Pienissä pätkissä eteenpäin hitaasti, mutta varmasti

Projekti "Aaposta Vakavasti Otettava Kouluponi" on edennyt tasaisen varmasti. Pakkasten yllätettyä treenejä on jäänyt väliin jäisen kentän vuoksi, mutta toivottavasti saadaan pian lunta, jotta päästään taas jatkamaan harjoituksia!

Aapo on päässyt liikkumaan säännöllisesti vuokraajansa kanssa, mikä on vaikuttanut ponin ratsastettavuuteen positiivisesti. Säännöllisellä liikutuksella Aapon kunto on kasvanut, mikä helpottaa omaa työtäni ponin kanssa. Selkeästi poni jaksaa työskennellä nyt pidempiä aikoja ja siirtää paremmin painoa takaosansa päälle. Mahtavasta kokoamiskyvystä ei voida vielä puhua, mutta selkeästi tuntuu, että Aapon on helpompi vastata ratsastajan apuihin, kun lihas- ja kestävyyskunto on paremmalla tasolla!

Olen keskittynyt Aapon kanssa edelleen paljon perusratsastettavuuden kehittämiseen; pieniin apuihin nopeasti reagoimiseen sekä kevyeen ohjastuntumaan. Aapo on suhteellisen helppo ratsastaa edestä pyöreäksi, mutta se helposti valahtaa etupainoiseksi ja rullaa turpansa ryntäisiin samalla jääden rungostaan pitkäksi ja takajaloistaan hitaaksi. Aapo onkin malliesimerkki siitä, kuinka hevonen pitää ratsastaa takajaloista aktiiviseksi ja kohti kevyttä kuolaintuntumaa.

Aapo valuu herkästi etupainoiseksi ja raskaaksi kuolaimelle, jolloin sen niska laskee ja takajalkojen työntövoima "menee hukkaan". 

Takajalkoja aktivoimalla ja siirtämällä painoa takaosalle saadaan ponin niska nousemaan, kuolaintuntuma kevenemään ja otsa optimaalisempaan kulmaan.

Siirtymiset käynnin ja ravin välillä ovat toimineet Aapolla hyvänä harjoituksena niin kevyen kuolaintuntuman kuin aktiivisten takajalkojenkin säilyttämiseen. Eri pituisilla ravipätkillä ponin saa pidettyä hyvin kuulolla ja joka askeleella valmiina uuteen tehtävään; siirtymiseen lyhyempään tai pidempään raviin tai käyntiin asti. Mikäli poni on raskas edestä ja helposti taipuvainen valumaan etupainoiseksi, saavat ravipätkät pysyä niin lyhyinä, että poni jaksaa kantaa itsensä niiden läpi. 

Kun Aapo on alkanut suoriutua siirtymisistä käynnin ja ravin välillä, olen vähentänyt siirtymisiä askellajien välillä ja lisännyt niitä ravin sisällä; pyydän lyhentämään ravia muutaman askeleen ajaksi ja ratsastan eteenpäin heti, kun poni polkee muutaman askeleen aktiivisesti takajaloillaan ja pysyy samalla kevyenä kuolaimelle. Tällä tavalla Aapon raviin on saatu jo aika kivasti säädeltävyyttä!

Laukka on Aapolle edelleen haastavin askellaji, mutta sekin on silminnähden kehittynyt kuluneen syksyn aikana. Kesällä saatiin iloita hyvistä laukannostoista, mutta nyt Aapo jaksaa säilyttää ryhdikkään laukan jo pidempiä pätkiä. Tukea se tarvitsee ratsastajalta edelleen paljon, mutta nyt meillä on jo enemmän edellytyksiä harjoitusten tekemiseen. 

Laukan kehittämisessäkin keskeisessä roolissa meillä on siirtymiset niin askellajien välillä kuin sisälläkin. Kesällä painotin enemmän laukannostoja, kun taas nyt Aapon kunnon kohennuttua ollaan päästy tekemään enemmän siirtymisiä laukan sisällä; temponlisäyksiä harjoituslaukasta isompaan laukkaan ja takaisin ilman, että poni pudottaa raville tai valuu pitkäksi ja etupainoiseksi.

Edelleen Aapon treenituokiot olen pitänyt melko lyhyinä; kevyen verryttelyn jälkeen vain noin 15 minuuttia keskittymistä vaativaa työskentelyä, jolloin päästään todennäköisesti lopettamaan vielä hyvän mielen vallitessa onnistumisiin. Etenkin nuorten ja raakojen hevosten kanssa on erityisen tärkeää pitää työskentely mielekkäänä - väsymyksen rajan ylityttyä onnistumiseen lopettaminen voi olla jo mahdotonta.

Aapo on ollut erityisen miellyttävä työskentelykaveri, joka yrittää aina parhaansa ja palkitsee oikein tekemisestä. Tällä ponilla on ainakin asenne kohdillaan ja sillä pääsee jo pitkälle!

0

Löpö loppu, mutta hymy ei hyydy!

Lexi astui päivän ajaksi kouluponin kenkiin, kun lähdettiin näyttämään tätä hurmaavaa pikkuponia koulukilpailuihin Ylikylän tallille. Esteillä poni on elementissään, mutta se on yllättävän pätevä myös koulupuolella. Varsin uskottavan näköinen kouluponi siitä saatiinkin, kun selkään iskettiin koulupenkki ja ratsuharja taiteiltiin sykeröille.

Ratsastettavat luokat olivat helppo B:3 ja helppo A:2, kummatkin pitkän radan ohjelmia. Haastavinta Lexille olisi siirtyminen laukasta suoraan käyntiin, mutta muuten molempien ratojen tehtävät olisivat Lexille varsin helppoja.

Verryttelyssä poni tuntui alusta saakka varsin hyvältä, vaikkakin hieman hitaalta. Usein Lexin ongelma on ollut liika eteenpäinpyrkimys, mutta nyt tilanne oli päinvastainen. Ilmeisesti poni oli edelleen väsyksissä edellispäivän estetreeneistä. Ravi ja laukka tuntuivat kuitenkin hyviltä ja poni oli hyvin avuilla.

Kun päästiin odottelualueelta kilpailuradalle, Lexin eteenpäinpyrkimys katosi kuin tuhka tuuleen. Pitkä rata tuntui ainakin kilometrin pituiselta, kun pusersin ponia radan läpi yrittäen samalla istua edes kohtuullisen siististi. Ravissa poni vielä liikkui jotenkuten, mutta laukassa sain joka askeleella pelätä, että Lexi pudottaisi raville.

Saatiin rata suoritettua rikkeittä, mutta toki ponin hitaus ja maahan sidotut liikkeet verottivat pisteitä roimasti siitä tuloksesta, jonka Lexi olisi voinut parempana päivänä saada. Saatiin kerättyä kasaan 61,136%, mikä oli vähemmän kuin olin asettanut tavoitteeksi, mutta suoritukseen nähden ihan kelpo tulos. Sentään tuomari kehui ponia näppäräksi!

Kisapäivä oli todella pitkä, sillä molemmissa kilpailemissamme luokissa oli paljo lähtijöitä. Lexin sarttien välissä oli aikaa pari tuntia, joten poni joutui seisoskelemaan pitkään ennen toiselle radalle pääsyä. Koska Lexi oli jo ensimmäisellä radalla tuntunut hitaalta, verryttelin sen hyvin lyhyesti helpon A:n radalle. Tein verryttelyssä pääasiassa reipasta laukkaa ja kevyttä ravia sekä muutamia väistöjä varmistaakseni niiden rullaamisen radalla. Tällä uusintakierroksella Lexi tuntuikin yllättäen todella hyvältä! 
Suorituksen alussa poni tuntui hieman paremmalta kuin edellisellä radalla. Se oli tasaisempi, mutta edelleen hyvin hidas. Eteenpäinpyrkimys katosi, kun jätin raipan pois ja ratsastin ponin yksin areenalle. Keskiravia en saanut esitettyä ollenkaan, sillä paukkuja ei vain ollut. Raviohjelma saatiin keskiraveja lukuun ottamatta esitettyä ihan kohtuullisesti, mutta laukassa ongelmat eskaloituivat. Hidasta, hidasta, hidasta laukkaa koko laukkaohjelman läpi. Ei tietoakaan keskilaukasta. Laukkaosuuden läpi pisteet olivat huonoja, mutta paranivat taas loppurataa kohden, kun päästiin esittämään käyntiä ja ravia. 

Helpon A:n radasta saatiin karvan verran alle 60 %. Tavoitteeksi olin asettanut yli 60%, mikä olisi ollut helposti saavutettavissa, mikäli laukka vain olisi pyörinyt kuten normaalisti. Kisapäivä ei ollut meille valtaisa menestys, mutta sentään poni suoritti ensimmäisen A:n ratansa hyväksytysti. Väsymys verotti ponin suorittamista aivan selkeästi, joten omaa ratsastusta tai ponin ratsastettavuutta muuten on turha harmitella. Olisihan kisapäivä voinut mennä paljon huonomminkin!

2

Uusi koti pienelle kultakimpaleelle?

Ihastuttava pieni ystäväni Lexi-poni etsii uutta kotia omistajansa ponivuosien päättyessä. Yhteistyö tämän pikkuponin kanssa on ollut hurjan palkitsevaa ja nyt toivonkin, että se löytää rakastavan kodin, jossa se voi ilahduttaa jotakuta vielä useiden vuosien ajan!

Kun puheeksi tuli Lexin myyminen, harmiteltiin sitä, ettei ponilla ole koulupuolelta näyttöä osaamisestaan. Lexihän taipuu niin avoihin, sulkuihin, väistöihin, vastalaukkoihin kuin yksittäisiin vaihtoihinkin. Se siis suorittaa varmalla otteella helpon A:n asiat. Omistajan panostaessa esteratsastukseen on kuitenkin kilpailunäyttöjä tullut luonnollisesti vain esteiltä.

Muistan todenneeni pari vuotta sitten, kun ratsastin Lexiä ensimmäisiä kertoja, että poni tulisi varmasti taipumaan vielä helpon A:n radoille, kunhan saisi voimaa hieman lisää. Ensimmäisistä ratsastuskerroista tämä ruuna on mennyt hurjasti vielä eteenpäin ja nyt se suorittaakin ilahduttavan helposti niin vastalaukat kuin keskiaskellajitkin.

Lyhyellä varoitusajalla sovittiin, että Lexi saisi lähteä koulukilpailuihin Ylikylän tallille ja suorittaa siellä helppo B ja helppo A -ohjelmat kanssani. Molemmat ohjelmat olisivat ponille läpihuutojuttuja; vähän vastalaukkaa, väistöjä ja keskiaskellajeja. Erityistä treeniä ei vaadittu, vaan ratsastin radat läpi kisoja edeltävänä päivänä. Ilokseni saatiin valmentajaltani lainaksi kunnon koulusatula, joka istui Lexin selkään mainiosti! Estesatulalla kun ei ole niin hirmuisen mukava ratsastaa pitkillä koulujalustimilla.

Kisat osuivat hieman huonoon ajankohtaan, sillä poni oli perjantaina osallistunut rankkaan estevalmennukseen, jonka jäljiltä Lexi oli lauantaina hieman väsyneen oloinen. Se suoritti kyllä kaiken vaaditun, mutta siitä puuttui se vaihde, jota kilpailuihin toivoisin. Ponia kun on helpompi hieman pidätellä radalla, kuin ratsastaa eteenpäin.

Lexi liikkui kuitenkin kevyenä kädelle ja hyvin pyöreässä muodossa. Väistöt rullasivat oikein kivasti ja vastalaukatkaan eivät tuottaneet ongelmia. Keskiraviin ja -laukkaan olisin toivonut vielä lisää voimaa, mutta ero harjoitusaskellajeihin oli kuitenkin selkeä. Lexistä huomasi, että edellisen päivän hypyt olivat vieneet mehut.

Treeni pidettiin lyhyenä, jotta paukkuja jäisi vielä sunnuntain kilpailuihin. Verryttelyn jälkeen ratsastin vain molemmat radat läpi ja homma saatiin taputella pakettiin. Tuntui hieman haikealta ajatella, että viikonloput treenit ja kisat olisivat luultavasti viimeisiä kertoja tämän ponin kyydissä.

Lexistä löytyy myynti-ilmoitus Facebookin Estehevosia myytävänä -ryhmästä. Omistajan yhteystietoja voi pyytää myös blogin kautta, mikäli tämä pieni kultakimpale voisi löytää kodin juuri sinun luotasi! 

Poni on syntynyt vuonna 2008 ja se on pikkuponikokoinen, 138 cm korkea. Lexi on kilpaillut rataesteillä 100 cm saakka ja koulua heA asti. Se on turvallinen maastoratsu ja helppo käsitellä kaikissa hoitotoimenpiteissä. 

0

Aapo-ponin estetreenit

Joitakin viikkoja sitten kesän projektiponi Aapo kävi pyörähtämässä Turussa. Aapon nykyisessä asuinpaikassa mahdollisuudet esteiden hyppäämiseen ovat hyvin rajalliset, joten ainoa mahdollisuus päästä treenaamaan on lähteä muualle. Mikäpä olisikaan minun kannaltani helpompaa, kuin saada poni treenaamaan omalle kotitallille!

Kokosin Aapolle valmiiksi tehtävän sen perusteella, mitä ponin omistaja Heidi oli minulle kertonut ponin hyppytaustasta. Hypätty on kuulemma vain vähän ja Aapo on melko herkkä kieltämään. Näiden tietojen pohjalta rakensin kentälle yksittäisiä esteitä pitkillä ja helpoilla lähestymisillä. Verryttelyesteelle Aapo saisi tulla ravipuomin kautta ja pystyllä hommaa helpottaisi johdepuomit. Okserilla apuna olisi aidan tuki.

Aapolle oli melkoinen suoritus jo tulla treenaamaan täysin vieraaseen paikkaan. Ruuna oli hyvin valpas ja alkuun jännittynyt, mutta se tsemppasi äärettömän hienosti ja pystyi keskittymään työntekoon, kunhan oli saanut hetken ravailla melko vapaasti.

Ensimmäiset hypyt poni sai tehdä ravista. Aapo ylitti pienen ristikon hieman hapuillen, mutta kuitenkin pysähtymättä. Muutaman toiston kautta saatiin aikaan jo sujuvia hyppyjä ravista ja onnistuttiin jatkamaan matkaa esteen jälkeen laukassa.

Laukassa lähestyminen osoittautui Aapolle helpommaksi vaihtoehdoksi. Ravissa tuntui jäävän liikaa aikaa kiemurteluun ja jalkojen asetteluun, kun taas reippaammasta laukasta hypyt olivat sujuvampia. Hirmu tarkka Aapo oli kuitenkin askeleistaan; mikäli askel ei täydellisesti osunut ponnistuspaikkaan, valitsi poni mielummin pysähtyä ja rymistellä esteen läpi hyppäämisen sijasta. Rohkeutta ei ollut lähteä hyppyyn kauempaa, vaikka siihen yritinkin kannustaa.

Treeneihin toi oman jännitysmomenttinsa kentän laidalle pölähtäneet autoilijat, joita patistin Heidin hätyyttelemään. Aapo selvästi jännitti kiihdyttelevien autojen ääniä, joten odotettiin suosiolla tilanteen rauhoittumista, jotta poni saisi keskittyä rauhassa ihan vain esteiden hyppäämiseen ilman ympäristön ylimääräisiä ärsykkeitä.

Heidin hätytellessä autoilijoita Aapo suoriutui taitavasti lyhyestä neljän esteen radasta. Kun laukka pyöri reippaasti eteenpäin ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, poni hyppäsi epäröimättä kaikki eteen tulleet esteet.

Kun tarkoitus oli hypätä vielä muutama peräkkäinen este niin, että omistajakin näkisi pätevän poninsa suorittamista, iski joko suorituspaineet tai väsymys. Muutamasta esteestä rymisteltiin taas läpi ja lopulta päädyttiin ylittämään sujuvasta laukasta loppuhypyiksi ristikkoa.

Kokonaisuudessaan nämä ensimmäiset estetreenit olivat lähinnä tuntuman hakemista ja tutustumista. Onnistumisten ja virheiden kautta alkoi hahmottua tarkemmin kuva siitä, miten ponia pitäisi esteillä ratsastaa ja minkälaisilla tehtävillä sen harjoittelua voisi helpottaa. Seuraavalla kerralla ehdottomasti unohdetaan ravipuomit ja ravilähestymiset ja sen sijaan käytetään laukkapuomeja helpottamaan ponnistuspaikkojen löytymistä!

2

Vuosikymmenen kisafarssi

Paimion Ratsastajien 40-vuotis juhlakilpailuja oltiin odotettu jo puoli vuotta. Kilpailut olisivat täydelliset Winnietä ajatellen! Aamupäivällä kilpailtaisiin koulua ja iltapäivällä esteitä. Kouluosuudesta väsähtäneellä ponilla uskaltaisi startata sen ensimmäiset ulkopuoliset estekisat, jotka kilpailtaisiin nurmella. Mieletön tilaisuus siis! Kilpailuiden lähestyessä ponin omistajan, Maijunkin kisainto heräsi ja sovittiin, että Maiju kilpailisi kouluosuuden ja minä hoitaisin hyppäämisen.

Ennen ilmoittautumisajan päättymistä päädyttiin ilmoittamaan myös Aapo ensimmäisiin ihan oikeisiin koulukilpailuihinsa - poni saisi suorittaa helpon C:n radan. Lähtölistassa Aapo päätyi päivän ensimmäisen lähtijän paikalle, joten oma kisapäiväni alkoi seitsemän jälkeen aamulla. Maiju ja Winnie saapuisivat paikalle myöhemmin aamupäivällä.

Kolmen viikon hellejakson keskelle osui alle vuorokauden mittainen sadealue; rankkasateet alkoivat perjantaina ja loppuivat lauantaina aamulla ennen kymmentä - juuri sopivasti niin, että ehdin ratsastaa Aapon radan juuri ennen sateen loppumista! Onneksi kyseessä oli kuitenkin lämmin kesäsade, joka ei tuntunut Aapoa häiritsevän. Liimautuivatpahan housut kunnolla satulaan kiinni!

Verryttely sentään oli maneesissa, joten kovin kauaa sateesta ei tarvinnut kärsiä. Aapokin suhtautui maneesiverryttelyyn yllättävän rennosti, vaikka tämä olikin ponin ensimmäinen kerta maneesissa. Koko päädyn mittainen peili aiheutti Aapossa pientä ihmetystä, mutta se tyytyi vain huutelemaan muutamia kertoja komealle vuonohevoselle peilin toisella puolen.

Aapo yllätti positiivisesti verkassa; se oli monin verroin rennompi kuin edellisissä kilpailuissa ja keskittyi oikein hienosti työntekoon huutelemisen sijasta. Ravi rullasi kivasti, pidätteet menivät läpi ja laukatkin nousivat ongelmitta. Laukan ylläpitämisessä sen sijaan ilmeni tänään ongelmia; jouduin ratsastamaan ponia ahkerasti eteenpäin, enkä voinut irroittaa pohkeita laukassa ollenkaan ilman, että olisin ottanut riskin laukan pudottamisesta raville. Muutamien nostojen jälkeen laukka pysyi yllä jo paremmin, mutta säädeltävyys oli tiessään.

Radalle lähdin hakemaan rennompaa suoritusta kuin viime kilpailuissa ja korjaamaan virheeni laukannostoissa. Mikäli laukat tänään nousisivat oikein, oltaisiin päästy jo tavoitteeseen. Nämä olivat kuitenkin Aapon ensimmäiset viralliset kilpailut ja ensimmäinen rata kouluaitojen sisäpuolella, joten tuloksella ei olisi mitään merkitystä. Kunhan poni vain saisi taas yhden positiivisen kokemuksen lisää ja kuski pääsisi korjaamaan edellisen kerran virheensä.

Rata lähti käyntiin mainiosti. Alkutervehdykseen saavuttiin paljon suoremmalla tiellä kuin viime kerralla ja ravi oli selkeästi rennompaa ja laadukkaampaa. Numerot arvostelupöytäkirjassa vaihtelivat 6 ja 7 välillä ja kommentit olivat mieltä ylentäviä; poni liikkui suorana, voltit olivat tasapainoisia ja käynti puhdasta.

Laukkaosio avattiin puhtaalla oikean laukan nostolla arvosanalla 6, jonka jälkeen alamäki alkoi. Kuten arvelinkin, laukka ei ollut tänään rentoa eikä säädeltävissä. Pisteskaala laski kuin lehmän häntä ja numerot vaihtelivat 4 ja 6 välillä. En onnistunut valmistelemaan siirtymisiä ja jouduin tekemään töitä, jotta sain ponin kääntymään ympyröille ja menemään kulmiin. Toisessa päädyssä en saanut ratsastettua ulkopohjetta läpi ja hupsista, ratsuni oli poistunut radalta.

Kouluaitoihin oli jätetty päätyyn kulkuaukot, eikä aitaa siis suljettu kokonaan radan ajaksi. Aapo vyöryi kulman läpi ja sujahti avoimesta raosta radalta ulos. Väitän, ettei poni olisi hypännyt aidan yli jos aidat olisivat olleet koko matkalta kiinni, mutta avoin kulkureitti oli liian suuri houkutus. Tuomari kuitenkin viittilöi meitä heti jatkamaan ja arvosteli ratamme loppuun, vaikka tulos olikin hylätty.

Hieman eri haasteet siis tällä kertaa radalla, mutta saatiinpahan korjattua kaikki viime kerran virheet. Hylätty tulos ei varsinaisesti edes harmittanut - tällaista sattuu nuorten hevosten kanssa. Aapo kuitenkin saavutti tavoitteensa, sillä se oli ravissa rento ja kuuliainen ja laukatkin nousivat tällä kertaa aivan oikein. Ennen seuraavia kisoja tehdään paljon töitä laukan suhteen ja toivotaan, että saadaan kisapaikalla laukka samalle tasolle kuin kotitreeneissä.

Aapo lähti ratansa jälkeen kotimatkalle ja minä jäin odottelemaan Winnietä saapuvaksi. Muutaman tunnin jälkeen tuli viesti, ettei Winnie ollut tulossa kisapaikalle - se paskiainen ei mennyt koppiin.

Olin onnellinen, etten ollut paikalla lastaamassa ponia. En tiedä olisiko huumorini riittänyt tilanteessa, jossa poni vain kieltäytyi kävelemästä viimeistä askelta trailerin sisälle niin, että takapuomin olisi saanut kiinni. Olipa Winnie kuulemma kävellyt muutaman kerran ihan perälle saakkakin, kun lastaussillalla ei sattunut olemaan ketään sulkemassa puomia. Olimme vieläpä harjoitelleet juuri edellisenä päivänä kopittamista ja poni käveli sisälle traileriin muutamassa minuutissa, jonka jälkeen se söi tyytyväisenä ja panikoimatta mössöjänsä takapuomi suljettuna.

Olisin ymmärtäväisempi, mikäli tuo tamma näyttäisi merkkejä pelosta tai painiikista lastaustilanteessa, mutta tilanne on se, että ponin käytös on vain varsinaista kettuilua. Sitä ei vain huvita, eikä se yhtäkkiä jaksakaan motivoitua riittävästi ruuasta. Käskemään Winnietä ei voi ruveta, sillä tuloksena on vain riehuva ja kiukustunut ponitamma. Nyt siis vain purraan huulta ja marssitaan leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä ja siinä sivussa lahjotaan ponia parhaamme mukaan traileriin. Josko ensi kerralla ponia vaikka huvittaisikin matkustaminen.

0