Happy tuesday!

5

Nyt on heppablogeissa kiertänyt taas tällainen kysymyshaaste, jonka minäkin muutamalta bloggaajalta sain. Yritän välttää "turhiin" haasteisiin vastaamista, mutta tämän vastaukset voi jotakuta kiinnostaakkin :) Karsin muutamat hevosaiheen ulkopuoliset kysymykset listasta pois. Itse en laita haastetta eteenpäin kenellekään tietyille boggaajille, vaan tähän voivat kaikki halukkaat vastata blogissaan.


1. Miten aloitit juuri ratsastuksen?
Ala-asteella parhaat koulukaverini harrastivat ratsastusta. Hevoskärpänen pääsi puraisemaan ja innostuin hevosista hirmuisesti ja vuoden- parin vinkumisen jälkeen sain vanhemmilta luvan käydä kokeilemassa ratsastusta. Siihen mennessä olin kahlannut kaikki saatavat hevoskirjat läpi, joten teoriaosaamisen pohjalta pääsinkin aloittamaan heti kavereiden kanssa samassa ryhmässä.

2. Minkä ikäinen olit, kun aloitit ratsastuksen?
Taisin olla 12- vuotias.

3. Esteet vai koulu?
Vaikken pitkään aikaan ole kunnolla päässyt hyppäämäänkään, niin silti miellän itseni edelleen esteratsastajaksi. Esteet siis, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Toisaalta olen oppinut tykkäämään nyt myös kouluratsastuksesta.

4. Koska sulla on synttärit?
24.7

5. Milainen olisi poni jonka haluist omaksi ja miksi?
Winnie oli aika lähellä sitä mitä ponilta haluan. Reipas, muttei kuuma, utelias, yritteliäs, seurallinen, monipuolinen... En kaipaa mitään hurjaa estetykkiä, vaan tahdon harrastekaverin, jolla voi touhuta kaikkea monipuolisesti ja osallistua seura- ja ehkä aluetason pikkukisoihin.

6. Ihanin poni ikinä?
Julita <3

7. Paras sijoitus kisoissa?
Estekisoissa 1. sija, koulussa 2.

8. Mitä lemmikkieläimiä sinullla on ollut?
11- vuotiaana sain akvaarion, jossa mulla oli musta mulkosilmäinen kultakala Hemuli. Sen jälkeen mulla on ollut kääpiöhamsteri Tico ja nykyään vielä akvaario sekä Siiri- koira.

9. Muut harrastukset?
Olen soittanut pianoa 7- vuotiaasta, mutta enää ei ole ollut aikaa eikä innostusta käydä soittotunneilla. Piirrän aina välillä kun on aikaa ja talvisin lumilautailen.

10. Millä eri talleilla oot ratsastanut?
Ihan vakiotunneilla olen käynyt vain Metsäkylässä ja Mäkisen tallilla. Satunnaisesti taas olen ratsastanut ties ja missä... Alvan tallilla, M.L. Pedantissa, Artukaisissa, Naantalin Ratsupihassa, Jaakkolan islanninhevostallilla, Kotimäellä....

11. Mistä eläimistä pidät?
Tykkään ihan yleisesti paljon eläimistä, mutta ehkä erityisesti pidän isoista kissaeläimistä kuten tiikereistä.

12. Perhe?
Isä, äiti, muutaman vuoden nuorempi veli sekä koira.

13. Mistä hevosesta/ponista et oo tykänny ja miksi?
Yleisesti en tykkää kuumista kaahottajista, mutta mitään tiettyä hevosta tähän on vähän hankala mainita.. Pienempänä esimerkiksi pelkäsin mennä Maaralla, kun taas myöhemmin siitä tuli suosikkini kun oppisin ratsastamaan sitä. Samoin Kotimäellä ratsastin yhden irtotunnin pienenä Belvis- tammalla ja tärisin ja itkin pelosta puolet tunnista. Vuosi takaperin sain samaisen tamman tunnille ja tykkäsin siitä todella paljon! Jos on pakko joku hevonen nimetä, niin Nekku- suokki on sellainen mistä en voi sanoa tykkääväni. Tamma on mulle liian vahva enkä pysty pidättämään sitä tarpeeksi, jolloin se painaa kädelle.

14. Putoamiset ja ootko loukannu?
Pudonnut olen laskujeni mukaan 23 kertaa tähän mennessä. Muutaman aivotärähdyksen olen saanut, selkääni on tullut hiusmurtuma sekä käsi- ja jalka ovat saaneet osumaa niin, että molemmat on myöhemmin leikattu.

2

Viherpiiperrystä ja luonnonsuojelua

Tänään vihdoin uskaltauduin kokeilemaan Pojulla ratsastusta pelkällä kaulanarulla. Olen aikaisemmin ratsastellut jonkin verran riimulla, sekä kerran kaulanarulla niin, että ponilla oli kuitenkin päässään riimu ja ohjat roikkuivat vapaana kaulalla varmuuden vuoksi. Tänään aloittelin taas ohjien tukemana, mutta ne jäivät tarpeettomiksi. Poju kääntyi ja pysähtyi tosi hyvin pelkällä narulla ja jopa otti muutaman pohkeenväistöaskeleen käynnissä!

Alkuverkkailun ja ohjauksen testaamisen jälkeen jätin ohjat pois. Tein siirtymisiä ja pysähdyksiä pääty-ympyrällä sekä ravailin kahdeksikolla. Jottei edettäisi liian nopeasti ja tyhmänrohkeasti, otin laukkatyöskentelyyn ohjat. Poju toimii kaulanarulla muuten moitteettomasti, mutta laukasta hidastaminen on vähän hankalaa, mikä varmasti johtuu omasta jännittymisestäni, jolloin en pysty ratsastamaan painoavuilla normaalisti. Nyt siis alan treenata omaa istuntaa niin, että voin asettaa tavoitteeksi esimerkiksi helppo C:n kouluohjelman läpiratsastuksen pelkällä kaulanarulla. Saa nähdä miten nopeasti kehitytään! Ei kuitenkaan olla jättämässä satulaa ja suitsia käyttämättä, ei tällaista "luonnonsuojelua" voi pelkästään harrastaa ;)
 Jossain vaiheessa väännän varmasti jonkinmoisen videopostauksen ihan vain riimu- ja kaulanaruratsastuksesta.






Ratsastin tänään myös Julin viimeisen kerran vähään aikaan. Ensi viikonloppuna alkaa taas alkeiskurssit, joten mun liikuttaminen loppuu siihen. Ehkäpä kurssin jälkeen saan taas liikutella ponikultaa :) Pian toki akaa tulla myös tallin seurakisoja, joihin olen tähän asti saanut Julilla aina osallistua kun sillä ei jostain syystä ole muita halukkaita kilpailijoita.




Julilla ratsastelin ihan todella pitkästä aikaa ilman satulaa, olen mennyt tammalla satulatta viimeksi varmaan kesällä! Pojulla taas olen mennyt ilman satulaa tosi paljon, joten olen ilmeisesti oppinut hyppäämään paremmin ponin paljaaseen selkään. Noh, arvioinpa Julin korkeuden vähän yläkanttiin ja hypättyäni muksahdin ponin yli toiselle puolelle! Onneksi olin tuolloin vielä yksin maneesissa.. :D Siinä oli hyvä hihitellä itsekseen ponin ihmetellessä ratsastajansa toimintaa. Myöhemmin luotettava kuvaajani Nenna pölähti maneesiin ja kuvailikin loppuajan ratsastuksesta. Kuten Pojunkin kanssa, työskentelin pääty-ympyrällä ja tein siirtymisiä. Ei mitän sen kummempaa, mutta mukavaa ja rentoa hölkkää.

Huomenna Juli lähteekin käymään kliniikalla ja sen jalat tutkitaan. Mitään vikaa siis ei ole tähän mennessä ollut eikä niin ole epäiltykään, mutta kaveri täyttää kuitenkin toukokuussa 20 vuotta, joten nyt tehdään vain tarkistus että kaikki on kunnossa.

2

Supermies!

Menin eilen pitkästä aikaa puomeja Pojun kanssa, voi että miten olin tyytyväinen tuohon kimoon nelijalkaiseen! Todella huonosti alkanut päivä parani oikein huomattavasti kun kiipesin kaikkensa yrittävän ponin selkään. Olen rakastunut puomitehtävään, jossa pääty-ympyrällä on sisemmällä uralla ravipuomit ja ulommalla uralla puomikasa. Tätä tehtävää tulee tehtyä lähes aina kun jaksan puomeja alkaa raahata estevarastosta, kun en tiedä muita hyödyllisiä ja monipuolisia puomitehtäviä (ja olen laiska ottamaan selvää muista). Ideana tehtävässä on siis työskennellä tuolla pääty-ympyrällä tehden ravissa ympyrä ravipuomien yli, nostaa laukka puomien jälkeen ja tulla ulomman ympyrän puomikasa laukassa. Tämän jälkeen hidastetaan taas ajoissa raviin ja tullaan ravipuomiympyrä ja jälleen laukkaympyrä.

Tehtävä on siitä mukava, että siinä täytyy ratsastaa koko ajan ja sen voi jakaa pienen pieniin osiin kehitettävien alueiden suhteen. Pääty-ympyrän pitää olla tasaisen pyöreä ja oikean kokoinen, askeleen täytyy olla ravissa sopivan pituinen ja laukassa askelten tulisi sopia puomikasalle. Samalla täytyy kiinnittää huomiota siirtymisiin niin laukasta raviin kuin ravista laukkaankin ja puomeilla saa taas muistutella itseään omasta asennosta. Niin käden, jalan kuin selänkin. Tässä harjoituksessa ei vain voi jäädä matkustamaan!

Hyvin sujuneen puomityöskentelyn jälkeen päätin kokeilla vielä laukanvaihtoa puomikasalla ja sehän onnistui! Ja onnistui toisen kerran ja vielä kolmannenkin peräkkäin! Poni on hieno, tästä on mukava jatkaa treeniä :)

18

Päivä videona ja kuvina

1

Hieno Poju!

Ihana ja luotettava hovikuvaajani Nenna lupautui tulemaan tänään tallille, joten sain kuin sainkin kuvia ja videomateriaalia Pojun koulutuuppauksesta :) Alkuun poni oli ehkä jopa parempi ratsastaa kuin keskiviikkona, kun se tukeutui kuolaimeen nopeammin. Pojulla kun on tapana vältellä kuolaintuntumaa vetämällä pää ylös, jolloin on tullut ratsastettua aina pitkään melkein puolipitkillä ohjilla. Tänään Poju kuitenkin tukeutui kuolaimeen juuri sopivasti jo melko aikaisin.

Tein asioita lähes samalla tavalla kuin keskiviikkona, joskos olisin saanut ponin toimimaan yhtä hyvin kuin silloin. Laukkaverryttelyn jälkeen maneesiin tuli kuitenkin ratsastuskoulun pieni Waltsu-poni töitä tekemään, joten sekä mun että Pojun keskittyminen herpaantui hieman. Lopuksi Poju oli ihan hyvä ratsastaa, muttei kuitenkaan yhtä hyvä ja rento kuin keskiviikkona. Oikeaan kierrokseen se oli hankalampi ratsastaa, kun poni tahtoi väkisin asettua ulospäin. Oikea kierros on ponille muutenkin hankalampi aina.. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin, ehkä me todella ollaan kehityskelpoisia ratsukkona! Nyt mieleni tekisi ihan tosi kovasti päästä tunnille, täytyy varmaan neuvotella joskos voisin ensi viikolla käydä vaikka ihan vain ratsastuskoulun tunnilla Pojun kanssa, jos en saa ketään pitämään yksityistuntia. :) 

Ponin kunto on kuitenkin kasvanut ihan hurjasti parissa kuukaudessa, nyt se ei hionnut kuin vähän korvien takaa vaikka työskentely oli pitkälti ravipainoitteista. Yskäkin on helpottanut tosi hyvin, joten eiköhän poni ala olla siinä kunnossa että sillä voi treenata ihan täysipainoisesti. Mielestäni se on myös kerännyt vähän lihasta? Voi toki olla että menee vain talvikarvan piikkiin ;)

Pojun omistaja oli hypännyt ponilla jo tiistaina pieniä esteitä ja poni oli ollut aivan innoissaan! Juteltiin, että voidaan pikku hiljaa alkaa taas hypätä sillä ja saan itsekin kuulemma käydä tunnilla hyppäämässä, jee! :) 

7

Elämän pieniä ilonaiheita

Tiistaina Poju oli tosiaan todella jäykkä takapäästään, joten hieroin ja venyttelin sen huolella keskiviikkona ennen ratsastusta. Menin ilman satulaa maneesiin ja tein pitkän käyntiverryttelyn. Työskentelin jonkin verran pääty-ympyröillä ja volteilla + tein pysähdyksiä ja avotaivutuksia. Viimeiset 10 minuuttia poni liikkui allani paremmin kuin koskaan ennen, olin aivan innoissani! Ulkopuolisen silmään meno ei ollut varmasti mitenkään kummoista, mutta hehkuin ilosta pienen ponin selässä, joka ensimmäistä kertaa myötäsi kädelle ja säilytti pyöreän muotonsa jopa kokonaisen keskiympyrän ajan. Pojulla kun on tapana liikkua pää korkealla ylhäällä, eikä se kovin helposti ota tukea kuolaimesta. Pieni myötääminen on siis aivan valtava läpimurto, olen niin kovin tyytyväinen! Olemme molemmat taas oppineet jotain, kun yhteistyö on alkanut sujua näinkin hyvin :)

Tänään kävin Pojun kanssa kävelemässä maastossa ilman satulaa, kun oli sen vapaapäivä. En halunnut jättää kaveria kuitenkaan seisomaan koko päiväksi, joten käytiin pyörähtämässä maastossa. Poju on reipastunut ihan todella paljon vuoden takaisesta, kun se ei enää säiky oikeastaan mitään ja sietää jo selässäkin tapahtuvaa liikettä. Käveltiin koko lenkki pitkin ohjin ja ihailtiin kauniita lumisia maisemia auringonpaisteessa. Oli ihan mieletön tunne kävellä hiljaisessa metsässä yhdessä rakkaan eläimen kanssa, johon voi luottaa täysin. Reissu oli ihana irtiotto arjesta, ihan kuin olisin ollut aivan toisessa maailmassa, jonne ei kiire ja stressi ylety. :)

Liikutan ponin vielä huomennakin, saa nähdä mitä keksitään. Jos saisin jonkun kaverin kuvaamaan, voisin mennä taas koulua maneesissa.. Jos ei, niin keksitään ehkä jotain mielenkiintoisempaa noin niinkuin teidän lukijoiden kannalta :)

7

Happy Valentine's Day!

Ystävänpäiväksi tallin läheinen vanhainkoti oli tilannut ponin vierailemaan luokseen. Lähdin mukaan Julin kanssa, joka käyttäytyi taas tosi mallikkaasti eikä välittänyt pätkääkään ympärillä pörräävistä autoista, rollaattoreista tai pyörätuoleista. Hienosta käytöksestään ja söpöstä ulkonäöstään palkaksi poni sai suklaakeksin, joka vaikutti olevan suurinta herkkua ikinä. :) Ainoastaan sää oli reissua vastaan, kun tuntia ennen sovittua vierailua alkoi pyryttää märkää lunta ja tuulla puuskittaisesti. Kylmähän siinä tuli seisoskellessa, mutta eniten säälitti se, etteivät kaikki vanhukset uskaltautuneet ulos asti rapsuttelemaan ponia huonon sään vuoksi.

Pojun kanssa menin ilman satulaa maneesissa, mutta lopetin hommat todella lyhyeen kun olin vakuuttunut siitä, ettei poni ole täysin kunnossa. Se oli todella haluton liikkumaan, eikä halunnut edes ravata. Huolissani kuuntelin suolistoääniä ja tunnustelin jalkoja, josko poni olisi kehittämässä ähkyä tai ontuisi jotain jalkaansa. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kunnossa ponin takaosan jäykkyyttä lukuunottamatta. Omistajalta selvisi, että Pojulla oli eilen hypätty pitkästä aikaa, eli ilmeisesti lihakset ovat vain todella jumissa sen jäljiltä. Huomenna hieron ja venyttelen Pojun kunnolla ja ponin halujen mukaan käydään varmaan vain kävelemässä maastossa, että lihakset vetreytyisivät.

2

Loput sunnuntaista

Tähän väliin nyt sitten tosiaan loput eilisestä. Poikkeuksellisesti Poju oli mulla eilenkin, kun omistajilla oli jotain muuta menoa. Tarkoitus oli lähteä maastoon ja saatiinkin seuraksi mukaan Riku-poni, joka on entuudestaan tuttu Pojulle, kun se oli viime kesän Pojun omistajilla ylläpidossa. Poniruunat tulee siis hyvin toimeen keskenään ja rakastavat yli kaiken painella pellolla kilpaa laukassa.
Riku ei alkuun suhtautunut hiihtäjiin kovin positiivisesti, mutta rauhoittui kuitenkin lopulta niin, että uskallettiin ottaa kunnon pätkiä ravia ja laukkaakin ilman pelkoa siitä, että poni päättää yhtäkkiä liueta paikalta. Poju oli vetohevosena sen verran hidas, että päädyttiin vaihtamaan paikkoja niin, että kipitetään Pojun kanssa Rikun perässä. Voi hyvänen aika miten sitä vauhtia tulikin lisää, kun Poju piti huolen siitä ettei vain vahingossakaan jää kaveristaan jälkeen! Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui laukassa siltä, ettei poni allani ole ihan täysin hallinnassa. Laukasta käyntiin hidastamiseen menikin aina noin 100 metriä matkaa, kun kumpikaan poneista ei halunnut hidastaa ennen toista. Yllättävän paljon Pojulla on voimaa, vaikka se onkin aika huonossa lihaskunnossa... :)



Pojuilun jälkeen lumilautailtiin Sintin kanssa  hyvällä menestyksellä ja päivän viimeisenä ratsastin vielä Julin. En halunnut lähteä maastoon kun tulin viime viikolla niin komeasti alas siellä, joten kiirehdittiin maneesiin ennen ratsastuskoulun tunnin alkua. Ehdin ratsastaa Julia parikymmentä minuuttia ja voin sanoa, että se oli raskain treeni varmaan viimeiseen puoleen vuoteen, ellei pidempäänkin aikaan. Olin aivan loppu, naatti, kuitti, väsy ja kaikkeni antanut. Naama hohti punaisena ja hiki virtasi selkää pitkin. Poni mun alla taas ei näyttänyt mitään merkkejä uupumuksesta... Varmaan mulla on vaan niin mielettömän huono kunto, pitäisi alkaa käydä taas juoksemassa kun ilmat on vähän lämmenneet.

En tehnyt Julin kanssa mitään ihmeempiä, halusin vain että se liikkuu eteenpäin. Se kun on todellakin ihan mielettömän tahmea ja eteenpäinratsastettava, eikä se anna mitään ilmaiseksi. Pidin ponin kunnolla liikkeellä sen 20 minuuttia ja olin kovin tyytyväinen itseeni ;) Julin kanssa kun ei voi tavoitteeksi asettaa mitään hienoja temppuja, peräänantoa tai herkkyyttä. Mikään niistä kun ei toimi ennen kuin poni liikkuu hyvin eteen, eikä ratsastaja sen jälkeen jaksa enää pyytää mitään kun on ponin saanut liikkumaan kunnolla.

Tuon maailman lyhimmän treenin viimeisinä minuutteina hihittelin hysteerisesti ponin selässä, kun jokaista lihastani särki ja olin niin mielettömän väsynyt sekä pitkästä päivästä että raskaasta ratsastuksesta. Pitäisi kyllä ruveta vaatimaan itseltäkin enemmän kun ratsastan itsenäisesti. Sitä tulee ratsasteltua omalla mukavuusvyöhykkeellä kun ei ole ketään komentamassa ja kertomassa mitä pitää tehdä.

PS. Huomatkaa uusi kypärä! ;) Löysin vihdoin puolen vuoden etsimisen jälkeen mieleiseni, joka vieläpä sopi päähän hyvin. Kypärä on BR:n uutuusmalli Zenith, jota koristaa hillitysti svarowskin kristallit.

9

Extreme horsesports

Tänään tallilla vierähti ihan yhtäkkiä aikaa viitisen tuntia, ehti tapahtua vaikka ja mitä! Video- ja kuvamateriaalia on niin runsaasti, että teen viisaan päätöksen ja jaan postailua vähän osiin, ettei tuloksena ole yhtä maraton-postausta jota kukaan ei jaksa lukea loppuun saakka.

Pakettiin tiivistettynä siis ratsastin sekä Pojun että Julin ja lisäksi osallistuin sekä vedettävänä että ratsastajana hiihtoratsastukseen lumilaudalla. Materiaalit lumilautailusta on käsitelty, eli siitä siis ensimmäisenä! Julin ja Pojun ratsastelut jää postailun osalta huomiselle. :)

Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, saatiin tänään eräs yksityinen poni lainaksi hiihto/pulkkaratsastukseen. Mukana oli tällä kertaa menossa ponin vuokraaja ja toki myös mun kaveri Mariel, kun muut viihtyivät vain henkisinä tukihenkilöinä ja kuvaajina. Hirmu iso kiitos valokuvaamisesta ja videoinnista Sirulle ja Nennalle!

Ponin omistajalta sain luvan roikkua sen perässä lumilaudan kanssa, kun se niin hyvin suhtautui pulkkaankin. Lumilauta ei muodostunut Sintti-ponille minkäänlaiseksi ongelmaksi, se ei ollut sen jännittävämpi tai kiinnostavampi kuin pulkkakaan. Itseasiassa se piti paljon vähemmän ääntä ja tuli helpommin perässä kuin pulkka, jota on hirmu hankala ohjata etenkin kovassa vauhdissa.
Käveltiin ja ravailtiin ympäri peltolenkkiä ja kääntymisen onnistuessa hyvin otettiin myös pidempi pätkä laukkaa pitkällä suoralla. Vitsit miten hauskaa oli kiitää viimassa ponin perässä, ihan mahtavaa! Kääntyminenkin oli oikeastaan helpompaa pehmeällä lumella tasaisella maalla, kuin oikeassa laskettelurinteessä. Seuraavaksi viikoksi sain luvan väkertää radalle hyppyrin. ;)



Tottahan toki Mariel tahtoi myös kokeilla lumilautaa, kun "oli muutaman kerran aikaisemminkin laskenut lumilaudalla". No juu, aika pian paljastui että ne kerrat oli tosiaankin laskettavissa yhden käden sormilla ja laskettelurinteenä oli toiminut pieni mäennyppylä jonkun takapihalla ;) Ei se lumilautailu ollutkaan niin helppoa kuin miltä se näytti, mutta hauskaa kyllä oli silti kaikilla osapuolilla, niin mulla ratsastajana kuin myös kuvaajilla ja hiihtäjillä pellon reunassa!

5

Pojuilua pakkasessa

Poju pääsi maanantaina muistelemaan vanhoja aikojaan tuntiponina, kun pitkästä aikaa selkään kiipesi vieras ihminen ja vieläpä ratsastustaidoton sellainen. Oli ihan kiva päästää kaveri selkäänkin kokeilemaan sitä ponin selässä kiikkumista, kun hän kuitenkin joutuu luvattoman paljon kuuntelemaan omia juttujani siitä koulussa. ;) Kaveri oli joskus aikoinaan ratsastanut muutaman alkeistunnin, muttei kuitenkaan jatkanut harrastusta. Suhteellisen hyvin se ponin kyydissä istuminen kuitenkin luonnistui, kun ei Pojukaan vaikuttanut jännittyneen.

Käytiin kiertämässä läheisen laitumen ympäri aurattu lenkki muutamaan kertaan. Poju piti hyvää huolta kyytiläisestään eikä käyttänyt hyväksi toisen osaamattomuutta tai heilahtelevaa tasapainoa. Hieno poni, taas sai olla ylpeä! :) Kaverikin tykästyi poniin, joka sai paljon kiitosta ja rapsutuksia.

Tiistaina ratsastelin ponilla maneesissa tehden perusjuttuja ympyröillä ja kokeillen laukanvaihtoja kahdeksikolla puomin päällä. Muutaman kerran taidettiin onnistua, montaa kertaa ei tosin kokeiltukaan kun maneesissa oli samaan aikaan toinen poliisihevosista liikutettavana ja tuntui, etten mahdu ratsastamaan ilman että jäädään Pojun kanssa alle. Niin siinä käy kun ratsastelee aina yksin, lopulta ei mahdu maneesiin kahdestaan toisen hevosen kanssa, kun ennen onnistui itsenäinen laukkatyöskentely tunnilla 7 muun ratsukon kanssa! :D

Keskiviikkona oli tosi kylmä, pakkanen pääsi yllättämään! Kuvittelin että pakkasta on tiistain kaltaisesti vain muutama aste, mutta tallille päin ajellessani tien varressa ollut lämpömittari näytti -15 astetta. Voitte arvata olinko varustautunut ilman pipoa tai muita lämpimiä vaatteita.. Vedin verskat jalkaan ja lähin ilman satulaa Pojun kanssa maastolenkille, että pysyisin jotenkuten lämpimänä. Tällä kertaa ei vain maastoiltu, vaan ihan työskenneltiin vaikka peltoa kierrettiinkin. Teetin ponilla pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä. Temponvaihteluissa käytin hyväksi sijaintia lenkillä - kotiin päin mentäessä askel piteni huomattavasti paremmin ja lyheni vallan mainiosti kun käännyttiin poispäin. ;)

Sunnuntaina on luvassa Julin liikutus ja lumilautailua Sintti-ponin perässä, odotan innolla!

0

Vapaapäivien tulos

Alunperin oli tarkoitus viritellä sunnuntaina Julin perään suksia tai lumilautaa, mutta suksia en saanut hankittua ja ainut lumilautailutaitoinen kaveriporukasta olin minä. Ymmärrettävistä syistä Nenna ei tahtonut kiivetä Julin selkään, kun sillä oli kovien pakkasten vuoksi ollut 4 vapaapäivää peräkkäin. Päädyttiin siis siihen, ettei hiihtoratsasteta missään muodossa tänä viikonloppuna. Juli piti kuitenkin liikuttaa, kuten lähes kaikki muutkin tuntihevoset. En itsekään ollut kovin innokas kiipeämään Julin selkään sen lomailun jälkeen, joten treenasin sen kanssa ensin agia maneesissa, jotta se saisi ensin vähän aivotyöskennellä ja purkaa turhaa energiaansa. Agi sujuikin vallan mainiosti, poni nousi lavalle (eikä halunnut tulla sieltä alas ollenkaan) ja laittoi molemmat jalkansa autonrenkaaseen pienellä avustuksella. Odotellaan innolla, joskos tallilla joskus keväällä järjestettäisiin leikkimieliset agikisat ;)
Agitreenailun jälkeen kiipesin ponin selkään ja ravailin & laukkasin muutaman kierroksen maneesissa, ennen kuin lähdettiin maastoon. Poni vaikutti siltä, että se on turhat energiansa purkanut eikä aijo singahtaa mihinkään suuntaan. Käveltiin ja ravailtiin pellolla ihan nätisti, joten en olettanut laukankaan olevan mikään ongelma. Laukkasin auratulla pätkällä pellon reunassa ja olin jo hidastamassa ponia ravin kautta käyntiin, kun se yhtäkkiä päätti ryöstää. Tiedä sitten "säikähtikö" poni hiihtäjää vai innostuiko vaan edessä aukeavasta baanasta, mutta lujaa mentiin. Kun yritin hidastaa, Juli pukitti. Pysyin kyydissä, kunnes kaveri päätti ovelasti tehdä äkkipysähdyksen ( josta jäi noin 50 cm jarrutusjäljet lumeen), kadota alta ja kääntyä paikallaan ympäri. Tässä vaiheessa maastouduin selästä ja poni paineli pää viidentenä jalkana takaisin talliin. Siellä tamma oli kuulemma tehnyt laukassa vielä kunniakierroksen tallinkin ympäri. Ei muuta kuin ponia hakemaan ja ratsastamaan takaisin sinne mistä se itse oli päättänyt poistua paikalta...
Alkuun ei sattunut ollenkaan, mutta nyt kun tippumisesta on kulunut noin vuorokausi, olen melkoisen jumissa joka paikasta. Kädet on jumissa, selkä koko pituudeltaan takapuoleen asti on jumissa ja ilmeisesti yksi sormistakin on jotenkin venähtänyt tai muuta vastaavaa. Noh, sillä se kipu lähtee millä on tullutkin, huomenna kiipeän taas Pojun selkään.. ;) Laskeskelin tuossa ihan mielenkiinnosta, että oli tasan kymmenes kerta kun Juli paiskaa mut selästään.

Ensi viikolla siis EI varmasti pulkka/hiihto/lumilauratsatsasteta Julilla, vaan menen sillä maneesissa ja keräilen omaa itseluottamustani takaisin. Saadaan kuitenkin tallin eräs yksityinen poni lainaksi, jolla saadaan hiihtoratsastaa :)

3

Apassionata 2012

Kattavamman koosteen näytöksestä pääset katsomaan täältä. :)
Kuvien kopioiminen muuhun kuin omaan käyttöön (esim tietokoneen taustakuvaksi) kielletty...

6