Veikka se vain yllättää. Aikaisemmin herkkä ja epävarma hyppääjä on tuntunut päässeen hyppäämisen makuun. Vaikka kuskia vieläpä jännitti himpun verran muutaman viikon takaisella treenikerralla, oli Veikka asenteella mukana touhussa. Moona sentään oli mukana henkisenä tukena ja nostelemassa puomeja. Kun vielä väänsi turvaliivin kireälle ja kypärän syvälle päähän, saattoi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja luottaa siihen, että homma päättyy ihan hyvin.
Estetreenit oli suunniteltu kentälle, mutta sekaannusten vuoksi päädyttiinkin lopulta maneesiin hyppäämään. Kalustoa oli melkoisen surkeasti, joten koottiin tarjolla olleista puomeista ja tolpista pikkuruinen rata, jolla treenata suhteutettuja linjoja ja kääntämistä. Aloitettiin pikkuruisista ristikoista ja kavaleteista, joilla säädeltiin laukkaa ja pyrittiin vaihtamaan laukat oikein.
Näin pienessä hallissa hypätessä esteiden väliset välimatkat jäävät helposti harmittavan lyhyiksi, jolloin edelliseltä esteeltä laskeutuessa seuraava onkin jo melkein heti edessä. Suhteutetuilla linjoilla esteiden väliin saa mahtumaan vain muutaman askeleen ja jatkuvasti saa olla kääntämässsä. Odotellaan siis, että päästäisiin vihdoin kentälle hyppäämään kunnon rataa. Samalla ollaan kuitenkin kiitollisia siitä, että tallilla sentään on halli, jossa pääsee treenaamaan vuoden ympäri ja säällä kuin säällä.
Veikka tuntui olevan super innoissaan hyppäämisestä ja eteni esteille reippaassa laukassa. Hetkittäin ponia sai pidättää ihan tosissaan! Epävarmuus tuntui olevan tiessään, kun poni hyppäsi esteet myös silloin, kun askeleet eivät täydellisesti osuneet ponnistuspaikalle. Epäonnistumiset eivät myöskään lannistaneet ponia, vaan se lähestyi tyynen itsevarmasti esteille myös silloin, kun edellinen hyppy oli ollut hankala tai puomi oli tipahtanut.
Aivan treenin lopuksi hypättiin vielä kolmen esteen tehtävää nostaen pystyt noin 80-90 cm korkeudelle. Veikka suoritti esteet siinä missä pienemmätkin ja meno tuntui selkään oikeasti aika hyvältä! Mikäli poni vain ei kisaradalla jänistä, niin tämähän voisi jopa pärjätä pikkuluokissa!
1
Estetreenit oli suunniteltu kentälle, mutta sekaannusten vuoksi päädyttiinkin lopulta maneesiin hyppäämään. Kalustoa oli melkoisen surkeasti, joten koottiin tarjolla olleista puomeista ja tolpista pikkuruinen rata, jolla treenata suhteutettuja linjoja ja kääntämistä. Aloitettiin pikkuruisista ristikoista ja kavaleteista, joilla säädeltiin laukkaa ja pyrittiin vaihtamaan laukat oikein.
Näin pienessä hallissa hypätessä esteiden väliset välimatkat jäävät helposti harmittavan lyhyiksi, jolloin edelliseltä esteeltä laskeutuessa seuraava onkin jo melkein heti edessä. Suhteutetuilla linjoilla esteiden väliin saa mahtumaan vain muutaman askeleen ja jatkuvasti saa olla kääntämässsä. Odotellaan siis, että päästäisiin vihdoin kentälle hyppäämään kunnon rataa. Samalla ollaan kuitenkin kiitollisia siitä, että tallilla sentään on halli, jossa pääsee treenaamaan vuoden ympäri ja säällä kuin säällä.
Veikka tuntui olevan super innoissaan hyppäämisestä ja eteni esteille reippaassa laukassa. Hetkittäin ponia sai pidättää ihan tosissaan! Epävarmuus tuntui olevan tiessään, kun poni hyppäsi esteet myös silloin, kun askeleet eivät täydellisesti osuneet ponnistuspaikalle. Epäonnistumiset eivät myöskään lannistaneet ponia, vaan se lähestyi tyynen itsevarmasti esteille myös silloin, kun edellinen hyppy oli ollut hankala tai puomi oli tipahtanut.
Aivan treenin lopuksi hypättiin vielä kolmen esteen tehtävää nostaen pystyt noin 80-90 cm korkeudelle. Veikka suoritti esteet siinä missä pienemmätkin ja meno tuntui selkään oikeasti aika hyvältä! Mikäli poni vain ei kisaradalla jänistä, niin tämähän voisi jopa pärjätä pikkuluokissa!