maanantai 30. kesäkuuta 2014

Venyy ja taipuu

Huh huh, kuvamateriaalia ja kerrottavaa pukkaa niin paljon, etten ehdi blogin päivittelemisen kanssa perässä! On tullut ratsasteltua siellä täällä ja tuolla, kentällä ja maastossa, Hartsalla, Ebyllä ja Aksulla. Ollaan kuvailtu taas Moonan kanssa päittäin ja Viivikin on käynyt heilumassa kameran kanssa kentällä, joten pikkuhiljaa pitäisi saada jo kuvia esillekkin ennen kuin pääsevät ihan kasautumaan.

Tässäpä nyt ensimmäisenä kuvat viimeviikkoisesta tuuppailusta Hartsan kanssa, taidettiin tehdä askeleenpidennyksiä ja siirtymisiä tuolla kertaa. Eikös tuo huopa sovikkin ihan kivasti? Iso kiitos kuvista Viiville!

Alkuun rennosti...

Ja vähän venyen pidemmälle..

Ja vähän hallitustikkin.



Venyy loputtomasti!


Tykkään tästä kuvasta jotenkin tosi kovasti! Vaikkakin Harri on kovin saastainen. B)

Kovin on läikikäs ja likainen!



Lopuksi Hartsa sai toimia vielä alkeisratsuna kaverille. Fiksu Harri!

1

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kesävideo



Tarkoitus oli vain kasata yhteen Viivin eilen kuvaamia videopätkiä, mutta innostuinpa vähäsen. Mukana nyt siis myös Moonan kuvaamia videoita pellolta varmaan parisen viikkoa sitten. :)
2

torstai 26. kesäkuuta 2014

Väistöjä ja voltteja

Viivi oli taas kerran ihana ja raahautui seurakseni tallille, kun ratsastin Harrin. Kipiteltiin iltaruokinnan jälkeen tyhjälle kentälle, jonka toinen reuna tosin muistutti enemmän järveä kuin ratsastuskenttää. Koska oltiin kuitenkin yksin, mahduttiin tekemään töitä ihan riittävästi puolikkaallakin kentällä.

Tällä kertaa treenailtiin pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa ja laukassa työskentelin ympyrällä ja pienillä volteilla. Harri oli oikein kiva ratsastaa, paljon rauhallisempi kuin viime aikoina muuten ja myös pääosin kevyt kädelle. Laukka lyheni kivasti ja väistötkään ei muistuttaneet niin pahasti banaania kuin esimerkiksi viime valmennuksessa.

Mitäpä tässä sen suurempia selostamaan, jos kerrankin jättäisi selittämisen vähemmälle ja antaisi kuvien kertoa!

























0

Varusteurheilijan huippusuoritus

Ikinä en ole ollut erityisen hyvä missään urheilussa. En juoksemisessa, en pallopeleissä, uimisessa tai missään muussakaan, vaikka kaikkea mahdollista on tullut harrastettua satubaletista kilpauintiin ja koripalloon. Varusteurheilu on vihdoin laji, jossa pärjään ja yllän ihan palkintosijoille saakka!

Juhannuksen jälkeen vietetäänkin taas varusteurheilijoiden urheilujuhlaa, kun joka paikassa on ratsastusvarusteet alennuksessa. Tällä kertaa olin valmistautunut hirmu huonosti, en ollut edes suunnitellut ostavani mitään tai tehnyt edes kauppalistaa ( eli listaa varusteista, joiden hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta olen pystynyt vakuuttamaan itseni). Kaboom, olinkin yllätysvoittaja!

Kävin tuossa edellispäivänä poliisilaitoksella uusimassa passia ja suoriuduinkin toimituksesta niin nopeasti, että minulle jäi ylimääräistä aikaa kulutettavaksi ennen kuin näkisin serkkuni. Hööks osui sopivasti matkan varrelle, joten käväisin siellä kuluttamassa aikaa (ja rahaa). Oli varsinainen ilo silmälle nähdä liikkeen ikkunoissa isot -50 % mainoskyltit, en edes tiennyt alennusten alkaneen!

Hööksistä tarttui mukaan itselleni hurjan kiva pinkki JH Collectionin huppari ja Harrille Lami-Cellin limen vihreä kouluhuopa ja siihen sopivat jalustinkumit. Tuota huopaa olin ihastellut jo aikaisemmin, mutta olin kieltäytynyt maksamasta yli 40 euroa tavallisesta huovasta vain sen merkin takia. Nyt tuokin oli puoleen hintaan, joten pakkohan se oli ostaa. Sitäpaitsi ihan oikeasti Harrilla ei edes ole valtavaa määrää satulahuopia! Itselläni on vain kolme huopaa, joista yksi on pinkki, eli ei niinkään edustuskelpoinen. Nyt voi taas hyvillä mielin vaihtaa huopaa puhtaaseen, kun ei tarvitse ihan joka toinen päivä olla pesemässä hikisiä huopia kotona.
Huppari taas oli oikea löytö, koska jäljellä oli enää muutama kappale, jotka olikin kokoa XL. Yhden XS kokoisen löysin pinosta ja se sopi päälle kuin mittatilauksena tehty, joten pakkohan se oli ostaa!



Käytiin toisena päivänä pyörähtämässä äidin kanssa kaupungilla ja siinä samassa poikkesin käymään Reunoksella. Olin jo pitkään ihastellut BR kouluratsastussuojia ja harkinnut pitkään ja hartaasti niiden hankkimista, koska olen lopen kyllästynyt pyörittämään päivittäin neljää pinteliä edestakaisin ja kuraisilla keleillä pesemään ja kuivaamaan saastaisia pinteleitä. Suojahyllystä en himoitsemiani suojia enää löytänyt ja harmistuinkin vähäsen, kunnes löysin rakkauteni alekorista! Pakkohan nuo oli ostaa, kun ihan oikeasti tulevat tarpeeseen eivätkä olleet enää hullun hintaisetkaan. Hetken mietin tuota väriä, mutta päädyin siihen lopputulokseen, että hopea on varmasti oikein tyylikäs. Perus musta on vähän tylsä ja valkoinen on salamana aivan likainen, joten hopea on varmasti ihan kiva vaihtoehto. Tykkään näistä ihan valtavasti! Sitäpaitsi vaikka nämä nyt kiiltävät onkin, eivät sentään ole pinkit tai vaaleanpunaiset. ;) Neutraali ja hillitty väri siis periaatteessa kuitenkin!

Pääasiassa juoksutukseen ja irtojuoksutukseen ostinkin Harrille Eskadronin jännesuojat etujalkoihin jo keväällä, mutta nyt vihdoin löysin netin hevostarvikekirpparilta saman sävyiset takasuojat. Tähän sakka Harri onkin käyttänyt Winnien vanhoja cob kokoisia suojia takasissaan. Tämäkin oli siis ehdottomasti tarpeellinen ostos!

Shoppailureissulta äidin kanssa tarttui mukaan myös Monty Robertsin hevoskuiskaajan käsikirja, josta olen itseasiassa hyvin innoissani! Olen tuota kirjaa himoinnut jo varmaan vuosia, mutta en ole raaskinut ostaa sitä vajaalla 50 eurolla. Nyt kirjasta oli vihdoin tehty suomenkielisenä pokkariversio, jolloin hintakin oli puolittunut. Kiva päästä vihdoin opiskelemaan vähän lisää maastakäsittelystä ja ylipäätään hevosen käyttäytymisestä, tähän mennessäkin kun olen suurimman osan maastakäsittelyjutuista oppinut lukemalla. 

1

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Hyppyjä hiljaisuudessa

Eilinen taisi olla säiden puolesta kamalin kesäpäivä tähän mennessä. Aamu alkoi sateella ja jatkui ukkosella ja kun vihdoin taivas näytti selkiytyvän, alkoi sama homma uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan aina vain iltaan saakka. Olin enemmän kuin onnellinen siitä, että Aksun kotitallillakin on maneesi!

Ohjelmassa oli siis Matti Eklundin estevalmennus, joka olisi meille Aksun kanssa toinen laatuaan. Taivas oli kirkkaan sininen kun saavuttiin Sirun kanssa tallille. Aksu möllötteli tyytyväisenä laitsalla ja varustamisen jälkeen verkkailinkin ponia kentällä käynnissä ja ravissa ennen valmennusta. Hetken jo harmittelin, että valmennus tosiaan on maneesissa, vaikka ilma näytti niin kivalta. Kuuden jälkeen siirryttiin maneesiin ja hyvä jos vartin verran ehdittiin ratsastaa, kun sade jo alkoi. Yhtäjaksoisesti satoi kaatamalla ja ukkosti varmaan puolet valmennuksen ajasta, mikä osaltaan vaikeutti ohjeiden välittymistä valmentajalta ratsastajille. Tehtävät tulikin hypättyä pääosin "hiljaisuudessa" sateen hakatessa maneesin kattoa niin, että valmentajan kommentit sai vasta tehtävän jälkeen. Virheiden korjaaminen tehtävän aikana oli siis omalla vastuulla, kun valmentajan ääni ei olisi kuulunut sateen pauhun yli laisinkaan.

Koska valmennus oli suht pimeässä maneesissa, en edes ottanut kameraa mukaani. Siru kuvasi siis vain videopätkiä, jotka kokosinkin kaikki videolle. Alla olevalla pätkällä on siis kaikki hypyt koko valmennuksesta, niin onnistuneet kuin epäonnistuneetkin.

Aloiteltiin puomitehtävällä, jolle Aksu ravasi kivan aktiivisesti. Puomien jälkeen lisättiin laukannosto ja puomi/kavaletti laukassa. Muut tehtävät näkyykin videolta. Keskityttiin valmennuksessa suhteutettujen ja sarjavälien ratsastamiseen sekä laukan säätelemiseen hyppypaikan löytämisessä erilaisilla teillä. Helpoilla ja suorilla teillä hevonen saa edetä ja imeä esteelle, kun taas uusintateillä saakin vähän tuntua siltä, että hevonen kiipeää esteestä yli. Tiukemmilla ja lyhyilläkin teillä on kuitenkin mahdollista ratsastaa erilaisia hyppyjä ja eri paikoista - tätä treenattiin porttiesteellä, jolle lähestyttiin ensin diagonaalilla ja heti toistamiseen vielä pieneltä ympyrältä.

Muutaman hyppypaikan mokasin, kun en ratsastanut Aksua tarpeeksi lähelle estettä tai vastaavasti taas päästin sen liian lähelle. Nämä mokat johtui pääosin siitä, etten vain ratsastanut tarpeeksi eteen. Saisin totutella siihen ajatukseen, että Aksu saa oikeasti laukata reippaasti eteen, enkä saisi himmailla siinä pelossa, että nopeasta vauhdista hypätessä poni vaikka pukittaisi helpommin. Oikeastaanhan homma menee lopulta ihan päinvastoin; kovemmassa (tai siis riittävässä) vauhdissa tulee parempia hyppyjä, jolloin niihin pääsee myös helpommin itse mukaan, eikä poni saa aihetta pukittaa kun en häiritse sitä hypyn alastulossa. Parhaat hypyt saatiinkin suhteutetuilta linjoilta, jolloin poni pääsi laukkaamaan esteiden välissä eteen isoa laukkaa.

Valmennuksesta jäi oikein hyvä fiilis, saatiin Aksun kanssa hyviä hyppyjä ja koko homma tuntui oikein sujuvalta. Valmentajakin tuntuu meille sopivalta, olin oikein tyytyväinen! Aksukin käyttäytyi jälleen hurjan hyvin, vaikka kuskia vähän jännittikin kamala ukkosen jyrinä. En ole päässyt kokemaan vielä ollenkaan sitä ponia, jonka piti pukittaa herkästi esteiden jälkeen! Aksu tuntuu varmalta hyppääjältä ja meillä sujuu kyllä yhteistyö mielestäni oikein kivasti. Näin hyvien ja hallittujen hyppyjen jälkeen tutustuminen tallin lähimetsän pikkuisiin maastoesteisiinkään ei tunnu mahdottomalta ajatukselta!


1

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Sataa sataa ropisee


Kelit on vain pahentuneet entisestään, tuntuu että viimeiseen viikkoon ei ole tapahtunut mitään muuta kuin satanut vettä. Ratsasteltua on tullut siis maneesissa neljän seinän sisässä, joten kuviakaan ei ole nyt tarjota. Harri on liikkunut viimeaikoina myös hyvin paljon maastakäsin. Olen juoksuttanut, kävelyttänyt maastossa ja irtojuoksuttanut. Harri tuskin pistää pahakseen, vaikken selkään olekkaan kiivennyt ihan yhtä usein kuin yleensä. Pääasia että hevonen liikkuu kuitenkin lähes päivittäin!

Edellispäivänä ratsastin Hartsan ja meno muistutti hyvin pitkälti pendolinoa. Kiire oli kova, eikä keskittyminen ollut ihan helppoa, kun sade ja tuuli piiskasi maneesin seiniä. Rauhoittuihan tuo ruuna lopulta ja oli ihan mukavakin ratsastaa, mutta näin tarpeellisemmaksi päästää Hartsan seuraavana päivänä irti kentälle kuin ratsastaa toisena päivänä peräkkäin. Taisi olla ihan oikea päätös, kun tuo näytti niin nauttivan taas tuulesta korvissaan. Eipä tarvinnut paljoa kannustaa, kun tuo pitkäjalkainen sankari viiletti taas kenttää ympäriinsä ja pukitteli mennessään.

Toivon sydämeni pohjasta, että kelit vähitellen paranisivat ja päästäisiin tekemään kesäisiä juttuja. Pellolla olisi ihanaa ratsastaa ja yhtä uutta maastoreittiäkin olisi kiva päästä testailemaan. Lisäksi Harri kaipaisi kovasti pesua!

Tänään Hartsa viettää vapaata, kun minulla on Aksun kanssa estevalmennus illalla. Siru lupautui taas kameramieheksi, joten palailen aiheeseen kuvien ja tai videoiden kera myöhemmin. :)

Sainpa muuten vihdoin aikaan vähän kesäisemmän ulkoasunkin! Alkaa tuntua, että olen täysin käpälä bannereiden ja ulkoasun kanssa, joten mikäli joku tuntee pakottavaa tarvetta tehdä hyväntekeväisyyttä ja askarrella tyylikkäämmän ulkoasun ja bannerin, niin ilomielin saa joko jättää yhteystietoja kommentoiden tähän alle tai heittää sähköpostilla essimon12 ( at ) gmail.com, niin voin lähetellä materiaalia!



7

torstai 19. kesäkuuta 2014

Avautuminen Suomen kesästä

Kesän määritelmään kuuluu mielestäni aurinko, lämpö, biitsi ja ruskettuminen, tai siis minun tapauksessani palaminen. Mistään tästä ei kuitenkaan ole ollut nyt tietoakaan! Ei paljon lohduta, että on lomaa, kun ilmat on täyttä kuraa. Säälittävää joutua odottelemaan kesää ja kun se kesäkuu ja loma vihdoin alkaa, ei oikeasta kesästä ole tietoakaan. Kesällä kuuluisi hengailla koko päivä tallilla, ratsastella auringossa, pestä heppoja pihalla, kuivatella niitä pellolla syötellen ja putsata varusteita pihalla samalla ruskettuen. Nyt on hyvä, jos tarkenee t-paidalla ratsastaa. Voiko tästä "kesästä" tehdä reklamaation jonnekkin?!

Tässä nyt kuitenkin "kesäisiä" kuvia eiliseltä. Nättejä on, tarkenin jopa ihan hetken ratsastaa ilman huppariakin.  Epätoivoisesti yritettiin taas saada uutta profiilikuvaa faceen, mutta eipä onnistanut tälläkään kertaa. Voisikohan sitä ihminen opetella olemaan vääntämättä naamaansa jatkuvasti? Voisi edes hetken näyttää niin sanotusti ihmiseltä. Näistä kuvista valtava kiitos Sirulle!






















1

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat