Valmennuspostaus: esteillä työ tehdään hyppyjen välissä

Reilun kuukauden estevalmennustauon aikana treenattiin Veikan kanssa itsenäisesti niin jumppasarjoja kuin erilaisia ratojakin koulutreenien ohessa. Elokuun puolella saatiin taas ryhmä kasaan Mira Mahosenahon tunnille ja päästiin Veikan kanssa vihdoin taas valvovan silmän alle hyppäämään. Itsenäisellä treenillä saatiin pidettyä hyvää rutiinia yllä, mutta tuntui kyllä hyvältä päästä vihdoin taas opetukseen.

Kuten edellisessä itsenäisessä ratatreenissäkin, valitsin Veikalle tähän valmennukseen suuhun sylinterikuolaimen. Edellinen hyppykerta sujui pehmeämmällä kuolaimella mukavasti, joten halusin kuulla myös valmentajan tuomion kuolainvalinnasta.

Tällä kertaa hypättäisiin rataa. Aikaisemmilla tunneilla ollaan tehty enemmän teknisiä harjoituksia, mutta nyt kentälle kasattiin seitsemän esteen rata, johon sisältyi sarja ja muutama suhteutettu linja.

Tunti aloitettiin taas itsenäisellä verryttelyllä, jossa Veikka paljastui hieman normaalia hitaammaksi. Kun ravi- ja laukkaverryttelyn jälkeen aloitettiin pienten verryttelyesteiden hyppääminen, Veikka laukkasi jokseenkin voimattomasti ja löysästi. Sain ratsastaa sitä normaalia enemmän eteenpäin, jotta hypyistä tuli sujuvia.

Vähitellen Veikka alkoi kuitenkin heräillä ja laukata reippaammin eteenpäin, jolloin siitä tuli ihan mukava ratsastaa. Kaikkein reippainta vaihdettaan se ei kuitenkaan esitellyt, mikä oli ehkä syy siihen, että sylinterikuolain tuntui riittävän jarruksi ihan hyvin. Pidempiä radan osia hypättäessä sain ratsastaa Veikkaa pitkillä teillä aktiivisesti eteenpäin, jotta eteenpäinpyrkimys säilyi riittävänä ja ponnistuspaikat löytyivät esteille hyvin.

Matkustamisen sai unohtaa täysin. Vaikka rata oli melko simppeli, se vaati herpaantumatonta keskittymistä ja valintojen tekemistä esteiden väleissä. Pitkillä teillä sain ratsastaa Veikkaa reippaasti eteenpäin, kun taas kaarteissa ennen esteitä jouduin kokoamaan aktiivista laukkaa enemmän ponin takajaloille, jotta saisin etuosan kevyemmäksi ja ponin lyhyemmäksi. Riippuen ponnistuspaikoista sarja- ja suhteutetut välit elivät laukka-askelten suhteen; ensimmäisestä hypystä riippui, pitikö ponia ratsastaa esteiden välissä eteenpäin vai hidastaa, jotta askeleet sopisivat paremmin seuraavalle esteelle.

Selviydyttiin Veikan kanssa tehtävistä ja lopuksi hypätystä radasta kunnialla. Jouduin itse tekemään hieman normaalia enemmän töitä, mikä johtui kuolainvalinnastani. Mira totesikin, että poni kyllä toimii sylinterikuolaimella, mutta se on pelhamilla parempi. Se on terävämpi ja ratsastettavissa pienemmillä avuilla. Vaikka pelhamia ei siis tarvittaisi hätäjarruksi, se on silti Veikalle parempi vaihtoehto hyppäämiseen.


Seuraava valmennus sovittiin jo viikon päähän, jotta ehtisimme hypätä vielä toistamiseen rataa ennen estekilpailuita, joihin koko valmennusporukkamme oli ilmoittautunut. Kisoissa hyppäisin Veikalla 70 ja 80 cm radat, joista jälkimmäinen on seuramestaruuden osakilpailuluokka. Mikäli nämä kisat sujuisivat hyvin, olisi tavoitteena hypätä tällä kaudella vielä ponin ensimmäinen 90 cm rata.

0

Valmennuspostaus: Hymyile vaikka väkisin

Postaus on toteutettu yhteistyössä Essi L. Dressagen kanssa.

Winnien kanssa en ole päässyt vielä laidunloman jälkeen niihin samoihin onnistumisen fiiliksiin, joita oli ilahduttavan usein vielä keväällä. Winnie on vähitellen hankkiutunut eroon kesämahastaan ja kohotellut kuntoaan, mutta sujuvuus kaikesta työskentelystä on ollut hieman hukassa.

Halusin käyttää rauhassa aikaa ponin kunnon kohotteluun ja asetusten löytämiseen ennen kouluvalmennusten jatkamista. Tiedän, että olisin vain turhautunut yrittäessäni saada jotain irti valmennuksista, joissa ponin kunto olisi loppunut kesken heti alkuunsa. Useamman viikon itsenäisten treenien jälkeen perusratsastus alkoi jo sujua, mutta se jokin oli kuitenkin vielä hukassa. Tähän saumaan oli hyvä sopia koulutunti, jotta päästäisiin nopeammin taas oikealle polulle treenien suhteen.

Pitkän alkuverryttelyn jälkeen jäimme työskentelemään suurelle keskiympyrälle, jolla aloitettiin väistötehtävällä. Tarkoituksena oli väistättää hevosen takaosaa ympyräuran ulkopuolelle säilyttäen samalla ympyräuran mukainen asetus sisälle. Tällä harjoituksella aktivoitaisiin erityisesti sisätakajalkaa ja vahvistettaisiin ulko-ohjan tukea niin, että hevonen saadaan pois makaamasta sisäohjalta.

Winnielle sivuttaisliikkeet on tunnetusti haastavia. Poni voi toimia todella kivasti suorilla- ja ympyräurilla, mutta heittäytyä täysin toimintakyvyttömäksi sillä sekunnilla, kun sitä pyydetään astumaan vähänkään ristiin jaloillaan. Winnie protestoi mielestään kohtuuttoman hankalia tehtäviä jännittymällä niskastaan ja pudottamalla selkänsä alas. Rennot väistöaskeleet ovat siis työn ja tuskan takana!

Odotusten mukaisesti Winnie oli väistöistä sitä mieltä, että ratsastaja voisi mielummin harjoitella niitä vaikka ihan itsekseen. Kun toistojenkaan myötä ristiastunta ja rentous ei meinanneet löytyä, alkoi kuskilta loppua suomalainen sisu kesken. Väistöjä palattiin etsimään käynnissä ja vaatimuksia eteenpäinpyrkimyksen suhteen höllennettiin - kunhan ristiaskeleita tulisi, ei energialla tässä hetkessä olisi niin merkitystä.

Käyntiväistöjen jälkeen ratsastettiin raviin lisää säädeltävyyttä tekemällä siirtymisiä ravin sisällä. Kun siirtymiset reippaasta hitaaseen raviin sujuivat, palattiin yrittämään väistöjä. Kun Winnie tuli ravissa hitaille askelille säilyttäen jotakuinkin pyöreän muodon ja energian, houkuteltiin taas sisätakajalkaa astumaan rungon alle. Ulko-ohja oli merkittävimmässä osassa tukemassa ulkolapaa ja ikään kuin kääntämässä koko etuosaa sisälle päin samalla, kun sisäpohje tuuppasi takaosaa uran ulkopuolelle. Mikäli ulko-ohjan tuki jäi puutteelliseksi, levisi koko homma heti alkuunsa.



Väistöaskeleista ryhdyttiin nostamaan laukkaa. Nostot olivat tänään hyviä ja teräviä ja laukka itsessäänkin pyöri aika kivasti. Laukassa ulko-ohja huolehti taas suoruudesta, jottei Winnie olisi päässyt taipumaan liikaa sisälle ja hukkaamaan ulkolapaansa. Laukasta pyrittiin tekemään pehmeitä siirtymisiä takaisin raviin, josta taas lähdettiin hakemaan väistöaskeleita kohti uutta laukannostoa.
Suurin osa valmennuksesta kului valtavassa turhautumisen tunteessa. Miksi yksinkertaiset asiat tuntuivat niin tuskastuttavan vaikeilta, kun vielä ennen laidunlomaa homma rullasi kiitettävästi ja poni kykeni suorittamaan varsin hyväksyttäviä pohkeenväistöjä? Nythän pyydettiin vain pientä ristiastuntaa, mutta sekään ei meinannut onnistua! 

Valmentajani oli aivan oikeassa todetessaan, että peli on menetetty siinä kohtaa, kun näytän Winnielle hermostuneeni. Välillä tuntuu, että tuon viheliäisen ponitamman ainoa päämäärä on päästä lällättämään kuskilleen, että "sainpas sinut hermostumaan, hävisit pelin!". Silloinkin kun pelkästään suoraan ratsastaminen tuntuu kohtuuttoman vaikealta ja sisällä kiehuu raivo, pitäisi pystyä vain hymyilemään ja sulkemaan oma mielentilansa pois ratsastustilanteesta. 
Kun tilanne saatiin nollattua ja ravi alkoi tuntua taas hyvältä, sain kuin sainkin Winniestä ulos muutamia rehellisiä väistöaskeleita ilman, että poni kovetti niskansa ja puri kiinni kuolaimeen. Ansaittu työvoitto kuskille siis! Vaivannäkö ei ollut turhaa, sillä olemme jatkaneet samaista tehtävää useammissa itsenäisissä treeneissä ja kuin ihmeen kaupalla Winnie on kuin onkin kyennyt suorittamaan tehtävää ihan kiitettävästi. Hymy pyllyyn ja töihin siis!

2

Ultimaattinen kääntämistehtävä maaliskuun estevalmennuksessa

Maaliskuun alkupuolella pääsimme Winnien kanssa toista kertaa Julia Engblomin estevalmennukseen. Edellisen valmennuksen jälkeen olin ehtinyt hypätä Winniellä kisoissa 80 ja 90 radat ja hypellä kerran myös itsenäisesti. Hommat oli toiminut hyvin; poni oli pysynyt käsissä pessoa-kuolaimella ohjat kiinnitettynä isoon kuolainrenkaaseen ja eteenpäinpyrkimys oli ollut riittävää hyvien hyppyjen tekemiseen.

Heti valmennuksen alussa sainkin palautetta siitä, että poni liikkui laukassa paremmin kuin edellisellä kerralla, jolloin itse jännitin ja poni jäi ikään kuin laukkaamaan paikoillaan. Viime valmennuksesta viisastuneena olen yrittänyt ratsastaa Winnietä enemmän pohkeella eteenpäin ja samalla pyrkinyt pidättämään ohjalla vähemmän, vaikka se välillä tuntuukin vaikealta, kun poni on energinen ja tuntuu villiltä.

Tällä kertaa valmennuksessa keskityttiin hyvin paljon kääntämiseen ja samalla etenkin Winnien kohdalla aktiivisen laukan ylläpitämiseen. Tehtävät suoritettiin pienillä esteillä, joille ratsastettiin toinen toistaan haastavampia teitä. Winnie on onneksi melko pieni ja ketterä, joten en joutunut kovin suuriin vaikeuksiin kääntäessäni ponia täyskaarrolla kohti estettä. Suuremmalla hevosella homma olisi ollut varmasti rutkasti haastavampaa!

Winnie suoriutui päivän tehtävistä vallan kiitettävästi. Ullkoavut olivat suuressa roolissa kääntämistehtävissä samalla, kun piti ylläpitää aktiivista laukkaa kaarteiden läpi. Winnien haaste onkin sen vauhti esteillä; sen sijaan, että se imisi reippaasti esteelle, se mieluusti pinkaisee reippaammin eteen esteen jälkeen, mutta hiipuu taas kaarteeseen tultaessa. Mikäli hyppy on ollut epäonnistunut tai poni on pudottanut puomin, kasvaa riski köyrypukkeihin esteen jälkeen reippaasta vauhdista. Tehtävänä olisikin saada ponille tasaisesti pyörivä laukka koko radan tai tehtävän läpi.

Valmennuksen tehtävät näkyy selkeästi videolla, joten en lähde avaamaan niitä tekstiksi tämän ihmeellisemmin. Kaikenkaikkiaan valmennus oli taas meidän osalta oikein onnistunut ja antoi ajateltavaa itsenäisiin treeneihin - toivottavasti voidaan seuraavassa valmennuksessa taas todeta, että edelliskerran läksyt on tullut tehtyä!

Postauksen kuvat ovat parin viikon takaisista itsenäisistä treeneistä, kuvista kiitos Emmalle!

0

Valmennuspostaus: istunnan merkityksestä siirtymisissä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Ehdin muutaman viikon ajan hehkuttaa kouluvalmentajalleni ja kaimalleni Essille, kuinka Veikka on kehittynyt ja ollut viime aikoina todella kiva ratsastaa. Näillä ennakko-odotuksilla petasin itselleni pettymystä, sillä eihän tällaisten ennakkotietojen jälkeen mikään ikinä mene kuten on suunnitellut.

Saatiin sovittua valmennuspäivä Ruskolle ja vielä Veikan kyytiin kiivetessäni hehkutin kuvaamaan tulleelle Maijulle, kuinka Veikka on ollut mukava ratsastaa ja kuinka odotan, että pääsen esittämään ponin kehitystä myös valmentajalle. Alkuverryttelyn aikana kävi kuitenkin selväksi, ettei tällä kertaa päästäisi esittämään mitään sellaista, josta voisin olla ylpeä.

Veikka tuntui hitaalta ja jäykältä. Apuihin vastaaminen oli hidasta, askel oli hidas ja poni suunnilleen yhtä taipuisa kuin rautakanki. Töitä lähdettiin tekemään aivan peruspalikoista, joihin kuuluivat takaosan aktivointi, suoruus ja istunta.

Poniin vaikutettiin aivan ensimmäisenä ratsastamalla takajalkoja aktiiviseksi, jotta liike lähtisi takaa ja Veikan olisi mahdollista tulla peräänantoon ja kevyeksi kädelle. Ulkolapa otettiin haltuun ulko-ohjan tuella, jotta poni saataisiin suoraksi ja sitä kautta taipumaan ja asettumaan ryhdissä ja oikein. Istuntaani paneuduttiin suurennuslasin kanssa, jotta voisin istunnallani antaa ponille edellytykset liikkua ja reagoida apuihin oikein.

Päädyimme työskentelemään suurella ympyrällä kaikissa askellajeissa keskittyen siirtymisiin niin askellajien sisällä kuin välilläkin. Heti alussa valkeni, että koko valmennuksen keskiössä olisi tällä kertaa istuntani. Tekosyy "istun kauniisti sitten kun hevonen liikkuu hyvin" ei luonnollisestikaan mennyt läpi, vaan ratsastajana jouduin töihin ja työstämään istuntaani sillä tavoitteella, että voisin oikein istumalla tukea hevosen suorittamista.

Kun hevonen ei vielä kulje rennosti selän läpi, on sen liikkeessä selkeästi hankalampi istua. Silloin minä tuuppaan käyntiä eteenpäin lantiolla, hyökkään siirtymisissä eteenpäin ja laukassa könötän kantapäät korvissa kutakuinkin mäkihyppyasennossa. Näihin ongelmiin piti saada muutos, jotta ponilla olisi edes edellytykset toimia allani oikein.


 Jouduin oman mukavuusvyöhykkeeni ulkopuolelle, kun huonokuntoisena muka-urheilijana jouduin käyttämään lihaksiani istuakseni oikein sen sijaan, että vain matkustaisin kivasti ja tasaisesti liikkuvan ponin kyydissä. Milloin vatkasin lantiolla, milloin tuijottelin ponin niskaa ja milloin taas lössähdin koko keskivartalollani eteenpäin punkiessani ponia laukkaan. Yksi kerrallaan korjattiin virheitä niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin ja vähitellen alkoi myös Veikka tuntua paremmalta.

Lopuksi jouduin vielä luopumaan jalustimista ja pitämään itseni kasassa omin lihasvoimin. Jälkeenpäin videoita kotona selatessani koin järkytyksen huomatessani, kuinka paljon istuntani muuttui paremmaksi, kun jalustimet nostettiin ponin kaulalle. Vaikkei se mukavalta tunnukaan, taitaa tiedossa olla enemmänkin ilman jalustimia -treenejä. Mikä kuitenkin lohduttavinta, säilyi parempi istunta myös silloin, kun jalustimet otettiin takaisin. Ehkäpä siis ryhdyn verryttelemään ilman jalustimia!


Vaikka alkutunnista tuntui, että tämä valmennus menisi kankkulan kaivoon, ehti tunnin aikana mieli muuttua samalla, kun Veikka reagoi positiivisesti istuntani ja ratsastukseni muutoksiin. Vaikkei tällä kertaa päästykään tekemään mitään uutta ja hienoa, oli valmennus super hyödyllinen. Mikäli Veikka olisi toiminut moitteettomasti, olisi valmennuksen anti ollut ehkä pikkujuttujen viilausta ja fiilistelyä. Nyt sen sijaan työskenneltiin niiden perustusten parissa, joille koko kouluratsastus rakentuu.

Hyvin liikkuvaa hevosta pystyn ratsastamaan itseksenikin, mutta juuri haastaviin tilanteisiin tarvitsen valmentajan apua. Näillä ohjeilla minulla on taas paremmat edellytykset ratkoa ongelmia, kun Veikka seuraavan kerran tuntuu taas hankalalta.

Postauksen kuvat © Maiju Aaltonen

2

Valmennuspostaus: pohkeenväistöt kuntoon!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Uusi vuosi on pyörähtänyt hyvin käyntiin kouluvalmennusten myötä. Näin vuoden alussa olemme tehneet valmentajan kanssa tilannekatsauksen Winnien suhteen, asettaneet tavoitteita tulevalle kaudelle ja sen myötä kohdennetaneet harjoitussuunnitelman sisältöä tukemaan tavoitteisiin pääsyä. Winnien kanssa tavoitteet pysyvät jotakuinkin samoina, mutta kunnianhimoisempina kuin viime vuonna; tavoitteena on valmistaa ponia helpon A:n radoille ja myös pärjätä siellä.

Lopullista päätöstä en ole tehnyt, mutta todennäköisesti kilpailen tänä vuonna vain 1-tasolla. Turun seudulla on riittämiin 1-tason kilpailuita niin este- kuin kouluratsastuksessakin, joten mikäli Winnie (ja Veikka) päätyvät lastautumaan tämän vuoden aikana kuten normaalit hevoset, riittää kisoja kierrettäväksi aivan riittävästi. Mikäli päädyn kilpailemaan kummallakin haflingerilla vain lähitallien kilpailuissa, tulisi muutama 2-tason startti joka tapauksessa kovin hintavaksi.

Winnien perusratsastettavuus alkaa vihdoin pitkän ja haastavan syyskauden jälkeen olla niin sanotusti kunnossa. Lähtökohtaisesti poni liikkuu peräänannossa ja rentona kaikissa askellajeissa, pysyy niskastaan rentona ja on kevyt kädelle sekä antaa ratsastaa itseään jännittymättä. Mikään näistä kun ei ollut syksyllä itsestäänselvyys! Kun poni on näin hyvin ratsastettavissa, päästään harjoittelemaan vihdoin "temppujakin". Tällä kertaa valmennuksen aiheena oli viime vuonna päänvaivaa aiheuttaneet pohkeenväistöt, joita on viimeisen parin kuukauden aikana harjoiteltu oikein tehokuurilla.

Jo alkuverryttelyssä Winnie lähti kulkemaan mukavasti selän läpi ja vastaten niin pidättäviin kuin eteenpäinkin vieviin apuihin. Poniin haettiin joustavuutta kahdeksikolla ratsastaen lävistäjät reippaampaa ravia eteenpäin ja kooten hieman kahdeksikon kaarilla. Tehtävällä ei saatu joustavuutta pelkästään liikkeeseen, vaan myös ponin asenteeseen; siirtymisillä ravin sisällä pehmiteltiin ja valmisteltiin tammaa hyväksymään ratsastajan avut ja vastaamaan niihin jännittymättä ja kyseenalaistamatta.

Pohkeenväistöt aloitettiin tekemällä muutamat toistot käynnissä, josta siirryttiin melko pian raviin. Koen itse helpommaksi ratsastaa väistöjä uralta poispäin, sillä lähtötilanteessa hevonen on helpompi saada suoraksi seinän tuella. Pituushalkaisijalta uralle väistettäessä tuntuu, että hevonen taipuu helposti liikaa. Koska väistöt ovat olleet meille hirmu haastavia, helpotettiin tehtävää hieman ja sain valita ratsastaa väistöjä uralta pituushalkaisijaa kohti.
Vasemmalle väistöt sujuivat erittäin kivasti, kun taas oikealle jouduin tekemään hieman enemmän töitä eteenpäinpyrkimyksen ylläpitämiseksi samalla, kun takajalat astuvat ristiin. Joka tapauksessa kumpaankin suuntaan saatiin sellaisia askeleita, joita voi pohkeenväistöksi nimittää. Kun väistöt sujuivat kumpaankin suuntaan, vaikeutettiin tehtävää hieman ratsastamalla yhden pitkän sivun aikana pohkeenväistöt uralta pois ja takaisin.

Lopuksi työskenneltiin vielä yhden tehtävän verran laukassa. Kaikista mieluiten työstäisin Winnien laukkaa aina vain ympyröillä, joilla tuntuu, että kykenen hallitsemaan niin ponin kuin oman istuntanikin. Kun laukassa pitäisi pystyä tekemäänkin jotain, alkaa istuntani hajoilla; milloin puristan polvella, milloin nojaan mihinkin suuntaan ja milloin könötän kilpikonnamaisessa asennossa tuijotellen omia käsiäni. Pieni istuntakriisi nosti taas päätään, kun lähdimme työskentelemään keskilaukkaa ja vastalaukkaa sisältävällä tehtävällä.
Tehtävänä oli ratsastaa pääty-ympyrä, pitkä sivu keskilaukassa, täyskaarron kautta vastalaukkaan ja ennen kulmaa vaihtaa laukka käyntisiirtymisen kautta. Täyskaarroissa en saanut Winnietä riittävästi takaosansa päälle, mutta vastalaukoissa ei tullut rikkoja ja muutaman kerran sain tehtyä siistit siirtymiset laukasta suoraan käyntiin. Parannettavaa jäi vielä paljon, mutta päälimmäiseksi tehtävästä jäi kuitenkin tunne siitä, että onnistuimme hyvin useimmissa osa-alueissa edes kerran tai kaksi toistojen aikana.

Kokonaisuudessaan valmennus oli hyvin onnistunut ja herätteli taas motivaatiota treenata tosissaan. Sain huomata, että harjoittelulla ja toistoilla oikeasti saadaan tuloksia aikaan Winnienkin kanssa, joten ei voi olla mitenkään mahdoton ajatus, että poni suorittaisi niin takaosankäännökset kuin vastalaukatkin tulevaisuudessa täysin puhtaasti. Kohti seuraavia treenejä siis!
Postauksen kuvista ja videoinnista iso kiitos Emmalle! Nyt vain odotellaan kevättä, että päästään auringonpaisteeseen kentälle. Onneksi kuvankäsittelyllä hallikuvistakin saa sentään katsottavia, vaikkei laatu niin silmää hivelekään...

4

Valmennuspostaus: Poni venymään kuin kuminauha

Postaus on toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Winnien kanssa ei voi valmennukseen lähtiessä milloinkaan tietää, mitä päädymme harjoittelemaan. Toisinaan suunnitelmat pitävät ja pääsemme harjoittelemaan esimerkiksi vastalaukkoja, mutta joinain kertoina päädymme vain työstämään askellajeja läpi ympyrällä. Winniestä harvoin pystyy päättelemään edes edellisen päivän ratsastuksen perustella millainen se on tänään ratsastaa, joten myös valmentajan suunnitelmat joutuvat elämään tilanteen mukana.

Joulupäivän kouluvalmennus lähti hyvin liikkeelle. Winnie liikkui rentona ja hakeutui tasaiselle kuolaintuntumalle ja peräänantoon. Laukkakin pyöri alkuverryttelystä saakka melko kivasti. Kesken laukan ponissa tapahtui yhtäkkinen muutos; sitä kiukutti, eikä se sietänyt yhtään pohkeen tai raipan käyttöä. Pelkästään pohkeella koskemalla sain harmistuneen tamman pukittamaan paikallaan ja huitomaan jaloillaan.

Osasyy dramaattiseen käytökseen oli varmasti kiimassa - niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, viittasivat merkit Winnien viimeaikaisessa käytöksessä kiimaan. Joulukuussa! Lyhyen ihmettelyn jälkeen kiukuttelun todellinen syy alkoi selvitä, kun poni päästeli hirmuiset määrät ilmaa lähdettyään taas liikkeelle. Winnien olo selkeästi helpotti ja lopulta lukuisten kaasunpäästelyiden jälkeen se reagoi taas normaalisti niin pohkeeseen kuin raippaankin.

Koko valmennus otettiin kuitenkin hieman varovaisemmin ja ponia kuunnellen. Päädyimme työskentelemään suurella pääty-ympyrällä tehden siirtymisiä ravin sisällä ja ravin ja laukan välillä. Tavoitteena oli saavuttaa joustoa erityisesti raviin; ratsastajana minun pitäisi pystyä lyhentämään ja kasvattamaan ravia ilman, että liikkeen energia katoaa.

Ravissa Winnie liikkui kiukunpuuskansa jälkeen oikein hyvin. Aluksi ravia lyhentäessäni se valahti helposti pois peräänannosta nostaen päänsä ylös ja laskien selkänsä, mutta toistojen myötä laadusta tuli tasaisempaa ja poni säilytti tasaisen kuolaintuntuman takajalkojen koukistuessa samalla rungon alle.

Tämänkaltaisella harjoittelulla Winnien raviin saadaan lisää säädeltävyyttä; ponin saadessa voimaa takaosaansa se jaksaa kantaa itsensä lyhyessäkin ravissa ja vastaavasti myös työntää aktiivisesti takaa keskiravissa. Kun Winnie malttaa ja jaksaa kantaa painonsa hitaassa temmossa takaosallaan, helpottuvat lopulta myös voimaa vaativat siirtymiset.


Kun Winnie saatiin ravissa toimimaan kuminauhamaisesti pienillä avuilla, lisättiin tehtävään laukkaa. Isommasta ja energisestä ravista oli helpompi tehdä selkeä kokoaminen lyhyempään raviin kuin harjoitusravista. Kun poni hetken odotti ja siirsi painoaan enemmän takajaloille, saatiin aikaiseksi melko kivoja laukannostoja.

Siirtymiset ovat olleet minulle istunnan osalta haastavia - vaikka ravissa tai laukassakin istuisin siististi ryhdissä, lähden huomaamattani ratsastamaan siirtymisiä aivan liikaa ylävartalollani. Tässä valmennuksessa kiinnitimme erityistä huomiota istuntaani, mikä näkyy myös alla olevalla videolla. Loppua kohden istuntani on vakaampi ja ylävartalo pysyy paremmin paikoillaan niin ravi-laukka siirtymisissä kuin laukka-ravi siirtymisissäkin.

Hassua on se, että usein ajattelen korjaavani ensin hevosen laukan ja sitten vasta oman istuntani. "Kun hevonen laukkaa hyvää laukkaa, voin keskittyä istumiseen. Siihen saakka joudun ratsastamaan." Kun ulkopuolinen käskikin taas ensin istua oikeaoppisesti, sain huomata laukan laadun paranevan ja hevosen suoristuvan kuin itsestään.


Perusasioiden ääreltä ollaan päästy harjoittelemaan välillä haastavampiakin tehtäviä, mutta tällä hetkellä elää vahvana tunne siitä, että perusasiat ovat melko kivasti hallussa, mikä onkin kaikkein tärkeintä. Tuntuu, että positiivista kehitystä on tapahtunut paljon muutaman kuukauden aikana! Yhä useammin Winnien kanssa olen saanut kokea onnistumisen iloa ja aikaisemmin hyvinkin vaikeat asiat ovat alkaneet sujua yllättävän helposti. Uskoni siihen, että poni kilpailee tänä vuonna hyvällä menestyksellä helpon A:n luokkia kasvaa päivä päivältä!

5

Valmennusvideo: pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia

Saimme toimia Veikan kanssa valmentajani näyttöratsukkona hänen valmentajakoulutuksensa loppunäytössä. Näyttövalmennus pidettiin naapuritallilla helpottaaksemme näytön vastaanottajan aikatauluja, joten Veikka joutui pitkästä aikaa aivan vieraaseen paikkaan näytille. Ponin jännittäjäluonne oli onneksi huomioitu jo valmennussuunnitelmassa; ensimmäiseksi tavoitteeksi oli kirjattu ponin rentoutuminen vieraassa ympäristössä.

Alku ei näyttänyt eikä tuntunut hyvältä - Veikkaa tosissaan jännitti. Kaula pitkällä kirmaava ja puhiseva, kulmia oikova poni ei nyt aivan välttämättä näyttänyt parastaan. Muutaman reippaamman ravi- ja laukkakierroksen jälkeen ruuna alkoi kuitenkin vähitellen näyttää merkkejä rentoutumisesta ja kyvystä keskittyä edes hetkellisesti.

Valmennuksen sisältö oli onneksemme tuttu ja turvallinen. Samoja asioita harjoiteltiin lähes samalla kaavalla edellisessä valmennuksessa, jossa saatiinkin Veikassa aikaan hurjan iso muutos. Tietenkään tavoitteet eivät olleet vieraassa ja jännittävässä ympäristössä yhtä korkealla, mutta mieltä rauhoitti tieto siitä, että samoista tehtävistä ollaan suoriuduttu ennenkin.

Verryttelyn jälkeen aloitettiin työskentely pohkeenväistöjen parissa. Ensin tarkistettiin käynnissä suoruus, ristiastunta  ja etuosan johtaminen ja seuraavaksi lisättiin tehtävään jo siirtyminen raviin. Viho viimeiseksi luovuttiin vielä siirtymisistä ja tahkottiin väistöt läpi ravissa alusta loppuun. Tämä tehtävä sujui aika kivasti; lopulta lähes yhtä hyvin kuin edellisessä valmennuksessa kotona. Etuosa tahtoi alkuun taas jäädä jälkeen, mutta sekin saatiin korjattua omalle paikalleen väistössä.



Lyhyiden välikäyntien jälkeen jatkettiin töitä avotaivutuksilla. Tuntui, että hengähdystauon aikana Veikka ehti taas muistaa pienessä päässään, että ollaan vieraassa paikassa ja sitähän voisi vielä vähän vaikka jännittää. Avoimelle pitkälle sivulle tuntui etenkin vasempaan kierrokseen lähes mahdottomalta saada aikaiseksi hyvää avotaivutusta tai edes ratsastaa ravissa suoraan. Tallia kohti ratsastettaessa puhina yltyi ja poni jännittyi selkeästi. Yhtä mahtavaa voittajafiilistä ei tästä harjoituksesta jäänyt, mutta saatiin kuitenkin aikaan edistystä harjoituksen aikana.

Lopuksi lisättiin tehtävään vielä laukkaa. Aloitettiin oikeassa, eli vaikeammassa kierroksessa, jotta saataisiin lopettaa helppoihin onnistumisiin vasemmassa kierroksessa. Oikea laukka lähti kuitenkin pyörimään yllättävän kivasti, vaikkei tehtävä helppo ollutkaan eikä sujunut aivan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Yllättäen ongelmat tulivatkin vasemmassa kierroksessa, jossa avoimella pitkällä sivulla oli taas suuria ongelmia saada poni keskittymään työntekoon, eikä tyhjään tallipihaan edessäpäin.

Veikka jaksoi puhista ja kytätä niin, että ehdit itsekin turhautua ja hermostua. Töitä kuitenkin oli jatkettava ja saatava niin kuskin kuin poninkin hermot kasaan. Mihinkään ykkössuoritukseen ei ylletty, mutta päästiin sentään lopettamaan tehtävä jonkinmoiseen onnistumiseen.


Vaikkei Veikka parastaan näyttänytkään, se suoriutui kuitenkin yllättävän hienosti vieraasta paikasta ja jännittävästä tilanteesta. Tämä kävi varsin hyvin kisatreenistä! Mikäli poni hallitsee hermonsa näinkin hyvin vieraassa ympäristössä, ei kisojen suhteen pitäisi olla sen suurempaa huolta. Vielä kun saataisiin tuo pörrötukka vielä kävelemään helpommin traileriin, että päästäisiin testaamaan hermoja ihan oikeisiin kisatilanteisiin!

5

Tiistain kouluvalmennus palasiin purettuna

Postaus toteutettu yhteistyössä Essi L. Dressagen kanssa.

Moona pääsi videoimaan tämän viikon kouluvalmennusta Winnien kanssa. Tunnilla jatkettiin samojen teemojen äärellä kuin edellisissäkin treeneissä tänä vuonna; työstettiin suoruutta, etuosan keveyttä ja säädeltävyyttä askellajien sisällä. Olen nauttinut siitä, kuinka valmennuksissa on noudatettu muutamaa punaista lankaa, jotka kietoutuvat toisiinsa. Joka tunnilla ja eri tehtävissä pääpaino on jossakin osa-alueessa, mutta samalla kaikki osa-alueet täydentävät toisiaan ja kehittävät niin Winnietä kuin itseänikin ratsastajana.

Työskentely aloitettiin pääty-ympyrällä keskittyen ensin suoruuteen, joka oli vielä loppuvuodesta valmennuksissa suurin haaste. Säännöllisen ja monipuolisen harjoittelun myötä Winnie on selkeästi suoristunut, mikä on vaikuttanut positiivisesti kaikkeen harjoitteluun. Suoruutta haettiin tällä kertaa sisäohjan tuella ja suoristavalla ulko-ohjalla, jolla erityisesti vasemmassa kierroksessa saatiin oikea lapa mukaan töihin.

Tehtävään yhdistettiin säätelyharjoitus ratsastamalla vuoroin ravia eteen ja vuoroin lyhentämällä.  Pääpointti hommassa on mahdollisimman yksinkertaiset avut: kaasu ja jarru eivät vaikuta samanaikaisesti. Pohkeen ratsastaessa eteen käsi on passiivinen ja tarjoaa tasaisen tuen. Ravia lyhentäessä jalka on hiljaa ja käsi yhdessä istunnan kanssa tekee pidätteitä, tarvittaessa raippa ja ääniavut ylläpitävät aktiivisuutta. Tällä menetelmällä pyritään tekemään ponista "vieteri"; energia ja eteenpäinpyrkimys säilyy koko ajan samana, mutta askel pitenee ja lyhenee. Kun lyhentämisen jälkeen pidättävä paine poistetaan, ponin pitäisi lähteä aktiivisesti eteen omalla moottorilla.



Ravityöskentelyn jälkeen pyöriteltiin laukkaa kahdeksikolla. Aikaisemmin samankaltaista tehtävää on tehty ympyrällä, mutta nyt tuttuun harjoitukseen lisättiin haastetta suoristamisella ja laukan vaihtamisella.

Kahdeksikon kaarilla ulko-ohjalla oli merkittävä tehtävä suoruuden ylläpitämisessä, jottei poni kaatuisi sisälle ja ainoastaan kääntyisi kaulastaan. Lävistäjälle tultaessa laukkaa lyhennettiin ja tehtiin ravin kautta laukanvaihto. Haastavinta tehtävässä oli ylläpitää ponin peräänanto ja pyöreä muoto laukkaa lyhentäessä. Kaarevilla urilla Winnie tekee jo hyviä ja tasaisia siirtymisiä askellajien välillä, mutta suorana homma on huomattavasti haastavampaa. Laukannostoissa taas oma pinttynyt tapani on pelata sisäohjalla; on tuskaisen vaikeaa pitää sisäohja omalla paikallaan ja olla nykimättä kuin varmistellen, että varmasti nousee oikea laukka!

Laukkahommien jälkeen palattiin vielä aikaisemmissakin valmennuksissa työstettyyn inhokkitehtävääni, suoraan ratsastamiseen ilman seinän tukea. Tässä tehtävässä tukeva ohja oli taas sisäpuolella, kun ulko-ohjan tehtävä oli pitää poni suorana. Kääntäessä olisi kovasti tehnyt mieli kiskoa tukevasta sisäohjasta, jolloin ulkolapa karkasi ja poni kääntyi mutkalle. Kun hevosen sai linjalle sisään suorana, oli myös keskelle linjaa tehtävä ravin lyhentäminenkin helpompaa. Winnie protestoi helposti lyhentämistä nostamalla päätään ylös, mutta tästä huolimatta se polki takajaloillaan pätkittäin oikein hyvin alleen ja oli oikeutettu kehuihin.

Pyrkimyksenä tässä tehtävässä oli taas päästä myötäämään kädellä lyhennyksissä, kun poni jäisi pehmeänä polkemaan myös lyhyemmässä muodossa. Vähitellen Winnie tulikin kevyemmäksi ja sen myötä teki myös selkeämpiä siirtymisiä lyhyeen raviin ja siitä ulos.

6