kasti, jossa kirjoitetaan huomionhakuisesti ja pyritään vain haalimaan mahdollisimman paljon lukijoita. Hevosharrastajien vihreällä sivustolla on päivittäin nähtävissä keskusteluaiheita " Liity blogiini lukijaksi, niin liityn sun!". Ja ketäköhän tämä palvelee? Itse en haluaisi kirjoittaa blogia, jolla on 300 lukijaa, mutta joista todellisuudessa vain kourallinen vaivautuu lukemaan kirjoittamani tekstit. Melko usein näiden blogien postaukset vielä alkavat joko " Anteeksi kun en ole taas kirjoittanut pitkään aikaan..." tai "No nyt taas tällainen turhanpäiväinen postaus, kun ei ole mitään kirjoitettavaa..." 




1. Mikä on lempivärisi?
Vaaleanpunainen ja limen vihreä.

2. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Olisin varmaan joku kenguru, mutta jos itse saisi päättää, niin olisin jokin iso kissaeläin.

3. Miksi aloitit bloggaamisen?
Tähän vastaus löytyy jo ylempää.

4. Mikä bloggaamisessa on mielestäsi kivointa?
Mulle tärkeintä on se, että saan kirjoittaa mulle tärkeästä asiasta ja julkaista mulle tärkeitä kuvia ihmisille, jotka on niistä kiinnostuneita. On todella kiva kun lukijat ovat aktiivisia ja kommentoivat!

5. Mitä aijot/haluaisit tehdä kesällä 2012?
Olisi mukava lähteä kauemmas reissuun, mutta tämä toteutuu vasta syksymmällä luultavasti. Tämän kesän vietän varmaan hyvin pitkälti töissä ja Winnien kanssa, mikäli asiat järjestyy... :)

6. Lisää tähän alapuolella paras ottamasi kuva viime vuodelta ja kerro miksi pidät siitä?

Tämä nyt ei ole ehkä kaikkein paras, mutta tuli ensimmäisenä mieleen. Tykkään tästä ja samana hetkenä otetuista muista kuvista, joissa miniatyyriorivarsa "Kirppu" pääsi toista kertaa elämässään tarhaan ja laukkasi innoissaan ympäriinsä. :)

7. Lempiruokasi?
Tykkään makaronilaatikosta ainakin ja cesar salaatista.

8. Ruoka josta et niin pidä?
Näitä on PALJON. Kaalilaatikko, kaikki keitot, kalapuikot, kermaperunat, monet liha- ja kaaruuat...

9. Paras kesämuisto?
Varmaan 3 viikon kielikurssi Englannissa vuonna 2006.

10. Paras lapsuuden muisto?
Jotenkin mieleen on jäänyt Saksan matka, jolla käytiin isossa eläintarhassa. :) 

11. Mitä haluaisit tehdä 20 vuoden kuluttua?
Apua! No silloin viimeistään pitäisi kyllä olla jo perhe ja se ihan oma hevonen...




1. Miksi kirjoitat blogia?
Tähänkin vastaus jo ylempänä.

2. Mikä on mielenkiintoisin hevosblogi, jota seuraat?
Tykkään Ponin Boxi -blogista, jossa erittäin ponimainen poni kertoo itse elämästään, kolttosistaan ja muista touhuistaan.

3. Oletko mainostanut blogiasi, miten olet saanut lukijoita?
No en nyt ihan hirveästä, todella vähän viimeisen puolen vuoden aikana. Joskus lukijat on myös blogiani linkitellyt mm. ht- nettiin ja omiin blgeihinsa, mitä kautta on uusia lukijoita tännekkin eksynyt.

4. Mitä aiot tehdä tulevana kesänä?
Tähän myös vastaus ylempänä. :)

5. Mikä on mielipiteesi ex-ravureista?
Tähän olen joskus vastannut kommentissa pitkät pätkät, tosin koskien pelkkiä LV hevosia. Itse en tykkää ohjaa vasten juoksevista, kunnon laukkaa osaamattomista hevosista, mutta kunnolla koulutettuja ja ratsuiksi soveltuvia ex ravureita vastaan mulla ei ole mitään. 

6. Parhaat puolesi ratsastajana?
Varmaan pehmeys ja rauhallisuus, jotka toisinaan myös kostautuu kun ei saisikaan olla esim. niin pehmeä kädestä.

7. Huonoimmat puolesi ratsastajana?
Sinnikkyyden puute! Mun on todella hankala jäädä työstämään mitään tehtävää tai ongelmaa etenkään, jos ei ole opettajaa kentän laidalla kiljumassa ja pakottamassa. Helposti annan epäonnistumisten kohdalla vaan asian olla jä lähden maastoon mököttämään, kun ei hommat sujukkaan.

8. Minkä asian haluaisit oppia seuraavaksi hevosten kanssa?
Haluaisin oppia paremmaksi hevosten elekielen lukemisessa. Sitä kautta voisin oppia ihan yleisesti toimimaan hevosten kanssa paremmin ja käsittelemään niitä.

9. Voisitko kuvitella työskenteleväsi hevosalalla tulevaisuudessa?
Ratsastusterapia kiinnostaa minua, sitä voisin tehdä "sivutyönä". En usko että musta olisi kuitenkaan kokopäiväisesti työskentelemään hevosallalla, kun hevosenhoitajan tai ratsastuksenohjaajan ammatit ei kuitenkaan kiinnosta. 

10. Millainen olisi unelmahevosesi?
Luotettava, ei kuuma ja persoonallinen. Seura- aluetason hyppääjä ja koulun vääntäjä, ei mikään hieno kilpahevonen vaan elämänkumppani ja perheenjäsen. Ei sillä etteikö kilpahevonenkin sitä voisi olla.

11. Paras kokemuksesi hevosten kanssa kesällä?
No viime kesänä oli todella mukavaa Julin kanssa Hulluna Saraan -elokuvan kuvakusissa. :)




Sitten haastettavat blogit!
Ponin Boxi
Täysiveristä elämää
Maara II
Nennan blogi
Life & horses


Haastan tällä kertaa vain viisi, sillä pitkälti muissa blogeissa sama haaste onkin jo kiertänyt. :) 


Tässä haastetuille vastattavat kysymykset.
1. Mielestäsi tärkeintä hevosessa?
2. Pahin virheesi hevosten kanssa?
3. Paras puoli hevosessasi?
4. Mikä sai sinut aloittamaan hevosharrastuksen?
5. Olisitko 5 vuotta sitten osannut kuvitella elämäntilanteesi hevosten kannalta sellaiseksi kuin se nyt on?
6. Millainen hevonen miellyttää silmääsi?
7. Paras neuvo jonka olet valmentajalta saanut?
8. Harrastaako lähipiirisi, perhe ja ystävät, myös hevosia?
9. Mikä hevosharrastuksessa ärsyttää?
10. Elämäsi hevonen?
11. Suurin haaveesi?

9

Koko teknologian maailma on kääntynyt minua vastaan. Olen epätoivoisesti yrittänyt useamman päivän saada muutamia videoita koneelle ja tehdä kovalevylle tilaa niitä varten, mutten ole onnistunut vielä kovinkaan hyvin. Näinollen siis joudun tekemään kompromissin ja postaamaan nyt ilman videoita. Etteköhän saa kuvistakin aika paljon irti, lisäilen videota heti kun saan sellaisen järjestettyä. :)

Olisikohan ollut siis keskiviikko, kun ratsastin Winnien kunnolla. Käytiin ensin maastossa pyörähtämässä pieni alkuverkkalenkki, jonka tamma suoritti oikein mukavasti. Kotiin päin metsän kautta käännyttäessä oli itikat yhdistettynä kiireeseen liikaa ponille, joka suuren osan metsäpolusta väänsi jonkin sortin piaffea. Askellaji oli siis ravi, mutta sitä sain säädellä oman mieleni mukaan. Poni ravasi vaikka paikallaan jos pyysin, mutta ei kovin mieluusti siirtynyt käyntiin. Hienosti tamman hermo kuitenkin kesti, kun tosiaan pyysin koko matkan sitten oikein hidasta ravia. Juoksemaan kun ei mun alla maastossa ruveta!

Maastolenkki hoitikin tehtävänsä verryttelyn osalta, joten kentälle päästessämme aloitin melko pian ravityöskentelyn. Ravailtiin isolla pääty-ympyrällä ja kahdeksikolla molempiin suuntiin. Winnie pyöristyi oikein kivasti ja oli suht tasainen suustaan. Kokeiltiin vähän "temppujakin", tehtiin avotaivutuksia pituushalkaisijalla käynnissä ja ravissa. Poni osaa homman, mutta olisi ehkä tarvinnut aidan tukea. Toista päätyä lähestyttäessä alkoi aina tulla muutamia oikein kivoja pätkiä avotaivutusta. :)

Laukkaa otin pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Winnien laukalle on tapahtunut jotain aivan kummallista! Vielä talvella se oli reipasta, toisinaan liiankin reipasta ja eteenpäin suuntautuvaa. Nyt ponin laukka suuntautuu alussa hirmuisesti ylöspäin ja siitä on tullut kaksitahtisempaa. Vasta kunnolla eteenpäin ratsastamalla ponin saa ottamaan suht normaaleja laukka-askeleita, kun liike suuntautuu enemmän eteen kuin ylöspäin. Jouduinkin kannustamaan ponia laukkaan raipan avulla, mitä Winnie protestoi muutamalla pukilla.



Tykkään kuitenkin tuosta ponista, kun sen tapa pukittaa on tuollainen. Se ei vedä herneitä nenään kuten Julita ja sitten sinkoa ratsastajaa selästään koska " minuahan ei komenneta", vaan se saattaa pukittaa harmistuksissaan, mutta jatkaa menoa ja tehdä sitten parhaansa. Monet ovatkin ihmetelleet, miten uskallan komentaa ponia kun se jäkittää paikoilleen tai muuten kiukuttelee. Winniestä voisi kuvitella sen esimerkiksi hyppäävän pystyyn, mutta tosiasiassa poni vain tarvitsee jämäkän muistutuksen siitä, kuka määrää. Jämäkästä käskystä ja raipalla muistuttamisesta Winnie yleensä tokeneekin ja työskentely voi jatkua normaalisti.

Työskentelyn jälkeen päästin Winnien kentälle irti ja teetin sillä vähän seuraamisharjoituksia. Loppuajan se sai käyskennellä kentällä itsekseen ja piehtaroida ah niin ihanan pölyävällä kentällä. :) Maastakäsintyöskentelystä postailen tuonnempana!

Tänään onkin vuorossa jonkin sorttista maastakäsintyöskentelyä, siitä saatte lukea viimeistään huomenna. :) Kertokaa muuten kommentoimalla, haluaisitteko blogiin näkyviin jonkin sorttisen kalenterin? Sinne voisin halutessanne merkkailla minä päivinä touhuan minkäkin ponin kanssa ja mitä juttuja.

Kuvista taas hirmuisen suuri kiitos Nennalle!

 

21

Something that I want

Eilen pääsin Winnien selkään käymään yli 4 kuukauden tauon jälkeen. Olo oli kyllä niin kotoisa! Winnie näytti että osaa kyllä käyttäytyä ja kulki niin nätisti ja pyöreänä. Tamma oli niin hirmu mukava ratsastaa, että olisin halunnut viedä sen heti mukanani kotiin! Ratsastin vain noin 20 min kevyesti, tarkoituksena vain kokeilla että missä mennään ratsastuksen suhteen tuon pitkän tauon jälkeen.

Pojun kanssa mun oli tarkoitus mennä koulutunnille, mutta poni yski niin hurjasti että päätin olla ratsastamatta ollenkaan. :( Poni sai siis vain kunnon harjauksen ja puunauksen ja muuten vapaapäivän. Toivotaan nyt ettei olisi taas sitä samaa yskää kuin mistä juuri päästiin eroon...

Tänään ratsastin Winniellä vajaan tunnin. Aloitin kentällä, mutta siirryin maneesiin kun tunnit alkoi. Kentällä poni oli tasaisempi, kun maneesissa se oli suustaan levottomampi eikä pysynyt tasaisen pyöreässä muodossa. Toki voi olla että tamma väsyikin jo kentällä pyörimisen jälkeen eikä enää jaksanut kantaa itseään kunnolla. Oikein mukava poni oli kuitenkin ratsastaa, harmi kun ei ollut ketään valokuvaamassa. Laitoin kuitenkin hetkeksi videokameran maneesin seinustalle kuvaamaan, niin näette tekin vähän millainen poni nykyään on. :) Videollaon alussa myös pätkiä edellispäiväisestä!

17

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä.

Kuten varmaan edellisen postauksen kuvistakin voi päätellä, on Winnie tullut takaisin kotiin. <3

Otin eilen operaatiokseni pestä ja siistiä koirani turkin, minkä vuoksi olin muutaman tunnin tavoittamattomissa. Muutamaa tuntia, kahta haavaa sormessa ja epämääräisen näköistä koiraa myöhemimmin ymmärsin katsoa puhelinta, josko joku olisi mua kaivannutkin... 4 vastaamatonta puhelua, 3 viestiä. Ensin katsomaan soittajia ; kaksi kaveria tallilta ja äiti. Kurkistan viestit ennen kuin soitan takaisin. Bongaan ensimmäisenä kuvaviestin, josta tunnistan tutun vaalean otsatukan ja piirron. Heitin ensimmäiset vastaan tulleet puhtaat vaatteet päälleni ja juoksin ulos ; auto oli vanhempien käytössä, siispä takaisin sisälle ja etsimään mopon avainta. Mopo ulos tallista ja ajamaan suorinta tietä tallille.

Juosta kipitin koko tallitien tallin pihaan asti ja jo matkalla kuulin jonkun huutavan "pikkutallissa, oma vanha karsina". Vastassa oli tuo ihana ja rakas tamma, jota halatessani en voinut muuta kuin itkeä. Olin niin mielettömän iloinen kaiken sen odottamisen jälkeen! Tunne oli jotenkin niin käsittämätön. Monen mielestä varmasti ylireagoin, mutta en varmaan koskaan ennen ole ollut yhtä iloinen. Rauhoituttuani harjasin ponin perusteellisesti tallin pihassa ja jätin sen loppuillaksi rauhaan kotiutumaan taas omaan kotiinsa.

Olen vain niin onnellinen! Olen tehnyt itselleni lupauksen, että teen kaikkeni ponin hyvinvoinnin eteen. Sitoudun treenaamaan sen kanssa monipuolisesti kaikkia taitoja, jotka vain edesauttavat sen pärjäämistä. Jos ei siitä todella tule tuntihevosta, haluan tehdä kaikkeni, että se saisi sille parhaan mahdollisen kodin. Tuon asian eteen olen valmis uhraamaan aikaani sekä rahaani. Teoreettisesti minun ei ole täysin mahdotonta ylläpitää omaa hevosta, jos vain palaset loksahtelisivat kohdilleen.

Ponin liikutus on nyt täysin mun vastuulla, joten saatte jatkossa kuulla Winniestä niin usein kuin vain kiinnostusta riittää. Tänään aloitettiin rauhassa tutustumalla uudestaan ja muistelemalla vanhoja opittuja asioita. Tamma on ehkä hieman rauhoittunut puolen vuoden takaisesta, mutta muuten se on täysin sama vanha itsensä.

Juoksutin ponia alkuun kentällä, mikä sujui vallan mainiosti ilman mitään pyrähdyksiä ja pomppuja. Tamma on niin hieno! Tehtiin vähäsen myös seuraamisjuttuja; käännöksiä ja pysähdyksiä. Alkuun vaikutti, että poni on unohtanut kaiken, mutta lopulta poni seurasi ja pysähtyi taas yhtä hienosti kuin lähtiessäänkin. Lyhyen juoksutuksen jälkeen käytiin vielä maastossa kävelemässä ja räpsimässä kuvia, kun maassa oli vielä valkovuokkojakin.

Huomenna olisi tarkoitus kiivetä pitkästä aikaa ponin selkään, jahka saan sen satulan hinkattua sentin pölykerroksesta eroon. ;) Huomiseksi on tiedossa myös taas koulutunti Pojun kanssa!

Kuvista ihan hirmu suuri kiitos taas Nennalle! Olet ihana ja korvaamaton ( myös ilman kameraa kourassasi) !

PS! Käykää toki äänestämässä mun kuvaa Janitan blogissa, kuva nro 2! ;) Tästä äänestämään!

21

6

Learning from the master.

Potkii se onni joskus minuakin! Voi vitsit, olen aivan innoissani, olen kokenut valaistumisen!

Tänään mulla oli Pojun vuokrapäivä, kun en pääse ensi viikon keskiviikkona uusintatentin vuoksi ratsastamaan. Tarkoitus oli vääntää tasaista kentällä ja treenata vähän poniagilitya. Tallille tullessani oli kuitenkin sekä maneesi että kenttä varattuja.. Kirosin jo pienessä mielessäni että taas muuttuu suunnitelmat ja joudunkin lähtemään maastoon. Juurihan me keskiviikkona oltiin maastossa!

Pian selvisi, että kentällä oli CR (Centered Riding) kurssi meneillään ja muutamat kurssilaiset pitäisivät tänään vielä itse amerikkalaisen Judith Cross-Strehlken avustuksella tunnin muutamalle ratsukolle, jotta he saisivat päivitettyä omaa koulutustaan. Satuin sitten juuri sopivasti paikalle ja sain luvan osallistua opetukseen! Ihan mieletöntä, sain 45 minuuttia todella intensiivistä yksityisopetusta, jossa keskityttiin istuntaani ja sen ongelmiin.

Tunnin aikana testailtiin lantioni, jalkojeni ja niiden nivelten liikkuvuutta, käsien rentoutta ja painon jakautumista molemmille istuinluille. Alkuun istuin vinossa oikealle ja vasen hartiani oli huomattavasti oikeaa ylempänä. Jalkani olivat liian edessä, sillä painoin liikaa kantapäitä alas. Tunnin aikana tehtyjen erilaisten harjoitusten myötä istuntani saatiin suoristumaan ja tasapainottumaan, jolloin myös lantio pääsi vihdoin oikealla tavalla liikkeelle. Muutos Pojussa oli ihan hurja. Alkutunnista se ei liikkunut eteen ja säpsyi kaikenlaista. Lopuksi ulkopuolisetkin huomasivat, kuinka se keskittyi työhönsä kovasti ja liikkui eteen aivan omalla moottorilla. Arvatkaa vain, johtuiko kaikki tämä mun istunnasta? Tottahan toki.

Istuntaan keskittyneen opetuksen aikana lähinnä käveltiin ja ravailtiin, tehtiin suunnanmuutoksia. Tunti oli Pojulle todella rento, joten kävin opetuksen jälkeen vielä maneesissa ottamassa hiukan ravia ja laukkaa. Vihdoin pystyin istumaan ponin selässä niin rentona, että Pojun liikkeessä oli helppo istua niin, että jalatkin pysyivät paikoillaan. Poju oli todella rento ja pehmeä ratsastaa, wau! Totesinkin, että olen itse ollut Pojun suurin ongelma ratsastuksessa.

Pojukin vaikutti todella tyytyväiseltä itseensä, se kun sai erityistä huomiota puoleensa suloisen ulkomuotonsa vuoksi. Judith- kurssiohjaajakin kehui ponia söpöksi ja valloittavaksi. ;)

8

Vähän vaihtelua

Lähdettiin pienellä porukalla käymään eilen Salossa.Menomatkalla satoi välillä rankastikin vettä, mutta sade onneksi loppui määränpäähän pääsyämme. Käytiin ensin liikuttelemassa yksityisiä heppoja porukan tutun luona, jossa pääsin itsekin istumaan Roisto- suokin selkään. Ex ravuri suomenhevonen särähtää yleensä pahasti mun korvaan, sillä en ole mikään suokkien ystävä ollut. Muutamilla ihan mukavilla suokeilla olen mennyt, mutta en yleensä tykkää niiden liiasta vauhdista tai muuten tavasta liikkua. Roiston pyöreään selkään kuitenkin istuin ja ihastuin ruunan liikkeeseen ja tapaan tehdä töitä! Hevonen pyöristyi alla kivasti ja oli enemmän eteenpäin ratsastettava kuin kuuma ja ravurimainen. Ehkä tässä kohtaa voitaneen todeta, että poikkeus vahvistaa säännön. ;) No ei, kyllä maailmassa varmaan on paljonkin kivoja suokkeja, mutta en ole vain tähän mennessä törmännyt niihin, jotka itseäni miellyttäisi.

Nettisivut: Onnenperän talli
Sijainti: Vaskio
Ratsukoita tunnilla: 3
Irtotunnin hinta (pienryhmätunti): 27 €
Ratsu: Aili


Seuraavaksi suunnattiinkin Onnenperän tallille, jossa on muutamia Metsäkylän entisiä tuntihevosia. Viuhti  ja Aili -tammat olivat mun ratsastuksen aloittamisen aikoihin peruskalustoa meidän tunneilla, joten oli kiva nähdä molempia tammoja pitkästä aikaa. Viuhti on pyöräyttänyt jo kaksi varsaakin, joihin päästiin myös tutustumaan.

Onnenperässä meille oli varattu pienryhmäestetunti, jolle sain ratsukseni Ailin. Olin tammalla siis ratsastanut aikaisemmin Metsäkylässä joitakin kertoja, mutten ollut koskaan hypännyt sillä. Sen sijaan olin estevalmennusryhmässä Ailin varsan, Astan kanssa noin vuoden verran. Asta oli tosin perinyt emältään vain koon ja värin, ratsastettavuudelta se oli aivan erilainen Ailiin verrattuna; reipas, esteillä kuuma ja muutenkin sähäkämpi tapaus. Emänsä tavoin se oli kyllä raskas ratsastaa näinkin pienelle ihmiselle.

Oli kyllä hurja tunne kiivetä tuon sotanorsun selkään, kun tuntui että sekä satulan edessä että takana oli tuplasti enemmän hevosta kuin Pojulla ratsastaessa! Leveyttäkin oli varmaan kahden Pojun verran.

Viuhti

Satulana Aililla oli koulupenkki, mikä ei todellakaan helpottanut istumista esteillä. Aili onkin suurimmaksi osaksi koulutunneilla suosiossa, eikä sillä kuulemma hypätä paljoa vapaaehtoisten hyppääjien puutteen vuoksi. Ymmärrän siis satulavalinnan varsin hyvin, eikä hätä nyt ollut kummoinen kun esteetkin olivat pieniä.

Kentälle oli rakennettu valmiiksi kiva ja monipuolinen rata. Treenattiin ensin radan osia ja lopuksi hypättiin esteitä 7 esteen ratana. Aili oli hurjan raskas ratsastaa, vaikkakin se kyllä liikkui ihan mukavasti eteen, kunhan sen vaan sai ensin liikkeelle. Oli jotenkin kovin avuton olo tuon valtamerilaivan selässä, kun omat jalat tuli juuri ja juuri satulan siipien yli. Komenna siinä sitten hevosta laukkaamaan... :D Aili kuitenkin ylitti mun odotukset ja hyppäsi oikein kivasti. Toisinaan se tuli esteille hyvin pohjaan ja hyppäsi läheltä, mutta laukkaa säätelemällä sarjoille ja linjoille tuli muutamia oikein kivojakin hyppyjä.

Järkytyin tunnin jälkeen, kun laskeskelin esteiden olleen korkeimmillaan 80 cm korkeita. Ailin selästä ne näyttivät niin pikkiriikkisiltä! Onhan se hieman erilaista hypätä 80 cm esteitä 175 cm korkealla ja 140 cm korkealla hevosella...

 Tunti itsessään oli oikein hyvä ja pidin opettajan tavasta huomioida meidät ratsastajat yksilöinä. Sain uusia vinkkejä taas esteiden ratsastamiseen ja ylipäätänsä raskaampien hevosten ratsastamiseen.
 Päälimmäisenä tunnista jäi mieleen kaarteiden ratsastaminen radalla... En ole hirmuisesti kiinnittänyt huomiota laukan tempoon kaarteissa, vaan olen ratsastanut tasaisen reippaasti radat läpi. Nyt kuitenkin opin ratsastamaan hevosta eteen erityisesti kaarteissa, joissa vauhti muuten helposti hidastuu ja ratsastus seuraavalle esteelle hankaloituu. Kun ratsastaa kaarteen hyvin ja reippaasti, voi seuraavalle esteelle suuntaamisen jälkeen keskittyä odottamaan estettä ja tarvittaessa lyhentää laukkaa. Jos kaarteen jäljiltä ei ole laukkaa josta ottaa pois, tulee hyppäämisestä hankalaa. Tämän sain todeta istuessani Ailin kaulalla sen kiellettyä okserille liian vähäisen vauhdin takia. ;)

18