sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Ensimmäiset ihan oikeat estetreenit

Wilma edistyy edelleen aivan hurjaa vauhtia. Vähän jo jännittää, että milloin alamäki alkaa, kun ei tätä edistymistä voi tällä tahdilla loputtomiinkaan jatkua! Nautitaan nyt kuitenkin niin kauan näistä onnistumisista kun niitä riittää!


Poni on liikkunut tasaisella tahdilla viikkojen läpi. Se on tehnyt muutaman päivän peräkkäin töitä ja saanut välissä kevyemmän maastopäivän tai muun. Viime viikolla tasaisen treenit sujuivat niin seesteisesti, että jatkettiin vielä kolmas peräkkäinen treenipäivä pienten esteiden merkeissä.

Edellisten päivien koulutreenit olivat tehneet hyvän pohjan, sillä Wilma oli estepäivänä alusta asti rento ja letkeä ratsastaa. Aikaa ei tarvinnut käyttää ylimääräiseen rauhoitteluun, sillä poni malttoi keskittyä hyvin heti ensimmäisten ravikierrosten jälkeen. Laukkaverryttelykin sujui kuin normaaleiden ponien kanssa konsanaan!



Viime viikolla pääsimme ensimmäiseen kouluvalmennukseen, josta sain hyviä vinkkejä Wilman ratsastamiseen. Haasteet etenkin laukassa ovat helpottaneet, kun olen keskittynyt itse enemmän suoruuteen. Pitkän valmennustauon aikana istuntani on valunut vinoksi niin, että Wilma on nostanut vaempaan kierrokseen helposti väärää laukkaa. Kun nyt olen osannut keskittyä enemmän pitkään oikeaan kylkeen ja istunnan suoristamiseen, on laukatkin nousseet lähes poikkeuksetta oikein, eikä Wilmalla ole ollut enää syytä pukitella!

Laukkaverryttelyn jälkeen aloiteltiin estetreeniä pienillä ristikoilla. Lähestyin esteitä ravissa ja jatkoin pätkän laukassa, mikäli poni nosti laukan esteellä. Wilma keskittyi hurjan hienosti tehtävään! Se malttoi ravata esteille, hyppäsi innoissaan ja nosti siivosti laukan pukittelematta tai villiintymättä.



Yksittäisten ristikoiden jälkeen pidennettiin tehtävää hypäten useampaa estettä peräkkäin - kuitenkin lähestyen esteitä vielä aina ravissa. Useampien toistojen jälkeen annoin Wilman jatkaa ensimmäisen esteen jälkeen laukassa tehtävän loppuun. Aivan viimeisenä tehtävänä tultiin koko kolmen esteen tehtävä laukassa ensimmäiseltä viimeiselle esteelle. Wilma pysyi varsin hyvin kontrollissa, hyppäsi kohtuullisen kokoisia loikkia ja laskeutui vielä oikeissa laukoissa alas esteiltä!

Nyt kun hyppytreenit sujuvat näinkin mallikkaasti, päästään tekemään kunnon esteharjoittelua. Treenejä jatketaan pienillä esteillä hioen tekniikkaa; keskitymme hyviin teihin, hallittuun laukkaan ja hyviin ponnistuspaikkoihin. Kun peruspalikat saadaan kohdilleen, ei isompien esteiden pitäisi tuottaa ongelmia.



2

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Tekeillä mainio esteponi

Veikka korkkasi estekauden, joten seurattiin Wilman kanssa perässä hyödyntämään kentälle kannetut esteet. Wilma sai luvan kuitenkin työskennellä vain puomeilla - esteet koeajettaisiin vasta viikon kuluttua, kun poni olisi suorittanut rokotuksen jälkeisen kevyen jaksonsa ja sen jälkeen liikkunut useamman päivän niin reippaasti, että odotettavissa oleva pukkien määrä on vähentynyt merkittävästi.  Raskaiden työskentelypäivien ja pukkien määrä kun on kääntäen verrannollinen; mitä enemmän töitä, sitä vähemmän pukkeja ja mitä vähemmän töitä, sitä enemmän pukkeja!


Edellisenä päivänä ennen puomitreenejä Wilma oli kahden vapaan jäljiltä melko rasittava ratsastaa; se ei olisi malttanut keskittyä eikä kävellä. Edellisen päivän liikutus oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja nyt poni malttoi kävellä alkukäynnit pitkin ohjin ja ravata alkuravitkin tasaisella tuntumalla kiirehtimättä erityisesti. 

Melko pian siirryttiin jo keventelemään maapuomeille uralla ja toisesta päästä korotetuille puomeille lävistäjällä. Maapuomit Wilma suoritti näppärästi, mutta korotetut puomit olivat haastavat. Wilma oli selkeästi sitä mieltä, että ne kuuluu hypätä! Ensimmäisen puomin poni ylitti ravissa kuten kuuluukin, mutta seuraavat kaksi se ylitti laukan ja hypyn sekaisissa tunnelmissa. Ikään kuin poni olisi ajatellut ensimmäisen puomin olevan ponnistuspuomi. 



 Luulenpa, että estetolpat olivat osasyy tähän ponin hahmotusmokaan, sillä kavalettikorokkeiden kanssa korotetuissa ravipuomeissa ei ole ollut mitään ongelmaa. Toistojen myötä Wilma keksi kuitenkin kuinka asetella jalkansa puomien väliin ja selviytyä tehtävästä ravissa.



Koska Wilma tuntui niin leppoisan rauhalliselta ja hyvältä, innostuin koettelemaan onneani pienellä ristikolla. Poni saattaisi toimia todella kivasti kuten tähänkin saakka puomeilla tai sitten se saattaisi heittäytyä hulluksi päästessään hyppäämään. Minimoin riskit lähestymällä estettä ravissa, jolloin poni tuskin pukittaisi ainakaan ennen estettä.

Wilma ravaili ristikolle tasaisen varmasti ja jatkoi vielä matkaansakin ravissa. Muutaman toiston jälkeen uskaltauduin jo pyytämään laukkaa esteen päällä. Wilma ravaili ristikolle, hyppäsi ja laskeutui laukassa alas ja vieläpä jatkoi hallittua ja pyöreää laukkaa eteenpäin!



Poni vaikutti tykkäävän hommasta, mutta silti se malttoi pysyä hienosti kuulolla. Tämän kanssa hyppääminen ei välttämättä olekkaan niin extremeä kuin ehdin pelätä!

Koska pikkuruinen esteemme oli lävistäjällä, sitä lähestyttiin aina oikeasta kierroksesta ja alas laskeuduttiin vasemmassa laukassa. Jottei laukkaa olisi tullut tehtyä vain vasemmalle, otin laukkaa erikseen ympyrällä vielä oikealle. Totesin kuvaamassa olleelle Maijulle kerjääväni verta nenästäni laukkaamalla vielä näin onnistuneiden hyppy- ja puomitreenien päätteeksi ja olin aivan oikeassa; sain varsin komeaa pukkihöykytystä ensimmäisillä pätkillä! 

Kahden sarjan jälkeen oli selkeästi kuitenkin pukit pukkailtu ja Wilma kykeni jatkamaan varsin hyvän tuntuista ja tasaista laukkaa ympyrällä. Tähän kuitenkin päädyttiin lopettamaan tämän päivän treenit, sillä huipullahan on hyvä lopettaa - sieltä kun ei ole tietä kuin alaspäin.



0

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kevään ensimmäiset hypyt

Nyt kun Wilma ja Veikka asustelevat samalla tallilla, olen pystynyt ratsastamaan Veikkaa ikään kuin "siinä sivussa". Viikonloppuisin ehtii helposti ratsastaa kaksi ponia aamupäivän aikana ja arkisin Wilma voi viettää vapaapäiväänsä silloin, kun ratsastan Veikan. Samalla saan sovittua itselleni vapaapäivä tallilta, kun Veikan omistajat voivat puolestaan hoitaa joskus Wilman.


Veikka on talven pitkän kevyen jakson jälkeen palaillut treeniin. Lihaskunto ei ole enää syksyn tasolla, mutta työmotivaatio on onneksi kohdillaan. Veikka on ollut oikeastaan aika miellyttävä ratsastaa! Erityisesti siirtymisiin ja laukkaan kaipaan lisää voimaa, mutta eiköhän ne säännöllisen liikutuksen myötä tule kuntoon melko lyhyessä ajassa.

Viikko sitten kannoin kentälle esteitä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Veikka sai korkata estekauden helpolla kolmen esteen tehtävällä, jossa lähestymiset olivat pitkiä ja kaarteet suuria. Ajatuksena oli hakea tuntumaa hyppäämiseen pitkän tauon jälkeen ja kuulostella Veikan fiiliksiä.




Oletin, että Veikka saattaisi käydä kierroksilla päästessään pitkän tauon jälkeen hyppäämään, mutta se lähtikin hommaan rennoin ottein. Laukka pyöri, mutta Veikka pysyi hyvin avuilla ja odotti niin ennen esteitä kuin niiden jälkeenkin. Mikäli kyseessä olisi ollut valmennus, olisin varmasti saanut käskyn ratsastaa laukkaa paljon enemmän eteenpäin. Nyt halusin hakea kuitenkin rentoa ja hallittua menoa ennemmin kuin ratatempoista laukkaa.

Okserille Veikka lähti hyppyyn kerran kovin kaukaa, josta se pahoitti kovasti mielensä ja näki parhaakseen poistua paikalta oikein vauhdilla. Poni ei hipaissutkaan puomeja, mutta silti epävarmuus sai Veikasta voiton ja se reagoi ottamalla lähdöt. Esteen jälkeen se viiletti puoli kierrosta niin lujaa kuin kintuistaan pääsi ja hetkeksi hidastettuaan päätti lähteä vielä uuteen kiitoon. 



Muutaman rauhoittelukierroksen jälkeen palattiin samalle tehtävälle, jossa Veikka toisti temppunsa okserilla, mutta tuli nyt nopeammin kiinni ja takaisin kontrolliin. Laukka oli nyt ainakin aktiivista ja poni hyvin hereillä! Jatkettiin tehtävää niin kauan, että Veikka teki taas rentoja hyppyjä ja ajatteli esteiden jälkeen tasaisesti eteenpäin.

Veikan kanssa jatketaan siis treenejä rutiinin ja ponin itsevarmuuden löytämiseksi talven tauon jälkeen. Alkujaanhan Veikka onkin ollut hyvin epävarma hyppääjä, joka on kompensoinut epävarmuuttaan vauhdilla. Rutiinin myötä ponin itseluottamus on kuitenkin kasvanut niin, että se on suorittanut tasaisen varmasti 80 cm ratoja. Syksyllä Veikan ensimmäisellä 90 cm kisaradalla iski yllättäen epävarmuus, joka purkautui vauhtina. Suunnitelma tälle keväälle onkin aloittaa kilpailut taas helpoista korkeuksista ja edetä ylöspäin varmuuden kasvaessa.




0

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Hei me treenataan!

Viime viikot ovat vierähtäneet Wilman kanssa ihan ennätysvauhdilla. Ollaan päästy vähitellen kiinni rutiineihin ja ihan treenaamisenkin makuun! Viikonloppuna sain pitkästä aikaa kavereita vierailemaan tallille, joten vihdoin sain myös tuoreita kuvia blogissa julkaistavaksi.


Ponin viikko-ohjelma on alkanut vähitellen muotoutua. Pari-kolme päivää viikossa treenataan koulua,  ainakin yhtenä päivänä maastoillaan, kerran viikossa mennään puomeja tai esteitä ja kerran tai kaksi puuhaillaan jotakin maastakäsin. Mikäli maltan pysytellä poissa tallilta, saa Wilma yhden vapaapäivän viikossa. Vapaata kaipaa kuitenkin enemmän omistaja kuin poni; järki pysyy Wilmalla sitä paremmin päässä, mitä tasaisemmin se liikkuu koko viikon läpi.

Kenttä on tällä hetkellä ihan priimakunnossa, joten ollaan päästy tekemään töitä ihan kunnolla. Wilma on päässyt vihdoin laukkaamaan säännöllisesti, mikä on näkynyt pukkien vähenemisenä. Vapaapäivän jälkeen poni pukittaa aivan varmasti ainakin kerran tai kaksi, mutta kunnon koulutreenin jälkeisenä päivänä olen muutaman kerran onnistunut ratsastamaan kaikki askellajit läpi ilman yhtäkään pukkia. Kyllä tämä selkeästi vähitellen kesyyntyy!



Viikonloppuna kiipesin Wilman kyytiin kahden rokotusvapaan jälkeen. Tehtiin töitä hyvin kevyesti vain käynnissä ja ravissa, vaikkei poni ole rokotuksiin kuumeillen reagoinutkaan. Ylimääräistä energiaa riitti selkeästi; alkukäyntejä poni ei olisi malttanut kävellä ollenkaan ja jännittävässä parkkipaikan päädyssä Wilma koki tarpeelliseksi hypähtää tasajaloin ilmaan ihan vain purkaakseen kierroksiaan.

Wilma on onneksi oikea mestari rauhoittumisessa. Saatuaan ravailla reippaasti pidemmällä ohjalla se tasaantuu muutamassa minuutissa miellyttäväksi ja rennoksi. Satulassa vallitsee kuitenkin ensimmäisten minuuttien ajan kauhun tasapaino; älä vaikuta liikaa ja yllytä ponia protestoimaan, äläkä jää killumaan kyytiin antaen liikaa vapautta villiintyä.




Etenkin vapaapäivien jälkeen keskittyminen on Wilmalle välillä kovin hankalaa. Käynnissä se ei malttaisi tehdä yhtikäs mitään, vaan protestoi kaikkia apuja kiskomalla ohjia, ravistelemalla villisti ja hymyilemällä koko maailmalle. Viikonloppuna käyntityöskentelyssä meinasi loppua usko kesken, kun pyysin Wilmalta uralla väistöaskeleita. Pidemmän ja periksiantamattoman tahkoamisen myötä poni antoi kuitenkin lopulta periksi ja malttoi keskittyä työskentelyyn niinkin hyvin, että saatiin aikaiseksi vallan mainioita väistöpätkiä!





Ravin ja laukan osalta Wilma on edistynyt huomattavasti parin viime viikon aikana. Poni jaksaa työskennellä yhä pidempiä pätkiä kantaen itsensä, minkä myötä etenkin ohjastuntuma on tasaantunut todella paljon. Toisinaan ponin kunto ja jaksaminen lopahtaa kuitenkin juuri ennen treenine suunniteltua lopetusta, jolloin Wilma valuu helposti kuolaimen taakse tai heittäytyy vieteriukoksi heilutellen päätään kaikkiin ilmansuuntiin. Kunto kasvaa kuitenkin päivä päivältä ja samalla Wilma alkaa muistuttaa yhä enemmän vakavasti otettavaa kouluponia.

Tällä hetkellä keskitymme taivutusten ja siirtymisten ratsastamiseen. Kunhan saadaan peruspalikat jotakuinkin kohdilleen, voidaan hankaloittaa tehtäviä ja ottaa mukaan sivuttaisliikkeitä ja enemmän tasapainoa vaativia harjoituksia. Nyt perusratsastus ja Wilman kestävyyskunto alkavat olla kuitenkin jo sen verran hyvällä mallilla, että olen sopinut meille ensimmäisen kouluvalmennuksen. Huisin jännittävää kuulla valmentajan tuomio tästä ponista!



2

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat