Tasapainotreeniä ilman kuolaimia

Sain tuossa muutama viikko sitten ylimääräisiä Winnie-päiviä, kun Maiju epäonnisesti liukastui ja runnoi häntäluunsa. Koska sovituista koppitreeneistä pidettiin kuitenkin kiinni ja Maijun oli joka tapauksessa tultava tallille, sain pitkästä aikaa kuvia itsenäisestä koulutreenistä. 

Pienenä sivuhuomautuksena voin mainita, että ahkeran koppiharjoittelun tuloksena Winnie kävelee traileriin jo vauhdilla kauraämpärin perässä ja takapuomikin on saatu jo kiinni! Tämä lienee se vuosi, kun ponilla vihdoin päästään kilpailemaan muuallekin, kuin naapuritallin kisoihin.

Aikoinaan ratsastin hyvinkin paljon ilman satulaa - esimerkiksi Harrin selässä taisin istua hevosen viimeisen puolen vuoden aikana satulan kanssa ehkä kahdesti. Yhä useammin valitsen kuitenkin nykyään ratsastaa satulalla. Osin ehkä siksi, että itsesuojeluvaisto käskee niin. Jos maneesissa on muita ratsukoita ja Winnie on tuhmalla päällä, on sen hypähdyksissä ja pukeissa helpompi pysyä kyydissä satulan kanssa. 

Osaltaan satulalla ratsastamiseen vaikuttaa ajatus siitä, että kunnon koulutreenit nyt vain kuuluu ratsastaa kunnon varusteissa. Satulasta saa toki tukea istuntaan, mutta todellisuudessa ilman penkkiä istuntaa pääsee kuitenkin hyödyntämään vielä enemmän. Winnien liike on kaiken kukkuraksi erittäin miellyttävä ja pehmeä, mikä tekee istunnalla ratsastamisesta ihanan helppoa. Satulan siis voisi jättää talliin hieman useamminkin!

Kuolaimettomat suitset on Winniellä viikoittaisessa käytössä ja ne saatan helpostikin valita aivan tavalliseen koulutreeniin. Valmennuksissa käytän aina kuolainta, mutta itsenäisesti ratsastan kuolaimetta aivan samoja tehtäviä kuin kuolaimellakin. Winnie on aina toiminut hyvin niin hackamorella kuin vaikka pelkällä riimullakin. Se liikkuu rennosti ja tuntuu, että tamma nauttii, kun suu saa jäädä tyhjäksi.

Tällä ratsastuskerralla Winnie oli oikein seesteisellä tuulella, kun saimme olla maneesissa aivan rauhassa. Kaikki tuntui alusta saakka todella helpolta! Istunnalla pidättäessäni poni jäi leijumaan alleni ja ulos hengittämällä se lähti kasvattamaan askeltaan. Avo- ja sulkutaivutukset luonnistuivat helposti siinä missä väistötkin. Laukka vaati hieman jumppaamista, mutta sekin vertyi lopulta. 

Istuntani kertoo kyllä hyvin selkeästi, milloin asiat tuntuvat hankalilta. Etenkin ilman satulaa polvet nousevat hävyttömän korkealle ja etukenoakaan ei voi vastustaa! Kun ratsastus alkaa taas sujua, ryhti suoristuu ja jalat palaavat vähitellen omille paikoilleen. 

Tältä osin ilman satulaa ratsastaminen on hieman petollista; se on kyllä hirmu hyvää tasapainotreeniä, muttei istuntatreeniä. Istuntatreeneihin vaaditaan satula, joka ohjaa jalkaa oikeaan suuntaan ja rajaa takapuolelle oman tilan. Jalustimet on siis hyvä jättää pois, mutta satulaa ei kannata tyysti hylätä.

0

Ratsastussimulaattorin istuntatestissä

Tampereen hevosmessuilla varasin ensitöikseni heti aamulla ajan ratsastussimulaattoriin. Simo-simulaattorihevonen on varmasti monelle tuttu eri hevosalan tapahtumista. Itse törmäsin simulaattoriin ensimmäisen kerran pari-kolme vuotta sitten Helsingissä Horse Fair -messuilla, jolloin kaikki istuntatestiajat olivat jo menneet, kun ryhdyin testiaikoja kyselemään. Viime vuoden joulukuussa Playsson.netin blogiexpossa oli suunnitelmissa tehdä uusi yritys, mutta Simopa ei ollutkaan mahtunut messukeskuksen hissiin, eikä siis päässyt paikalle.

Vihdoin tänä vuonna sain ajan varattua. Simulaattorilla pystyy harjoittelemaan ilmeisesti kaikkea laukanvaihdoista esteiden hyppäämiseenkin. Messuilla tarjolla on vain 15 minuutin istuntatestejä, joissa käydään läpi kaikki hevosen askellajit, korjataan istunnan virheita työskentelyjakson aikana ja lopuksi suoritetaan kahden minuutin testi, jonka aikana kirjautuu ylös istunnan vakaus käynnissä,  ravissa ja erikseen molemmissa laukoissa.

Minä törmäsin ensimmäiseen ongelmaan jo heti alussa, kun en saanut tuota hevosta liikkeelle. Pohkeiden paikat simulaattorin kyljissä ei meinannut löytyä mitenkään, enkä saanut antureihin kunnon kosketusta. En tiedä oliko jalkani sitten liian lyhyet, vai missä oli vika. Lopulta saatiin Simo kuitenkin raviin ja päästiin korjailemaan istuntaani.

Simulaattori oli istunnan korjaamiseen aivan huikea laite - milloinkaan muulloin ei ratsastuksenopettaja pääse korjaamaan ratsastajaa ravissa ja laukassa fyysisesti. Nyt ohjaaja seisoi koko ajan korokkeella vieressäni ja pystyi koskettamalla korjaamaan niin selkäni kuin käsienikin asentoa. Samassa sain keskittyä täysin istuntaani, kun hevonen allani jatkoi tasaisen tahdikasta ravia.

Ravissa testattiin pätkiä keskiravia ja laukassa tehtiin laukanvaihtoja. "Ratsastaminen" tuntui kummalliselta, koska jouduin käyttämään yllättävän vahvoja apuja, tai ainakin paljon vahvempia kuin mihin olen tottunut Harrin kanssa. Harri on siis monin verroin herkempi kuin Herra Simo. Toisaalta taas Simo suoritti automaattisesti liikkeet oikein - vaihdot tapahtuivat aina takaosa edellä ja yhden askeleen aikana.

Simulaattorissa on antureita, jotka mittaavat ratsastajan liikettä satulassa niin eteen-taakse -suunnassa kuin sivusuunnassakin. Lisäksi satulan kohdalla näkyy näytöllä punainen pallo, joka kertoo painon tasaisuudesta liikkeessä. Pohkeiden kohdalla on myös anturit samoin kuin hevosen suupielissä.

Minä pysyin niin ravissa kuin laukassakin hyvin keskellä satulaa ja liike niin sivuttais kuin eteen-taakse -suunnassakin oli pientä. Laukassa paino kävi hieman takana. Satulaan kohdistuvaa painetta saisin tasata kuitenkin enemmän vatsalihaksillani ja samalla rentouttamalla takapuolta ja reisilihaksia. Nyt pidän itseäni liikaa kasassa takapuolella, kun saisinkin enemmän keskittyä vatsalihaksilla istunnan hallintaan. Takapuoli ei irtoa satulasta ravissa, mutta paino saisi vielä enemmän seurata ja myödätä hevosen liikettä.
Käteni saisivat myös liikkua vähemmän ylös- alas ja enemmän eteen - taakse. Pohkeitani anturit eivät kahden minuutin istuntatestin aikana tunnistaneet ollenkaan. Mielestäni en kyllä ratsasta jalat irti kyljistä, vaan kevyesti halaan hevosta jaloillani. Ilmeisesti painetta ei vain ollut tarpeeksi tälle "hevoselle", tai sitten puristin pohkeella, enkä osunutkaan hevosen kylkiin kantapäällä (joka osuu antureiden kohdalle).

Hevosen asettuminen vasemmalle jäi häiritsemään minua. Vaikka ratsastin täsmälleen saman pituisilla ohjilla ja simulaattorin pää oli suorassa, näkyi näytöllä hevonen katsovan vasemmalle. Kun testin aikana yritin suoristaa kaulaa, sain aikaiseksi vain piikin käyrässä liikaa oikealle. Enpä tajunnut asiasta kysyä testin aikana..

Yleisesti ottaen istuntani on siis suht hyvin kunnossa. Enemmän joustoa käteen, vatsalihaksia enemmän töihin ja rentoutta takapuoleen. Lisäksi saan olla varovainen, etten kaadu ryhtini kanssa liikaa taakse. Viimeisin onkin ollut puheenaiheena kevään valmennuksissa ja siihen on kiinnitetty paljon huomiota. Aikaisemmin nojasin liikaa eteen ja sain kommenttia, että kehittymiseni ratsastajana loppuu pian, ellen saa ryhtiäni suoristettua. Suoristuihan se, mutta on nyt alkanut kaatua jo liikaa taakse.. Eiköhän se kultainen keskitie löydy kun tehdään vielä töitä. :)

Oletteko te käyneet simulaattorin istuntatestissä tai pidemmillä istuntatunneilla? Oletteko kokeneet simulaattorin hyödylliseksi?

1

Asiaa istunnasta

Nyt oli kerrankin niin kiinnostava blogihaaste blogitallin puolella, että täytyy istunnasta höperöityneen  analysoijan osallistua itsekin. Tämä haastehan oli kuin minulle tehty!

Istunnasta on tullut minulle ihan sydämen asia, kun olen ymmärtänyt miten paljon se vaikuttaa ratsastukseen ja hevoseen. Samalla on alkanut kyllä päteä fakta siitä, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän istuntaansa oppii korjaamaan, sitä enemmän siinä näkee myös lisää korjattavaa. Toisaalta fakta on myös se, että virheitä voi korjata vasta kun ne näkee ja tiedostaa. Tässä vuoden aikana ollaan valmennuksissa pureuduttu aktiivisesti istuntani virheisiin ja pyritty korjaamaan niitä niin, että kykenisin ratsastamaan paremmin ja paremmin oikein. Istuntani kehitys on vaikuttanut suorasti myös Harrin liikkumiseen, kun olen päässyt vaikuttamaan hevoseen oikeilla painoavuilla ja pystynyt ratsastamaan häiriten sitä aikaisempaa vähemmän istuntani ongelmilla.

Edelleen kuvia ja videoita katsoessa näen istumisessani paljon korjattavaa, mutta toisaalta myös melko paljon hyvää. Näen asioita, jotka ovat korjaantuneet esimerkiksi vuoden aikana hyvinkin paljon. Valitsin vertailtaviksi kuvia, joissa näkyy parhaiten istuntani ongelmat vuosi sitten ja nykyään. Toki vanhoista kuvista löytyy paljon kamalampiakin esimerkkejä ja vastaavasti uusista kuvista löytyy myös paljon kuvia, joissa istuntani virheet eivät näy, mutta nämä kuvat ehkä havainnollistavat parhaiten tilannetta.

Istuntani ravissa

Vuosi sitten 

Istuntaani kuvasi kokonaisvaltaisesti jännittyneisyys. Puristin polvella ja lantiolla, jolloin polveni koukistui, nilkka jäykistyi ja takapuoleni irtosi helposti satulasta. Siinä samassa selkä vääntyi kaarelle. Lisäksi tuijottelin ahkerasti hevosen niskaa ja ratsastin kädet lähellä säkää niin, ettei kyynerpäähän muodostunut kunnollista kulmaa. 

Nykyään
Istun rennommin, jolloin jalka pääsee valumaan suorana alas pitkin hevosen kylkeä. Lantiotani saisin kuitenkin opetella avaamaan enemmän, jotta hevonen saisi enemmän vapautta liikkua selästään. Katse on edelleen ajoittain liian alhaalla, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin vielä vuosi sitten. Hartiat ovat jo rennommat ja kyynerpään kulmakin säilyy paremmin, vaikka edelleen käsi valuu toisinaan liian alas.

Istun melko hyvin suorana ja tasapainoisesti hevosen selässä, paino suunnilleen keskellä. Vasen jalkateräni kääntyy kuitenkin helposti ulospäin, kun taas oikea jalka ei pysy yhtä hyvin hevosen kyljessä kiinni ja paikoillaan. 

Istuntani laukassa

Vuosi sitten

Jännittyneisyys paistoi taas kilometrien päähän. Jännitin polvella, jännitin lantiolla, jännitin nilkoilla ja hartioilla. Laukassa painoni heilahti helposti eteen ja jäin könöttämään, koska kyydissä oli helpompi istua näin jännittyneisyyden vuoksi. Polvella puristaminen sai jalan heilumaan ja ajautumaan usein liian taakse. Polen jännittyminen aiheutti myös sen, ettei paino ollut jalustimilla ja jalustimet putoilivat jaloista helposti.

Nykyään
Heilahdan edelleen helposti eteen etenkin keskilaukassa tai laukannostoissa. Istun paremmin satulassa, mutta jalkani valuu helposti eteen tehden polveen turhan suuren kulman. Jalka ei siis laskeudu yhtä kauniisti suoraan alas kuin käynnissä ja ravissa. Paino pysyy kuitenkin jalustimilla ja käden asento on myös oikeaoppisempi. Katse pysyy usein jo paremmin edessä, mutta työnnän niskastani päätä helposti eteen, jolloin pää ei ole enää selän kanssa suorassa linjassa.

Istuntani esteillä

Vuosi sitten
Aloittelin hyppäämistä uudestaan vajaan vuoden hyppytauon jälkeen ja sen näköistä oli menokin. Nousin esteistuntaan suorana tikkuna kallistuen vähän eteen, jolloin jalka valui taakse ja varpaat kääntyivät ulos. En pyöristänyt selkää ja nousin liikaa satulan eteen, enkä vain ylös satulan paikalla. Myötääminen oli hakusessa, kun vein kädet mielummin lähelle omaa vatsaa kuin hevosen suuta.

Nykyään
Esteistunnassani ja ylipäätään esteratsastuksessani on edelleen vielä paljon korjattavaa, mutta paljon olen saanut myös korjattua asioita vuoden takaiseen verrattuna. Nyt painopisteeni pysyy jo paremmin jalustimilla ja satulan päällä, pyöristän selkääni ja myötään enemmän kohti hevosen suuta. Jalka saisi kuitenkin pysyä edempänä, varpaat paremmin kohti menosuuntaa ja käsi saisi venyä vielä enemmän eteen niin, että poni saa tilaa hypätä ja tehdä joustavampia hyppyjä.

4

Istuntakurssi | 3. päivä

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Maanantaina oli vielä istuntakurssin viimeinen ratsastustunti. Tunti sitoi kasaan kurssin aikaisemmat tunnit ja teorian, kun hiottiin vielä uudestaan aikaisemmin tehtyjä tehtäviä ja tehtiin myös vähän uutta.

Raviverryttelyn jälkeen jäätiin työstämään samaa viisikaarista kiemurauraa kuin edellisellä tunnilla, mutta pysähdysten sijaan ratsastettiin siirtymiset käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Tämä oli tehtävästä vaikeampi versio ainakin minulle ja Harrille, koska Harri on selkeästi helpompi pysäyttää tasajaloin, kuin saada siirtymään sulavasti rentoon käyntiin. Harri mieluusti joko pysähtyy tai jää käynnin ja ravin sekaiseen hiihtoaskellajiin. Koko vartalon puolipidätteillä ja istunnalla siirtymiseen ratsastamisen myötä saatiin kuitenkin oikein onnistuneita siirtymisiä ja yllättävän rentoakin käyntiä.

Yksi suurimmista kurssilla oppimistani asioista olikin ajatus puolipidätteestä. Kun oivalsin puolipidätteen tulevan keskivartalon lihaksista, on pidätteet alkaneet mennä Harrille myös perille paljon paremmin. Olen ratsastanut pidätteitä aivan liikaa ohjalla; ohjasta nyppimällä Harri kuitenkin vain jännittyy ja muuttuu helposti raskaaksi edestä.



Ensimmäisen tehtävän jälkeen saimmekin toivoa tunnille tehtävää ja päädyimme tekemään toivomiani pohkeenväistöjä. Vielä vuosi sitten pohkeenväistöt olivat aivan katastrofaalisia minun suorittaminani, mutta valmennusten myötä ollaan saatu väistöt sujumaan ihan kivasti. Nyt oli mukava saada tueksi vielä ohjeet väistöjen ratsastamiseen etenkin istunnan kautta - tehtäväksi saimmekin ratsastaa pohkeenväistöä uralta pituushalkaisijalle käyttäen mahdollisimman vähän ohjaa ja pohjetta. Harri toimikin yllättävän hyvin pelkillä painoavuilla. Paino siirrettiin väistön puolelle ja ylävartalo sekä lantio sai inasen kääntyä väistön suuntaan. Pelkästään tämä riitti saamaan Harrin astumaan ristiin aivan oikein ja suorana rungostaan! Väistön jyrkkyyttä ja käynnin/ravin tahtia taas sai säädeltyä pohkeella.

Väistötehtävään lisättiin Pääty-ympyrät laukassa ja myöhemmin siirryttiin laukkapainoitteiseen tehtävään jättämällä väistöt pitkiltä sivuilta pois ja jatkaen ratsastusta ilman jalustimia. Tässä vaiheessa kuvaaja ehti maneesille, joten video - ja kuvamateriaalia on vain tästä tehtävästä eteenpäin.

Laukassa keskityttiin takaosasta kumpuavaan laukkaan, jota istutaan jäntevänä ja aktiivisesti, mutta kuitenkin hiljaa. Pitkän sivun raviosuuden jälkeen nostettiin laukka istunnalla ylämäkeen ja laukattiin kahdesta kolmeen kierrosta pääty-ympyrällä taivuttaen välillä voimakkaastikin ympyrän sisälle. Koska Harri lähti ennakoimaan tehtäviä ja painui hetkittäin raskaaksi, tehtiin meidän kohdallamme siirtymisiä vaihtelevissa kohdissa tehtävää. Saatoin ravata ylimääräisen ympyrän ja nostaa laukan vasta puolessavälissä pääty-ympyrää. Näin Harrista tuli taas kuuliaisempi ja helpompi ratsastaa.



Kokonaisuudessaan kurssista jäi hurjan hyvä mieli ja paljon hyviä vinkkejä ylipäätään istunnalla ratsastamiseen, mutta myös Harrin ratsastamiseen. Toivon, että pystyn jatkossakin kiinnittämään enemmän huomiota istuntaani ja sen myötä ratsastamaan entistä paremmin ja vähäeleisemmin.

Kuvista ja videoinnista kiitos Moonalle!

8

Istuntakurssi | 2. päivä

Pääsiäisen istuntakurssi jatkui perjantaina täydellä teholla. Tällä kertaa jatkettiin pysähdysten hiomista ja tehtiin lisäksi paljon siirtymisiä ja hieman erilaisia istuntaharjoituksia kuin ensimmäisellä tunnilla. Tällä kertaa työskenneltiin myös paljon laukassa, kun ensimmäinen tunti käytettiin käynti- ja ravityöskentelyyn.




Itsenäisen raviverryttelyn jälkeen lähdettiin heti kunnolla töihin ja ratsastamaan muutaman askeleen käyntisiirtymisiä maneesin jokaiselle sivulle. Olin tehtävävalinnasta oikein iloinen, sillä juurikin käynti ja käyntisiirtymiset ovat olleet meille Harrin kanssa haasteellisia. Minun on ollut hurjan vaikea saada Harria rennoksi ja kävelemään ilman kiirehtimistä ja rikkomista raville. Nyt Hartsa sai kuitenkin tehtävästä kiinni ja jaksoi keskittyäkin, niin saatiin varsin onnistuneita siirtymisiä ja käyntipätkiä!

Siirtymisten jälkeen jäätiin taas pääty-ympyrälle tekemään erilaisia istuntaharjoituksia. Tässä kohtaa ymmärsin, mitä opettaja oli tunnin alussa tarkoittanut kommentillaan "Saa nähdä miten pahasti tuo sun hevonen tänään pärähtää", kun tehtävänä oli pyörittää kättä ympäri hevosen ravatessa. Harrihan on tosiaan tottunut siihen, ettei selässä heiluta yhtään ylimääräistä. Niinpä tuo hevonen näkikin parhaaksi poistua paikalta ja mieluiten kuuhun saakka, kun ryhdyin huitomaan käsilläni. Aloiteltiin Harrin kanssa tehtävää vähän kevennetymmin pyörittelemällä vain hartioita ja tekemällä pienempiä liikkeitä kädellä. Kun vaihdettiin suuntaa, pystyin jo osallistumaan kaikkiin harjoituksiin kuiten muutkin ratsukot, kun Harri oli ehtinyt päästä suurimmasta järkytyksestään ohi.

Istuntaharjoitusten jälkeen työstettiin laukkaa ympyrällä ja ryhdyttiin tekemään laukasta siirtymisiä raviin. Tästä tehtävästä suoriuduttiin mallikelpoisesti, kun ollaan aikaisemminkin treenattu samaa tehtävää valmennuksissa. Pian siirryttiinkin taas vielä astetta vaikeampaan tehtävään, kun laukka piti nostaa käynnistä pelkällä istunnalla, ohjat vain ulkokädessä. Yllättäen Harri teki oikein siistejä nostoja, kunhan vain jaksoi malttaa rauhoittua. Muutamien ensimmäisten nostojen jälkeen Harri kilahti liian lähelle laukkaavista muista kurssihevosista, eikä olisi halunnut hidastaa laukasta ollenkaan raviin. Pitkän aikaa jouduin ratsastamaan molemmat ohjat kädessä ja työstämään laukkaa ympyröillä, jotta sain Harrin avuille. Pitkän sivun alussa se kyllä nosti laukan, mutta yhdellä kädellä ja istunnalla sitä ei ollut mitenkään mahdollista saada siististi siirtymään raviin ja siitä pian käyntiin. Vähitellen Hartsa kuitenkin taas rauhoittui ja saatiin lopuksi muutamat onnistuneet nostot ja siirtymiset.

Viimeisenä tehtävänä tällä tunnilla tehtiin viisikaarista kiemurauraa ravissa tehden pysähdykset tasajaloin aina pituushalkaisijan kohdalle. Tehtävän aikana tehtiin siis neljä pysähdystä kaarien väliin. Tässä pääsin soveltamaan edellisellä tunnilla opittua teoriaa hevosen pysäyttämisestä ja Harri toimikin oikein hienosti! Oma valmentajammekin kysyi tänään kouluvalmennuksessa, että mitä taikoja istuntakurssilla on oikein tehty, kun pysähdyksistä on tullut huomattavasti parempia ihan yhdessä yössä.

Tunnin lopuksi Harri liikkui hurjan kivasti ja sai siitä myös kehuja kurssiopettajalta. Ratsastin hevosta lopuksi vielä hetken kevyessä ravissa ennen kuin annoin sen venyttää pidemmälle kaulalle ja hölkkäillä. Erittäin hyvä fiilis jäi taas tästäkin tunnista!
Kuvista ja videoinnista tällä kertaa iso kiitos Moonalle!

2

Istuntakurssi | 1. päivä

Yritin alunperin päästä Harrin kanssa Päivi Kinnusen kankikurssille, mutta se oli tullut täyteen jo kauan sitten. Istuntakurssilla oli tilaa, joten osallistuttiin sitten sille - ei kai istuntapainoitteisesta kurssista ainakaan haittaa voisi olla. Kurssin ensimmäisen päivän jälkeen voin jo todeta, että istuntakurssi oli meille ihan lottovoitto!

Kurssillamme on viisi ratsastajaa, joista neljä ratsastaa ratsastuskoulun hevosilla. Harrilla olikin heti kurssin alussa sopeutumista, kun vieraassa maneesissa piti kyetä tulemaan toimeen monen muun hevosen kanssa. Harrin elämää ei helpottanut yhtään ensimmäiset istuntatehtävät, joissa piti ratsastaa ohjat vain toisessa kädessä. Harri kun on tottunut siihen, ettei sen selässä tapahdu käytännössä mitään. Ratsastuksesta on pyritty tekemään mahdollisimman eleetöntä ja istunnastani vakaata. Kyllä ruunan maailma nyt järkkyi, kun yhtäkkiä selässä liikuteltiin käsiä ja vieläpä ihan luonnottomiin paikkoihin!

Heti kurssin alussa lähdettiin hakemaan tasapainoa ratsastaen ohjat ulkokädessä erilaisia kevennysharjoituksia; yksi alas, kolme ylös, kaksi alas, kaksi ylös. Jalan tuli pysyä rentona alhaalla ja molempien istuinluiden piti löytyä satulasta harjoitusravissa. Alun lennähdyksien ja laukkapyrähdyksien jälkeen Harri tyytyikin kohtaloonsa ja kykeni ravaamaan suhteellisen tasaisena ympyrällä kääntyen pääasiassa ulkopohkeesta ja painoavuilla.

Pian jätettiinkin jalustimet pois ja lähdettiin työstämään pysähdyksiä käynnistä ja ravista. Suuren pääty-ympyrän molempiin päihin ratsastettiin täsmälliset pysähdykset istunnalla; puolipidäte valmistelee ja jo seuraavassa askeleessa ratsastetaan pysähdys istumalla raskaasti alas. Puolipidätteen osalta korostettiin kehon ja lihasten työskentelyä; puolipidäte ei ole ohjasote, vaan keskivartalon ja pakaralihasten jännittyminen. Pysähdyksissä nojasin alussa liikaa taakse, mutta melko pian sain kiinni ajatuksesta pysyä jäntevänä ja pystyssä pysähdyksen läpi.

Pysähdysten osalta suurimman ahaa-elämyksen koin pohkeiden ja lantion osalta. Jotta pysähdykseni olisi hallittu ja hevonen pysyisi kuulolla pysähdyksen läpi, tulee pysähdykseen ratsastaa pohkeet lähellä hevosta. Pohkeet säilyttävät tuntuman pysähdyksen läpi ja koko keho pysyy jäntevänä. Kun hevonen pyydetään liikkeelle, on pohje jo valmiiksi kiinni ja riittää, kun rentouttaa ja avaa lantion, jolloin se vaikuttaa hevoseen eteenpäinvievänä apuna.

Pysähdysharjoitusten jälkeen haettiin lantion liikettä "polkemalla polkupyörää", eli nostelemalla jalkoja vuorotellen hevosen askelten tahdissa. Myöhemmin lantiosta haettiin samaa liikkuvuutta ravissa, jolloin Harri lähtikin selkeästi ravaamaan paljon vapautuneemmin. Viimeisenä ennen loppuraveja väännettiin vielä istunnat aivan solmuun havainnollistamaan, kuinka vaikeaa ratsastajan on ratsastaa ja hevosen liikkua, kun ratsastaja istuu selässä aivan väärin päin. Leuka vedettiin rintaan, hartiat kasaan, polvet ja kantapäät ylös ja nilkat sisäänpäin. Tämän jälkeen tuntui hurjan ihanalta ja helpolta istua taas oikein ja antaa hevosen liikkua vapaasti joustavan istunnan alla.

Omasta istunnastani sain hyvää palautetta. Perusistunta on kuulemma hurjan hyvä ja siisti, istun suorassa ja hiljaa häiritsemättä hevosta. Kuten itsekin asian tiedostin, valuu katseeni ja leukani usein liian alas. Jalan asentoani korjattiin niin, että polveen saa tulla hieman suurempi kulma. Näin saan alapohkeen kiinni ja varpaani kääntyvät eteenpäin. Ilman jalustimia ratsastamisen jälkeen tämä jalan asento oli helppo löytää ja ylläpitää.

Innolla odotan seuraavia tunteja! Valtava kiitos kuvaamisesta ja videoinnista kuuluu Emmalle. :)

0

Pinkki on poikienkin väri

Tehtävä: Etsi kuvasta uudet varusteet.

Vastaus:
- yhdistelmäpintelit, John Whitaker
- toppatakki, Kingsland
- kypärä, GPA speed air
ja vielä puolustuksen sananen; en maksanut itseäni näistä niin kipeäksi kuin voisi kuvitella, en lähellekkään. Lisäksi kaikki tuli enemmän kuin tarpeeseen!

Sitten voidaankin siirtyä hehkutukseen, hitsi vie Harri on hieno! Toimittiin toisillemme seuralaisina kaverini Liinan kanssa ja käytiin vuorotellen ratsastamassa kumpaisenkin hepat. Jo alkuverkan jälkeen Liina totesikin, että Harri näyttää paljon paremmalta kuin viime kerralla. Tsemppasin etenkin alkutunnista kovasti istuntani kanssa ja tosiaan tuntui, että Harrin oli helpompi liikkua allani, kun istuin vähän oikeaoppisemmin kuin yleensä. Kuvia selatessa enemmän kohti lopputuntia, on asento taas vähän kärsinyt, mutta varsin hyvin muistin silloin tällöin korjata istuntaani. Eikös näissä kuvissa nyt sentään vähän näy edistystä edellisen postauksen esimerkkikuviin?


Jälleen kerran tehtiin aika perusjuttuja; verkkailin käynnissä kaarevilla urilla ja tehden vähän väistöjä ja ravissa keventelin isoilla ympyröillä. Harri otti vähän kipinää kentällä hurjasti laukkaavasta toisesta hevosesta ja pääsi pariin kertaan loikkimaan hallitsemattomasti laukassa. Pitkitettiin verkkaa ja aloitettiin varsinainen työskentely vasta, kun tilanne kentällä hieman rauhoittui.





Ravissa tein joitain väistöjä ja askeleenpidennyksiä ja yleisesti taivuttelin Harria ympyröillä. Tuo hevonen on lyhyessä ajassa muuttunut paremmaksi ratsastaa; se kantaa itsensä paremmin ja tukeutuu kuolaimeen rehellisesti, eikä painu enää yhtä helposti ja usein virkkuukoukuksi kuolaimen taakse. En tiedä onko muutos tapahtunut hevosessa vai omassa ratsastuksessani, kun olen vähitellen päässyt jyvälle Harrin säädöistä.

Laukka oli tänään melkoisen reipasta, ei aivan yhtä hallittavaa ja säädeltävissä kuin välillä. Jätettiin siis kummemmat temput tekemättä ja laukattiin vain pääty-ympyrällä ja uraa pitkin vähän askelta pidentäen.  Lopuksi venyteltiin askelta diagonaaleilla ihan kunnolla ja voi hurja, miten Harri venyykin! Toki pitkistä koivista on hyötyä ja askel on näyttävämpi, mutta hurjiin mittoihin tuo ruuna kyllä ravissa tuntui venyvän!

 

7