keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

VakavastiOtettavaKouluPoni

Maanantaina pääsin vihdoin miniWinnien kanssa koulutunnille. Ajatuksena oli kuvata samalla pätkiä videolle ponin myyntiä ajatellen, joten tottahan toki poni piti puunata edustuskuntoon. Karvan puunaamista ja kiillotusta, puoli purkkia hiusgeeliä ja valkoiset pintelit teki ponille ihmeitä! Täytyy nyt vähän kehuskella, että teinpä elämäni ensimmäiset sykeröt ompelemalla ja suoriuduin mielestäni melko kiitettävästi!



Tehtiin töitä pääasiassa ihan vain askellajien kanssa. Haettiin reipasta ja aktiivista ravia, jossa poni etenisi itse takaa eteen ratsastajaa "kuljettaen". Saatiin aikaan todella kivoja ja aktiivisia pätkiä! Reippaasta ravista lähdettiin säätelemään ravia ja hidastamaan askeleita, jonka jälkeen ratsastettiin taas eteen. Selkeästi poni on saanut hieman lihasta, kun jaksaa kantaa itseään jo paremmin ja kykenee hidastamaankin ravia pakan täysin leviämättä. Itse taas tuskastelin istuntani kanssa - voi kunpa ponilla olisi edes koulusatula! Kun näinkin pikkuruinen poni lähtee liikkumaan isosti eteen, on kyydissä tuskaisen vaikea istua hiljaa ja eleettömästi. Kotiläksyksi kuskille hirmuisesti vatsalihastreeniä... Vielä kun omasta selästä ja jaloista saisi viisi senttiä pois, olisin niin valmis ostamaan tämän ponin itselleni!



Laukka on kehittynyt hurjasti eteenpäin ponin kunnon noustessa. Muoto on vielä pitkähkö, mutta Winnie sentään jaksaa kulkea pyöreänä ja hetkittäin kivastikin selkänsä läpi. Vasen kierros on hankalampi, mutta ei mahdoton sekään. Säädeltiin laukkaa ravin tapaan ympyrällä ja tehtiin hieman vastalaukkaa molempiin suuntiin. Ratsastaja vielä paremmin hereille ja enemmän treeniä, niin näistäkin saadaan tehtyä siistit!

Lopputuntia kohden poni alkoi selkeästi väsähtää, kun hommista tuli ponille vaikeampia. Tamma ei aivan yhtä ryhdikkäänä jaksanut enää kantaa itseään, joten tyydyttiin vähäsen vähempään eikä väkisin väännetty ja raastettu täydellisiä suorituksia. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa torstaina Ville Vaurion valmennuksessa.






Aivan lopuksi poni sai pompata vielä pari estettä, jotka oltiin jätetty kentälle Maijun ja Winnien jäljiltä. Kuskia olisi pitänyt vähän herätellä, kaipa sitä pitäisi taas ryhdistäytyä ja järjestää itsensä vaikka estetunnille ennen kuin aivan kaikki taidot ruostuu!

Videoinnista suuri kiitos Saralle ja kuvista Maijulle! Ponibloggaaja kiittää ja kumartaa hovikuvaajia, jotka mahdollistavat blogin pitämisen. :)







9

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Erilainen puuhapäivä ja tempputavoitteita keväälle

Meillä on ollut Harrin kanssa viimeaikoina hurjan hauskaa yhdessä. Olisinkohan yhden kerran ratsastanut ruunan kunnolla maneesissa, mutta muuten ollaan maastoiltu, treenattu temppuja ja tehty vain kivoja juttuja.

Päätin haastaa niin itseni kuin Harrinkin ja otin tavoitteeksi, että kesään mennessä Harri toimii ratsastaessa pelkällä kaulanarulla. Ei tule olemaan helppoa, mutta uskon että voidaan onnistua. Muutamia kertoja ollaan treenailtu ja päästy siihen pisteeseen, että hevonen ainakin jossain määrin ymmärtää kaulanarulla tehdyn kääntävän avun ja myös reagoi siihen pääasiassa hyvin käynnissä. Turvallisuuden vuoksi opetin aivan ensimmäisenä pysähtymisen, jossa käytin apuna koirien naksutinta. Harri on oppinut naksuttimen käytön todella nopeasti ja se on ollut todella hyvä apu koulutuksessa! Nyt hevonen pysähtyy nopeasti kaulanarusta kevyesti vetämällä.

Harrilla on varmistuksena riimu päässä, jotta hevosen saa käännettyä tai pysäytettyä, vaikkei avut kaulanarulla menisikään läpi. Hurjan hyvin Harri on kuitenkin reagoinut kaulanarun käyttöön ja oppinut nopeasti - vielä vuosi sitten se kiikutti minua menemään kun yritin ratsastaa sitä pelkällä riimulla. Nyt pystyn laukkaamaan pitkin ohjin pelkällä riimulla ilman, että hevonen kiihtyy.



Varsinaisen ratsastuksen lisäksi ollaan treenailtu ahkerasti temppuja. Pääasiassa ollaan hiottu vanhoja, jo osattuja temppuja, mutta uutena temppuna Harri on ryhtynyt harjoittelemaan raipan nostamista maasta. Tavoitteena on, että lopulta hevonen nostaisi raipan minulle käteen, vaikka istuisin sen selässä. Kätevä temppu, jos raippa sattuu tipahtamaan ratsailla!

4

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Always be a unicorn.


Hulvatonta pääsiäistä! Enpä tiedä voiko näistä kuvista edes sanoa mitään, tai kannattaako yrittääkkään. Voi hevos parkaa. Harri on vähän niin kuin ne hölmöt lapset joille kaverit nauraa, mutta jotka tyytyväisinä nauravat mukana eivätkä ole aivan kartalla siitä, miksi ja kenelle nyt nauretaan.

Mutta hei, kuinka moni hevonen sitä lopulta saa olla yksisarvinen? Harri onkin the lucky one.







Tämä kuva tiivistää koko touhun tämän blogin takana. Eipä ole ihan kaikki kunnossa bloggaajalla eikä hevos parallakaan.

Huikeista kuvista kiitos Maijulle!

3

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen photoshoot

Maiju pyysi minua avukseen viikonloppuna, kun halusi päästä kuvaamaan Winnietä jonkun toisen pidellessä sitä kiinni. Tottahan toki olin heti hommassa mukana ja vaadin saada ihania kuvia myös Harrista! Maijulla oli selkeä idea teemakuviin; pääsiäiskuvia höyhenillä höystettynä ja suloisia kuvia pienestä yksisarvisesta. Harrin polttariponi -look ei mennytkään ihan hukkaan, vaan ällöttävän kauhistuttava vaaleanpunainen sarvi pääsi uudestaan käyttöön. Maiju tosin sai muokattua Winnien sarvikuvista ihan satumaisen ihania, minä rakastuin näihin oikein vain tosissani!


Tämä on ihan ehdoton oma suosikkini. Herkkä ja jotenkin niin maaginen tapaaminen yksisarvisen kanssa.

Ponista ja Harrista saatiin myös ihastuttavia pääsiäiskuvia eriväristen höyhenten kanssa. Simppeliä ja nopeaa hommaa ja tuloksena yllättävän kivoja kuvia! Lisää kuvia voi kurkkia Maijun omasta blogista.  Tässä vain omia suosikkejani. :)










5

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Virvon varvon tuoreeks terveeks...

...tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle! Ja porkkanoina kiitos, suklaa ei maistu.

Kaikkea tuo ruuna joutuukin kestämään, vaikkei edes ole "pikkutytön leluna". Käsittämätöntä, mihin kaikkeen uljas kouluruuna voikin aikuisen ihmisen käsissä joutua. Vähintäänkin tukiryhmän tarpeessa taitaa tuo herra olla, ellei sitten ole hyväksynyt kohtaloaan ponina, koska ihminen nyt vain tahtoo tehdä kuumaverisestä kouluratsusta suloisen ja pomminvarman ponin.

Tänään lähdettiin virpomaan, eikä edes yksin, vaan sain puhuttua ympäri ihan aikuisen ystävän Heidin Ebenin kanssa seuraksemme. Kaikki oli kuten olla kuuluu; oppikirjojen mukaisesti oli koristeltu vitsat ja pukeuduttu pääsiäispupuiksi. Suuntana oli vanhempieni koti - mitäs valittelivat, ettei ikinä käy kuin muutama hassu virpoja, vaikka suklaata on hankittu koko kylän lapsia varten.

Virpoa sai ja vitsat kelpasivat. Ruunat saivat palkaksi kasan porkkanoita kumpainenkin ja pari kuivaa leivänpalaa vielä taskusta kaupan päälle. Kehujakin sateli matkan varrella sieltä täältä, tosin Harrin itsetuntoa tuskin kohotti kommentti "Tuo valkoinen on varmasti tyttöhevonen!". Minkäs sille mahtoi, ettei kaupasta saanut sinisiä pupunkorvia.





3

torstai 17. maaliskuuta 2016

Kevätrallia ponityyliin


Kevät taitaa olla täällä. Siitä kertoo pidentyneet ja aurinkoiset päivät, pöllyävä ponin talvikarva ja sulava kenttä. Kun jäät kerran lähtivät kentän pinnasta kertaheitolla, ei kauniina päivänä voinut jättää käyttämättä tilaisuutta päästää pieni villiponi kentälle vapaaksi.

Alkuun tehtiin fiksusti vähän töitäkin, tärkeitä juttuja. Maastakäsin narunpyörittelyä, seuraamisharjoituksia sun muuta. Kun napsautin narun irti riimusta, lähti poni vikkelämmin kuin formulat lähtöviivalta. Siinä sai itse seisoa keskellä kenttää monttu auki, kun poni pyyhältää ympäri kenttää kuin viimeistä päivää. Kierros, kaksi, kolme, neljä, viisi. Pyydän välillä vaihtamaan suuntaa, saan taas laskea kierroksia kunnes kyllästyn. Lopulta kaivan saappaillani ojaa kentän isosta vesilätäköstä kohti kentän reunaa ajankulukseni, kun toinen vain viilettää menemään ja pukittaa mennessään.

Saihan tuo lopulta tarpeekseen ja jäi nyhtämään ruohoa kentän reunalta. Totesi, ettei vanha ruskea ruoho maistu hyvältä ja päättikin heittäytyä pitkäkseen mutakylpyyn keskelle kenttää - onneksi sentään kuivimpaan kohtaan. Eipä voi moittia, noista ruskeista nappisilmistä kun loistaa niin pienen ponin elämänilo.
















6

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kahden ruusukkeen kisapäivä

Miniwinnie pääsi taas hyppäämään naapuritallin 1-tason estekarkeloihin 60 ja 70 cm luokat. Viime kisoista ei ollut aikaa kuin pari hassua viikkoa, enkä ollut ehtinyt hypätä ponilla kuin kerran kisojen välissä, joten hypättiin vielä samat korkeudet kuin viime kisoissakin.

Pikkuponi oli ihmeen virkeä, eikä olisi malttanut verryttelyssä pysyä oikein villahousuissaan. Muutama kierros reippaampaa laukkaa rauhoitti kuitenkin tilannetta ja päästiin yhteisymmärrykseen vauhdista. Poni teki muutaman hyvän hypyn verryttelyssä ja päästiinkin aloittamaan 60 cm luokka ensimmäisinä lähtijiönä.

Winnie suoritti tasaisen ja puhtaan radan. Muutamalta esteeltä tultiin alas väärässä laukassa ja pari hyppyä tuli esteiden juureen, mutta olin tyytyväisempi rataan kuin viime kerralla. Sujuvaa ja huoletonta! Tällä kertaa ymmärsin antaa ponin laukata hieman reippaammin eteen, enkä jäänyt aivan niin paljon pidättämään ja vetämään vastaan.



70 cm radasta ei tällä kertaa saatu videota - sääli, koska rata oli vielä ensimmäistä sujuvampi! Tsemppasin omaa ratsastustani mielestäni ihan kiitettävästi ja annoin ponin lähteä hyppyihin kauempaa, vaikka mieli olisi tehnyt hidastaa ja ottaa vielä se yksi pieni askel ennen estettä. Huulta purren kuitenkin maltoin mieleni ja annoin ponin edetä ja tehdä laajempia hyppyjä. Sata kertaa sujuvampaa näin! Poni suoritti radan puhtaasti ja ansaitsi radasta toisen ruusukkeen.

Nyt tuntuu, että poni alkaa olla valmis isompiin esteluokkiin. Tämänpäiväiset radat olivat jo selkeästi paremmat kuin viime kisojen ja poni hyppäsi varmasti ja hyvällä motivaatiolla. Kunhan päästään muutaman kerran hyppäämään tässä seuraavien viikkojen aikana, uskalletaan varmasti ilmoittautua ensi kuun kilpailuihin 70 ja 80 cm luokkiin.
4

torstai 10. maaliskuuta 2016

Myytävänä täydellinen poni!

Blogista tuttu "Miniwinnie" on ollut minulla ratsastettavana, koska poni on jäänyt omistajalleen pieneksi. Nyt tämä kultakimpale etsii uutta omaa ihmistä.


Laadukas 14-vuotias (s. 2002) newforestinponi tamma Sörbys Winnie sopii loistavasti niin ensiponiksi, perheponiksi kuin harraste- tai kilpaponiksikin. 140 cm korkea ja rungoltaan rotevahko tamma kantaa pienikokoisen aikuisenkin.

Ponin luonne on täysi kymppi; ei pure, potki eikä kuskaa, kaikki hoitotoimenpiteet onnistuu ongelmitta (lastaus, ell toimenpiteet, kengitys, klippaus). Täysin lastenkin käsiteltävissä ja lähes pomminvarma niin käsiteltäessä kuin ratsainkin. Maastovarma, liikennevarma, on myös pulkkaratsastettu.

 Ratsastettavuudeltaan mukava ja toimiva. Kantaa itsensä pyöreänä kaikissa askellajeissa, kevyt kädelle. Ei kuuma, muttei myöskään eteenpäin potkittava. Tekee avot, sulut, väistöt, vastalaukat. Taitaa siis heA asiat, kunhan kunto ja lihaksisto vielä kehittyy. Nyt kilpailtu heC yli 60% tuloksella, suoriutuu tällä kaudella varmasti heB-heA luokista. Esteillä sopivan reipas ja varma hyppääjä, joka korjaa ratsastajan virheitä. Ei kyttää eikä kiemurtele, hyppää kyselemättä kaiken. Tänä vuonna kilpailtu 80 cm saakka, aikoinaan Ruotsissa hypätty yli metrin ratoja. Hyppää tällä kaudella helposti ainakin 90 cm luokkia. Tänä vuonna tuonut kaikista osallistumistaan estekisoista ruusukkeen kotiin. Tällä hetkellä poni on säännöllisessä treenissä niin esteillä kuin koulussakin, kehittyy jatkuvasti eteenpäin ja tekee töitä hyvällä motivaatiolla. Niin koulutuomarin kuin kouluvalmentajienkin kehuma poni!

Poni on joulukuussa 2015 tarkastettu eläinlääkärillä ja todettu terveeksi.

Aikuisten kyselyt ja yhteydenotot suoraan omistajalle sara.turklin@gmail.com










7

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat