lauantai 30. maaliskuuta 2013




Olen niin käsittämättömän ylpeä Winniestä. Ponista, joka puolitoista vuotta sitten rynni ihmisen päälle, jumitti ja kieltäytyi liikkumasta ja oli kaikin tavoin aivan hukassa. Tuolloin pelkästään tamman selkään pääseminen tuotti ongelmia. Täytyy myöntää, että todella pitkään jännitin ratsastamista. Toisinaan tuntui siltä, että istuin todellakin sen 400 kiloisen eläimen selässä, joka voi minä hetkenä tahansa halutessaan tappaa minut.
Olen niin iloinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut muodostaa todellisen suhteen tuohon hevoseen ja oppia tuntemaan sen. Tuntemaan Winnien ajatukset, vahvuudet ja myös heikkoudet. Tuo nuori villikko on opettanut minulle enemmän kuin mikään muu hevonen tai edes kaikki muut hevoset yhteensä. Se on tehnyt sydämeeni pesän ja paikan, joka kuuluu sille. Paikka tulee aina olemaan sen, eikä sitä voi ikinä täyttää kukaan tai mikään muu. Toivon vain että ajan voisi pysäyttää. Haluaisin jäädä tähän aikaan kellumaan ikuisiksi ajoiksi, enkä liikkua ollenkaan eteenpäin. Aika vain kuluu aivan liian nopeasti.





13

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Live like everyday is your last


5

Puomeja!

Edelleen voi käydä jättämässä kommentteja edellisen postauksen haasteeseen ja osallistua bannerin arvontaan!

Tiistaina väkerrettiin pitkästä aikaa maneesiin puomeja. Minä kun olen muutenkin niin laiska kantamaan niitä, joten mielummin yleensä hyppään ja rakennan ihan kunnon esteet, kuin kannan selkä vääränä puomeja vain ravatakseni niiden yli. Nyt oli kuitenkin puomit toisella pitkällä sivulla ja toisella puomi - kavaletti yhdistelmä. Puomityöskentely vähän useamminkin voisi itseasiassa tehdä Winnielle ihan hyvää; se kun ei oikein jaksa nostella jalkojaan ja kolhii pikkuesteet helposti mukaansa hypätessä.

Tällä kertaa Winnie ravasi aktiivisesti ja suoriutui tehtävistä oikein mallikkaasti. En joutunut laskeutumaan hevosen selästä kertaakaan kavaletteja korjatakseni! Siirrettiin lopulta vielä ravipuomit laukkapuomeiksi, jolloin Winnie joutui vähän venyttämään laukka-askeltaan. Tämä oli tehtävänä oikein hyvä; ilman puomeja kun en saa tammaa venyttämään askeltaan yhtä hyvin. Nyt poni pinnisteli juuri sopivasti osuakseen puomien väleihin.

Kamerasta oli akku lopussa, joten koko hommasta on vain pari pätkää, mutta on sekin sentään jotain. :) Videon alussa on pätkiä alkuviikon irtojuoksutuksesta. Tänään Nenna onkin tulossa taas tallille kuvaamaan, saa nähdä mitä tänään keksitään.. ;)

1

torstai 28. maaliskuuta 2013

Hyvän mielen haaste

Toisinaan tuntuu, että hevospiireissä liikkuu kaikista kieroimmat, itsekkäimmät ja ilkeimmät ihmiset. Harrastajat kasvavat sisälle manipuloimisen, selän takana puhumisen ja haukkumisen maailmaan pienestä pitäen ja oppivat pärjäämään hevospiireissä muita polkemalla ja omaa etua ajamalla. Ehkäpä juuri sen vuoksi ratsastusta on niin vaikea mieltää urheiluksi; urheilun kun pitäisi viestiä reiluudesta ja "hyvän pelin hengestä". Rakkaus liikuntaan yhdistää urheilijoita, jotka kannustavat toisiaan ja saavat iloa ja nautintoa harrastuksestaan. Ratsastajille kaikista vaikeinta tuntuu olevan toisten onnistumisista iloitseminen ja reilu peli.

Hevospiirien negatiivisuus hohkaa myös blogeista, mikä on mielestäni kovin surullista. Yhä nuoremmat ja nuoremmat hevostelijat arvostelevat toisiaan ja saavat aikaan pahaa mieltä. Tähän epäkohtaan haluankin puuttua ja toivoa, että pieni positiivisuuden kipinä voisi syttyä blogien kautta ja levitä myös hevosihmisten käytökseen netin ulkopuolella.

Siksi tahdonkin haastaa niin bloggaajat kuin blogien lukijatkin.


Lisäksi haluan kiittää blogin lukijoita arpomalla yhden bannerin; mikäli oma blogisi on siis vailla banneria, mainitse kommentissa osallistuvasi arvontaan. :)


Tähän haasteeseen tahdon haastaa aivan kaikki bloggaavat lukijani sekä muunmuassa nämä blogit;

Nennan blogi
Kera hevosten
Täysiveristä elämää
My real life
My little pony
Katariinan blogi
Lumimyrskyssä

Haasteen saa vapaasti kopioida ja jakaa eteenpäin!


31

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Zero to hero

Winnie tuli Metsäkylään syksyllä 2011. Tuolloin poni oli oikeastaan vain peruskoulutettu eikä se osannut sen kummempia. Lisäksi se käyttäytyi toisinaan huonosti ja kaiken huipuksi oli vieläpä muodottoman lihava. Tässä on muutamia kuvia, joita poimin facebookista. Vanhat kuvat ovat "aikansa parhaita otoksia", hurjan paljon huonomman näköiset on vielä jossain ulkoisen kovalevyn syövereissä piilossa. Aika hurjalta tuntuu, että olen joskus ollut jopa ihan ylpeä näistä ylemmistä kuvista! Alemmat on suunnilleen tuoreimpia mitä löysin, eiköhän näistä kaikista näe vähän kehitystä ja sen suuntaa. Kuvat on valittu ponin edustavuuden mukaan, ei oman asennon, joten pahoittelen istuntavirheitä. ;)

Rakenne











Käynti

Ravi




Laukka







































































































































Esteet






































4

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Playtime!


Olin suunnitellut treenaavani Winnien kanssa tänään kouluohjelmia kisoja varten, mutta en tiedä mitä ihmettä tapahtui, kun päädyttiin ponin kanssa kentälle vain leikkimään. Tallille tultuani raahasin osan Winnien kamoista pihalle kuvattavaksi varustepostausta varten ja käteen osui myös ponin naruriimu. Laatikoita penkoessa taas tuli vastaan ponin herkut, joita se ei ole saanut pitkään pitkään aikaan. Jotenkin nämä löydöt sai minut luopumaan koulutuuppausajatuksesta, mieleni tekikin vain leikkiä ja pitää pitkästä aikaa kunnolla hauskaa ponin kanssa!

Winnie sai vain pikaisen harjauksen ja naruriimun päähänsä. Täytin taskut herkuilla ja nappasin mukaan kameran ja pitkän kouluraipan. Kentällä ei ollut muita, joten saatiin olla ihan rauhassa kaksistaan. Treenattiin alkuun taas mielenvirkistykseksi helppoja juttuja; poni sai olla narun päässä ja seurata käynnissä. Pysähdykset sujui moitteettomasti ja tamma jäi seisomaan aina vähintään puolen metrin päähän. Aikoinaan kun poni tuli tässä tilanteessa päälle ja tuuppi tiellensä jäänyttä ihmistä.

Treenattiin myös peruuttamista ja luoksetuloa; Pysäytin ponin eteeni ja peruutin itse siitä poispäin. Mikäli poni meinasi seurata mukana, heilautin narua käskynä pysyä paikoillaan. Reuntoutumalla ja äänellä kutsumalla pyysin ponia taas astumaan eteenpäin, kunnes pysäytin sen kesken matkan tai vasta vähän ennen kuin se olisi yltänyt turvallaan minuun. Pyysin taas peruutusta, pysähdystä, annoin luvan tulla luokse. Tämän homman Winnie on oppinut yllättävän nopeasti.


Väistätin lisäksi ponin takaosaa tavoitteena pitää sen etujalat paikoillaan. Tarkoitus on saada hevonen väistämään ensimmäisenä ihmisen puoleisella takajalallaan, johon on aiheutettu painetta kehonkielellä koskematta hevoseen. Winnie väistää keskittyessään hyvin, mutta väistö jää helposti vain asekeleeseen tai muutamaan. Vielä ei ihan onnistu väistättäminen kokonaista ympyrää.

Lopuksi treenattiin vielä herkkujen avulla hymyilemistä, joka alkaa sujua jo varsin hyvin. :)

Päästin ponin irti tarkoituksena jatkaa seuraamisharjoituksia vapaana, mutta ponin mielenkiinto ja keskittymiskyky oli jo tiessään. Winnie sai laukata kenttää päästä päähän kunnes se sai tarpeekseen. Lopulta poni jäikin pyörimään ravissa ympärilleni selkeästi valmiina taas alistumaan ja tulemaan luokse.  Pyysin vielä hetken ravia, jonka jälkeen annoin luvan tulla lähelle. Käveltiinkin peräkkäin varmaan vartin verran tehden käännöksiä ja pysähdyksiä. Toisinaan Winnie jäi vähän kauemmas, mutta selkeästi seurasi koko ajan liikkeitäni. Kun välimatka kasvoi, se pidensi askeltaan ja kipitti taas vähän matkan päähän.


Aivan lopuksi annoin Winnielle luvan tulla rapsutettavaksi asti. Poni vaikutti kovin tyytyväiseltä ja seesteiseltä. Se tutki hellästi ja varovasti kasvojani ja pipoani ja puhisi hiljaa. Herkkuja se ei edes pyytänyt, vaikka vielä syksyllä se olisi vaatinut niitä tökkimällä. Oltiin varmaan huvittava näky keskellä hämärää kenttää; tyttö ja poni tuijottelemassa toisiaan aivan hipi hiljaa.













































































2

Treeniviikko -haaste, osa 3

Lauantaina kävin tallilla vuokraajan mukana neuvomassa vähän juoksuttamisessa ja ponin ratsastamisessa yleensäkin. Winnie kun ei ole aivan automaatti, vaikka siltä joskus ehkä saattaa näyttääkkin. :) Ponilla oli ohjelmassa kavalettityöskentelyä ja pieni maastolenkki.  Poni olisi saanut olla vähän reippaampi ja herkempi pohkeelle, mutta olin positiivisesti yllättynyt sen fiksusta käyttäytymisestä. Winnie kun on ollut viime aikoina toisinaan vähän pörheä ja säikkyilevä, mutta nyt tamma jaksoi kuin jaksoikin keskittyä täysillä työntekoon.

Sunnuntaina ratsastin ponin taas itse. Sain kuulla, että päästäänkin viikon kuluttua koulukilpailuihin, joten suunnitelmat muuttuivat sen myötä hieman. Suunnitelmien mukaan sunnuntaille oli varattu peltotyöskentelyä, mutta päädyin vain verryttelemään ponin käynnissä ja ravissa pellolla. Pohja ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, joten näin fiksummaksi siirtyä jatkamaan työskentelyä kentälle. Kentällä treenattiin vähän heC kouluratojen osia; askeleenpidennyksiä, siirtymisiä, kolmikaarisia, pysähdyksiä ja peruutuksia. Winnie on kehittynyt puolen vuoden takaiseen ainakin pysähdysten osalta. Aikaisemmin se ei malttanut seisoskella paikoillaan, vaan pyrki hiipimään takaisin liikkeelle. Nyt poni on oppinut, että pysähdyksessä ohjien löysääminen tarkoittaa lepohetkeä. Tamma malttaa vihdoin seisoa vaaditun 4 sekuntia ja lähteä sitten pyydettäessä peruutukseen.

Tältä näytti siis ponin kokonainen viikko. Aika pitkälti se muistutti meidän normaalia viikkoa, vaikkakin varsinainen huvittelupäivä jäi kokonaan pois ohjelmasta. Yleensä kerran viikossa ollaan vain leikitty, ohjasajettu tai maastoiltu.

Yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aktivoida blogia parempaan suuntaan; oikealla on mahdollisuus äänestää kiinnostavimpia postausaiheita/sarjoja, joista suosituimmat pyrin toteuttamaan tässä viikon- parin sisällä. Winnien varustepostaus on työn alla, sen ehtinen toteuttaa tällä viikolla. :)
0

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Treeniviikko -haaste, osa 2

Keskiviikolle oli suunniteltu peltorallia, joten pellolle Winnie myös pääsi. Ratsastin taas pitkästä aikaa hackamorella ihan vain vaihtelun vuoksi. Verkkailin ponia melko pitkään käynnissä taivutellen ja tehden pysähdyksiä. Poni vaikutti taas kovin tyytyväiseltä itseensä; se kulki kauniin pyöreänä ja maiskutteli kuolainta. Säikkymisestä ei ollut tietoakaan, vaikka poni onkin viimeaikoina ollut taas vireämpi ja nähnyt pieniä vihreitä miehiä siellä sun täällä.
Ravissa ratsastin temponvaihteluita. Reippaasti eteen, normaalia ravia, hidasta ravia. Tein myös siirtymisiä suoraan ravista pysähdykseen ja pysähdyksestä raviin. Winnie kuunteli todella hienosti, kun tehostin eteenpäin pyytäviä ja pidättäviä apuja äänellä. Winnie kun kuuntelee todella hyvin; se tuntee käskyt käynti, ravi, laukka ja seis sekä selvästi tietää kun sitä kehutaan. Ei tarvinnut kuin pidättää vähän ja sanoa seis, niin poni pysähtyikin ravista tasajaloilleen. Ääniherkkyys tekee Winnien kanssa työskentelemisestä mukavaa ja helppoa, kun hevosta pystyy korjaamaan ja kehumaan välittömästi.
Laukkaa otin molempiin suuntiin ympyrällä kevyessä istunnassa. Ponilla oli menohaluja, joten annoin sen laukata niin lujaa kuin se kintuistaan pääsi. Winniessä arvostan myös sen hirmu hyvää jarrua. Innostuneenkin ponin saa hidastamaan raviin lähes ajatuksen voimalla. Winnie sai laukata niin kauan kunnes vähän väsyi, jolloin pyysin vielä vähäsen lisää. Loppuaika työstettiinkin siirtymisiä ympyrällä. Käynti- ravi- käynti- seis, ravi- seis- ravi, käynti- ravi- laukka - ravi - laukka... Lopuksi poni pääsi parinkymmenen minuutin loppukäynneille maastoon.

Jottei nyt jäisi aivan pelkäksi tekstiksi tämäkin postaus, niin tässä surkeaakin surkeampi pikkuriikkinen video varmaan parin viikon takaisesta peltoilusta. Winnie oli kaikkea muuta kuin mukava ja rauhallinen ratsastaa; se olisi halunnut vain kiitää toisen ponin luo ja kiukutteli kipittämällä jännittynyttä tönkköravia, kun ei saanut tahtoaan läpi. Laukassa taas tuntui aluksi, että se olisi voinut lentää kuuhun saakka. Hetken päästä se kuitenkin väsähti ja kieltäytyi laukkaamasta kokonaan. Tämä video ei siis edusta lainkaan sitä, mitä Winnie todellisuudessa oli keskiviikkona. :) Silloin pellolla liikkui tyytyväinen poni pyöreässä peräänannossa.



Torstaina oli vuorossa hyppelyä. Koska mulla ei ollut mukana ketään puomi-Pirkkona, kasasin keskelle maneesia kolme kavalettia. Kavaletit kun pysyy vähän helpommin pystyssä, vaikka poni niitä kolhisikin. Kolme pikkuestettä oli kiinni toisissaan toisesta päästä, joten niitä pystyi tulemaan peräkkäin vaihdellen koko ajan suuntaa. Eipä ollut kummoinen estetreeni, pitää yrittää varata maneesi ensi viikolla  ja hankkia paikalle joku nostelemaan puomeja.

Perjantaina eli tänään Winnie sai kevyemmän treenin kun sellaisen olin kerran luvannut. Kävin tallilla heti koulun jälkeen ja suuntasin maneesille ilman satulaa. Lupasin itselleni ja ponille, että lopetan ratsastuksen siinä vaiheessa, kun poni kulkee hyvin avuilla. Liian usein jään fiilistelemään hyvin liikkuvaa ponia ja jatkan ratsastusta malttamatta lopettaa. Toki ponille olisi reilua päästä välillä vapaalle siinä vaiheessa, kun se on tehnyt työnsä hyvin. Tänään siis tehtiin vähän väistöjä käynnissä ja ravissa, tehtiin temponvaihteluita, keskityttiin laukassa nostoihin ja hyvään tahtiin sekä taivuteltiin kaikissa askellajeissa. Vähän yli puolisen tuntia ratsastin ja olin kovin tyytyväinen itseeni, kun maltoin päästää ponin työnteosta. ;) Lopuksi verkattiin käynnissä leikkien seuraa johtajaa, jolloin poni sai käydä myös piehtaroimassa.
6

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Treeniviikko -haaste, osa 1

Sain Lumimyrskyssä -blogista mukavan oloisen haasteen, johon vastailen tämän viikon kuluessa. En olekkaan pitkään aikaan ottanut mitään haasteita vastaan, vaikka niitä aika paljon tuleekin. :)

Haasteen antaja suunnittelee haastamalleen bloggaajalle hänelle sopivan viikko-ohjelman, jota vastaaja noudattaa parhaansa mukaan. Haastaa voi siis luonnollisestikin vain hevosenomistajia tai muita bloggaajia, joilla on mahdollisuus päättää hevosen viikko-ohjelmasta.Treenipäivien järjestystä saa muuttaa tarvittaessa ja luonnollisestikin valmennukset menevät muun suunnitellun treenin edelle.

Iitun haaste tälle viikolle näyttää tältä.


Ma: Taluttelua (Vapaapäivä)
Ti:Perltorallia,hikeen
Ke:Esteitä,jumppasarja (maks. 70cm) rennompaa hyppelyä
To:Kouluratsastusta,laukat,hikeen
Pe:Peltorallia,kummiskin ainakin 10min laukkaa
La:Ilman satulaa, jotain rennompaa,kummiskin ainakin 10min laukkaa
Su:Kouluratsastusta,laukat,hikeen



Iitu tuntee minut ja Winnien ratsukkona ja osaakin suunnitelmassaan tarttua meidän kompastuskiviin; ratsastan aivan liian vähän laukkaa ja treenaan todella harvoin hevosta vähänkään hikeen. Tarkoituksena olisi kerätä Winnielle vielä lihasta ympärilleen, mutta se ei onnistu, mikäli ratsastan liian rennosti.

Joudun vähän vaihtelemaan treenipäivien järjestystä, joten viikko tulee näyttämään tältä.


Ma: Kouluratsastusta, laukat, hikeen
Ti: Vapaa
Ke: Pellolle, hikeen
To: Esteitä, jumppasarjaa
Pe: Rennompaa menoa ilman satulaa
La: Kouluratsastusta ( vuokraaja ratsastaa)
Su: Pellolle, vähän kevyemmin


Maanantain treenin suoritinkin jo onnistuneesti; ratsastin vähän reilun tunnin samoja asioita kuin viime sunnuntaina valmennuksessa. Kiinnitin huomiota siis siirtymisiin, laukannostoihin ja siihen, että poni kantaa itsensä ja oikein taipuneena. Lisäksi tehtiin pohkeenväistöjä. Poni hikosi kainaloistaan ja kaulastaan, tehtävä siis suoritettu!

Tiistaina poni vietti ansaittua vapaapäivää.

2

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Karvakorvan identiteettikriisi

Käytiin Winnien kanssa meidän mukavuusvyöhykkeen ulkopuolella; ihan oikeassa kouluvalmennuksessa. Esteet on ollut meidän juttu, kun silloin saa mennä lujaa ja ratsastuksessa keskitytään vähän eri asioihin; esteiden hyppääminen ei ole niin pilkunviilaamista. Tokihan juu "kouluratsastus on esteratsastuksen perusta ja perusasiat täytyy olla kunnossa ennen kuin lähdetään hyppäämään", mutta esteillä pärjää kyllä vähän suuremmilla linjoilla; on helpompi pärjätä esteillä kuin koulussa.
Lupauduin kuitenkin osallistumaan Ville Vaurion valmennukseen toisen ponin kanssa. En todellakaan ollut innoissani tunnista, pääasiassa stressasin valmentajan tuomiota, kun Winnie on niin osaamaton ja itse en osaa ratsastaa sitä. Näin mielessäni kuvan valmennuksen kulusta; Winnie hyppii ja loikkii, minä tipun, poni ei nosta laukkaa, se pukittaa, jumittaa ja suostuu juoksemaan vain pää pilvissä. Itse taas könötän, jalkani heiluu ja loikin kuin perunasäkki ponin selässä.

