torstai 28. huhtikuuta 2016

Ratsastussimulaattorin istuntatestissä

Tampereen hevosmessuilla varasin ensitöikseni heti aamulla ajan ratsastussimulaattoriin. Simo-simulaattorihevonen on varmasti monelle tuttu eri hevosalan tapahtumista. Itse törmäsin simulaattoriin ensimmäisen kerran pari-kolme vuotta sitten Helsingissä Horse Fair -messuilla, jolloin kaikki istuntatestiajat olivat jo menneet, kun ryhdyin testiaikoja kyselemään. Viime vuoden joulukuussa Playsson.netin blogiexpossa oli suunnitelmissa tehdä uusi yritys, mutta Simopa ei ollutkaan mahtunut messukeskuksen hissiin, eikä siis päässyt paikalle.

Vihdoin tänä vuonna sain ajan varattua. Simulaattorilla pystyy harjoittelemaan ilmeisesti kaikkea laukanvaihdoista esteiden hyppäämiseenkin. Messuilla tarjolla on vain 15 minuutin istuntatestejä, joissa käydään läpi kaikki hevosen askellajit, korjataan istunnan virheita työskentelyjakson aikana ja lopuksi suoritetaan kahden minuutin testi, jonka aikana kirjautuu ylös istunnan vakaus käynnissä,  ravissa ja erikseen molemmissa laukoissa.

Minä törmäsin ensimmäiseen ongelmaan jo heti alussa, kun en saanut tuota hevosta liikkeelle. Pohkeiden paikat simulaattorin kyljissä ei meinannut löytyä mitenkään, enkä saanut antureihin kunnon kosketusta. En tiedä oliko jalkani sitten liian lyhyet, vai missä oli vika. Lopulta saatiin Simo kuitenkin raviin ja päästiin korjailemaan istuntaani.


Simulaattori oli istunnan korjaamiseen aivan huikea laite - milloinkaan muulloin ei ratsastuksenopettaja pääse korjaamaan ratsastajaa ravissa ja laukassa fyysisesti. Nyt ohjaaja seisoi koko ajan korokkeella vieressäni ja pystyi koskettamalla korjaamaan niin selkäni kuin käsienikin asentoa. Samassa sain keskittyä täysin istuntaani, kun hevonen allani jatkoi tasaisen tahdikasta ravia.

Ravissa testattiin pätkiä keskiravia ja laukassa tehtiin laukanvaihtoja. "Ratsastaminen" tuntui kummalliselta, koska jouduin käyttämään yllättävän vahvoja apuja, tai ainakin paljon vahvempia kuin mihin olen tottunut Harrin kanssa. Harri on siis monin verroin herkempi kuin Herra Simo. Toisaalta taas Simo suoritti automaattisesti liikkeet oikein - vaihdot tapahtuivat aina takaosa edellä ja yhden askeleen aikana.


Simulaattorissa on antureita, jotka mittaavat ratsastajan liikettä satulassa niin eteen-taakse -suunnassa kuin sivusuunnassakin. Lisäksi satulan kohdalla näkyy näytöllä punainen pallo, joka kertoo painon tasaisuudesta liikkeessä. Pohkeiden kohdalla on myös anturit samoin kuin hevosen suupielissä.

Minä pysyin niin ravissa kuin laukassakin hyvin keskellä satulaa ja liike niin sivuttais kuin eteen-taakse -suunnassakin oli pientä. Laukassa paino kävi hieman takana. Satulaan kohdistuvaa painetta saisin tasata kuitenkin enemmän vatsalihaksillani ja samalla rentouttamalla takapuolta ja reisilihaksia. Nyt pidän itseäni liikaa kasassa takapuolella, kun saisinkin enemmän keskittyä vatsalihaksilla istunnan hallintaan. Takapuoli ei irtoa satulasta ravissa, mutta paino saisi vielä enemmän seurata ja myödätä hevosen liikettä.
Käteni saisivat myös liikkua vähemmän ylös- alas ja enemmän eteen - taakse. Pohkeitani anturit eivät kahden minuutin istuntatestin aikana tunnistaneet ollenkaan. Mielestäni en kyllä ratsasta jalat irti kyljistä, vaan kevyesti halaan hevosta jaloillani. Ilmeisesti painetta ei vain ollut tarpeeksi tälle "hevoselle", tai sitten puristin pohkeella, enkä osunutkaan hevosen kylkiin kantapäällä (joka osuu antureiden kohdalle).

Hevosen asettuminen vasemmalle jäi häiritsemään minua. Vaikka ratsastin täsmälleen saman pituisilla ohjilla ja simulaattorin pää oli suorassa, näkyi näytöllä hevonen katsovan vasemmalle. Kun testin aikana yritin suoristaa kaulaa, sain aikaiseksi vain piikin käyrässä liikaa oikealle. Enpä tajunnut asiasta kysyä testin aikana..


Yleisesti ottaen istuntani on siis suht hyvin kunnossa. Enemmän joustoa käteen, vatsalihaksia enemmän töihin ja rentoutta takapuoleen. Lisäksi saan olla varovainen, etten kaadu ryhtini kanssa liikaa taakse. Viimeisin onkin ollut puheenaiheena kevään valmennuksissa ja siihen on kiinnitetty paljon huomiota. Aikaisemmin nojasin liikaa eteen ja sain kommenttia, että kehittymiseni ratsastajana loppuu pian, ellen saa ryhtiäni suoristettua. Suoristuihan se, mutta on nyt alkanut kaatua jo liikaa taakse.. Eiköhän se kultainen keskitie löydy kun tehdään vielä töitä. :)

Oletteko te käyneet simulaattorin istuntatestissä tai pidemmillä istuntatunneilla? Oletteko kokeneet simulaattorin hyödylliseksi?

1

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tartu kiinni harjaan, lennä kanssani tähtiin

Luonnollinen hevosmiestaito on jo pienestä pitäen kiehtonut minua - en voinut kuvitella mitään hienompaa, kuin laukata pellolla hevosella ilman varusteita. Siihen vaadittaisiin jotain enemmän kuin taito ratsastaa ja pysyä hevosen kyydissä. Se edellyttäisi luottamusta, jonkinlaista sidettä hevosen ja ratsastajan välillä.


Olen aikoinaan totuttanut muutaman ponin kaulanarulla työskentelyyn; entisen vuokraponini Pojun ja Winnien useampi vuosi sitten, kun se oli ratsastettavanani viimeistä kevättä ennen myyntiä. Winnien jälkeen kuvioihin tuli Harri, jonka kanssa kuoppasin heti alkuun haaveet varusteettomasta ratsastuksesta. Tuo hevonen kun kiikutti minua kyydissään pitkin kenttää kuin märkää rättiä, vaikka päässä olisi ollut kanget.

Vähitellen pääsin jyvälle Harrin sielunelämästä ja sen tavasta toimia. Opin vaikuttamaan siihen kevyesti, mutta samalla vahvasti ja päättäväisesti. Riimulla ratsastaessa kannatti kuitenkin pitää tiukasti harjasta kiinni ja toivoa parasta. Kun Harri viime syksynä sairaslomaili pidempään sädemädän vuoksi, tuli hevosen kanssa tehtyä ensimmäistä kertaa intensiivisesti kevyempiä maastakäsinjuttuja ja luottamusharjoituksia. Yhä useammin eksyin ruunan selkään pelkän riimun kanssa, eikä enää ollut edes tarvetta roikkua kynsin hampain kiinni harjassa.





Kun Harri sai jäädä varhaiseläkkeelle, halusin asettaa meille tavoitteen, joka ei liity kilpailemiseen ja suorittamiseen vaan luottamussuhteeseen ja kumppanuuteen. Halusin haastaa itseni ja myös Harrin ja pyrkiä siihen, että kesään mennessä ruuna on ratsastettavissa pelkällä kaulanarulla. Väittäisin, että ollaan kevään aikana molemmat nautittu näistä rennoista treeneistä, joissa keskitytään onnistumisiin.

Viikonloppuna Maiju toivoi saavansa kuvata jotain puuhasteluani Harrin kanssa. Hartsa sai päähänsä superhienon ja tyylikkään riimunsa ja selkään satulan. Käytiin alkuun apuja läpi, testailtiin ohjausta ja jarrua. Kaikki toimi kuten pitikin, aivan kuten on toiminut jo muutaman viikon. Verryttelyn jälkeen Harri sai luopua riimustaan.






Kyllä hymyilytti, kun lopulta tallin pihassa tulin alas tuon rakkaan ruunan selästä. Tälle ollaan tehty pohjaa lähes kolme vuotta ja nyt onnistumisen tunne on valtava, kun tuo toisinaan kuuma ja reaktiivinenkin hevonen päättää tehdä yhteistyötä pelkän kaulanarun kanssa. Laukasta hevonen pysähtyy lähes tasajaloin äänimerkistä ja pienestä paineesta.

Tämä on tuhannesti parempaa kuin kilpaileminen tai valmentautuminen. Olen ikionnellinen, että Harrista paljastuu vanhuuden päivillään vielä tällaisia uusia puolia - aivan kuin pääsisin taas hieman lähemmäs tuon ruunan sydäntä.







Kuvista jälleen iso kiitos Maijulle!
12

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ruusukehai loikkimassa

Päästiin lähtemään taas entisen tallikaverin kyydissä estehyppelöihin MiniWinnien kanssa. Tällä kertaa suuntana oli Liedon Caprilap ponitallin 1-tason estekilpailut, joissa hypättiinkin kisojen isoimmat luokat, valtaisat 60-70 ja 80 cm. Luokkia oli ristikkoluokasta lähtien ja kilpailijoita oli enemmän kuin olen ikinä "pikkukisoissa" nähnyt; hirmuiset määrät ihania pieniä poneja ja pikkuratsastajia! Kahdessa isommassa luokassa olikin sitten jo isompiakin ratsuja ja ihan aikuisiakin ratsastajia. Miniponi taisi olla 80 cm luokan pienin osallistuja!



Oletin ratojen olevan helppoja ja yksinkertaisia, koska kyseessä oli pienten luokkien kisat. Oletukseni osoittautui kuitenkin hyvinkin vääräksi, sillä jokaisessa luokassa oli eri radat. Lisäksi meidän hyppäämissämme luokissa oli vielä uusinnat, joten opeteltavaa riitti. Erityisen iloiseksi minut teki ratojen uusinnat, joihin oli suunniteltu useampia oikaisumahdollisuuksia teiden ratsastamiseen.

Käytiin Capritallilla noin vuosi sitten koulukilpailuissa Harrin kanssa ja muistelin, että kentän pohja oli melkoisen raskas. Nyt kenttä oli kostea sateiden jäljiltä ja sitä hoidettiin lanaamalla luokkien välissä, joten se ei hidastanut pienen ponin menoa aivan niin paljon kuin olin pelännyt. Muutamat kohdat kentällä olivat todella pehmeitä ja upottavia, mutta esteet oli saatu sijoitettua aika kivasti niin, ettei pehmeisiin kohtiin tullut hyppyjä.






Verryttelyssä Winnie tuntui hieman hitaalta ja löysältä, mutta se lähti kuitenkin pohkeesta eteen ja teki ihan mallikkaita hyppyjä. Radalle lähdin luottavaisin mielin ja pyrin ratsastamaan ensimmäisessä vaiheessa siistit ja pitkät tiet. Olisin saanut vaatia ponilta enemmän vauhtia, jottei niin monet hypyt olisi osuneet niin esteiden juureen. Uusinnassa meno olikin jo paljon sujuvampaa, kun ratsastin aktiivisemmin eteen. Reippaassa laukassa oli helppo tehdä pieniä teitä ja puikkelehtia esteiden väleistä, kun laukka ei kuollut käännöksissä. Taitavalla puikkelehtimisella poni suoritti puhtaan uusintaradan viisi sekuntia nopeammin kuin yksikään muu hevonen, joten poni ansaitsi tästä luokasta voiton! Ei mikään huono suoritus pikkuponilta! :) Sijoitus oli 1/19.






80 cm luokan verryttelyssä säästelin ponia ja tein muutaman onnistuneen hypyn molempiin suuntiin. Tämä sai luvan riittää ja poni sai kävellä odotellessaan omaa suoritusvuoroaan. Tämä rata lähti käyntiin sujuvammin kuin edellinen, vaikkei askeleet aivan jokaiselle esteelle täydellisesti osuneetkaan. Perusradan viimeisellä esteellä lopetin ratsastamisen ja jätin ponin yksin suorittamaan pientä ja helppoa pystyestettä. Tämä kostautui salamana ja poni räpiköi puomin etujaloillaan alas - kyllä harmitti! Olin jo niin kovin suunnittelemassa uusintaradan ratsastamista, mutta itseään saa vain syyttää. Kuskin mokailulla sijoitus oli lopulta 3/5, eli ei huono sekään. Nyt olisi kvaalit kasassa 90 cm luokkia varten! Eiköhän kuitenkin haeta vielä sujuvia 80 ratoja ja itsevarmuutta rimakauhuiselle kuskille ennen isompia luokkia.

Hyvillä mielin lähdettiin kilpailuista kotiin ja matkalla jo suunniteltiin kovasti seuraavaa reissua. Näillä näkymin seuraavat estekisat ovat ison Winnien kanssa parin viikon kuluttua ja pikkuponi starttaa seuraavaksi koulukisoissa!

Olitko kisoissa kuvaamassa ja sait meistä onnistuneita kuvia? Olisin kiitollinen kaikista kuvista, niitä voi lähettää sähköpostiini essimon12 (at) gmail.com! :)



7

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Haflingerin ensimmäisiä kankitreenejä koulutunnilla

Vihdoin ja viimein sain sovittua taas koulutunnin minulle ja Winnielle - ollaan tämän vuoden puolella käyty muutaman kerran tunnilla, mutta aivan liian vähän ollaan päästy tekemään töitä valvovan silmän alle. Nyt olisi tarkoitus hieman ryhdistäytyä ja alkaa käydä tunneilla taas viikoittain - hieman vaihdellen Winnien ja MiniWinnien kanssa. Olen saanut Harrin kanssa oppia itse todella paljon valmentautuessani, joten nyt on mukavaa vaihtelua päästä tunneille "projektien" kanssa. Saan oppia itse enemmän hevosten ratsuttamisesta, kun yhdessä valmentajan kanssa pyritään viemään poneja eteenpäin.



Winnie on ollut viimeaikoina melkoisen mukava ratsastaa. Syksyyn verrattuna poni on saanut lisää lihasta ja kuntoa ja pudottanut melkoisen määrän läskiä pois. Poni liikkuu pyöreänä ja pehmeänä, käyttääkin lihaksiaan ihan kivasti. Etenkin laukan kanssa ollaan tehty paljon töitä ja siitä onkin tullut tasapainoisempaa ja säädeltävämpää. Nyt kun vaatimustaso on noussut, on ongelmaksi tullut takaosan käyttäminen ja eteenpäinpyrkimys. Tämä huomattiin heti tunnin alussa, kun ryhdyttiin tekemään itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen pitkille sivuille avotaivutusta. Poni kyllä myötäsi niskastaan ja astui ristiin, muttei työskennellyt aktiivisesti takaosallaan. Kun vauhtia ryhdyttiin lisäämään takaosan aktivoimiseksi, nousi poni protestoiden samaa vauhtia pois kuolaintuntumalta.

Harria ratsastaessani on aina ollut itsestäänselvyys, että hevonen liikkuu oikeinpäin ja peräänannossa, kunhan vain osaan kuskina vaatia sitä. Nyt jouduinkin pois mukavuusalueeltani, kun jouduin ratsastamaan hevosta pidemmässä muodossa. Tunsin itseni ratsastuskoulun oppilaaksi, joka puksuttelee menemään ympäriinsä tasolleen aivan liian vaativalla tunnilla ponilla, jota on mahdotonta saada peräänantoon. Onneksi sain jatkuvasti kuulla, että tämä on ihan okei. Itsenäisesti ratsastaessa olisin jäänyt työstämään pyöreää muotoa ja aktivoinut ravia vasta, kun hevonen liikkuu peräänannossa. Luultavasti olisin myös luopunut vaativammista tehtävistä, kun poni ei olisi suostunut niitä suorittamaan selän läpi peräänannossa liikkuen.





Samassa kun itsetuntoni ratsastajana sai kovia iskuja, alkoi poni vähitellen myös pehmentyä kädelle. Edelleen se liikkui aktiivisesti takaa eteen, mutta antoi periksi edestä ja teki pätkiä oikein hyvää avotaivutusta.

Avotaivutusten jälkeen työstettiin ravia ja laukkaa keskiympyrällä. Laukassa en joutunut tekemään enää erityisemmin töitä saadakseni ponin pehmeäksi ja pyöreäksi ja pääsimmekin heti tekemään siirtymisiä laukan sisällä ja laukasta raviin. Kun verrataan vaikka tammikuuhun, on laukka nyt jo tuplasti paremmin säädeltävää. Laukkaa on mahdollista lyhentää ja hidastaa ja pian taas ratsastaa eteenpäin niin, että muoto säilyy tasaisena ja takajalat työskentelevät koko ajan aktiivisesti. Laukan säätelyiden välissä tehtiin pätkiä reipasta ja aktiivista ravia, jolloin poni väläyttelikin oikein hienoja pätkiä.







Kun poni lopputunnista tuntui olevan jo hyvin avuilla, vaihdettiin tammalle päähän ensimmäistä kertaa kankisuitset. Hieman jännitin kuinka Winnie kankiin reagoisi, mutta tamma ei tuumannutkaan mitään erityistä. Tehtiin hieman ravia ympyrällä niin, että keräilin kankiohjaa vähitellen tuntumalle. Edelleen saatiin oikein kivoja pätkiä ravia! Jatkossakin työt tehdään pääasiassa nivelsuitsituksella, mutta vähitellen tässä totutellaan myös kankiin. Ponissa on niin paljon potentiaalia, että ei sitä tiedä vaikka tämä tamma joskus jonkun vaativan luokan starttaisikin!







6

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Hevosen ruokinnasta // Ruokintaluennon antia, osa 1

Osallistuin tuossa alkuviikosta Suomen Ratsutarvikkeen ja St Hippolytin järjestämälle ruokintaluennolle, koska tunsin piston sydämessäni nähdessäni tapahtuman kutsun facebookissa; minä en todellisuudessa tiedä yhtään mitään hevosten ruokinnasta. Tai no jonkin verran ehkä, (hevonen syö heinää ja kauraa, pelkillä porkkanoilla ja leivällä ei elä) mutten tosiaankaan riittävästi. Onneksi voin todeta viisastuneeni parin tunnin luennolla hurjasti!

Luento oli kattava ja tiivis paketti ruokinnan perusteista sekä yleisimmistä hevosten terveysongelmista, jotka ovat vahvasti kytköksissä ruokintaan. Luennon piti Australiassa opiskellut ruotsalainen St Hippolytin edustaja Charlotte Jansson, joten luento oli englanniksi. Google kääntäjällä termejä selvitellen oli lopulta yllättävänkin helppo ymmärtää ja pysyä aiheessa kärryillä.


HEINÄ

Hevosen saamasta ravinnosta vähintään 75 % tulisi olla heinää. Tässä tulee huomioida, että 75 % koskee kuiva-aineen määrää; esimerkiksi säilöheinässä voi olla 25 % kosteutta, jolloin kilossa heinää on kuiva-ainetta vain 750 grammaa. Kuiva-aineen määrä selviää heinäanalyysistä, joka onkin erityisen tärkeä hevosen ruokintaa suunnitellessa. Heinäanalyysistä selviää myös kuitupitoisuus ja  sokereiden, kivennäisten, raakavalkuaisen ja hivenaineiden määrä. Analyysi on erityisen tärkeä, sillä pitoisuudet heinässä voivat vaihdella hyvinkin paljon, eikä pitoisuuksia voi päätellä esimerkiksi heinän ulkonäöstä tai tuoksusta. Heinäanalyysin pohjalta voidaan laskea, paljonko hevonen tarvitsee väkirehuja heinän lisäksi saadakseen riittävästi kaikkia ravintoaineita.

Luonnossa hevonen laiduntaa 15-18 tuntia päivässä, johon niin villin kuin kilpahevosenkin elimistö on suunniteltu. Jotta ruuansulatusjärjestelmä toimisi optimaalisesti, tulisi hevosen siis syödä vähintään 15 tuntia päivässä. Yhden heinäkilon syömiseen kuluu aikaa keskimäärin 40 minuuttia riippuen heinän laadusta. Pehmeä säilöheinä kuluu nopeammin kuin kortinen kuivaheinä, jota täytyy pureskella enemmän sen hienontamiseksi. Slow-feeding heinäverkolla voidaan lähes tuplata heinän syömiseen käytetty aika.



VÄKIREHUT

Väkirehuja ovat esimerkiksi kaura, myslit ja erilaiset pelletit. Niiden määrä ei saisi ylittää 25 prosenttia hevosen saamasta kaikesta ravinnosta. Väkirehujen tarkoitus on taata hevoselle riittävä energiansaanti - ne sisältävät usein paljon tärkkelystä ja hiilihydraatteja, jotka takaavat nopean energiansaannin suhteellisen pienestä määrästä rehua. Tärkkelys ja sokerit voivat kuitenkin altistaa hevosen esimerkiksi kaviokuumeelle, minkä vuoksi suositaankin rasvapitoisempia väkirehuja. Kaura on väkirehuista suosituin ja sen sisältämästä energiasta hevonen hyödyntääkin lähes kaiken. Kaura sisältää lähes tuplasti rasvaa muihin viljoihin verrattuna, minkä vuoksi sen tärkkelyspitoisuus on myös pienempi. Esimerkiksi käsittelemätöntä ohraa saa syöttää lähes nelinkertaisen määrän, jotta hevonen saisi siitä saman määrän energiaa. Käsittelemällä taas ohrankin saa kauran kanssa samalle tasolle.

Väkirehuilla voidaan yksilöllistää hevosten ruokintaa vastaamaan niiden tarpeita. Lihaksistoaan kasvattavalle hevoselle voidaan syöttää proteiinipitoisempaa rehua ja kaviokuumeherkälle hevoselle taas mahdollisimman vähäsokerista rehua. Raskaassa työssä oleva kilpahevonen taas tarvitsee enemmän tärkkelyspitoista ravintoa. Kevyessä työssä oleva harrastehevonen taas voi pärjätä kokonaan ilman väkirehuja, mikäli se saa riittävästi hyvälaatuista heinää. Usein esimerkiksi kauran voisikin korvata suuremmalla heinämäärällä, joka tukisi myös hevosen ruuansulatusjärjestelmän toimivuutta.


VESI

Hevosen vedentarve voi vaihdella hyvinkin paljon riippuen hevosen iästä ja käytöstä, hevosen hikoilun määrästä, ilmastosta sekä heinän laadusta. Pääsääntöisesti hevonen juo päivittäin noin viisi litraa sataa painokiloa kohden, mutta 500 kiloisen hevosen vedentarve voi vaihdella 25 litrasta jopa 75 litraan vuorokaudessa. Veden juonti vaikuttaa muun muassa hevosen suorituskykyyn sekä ruuansulatusjärjestelmään.

Vettä tulisi olla aina hevosen saatavilla. Vaikka hevosella olisikin vapaa pääsy juoma-automaatille, se ei välttämättä kuitenkaan juo tarpeeksi. Tutkimuksissa on todettu, että hevoset juovat jopa 40 % enemmän ämpäristä kuin automaatista. Tämän vuoksi olisikin hyvä tarjota hevoselle päivittäin mahdollisuus juoda myös ämpäristä.



VITAMIINIT JA HIVENAINEET

Kuten ihmiset, myös hevoset tarvitsevat vitamiineja voidakseen hyvin. Vitamiineista A, D, E ja K ovat rasvaliukoisia vitamiineja, jotka varastoituvat elimistöön. Loput vitamiineista taas ovat vesiliukoisia, eivätkä varastoidu, vaan yliannostettuina poistuvat virtsan mukana. Vitamiinilisiä suositellaan syötettäväksi hevosille etenkin karvanvaihdon aikaan keväisin ja syksyisin. Eri vitamiinit vaikuttavat kehossa eri lailla:
B = kavion laatu
A= puolustuskyky
D= luiden kehitys (kalsium ei imeydy ilman D vitamiinia)
E= lihakset ja jänteet

Eri hivenaineiden puutostilat voivat aiheuttaa hevoselle vakaviakin ongelmia. Mitä tahansa ravinnelisiä ei kuitenkaan kannata syöttää ilman varmaa tietoa hevosen tarpeista, sillä osa hivenaineista ovat yliannostettuina myrkyllisiä hevoselle. Verikoe kertoo hevosen tarpeet tarkasti.

Sinkki
Sinkin puute voi ilmetä iho-ongelmina ja karvanlähtönä, valoherkkyytenä, vastustuskyvyn heikkenemisenä tai kavion kasvun ongelmina. Hevosella voi olla myös ongelmia karvanvaihdossa, se voi laihtua ja nirsoilla ruoan suhteen. Sinkki on yliannostettuna vaaratonta ja se poistuu elimistöstä virtsan mukana, joten esimerkiksi kesäihottumasta kärsivälle hevoselle voi huoletta yrittää saada apua sinkkikuurista.

Kupari
Kuparin puute voi ilmetä pigmenttimuutoksina esimerkiksi silmien ympärillä. Kuparin puute aiheuttaa myös maksan ja sydämen laajentumista, ongelmia hevosen kasvussa ja kehityksessä sekä anemiaa. Kuparin puute varmistetaan verikokeella ja ravintolisää annetaan eläinlääkärin ohjeen mukaan. Yliannostettuna kupari on hevoselle myrkyllistä.

Seleeni
Seleenin puute aiheuttaa esimerkiksi lihas- ja maksavaurioita, karvanlähtöä ja kaljuja laikkuja, kasvuongelmia, hedelmällisyysongelmia sekä altistaa infektioille. Kuparin tavoin seleeni on myös yliannostettuna myrkyllistä, joten sitä tulee syöttää hevoselle vain eläinlääkärin ohjeesta.


Postauksen toisessa osassa käydään läpi vielä hieman hevosen ruuansulatusjärjestelmän toimimista, laiduntamista, ruokintaan liittyviä terveysongelmia sekä vanhan hevosen ruokintaa. 

8

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat