sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappurallit laukkaradalla

Veikan kotitallin laukkarata on varsinainen lottovoitto - rata tarjoaa mahdollisuuden pidempiin laukkapätkiin hyvällä pohjalla ilman, että tarvitsee lähteä varta vasten pidemmille maastoreissuille pitkien laukkasuorien perässä. Lisäksi laukkarata tuntuu lähes kentän jatkeelta - nössö kuski voi uskotella itselleen, että hevonen tuskin ryöstää tai riehuu tutuissa maisemissa. Monen kilometrin päässä tallilta voi kynnys reippaasti laukkaamiseen olla suurempi kuin "tallin pihassa". Radalla on myöskin hyvät näkyvyydet, eikä autoja tai muita luonnossa liikkujia tarvitse väistellä.


Veikan kanssa olen käyttänyt laukkarataa alkuverryttelyissä ja kestävyyskuntotreeneissä. Kierroksen verran ravia ja laukkaa molempiin suuntiin ja sitten jatkamaan työskentelyä kentälle tai sitten kokonainen tunnin treeni, johon sisältyy yhtäjaksoisesti useampi kierros laukkaa. Radalla ponin eteenpäinpyrkimys on selkeästi parempi kuin kentällä ja paikat saa auki reippaassa temmossa. Veikka on paljastunut hyvin fiksuksi radakäyttäjäksi; ensimmäisellä kierroksella ehkä tuijotellaan pusikoita silmät suurina, mutta ravissa tai laukassa ei tarvitse pelätä ponin säikkymistä tai loikkimista.





Laukassa olen ollut vielä hieman varauksellinen, sillä talvella peltorallittelussa Veikka otti kunnon lähdöt, kun kannustin sitä kevyessä istunnassa reippaaseen laukkaan kohti tallia. Vaikka radalla ollaankin edetty vain vähän reippaammassa työskentelylaukassa, on poni kuitenkin edennyt paremmin omalla moottorillaan ja päässyt hieman venyttämään askeltaan. Tallista poispäin laukatessa olen uskaltanut jo kannustaa ponia vähän enemmän eteenpäin kevyessä istunnassakin.

Laukkarata tukee kestävyyskunnon rakentamista ja luo sille paremmat puitteet kuin pienehkö kenttä. Pitkillä suorilla pääsee etenemään hyvässä temmossa ilman, että jatkuvasti täytyy olla kääntymässä. Radan pohja on myös hieman kevyempi kuin kentän, joka on jonkin verran upottavampi. Veikka on monessa suhteessa hieman hidas syttymään ja kentällä reipasta laukkaa tehdessä tuntuukin, että pitkä sivu loppuu jo kesken ennen kuin poni on ehtinyt edes kiihdyttää riittävän reippaaseen laukkaan.




Veikalle radalla käynti toimii myös hyvin pään tuuletukseen. Harva haflinger jaksaa ahertaa montaa päivää peräkkäin koulukiemuroita kentällä, joten radalla laukkailu tuo kaivattua vaihtelua viikko-ohjelmaan. Keyempinä päivinä voikin sitten käydä palauttelevilla maastokävelyillä ja koulutuuppailun jälkeen voi vaihtaa maisemaa loppukäyntien ajaksi kiertämällä laukkaradan ympäri.





0

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Veikka Dominique Barthelaixin valmennuksessa

Minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua Ranskalaisen estevalmentajan Dominique Barthelaixin valmennukseen Veikalla ponin kotitallilla. Innolla ilmoittauduin mukaan, sillä olin kuullut paljon hyvää kyseisestä valmentajasta. Pientä jännitystä hommaan loi kaatuminen ja ratsastustauko, sillä ehdin käydä kaatumisen ja valmennuksen välissä vain muutaman kerran hevosen selässä ja hypätä vain muutaman kerran yhtä pientä pystyä itsenäisesti. Toisaalta oli lohduttavaa ajatella, että hyppääminen olisi varmasti helpointa aloittaa uudestaan ammattilaisen avustuksella, jolloin on tarjolla varmasti riittävästi tukea ja ohjeita.


Ennakkotietoni Dominiquesta pitivät hyvin paikkaansa; tämä mies on perusteellinen ja keskittyy pääasiassa esteiden välien ratsastamiseen. Paras mahdollinen valmentaja siis tilanteeseen, jossa hyppääminen jännittää!

Tunti aloitettiin melko itsenäisellä työskentelyllä kaikissa askellajeissa. Huomion kohteena oli istunta, jota jokaisen ratsukon kohdalla korjattiin yksilöllisesti. Barthelaix korosti istunnan tärkeyttä niin esteiden hyppäämisessä kuin yleisesti ratsastuksessakin; ennen pitkää virheellinen istunta alkaa jarruttaa kehitystä ja vaikeuttaa tehtävien suorittamista. Oikeaoppinen istunta antaa mahdollisuuden käyttää apuja oikein ja edesauttaa hevosen työskentelyä. Istunta on siis kaiken ratsastuksen perusta ja tärkeää saada kuntoon ennen kuin ryhdytään tekemään haastavia tehtäviä.



Itse sain yllätyksekseni hyvää palautetta istunnastani ja vain muutamia korjattavia seikkoja. Linja kantapäästä lantion kautta olkapäähän asettuu hyvin luonnostaan ja polvi on lähellä satulaa, muttei lukkiutuneena. Käden käyttöä ja paikkaa saisin ajatella enemmän. Korjaan hevosta vielä liikaa kädellä, mihin on kiinnitetty erityisesti kevään aikana kouluvalmennuksessakin huomiota. Enemmän siis pohkeella takaosan ratsastusta ja tasaista kättä, jolloin etuosan ongelmat korjautuvat oikein.

Keskeisimpiä ajatuksia Barthelaixin opetuksessa olivat suunnitelmallisuus sekä täsmällisyys. Niillä esteradalla pääsee pitkälle ja ratsastuksesta tulee helpon näköistä. Kumpaakin seikkaa harjoiteltiin tehtävillä, joihin lisättiin harjoittelun edetessä esteitä. Ensin ratsastettiin suoraan ja tehtiin täsmällisiä siirtymisiä, seuraavaksi lisättiin vauhtia ja kavaletin ylitys samaiseen tehtävään.



Kun tehtäviin ryhdyttiin lisäämään esteitä, ei hypyille ehtinyt oikeastaan edes antaa huomiota. Tehtävää oli niin paljon ennen estettä ja heti esteen jälkeen piti jo valmistella siirtymistä, joten hypyt sujuivat kuin itsestään. Tämä helpotti omaa työskentelyäni valtavasti! Valmentajakin huomasi estejännitykseni, joka näkyi askelta ennen estettä jännittymisenä. Varmistelin turhan paljon kädellä enkä halunnut lähteä myötäämään hyppyyn. Ohjeeksi sain ajatella sekä jalkaa että kättä enemmän eteenpäin - hengittämisen lisäksi.

Valmennus oli meille Veikan kanssa kaikin puolin juuri sitä, mitä tarvitsimmekin. Suunnitelmallisuuden ja täsmällisyyden kautta meistä molemmat sai varmuutta hyppäämiseen ja eväitä myös itsenäisen treenin jatkamiseen. Mikäli vain mahdollisuus tulee, niin Dominiquen valmennuksessa käydään varmasti toistekin!

Videoinnista ja kuvista kiitos kuuluu Moonalle!




4

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jännityksen purkua

Jatketaan vielä jauhamista kaatumisesta ihan kyllästymiseen saakka. Winnie muutti vajaa viikko kaatumisen jälkeen ja itse pidin viikon verran ratsastustaukoa aivotärähdyksen ja lihasjumien vuoksi. Ensimmäistä kertaa nurin menon jälkeen pääsin kiipeämään Veikan selkään viime maanantaina.


Moona pääsi kuvaajaksi ja henkiseksi tueksi mukaan tallireissulle. Moonan kanssa tallihommat sujuvat hirmu näppärästi; minä saan varustaa rauhassa ponia ja sillä välin kaveri siivoaa ponin karsinan orjan lailla. Toki reilukerhon nimissä sama työnjako toteutetaan toisin päin aina kun käyn vuorostani kuvaamassa Moonan ja Ministerin puuhailuja.

Suunnattiin kentälle, joka oli tällä kertaa jo paljon kuivemmassa kunnossa kuin viimeksi. Satulaan palaaminen ei tuntunut kovin kummoiselta. Ei jännitystä, vaan suoraan työntekoon. Veikka työskenteli varsin motivoituneena. Poni tuntui jo pian selkään kiipeämisen jälkeen vertyneeltä ja letkeältä. Toisin kuin yleensä, tuntui oikea kierros jopa aavistuksen helpommalta ja pehmeämmältä kuin vasen.




Mitään maailmoja räjäyttäviä tehtäviä ei tehty tälläkään kertaa. Aivan tavallista jumppaa tavoitteena saada poni takaosansa päälle ja rennoksi niskastaan. Siirtymisiä, vähän käyntiväistöjä, aika reippaasti laukkaa. Poni oli hyvä ja tuntui melko ryhdikkäältäkin lopulta.

Jotta kaatumisesta Winnien kanssa ei syntyisi estepelkoa, halusin päästä mahdollisimman pian takaisin esteille. Moona kokosi meille pikkuruisen pystyn, jotta saisin heti onnistuneita fiiliksiä hyppäämisestä, eikä päälimmäiseksi tunteeksi jäisi pelko ja jännitys. Kunhan nyt ylittäisi muutaman kerran yksittäisen esteen, niin se riittäisi. Estehommien kanssa ei ole kiire, joten aikaa on edetä oman fiiliksen mukaan.






Veikka suoriutui pienistä hypyistä ammattilaisen tavoin. Se tuli pikkuruista laukkaa kuskin nyppiessä vauhtia pois ja teki pikkuruisia hyppyjä. Reipastakin laukkaa tultiin lopulta, jolloin hypyt onnistuivat ehdottomasti paremmin, mutta itse jäädyin vain matkustamaan jäykkänä. Samanlaisesta hyväntuntuisesta ja etenevästä laukasta heitettiin Winnien kanssa ympäri. Lopetettiin onnistuneisiin hyppyihin, josita on myöhemmin taas hyvä jatkaa eteenpäin.





3

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Asumusero ja kankifiilistelyä

Reilun viikon takaisesta kumoonratsastuksesta on jäljellä enää muisto. Niin poni kuin kuskikin on toipunut lihasjumeista ja mikä lohduttavinta, Winnie liikkuu puhtaasti ja on täysin oma itsensä. Säikähdyksellä siis selvittiin, kai sen saa jo uskoa! Homman käsittely jäi kuitenkin jossain määrin kesken, sillä Winnien kanssa on meneillään asumusero.


Winnie muutti suunnitelmien mukaisesti viime perjantaina Maijun mukana naapurikuntaan Maijun kouluharjoittelun perässä. Opiskelujakson jälkeen poni saa jäädä vielä laitumelle kesäkuun ajaksi, joten seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan melko lailla vähemmän Winnie-painoitteisia. Hölmöintä tässä muutossa oli se, etten ehtinyt käydä ponin selässä ollenkaan kaatumisen jälkeen, kun me molemmat verryttelimme pois kaatumisesta tulleita lihasjumejamme.

Tarkoituksena olisi käydä kuitenkin säännöllisesti ponia moikkaamassa ja ratsastamassakin, mikäli vain saan autoa lainaan kulkemiseen tai saan järjestettyä kimppakyytiä Maijun kanssa. Ponista siis kuullaan kyllä kevään aikana, vaikka eri paikkakunnilla väliaikaisesti asummekin! Maijulta saamieni kuvaterveisten mukaan poni on tyytyväinen päästyään tarhaamaan pienessä laumassa ja maastoilemaan kunnon metsäpoluille.



Kaatumista edeltävällä viikolla pääsin fiilistelemään Winnien kanssa uutta babykankea, jossa on aikaisempaa kuolainta lyhyemmät varret. Ystäväni oli seurana tallilla ja kuvasi samalla ahkerasti melko kivasti liikkuvaa ponia. Winnie tuntui hyvältä! Vastalaukat pyörivät kivasti ja ravi oli joustavaa. Uusi kanki tuntui hyvältä ja Winniekin vaikutti siihen tyytyväiseltä. Vanhalla voidaan siis heittää vesilintua!








0

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Hevoset 2017 - mitä jäi käteen?

Yhteistyössä Hevoset -messut

Takana on taas kerran onnistunut reissu Tampereen hevosmessuille. Ainakin omalla kohdallani tapahtuma on yksi kevään odotetuimmista - huulta purren sinnittelen koko alkukevään yrittäen välttää hevostarvikkeiden shoppailua, koska laaja valikoima ja hyvät tarjoukset yleensä palkitsevat vihdoin messuilla. Shoppailumahdollisuuksien lisäksi hevosmessut ovat kiva irtiotto arjesta ja tilaisuus viettää  heppakavereiden kanssa aikaa muuallakin kuin tallilla. Joka vuosi olen myös viihtynyt ohjelman merkeissä, eikä tämäkään vuosi tuottanut pettymystä.


Ohjelman osalta päivän kohokohtia minulle olivat Mikael Forsténin esteklinikka sekä Satula.comin luento satulansovituksesta. Jottei koko postaus menisi vain suosikkiohjelmien sisällön kertaamiseksi, on molemmista aiheista suunnitteilla omat käytännönläheiset postauksensa. Oppiminen kun tapahtuu kuitenkin parhaiten silloin, kun teorian vie käytäntöön ja oppimaansa pääsee kokeilemaan itse.


Suomen juhlavuoden vuoksi suomenhevonen oli messuilla vahvasti näkyvillä. Ennakkoon en ollut erityisen innoissani, sillä suomenhevonen ei varsinaisesti kuulu lempirotuihini. Yllätin kuitenkin itseni ihailemasta tuuheaharjaisia oreja useammassakin ohjelmanumerossa! Voi kunpa vain kuvauskalustoni olisi vähänkään parempi, niin olisin nauttinut tosissani kuvaamisesta.

Ponien estekilpailua olin odottanut kovasti, mutta Playsson.netin IG haastattelu osui juuri päällekkäin poniluokan kanssa. Nuorten hevosten sekä suomenhevosten luokkia ehdin kuitenkin seurata molempia hyvän aikaa.







Päivän päätteeksi jäätiin vielä seuraamaan ihastuttavia poneja! Ponien eliittinäyttelyssä ikuinen ponityttö kuolasi toinen tositaan suloisempia poneja ja toivoi voivansa viedä niistä vähintäänkin joka toisen mukanaan kotiin. Oma söpöjen ponien arviointisilmäni oli hyvin harjaantunut, sillä näyttelyn voitti oma suosikkini, kimo welsh-poniori joka esiintyi ammattimaisesti ja yleisönsä hurmaten. Tuollaisen komistuksen kun joskus saisi!

Ohjelman lomassa tuli tehtyä muutamia ostoksia, vaikkakin hieman alisuoriuduin tavoitteisiin nähden. Bongasin kivan Spooksin t-paidan ja käteen hyvän tuntuiset hanskat perus treeniin sekä kivan jännesuojasetin sivistyneen sinisen värisenä. Ostoslistalla oli myös neule tai vastaava huputon pitkähihainen, mutta sellaista en onnistunut löytämään. Lisäksi katselin uusia VG1- standardin kypäriä ensi kauden kisoja ajatellen, mutta päädyin vielä seurailemaan markkinoita ja hankkimaan uuden kypärän vasta lähempänä vuoden vaihdetta. Hölmöstipä tein, sillä tarve uudelle kypärälle syntyi jo messuja seuraavana päivänä. Messujen sovitusmahdollisuudet ja tarjoukset jäivät sitten käyttämättä! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis tai ainakin lompakko, mutta ainakin pää on vielä ehjä. :)



1

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat