lauantai 31. elokuuta 2019

Mitä opetellaan ja missä järjestyksessä?

Puoli vuotta poninomistajana on kulunut melko lailla kivassa flow-tilassa. Wilma on edistynyt tasaisen varmaa tahtia viikko toisensa jälkeen niin esteillä, koulussa kuin kaikessa muussakin puuhailussa ja suuremmilta epäonnistumisilta ja takapakeilta ollaan toistaiseksi vielä vältytty kokonaan. Treenimotivaatio on siis pysynyt hyvällä mallilla ja oikeastaan kasvanut vain Wilman kehittymisen myötä!


Treenit Wilman kanssa alkoivat perustusten rakentamisesta. Kuntoon laitettiin peruspalikat kaasu, jarru ja niiden myötä tuntuma ja oikea työskentelymuoto. Hyvään perusratsastettavuuteen kuuluvat pieniin apuihin reagoiminen, täsmällisyys ja niin tuntuman kuin askellajien tahdinkin tasaisuus. Vasta, kun nämä osa-alueet täyttyvät ja perusratsastus on sujuvaa, on kannattavaa ryhtyä harjoittelelmaan vaativampia asioita.


Wilman ratsutuksessa olen edennyt kouluratsastusluokkien mukaisessa järjestyksessä. Ensimmäiset varsinaiset tehtävät helppo C -luokissa perustuvat täsmällisyyteen ja oikein apuihin vastaamiseen; hevosen tulee liikkua suorana, seurata taivuttavia ohjasotteita, tehdä täsmällisiä siirtymisiä askellajien välillä ja vastata eteenpäinvieviin apuihin myös ravin sisällä suorittaakseen askeleen pidennyksen. Peruutus lienee ainoa varsinainen kouluratsastusliike, joka tällä kilpailutasolla vaaditaan.

Yleisvaikutelmassa arvostellaan vain ratsastajaa; istuntaa, apujenkäyttöä, vaikutusta hevoseen sekä oikeiden teiden seuraamista. Siirtyäkseen seuraavalle tasolle helppo B luokkiin hevosen pitää kuitenkin jo kyetä kantamaan itsensä ja liikkumaan peräänannossa.



Wilman perusratsastettavuuden alettua olla siinä kunnossa, että se olisi voinut selviytyä kohtuullisella tuloksella helppo C radasta, siirryttiin harjoittelemaan helpon B:n tehtäviä. Enemmän huomiota alettiin kiinnittää tasaiseen tahtiin ja täsmällisiin siirtymisiin. Hyvät siirtymiset esimerkiksi laukasta raviin vaativat hevoselta jo kokoamiskykyä ja lihaskuntoa, jotta se voi säilyttää peräänannon siirtymisessä "putoamatta" etupainoisena raviin.

Wilma on treenannut myös paljon laukannostoja, jotta niistä tulisi täsmällisiä ja voimakkaita. Noston tulee lähteä takajaloista samalla, kun poni pysyy etuosastaan kevyenä. Askellajina laukka on kehittynyt puolessa vuodessa erityisen paljon; Wilma jaksaa kantaa itseään jo melko hyvin takajaloilla, jolloin laukka ei ole enää etupainoista ja kaahottavaa.



Kun laukka saatiin vähitellen kuntoon ja perustyöskentely laukassa ei tuottanut enää päänvaivaa, lisättiin vaatimustasoa ja edettiin harjoittelemaan laukkavoltteja, täyskaartoja ja niiden myötä vastalaukkoja. Tällä hetkellä 10 metrin laukkavoltin onnistuminen vaatii hyvää valmistelua ja ratsastamista kieli keskellä suuta.

Vastalaukat sen sijaan ovat yllättäen Wilman vahvuus! Se säilyttää tasapainonsa vastalaukkakaarteissa yllättävän hyvin. Seuraava askel laukkaharjoituksissa on vastalaukannostot. Täsmällisyyttä vasemman ja oikean laukan nostoihin lähdetään harjoittelemaan suoralla uralla ja pituushalkaisijalla, joilla tehtävät suoritetaan helpon A:n radoillakin.



Vähitellen olemme lisänneet harjoituksiin haastavuutta aloittamalla pohkeenväistöt, avotaivutukset sekä sulkutaivutukset. Viimeisimpänä Wilma on aloitellut takaosankäännöksiä, jotka aloitettiin muutamasta väistöaskeleesta takaosan ympäri. Kun näistä kaikista on saatu perusteet kuntoon, keskitytään pidempään opittujen liikkeiden laadun parantamiseen.



Mikäli muutamassa vuodessa saadaan nämä perushommat rullaamaan tasaisen varmasti, voidaan uhrata ajatus vaativille kouluratsastusliikkeille. Esimerkiksi laukanvaihtoja ei edes harkita, ennen kuin vastalaukat ovat pomminvarmat. Asioiden edelle meneminen ja kiirehtiminen uuden opettelussa voi kostautua pahasti, mikä tuplaakin yhtäkkiä harjoitteluun käytettävän ajan ja vaivan. Siispä hiljaa hyvä tulee!




0

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Pätevä kisaponin alku

Wilma aloitti kilpauransa toukokuussa hyppäämällä lähitallin kisoissa puomiluokan ja 40 cm. Kesä kuitenkin kului vain treenatessa, sillä tuntui, ettei Wilma olisi ollut vielä valmis lähtemään kauemmas "oikeisiin kilpailuihin" harjoittelemaan kisakäyttäytymistä.


Kesän aikana saatiin rutiinia hyppäämiseen ja mikä tärkeintä, hiottua yhteistyötä ja luottamusta. Kun ilmoittauduin oman seuran pikkukisoihin, olin jo luottavainen sen suhteen, että saisin Wilman kannustettua selviämään kisapäivästä. Kotona ja maastoillessa Wilma oli jo pystynyt kokoamaan itsensä jännittävissä tilanteissa sen sijaan, että se olisi joka kerta lyönyt hanskoja tiskiin ja poistunut paikalta.

Osaamisensa puolesta Wilma olisi jo hyvin valmis 70 cm radoille, mutta reiluuden nimissä ponille saa toistaiseksi riittää itse kilpailutilanteesta selviäminen. Olisi epäreilua vaatia nyt suorittamista niin sietokyvyn kuin osaamisenkin ylärajoilla. Näinpä Wilma sai hypätä ristikkoluokan ja 50 cm; äärimmäisen helppo pikkuluokka alle, jotta poni varmasti suoriutuisi esteistä vaikka käynnissä ja jatkoksi vielä toinen pikkuluokka, jolla pääsisi suorittamaan uudestaan saman radan hieman itsevarmemmin.


Kisapäivänä lähdettiin liikkeelle ajoissa ja saavuttiin kisapaikalle ensimmäisinä. Wilman kannalta oli super hienoa, että saatiin purkaa se trailerista rauhassa ja tutustua vieraaseen paikkaan ennen muiden hevosten saapumista. Wilma ehti käyskennellä kisapaikalla hyvän tovin ennen seuraavien trailereiden saapumista, jolloin rauhallinen mielentila saatiin säilytettyä myös kisapäivän vähitellen käynnistyessä.

Verryttelykenttä oli tullut odotellessa tutuksi ja hevosmäärä ympärillä oli kasvanut kuin huomaamatta. Verryttelyyn suunnatessa allani oli mitä rennoin ja fiksuin pieni kisaponi! Wilma keskittyi omaan suorittamiseensa, oli hyvin avuilla ja käyttäytyi moitteettomasti koko verryttelyn ajan. Hitsi vie olin ylpeä!


Kun sua vähän jännittää, mutta yrität kätkeä sen hymyllä.
Verryttely tapahtui ulkokentällä, mutta itse radat hypättiin sisällä maneesissa. Ilmeisesti tämä oli Wilman ensimmäinen kerta maneesissa, mutta selvittiin kunnialla! Oviaukosta sisään kulkeminen oli jännittävää, peilit olivat jännittäviä ja katsomopääty se vasta hurja olikin, mutta Wilmalla pysyi yllättävän hyvin pakka kasassa. Katsomopäätyyn se ei olisi millään uskaltanut tulla, mutta kuskipa veti hihastaan "käytä avustajaa" -kortin ja huikkasi kisatiimistään taluttajan areenalle.

"Nyt ei pysty, liian hapokasta!"
"Henkilökuntaaaaaaa tulkaa auttamaan!"
Ristikkoluokka oli harjoituskilpailuluokka, jossa avustajan käyttö oli sallittua. Olin jo etukäteen niellyt ylpeyteni ja päättänyt, että hyvän harjoituksen ja kisakokemuksen luomiseksi olisin tarvittaessa valmis hyödyntämään mahdollisuutta käyttää avustajaa. Avustajahan ei olisi minulle, vaan hyvin kokemattomalle ponille! Saimme avustajalta vauhtia ensimmäiselle esteelle, mikä riittikin Wilmalle. Loppuradan se paineli tasaisen varmoin elkein ravissa ja laukassa.




Rata oli kokemattomalle ponille reilu, sillä esteet olivat pelkistettyjä ja rata simppeli. Ei siis erikoisesteitä tai pelottavia johteita, ainoastaan ihan tavallisia puomeja helpoilla lähestymisillä. Wilma suoritti radan puhtaasti ja ansaitsi itselleen kilpauransa ensimmäisen ruusukkeen! Arvostelumenetelmä oli armollinen A1.0, eli kaikki puhtaan radan suorittaneet olivat samanarvoisia.



50 cm radalle lähdettiin luottavaisin mielin. Wilma oli selkeästi sitä mieltä, että nämä nurkat on jo nähty, eikä ole syytä enää jännitellä turhia. Se paineli radan tasaisessa laukassa tehden hyviä hyppyjä ja vaihtaen laukatkin esteiden päällä. Uusintaradalla laitoin jo hieman pohjetta kiinni ja Wilma toimi kuin kone. Se kääntyi näppärästi, venytti laukka-askelta ja hyppäsi varmasti.


Lähdimme hakemaan kisakokemusta ja hyviä harjoitusratoja, mutta lopulta Wilma suorittikin niin pätevästi, että päätyi sijoittumaan 50 cm luokassa kolmanneksi! Puhtaalla radalla ja reippaalla uusinta-ajalla poni ylsi kolmen parhaan joukkoon ja lunasti paikkansa palkintojenjaossa. Kuskina en ollut varautunut ollenkaan palkintojenjaon mahdollisuuteen, joten en ollut vaivannut päätäni miettimällä miten Wilma tilanteesta selviäisi. Kunniakierroksella villettäminen villien ponien seassa jännitti ehkä enemmän kuin mikään muu kisapäivänä! 
Onneksemme Wilma nappasi hillityn kolmannen sijan, joten saimme hyvän mahdollisuuden jäädä hidastelemaan kunniakierrokselle lähtöä ja antaa kunnon etumatkan muille sijoittuneille, jolloin Wilmalle ei jäänyt mahdollisuutta innostua kisailemaan nopeudesta tai pukkien määrästä. Palkintojenjaostakin siis selvittiin! 


0

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Laatuaikaa lääkärin määräyksestä

Wilma tapasi eläinlääkärin raspauksen ja rokotuksen merkeissä. Perusrokotteiden jälkeisen tehosterokotteen myötä ponin rokotukset ovat vihdoin ajan tasalla niin, että jatkossa riittää yksi tehosterokote vuodessa.

Ostotarkastuksen tehnyt eläinlääkäri suositti Wilmalle raspausta puolen vuoden välein, joten nyt oli aika laittaa taas legot kuntoon. Odotin raspausta mielenkiinnolla, mutta myös himpun verran jännityksellä. Olinkohan osannut valita sopivan kuolaimen, vai löytyisikö suusta kuolainperäisiä vaurioita? Wilma on kuitenkin hyvin herkkä suustaan ja toisinaan se pelaa kuolaimella paljonkin. Toisaalta suu on kyllä rauhoittunut keväästä todella paljon ja tuntuma on tullut tasaisemmaksi.


Kuten osasin odottaa, takahampaista löytyi siistittävää. Piikkejä oli jonkin verran, mikä johtuu Wilman aaltomaisesta purennasta. Puolen vuoden raspausväli pitäisi kuitenkin jatkossakin riittää pitämään suu kunnossa.

Alahampaista löytyi molemmin puolin yhdet pienet diasteemat, eli raot hampaiden välissä. Raot ovat sen verran suuret, että sinne kertyy rehua, mutta kuitenkin sen verran ahtaat, ettei rehu tule sieltä pois. Tilanne ei ole millään muotoa hälyttävä, joten hoitona on suun huuhtelua päivittäin, jotta hammasvälit saataisiin puhtaaksi rehusta niin, että hampaiden kasvaessa raotkin kasvaisivat umpeen.

Seuraava raspaus tehdään kolmen kuukauden kuluttua, jolloin tarkastetaan diasteemojen tilanne ja arvioidaan jatkohoidon tarvetta. Mikäli suun huuhtelu on riittävä toimenpide, voidaan palata normaalisti puolen vuoden raspausväliin. Jos taas diasteemat eivät näytä poistumisen merkkejä, ne voidaan hoitaa paikkaamalla raot umpeen tai vaihtoehtoisesti avartamalla ne niin, että rehu ei jää enää ahtaaseen väliin jumiin.

Sanotaanko, että rauhoitus potkaisi sisään melko hyvin! Näitä fiiliksiä lisää Wilma!
Etuhampaissa ei ollut moitittavaa ja mikä huojentavinta, suussa ei ollut mitään kuolainperäisiä vaurioita! Eläinlääkäri varmisti kuolaimen Wilman suuhun sopivaksi ja mittasi suun vielä tulevaisuutta varten, mikäli haluan hankkia Bombersin Happy Tonguen rinnalle vaihtokuolaimen.

Mittaustulokset valaisiat mahdollisia syitä Wilman haastavalle suulle; suu on 125 mm leveä, eli sopiva kuolain on anatomisesti muotoiltuna 125 mm pitkä, oliivirenkaalla 130 mm pitkä ja pyörivällä renkaalla 135 mm pitkä. Wilman mukana tuli 115 mm kolmipala, eli ponia oli ratsastettu 20 mm liian lyhyellä kuolaimella! On siis täysin ymmärrettävää, että Wilma on ollut vielä kuolaimen vaihdonkin jälkeen herkkä suustaan - kuolain kun on luultavasti pitkään tuntunut suussa epämiellyttävältä.

Nyt on sopivan pituinen kuolain! 
Ei kulunut viikkoakaan eläinlääkärin käynnistä, kun tallilta soitettiin sunnuntai iltana, että Wilman silmä vuotaa ja rähmii runsaasti ja vaikuttaa kipeältä. Paikalla oli onnekseni tuleva eläinlääkäri, joka osasi tehdä alustavan arvion tilanteesta ja hoidon tarpeesta. Lampulla tutkittaessa sarveiskalvossa näkyi pieni haavauma, joten hoitoa ei voisi jättää aamuun.

Eipä muuta kuin soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille, metsästämään kipulääkettä ja kiirehtimään päivystävään apteekkiin. Puheet siitä, että hevoset sairastavat vain pyhinä ja viikonloppuöisin, eivät tuntuneet enää liioitelluilta vitseiltä!

Sunnuntai iltana Wilma siristeli ja silmä rähmi
 voimakkaasti. 
Maanantai aamuna silmä oli jo paremmin auki ja kuiva!

Päivystävä eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ensiavuksi riittää silmän huuhtelu, hoitava salva ja kipulääke. Kipulääke saatiin lainaan "tutun tutulta" ja silmä huuhdeltua eläinlääkäriopiskelijan avustuksella. Oli ihana huomata, miten sain pyyteetöntä apua toisilta hevosenomistajilta!

Oli onni onnettomuudessa, että tallille oli seuraavana päivänä jo tulossa eläinlääkäri tutkimaan muita hevosia. Wilman silmä saatiin tutkittua samassa, vaikka itse olin jumissa töissä. Sarveiskalvosta löytyi jo epäilty pieni haavauma, mutta se oli onneksi pinnallinen, eikä Wilma vaikuttanut enää kipeältä, sillä se piti silmää jo täysin auki. Lääkekuuri oli kuitenkin armoton; silmätippoja tolkuttoman usein ja loputtoman pitkään.

Silmän suojana pidetään huppua tuulisella kelillä
myös ratsastaessa.
Maastossa huppu suojaa hyvin ötököiltä ja silmä
saa parantua rauhassa.
Niin vain Wilma järjesti intensiivistä laatuaikaa omistajansa kanssa vaatimalla kymmenen päivän kuurin silmätippoja 3-5 kertaa päivässä. Työssäkäyvälle omistaja-paralle se tarkoittaa 5:30 herätyksiä ja pitkiä päiviä. Onnekseni olen saanut muutamina iltoina apua muista hevosenomistajista, jotka ovat tarjoutuneet auttamaan ja hoitamaan yhdessä Wilman iltatipat, jolloin olen päässyt lähtemään kotiin jo hieman aikaisemmin. Jos tästä hoitokuurista pitää jotain hyvää keksiä, niin ainakin Wilma on tottunut silmien hoitoon ja suun huuhteluun, kun sitäkin on nyt tehty useamman kerran päivässä.

Kunhan tästä selvitään ja olen saanut nukkua muutaman vuorokauden, jatketaan treeni- ja kisakuulumisilla!

0

lauantai 10. elokuuta 2019

Urheiluvaatteita urheilijoille

Kaupallinen yhteistyö Konit.fi kanssa.

Varmasti jokainen ratsastaja on kohdannut jossain vaiheessa harrastusuraansa väitteen siitä, ettei ratsastus ole urheilua. Usein yleisesti mielletään, että ratsastuksessa hevonen on hikoileva ja töitä tekevä osapuoli ratsastajan istuessa vain muikeana satulassa nauttien kyydistä. Jokainen, joka on istunut hetkenkin isoliikkeisen hevosen harjoitusravissa tai suorittanut esteradan uusintoineen, tietää väitteen pötypuheeksi.


Siitä huolimatta, että ratsastus toden totta on urheilua, ovat ratsastusvarusteet siirtyneet vasta viimeaikoina vähitellen tälle vuosituhannelle ja alkaneet muistuttaa urheiluvarusteita. Vannoutuneena varusteurheilijana olen seurannut aktiivisesti ratsastusmuodin uusia tuulia jo pidempään ja ilahtunut viime vuosina muutoksesta erityisesti ratsastustekstiilien suhteen. Vasta viime vuosina ratsastusvaatteistakin on alkanut tulla urheiluvaatteita!

"Tavallisille urheilijoille" on markkinoitu urheiluvaatteita teknisistä materiaaleista niin kauan kuin muistan. Ensimmäisen teknisen ratsastuspaidan löysin kuitenkin vasta joitakin vuosia sitten. Aloittaessani ratsastuksen toistakymmentä vuotta sitten ainoastaan pienten lasten pull-on ratsastuspöksyt olivat joustavaa materiaalia. Yläosat olivat pääsääntöisesti puuvillaa. Takeissa oli huppuja, housuissa epäkäytännölliset tarralahkeet, jotka jäivät helposti hiertämään sukan alle ja kypärät olivat mukana kuljetettavia matkasaunoja.


Tekniset materiaalit ovat toivottavasti saapuneet jäädäkseen myös ratsastusvaatteiden pariin. Kevyitä ja nopeasti kuivuvia urheiluvaatteita tuli markkinoille ensin kalliimmilta, kilparatsastajien suosimilta merkeiltä, mutta nykyään niitä on saatavilla myös ilman suurta hintalappua yhä useammalta valmistajalta.

Sain Konit.fi verkkokaupasta testattavaksi Australialaisen BARE Equestrianin teknisestä materiaalista valmistetut ratsastusleggingsit. Vaatekaapistani löytyi ennestään jo noin kymmenen paria ratsastushousuja, mutta kaikki perinteisiä malleja; napeilla ja vetoketjuilla, vanhimmat mallit vielä tarralahkeilla. Lienee arvattavissa, että jouduin hetken vakuuttelemaan itseäni siitä, että tarvitsen vielä yhdet housut lisää.


Epäilykseni hälvenivät samalla hetkellä, kun vedin housut jalkaani. Näin kevyitä ja mukavia ratsastushousuja minulla ei ole koskaan ollut! Näistä tuli se kuuluisa fiilis "En tiennyt tarvitsevani tätä tuotetta, mutta nyt en voi kuvitella pärjääväni ilman sitä."

BARE Equestrian on Australialainen ratsastusvaatemerkki, joka valmistaa kohtuuhintaisia, mutta tyylikkäitä ratsastusvaatteita hengittävistä materiaaleista. Tällä hetkellä Konit.fi on Suomessa ainoa merkin jälleenmyyjä.


Ehkä ihaninta housuissa on niiden istuvuus. Toisin kuin perinteiset ratsastushousut, nämä sopivat varmasti mille tahansa vartalolle, kunhan koko on oikea. Mistään ei kiristä eikä purista! Käyttömukavuutta lisää myös fiksusti asemoitu tasku; ensinäkin turvallisuussyistä tasku on aivan ehdoton maastoreissuilla, jotta puhelin kulkee matkassa mukana. Toisekseen tasku on sen kokoinen, että sinne mahtuu isompikin älypuhelin ja kolmanneksi se on vielä sijoitettu niin, ettei se halon kokoinen luurikaan paina lantioon satulassa istuessa. Ainoan moitteen sanan saa taskun sijainti housujen oikealla puolella - vasenkätisenä toivoisin taskua mielummin vasemmalle, mutta näin vähemmistön edustajana on kai vain parempi niellä pettymyksensä.

Koko satulansijan kattava kevyt grippikuviointi pitää yllättävän tukevasti kiinni satulassa niin maastossa kuin kunnon koulutreenissäkin. Koska gripit ovat pieniä pisteitä, ne eivät kuitenkaan estä housuja hengittämästä. Suuret grippiraidat kun taas saavat housujen sisäpinnan kastumaan hiestä gripin kohdalta ja voin kertoa, ettei se tunnu mukavalta etenkään viileämmillä ilmoilla, kun ihoa vasten on kylmän hikisiä märkiä raitoja!


Minulle näistä housuista tuli parin viikon testijakson aikana ehdottomat suosikkitallihousut. Super toimivat ja mukavat niin tallihommissa, ratsastuksessa kuin maastakäsin puuhailussakin! Suurin ero perinteisiin ratsastushousuihin istuvuuden ja joustavuuden lisäksi on materiaalin hengittävyys ja nopea kuivuminen. Nämä kuivuvat hiestä jo sinä aikana kun hoidan ponin ratsastuksen jälkeen pois, eikä oman urheilusuorituksen jälkeen tule tarvetta heti vaihtaa kuivia vaatteita ylle.

Teknisten materiaalien ylivertaisuuden tiivistää ehkä parhaiten tämä kuvapari t-paidoista, jotka on kuvattu 15 minuuttia turvaliivin riisumisen jälkeen samana päivänä Wilman ja Veikan identtisten estetreenien jälkeen. Suhteellisen paksu puuvillapaita on edelleen läpimärkä ja nihkeä, kun taas ohut tekninen paita on jo kuivunut lähes täysin.


Koen, että erityisesti tallihommissa materiaalien tärkeys korostuu, sillä harva ratsastaja pääsee suoraan ratsastustunnin jälkeen suihkuun ja vaihtamaan vaatteita toisin kuin vaikka salibandyn pelaaja. Ratsastajalla saattaa olla edessään vielä karsinan siivousta, esteradan purkamista ja toinen tai useampikin ratsu odottamassa vuoroaan. Etenkin viileillä ilmoilla on hyvin epämiellyttävää, jos hikiset vaatteet jäähtyvät kylmiksi ihoa vasten kuivumisen sijaan.

Siinä missä urheiluhevosemme ovat ansainneet ilmastoidut jännesuojat ja satulahuopia Quick-Dry vuorella, olemme mielestäni myös me ratsastusurheilijat ansainneet hengittäviä ja toimivia urheiluvaatteita. Hyvillä varusteilla ei tehdä parempia ratsastajia, mutta harrastuksen mielekkyyttä ne kyllä lisäävät.

Konit.fi tarjoaa blogin lukijoille -15 % alekoodin PONIALE15. Alennus lasketaan koko tilauksesta ja koodi on voimassa verkkokaupassa 30.9.2019 saakka.

Lisäksi blogin Instagramtilillä @dancingonfourlegs on käynnissä Konit.fi sponsoroima arvonta, josta voi voittaa ihanan BARE Equestrianin ratsastustopin! Arvontaan voi osallistua Instagramissa 18.8. asti.

0

tiistai 6. elokuuta 2019

Kohti seuraavia kilpailuja!

Wilma on treenannut kesällä ahkerasti niin koulukiemuroita kuin esteitäkin. Maastoilua ja hauskanpitoakaan ei ole unohdettu ja laitumellakin poni on ehtinyt rentoutua, mutta treenirutiinit ovat kuitenkin kesän läpi säilyneet säännöllisinä.


Esteharjoittelumme on ollut pääasiassa tekniikkaharjoittelua ja keskittynyt laukan tasaiseen tempoon, ponnistuspaikkoihin ja laukkojen vaihtamiseen. Samoja asioita ollaan harjoiteltu paljon myös laukkapuomeilla ja pienillä kavaleteilla. 

Vaihteluna teknisille tehtäville olemme satunnaisesti hypänneet helppoja ratoja, joihin on sisältynyt ehkä joitain suhteutettuja linjoja, mutta ei sarjaesteitä tai erityisen haastavia tai lyhyitä teitä. Tuntuu, että tekniikkaan keskittyneet treenit ovat tuottaneet tulosta, joka näkyy nyt melko sujuvana rataharjoitteluna!



Säännöllisellä esteharjoittelulla olemme saaneet hyppäämiseen rutiinia. Wilma nauttii hyppäämisestä, mutta malttaa nyt jo keskittyä paremmin ja säilyttää tasaisen laukan tehtävien läpi. Poni on saanut myös huimasti varmuutta hyppäämiseen! Se ei hermostu huonoihin paikkoihin osuneista hypyistä tai puomikosketuksista. 

Wilman saatua itsevarmuutta hyppäämiseen olen itsekin rohkaistunut ratsastamaan sitä rohkeammin. Kun uskallan ratsastaa reippaampaa laukkaa, osuvat askeleetkin paremmin ja koko suorittaminen on yhtäkkiä paljon sujuvampaa. Toki ponin selässä on nyt luottavaisempi olo, kun puomikosketuksista tai liian kaukaa lähteneistä hypyistä prinsessaponi ei enää (ainakaan joka kerta) rankaise kuskia pukittamalla.




Ratatreeneissä on tullut esille Wilman kohentunut kestävyyskunto. Kun vielä keväällä Wilma hengästyi ja hikosi estetreeneissä tolkuttomasti, nykyään se saattaa hiota vain satulan alta. Poni jaksaa laukata tasaisessa temmossa pidemmänkin esteradan läpi, eikä kunnon loppuminen näy enää kiihtymisenä ja kaahottamisena. Toki Wilma on rutinoitunut huomattavasti, mikä osaltaan vaikuttaa tasaisempaan menoon kohentuneen kunnon lisäksi.



Tällä hetkellä hyppäämisen suhteen on melko luottavainen olo. Wilma toimii tasaisen varmasti, hyppää mielellään ja on lopulta myös melko rohkea hyppääjä. Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin, tämä keväällä ensimmäisistä kilpailuistaan ulos kieltänyt poni ei ole kieltänyt kotitreeneissä yhdellekkään esteelle! Toki kotona Wilma on päässyt rauhassa tutustumaan esteisiin ennen niiden hyppäämistä, toisin kuin kilpailuissa.

Nyt alkaa tuntua siltä, että olemme valmiita seuraavaan kisakoitokseen. Keväällä osallistuimme naapuritallin kilpailuihin hieman hataralta pohjalta, koska tilaisuus kisakokemuksen kartoittamiseen oli erinomainen. Nyt useamman kuukauden treenien jälkeen olemme molemmat saaneet varmuutta hyppäämiseen ja ennen kaikkea luottamusta toisiimme. Haluan vakaasti uskoa, että Wilman on nyt helpompi luottaa kuskiinsa kisapaikalla.

Sanoista tekoihin - me suuntaamme oman seurani pikkukilpailuihin jo tällä viikolla! Wilma hyppää harjoituskilpailuluokassa ristikkoluokan sekä ensimmäisen 1-tason luokkansa 50 cm korkeudella. Ruskolla on onneksemme ollut yleensä hyvin simppelit esteet eikä ollenkaan johteita. Mahdollisimman vähän kyttäiltävää siis Wilmalle! Suurin jännityksen aihe on maneesi, sillä kisat hypätään sisällä. Wilma ei ole ilmeisesti ikinä käynyt maneesissa - toivotaan että se ottaa ensimmäisen maneesivierailunsa rennosti!


0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat