Vietettiin juuri aivan mahtava viikko Skotlannissa ja Lontoossa, yksi elämäni parhaista reissuista! Skotlanti ei välttämättä ole se ykköskohde joka tulee mieleen matkaa varatessa, mutta onnekseni saimme sinne kutsun ystäväperheeltä, joka asuu tällä hetkellä Saint Andrewsissa, joka on reilun tunnin matkan päässä Edinburghista. Ehdottomasti paikka, jota ei olisi välttämättä muuten tullut ikinä koettua, mutta joka oli todellakin kokemisen arvoinen!
Eipä loma olisi kunnon loma ilman tutustumista paikalliseen ratsutalliin, joten loman alkupuolelle varattiin ystäväni kanssa kahden tunnin beach ride tallille, jossa ystävä käy ykityistunneilla.
Tallin sijainti: Kilconquhar, Skotlanti
Vaelluksen hinta: 50 £
Ratsukoita vaelluksella: 2 + ohjaaja
Vaelluksen kesto: 2 h
Ratsu: "Blue"
Miljööltään Kilconquharin ratsastuskeskus oli ihan mieletön; talli on vanhan linnan tiluksilla, jota ympäröi valtavat hevosten laitumet, hotelli, golfkenttä, vuokrattavia mökkejä ja kauniita niittyjä. Tallin omistuksessa on 44 hevosta, joista suurin osa asuu vuoden ympäri laumassa suurissa tarhoissa tai laitumilla. Hevoskanta on monipuolinen; löytyy osaavia koulu- ja estepuolen hevosia, pieniä poneja pienille lapsille ja isompia poneja sekä irlannin cobeja erityisesti vaelluskäyttöön. Me ystävämme kanssa saimme ratsuiksemme keskikokoiset risteytysponit Bluen ja Topperin.
Vaellukselle pääsimme lähtemään ainoina asiakkaina. Kuljimme vaihtelevissa maastoissa kaikissa askellajeissa kaupungin läpi, metsäteitä pitkin ja nummien yli monen kilometrin pituiselle hiekkarannalle. Oli hienoa huomata, kuinka meihin luotettiin ratsastajina; siinä missä usein Suomessa vaelluksilla ratsastajia vaaditaan pysymään hallitussa laukassa jonossa eikä missään nimessä rinnakkain, saimme me nyt käskyn pysytellä poissa toistemme takaa, mikäli haluaisimme välttyä hiekalta naamallamme. Ohjaajamme kannusti oman hevosensa reippaaseen laukkaan ja ponit pinkaisivat rinnatusten perään. Varmaan kilometrin matkan laukattuamme totesinkin, etten ole ikinä ennen laukannut ponilla niin lujaa. "Odotahan kun laukataan takaisin päin" sain vastaukseksi...
Hitsi vie, takaisin päin muuten mentiin lujaa! Kun luulin laukkaavani jo aivan täysillä, käänsi ponini isommalle vaihteelle ja laukkasi vielä vain entistä lujempaa. Tuuli ujelsi korvissa, vesi valui silmistä ja jalat kastuivat roiskuvasta merivedestä. Ihan mieletöntä, jokaisen ratsastajan unelma!
Rannalta jatkettiin matkaa takaisin tallille päin tiheässä metsässä pehmeällä polulla ja nummilla laukaten. Vaelluksen päätteeksi saimme vielä pestä hikiset ponit ja palkita ne porkkanoilla. Vauhdikkaasta ja raskaasta vaelluksesta huolimatta ponit toipuivat rasituksesta käsittämättömän nopeasti. Tallin hevoset ovat todellisia urheiluhevosia ja hurjan hyväkuntoisia, mikä oli ilahduttavaa huomata.