sunnuntai 30. lokakuuta 2016

HIHS 2016 Sunnuntai kameran linssin läpi


Tämän vuoden Helsinki International Horse Show oli minulle aivan ensimmäinen. Täytyy myöntää, että olen täysi ummikko esteratsastuksen suhteen; tunnistan joitakin kärkinimiä, mutta siihenpä se sitten jääkin. Hieman epäilin saisinko GP kilpailuiden seuraamisesta mitään irti, mutta yllätyin positiivisesti. Iltapäivän finaalissa jännitys oli käsin kosketeltavissa ja tunnelma kuin suuressa urheilujuhlassa.

Sunnuntaipäivän ohjelma alkoi Finland Grand Prix -finaaleilla, joissa kilpailtiin 130 ja 140 cm esteillä. Kuvaamisen osalta ensimmäiset luokat meni säätöjä etsiessä ja kokeillessa, mutta vähitellen alkoi asetukset löytyä kohdilleen. 






Kristiina Teerimaa hevosellaan Claudius sekä Tiiu Tiihonen Spartan IM:llä ratsastivat omien luokkiensa voittoon.

Päivä jatkui kansainvälisellä aikaratsastusluokalla 140 cm korkeilla esteillä. Yleisön saattoi tuntea pidättävän hengitystään ratsukoiden tehdessä mitä pienempiä ja uhkarohkeampia teitä valtavan kokoisille esteille. Aikaratsastusluokassa suomalaiset saivat tuplavoiton Sebastian Nummisen ratsastaessa ensimmäiselle sijalle ja Sanna Backlundin sijoittuessa toiseksi.



Sebastian Numminen ratsasti tarkasti, mutta rohkeasti voittaen aikaratsastusluokan.


Sanna Backlund hävisi Nummiselle noin sekunnilla hevosellaan Wilhelmina.

Aikaratsastusluokka päättyi Suomen kansallislaulun soidessa.

Aikaratsastusluokkaa seurasi International Final 145 cm luokka, jossa kilpaili 25 ratsukkoa. Voittoon ratsasti puhtaalla radalla sveitsiläinen Martin Fuchs hevosella Chaplin.



Ratsukoiden varusteet olivat pääasiassa hillityn värisiä, mutta muutamia piristäviä väripilkkujakin näkyi radalla. Kuvassa luokassaan kolmanneksi sijoittunut Italian Gianni Govoni ratsullaan Winn Winn. 




145 cm luokan voittaja Martin Fuchs oli syystäkin tyytyväinen päivän suoritukseensa.

Päivä huipentui Maailmancupin osakilpailuun, jossa estekorkeus oli korkeimmillaan valtavat 160 cm. Perusradalta uusintaan selvisi 15 ratsukkoa, joista valitettavasti yksikään ei ollut suomalainen. Luokan voitti jo toista kertaa peräkkäin Sveitsin Romain Duguet hevosella Querida de Treho.


Niclas Aromaan ja Chairmanin rata alkoi hyvin, mutta päättyi harmittavaisesti keskeytykseen.


Romain Duguet ratsasti määrätietoisesti voittoon.




4

perjantai 21. lokakuuta 2016

Haflingerin läpiratsastuspäivä - Kuka on Veikka?


Kuten joskus aikaisemmin blogissa jo mainitsinkin, tulen jatkossa ratsastamaan säännöllisesti yhden haflingerin sijasta kahta. Winnie toimii pääasiallisena ratsunani viikoittain, mutta lisäksi tarkoitus on käydä läpiratsastamassa tasaisella Veikka -ruunaa.

Veikka on Aksun seuraaja, pikkuveli. Laastarihevoseksikin kutsuttu lohduke edesmenneen rakkaan haflingerin tilalle, sattumalta vieläpä oikeasti sukuakin. Tämän ponin edeltäjään Aksuun tutustuin sen muuttaessa ratsastuskoululle lähemmäs kymmenkunta vuotta sitten. Vuosia myöhemmin ryhdyin ponin estekuskiksi; hyppäsin säännöllisesti, valmentauduin ja kilpailin, jotta ruunasta saataisiin sopiva esteratsu myös perheen nuorimmalle tyttärelle. Lopulta tavoitteeseen päästiinkin ja Aksu sai suorittaa opetusmestarin virkaa.

Aksun kanssa edettiin muutamassa vuodessa 85 cm radoille asti. Treeni ponin kanssa oli pääasiassa estepainoitteista, eikä koulutreenejä tehty kuin hyvin harvoin.

Aksu jouduttiin harmillisesti lopettamaan ja perheeseen jäi haflingerin kokoinen aukko. Sen sai täyttää Veikka - myöskin entinen ratsastuskoulun opetushevonen kuten edeltäjänsäkin. Veikka on melko vahvasti Aksun vastakohta. Hitaampi, jykevämpi ja myös luonteeltaan vähemmän ponimainen, joku voisi sanoa "kiltimpi". Esteillä tuo on tasainen suorittaja, kun taas tasaisella tekee helpommin mieli luistaa hommista ja kyseenalaistaa nuorta ratsastajaa.

Estekuskin roolini vaihtui koulupuolen läpiratsastajaan, kun kesän aikana pääsin testailemaan ja tutustumaan ruunaan. Voisin sanoa, että meistä tulee Veikan kanssa varmasti hyvät ystävät! Veikka on sellainen hyvän mielen tyyppi - perso kehuille ja pätevänä suorittamassa, kun sille päälle sattuu. Ei tästä GP -kouluhevosta tule, mutta ei tarvitsekaan. Veikan ratsastaminen tekee minulle kouluratsastajana varmasti hyvää, kun pääsen tekemään töitä erilaisen hevosen kanssa, enkä kangistu kaavoihini pelkkää Winnietä ratsastaessani.






Ensimmäinen vakioVeikkaajapäiväni osui jo tälle viikolle, jolloin hämärtyvästä illasta huolimatta sain muutamia omistajan räpsimiä kuvia. Tuolloin Veikka oli mukana touhussa hyvällä fiiliksellä; se liikkui aktiivisena ja myöntyi kivasti askellajien lyhentämiseen ja pidentämiseen. Tällä kertaa keskityttiin perusjuttuihin, suoruuteen ja tasaiseen tuntumaan. Kivat keskiravin alkeet ja vastalaukat tuo kuitenkin leiskautti pyynnöstä. Minä tykkään tästä ponista kovasti!



4

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Madellen sijoille - TR koulukilpailut 16.10.

Kauan odotetut koulukilpailut käytiin naapuritallilla viikonloppuna. Koko vuosi on tehty töitä ajatuksena ratsastaa Winniellä loppuvuodesta siisti helppo A rata. Kesän ainoat koulukilpailut päädyttiin perumaan, joten harjoitusta varsinaisista kisatilanteista ei saatu. Lopulta kisakutsun ilmestyessä pettymys oli suuri, kun ratana oli helppo A:0, joka sisältää hävyttömän monta siirtymistä käynnin ja laukan välillä. Laukka-käynti siirtymiset kun ovat yksi niitä harvoja asioita, joita en ole ponin kanssa valmis esittämään kouluradalla. Harmitus oli nieltävä ja ilmoittauduttava helppo B luokkaan, jossa ratana oli tuttu ja turvallinen K.N. Special.



Lähtömaksuja maksaessa poni jo tunnistettiin kansliassa nimestä; tämä on se villiponi! Meinaatko pysyä kyydissä? Tottahan toki, ei kai ollut paljon muita vaihtoehtoja. Verryttelykentälle siirryttäessä poni kyllä teki kaikkensa; lyhyen ja jännittyneen ravipätkän jälkeen allani olikin helikopteri, joka lenteli sinne tänne, kun ei oikein saanut tuulta alleen pysyäkseen ilmassa. Kymmenkunta kierrosta laukkaa ympyrällä kumpaankin suuntaan teki tehtävänsä ja ponin jalat alkoivat taas koskettaa maata riittävissä määrin.

Hetken poni tuntui super hyvältä - se oli kiukkuinen, mutta suuntasi harmituksensa työntekoon. Winnie oli pehmeä ja tasainen kädelle, polki takaosallaan hyvin ja oli herkkä sekä kuuliainen. Tällä fiiliksellä rata tulisi menemään super hyvin!




Kaikki kuitenkin muuttui kun siirryttiin maneesin puolelle. Raippa jäi pois samoin kuten kaikki ärsykkeet. Nyt oli tylsää, tuttua ja turvallista - huippu tilanne käyttää hyväksi kuskin raipattomuutta. Poni kasvatti juuriaan kilpailukentän pohjaan ja hädintuskin liikkui eteenpäin. Lähtömerkin soidessa epätoivo oli tunteista päälimmäisin. Radan läpi poni kulki tasaisen huonosti; hitaana pohkeen takana ja sen myötä epätasaisena edestä. Jouduin käyttämään suuria apuja saadakseni ponin suorittamaan vaaditut asiat pisteissä. Lennokkuus oli tiessään, samoin rentous, eteenpäinpyrkimys ja keveys.

Rikkeetön ja tasaisen mitäänsanomaton rata. Arvostelupaperia noutaessani yllätyin suoritukseen nähden korkeita pisteitä; 62,40 %. Näillä prosenteilla odotin sijoittuvani jonnekkin tulosten puolivälin paikkeille. Maijun ratsastaessa luokan toiseksi viimeisenää tarkistin vielä tuloslistan maneesin seinältä ja hämmästyin suuresti ollessani tuloslistalla kolmantena. Kiire tuli juosta talliin pukemaan kisatamineita takaisin päälle! Lopulta sijoituksemme oli 4/14.






Vieläkin fiilikset kisoista on hieman hämmentyneet; en ollut tyytyväinen poniin enkä omaan ratsastukseeni, vaan kuten tallissa totesinkin, rata oli "tasaisen paska". Lohduttavaa kuitenkin ajatella, että mikäli huononakin päivänä poni voi yltää sijoituksille saakka, on hyvänä päivänä voitto varmasti taattu!

Kuvista ja videoinnista iso kiitos kuuluu Maijulle!







4

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat