I lost my heart to Scotland

Vietettiin juuri aivan mahtava viikko Skotlannissa ja Lontoossa, yksi elämäni parhaista reissuista! Skotlanti ei välttämättä ole se ykköskohde joka tulee mieleen matkaa varatessa, mutta onnekseni saimme sinne kutsun ystäväperheeltä, joka asuu tällä hetkellä Saint Andrewsissa, joka on reilun tunnin matkan päässä Edinburghista. Ehdottomasti paikka, jota ei olisi välttämättä muuten tullut ikinä koettua, mutta joka oli todellakin kokemisen arvoinen!

Eipä loma olisi kunnon loma ilman tutustumista paikalliseen ratsutalliin, joten loman alkupuolelle varattiin ystäväni kanssa kahden tunnin beach ride tallille, jossa ystävä käy ykityistunneilla.

Nettisivut: Kilconquhar Castle Equestrian Centre
Tallin sijainti: Kilconquhar, Skotlanti
Vaelluksen hinta: 50 £
Ratsukoita vaelluksella: 2 + ohjaaja
Vaelluksen kesto: 2 h
Ratsu: "Blue"

Miljööltään Kilconquharin ratsastuskeskus oli ihan mieletön; talli on vanhan linnan tiluksilla, jota ympäröi valtavat hevosten laitumet, hotelli, golfkenttä, vuokrattavia mökkejä ja kauniita niittyjä. Tallin omistuksessa on 44 hevosta, joista suurin osa asuu vuoden ympäri laumassa suurissa tarhoissa tai laitumilla. Hevoskanta on monipuolinen; löytyy osaavia koulu- ja estepuolen hevosia, pieniä poneja pienille lapsille ja isompia poneja sekä irlannin cobeja erityisesti vaelluskäyttöön. Me ystävämme kanssa saimme ratsuiksemme keskikokoiset risteytysponit Bluen ja Topperin.

Vaellukselle pääsimme lähtemään ainoina asiakkaina. Kuljimme vaihtelevissa maastoissa kaikissa askellajeissa kaupungin läpi, metsäteitä pitkin ja nummien yli monen kilometrin pituiselle hiekkarannalle. Oli hienoa huomata, kuinka meihin luotettiin ratsastajina; siinä missä usein Suomessa vaelluksilla ratsastajia vaaditaan pysymään hallitussa laukassa jonossa eikä missään nimessä rinnakkain, saimme me nyt käskyn pysytellä poissa toistemme takaa, mikäli haluaisimme välttyä hiekalta naamallamme. Ohjaajamme kannusti oman hevosensa reippaaseen laukkaan ja ponit pinkaisivat rinnatusten perään. Varmaan kilometrin matkan laukattuamme totesinkin, etten ole ikinä ennen laukannut ponilla niin lujaa. "Odotahan kun laukataan takaisin päin" sain vastaukseksi...

Hitsi vie, takaisin päin muuten mentiin lujaa! Kun luulin laukkaavani jo aivan täysillä, käänsi ponini isommalle vaihteelle ja laukkasi vielä vain entistä lujempaa. Tuuli ujelsi korvissa, vesi valui silmistä ja jalat kastuivat roiskuvasta merivedestä. Ihan mieletöntä, jokaisen ratsastajan unelma!

Rannalta jatkettiin matkaa takaisin tallille päin tiheässä metsässä pehmeällä polulla ja nummilla laukaten. Vaelluksen päätteeksi saimme vielä pestä hikiset ponit ja palkita ne porkkanoilla. Vauhdikkaasta ja raskaasta vaelluksesta huolimatta ponit toipuivat rasituksesta käsittämättömän nopeasti. Tallin hevoset ovat todellisia urheiluhevosia ja hurjan hyväkuntoisia, mikä oli ilahduttavaa huomata.

14

Uusilla maastoreiteillä

Aina ei jaksa innostua tavoitteellisesta ja pilkuntarkasta koulun treenaamisesta, vaan välillä tekee mieli vain jättää aivot narikkaan ja lähteä pitkälle maastoreissulle auringonpaisteeseen. Sunnuntaina suuntasin tallille jo kukonlaulun aikaan ruokkimaan hevosia ja olin saanut homman hoidettua ennen puolta kahdeksaa. Harri oli ehtinyt juuri sopivasti viimeistellä aamupalansa, joten päästiin lähtemään saman tien maastoreissulle.

Hieman netin karttapalveluita tutkiskellen olin löytänyt uuden kokeilemisen arvoisen maastoreitin, joka osoittautuikin erittäin hyväksi löydöksi! Uusilta maastoreiteiltä löytyi niin metsäpolkua, peltoa kuin pehmeää hiekkatietäkin. Ei kyllä uskoisi kun ajattelee tallin sijaintia; 5 kilometriä Turun keskustasta, messukeskuksen ja HK Areenan kyljessä.

Sillan yli...

Saatiin tehtyä melko tarkkaan 9 kilometrin lenkki, johon kului aikaa vain hieman reilu tunti. Noin 5-6 kilometriä päästiin taittamaan ravissa ja laukassa ja loput kilometrit käveltiin pääasiassa asfaltilla. Maastoreissun aikana laukattiin pitkiä pätkiä joen varressa, alitettiin ja ylitettiin siltaa pitkin moottoritie, odoteltiin liikennevaloissa, puikkelehdittiin metsässä ja ravailtiin pellon reunaa. Lisäksi päästiin kiipeilemään eri kokoisia mäkiä käynnissä ja laukassakin. Tehokasta ja monipuolista treeniä siis!

Kuinka usein te maastoilette hevostenne kanssa, millaisissa maastoissa viihdytte parhaiten?

Me Harrin kanssa pyritään maastoilemaan kerran viikossa, jolloin tehdään yleensä pidempiä 7-8 kilometrin lenkkejä. Meidän maastoilumaisemat ovat loppujen lopuksi melko monipuoliset, vaikkakin metsää saisi olla enemmän. Nyt päästään pyörähtämään pienillä metsälenkeillä, mutta mitään tunnin metsämaastoa ei päästä tekemään. Haaveissa olisikin lähteä trailerin kanssa vähän kauemmas maastoilemaan kunnon metsiin!

hiekkatietä pikkuiselle koskelle saakka...

asuinalueen reunasta...

lähes maalaismaisiin maisemiin.

Lopulta kävelytielle...

liikennevalojen läpi...

moottoritien ali...

ja kotipihaan!

Runkeeper lagasi ja pätkäisi suorituksen kuuden kilometrin kohdalla, joten treeni meni kahteen osaan. Onkohan jollain tietoa, mistä treenin katkeaminen sovelluksessa johtuu?

20

Onnellinen kimo

Harri rakastaa kahta asiaa yli kaiken; syömistä ja piehtaroimista. Harri nyt sattuu olemaan valkoinen, jossa lika loistaa kilometrien päähän. Ei hevosta voi kuitenkaan turkkinsa väristä rangaista, kun ei sitä itse voi valita. Niinpä likaantuminen on minun ongelma, ei Hartsan. Sitten vain pestään ja puunataan enemmän, mutta piehtaroimaan on päästävä! Katsokaa nyt tätä onnellista hevosta - miten tältä voisi kieltää moisen ilon?

5

Pari kuvaa Ponista

Ratsastin Herra Ponin tuossa keskiviikkona ja Harria moikkaamassa ollut kaveri ehti räpsiä muutaman kuvan myös pienemmästä kaviokkaasta ennen kuin joutui poistumaan omiin menoihinsa. Poni oli juuri sitä mitä olin luvannutkin; hurjan vikkelä. Tällä kertaa ruuna ei olisi malttanut taas rauhoittua ollenkaan ja vaikutti nauttivan suunnattomasti täysillä harppomisesta. Viimeisen vartin verran Poni vihdoin tuntui ihan hyvältä ja rauhalliseltakin, mutta tästä ei valitettavasti ole kuvia todisteena.

Poni pääsee treeniin taas viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina. Saa nähdä saankohan ketään kaveriksi kameran kanssa - jos en, niin ponista kuullaan seuraavan kerran kesäkuun puolella, kun palaudun reissusta. Kesäkuussa onkin luvassa taas vaikka mitä kaikkea kivaa! Raporttia Skotlannin hevosteluista, estekisoja, erikoisempaa kuvausprojektia ja hevostapahtumaakin. En oikein malttaisi edes odottaa! :)

2

Walking on sunshine

Hevosia harrastamaton kaverini halusi ehdottomasti päästä mukaani tallille rapsuttelemaan paljon hehkutettua #Harrihevosta, joka osaa hymyillä käskystä. Harri ei suinkaan tuottanut pettymystä, vaan hymyili hurjan leveästi useaan otteeseen ja oli muuten vain hurmaava oma itsensä.

Lähdettiin maastokävelylle, jossa pystyisi juoruamaan samassa toisin kuin kentällä ratsastaessa, jossa ystävä saisi vain törröttää aidan takana kun väännän naama rutussa koulua. Ilma oli aivan ihana, niin kesäinen! Lämmin ja aurinkoinen, juuri täydellinen ilma päiväkävelylle.

Ratsastin parin kilometrin matkan hiekkatietä pitkin välillä ravaillen ja laukkaillen, kun kaveri räpsi kuvia. Puolivälissä matkaa kun käännyttiin takaisin tallille, sai Harri toimia alkeisratsuna kaverille. Harri on kyllä niin superfiksu, kun luottaa ratsastajaansa niin hienosti tutun taluttajan kanssa!

Harri vaikutti kovin tyytyväiseltä päivän ohjelmaan, kun sai pääasiassa vain kävellä ja silloinkin pysähdellä rapsutettavaksi tai syötettäväksi tai hymyileväksi kaveriksi selfieen. Harrihevonen on kaikkien kaveri!

4