liikkuvaa kuvaa

Kiirettä on pitänyt niin hurjasti, että ehdin nyt vasta koota kasaan videon torstailta. Eipä ole taas mikään taidonnäyte, mutta antaapahan vähän kattavamman kuvan Harrista kuin pelkät valokuvat. :)

12

Vaikka ja mitä

Olen ollut taas hurjan huono bloggaaja, enkä ole antanut kuulua itsestäni varmaan kokonaiseen viikkoon. Mulla on kuitenkin ollut periaatteena se, etten kirjoita "turhanpäiväisiä" tekstejä, joita en itsekkään jaksaisi lukea. Mielummin olen siis kirjoittamatta ja palaan näppikselle taas, kun on jotain ihan oikeaa kerrottavaa. Oletan kuitenkin, ettei ketään kiinnosta lukea kuvattomia postauksia siitä, kuinka olen käynyt ratsastamassa Harria keskenäni tai talutellut ja paijannut tammaa.

Kaikenlaista pientä infottavaa on kuitenkin kertynyt, mikä vaikuttaa bloggailun sisältöön ja ratsastukseen lähiaikoina.

Ensinäkin, piirustuksen arvonnan alkuperäinen voittaja ei ole näiden useiden viikkojen aikana vastannut sähköpostiini, joten piirustukselle on arvottu uusi voittaja, joka on Viivi. Viiviä on infottu voitosta ja palkinnon piirtäminen alkaakin lähipäivinä. Arvontaan voi kuitenkin edelleen käydä osallistumassa tästä, sillä 400 lukijan tullessa täyteen suoritetaan arvonta uudestaan. Mikäli olet jo kerran osallistunut, ei tarvitse käydä kommentoimassa uudelleen!

Pieni lohdutuksen sananen myös blogin ulkoasusta; uusi on tekeillä! Mikäli olet kiinnostunut bannerin tai vaikkapa koko ulkoasun tekemisestä, voit laitella sähköpostia osoitteeseen essimon12 (at) gmail.com! Toivon astetta laadukkaampaa työnjälkeä, kuvia osaan jotenkuten yhdistellä itsekkin. :)

Blogissa vasta hetken aikaa pyörinyt nuori tamma lähtee hyvin ansaitulle lomalle. Loman ajan ratsastelen vaihdossa tulevaa toista hevosta, mutta tamman palatessa töihin jatkan taas työskentelyä sen kanssa.

Marraskuussa koko hevosharrastus jää tauolle. Joudun näillä näkymin jossain vaiheessa marraskuuta leikkaukseen, jonka myötä olen ratsastuskiellossa kuukauden päivät. Paranemisen myötä pystyn kuitenkin käymään taas tallilla ja puuhailemaan jotain pientä, mutta noin kuukauteen en saa ratsastaa kunnolla.

Tässä taisikin olla päälimmäiset infoasiat, siirtykäämme siis tämänpäiväiseen. :) Kävin aamusella jo ratsastamassa Harrin pikkuserkkuni kanssa. Jenni jaksoi kamalan kylmästä viimasta huolimatta törrötellä kentän keskellä ja räpsiä kuvia hassun villistä ruunasta, joka liikkui kovin pörheänä. En tiedä johtuiko Harrin energisyys kylmyydestä, viimasta vai jostain ihan muusta, mutta se oli hirmu mukava ratsastaa näin astetta energisempänä! Ruunaa ei tarvinnut pahemmin ratsastaa eteenpäin, vaan lähinnä sain keskittyä kokoamaan sitä. Toki ravissa istuminen oli taas hankalampaa kun hevonen harppoi menemään, mutta ehkä minä pikku hiljaa opin tuollakin istumaan hevosta häiritsemättä.

Tehtiin tällä kertaa vähän väistöjä käynnissä ja ravissa ja temponmuutoksia ravissa. Harri pidensi askelta ihan hurjasti, en ole tainnut ikinä ennen istua noin pitkässä ravissa! Samoin tuo hevonen myös lyheni oikein näpsäkästi; suht aktiivinen ravi säilyi, vaikka kuinka lyhensin sitä. Ei Harri sentään paikoillaan ravannut, mutta pysyi aktiivisena hurjan hitaassakin ravissa. Laukkaa pyöriteltiin lähinnä ympyröillä ja pidennettiin askelta pitkillä sivuilla. Loppuun käytiin tekemässä vielä pieni maastolenkki ihanan syksyisissä maisemissa. :)

3

Varusteurheilun riemuvoitto

Hööks avasi vihdoin liikkeen Raisioon. Tottakai, kuten asiaan kuuluu, oli vannoutunut varusteurheilija Essi kärkkymässä ovien takana jo hyvissä ajoin ennen liikkeen avaamista!

Eikä muuten ollut turha reissu. Varta vasten lähdin metsästämään hullun halpoja ratsastushousuja, mutta en mahtanut itselleni mitään ja lopulta kannoinkin liikkeestä ulos kokonaisen ison heinäkassillisen tavaraa. Ehkä aivotoimintani hämärtyi siinä samassa kun sain hirvittävän migreenikohtauksen; parikymmentä minuuttia kassajonossa seistyäni en meinannut nähdä eteeni ollenkaan ja kotiin päästyäni kävelinkin jo ovien karmeja ja kaapinovia päin. Loppupäivä kuluikin mukavasti vessanpönttöä halaillen ja päänsärkyä pois nukkuen.

Vasta tänään tulikin tarkasteltua lähemmin, että mitä ihmettä sitä tulikaan oikein ostettua. Mukaan tarttui:
Sukkia ei voi koskaan olla liikaa, eihän? Nämä oli sitäpaitsi ihan laadukkaan oloiset ja kivaa materiaalia, eikä todellakaan hinnalla pilattu.

hooks.fi

Mulla on ollut nyt oikeastaan vain yhdet hanskat, joita olen käyttänyt. Juuri viikko takaperin ostin vihdoin uudet, mutta nämä oli sattumalta hurjan hyvän tuntuiset kädessä, niin tarttuivatpahan mukaan. Väristä ja ulkonäöstä en niin välitä, mutta onko sillä lopulta niinkään väliä? Hanskoja kuitenkin kuluu, kun ratsastaa neljäkin kertaa viikossa. Nämä taisi maksaa jotain vitosen pintaan - samalla hinnalla ei taida saada kuin kamalia näppylähanskoja.








Näitä housuja lähdin varta vasten avajaisista hakemaan ja onnekseni ehdin napata rekistä itselleni sopivan kokoiset. Alle kymmenessä minuutissa jäljellä oli enää lasten kokoja ja aikuisten suurimpia kokoja.

Nämä oli hurjan kivan malliset ja sopi ainakin mun jalkaan hirmu hyvin. Erityistä plussaa on sukkapuntit!













Tästä kisatakista mulla oli ja on vähän edelleen ristiriitaisia tunteita. Kuvassa tämä ei miellyttänyt silmää ollenkaan eikä oikeastaan livenäkään, mutta jostain syystä kokeilin takkia kuitenkin päälleni. Tämä kuitenkin sopi yllättävän hyvin juuri mun ruumiinrakenteelle! Takki istui tosi hyvin ja oli kaikin puolin hyvän näköinen.
Tähän mennessä mulla ei ole edes ollut käyttöä kisatakille, eikä luultavasti tule tämän vuoden puolella vielä olemaankaan. Ainakin seuratasolla pitäisi kuitenkin päästä taas jossain vaiheessa kilpailemaan ja aluelupakin tulee varmasti hankittua viimeistään sitten muutaman vuoden päästä, kun on oma hevonen alla. Minä kun en ole kasvanut mihinkään suuntaan ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen, joten voinen luottaa siihen, että takki sopii päälle vielä myöhemminkin, kun tarvetta sille tulee.




Ehkä ainut oikeasti turha ostos oli hullun halpa nahkariimu. Enhän minä riimulla mitään varsinaisesti tee, kun ei ole omaa- eikä ylläpitohevosta. Tietysti tuo nyt sopii kummallekkin vuokrahevoselle, mutta toisaalta en pidä ajatuksesta, että vuokraaja kantaa selkä vääränä varusteita vuokrahepoilleen. En halua aiheuttaa hevosten omistajissa kurjia ajatuksia esimerkiksi siitä, etteikö heidän hankkimansa varusteet olisi kyllin hyviä ja riittäviä.
Eiköhän tällekkin kuitenkin käyttöä löydy, näyttääpähän ainakin hyvältä kuvissa. :)



Nyt puuttuukin enää vedenpitävä talvitakki ja uusi, ehjä kypärä. Hyvän takin löytymisessä menee varmaan taas vähintään vuosi, kypärän taas olen jo löytänyt. Siihen tarvitseekin enää repiä rahat jostain...

6

Hieno mies Harri

Lauantaina kävin tamman kanssa sen omistajan pitämällä tunnilla ja tykästyin tuohon otukseen entistä enemmän. On hurjan opettavaista ratsastaa nuorta hevosta, kun omaan perusratsastukseen saa keskittyä niin kovasti. Kaikki asiat halutaan tehdä alusta asti oikein ja kunnolla, jolloin pelkkä oikein kääntäminenkin tai laukan nostaminen tuntuu hurjalta tehtävältä. On ollut oikea ilo huomata, kuinka hyvä ja helppo nelivuotiaskin voi olla ratsastaa, kun se on alusta saakka ratsastettu oikein ja kädelle kevyeksi sekä herkäksi.




Tamman vastapainona ratsastin sunnuntaina Harrin. Pikkuserkkuni Jenni oli pitkästä aikaa taas mukana ja onnistuikin saamaan taas hurjan hyviä kuvia! Harrin kanssa verryttelin pitkään käynnissä ja työskentelin lähinnä kaarevilla urilla ja tehden temponlisäyksiä. Käynnissä tehtiin vähän pohkeenväistöjä, mutta toistaiseksi ei tehty vielä sen kummempia temppuja. Harrin liike on jonkin verran haastavampi istua ja haluankin saada ensin istuntani kuntoon siinä määrin, että hevosen on helppo ja miellyttävä työskennellä allani. Kun oma tasapaino on kunnossa, voin alkaa vaatia hevoseltakin enemmän.


Harri oli oikea unelma ratsastaa, vaikkakin mulla on vielä paljon opittavaa tämän opetusmestarin ratsastamisesta. Harri valuu helposti edestä "rullalle", ellei sitä ratsasta ennemminkin ryhdikkäämmäksi ylöspäin. Laukassa ruuna oli oikein tasainen, mutta joissain ravikuvissa se kulkee liikaa kuolaimen takana. Ratsastaminen varmasti helpottuu kun siirrytään talvella maneesiin, jossa on peilit kahdella sivulla. Selästä kun on vähän hankala hahmottaa hevosen muotoa.

Eikös muuten näytäkkin varsin sopivan kokoiselta ratsulta allani?! Harri on sen verran kapoisen mallinen, että jalkani tulevat ihan yllättävän alas sen kyljille. Ratsastus tuntuu helpommalta, kun saa jalat hevosen ympärille, eikä jalka jää heti satulan siiven alapuolelle. ;)

6

Jotain uutta ja erilaista!

Jospas poiketaan vähän tututusta kaavasta ja toteutetaan kysymys - vastauspostaus ihan uudella tavalla! Nyt saa taas kysyä ja toivoa, minä vastailen videolla ja kuvitan vastauksia ja piirustustoiveita hurjan taiteellisesti. ;) Annetaan nyt alkuun muutama päivä aikaa kysymyksille ja jatketaan tarvittaessa.

Tänään kävin ratsastamassa Harrin ensimmäisen kerran kevään kokeilun jälkeen. Hitsi vie miten nautin ratsastuksesta! Harri oli hurjan mukava ja taitava, pitkästä aikaa tuntui taas siltä että osaan ehkä ratsastaakkin vähäsen. Toisaalta huomasin myös, että saan opetella istumaan hiljaa ja rennommin tuon ruunan selässä, että se saa tehdä töitä ilman turhaa häiriötä ja heiluntaa selässään. En millään malttaisi odottaa seuraavaa ratsastusta. :) Viikonloppuna kiipeänkin molempien vuokraheppojen selkään, joten pitkästä aikaa pitäisi tulla taas ehkä jotain lukemisen arvoisiakin postauksia.

Odotan hurjasti myös syksyä, aamupakkasia, ihanaa ruskaa ja auringonlaskuja. Suunnittelen jo innoissani millaisia kuvia haluaisin saada tästä syksystä, täytyy vain taas puhua ympäri kuvaajia mukaan tallille.. :)

6

Poniblogin identiteettikriisi

Voiko Essin poniblogi olla enää poniblogi, jos Essi ratsastaa hevosilla?

Minä kun olin niin varma, etten ikinä vapaaehtoisesti ratsastaisi hevosilla, vaan olisin aina ja ikuisesti poniratsastaja. On kuitenkin hyväksyttävä fakta, ettei puissa kasva vuokrattavia poneja, joilla saisi valmentautua, kilpailla ja hypätäkkin. Nyt näyttää hälyttävästi siltä, että ratsastan toistaiseksi vain hevosilla, kunnes joskus pystyn ostamaan sen ikioman ponin.

Ponin hankkiminen ei ole ajankohtaista ihan vielä, mutta vuoden - parin sisällä varmasti, kun olen valmistunut ammattiin ja saanut töitä omalta alaltani. Siihen saakka olen aikeissa vain vuokrata hevosia, sillä en halua ylläpito- tai puoliylläpitohevosta. En halua kiintyä yhteenkään hevoseen kuin omaani, jos on olemassa mahdollisuus, että se viedään yhtäkkiä altani.

Jatkossa ratsastan kahta eri hevosta. Blogissa on aikaisemmin keväällä vilahtanutkin hurmaava herrasmiesruuna Harri, jota ratsastelen yhdestä useampaan kertaan viikossa Harrin liikunnan tarpeen ja oman ehtimiseni mukaan.

Hurjan osaavan Harrin vastapainona aloitan myös nuoren tamman vuokraamisen. Tämän kanssa on tarkoitus käydä tunneilla oppimassa yhdessä uutta, puuhailla monipuolisesti maastakäsin ja tutustua myös estehyppelöiden saloihin ja yhteistyön sujuessa kilpaillakkin omalla- ja naapuritallilla. Tamman kanssa yhteistyö ei tule jatkumaan ikuisesti; tällä hetkellä vuokraamisen pituudesta ei ole varmuutta, mutta elellään päivä kerrallaan ja toivotaan, että ehditään oppia mahdollisimman paljon, ennen kuin on taas aika suunnistaa kohti uusia haasteita. :)

Mikä on lukijoiden mielipide, voiko Essin poniblogi odottaa ponia mahdollisesti useamman vuoden, vai onko aika vaihtaa blogin nimeä? Ehdotuksia?

11

Vielä ehdit osallistua!

Alunperin lupailin toteuttaa lukijakilpailun 400 lukijan täyttyessä, mutta lyhennetäänpä arvonnan osallistumisaikaa vähäsen, jotta pääsen työstämään palkintoa vielä kun koulun ohessa jää ylimääräistä aikaa. ;)

Jos siis olet blogin virallinen lukija, etkä ole vielä osallistunut piirustuksen arvontaan, niin käyppä jättämässä kommenttisi tähän postaukseen! Aikaa osallistua on tämän päivän loppuun saakka.

Voittajan nimimerkki julkaistaan blogissa ja lisäksi otan yhteyttä sähköpostin kautta.

// EDIT 6.9. 20:13

Arvonnassa voitti Riia! Onnea, tarkkailehan sähköpostiasi. :)

4

Elämä opettaa

Yllätin itseni pohtimasta sitä, missäköhän olisin elämäni kanssa ilman hevosia. Mitä harrastaisin, mihin käyttäisin aikani ja rahani, millainen ihminen olisin... Ihminenhän on loppujen lopuksi sellainen, millaiseksi ympäristö hänet tekee. Kokemukset opettavat, mutta mitä minä sitten olen oppinut? Olisikohan jotain jäänyt oppimatta tai kokematta ilman hevosia?

Itsestään selvyyskin on, että olen ainakin oppinut ymmärtämään hevosta eläimenä. Tunnen sen ajattelutavan, tiedän miten hevonen toimii ja käyttäytyy. Yritysten ja erehdysten kautta olen myös oppinut vastaamaan hevosen käyttäytymiseen ja ymmärtänyt, kuinka saan hevosen toimimaan haluamallani tavalla - oli sitten kyse pohkeenväistöstä tai käskystä hymyilemisestä. Olen oppinut vieraan kielen, jossai ei puhuta sanoin, vaan elein. Luonnollisestikin olen myös oppinut ratsastamaan, vaikka se onkin oppimistani asioista ehkä vähäpätöisin.


Tuntuu siltä, että yleistieto hevosesta tavallisen kansan parissa tuntuu rajoittuvan kahteen asiaan;
1. Hevosilla ratsastetaan
2. Ratsastus maksaa maltaita.
Suunnilleen näihin kahteen asiaan rajoittuu myös perheeni tietämys hevosista, mutta täytyy kyllä todeta, että etenkin jälkimmäinen oppi on mennyt perille myös minun kohdallani. Perheen vastustaessa harrastamistani, olen hyvin pitkälti joutunut kustantamaan omaa harrastustani jo 12 -vuotiaasta lähtien. Vuosien saatossa olen siis oppinut ymmärtämään erittäin hyvin rahan arvon; ehkä hieman eri tavalla kuin koulukaverit, jotka ymmärsivät 300 euron palkan kuluvan baariin yhdessä viikonlopussa. Minulle tuo raha tarkoitti noin viittätoista ratsastustuntia, neljän kuukauden iloa.

Etenkin teinivuosina hevoset ja ratsastus opettivat sen, että on parempaakin tekemistä kuin ryyppääminen. Tiedä sitten, oliko lauantai aamun ratsastustunti ihan oikea ja rehellinen syy vai tekosyy kieltäytyä perjantain ryyppyreissuista, mutta se joka tapauksessa teki viikonlopuistani hyvin erilaisen kuin monilla kavereilla.

Jäätyäni pois ratsastustunneilta ja siirryttyäni vuokraamaan poneja, opin vastuuta, epäitsekkyyttä, heikommista huolehtimista ja pitkäjänteisyyttä. Kaverit saattoivat jäädä pois treeneistään huonon ilman, flunssan tai koulun kokeiden takia, mutta hevonen piti aina käydä hoitamassa - pystyi sillä sitten ratsastamaan tai ei. Hevosen sairastuminen ei merkinnyt vapaapäivää tallilta, vaan harrastuskumppanista huolehtimista parhain mahdollisin tavoin tarvittaessa vaikka tuulessa ja tuiskussa.

Etenkin ratsastuskouluaikoina olen oppinut sosiaalisia taitoja. On todellista selviytymistä tulla toimeen seitsemän muun teini-ikäisen tytön kanssa, kun samaan aikaan jokainen ajaa omaa etuaan, mutta yrittää myös pitää yllä hyvää yhteishenkeä. Selviytyäkseen täytyy löytää tasapaino oman edun tavoittelemisen ja kompromissien tekemisen välillä. Täytyi osata pitää puolensa, mutta myös joustaa. Ongelmanratkaisutaitoa suurimmillaan on jakaa tasapuolisesti tallin suosituimmat hevoset ryhmäläisten kesken. Sosiaalisten selviytymistaitojen lisäksi olen surukseni oppinut myös ihmisten petollisuudesta ja kaksinaamaisuudesta. Olen oppinut, miltä tuntuu jäädä jalkoihin.


Hevosten ja ratsastuksen myötä olen oppinut luottamaan itseeni ja osaamiseeni. Hankalilla hevosilla ratsastaessani olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää on iloita onnistumisista ja epäonnistumisten kohdalla yrittää aina vain uudestaan ja uudestaan. Jokainen tippuminen tai hevosen kielto esteelle on vain antanut syyn kiivetä takaisin satulaan ja yrittää uudestaan. Sinnikkyydeksikin tuota voinee kutsua.

Seuratessa vierestä kavereiden kehittymistä ja omien hevosten saamista, olen oppinut myös iloitsemaan toisten puolesta ja arvostamaan sitä, mitä minulla on. Olen ymmärtänyt kateuden vahingollisuuden ja oppinut kääntämään sen positiivisiksi ajatuksiksi. Samassa olen myös oppinut unelmoimaan ja tekemään töitä unelmien saavuttamiseksi. Toivon, että jonain päivänä ystäväni voivat samalla tavalla iloita minun puolestani, kun vihdoin voin hankkia vuorostani oman hevosen.

Näitä asioita pohtiessa alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän siltä, että on aivan se ja sama, vaikken ikinä oppisi kunnolla ratsastamaan. Tästä harrastuksesta - tai oikeastaan elämäntavasta - saa niin paljon muutakin tärkeämpää, ettei itse ratsastuksella ole lopulta niinkään väliä. Pääasia on, että se tekee minut onnelliseksi.

Kuten joku viisas ihminen joskus sanoi, yksikään hevosen selässä vietetty hetki ei mene hukkaan.

5

kesäkuva

Sain kesäkuva -haasteen Armin ja Sandran Parellielämä -blogista, kiitos! Minun hevoskesänihän kului kaikkea muuta kuin odotusten mukaan, kun Winnie yhtäkkiä ja varoittamatta lähtikin pois. Hevosetonta kesää ei kuitenkaan tarvinnut viettää, vaan mukaan mahtui hienoja hevosia, ikimuistoisia hetkiä ja hyviä kuvia.

"Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama."

Kesäfiilistelyä

Tallikokeiluja

Seikkailuja

Muistoja

Ikävää

Barcelona

Vapautta

Mukaan haastan:

Koulusatulassa

My Little Pony

Melody ja Samu

My Real Life

3