Kauhukuva ei onneksi ihan käynyt toteen. Alkutunnista valmentaja kyseli meistä vähän ratsukkona; millainen tapaus Winnie on, mitä me osataan, mikä on hankalaa ja missä Winnie on hyvä. Totesin ettei kumpikaan meistä osaa kamalasti mitään, laukka on hankalaa, mutta ainakin poni pysähtyy hyvin. Tämän pohjalta Ville keksi meille tekemistä ja neuvoi hankalissa asioissa.

Aloiteltiin verryttelemällä itsenäisesti ravissa ja laukassa samaan tapaan kuin yksinkin treenatessa. Winnie toimi yllättävän kivasti; liikkui rennosti ja hakeutui tasaisesti kuolaimelle. Ville neuvoi taivuttamaan ponia sisäpohkeella niin, että poni antaa periksi pohkeelle. Winnie ei saanut lupaa nojata pohjetta vasten, vaan sitä piti huomauttaa terävästi ja kehua, kun se kantoi itsensä oikein taipuneena.

Työskenneltiin ympyrällä tehden siirtymisiä  ja ratsastettiin kulmia ja voltteja. Jälleen ponin piti kantaa itsensä; pidäte ulko-ohjalla, sisäpohje ratsastaa. Ravissa Winniestä tulikin varsin hyvä, se liikkui valmentajan sanojen mukaan hyvässä peräänannossa. Pitkille sivuille sain tehtäväksi ratsastaa keskiravia, vaikka enhän minä edes tiedä mitä se on! Reippaasti ohjaa kohti ratsastaen saatiin kuitenkin aikaiseksi reipasta ja lennokasta ravia, joka ilmeisesti hyväksyttiin paikoitellen keskiraviksi. :)

Laukka on ollut Winnielle aina ongelma ja siihen pureuduttiin tälläkin tunnilla. Ohjeet olivat saman suuntaisia kun olen saanut muiltakin valmentajilta; taivuta, johda, nosta. Sisäpohje täytyy jälleen saada kunnolla läpi, että on mahdollista saada edes jonkinmoinen laukannosto. Poni parani pikkuhiljaa ja alkoi nostaa laukkoja nopeammin ja pienemmistä avuista. Edelleen nostot olivat kuulemma "hirveitä", mutta on niissä mahdollisuus parantua.

Olin kyllä todella positiivisesti yllättynyt valmennukseen ja myös valmentajan kommentteihin ponista; Winnie on kuulemma oikein mukavan näköinen poni ja sillä on hyvä ravi. Se liikkuu myös kauniissa muodossa ja on kehityskelpoinen sekä oppii nopeasti. Saatiin me myös komennus osallistua koulukisoihin, aika hurjaa!




1

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Postiponi kiittää 300 lukijaa

Herranjestas sentään, pari vuotta sitten kavereiden ja omaksi iloksi perustettu Essin poniblogi on kerännyt jo hurjat 300 lukijaa! Hitsi vie, aika hurjaa! Kiitos kovasti jokaiselle, teille on mukava kirjoittaa. :)
Eiköhän nyt vihdoin ole siis jo videopostauksen aika!

8

torstai 14. maaliskuuta 2013

Winnie vastaa

Kiitos kamalasti mukavista kysymyksistänne ja iloisista terveisistä! Tässä minun ajatuksiani ponin elämästä.


Ketkä ovat ystäviäsi? (ihmisistä)
Kaikki ihmiset, joilla on herkkuja ja rapsuttavat kädet, ovat minun ystäviäni! Jotkin ihmiset luen myös ystäviksi, vaikkei heiltä herkkuja aina saakkaan. Esimerkiksi Nenna on hyvä kaverini, hän hoitaa minua välillä kisoissa.

Kuka on paras hevoskaverisi?
Paras hevoskaverini on varmasti naapurini, minua vähän vanhempi ponitamma. Me tulemme oikein hyvin toimeen keskenämme ja tykkäämme välillä rapsutella toisiamme!

Kummasta tallista pidät enemmän, Metsäkylästä vai nykyisestä?
Metsäkylä oli mukavammalla paikalla, kun siellä oli rauhallisempaa ja maastoillessa pääsi metsäänkin. Muuten tykkään enemmän tästä nykyisestä kodistani, kun saan asua ulkokarsinassa ja ulkoilla todella paljon enemmän kuin aikaisemmassa kodissani. Siellä jouduin olemaan aika paljon sisällä ja se on minusta kovin tylsää.

Paras herkku?
Kaikki herkut käy! Paitsi banaanista en pidä.. Lakun makuiset namini ovat ehkä kaikista parhaita.


Muistatko vielä vanhan hoitajasi? 
Kyllä minä muistan, minulla on aika hyvä muisti! Muistan helposti erityisesti ne ihmiset, jotka ovat olleet minulle mukavia ja antaneet herkkuja.

Entä muistatko varsasi ja vanhat tallikaverisi?
Muistan minä heidätkin, tosin en tiedä tunnistaisinko varsaani enää. Hän on varmaan kasvanut kovasti...

Mitä tykkäät touhuta eniten Essin kanssa?
Kaikki leikit ovat parhaita; hippaleikki, jalkapallo ja poniagility. On kivaa kun saan vähän miettiä ja pohtia ja käyttää aivojani, eikä minulle suoraan kerrota mitä pitää tehdä!

Mikä on esteistä parhain?
Tykkään hypätä keskikokoisia oksereita, koska ne on ehkä helpoin hahmottaa. Isoilla esteillä joudun pinnistelemään, kun aivan pikkuruisissa taas ei ole mitään haastetta.

Korkein este jonka olet hypännyt?
Se oli minua yli ryntäisiin asti korkea, aika iso siis! En tiedä kuinka korkea este oli senteissä tai metreissä, mutta hyppäsin siitä yli ilman ratsastajaa. Essin kanssa olen hypännyt kuulemma metrin, aika isolta sekin tuntui. Tietenkin hyppäisin isommastakin yli, mutta kun tuota kuskia kuulemma jännittää. Minä ylittäisin vaikka pieniä taloja...

Mikä on sinussa parasta ja huonointa?
Minussa on vaikka miten paljon parhaita puolia! Olen ihana, suloinen, kaunis, huumorintajuinen, fiksu, leikkisä, pirteä, iloinen, ystävällinen, pörröinen, taitava, oppivainen, ainutlaatuinen ja vaikka mitä muuta. Huonoja puolia minussa ei olekkaan, eihän?!

Missä olet syntynyt ja milloin?
Olen syntynyt vähän lämpimämmässä ja erilaisessa paikassa kuin nykyinen asuinpaikkani. Siellä puhuttiin myös ihan eri kieltä. Minulla on pian synttärit, täytän jo 7 vuotta! Tarkemmat syntymätietoni löytyy kuulemma tuosta oikealta kuvaani klikkaamalla.

Mikä on ärsyttävin tapasi?
Eihän minulla ole ärsyttäviä tapoja? Essillä niitä taas on.. Välillä se jahtaa minua iltaisin pitkin tarhaa, kun ei se ymmärrä etten halua mennä sisälle karsinaan yöksi. Se myös nostelee jalkojani, vaikka hyvin tietää, etten jaksaisi pitää etenkään takajalkojani ylhäällä. Se on myös ärsyttävää, kun Essi komentaa, kun yritän vain kovasti helliä ja pusutella sitä. Minä vain saan välillä hirvittäviä hellyyskohtauksia, enkä voi itselleni mitään! Välillä voisin kiivetä vaikka tuon tytön syliin.

Mitä et voi sietää?
Sadetta, en todellakaan voi sietää sitä. Sateisina päivinä pitäydyn mielelläni sisällä karsinassani ja korkeintaan kurkistelen ovelta maailman menoa. En tykkää kun pääni ja harjani kastuu...

Kuka sinut omistaa?
Minä olen vähän niinkuin villihevonen, vapaa sielu! Entinen kotitallini kuulemma omistaa minut, mikä tuntuu vähän hassulta, kun asun kuitenkin aivan toisessa paikassa Essin kanssa.

Tykkäätkö enemmän kouluratsastuksesta vai esteistä?
Esteistä, ehdottomasti! Tykkään vauhdista ja hurjista tilanteista, tykkään mennä lujaa ja korkealta! Hypätessä pääsen näyttämään kuinka rohkea ja taitava minä olen. Kouluratsastus on välillä vähän tylsää, enkä ole siinä ihan niin hyvä, kun pitäisi keskittyä niin kovasti. Jos joudun treenaamaan paljon vain kouluratsastusta, keksin mielelläni jekkuja, että pääsisin seuraavana päivänä tekemään taas jotain mieltä virkistävämpää.

Miltä tuntuu olla blogin päätähti?
Onhan se hienoa, tuntuu kivalta kun niin moni on kiinnostunut ja tykkää minusta!

Menetkö koppiin kiltisti, vai keksitkö jekkuja?
Minähän en tee mitään käskystä, vaan ihan omasta halustani. Riippuu siis siitä, saanko mennä koppiin itse, vai käskeekö joku. Komennettaessa tykkään jekkuilla ja palauttaa ihmisen takaisin maan pinnalle; minuahan ei pakoteta! Voin mieluusti ärsyttää käskijää kävelemällä edestakaisin lastaussillalla, mutta menemättä kuitenkaan kokonaan koppiin. Hauskinta on kävellä koppiin melkein kokonaan, mutta niin ettei takapuomia saa ihan kiinni! Siinä vaiheessa on oikea hetki peruuttaa taas pois. Jos taas saan ihan itse päättää koppiin kävelemisestä, niin voin mennä sinne nopeastikkin. Riippuu ihan päivästä ja siitä, tekeekö mieleni matkustaa. Essi on kyllä oppinut myös jekuttamaan minua; unohdan itse jekkuilun kokonaan, kun tarjolla on ruokaa. En voi vastustaa herkkuja ja kävelen ihan huomaamattani sisälle traileriin.

Mikä on paras vuodenaika?
Kesä, koska silloin saa syödä ihanaa vihreää ruohoa! Silloin ei tarvitse myöskään käyttää takkeja, niiden pukeminen ja riisuminen on vähän turhaa hommaa.

Kumpi, maastoilu vai kouluvääntö?
Maastoilu ehdottomasti! Kouluvääntö on mukavaa vain vähissä määrin, maastossa taas on mukava tutkailla maisemia ja haistella erilaisia tuoksuja. Siellä saan myös mennä välillä lujaa!

Haluaisitko/tykkäätkö kisata?
Tykkään kilpailla esteillä, silloin ei haittaa vaikka vähän jännittäisin, kun voin keskittyä vain menemään kovaa ja korkealta. Koulun kisaaminen taas ei ole niin mukavaa, kun pitäisi keskittyä niin kovasti. Toisaalta on kyllä kiva olla huomion keskipisteenä, yleensä kaunista ulkomuotoani ihastellaan ja kehutaan kovasti, vaikken ihan jaksaisikaan käyttäytyä. Kilpailisin mielelläni enemmänkin.

Mitä toivoisit Essiltä enemmän? 
Herkkuja ja rapsutuksia! Olisi välillä myös mukavaa, jos hänellä olisi vielä enemmän aikaa minulle. Olisi kiva leikkiä yhdessä enemmän ja käydä oikein pitkillä kävelyillä. Viihdyn minä hyvin ponikaverini kanssa, mutta pidän ihmisseurastakin.
12

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Valloittava karvakasa




Winniestä lähtee kamalasti karvaa, hyi! Pöllyävä irtokarva on asia, jota en vain voi sietää. Vihaan sitä, kun kaikki ponin varusteet, loimet ja myös omat vaatteet on aivan täynnä sähköistä pientä karvaa, joka ei lähde pois niin millään, mutta takertuu kyllä taas eteenpäin muihin vaatteisiin, auton penkkeihin ja vaikka mihin, minne sitä karvaa ei haluaisi. Poni saikin eilen perusteellisen harjauksen kumisualla ja hööksin taikaharjalla ( jotain kumisuan ja piikkisuan väliltä, irrottaa mukavasti karvaa).
Karvanlähtö ei loppunut sitten millään; karvaa vain tuli ja tuli ja tuli, mutta poni ei näyttänyt yhtään sen kaljummalta. Lopulta oli siis pakko luovuttaa ja hyväksyä todellisuus, että ratsastushousut peittyisivät irtokarvoista, kun selkään istuu ilman satulaa.

Pikkuserkkuni Jenni oli vaihteeksi taas tallilla mukana kuvaamassa omalla kamerallaan. Ilma oli kuvaamisen suhteen mitä mainioin, kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Melkein tuntui jopa liian kirkkaalta, kun aurinko heijasti lumen pinnasta. Suunnattiin ponin kanssa kentälle pelkkä riimu varustuksena. Viime kerrasta onkin aikaa, kun olen Winniellä ratsastanut riimun kanssa. Poni toimii sillä niin vallan hyvin, että pitäisi ottaa tavaksi vähän useamminkin. Karvakasa oli kovin miellyttävä ja pehmeä ratsastaa, vaikkakin se kärsi kamalasta pissahädästä. Silloin Winnie ei suostu laukkaamaan, vaan punkee sisälapa edellä sisälle ja jumittaa. Hetken yrittämisen ja keskustelun jälkeen laukkakin lopulta nousi ihan nätisti ja säilyi myös.


Varmaan vajaa puolisen tuntia kului riimulla ratsastaessa, jonka jälkeen riisuin ponilta riimun ohjineen ja jäin ratsastamaan pelkällä kaulanarulla. Ohjaus oli alkuun vähän hakusessa, mutta parani nopeasti kehujen avulla. Käänsin Winnietä sekä painolla, pohkeella, katseellani että kaulanarulla. Oikeasta reaktiosta poni sai kehuja ja vähitellen se alkoi taas toimia yhä pienemmistä avuista. Ravailtiin ympyröillä ja kahdeksikolla ja tehtiin paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä. Parasta Winniessä on se, että sillä toimii jarrut aina ja joka tilanteessa; sain ponin pysäytettyä reippaasta ravista vain tiivistämällä istuntaa ja vetämällä vähän kaulanarusta.

Tällä kertaa treenattiin vain käynnissä ja ravissa, säästettiin laukka seuraavaan kertaan, ettei haukkailla liian suuria paloja kerralla. Onnistumisiin kun on aina hyvä lopettaa, niin hommasta jää hyvä mieli sekä kuskille että ponille. :)

PS! Vielä on aikaa jättää kysymyksiä Winnielle, kysymyksiä ponipallerolle voi jättää tähän ja edelliseen postaukseen. :)





































































































20

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kysy Winnieltä!

© Jenni
Hei kaverit, nyt teille tarjoutuu vihdoinkin ainutlaatuinen tilaisuus kysyä blogin päätähdeltä, eli minulta Winnieltä ihan mitä tahansa! Tähän asti Essi on ollut niin kamalasti äänessä ja vastaillut puolestani myös minua koskeviin kysymyksiin, joten korjatkaamme tämä vääryys nyt heti. Kysyä saa torstai iltaan saakka, jonka jälkeen vastailen kysymyksiinne Essin avustuksella. Kysykää mitä tahansa pörröisen ponin elämästä!
9

Vuosi Winnien elämästä

Olen kehittänyt jonkinlaisen pakkomielteen Winnien menneisyyteen. Puolitoista vuotta olen villisti googletellut ja etsinyt tietoa ponin sukutaulusta, kasvattajasta, synnyinpaikasta ja entisistä omistajista. Jotain olen löytänytkin, kun lähtötilanteessa tiesin ainoastaan tamman nimen.

Pikaisella googlettelulla löytyy vain yksi näyttelytulos vuodelta 2007. Tuosta selviääkin jo syntymäaika, kasvattaja sekä isä ja emä.

Pitkään luulin että Winnie on syntynyt Saksassa, mutta tässä vähän aikaa sitten koin hurjan valaistumisen, kun ymmärsin, että kyseessä onkin Hollanti. Kieli muistutti vain liikaa saksaa.. Poni on siis syntynyt 30.4. 2006 Hollannin Harskampissa.

Windroos tarkoittaa kompassia, englanniksi se kääntyy muotoon "compass card". Nyt tidänkin, miksi ponin silmät ja korvat pyörivät välillä niin villisti sen päässä. ;) Sehän on vain kadottanut maan magneettikentän ja yrittää taas etsiä pohjoista!

Windspiel
Winnien emästä ei löydy kertakaikkiaan mitään tietoa koko internetin ihmeellisestä maailmasta. Isä sen sijaan on Windspiel, muistaakseni vuoden 2008 paras haflinger ori. Koska tamman kasvattajistakaan ei oikeastaan löydy mitään tietoa, on hyvin mahdollista, että tässä tapauksessa on laitettu oma pikku tamma kantavaksi hienosta orista toivoen vähän hienompaa varsaa.




Arachon
Winnie on astutettu kolmevuotiaana vuoden 2010 voittajaorilla Arachonilla. Ilmeisesti tamma on tuotu astutusvuonna, eli 2009 Suomeen. Käsittääkseni Winnie on myös kantakirjattu Hollannissa.

Tämän pidemmälle en kyennyt itsekseni ponin elämästä selvittämään, vaikka kuinka yritin. Kuin sattuman kautta minuun otti kuitenkin yhteyttä ihminen, joka epäili tamman olevan itselleen tuttu. Muutamien sähköpostien vaihtamisen jälkeen kävi selväksi, että samasta ponista on kyse.

Winnie on varsonut Suomessa suloisen tammavarsan "Blondin" keväällä 2010 ja laiduntanut sen kanssa kesällä yhdessä toisten tammojen ja varsojen kanssa. Winnie on tullessaan (ja lähtiessään) osannut vain perusasiat ja ollut jokseenkin hankala laukassa. Luonteen puolesta tuo sama poni on edelleen tunnistettavissa, vaikkakin parannustakin on tapahtunut; Winnie oli toisinaan säikky ja saattoi komentaa ihmistä näykkimällä, mutta oli kuitenkin kiltti ja sosiaalinen. Näykkiminen jäi muutossa kertaheitolla pois, kun poni sai ehkä ensimmäistä kertaa elämässään kunnolliset ja todella tiukat rajat. Aikaisemminkin Winnie oli ajautunut helposti ihmisen tilaan ja törmäillyt taluttaessa, mikä kertoo vain siitä, ettei ponille oltu koskaan opetettu ihmisen tilasta pois pysymistä.

Kaikista hassuin juttu on, että ponin entinen hoitajakin tunsi tamman nimellä Winnie. Metsäkyläänhän poni tuli vain nimellä Windroos ja sain tehtäväkseni keksiä sille nimen, jonka tuntiratsastajatkin oppisivat. Mietin väännöksiä nimestä kuten Windy, Rose ja Winnie, joista päädyin viimeisimpään, kun se sopi parhaiten omaan suuhun. Ilmeisesti poni on Suomeen tullessaankin näyttänyt niin ilmetyltä Winnieltä, että se sai tuon nimen jo silloin. :)

Oli mukava kuulla, että Winnie on muuttunut paljon hyvään suuntaan. Tamma on oppinut paljon kouluratsastuksessa ja käyttäytyykin vähän paremmin. Esteitä Winniellä ei oltu koskaan hypätty, joten arvelin ihan oikein, kun viime keväänä lähin ponilla ensimmäisiä kertoja hyppäämään. Ihan hieno suoritus ponilta siis; puolen vuoden amatööriratsastajan este"ratsutus" takana ja tamma hyppii jo 70 cm ratoja puhtaasti. :)
11

maanantai 11. maaliskuuta 2013

kuvia!

Valtaisa kiitos hienoista kuvista Katja Virolainen / Fotoinspiration ja Lauri Majamaa ! :)

© Katja Virolainen
© Lauri Majamaa
© Katja Virolainen
© Katja Virolainen














© Katja Virolainen









© Lauri Majamaa
© Katja Virolainen
© Lauri Majamaa
© Lauri Majamaa
© Katja Virolainen
© Katja Virolainen













© Katja Virolainen


© Lauri Majamaa
© Lauri Majamaa


© Lauri Majamaa

6

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat