lauantai 24. marraskuuta 2018

Uudet tuulet puhaltaa, älä käännä niille selkää

Veikka on asustellut uudella kotitallillaan nyt muutaman kuukauden. Puitteet ratsastajan näkökulmasta ovat hieman heikommat kuin edellisessä paikassa, mutta Veikalle uusi talli on ollut aivan lottovoitto. Alle kymmenen hevosen rauhallisella tallilla Veikasta on tullut jotenkin avoimempi ja se pieni huolestunut katse on kadonnut sen ilmeestä. Ei tarvitse olla mikään hevoskuiskaaja nähdäkseen, että Veikka viihtyy mainiosti!


Ilman maneesia ollaan aika pitkälti säiden armoilla liikutuksen suhteen. Tämä kermapeppu on hankkinut vedenpitävät varusteet ensimmäistä kertaa elämässään ja käyttänytkin niitä! Veikkakin on joutunut joustamaan mukavuudenhalustaan, kun töitä on pitänyt pystyä tekemään sateessakin. Ensimmäisillä kerroilla tuo hienohelma kun kieltäytyi liikkumasta ja väkisin käänsi takapuolensa kohti sadetta ja tuulta.


Vastapainona maneesittomuudelle alueelta löytyy kilometri tolkulla maastoreittejä. Opasta emme ole vielä saaneet retkillemme, joten olemme Veikkiksen kanssa tyytyneet koluamaan vain tallin lähimetsiä. Vielä kun löytäisi hyväpohjaisia juurakottomia polkuja, joilla pääsisi laukkailemaankin! Toistaiseksi olemme löytäneet vain kävelyyn sopivia reittejä, joilla voi talvipakkasilla tulla kuskille kylmä...

Jottei koko talvi kuluisi jäisellä kentällä kävellessä, on Veikka aloittamassa taas koppitreenit. Kunhan kopitus alkaa sujua, on Veikalla mahdollisuus lähteä maneesille treenaamaan! Toistaiseksi kelit ovat kuitenkin vielä suosineet niin, ettei tarvetta maneesiin pääsyyn ole vielä tullut.




Ratsastettavuudeltaan Veikka on mennyt syksyn aikana koko ajan paremmaksi. Loppukesästä tuntui, että poni otti aika paljon takapakkia. Esteillä se edistyi hurjasti valmennusten myötä, mutta koulupuolella homma takkusi oikein urakalla. Veikan vinouden syyksi paljastui epäsopivaksi jäänyt satula, jota muokattiin sopivaksi ennen uudelle tallille muuttoa. Satulan muokkauksen jälkeen ratsastettavuus vähitellen parani, mutta energisyys puuttui kokonaan.

Oikea laukka oli myös ongelmallista, se vaati erityisen paljon verryttelyä tullakseen edes lähes yhtä hyväksi kuin vasen. Muuten puolieroja ei tuntunt merkittävästi. Veikan hitauden ja nihkeyden syynä oli luultavasti karvanvaihto; poni vaihtoi valtavaan mammuttikarvaan ilmojen ollessa vielä suhteellisen lämpimät. Nyt kun karvanvaihto on valmis, Veikka on alkanut taas tuntua omalta itseltään.



Niin itsenäisissä treeneissä kuin kouluvalmennuksissakin ollaan tehty Veikan kanssa nyt paljon siirtymisiä. Niillä on haettu nopeampia takajalkoja ja nopeampaa reagointia apuihin. Myös itse olen saanut kiinnittää huomiota nopeampiin apuihin; toisinaan olen himpun liian hidas, mikä on huono yhdistelmä hitaasti reagoivan ponin kanssa. 

Kantava ajatus kaikessa ratsastuksessa on ollut "korjata ja jättää rauhaan". Nopeilla avuilla Veikalta pyydetään riittävää eteenpäinpyrkimystä, taipumista tai ristiastuntaa - mikä sen hetkinen tehtävä nyt onkaan. Kun poni reagoi oikein, se jätetään välittömästi rauhaan. Veikalla kesti puoli valmennusta ymmärtää homman idea, mutta kun palaset loksahtelivat kohdalleen, se alkoi paremmin säilyttää vaaditun energian ja muodon ja myös palasi siihen pienemmillä avuilla.




Nyt kun perusratsastus on alkanut tuntua taas helpolta, ollaan päästy treenaamaan enemmän väistöjä, avoja ja jopa sulkuväistöjä. Nyt vain toivotaan, että kenttä pysyisi vielä hetken sulana, että päästään vielä jatkamaan hyvin sujuneita treenejä!





0

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Perämetsien poni kaupunkilaiskisoissa

Veikan muutettua Raisioon meille avautui taas uudet mahdollisuudet kilpailemisen suhteen. Ponin uudelta kotitallilta on noin puolen tunnin ratsastusmatka Alvan tallille, jossa järjestetään toisinaan niin este- kuin koulukilpailuitakin 1-tasolla. Veikka oli ehtinyt kotiutua uuteen talliin muutaman viikon ja katsastaa reitin kisapaikalle, kun lähdettiin kilpailemaan esteillä.


Kesällä kypsyi ajatus siitä, että Veikka voisi olla jo tällä kaudella valmis hyppäämään 90 cm rataa kilpailuissa. Ruskon kilpailuissa hypättiin helpot 70 ja 80 cm, koska halusin ratsastaa "verryttelyradan" ennen seuramestaruusluokkaa. Raisiossa oli mahdollisuus hypätä 80 ja 90 luokat, joten nyt mentiin, eikä vain meinattu!

Veikan kotitallilta on Alvalle noin puolen tunnin ratsastusmatka. Metsän läpi kävellessä ponin lihakset ehtii jo lämmetä ja vertyä niin, että kisapaikalla verryttelyn voi aloittaa suoraan ravissa ja laukassa. 



Koska kyseessä oli 1-tason kisat, joissa oli vielä paljon harjoitusluokkia ennen 1-tason luokkia, oletin ratojen ja esteiden olevan helppoja. 80 ja 90 luokissa oli kuitenkin eri radat ja yllättäen esteissäkin oli jonkin verran täytteitä ja jänniä johteita. Olin kuvitellut, että itse kilpailupaikassa olisi Veikalle riittävästi sulateltavaa, mutta poni joutuisikin tsemppaamaan myös radalla.

Kilpailupaikkaan Veikka suhtautui yllättävän leppoisasti. Alvan talli sijaitsee kahden ison tien risteyksessä, mikä olisi voinut olla Ruskon perämetsistä muuttaneelle ponille melkoinen kulttuurishokki. Ympäristö ei kuitenkaan suuremmin huolettanut ponia, joten verryttelyssä pystyin keskittymään vain hyvän laukan löytämiseen. 





Verryttelyssä Veikka tuntui hyvältä. Se oli rento, mutta kuitenkin reipas ja teki hyviä hyppyjä. Radalle lähdettiin hyvällä fiiliksellä. Onnekseni ehdin näyttää ponille kilpailukenttää ennen lähtömerkin saamista. Veikka kyttäsi erityisesti tuomarintornin kulmaa ja muutamia esteitä. Ykkösesteelle ehdin päästää ponin haistelemaan ennen suorituksen aloitusta.

Veikka suoritti radan melko varman oloisesti. Se hieman epäröi muutamilla esteillä, mutta lähti rohkeasti hyppyihin kun tuin sitä riittävästi. Sarjalle poni pääsi hidastamaan niin, että ponnistuspaikka a- osalle ei osunut täydellisesti. Lyhyessä sarjavälissä huono hyppy a-osalle kostautui b-osan pudotuksena. 



90 radalle lähdettiin samalla hyvällä fiiliksellä kuin ensimmäisellekin radalle. Tuomarin päätyyn ratsastaessani Veikan olemus kuitenkin muuttui. Itse tilanteessa en keksinyt ponin käytökselle mitään syytä, mutta jälkeen päin arvuuttelin, että poni saattoi kytätä varjoja. Ensimmäisellä radalla aurinko oli pilvessä, joten tuomarintorni ja esteet eivät langettaneet varjoja.

Veikka oli jo aivan valmis poistumaan paikalta, mutta sain sen lopulta ylimääräisen voltin kautta kohti ensimmäistä estettä. Ensimmäiset kaksi estettä Veikka hyppäsi varmasti ja helposti. Kolmantena vuorossa oli kerrostalo- este jännittävillä johteilla, mikä oli lopulta herkkäpeppu-Veikkikselle liikaa. Este olisi pitänyt näyttää ponille tästä suunnasta ennen radan aloittamista, mutta hölmönä ajattelin, ettei este aiheuttaisi ongelmia, kun se on jo kerran hypätty toisesta suunnasta.



Veikka otti esteelle kaksi kieltoa, mutta meni onneksi kolmannella yrittämällä jo yli. Hylkäyksestä huolimatta näissä kilpailuissa sai onneksi jatkaa radan loppuun. Kerrostalo- esteeltä jatkettiin sarjalle, jonka a-osan Veikka keilasi ja b-osasta sujahti ohi. Meidän rata oli taputeltu.

Veikka huolestui ennen radan alkua, mikä heijastui vahvasti sen suorittamiseen radalla. Sen itsevarmuus oli tiessään, eikä se hyväksynyt enää tukea ratsastajalta. Ongelma ei ollut korkeudessa, ei huonoissa teissä tai edes ponnistuspaikoissa. Veikka oli vain niin huolestunut, ettei se kyennyt tsemppaamaan rataa pidemmälle.


Sarjaesteen haastavuus pääsi yllättämään minutkin. En osannut aavistaakkaan, että Veikka epäröisi sarjalla! Kuvittelin, että haastavimpia olisivat lankuilla täytetyt tai johteelliset esteet. Sarjalla Veikka kuitenkin epäröi molemmissa luokissa, joista jälkimmäisellä se ei kokenut pystyvänsä tsemppaamaan enää b-osalle, kun a-osalla tuli pudotus.

Vaikkei kilpailuissa niitettykkään suurta menestystä, oli kisapäivä meille molemmille hyvää treeniä tulevia kilpailuita ajatellen. Nyt vain haetaan rutiinia tästä kisapaikasta ja harjoitellaan kotona sarjaesteitä, niin ehkä Veikka pääsee vielä joskus loistamaan Alvallakin!

0

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Tasaista rytmiä laukkaan sarjalta

Winnie muutti lokakuun viimeisenä viikonloppuna toiselle tallille. Muuttoon valmistauduttiin koppitreeneillä ja lastauksen varsinaisella sotasuunnitelmalla, joka lopulta onnistui paremmin kuin osattiin odottaa! Winnie lastautui traileriin alle viidessä minuutissa, eikä peruuttanut sieltä kertaakaan pois.


Päivittelen kuulumisia uudesta kodista lähiaikoina, mutta palataan vielä joidenkin viikkojen takaisiin estetreeneihin, jotka päästiin hyppäämään vielä Kartanon kentällä. Sarjaesteiden hyppääminen oli viimeaikoina jäänyt vähälle, joten suunnittelin radan kolmoissarjan ympärille.

Verryttelyssä Winnie tuntui taas hieman hitaalta. Se liikkui kyllä pohkeesta eteenpäin, mutta moottori ei käynyt aivan täydellä teholla. Ratsastin laukassa pitkiä sivuja reippaassa temmossa kevyessä istunnassa ja aloitin esteverryttelyn pitkillä linjoilla pienille esteille. Poni teki hyviä hyppyjä ja ponnistuspaikat löytyivät helposti. Muutamien hyppyjen jälkeen Winnie alkoi tuntua jo paremmalta ja se jo hieman innostui hyppäämisestä.




Sarjaeste oli vallan mainio tehtävä tälle päivälle, sillä sarja ikään kuin kuljetti laukkaa sopivassa temmossa tehtävän läpi. Kun ensimmäiselle esteelle vain päästiin hyvin sisään, oli loput tehtävästä lasten leikkiä.

Sarja ei tuottanut Winnielle ongelmia. Pitkällä lähestymisellä ehdin saada laukan pyörimään hyvin ennen ensimmäistä hyppyä ja laukan ylläpitämiseksi esteiden välissä en joutunut tekemään erityisesti töitä. Winnie hyppäsi mielellään ja esteiden noustessa innostuikin hommasta enemmän. Vähän yli 3 metrin laukalle lasketut välit olivat juuri sopivat; olemme siis ehdottomasti edistyneet vielä vuoden takaisesta, jolloin sarjavälit laskettiin tasan, tai jopa alle kolmen metrin laukka-askeleille. Tuolloin tehtiin vielä töitä ratatempoisen laukan löytämiseksi.





Kun sarja oli koeajettu molemmista suunnista ja yksittäisille esteille tehty verryttelyhyppyjä, hypättiin pidempää tehtävää muutamalla eri variaatiolla. Aloiteltiin helpommalla tehtävällä, jossa hyppyjen väliin jäi enemmän aikaa laukan aktivoimiselle ja hevosen valmistelulle. 

Winnie hyppäsi oikein pätevästi, mutta jäin kaipaamaan vielä pientä kipinää eteenpäinpyrkimykseen. Kun suoristin ponin kohti estettä ja Winnie keksi, että edessä on hypättävää, se laukkasi reippaasti ja tuli hyviin ponnistuspaikkoihin. Esteiden jälkeen kaarteissa energia pääsi kuitenkin hiipumaan ja jouduin ratsastamaan laukkaa enemmän kuin olisin toivonut. Seuraavan esteen lähestyessä Winnie kuitenkin nosti taas kierroksia ja laukan tilanne korjaantui aina hyvissä ajoin ennen hyppyä.





Koska Winnie hyppäsi hyvin ja homma tuntui helpolta, korotettiin esteitä vielä viimeisiin hyppyihin. Noin 90 cm korkeudella rata tuntui yhtä sujuvalta ja poni super hyvältä! Tuntui, että laidunloman jälkeinen kankeus esteillä oli nyt jotakuinkin selätetty.

Siinä missä ollaan päästy kankeudesta ja muutamista ylimääräisistä laidunkiloista eroon, ei ponin leppoisa olemus ole kuitenkaan muuttunut vielä miksikään. Yleensä Winnie on kesäisin selkeästi mukavampi harrastuskaveri, sillä sen olemus ja luonne tasoittuvat. Syksyn ja talven tullen se on poikkeuksetta saanut kipinää olemukseensa, mikä on näkynyt virittäytymisenä ja satunnaisina villiloikkina milloin mihinkin ilmansuuntaan.

Vaikka ilmat ovat hieman jo viilenneet, on Winnie ollut toistaiseksi vielä leppoisassa kesämoodissaan. Toivotaan, että tämä vaihe kestää vielä mahdollisimman pitkään!




0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat