Nykyään on hurjan paljon eri mahdollisuuksia harrastaa ratsastusta; on ratsastuskouluja, valmennustyyppisempiä ratsastuskouluja, vuokrahevosia, hoitohevosia, liikutushevosia, ylläpitohevosia ja sitten ihan ikiomia tai puoliksi omistettuja kaviokkaita. Itse olen päässyt harrastamaan aika laajassa kirjossa vuosien saatossa ja ajatus siitä on selkiytynyt, missä muodossa haluan harrastaa. Tässä joitain omien kokemusten tuomia mietteitä eri hevostelumuodoista!
Ratsastuskoulu
Varmaan lähes poikkeuksetta jokainen hevosharrastaja aloittaa taipaleensa ratsastuskoulusta. Itsekin aloitin ratsastuskoulun oppilaana 12-vuotiaana ja kävin tunnilla kerran viikossa. Hyvässä ratsastuskoulussa saa parhaassa tapauksessa tärkeimmät ratsastuksen ja hevosenkäsittelyn perustaidot sekä kokemusta erilaisilla hevosilla ratsastamisesta. Perustaitojen oppimisen jälkeen oppilaat usein alkaa kuitenkin jakautua vähän eri poluille; osa jatkaa ratsastuskoulussa tavoitteellisemmassa ja enemmän valmennustyyppisessä pienryhmässä, osa siirtyy vuokrahevoseen ja onnekkaimmat saavat mahdollisuuden hankkia ihan oman hevosen. Tavoitteista ja toiveista riippuen osa jää tuntiratsastajiksi "harrastelemaan" kerran viikossa ilman hurjia tavoitteita.
Omien kokemusteni mukaan ratsastuskoulu on hyvä valinta ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Itse sain lopulta tarpeekseni isossa ryhmässä kehän kiertämisestä, kun kilpailumahdollisuudet katosivat olemattomiin, hevosten osaaminen tuli esteeksi oman osaamisen kehittämiselle ja tuntihinnat nousivat vuosi vuodelta. Lopulta vuokrahevonen ja valmennuksissa käyminen kävi halvemmaksi kuin tunnilla ratsastaminen. Toki ratsastuskouluissa on eroja ja monilla talleilla onkin valmennusryhmiä, joissa on mahdollista kilpailla myös ulkopuolisissa kilpailuissa tai jopa aluetasolla.
Hoitohevonen
Ratsastuskoululla viihdyin pitkään erityisesti siksi, että siellä oli mahdollisuus hoitohevoseen. Kerran viikossa ratsastustunnilla käydessä hevosenkäsittely jää hyvin vähäiseksi, joten hoitohevonen on mukava lisä, mikäli haluaa ratsastuksen lisäksi oppia myös itse hevosista jotain. Tuntuu käsittämättömältä törmätä välillä tuntiratsastajiin, jotka osaavat hädin tuskin varustaa hevosen oikein. Hoitohevosen löytää lähes poikkeuksetta ilmaiseksi ja usein hoitajan hommaan kuuluu myös satunnaista hevosen liikuttamista. Hoito- tai liikutusheppa onkin hyvä vaihtoehto, mikäli ratsastaminen ja siinä kehittyminen ei ole ensimmäisiä kiinnostuksen kohteita. Hoitohevonen voi toimia myös kivana vastapainona ja lisänä tunneilla käymiselle.
Vuokrahevonen
Taisin olla siinä 16 vuoden paikkeilla, kun sain ensimmäisen vuokrahevosen tutun kautta. Harmittavan usein alaikäisten on vaikeaa löytää vuokrahevosta, kun täysi-ikäisiäkin on tarjolla riittämiin. Mikäli sopiva vuokrahevonen löytyy, se tarjoaa usein hyvän mahdollisuuden kehittyä niin ratsastajana-, kilpailijana kuin hevostenkäsittelijänäkin. Vuokrahevonen valmentaa itsenäiseen hevosesta huolehtimiseen, kun tallilla täytyy tehdä muutakin, kuin varustaa hevonen ja ratsastaa. Itsenäisesti ratsastaessa saa myös mahdollisuuden treenata juuri haluamiaan juttuja ja juuri niin paljon kuin kokee tarvetta. Ilman tunneille tai valmennuksiin osallistumista vuokraamisessa on kuitenkin olemassa kaikki katastrofin ainekset. Yksinään vuodesta toiseen kentällä kiertäen saa varmasti kaikki omat ratsastusvirheensä juurtumaan syvälle selkärankaan.
Itselläni on ollut tapana käydä vuokrahevosen kanssa enemmän tai vähemmän säännöllisesti valmennuksissa. Yleensä hevosen vuokraaminen maksaa korkeintaan 20 euroa päivässä ja valmennuksiin pääsee samaisella 20 eurolla. Tällöin valmennukselle kahden hengen ryhmässä tulee hintaa noin 40 euroa, joka on saman verran, kuin suurimpien kaupunkien ratsastuskoulutunneilla jopa 7 muun ratsukon seassa.
Puoliylläpito/ Ylläpitohevonen
Kun vuokrahevonen ei tunnu riittävän, voi seuraava askel olla puoliylläpito- tai ylläpitohevonen. Voidaan varmaan sanoa, että Winnie oli minulla käytännössä ylläpidossa, sillä toimin hyvin pitkälti ylläpitäjän tavoin ja huolehdin ponin asioista. Toki virallinen ylläpitäjä kantoi vastuuta ja oli apuna, mutta arvostin suuresti mahdollisuutta kantaa itse hyvin suuren osan vastuusta ja opetella "hevosenomistajan elämää", mutta kuitenkin turvatussa ympäristössä. Suurin ero vuokraamisen on se, että saa itse päättää hevosen asioista. Vuokrahevosen omistaja saattaa itse valmentautua ja kilpailla, mutta ylläpitohevosta saa pitää kuin omanaan ja päättää itse niin kilpailemisesta, ruokinnasta kuin loimituksestakin. Päätösvalta on mukavaa, mutta tuo mukanaan myös vastuun. Vuokraajana on taloudellisesti hyvin turvatussa tilassa; vähän vuokraussopimuksesta riippuen vuokraaja pääsääntöisesti maksaa vain ratsastamistaan kerroista. Ylläpitäjälle taas kaatuu kaikki hevosen kulut maksettavaksi, vaikka hevonen ei olisi ratsastuskunnossa moneen kuukauteen. Hevosen sairastaessa sitä täytyy kuitenkin hoitaa, kun samassa tilanteessa vuokraaja voi halutessaan nostaa kytkintä ja etsiä uuden vuokrahevosen.
Oma hevonen
Ylläpitohevosesta täysin oma hevonen eroaa siinä, että se tosiaan ihan oikeasti on oma, eikä kenenkään toisen. Ei ole mahdollista, että hevosen omistaja päättääkin yhtäkkiä lopettaa ylläpitosopimuksen tai myydä hevosen. Oma hevonen kuitenkin sitoo omistajaansa; elämäntilanteen muuttuessa ylläpitohevosesta pääsee eroon suht nopeasti, kun taas omistuksessa olevalle hevoselle ei välttämättä löydy ylläpitäjää tai ostajaa.
Miten te ratsastatte, onko lukijoilla vuokrahevosia, käyttekö tunneilla, vai jopa sekä että?
10
Ratsastuskoulu
Varmaan lähes poikkeuksetta jokainen hevosharrastaja aloittaa taipaleensa ratsastuskoulusta. Itsekin aloitin ratsastuskoulun oppilaana 12-vuotiaana ja kävin tunnilla kerran viikossa. Hyvässä ratsastuskoulussa saa parhaassa tapauksessa tärkeimmät ratsastuksen ja hevosenkäsittelyn perustaidot sekä kokemusta erilaisilla hevosilla ratsastamisesta. Perustaitojen oppimisen jälkeen oppilaat usein alkaa kuitenkin jakautua vähän eri poluille; osa jatkaa ratsastuskoulussa tavoitteellisemmassa ja enemmän valmennustyyppisessä pienryhmässä, osa siirtyy vuokrahevoseen ja onnekkaimmat saavat mahdollisuuden hankkia ihan oman hevosen. Tavoitteista ja toiveista riippuen osa jää tuntiratsastajiksi "harrastelemaan" kerran viikossa ilman hurjia tavoitteita.
Omien kokemusteni mukaan ratsastuskoulu on hyvä valinta ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Itse sain lopulta tarpeekseni isossa ryhmässä kehän kiertämisestä, kun kilpailumahdollisuudet katosivat olemattomiin, hevosten osaaminen tuli esteeksi oman osaamisen kehittämiselle ja tuntihinnat nousivat vuosi vuodelta. Lopulta vuokrahevonen ja valmennuksissa käyminen kävi halvemmaksi kuin tunnilla ratsastaminen. Toki ratsastuskouluissa on eroja ja monilla talleilla onkin valmennusryhmiä, joissa on mahdollista kilpailla myös ulkopuolisissa kilpailuissa tai jopa aluetasolla.
Hoitohevonen
Ratsastuskoululla viihdyin pitkään erityisesti siksi, että siellä oli mahdollisuus hoitohevoseen. Kerran viikossa ratsastustunnilla käydessä hevosenkäsittely jää hyvin vähäiseksi, joten hoitohevonen on mukava lisä, mikäli haluaa ratsastuksen lisäksi oppia myös itse hevosista jotain. Tuntuu käsittämättömältä törmätä välillä tuntiratsastajiin, jotka osaavat hädin tuskin varustaa hevosen oikein. Hoitohevosen löytää lähes poikkeuksetta ilmaiseksi ja usein hoitajan hommaan kuuluu myös satunnaista hevosen liikuttamista. Hoito- tai liikutusheppa onkin hyvä vaihtoehto, mikäli ratsastaminen ja siinä kehittyminen ei ole ensimmäisiä kiinnostuksen kohteita. Hoitohevonen voi toimia myös kivana vastapainona ja lisänä tunneilla käymiselle.
Vuokrahevonen
Taisin olla siinä 16 vuoden paikkeilla, kun sain ensimmäisen vuokrahevosen tutun kautta. Harmittavan usein alaikäisten on vaikeaa löytää vuokrahevosta, kun täysi-ikäisiäkin on tarjolla riittämiin. Mikäli sopiva vuokrahevonen löytyy, se tarjoaa usein hyvän mahdollisuuden kehittyä niin ratsastajana-, kilpailijana kuin hevostenkäsittelijänäkin. Vuokrahevonen valmentaa itsenäiseen hevosesta huolehtimiseen, kun tallilla täytyy tehdä muutakin, kuin varustaa hevonen ja ratsastaa. Itsenäisesti ratsastaessa saa myös mahdollisuuden treenata juuri haluamiaan juttuja ja juuri niin paljon kuin kokee tarvetta. Ilman tunneille tai valmennuksiin osallistumista vuokraamisessa on kuitenkin olemassa kaikki katastrofin ainekset. Yksinään vuodesta toiseen kentällä kiertäen saa varmasti kaikki omat ratsastusvirheensä juurtumaan syvälle selkärankaan.
Itselläni on ollut tapana käydä vuokrahevosen kanssa enemmän tai vähemmän säännöllisesti valmennuksissa. Yleensä hevosen vuokraaminen maksaa korkeintaan 20 euroa päivässä ja valmennuksiin pääsee samaisella 20 eurolla. Tällöin valmennukselle kahden hengen ryhmässä tulee hintaa noin 40 euroa, joka on saman verran, kuin suurimpien kaupunkien ratsastuskoulutunneilla jopa 7 muun ratsukon seassa.
Puoliylläpito/ Ylläpitohevonen
Kun vuokrahevonen ei tunnu riittävän, voi seuraava askel olla puoliylläpito- tai ylläpitohevonen. Voidaan varmaan sanoa, että Winnie oli minulla käytännössä ylläpidossa, sillä toimin hyvin pitkälti ylläpitäjän tavoin ja huolehdin ponin asioista. Toki virallinen ylläpitäjä kantoi vastuuta ja oli apuna, mutta arvostin suuresti mahdollisuutta kantaa itse hyvin suuren osan vastuusta ja opetella "hevosenomistajan elämää", mutta kuitenkin turvatussa ympäristössä. Suurin ero vuokraamisen on se, että saa itse päättää hevosen asioista. Vuokrahevosen omistaja saattaa itse valmentautua ja kilpailla, mutta ylläpitohevosta saa pitää kuin omanaan ja päättää itse niin kilpailemisesta, ruokinnasta kuin loimituksestakin. Päätösvalta on mukavaa, mutta tuo mukanaan myös vastuun. Vuokraajana on taloudellisesti hyvin turvatussa tilassa; vähän vuokraussopimuksesta riippuen vuokraaja pääsääntöisesti maksaa vain ratsastamistaan kerroista. Ylläpitäjälle taas kaatuu kaikki hevosen kulut maksettavaksi, vaikka hevonen ei olisi ratsastuskunnossa moneen kuukauteen. Hevosen sairastaessa sitä täytyy kuitenkin hoitaa, kun samassa tilanteessa vuokraaja voi halutessaan nostaa kytkintä ja etsiä uuden vuokrahevosen.
Oma hevonen
Ylläpitohevosesta täysin oma hevonen eroaa siinä, että se tosiaan ihan oikeasti on oma, eikä kenenkään toisen. Ei ole mahdollista, että hevosen omistaja päättääkin yhtäkkiä lopettaa ylläpitosopimuksen tai myydä hevosen. Oma hevonen kuitenkin sitoo omistajaansa; elämäntilanteen muuttuessa ylläpitohevosesta pääsee eroon suht nopeasti, kun taas omistuksessa olevalle hevoselle ei välttämättä löydy ylläpitäjää tai ostajaa.
Miten te ratsastatte, onko lukijoilla vuokrahevosia, käyttekö tunneilla, vai jopa sekä että?