Miniponi kilpailemassa kapuloiden ylityksessä

Monitoimiponi Miniwinnien kanssa osallistuttiin viikonloppuna Turun Ratsastajien 1-tason estekilpailuihin, jotka järjestettiin aivan meidän kotitallin naapurissa, samassa pihapiirissä. Tammikuussa ajatuksena oli hypätä jokin pikkuluokka, ehkä 50 cm, mutta päädyttiin lopulta hyppäämään 60 ja 70 cm. Olen päässyt treenaamaan ponin kanssa hyppyjä lähes viikoittain ja tamman kunnon noustessa on esteiden ylittäminen käynyt ponille helpommaksi ja helpommaksi. Hyvin sujuneiden treenien perusteella uskallettiin lähteä hyppäämään kahta vähän "isompaa" luokkaa.

Näin jälkikäteen päätös tuntuu edelleen oikealta; kunto ei todellakaan loppunut kesken ja poni suoritti molemmat radat hyvällä fiiliksellä. 60 cm radalla Miniwinnie suoritti hirmu tasaisesti ja siististi; laukat vaihtuivat, hypyt osuivat ihan hyviin paikkoihin ja ylipäätään koko rata oli sujuva. Poni suoritti radan puhtaasti ja ansaitsi A0.0 arvostelulla itselleen ruusukkeen.

Poni oli paahtanut pienemmän luokan verryttelyssä ja radalla sen verran reippaasti, että hieman epäröin mahtaako W jaksaa tsempata enää toisella radalla. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, kun sama viipottaminen jatkui seuraavassakin verryttelyssä. Otin vain muutaman onnistuneen hypyn ja säästelin ponia radalle, jolla ei lopulta kyllä vauhtia puuttunut.

Poni pinkoi menemään sellaista vauhtia, että sain tosissani keskittyä pidättämiseen, ettei Miniwinnie lähtisi hyppyihin aivan liian aikaisin. Kakkosesteeltä tultiin alas väärässä laukassa ja laukan vaihtaminen vei niin paljon aikaa, etten saanut tammaa enää kiinni ennen seuraavaa estettä. Tultiin liian lujaa ja rysäytettiin puomi alas, mutta jatkettiin matkaa hieman rauhallisemmin. Loppurata sujuikin siistimmin ja ilman virhepisteitä. Estekorkeuskaan ei tuntunut yhtään suurelta, vaikka alla olikin näin paljon totuttua pienemmän kokoinen poni. Ilmavia ja helppoja hyppyjä, joilla poni suorittaisi varmasti paljon isompiakin esteitä. Itse saisin vain antaa ponin laukata rohkeammin. Jäin varmistelemaan ja pidättämään ponia liikaa, kun olisin voinut antaa sen vain edetä reippaammassa temmossa ja tehdä sujuvampia, vaikkakin laakeampia hyppyjä.

On tuo kyllä mainio ja hieno poni! Tamma kehittyy hirmuista vauhita eteenpäin ja palkitsee onnistumisista. Tämän ponin kanssa on ilo tehdä töitä! :)

5

Sopivan rentoa

Winniestä ei olekaan vähään aikaan kuulunut, kun kuvaajat ovat sattuneet aina eri päiville tai sitten meillä on ollut syystä tai toisesta lomaa toisistamme ponin kanssa. Tällä viikolla ratsastin vekkulin tamman kolmesti ja sainkin viimeisimmästä ponipäivästä kuvamateriaalia, kun ponin omistaja Maiju tarjoutui tulemaan maneesin reunalle meidän menoa seurailemaan.

Aikaisemmin viikolla tehtiin ihan töitä, mutta nyt oli vuorossa kevyempi ja ei niin vakava treeni ilman satulaa hackamoreilla. Alkuviikosta poni tuntui niskastaan jäykkikseltä; se mieluusti puri kiinni kuolaimeen ja harppoi menemään jännittyneenä liikkumatta pyöreästi selän läpi. Vähitellen joka kerralla poni kuitenkin antoi nopeammin ja nopeammin niskastaan periksi. Viimeisimmälläkin kerralla poni tarjosi jännittynyttä ja tikittävää ravia, mutta pikkuhiljaa löydettiin yhteinen sävel touhusta.

Tuo käsittämättömän fiksu ja nokkela poni käytti heti heikompaa asemaani hyväksi, kun ratsastin ilman satulaa. Ensimmäiset laukat nousivat nätisti, mutta kun poni ymmärsi etten ratsasta sitä ilman penkkiä yhtä rohkeasti, alkoikin se kyseenalaistaa koko touhua. Muutamat pukit sain sinnitellä kyydissä, mutta laukka-vaihde löytyi kuitenkin ja poni laukkasikin kivan pyöreää ja tahdikasta laukkaa.

Maiju kuvasi alkuverryttelystä pätkän videollekin, joten tällä kertaa tarjolla myös vähän liikkuvaa kuvaa. :)

6

Harri matkalla Horse Fairiin & lippuarvonta

Näin on näppylät. Ensimmäistä kertaa Helsinki Horse Fair messuilla vieraillessani vuonna 2012 en olisi kuuna päivänä voinut aavistaa, että seuraavan kerran osallistuisin messuille yhdessä hevosen kanssa. Seurapiirimies Harri pakataan reilun viikon kuluttua traileriin ja lähdemme viikonlopuksi Helsingin Messukeskukseen, jossa esiinnymme sekä lauantaina että sunnuntaina Just Dressagen ja Playsson.netin viihteellisessä Just Dressage Knock-out esityksessä.

Huikeaa saada tuon vanhan herran kanssa vielä yksi näin hieno tilaisuus tehdä uusia muistoja ja fiilistellä yhdessä rennosti. Esitys on leikkimielinen kaksintaistelu kouluhevosten ja suloistakin suloisempien ponien kanssa, joten ihmeisiin ei Harrin tarvitse yltää varhaiseläkepäivillään. Kunhan näyttää hyvältä, kuten Harri aina. :)

Fiiliksiä vuodelta 2012 samalta areenalta, jolla pian itse pitäisi ratsastaa.

Helsinki Horse Fair on nyt ensimmäistä kertaa kolmipäiväinen messutapahtuma, joka on 4.-6.3.2016. Just Dressage Knock-out ratsastetaan lauantaina klo 10.30 ja sunnuntaina klo 10.45 messujen Horze-areenalla. Mukana on Papinojan Ponitallin pörröiset ponit sekä muunmuassa Petra lusitanonsa Ufanon kanssa.

Osallistun messuille paitsi esiintyjänä, myös bloggajana. Pyörin siis messuilla sekä lauantaina että sunnuntaina ja mielelläni moikkaan blogin lukijoita, joten rohkeasti vetäisemään hihasta jos törmätään!

Bloggaajana sain arvottavaksi kaksi lippua Helsinki Horse Fair messuille. Yhden lipun arvo on 18 euroa ja se oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn yhtenä messupäivänä. Lipulla pääsee myös Golf, Fillari, Kunto, OutdoorExpo, Ball Sports ja Kuva&Kamera- messuille. Osallistuaksesi arvontaan liity blogin lukijaksi ja kommentoi tähän postaukseen sekä nimesi että toimiva sähköpostiosoite, tai vaihtoehtoisesti tykkää blogin facebook-sivusta ja kommentoi arvontatilapäivitykseen.

Kaksi erillistä lippua arvotaan lauantaina 27.2.2016 ja voittajille ilmoitetaan sähköpostilla. Mikäli voittaja ei vastaa sähköpostiin maanantaihin mennessä, arvotaan lippu uudestaan.

26

Paluuta treeniin - Vaurion kouluvalmennuksessa

Olen alkanut löytää hyvää tasapainoa Harrin treenaamiseen. Muutaman kuukauden kevyemmän "eläke" jakson jälkeen ollaan lähdetty tekemään taas vähän aktiivisemmin töitä, mutta kuunnellen hevosta ja keskittyen määrän sijasta laatuun. Harri liikkuu lähes päivittäin, mutta kunnon treenejä tehdään vain kerran- pari viikossa. Pelkän keventelyn sijaan tehdään tehokkaita, mutta lyhyitä pätkiä. Pitkät verryttelyt, paljon jumppaa ja taivuttelua ja kun hevonen tuntuu hyvältä, voidaan treeni siltä päivältä lopettaa.

Harri onkin liikkunut tyytyväisen oloisena ja väläytellyt oikein hyviä pätkiä. Toki vertyminen kestää vanhalla hevosella, mutta oikein työskentelemällä ollaan saatu Harri vertymään ja liikkumaan oikeinkin kivasti. 

Keskiviikkona osallistuttiin Ville Vaurion kouluvalmennukseen, johon olin alunperin ajatellut mennä Miniwinniellä. Koska Harri oli tuntunut viimeaikoina niin hyvältä ja meillä on hieman treenattavaa esiintymistä varten, päätinkin ottaa Harrin valmentajan valvovan silmän alle. Tehtiin paljon perusjuttuja, haettiin hevosta aktiiviseksi ja avuille. Siirtymisten kautta pyrittiin saamaan Harria paremmin pohkeen eteen, jonka jälkeen voitiin lähteä kasvattamaan askelta tahti säilyttäen.

Keskiraviin Harri hyökkää helposti ennakoiden, jolloin se valuu edestä pitkäksi ja etupainoiseksi ja pitkät koivet huitovat jokainen eri tahdissa ja eri suuntaan, kun kontrolli katoaa koko hommasta. Lähdettiin työstämään keskiravia hillityillä temponmuutoksilla niin, etten varsinaisesti saanut "päästää" Harria keskiraviin, saatikka sitten pyytää. Diagonaalille siirryttäessä sain vain pidättää hieman vähemmän, jolloin muoto säilyi korkeampana ja päästiin tahdikkaammin koko diagonaalin läpi. Vähitellen sain pidättää vähemmän ja vähemmän, kun Harri ennakoi vähemmän räjähtävää lähtöä harppomiseen.

Omaa istuntaani sain korjata keskiravin osalta nojaamalla vähemmän taakse. Kun pari vuotta sitten ryhdyin käymään Villen valmennuksissa, sain kuulla ratsastavani "munakyyryssä" ja eteen nojaten. Tuolloin Ville totesikin, että jos en saa istuntaani korjattua, tulee kehittymiseni pysähtymään ennenpitkää könöttämiseen. Nyt ongelma on päinvastainen, kun nojaan liikaa taakse ja jalkani pääsevät valumaan eteen. Eiköhän löydetä se kultainen keskitie kun vain jatketaan treenaamista!

Laukassa tehtiin paljon temponmuutoksia; uraa pitkin harjoituslaukkaa ja pääty-ympyrällä yhä lyhempää, lyhempää ja lyhempää laukkaa, kunnes taas jatkettiin harjoituslaukkaa uraa pitkin. Harri laukkasi kivan letkeästi ja sai kehuja laukastaan! Laukka oli kivasti säädeltävissä ja muotokin säilyi hyvin.

Hyvällä fiiliksellä lähdettiin valmennuksesta, saatiin taas vähän lisää eväitä jatkoa varten.

Kuvista iso kiitos Annille!

7

Hevosen hyvinvointia tukemassa // Bloggaajailta Suomen Ratsutarvikkeessa

Jalustin.net järjesti yhteistyössä Suomen Ratsutarvikkeen kanssa bloggaajaillan lauantaina 13.2. teemalla hevosen hyvinvointi. Tapahtuma kokosi yhteen bloggaajia Turun seudulta, paikallisen perheyrityksenä toimivan hevostarvikeliikkeen sekä hevosten hyvinvoinnin asiantuntijoita.

Suomen Ratsutarvike on perustettu vuonna 2008 ja nykyisillä omistajillaan uusissa tiloissa se on toiminut nyt puolisentoista vuotta. Omistajien Jaanan ja Kimin vankan hevostaustan myötä yrittäjät voivat tarjota asiantuntevaa palvelua niin ratsuille kuin ratsastajillekin. Suomen Ratsutarvikkeen laajaan valikoimaan kuuluu muun muassa uusia ja käytettyjä satuloita, hevosten rehuja ja hoitotuotteita sekä monipuolisesti niin hevosen kuin ratsastajankin varusteita. Hevosen terveys ja hyvinvointi toimivat kantavana teemana yrityksen toimintaperiaatteessa, mikä näkyykin yrittäjien tavassa tehdä työtä ja palvella asiakkaitaan.

Hevosen ulkoisesta hyvinvoinnista
oli luennoimassa Solheds ihonhoitotuotteiden kehittäjä Saija Pihkanen. Solhedsin hevosille ja koirille tarkoitetut ihonhoitotuotteet ovat luonnontuotteita, joissa korostetaan laatua. Alunperin idea luonnonmukaisten hoitoaineiden kehittämiseen lähti Pihkasen omasta tarpeesta ja halusta auttaa omaa kesäihottumasta kärsivää hevosta.  Voidaan siis sanoa, että tuotteet ovat laadultaan sitä, "kuin olisi itselle tehty". Pihkanen on biokemian maisteri sekä työskennellyt pitkään lääketieteen parissa, joten tietoa ja osaamista oman tuoteperheen kehittelyyn ei ole puuttunut.

Ammattitaitoa eläinten hoitotuotteiden kehittelyssä saakin arvostaa, sillä tuotteita ei valvota Suomessa mitenkään. Kuka tahansa voi purkittaa haluamistaan aineista "kesäihottumarasvan" ja myydä sitä. Tämän vuoksi kuluttajien vastuu laadun vaatimisessa onkin suuri. Laadusta kertovat valitut ainesosast, tieto siitä mihin tuotteen teho perustuu sekä ohjeistukset niin käytöstä, annostelusta kuin säilytyksestäkin.

Hevosten iho-ongelmia hoidettaessa toimintaperiaatteita voidaan verrata ihmisen ihon hoitoon. Hevosen ja ihmisen iho on rakenteeltaan ja toimintaperiaatteiltaan samanlainen, jonka vuoksi myös hoidon tulisi olla samanlaista. Eroavaisuutena hoidossa on vain olosuhteet; ihminen osaa varoa ja suojata rikkoutunutta ihoaan, mitä hevonen ei osaa tehdä. Hevonen seisoo märässä tarhassa tai pölisevässä karsinassa, kun taas ihminen voi pysytellä puhtaissa ja kuivissa tiloissa. Ihmisen ja hevosen iho tarvitsevat siis kuitenkin samanlaisia hoitavia aineita iho-ongelmiinsa. Solhedsin ihonhoitotuotteet vastaavat apteekkilaatua ja ne on kehitetty eläinten ihon pH:n mukaisiksi.

Ihon tehtävä on suojata elimistöä, säädellä verenpainetta ja kehon lämpötilaa, estää tärkeiden aineiden haihtumista sekä päästää esimerkiksi ylimääräistä kosteutta haihtumaan. Tämän vuoksi ihonhoitotuotteissa tulisi käyttää vain sellaisia ainesosia, jotka tukevat ihon tehtäviä. Esimerkiksi monet hännän ja karvankiillotusaineet kuitenkin sisältävät silikonia, joka tukkii ihohuokoset. Ihonhoidossa kulkee usein myös käsikkäin ihon herkkyys ja iho-ongelmat. Vahvat lääkeaineet tehoavat esimerkiksi ihotulehduksiin, mutta iho ei kestäkään vahvaa hoitoa riittävän pitkään. Solheds tarjoaakin vaihtoehtoja erilaisten iho-ongelmien hoitoon. Tuotesarjaan kuuluu niin antiseptinen shampoo, aurinkosuoja, haavaöljy kuin tehoseerumi iho-ongelmiinkin. Sarjaan kuuluu yhteensä kymmenen eri hoitotuotetta, joihin voi tutustua Solhedsin kattavilla ja selkeillä nettisivuilla.

Solhedsin tuoteperheestä minulle tuttuja ovat tehoseerumi sekä shine&care suihke, jotka ovat olleet Harrilla käytössä muutaman kuukauden ajan. Ehdottoman toimivia tuotteita, jotka ovat paitsi hyvin riittoisia, myös ekologisia.

Hevosen sisäisestä hyvinvoinnista
oli luennoimassa GrandeAtletan Carolina Casagrande, joka on Suomen ensimmäinen hevosten lymfaterapeutti. Lymfaterapia perustuu elimistön lymfa-aineenvaihdunnan aktivoimiseen, mikä saa kuona-aineet liikkeelle ja poistumaan kehosta. Lymfaterapia aktivoi nestekiertoa ja hevoset reagoivatkin lymfahoitoon hyvin, koska hevosen elimistössä on yli 600 imusolmuketta ja elimistön lymfajärjestelmä kattaa koko kehon.

Käsin tehtävän lymfaterapian lisäksi hoitoa voidaan täydentää Deep Oscillation laitteella, joka muodostaa elektronisen kentän ja värähdellessään yltää iholta noin kahdeksan senttimetrin syvyyteen saakka. Laite vaikuttaa suoraan esimerkiksi vahingoittuneeseen kudokseen. Deep Oscillationia voidaan käyttää niin ylirasituksesta johtuviin vammoihin ja kiputiloihin, avohaavojen hoitoon kuin rasituksesta palautumiseenkin. Deep Oscillation on hellävarainen, mutta tehokas hoitomuoto, joka on sallittu myös kilpailuiden aikana. Ensimmäisenä laitetta onkin käytetty vuonna 2002 laukkahevosten palautumisen tukemiseen, jonka jälkeen laitteen käyttö on yleistynyt hevosurheilun parissa.

Mukana tapahtumassa oli enemmän ja vähemmän ennestään tuttuja bloggaajia sekä kourallinen aivan uusia nimiä. Bloggaajailta keräsi yhteen kivasti paikallisia bloggaajia; suurin osa hevosbloggaavista tutuista ja ystävistä kun on ties mistä ympäri Suomea, joten oli mukava tavata myös paikallisia "kollegoja". Mukana olivat

Anu/ Pioneerirykmentti
Emmi/ Unelmista totta
Eveliina / Jalustin.net
Hanna / Kuolaintuella
Ida / The simplest sound with four letters
Riikka / Flaming Dark Chocolate
Salla / Salla ja Don Rosa
Siiri / Siirin blogi

Kiitos kattavasta tietopaketista sekä mukavasta illasta niin Suomen Ratsutarvikkeelle, Jalustin.netille, luennoitsijoille kuin bloggaajillekin!

0

Palloilu on parasta

1

Pienellä pomppaavalla ponilla

Pikkuponi on päivä päivältä vain parempi ja parempi. Joka ratsastuskerralla se tsemppaa entistä enemmän ja väläyttelee aivan uusia puolia itsestään. Viikonlopun kevyessä estetreenissä se paineli kyselemättä menemään ja loikki sarjaestettä, jonka viimeinen okseri nousi 80 cm korkeuteen asti. Eikä tuntunut missään.

Nyt kun Miniwinnie jaksaa jo työskennellä enemmän, voi alkaa harkita joitain estevalmennuksiakin. Positiivisin mielin odotan ainakin tämän viikon kouluvalmennusta - saadaan varmasti valmennuksesta irti vielä viimekertaistakin enemmän, kun poni jaksaa kantaa itseään pidempään ryhdikkäänä.

Estehyppelöiden kuvaamisesta kiitos kuuluu jälleen Maijulle! :)

3

Pätevä pikkuponi!

Projektiponeja on niin mahdottoman mukava ratsastaa, kun edistystä tapahtuu niin nopeasti. Vuoden alussa Miniwinnie kulki vielä vinossa ja epätasaisena, makasi helposti ohjalla ja nosti laukat kipittävän kiitoravin kautta. Nyt tuo poni kantaa itsensä kauniin pyöreänä, on verryttelyn jälkeen kädelle höyhenenkevyt ja jopa kokoaa ravia pätkittäin. Takaosaa pystyy aktivoimaan aivan eri tavalla ja ylipäätään meno on hallittua. Laukka on vielä heikkoa ja toki kuntoa ja lihasta tarvitaan paljon lisää, mutta on ollut aivan huikeaa huomata näin paljon edistystä alle kahden kuukauden työskentelyn jälkeen.

Ystäväni Heidi kävi pitkästä aikaa mukanani tallilla ihastelemassa heppoja ja räpsi samassa kuvia, kun puuhailin pikkuponin kanssa maneesissa. Kameran uusi runko, kunnostettu putki ja kunnon kuvankäsittelyohjelma tekivät kyllä ihmeitä ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä minunkin kamerallani sai maneesista sellaisia kuvia, joita voi julkaista blogissa! Säädöt heiteltiin vauhdissa eikä nyt ihan osunut kohdilleen, mutta fiksummin säätämällä päästään varmasti jo ihan ok kuviin.

Pikkuponi tuntui alkuun venkulalta ja jäykältä joka suuntaan muutaman vapaapäivän jälkeen, mutta viimeiset parikymmentä minuuttia leijuin pilvissä ja fiilistelin hyvin avuilla kulkevaa, kevyttä ja pehmoista ponia, joka teki mahdottoman taitavasti pohkeenväistöjä ja vastalaukkaharjoituksia.

Viikonlopuksi olisi tiedossa esteiden hyppelyä ja ensi viikolla taas Ville Vaurion kouluvalmennus, johon Anni on lupautunut kuvaajaksi. Tulossa siis astetta laadukkaampia maneesikuvia ja valmennuspostausta! :)

1

Kisakausi avattu miniponin kanssa

Sunnuntaina kiiltävä, klipattu pikkuponi sai harjaansa sykeröt ja häntäänsä palmikon. Otsatukka sidottiin sykerölle ja satulan alle vaihdettiin valkoinen huopa. Oli aika käydä näyttämässä, mitä kuuden viikon työllä on saatu aikaiseksi.

Naapuritallissa järjestettiin 1-tason koulukilpailut, joihin Miniwinnien kanssa osallistuttiin helppo C luokkaan. Tarkoituksena oli käydä kokeilemassa, kuinka poni jaksaa suorittaa kisoissa ja millaisella fiiliksellä tamma ylipäätään on kisapaikalla. Sijoituksia tai edes hyvää tulosta ei lähdetty hakemaan, vaan kokemusta. Kokemusta, jonka myötä lähdetään jatkamaan treenejä oikeaan suuntaan niin, että seuraavissa kilpailuissa voidaan asettaa tavoitteita jo korkeammalle.

Ponihan tottakai käyttäytyi kilpailutilanteessa kuin ihmisen mieli. Pomminvarma ja helppo suorittaja, joka ei hälinästä hätkähtänyt. Verryttelyaikakin riitti, vaikka kuvittelin sen loppuvan kesken. Kentän jäisyyden vuoksi verryttely tapahtui verryttelyryhmissä maneesissa ja aikaa ravailulle ja laukkailulle oli vain 15 minuuttia. Sain kuitenkin tehtyä ennen maneesiin siirtymistä kivasti taivutuksia ja jumppaa käynnissä ja joitakin siirtymisiä.

Radalla tuo pikkuinen suoritti mallikkaasti. Ainoa virhe tapahtui peruutuksessa, joka lähti aivan vinoon. En ollut sisäpohkeellani riittävän nopea korjaamaan takaosaa, joten vinoon mentiin. Poni liikkui radan läpi melko kivasti pyöreänä, taipui ja asettui ja liikkui aika kivasti eteen. Suorituksessa kuitenkin näkyi ponin huono lihaskunto; Winnie ei jaksa kantaa itseään kovin ryhdikkäänä, vaan pyöristyessään niskasta valahtaa helposti etupainoiseksi ja kuolaimen päälle. Se ei jaksa kantaa itseään siirtymisten läpi, eikä lähde askeleenpidennyksiin niin reippaasti kuin toivoisin. Pieni kisajännitys näkyi ponissa rauhattomuutena suussa; poni leikki kuolaimella ja aukoi suutaan jonkin verran, mitä ei treeneissä ole esiintynyt useampaan viikkoon.

Tulokseksi pikkuponi sai 61%, johon koko ponin tiimi oli oikein tyytyväinen. Tuomari kehui ponia laadukkaaksi ja toivotteli tsemppiä jatkoon. Nyt jatketaan treeniä kuten tähänkin saakka; kerätään kestävyyskuntoa ja rakennetaan peppulihaksia, jotta saadaan poni kulkemaan paremmin ylämäkeen ja kantamaan itsensä myös siirtymisten läpi.

Kuvista iso kiitos Annille!

4