Villiveikko vauhdissa

Hoidin ja liikutin Taavin vielä maanantainakin ja päädyin irtojuoksuttamaan, koska en olisi ehtinyt ratsastuksen jälkeen enää kotiin suihkuun ennen töihin lähtöä. Käytiin Taavin kanssa ensin talutellen maastolenkillä, jonka jälkeen suunnattiin kentälle. Hieman jännitin, miten Taavi käyttäytyy vapaana, kun olen sitä niin vähän kuitenkin vasta käsitellyt maastakäsin. Hevonen yllätti oikein positiivisesti olemalla aktiivinen ja kiinnostunut minusta! Oletin sen joko painelevan hullun lailla pää viidentenä jalkana, tai vaihtoehtoisesti jolkottelevan ruohotupolta toiselle ja kieltäytymällä ottamasta askeltakaan ravia.

Taavia ei tarvinnut paljon kannustaa, kun se lähti rentoon raviin ja jäikin pyörimään kanssani samaan päätyyn isolle ympyrälle. Välillä ruuna kävi toisessa päädyssä ja siirtyili käyntiin, mutta lähti taas reippaasti liikkeelle pyynnöstä. Laukkaankaan ei tarvinnut patistaa, enkä kuitenkaan joutunut pelkäämään hevosen rikkovan itseeän villisti riehuessa. Reipasta ja pitkää laukkaa Taavi meni ja pukittikin kerran, mutta meno näytti varsin hyvältä. Takaisin raviin Taavi hidasti taas heti pyynnöstä ja jäi taas ympyrälle ravaamaan.

Loppukäynneiksi leikittiin kokeilumielessä seuraa johtajaa. Koska Taavi on niin rauhallinen ja kiltti, oletin sen jotenkin olevan myös etäinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Käsitykseni tuosta hevosesta muuttui kuitenkin hurjasti tuon leikin aikana! Taavi seurasi liikkeitäni todella tarkasti ja reagoi niihin hirmu hyvin. Taavi kulki perässä, kuroi välimatkaa kiinni raviaskeleilla ja pysähtyi aina jättäen minun oman tilani rauhaan. Tuntui hurjalta, että minulle käytännössä aivan vieras hevonen toimii maastakäsin näin hyvin, kun Winnien kanssa sain tehdä töitä yli vuoden, että päästiin samaan tulokseen! Toki lähtökohta näillä kahdella erilaisella hevosella onkin hyvin erilainen; Taavi on varmasti jo kauan sitten oppinut kunnioittamaan ihmisen tilaa, kun Winnielle jouduin itse opettamaan sen merkityksen vieläpä verrattain myöhään. Tamma oli jo viisivuotias kun tutustuin siihen, eikä sillä tuntunut olevan pienintäkään ajatusta siitä, kuinka ihmisen seurassa tulisi käyttäytyä.


Tällä viikolla käyn Taavin kanssa vielä keskiviikkona ja torstaina, ja lauantaina lähdenkin Jennin kanssa Espanjan lämpöön! Kerrottavaa on varmasti kun palataan reissusta ensi viikolla, odotelkaa pientä yllätystä. ;)

1

Kesäsade kastelee

Perjantaina helle sen kun jatkui vaan, eikä tullut kysymykseenkään vetää jalkaan pitkiä ratsastushousuja ja hiostavia saappaita. Viritin Taavin selkään satulahuovan ja kiipesin kyytiin shortseissa. Taavikin vaikutti varsin tyytyväiseltä, kun sai liikkua ilman satulaa.

Moona oli taas kentän laidalla kuvaamassa ja videoimassa. Ainakin omasta mielestäni istuin Taavin selässä jo paljon paremmin ilman satulaa; pysyin jotenkuten suorassa ja hetkittäin ihan ratsastinkin, enkä vain matkustanut. Taavikin oli kivan yhteistyöhaluinen, eikä yhtään niin tahmea kuin edellisenä päivänä pellolla.

Työskentelin alkuun aika pitkään käynnissä tehden kaarevia linjoja ja pysähdyksiä. Väistöjäkin kokeiltiin vähän ja onnistuin saamaan aikaan muutamia ihan kunnollisia ristikkäisiä askeleita, kun aikaisemmin se on ollut kovin hankalaa. Ravissa jatkettiin kaarevilla linjoilla ja laukkaa otin vain vähäsen molempiin suuntiin, kun kerran oli niin hurjan kuuma.

Taavi oli ihan mukava ratsastaa ja se liikkui lopuksi pidempiäkin pätkiä pyöreämmässä muodossa. Jotenkin tuntuu kuitenkin vain niin turhauttavalta, kun en saa oikeasti taitavaa ja osaavaa hevosta käyttämään itseään kunnolla. Tuntuu niinkuin olisi joutunut palaamaan koulussa kuudennelta luokalta takaisin viidennelle, kun keväällä meillä sujui Winnien kanssa niin hyvin ja valmennuksissa keskityttiin jo vaikeampiin asioihin. Keväällä peräänanto oli jo itsestäänselvyys ja pohja kaikelle muulle työskentelylle, kun nyt olen joutunut palaamaan siihen, että työstän hevosta liikkumaan edes hetkittäin rentona pitkässä muodossa. Isoa hevosta on vain niin käsittämättömän erilaista ja vaikeaa ratsastaa minulle sopivankokoisen ponin jälkeen.



Kun olin ratsastanut Taavin, kävin kuvaamassa vuorostani Moonaa ja hänen vuokrahevostaan. Moona ehti ratsastaa vajaan tunnin, kun koko päivän kauempana jyrissyt ukkonen saapui tallin kohdalle. Ehdittiin juuri sateen alta sisälle talliin, mutta itse jouduin lähtemään hakemaan meidän tallin hevosia sisälle tarhoista. Puolisen tuntia juoksin tallin ja tarhojen väliä aivan litimärkänä, kunnes sade lakkasi juuri, kun olin saanut viimeisenkin hevosen sisälle. Hetken siinä mietin, että mistäköhän minuakin taas rankaistaan...!

4

Pätkiä sieltä ja täältä

Unohdin ihan, että mulla on jotain videopätkiä viime viikolta. Moona kävi kuvaamassa kavalettien hyppelyä ja videoi myös joitain pätkiä, jotka kasasin nopeasti yhteen joidenkin aikaisempien videoiden kanssa. Lopussa on pari pätkää pellolta, kun tutustuin Taaviin ensimmäistä kertaa maastakäsin tehden joitain pysähdys/peruutusharjoituksia.

Kuva pöllitty Moonan instagramista

Tänään käytiin pellolla Taavin kanssa pikaisesti, kun ratsastin vain askellajit läpi. Oli niin hirvittävän kuuma, ettei Taavi olisi halunnut edes liikkua. Lyhyen työnteon jälkeen lähdettiin maastoilemaan ja saatiin kerrankin mukaan myös hevosseuraa! Mukaan lähti Moona naapuritallista ja Viivi Lassi -hevosensa kanssa. Kellään ei ollut oikein ajatusta siitä, minne oltiin menossa, joten lähdettiin katsastamaan maastopolkua, jota muutamat ratsastajat olivat suositelleet.

En tiedä mikä meni vikaan; lähdettiinkö alunperinkin aivan väärälle polulle, vai oliko polun kunto muuttunut paljon keväisestä.. Nyt rämmittiin varmaan puolisen tuntia metsikössä väistellen alhaalla roikkuvia puunoksia ja pujotellen puiden ja pensaiden väleissä. Ylitettiin puunrunkoja ja yksi leveämpi oja ja odoteltiin jo polun päättymistä, kunnes eteen tuli yli metrin levyinen puro/joki. Siitähän ei päästy yli, läpi eikä ympäri, joten jouduttiin rämpimään samaa polkua takaisin kotiinpäin. Positiivista oli ainoastaan se, että takaisin tullessa ei saatu naamalle enää hämähäkinseittejä, kun ne oli kerätty jo menomatkalla.

Huomenna kuvaillaan Moonan kanssa taas päittäin, joten luvassa on taas kuvia ja videoita. :)

1

Kotimatkalla

Tuttava- ja kaveripiirissä ainakin on yleisesti tiedossa, että vanhempani eivät ole missään määrin innostuneita hevosharrastuksestani. Äiti olisi toivonut tyttärestään varmaan balettitanssijaa tai voimistelijaa ja isä olisi innostunut moottoriurheilevasta jälkikasvusta, mutta kaikista maailman urheilulajeista minä valitsin ratsastuksen; kalliin ja haisevan harrastuksen.

Kuten arvata saattaa, vanhempiani ei ole kovin paljon tallilla näkynyt. Äiti taisi käydä keväällä tallin pihassa odottamassa hetken, kun laitoin Winnien ruuat ja heitin sen kävelytyskoneeseen. Isä taas on nähnyt hevosia viimeksi varmaan pari vuotta sitten, kun kävi kuvaamassa estetuntia. Tottahan toki vanhempia täytyy kuitenkin osallistaa tähän harrastukseen - onhan se niin suuri osa minua ja elämääni. Kun vanhempien tuominen tallille on niin hankalaa, ei jää muita vaihtoehtoja, kuin tuoda vuorostaan hevonen vanhempien luo.

Sattumoisin Taavin kotitallilta on meille kotiin matkaa vain muutama hassu kilometri, jotka pääsee vieläpä taittamaan mukavasti ja turvallisesti kävelyteitä pitkin. Suostuttelin Jennin matkaseuraksi pyörän kanssa ja matka taittuikin varsin leppoisasti. Molemmat istuttiin satulassa, minä tosin isommassa ja mukavammassa ja Jenni pyöränsä satulassa. Matkaan meni vajaa tunti per suunta, menomatka taittui vähän nopeammin kun ravailtiin joitain pätkiä hiekkatiellä. Laukkaakin otettiin ihan muodon vuoksi vähän matkaa.

Jälleen kerran Taavi keräsi paljon positiivista huomiota. Lapset ihastelivat "isoa heppaa" ja aikuisetkin vaikuttivat positiivisesti yllättyneiltä, kun leikkipuiston ohi kävelikin keskellä asutusaluetta hevonen. Hurjimmin vääntyi varmaan vanhempieni naamat, kun parkkeerasin hevosen pihaan auton viereen. ;)

Taavi sai vähän evästä; porkkanaa ja vettä ämpäristä, vaikkakin Taavi taisi roiskia vedestä suurimman osan isän päälle. Naapurin lapset kävi myös moikkaamassa Taavia ja silittelemässä sen pehmoista turpaa. Hevonen vaikutti varsin tyytyväiseltä päivän työhön, kun sai kävellä rennosti, tsiigailla uusia maisemia ja syödä herkkujakin.

Tällä viikolla hoidan Taavin torstaista sunnuntaihin ja seuraavalla viikolla lähdenkin BARCELONAAN! Hitsi vie miten olen innoissani, en malta odottaa että pääsen ottamaan serkun kanssa lököä loputtoman pitkälle hiekkarannalle, shoppailemaan ihania vaatteita ja kiertelemään loputtomasti eri kaupunginosissa!

2

Ponipäivä

 Julin vuokraaja laittoi mulle eilen viestiä ja pyysi hoitamaan ponin tänään. Viime kerrasta onkin hirmuisesti aikaa, enkä ole nähnyt Julia kuin vilaukselta aina silloin tällöin. Olin siis enemmän kuin tyytyväinen saadessani luvan käydä ratsastamassa tuolla pyöreällä tammalla!

Koska Juli on niin hidas, laiska ja epämotivoitunut liikkumaan, en nähnyt mitään järkeä ponin raahaamisessa kentälle potkittavaksi. Nappasin tallista suitset ja kävin poimimassa ponin laitumelta maastolenkille. Tehtiin vähän reilun tunnin pituinen lenkki rennosti käynnissä ja ravissa. Käytiin kääntymässä yhden ratsastuspolun päässä toteamassa, että sekin reitti on katkaistu heti alkuunsa; keskelle metsää oli noussut kokonainen omakotitaloalue. Vaihdoin muutaman sanan yhden talon pihassa olleen äidin kanssa ja kävi tosiaan ilmi, että asutusalue on noussut tuolle paikalle noin vuodessa, eikä alueella ole ennen meitä paljon hevosia näkynyt. Eipä tuossa auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja takaisin pusikkoon, josta oltiin tultukkin.








Maastolenkin jälkeen otin Julin vielä talliin parturoitavaksi, koska sen harja oli venähtänyt hävyttömän rumaksi. Julin tukka on niin mahdottoman paksu, että vähänkään ylipitkäksi päästessään se leviää ruman viuhkamaisesti molemmille puolille sen kaulaa. Tallin lattia peittyikin jouhenpätkistä ihan kunnioitettavasti ja ponin harjan pituudesta lähti varmaan reilusti yli puolet. Saksikäsittelyn jälkeen ponin korvatkin tuli jo esiin pehkon takaa. :)

0

Päivä päivältä parempi

Moona tuli eilen mukaani tallille kun ratsastin Taavin. Moonalla on vuokrahevonen meidän naapuritallissa, niin kuvaillaan usein päittäin - molemmat saa kuvia ja molemmat on tyytyväisiä. :) 

Mentiin Taavin kanssa kentälle, jossa olikin kokonainen esterata jonkun valmennuksen jäljiltä. Varsinaiseen kouluratsastukseen kentällä ei oikein ollut tilaa, kun koko ajan edessä oli väisteltäviä esteitä ja puomeja. Päädyin siis verkkaamaan rennolla tuntumalla kaikissa askellajeissa erilaisilla kaarevilla urilla ja työskentelemään esteillä, kun ne kerran oli niin tyrkyllä. 

Moona laski esteet pikku kavaleteiksi, korkeimmillaan varmaan puoleen metriin. Tuntui hassulta "hypätä" pikkuesteitä niin isolla hevosella; Winnielle kun tuo 50 senttiäkin jo oli ihan varteenotettava este. Taavi isona estehevosena taas tuntuu siltä, että se pääsee vielä metristäkin yli ravissa. 

Kavalettitehtävät toimi hyvin laukan säätelyn treenaamiseen. Sopivan reippaassa laukassa askeleet osuivat kavaleteille hyvin ja kavaletin ylitys osui sopivasti laukka-askeleeseen. Taavi oli super mukava ratsastaa; reipas, mutta hyvin kuulolla. Hevosesta kyllä huomasi, että se on elementissään esteillä! 

Lopuksi ravailin vielä harjoitusravissa tehden paljon suunnanmuutoksia ja temponvaihteluita. Taavi rentoutui varsin kivasti ja tuli pehmeäksi kädelle. Jalustimet taisi olla vähän turhan lyhyet koulutuuppaamiseen, kun tuntui, etten pysty istumaan ja mukautumaan liikkeeseen kunnolla. Ainakin osittain tuosta syystä jäin ehkä ratsastamaan Taavia vähän alitempoon, kun se saisi liikkua reippaasti eteen myös silloin, kun se myötää kädelle. 

Tänään käyn tallilla töiden jälkeen ja treenaan Taavin kanssa vähän maastakäsin. Sovittiin hevosen omistajan kanssa, että saan puuhailla Taavin kanssa vapaasti aina kun haluan; saan treenata maastakäsinjuttuja, käydä kävelylenkeillä ja vaikka ohjasajaa. Jatkossa siis luvassa taas aktiivisempaa ja monipuolisempaa postausta. :) 

PS. Huomatkaa uudet housut! Olin kovin tyytyväinen itseeni kun vihdoin löysin harmaat ratsastushousut - ja katsokaa, ne näyttääkin aivan sinisiltä. -.-

6

Good morning, Turku!

Pari viime kertaa Taavin kanssa on kulunut maastoillessa. Perjantaina revin itseni ylös sängystä jo seitsemän jälkeen ja olin tallilla heti kahdeksan maissa. Aikataulu oli vähän tiukka, koska juna Keski-Suomeen päin lähtisi puolen päivän aikoihin. Unenpöppörössä päädyin mielummin tekemään maastolenkin kuin ratsastamaan oikein kunnolla. Kierrettiin noin viiden ja puolen kilometrin lenkki läheisen asutusalueen läpi. Saatiin kulkea tosi rauhassa lämpimässä auringonpaisteessa, kun liikennettä oli niin vähän.

Taavi on ihastuttavan luotettava maastoiluratsu citymaisemiin; tuntuu, että hevonen on enemmän kotonaan autojen, kuin puiden ympäröimänä. Kaupungissa oikeastaan mikään ei jännitä; ei pyörät, koirat, autot, rekat, lapset eikä ruohonleikkurit, mutta metsässä taas puskassa rapisteleva lintu saattaa olla jännittävä. Lenkki sujui siis rauhallisissa tunnelmissa turhia hötkyilemättä.


Parasta maastoilussa täällä on ehkä se, että saa kohdata ihmisiä. On mukavaa viedä hevonen sinne, missä niitä ei yleensä näe. Hurjan monen vastaantulijan kasvoille leviää iloinen hymy ja moni jää myös juttelemaan ja rapsuttelemaan hevosta. On mukavaa olla luomassa positiivista kuvaa hevosista ja ratsastajista, sillä se nostaa todennäköisyyttä sille, että hevosiin myös suhtaudutaan asiallisesti liikenteessä.


Perjantain maastolenkin kohokohta (etenkin Taaville) olikin lenkin loppuvaiheilla kotioveltaan pihalle yöpaitasillaan juossut pikkutyttö, joka silmät sädehtien pyysi ujosti saada silittää hevosta. Pian perässä seurasikin vuotta- paria vanhempi isosisko ja myös äiti haettiin lasten toimesta pihalle ihastelemaan hevosta. Taavi sai nauttia silityksistä ja rapsutuksista varmaan kymmenen minuutin ajan, kun pienet tytöt paijasivat sitä haltioissaan. Tuli niin hyvä mieli kun sai nähdä hevosen tekevän lapset niin onnellisiksi! :)


Eilen Taavin omistaja pyysi minua käymään Taavin kanssa kävelemässä ja lähdettiinkin ilman satulaa samalle lenkille kuin perjantaina. Vakioreitti kulkee Metsäkylän ajoilta peräisin olevan kaverini Sirun kodin ohi, joten poikettiin tällä kertaa käymään. Siru lähti meidän seuraksi kävelemään ja saattoi meidät takaisin tallille. Tälläkin kertaa Taavi sai silityksiä lapsilta ja taas muutaman uuden ihailijan. :)

1