Laukkaa ratsastamassa

Vihdoin ja viimein päästiin taas Aksun kanssa Matti Eklundin estevalmennukseen! Meiltä on mennyt hurjan monta valmennusta välistä, kun aikataulut ei ole sopinut yhteen valmennusten kanssa tai valmennukset eivät olekaan toteutuneet niinä kertoina, kun oltaisiin muuten päästy mukaan.

Tällä kertaa saatiin Aksun kanssa pariksi suomenhevosruuna, jonka kanssa oltiin vähän aikaa sitten myös Elmo Jankarin estevalmennuksessa. Ratsukoina oltiin hyvin tasavertaiset, joten oltiin valmennusparina oikein toimivat.

Hevosten verryttelyn aikana maneesiin koottiin aivan järkyttävä määrä esteitä - tuntui, ettei sekaan meinannut millään mahtua hevosen kanssa. Kauhulla odotin miten pitkän radan joutuisin oppimaan hetkessä ulkoa, mutta onneksi osa esteistä olikin verryttelyesteitä erillisiä tehtäviä varten.

Aloitettiin treeni työskentelemällä laukkaympyrällä toisessa päädyssä ylittäen puomikasa/ristikko aina hallin keskellä. Aksun askeleet sopi yllättävän vaivattomasti esteelle ja se oli valmentajankin sanojen mukaan hyvin ulkoavuilla - tehtävä oli helppo suorittaa, kun hevonen oli ulkoa tuntumalla ja selkeästi menossa koko ajan oikeaan suuntaan esteen jälkeen. Verryttelyeste oli kuvan este nro. 3.

Ympyrällä hyppäämisen jälkeen siirryttiinkin säätelemään laukkaa oikein urakalla. Lyhyessä laukassa tultiin sisään kaarevalle kavalettilinjalle, johon piti saada mahtumaan kolme laukka-askelta. Jälkimmäiseltä kavaletilta jatkettiin vinolla lähestymisellä 3. pystylle, josta jatkettiin laukan vaihtuessa oikealle ja pitkällä sivulla olevalle okserille 4. Okserilta ratsastettiinkin eteenpäin pidemmässä laukassa ja takaisin kavaleteille, joiden väliin piti tähän suuntaan saadakin vain kaksi laukka-askelta. Laukan temmon säätelemisen lisäksi piti taktikoida tien ratsastamisella; lyhemmällä tiellä on helpompi saada väliin vähemmän askeleita ja pidemmällä tiellä taas enemmän.

Samaa tehtävää puuhattiin myös toiseen suuntaan, numerot merkitty ratapiirustukseen sinisellä.

Verryttelytehtävien jälkeen kavaletit ja pysty korjattiin pois, jolloin jäljelle jäi yhdeksän esteen rata. Treenattiin rataa ensin osissa, jonka jälkeen ratsastettiin koko rata läpi ensin matalampana ja lopuksi vielä korotettuna. Radalla oli paljon suhteutettuja linjoja, joilla piti keskittyä ajattelemaan askelten määrää ja sitä kautta myös laukan säätelyä. 1-2 linjalle Aksun kanssa tavoitteena oli saada 6 askelta, 4-5 linjalle 4 askelta ja 6-7 linjalle 5 askelta. Sarjaesteellä 8 a-b ei luonnollisestikaan ollut muita vaihtoehtoja kuin yksi laukka-askel. 

Pätkittäin linjoja treenatessa Aksu otti toisinaan ylimääräisiä laukka-askeleita linjoilla, kun en saanut sitä ratsastettua riittävän aktiivisesti eteen enkä myöskään löytänyt esteille täydellisiä ponnistuspaikkoja, jolloin laukan sujuvuus kärsi, kun poni joutui hyppäämään joko turhan kaukaa tai läheltä. Rataa hypätessä saatiin kuitenkin kaikkiin väleihin juuri oikeat askelmäärät, kun koko meno oli paljon jouhevampaa ja Aksu eteni hyvin eteenpäin.

Muutama pudotus sattui tunnin aikana, mutta valmentajan mukaan se kielii tässä tapauksessa vain hyvästä ratsastuksesta; voisin ratsastaa Aksua hitaasti ja pungertaen sen puhtaasti esteistä yli, jolloin ratsastus ei olisi sujuvaa laisinkaan, tai vaihtoehtoisesti voin ratsastaa sitä aktiivisesti eteen, jolloin pudotukset kielivät vain siitä, että liike on aktiivista ja suuntautumassa eteenäin. Aksun tilanteessa jälkimmäinen on ehdottomasti toivottavampaa, sillä laukan parantuessa myös hypyt paranevat ajan myötä. Liian hitaana Aksu pungertaa liikaa ylöspäin ja tekee jänisloikkia paikoiltaan, jolloin hyppyyn on myös käsittämättömän hankalaa päästä mukautumaan.

Viimeisenä hypätty rata oli varsin sujuva ja onnistunut, vaikka esteet nousivatkin paikoin melko korkeiksi. Sarjan b- osa oli metrissä, eikä Aksu edes epäröinyt sen ylittämistä! Valmennuksesta jäi jälleen kerran oikein hyvä fiilis, tästä on kiva jatkaa treenejä itsenäisesti ennen kuin päästään taas osallistumaan valmennukseen. :)

7

Nakupellenä luokses pompin!

Lauantai meni maastoillessa Hartsan kanssa, kun käytiin heittämässä vajaan parin tunnin lenkki. Menomatkalla päästiin vähäsen ravailemaan ja laukkaamaankin sateen pehmentämällä hiekkatiellä, mutta pääasiassa matka taitettiinkin käynnissä. Ilma oli aivan jäätävän kylmä, palelin kunnon talvivarustuksesta huolimatta! Hartsa sai onneksi lämmitellä ratsastusloimen alla.

Harrin ratsastuksen jälkeen kävin pyörähtämässä vielä Ebenin kanssa maneesissa - oli niin kiva ratsastaa tuotakin ruunaa pitkästä aikaa! Jumppailtiin melkoisen kevyesti, lähinnä kaarevilla urilla. Muutamat väistöt tehtiin myös ja pyöriteltiin laukkaa ja hiottiin nostoja. Tällä kertaa laukassa oli hurjan kiva istua, kun Eben malttoi laukata rauhassa ja kantoikin itsensä oikein kivasti! Loppukäynnit käytiin kävelemässä vielä pienellä metsälenkillä.























Sunnuntaina piti olla kouluvalmennus, mutta se peruuntuikin edellisenä iltana. Toisaalta ihan hyvä juttu, koska aamulla Harri turvotteli imusolmukkeitaan. Ei kamalan pahasti eikä niin, etteikö hevonen olisi pystynyt hengittämään normaalisti, mutta ihan selkeästi kaikki ei ollut kunnossa. Eipä siis haitannut ollenkaan, että jäi valmennus väliin.
Sunnuntaille oli suunniteltu myös Harrin talviturkin kevennystä; klippausta! Pääsin Harrin omistajan opastuksella harjoittelemaan klippaamista, mikä oli minulla ennestään aivan vierasta. Pääsinkin opettelemaan ihan kunnolla, sillä Hartsa sai pitää karvansa vain korvissaan ja pienessä läiskässä selässään! Klippasin hevosen kokonaan toiselta puolelta; rungon, kaulan ja jalat. Päätä siistin vain poskesta ja annoin omistajan hoitaa loput. :) Melkoisen siisti tuosta tuli, vaikka itse sanonkin! Harrista tuli heti paljon sivistyneemmän näköinen, eipä ole enää nallekarhu.. ;) Karvaa lähti niin hurjasti, että sitä tuntui olevan koko talli täynnä klippaamisen jälkeen. Kotona karvaa löytyi myös ihan joka paikasta alushousuja ja silmiä myöden.


Maanantaina Harrin imusolmukkeiden turvotus oli jo tiessään, joten ilmeisesti mistään kovin vakavasta ei ollut kyse. Otettiin kuitenkin vähäsen normaalia kevyemmin treenissä. Treenailtiin lauantain koulukisoihin, jossa ratsastan K.N. Specialin sekä A- merkin kouluohjelman. Harri sai normaalia enemmän kävelytaukoja ja luvan liikkua hieman avoimemmassa muodossa. Ruuna vaikutti kaikin puolin täysin terveeltä ja liikkui normaalin energisesti, ellei jopa energisemmin. Laukka tuntui haastavalta, koska se suuntautui lähinnä vain lujaa eteenpäin. Keskilaukka oli siis oikein näyttävää, mutta laukkavolttien treenaaminen oli hieman tuskallista, kun laukka ei meinannut hidastua ja lyhentyä.


Maanantaina Hartsa pääsi sovittelemaan uusia vaatteitaan, kun neiti varusteurheilija oli ehtinyt aamulla käydä Agrimarketissa. Kaulakappaleellista fleeceloimea lähdin hakemaan ja sellaisen löysinkin - tämän Harri tarvitsi ihan oikeasti, koska kaula on nyt ihan paljas karvasta. Poni parka ei saa palella! Hartsa sai myös uuden riimun. Niin - ihan taitavasti osasin itselleni kaupassa uskotella, että Harri todellakin tarvitsee uuden riimun! Eikös jokainen hevonen tarvitse terapeuttisen ihanan Eurostarin riimun? Harri ei varsinaisesti hyppinyt riemusta uusi riimu päässään, mutta ehkä tuo onkin vähän hiilitympi persoona. Toki olisi sitä voinut edes hymyillä vienosti ja näyttää tyytyväiseltä, mutta ei. Ei väkisin, hieno se on joka tapauksessa!

0

Monipuolisesti kivaa hauskaa mukavaa

Harri on tehnyt niin ahkerasti töitä kilpailuihin treenatessa, että poika on saanut nyt ansaitusti kevyempiä päiviä. Torstaina käytiin vain puuhailemassa käynnissä maastakäsin ja tänään ratsastelin reilu puolisen tuntia ilman satulaa. Huomenna päästään taas pitkästä aikaa lähtemään maastoon kunnolla valoisaan aikaan, kun ehdin tallille jo heti aamulla. Suunnitelmissa olisi tehdä rauhallinen, mutta pidemmän puoleinen maastolenkki.

Sunnuntaina onkin vuorossa hurjan pitkästä aikaa Ville Vaurion kouluvalmennus - odotan melkeinpä ihan innoissani, että päästään näyttämään miten paljon ollaan kehitytty viime valmennuksen jälkeen! Ahkera treenaaminen jatkuukin ensi viikolla, kun muutamana päivänä treenataan itsenäisesti ja keskiviikkona mennään taas oman opettajan tunnille. Lauantaina pitäisikin olla sitten valmiina lähtemään taas kisaamaan. 

Treeniaikataulun laatiminen on yllättävän haastavaa, kun yritän saada sopivassa suhteessa mahdutettua kalenteriin niin treenaamista, valmennuksia, kisoja kuin kevyempiäkin päiviä. Jossain määrin olen ihan pakkomielteinen Harrin liikkumisen suhteen; väännän ja käännän aikatauluja äärimmäisyyksiin saakka, jotta saisin sovitettua treenin ja kevyemmät päivät vähän vuorotellen Harrin viikko-ohjelmaan. Aina ei vain onnistu, mutta parhaani yritän tehdä. 

Miten te suunnittelette hevostenne viikko-ohjelmia, vai suunnitteletteko ollenkaan?

Itse pyrin pitämään Harrin liikkeessä ainakin 6 päivää viikossa. Kunnon treenejä korkeintaan kahtena päivänä peräkkäin ja rankempien päivien jälkeen jonkinlainen kevyempi liikutus; maastakäsin puuhailua, kävelytystä tai maastoilua. Missään nimessä en halua seisottaa hevosta vapaapäivällä kisojen tai valmennuksen jälkeen. Uskon ja toivon, että säännöllinen ja vaihteleva liikutus pitää Harrin kunnossa sen korkeammasta iästä huolimatta. 

1

Jäniksen kyydissä

Maanantaina hyppäsin Aksulla taas pitkästä aikaa; kisojen jälkeen ratsastin ponin tasaisella ja viime viikolla kävin vain lenkittämässä maastakäsin, koska poni oli rokotettu aikaisemmin samaisella viikolla. Alunperin suunnitelmissa oli päästä valmennukseen hyppäämään, mutta valitettavasti valmennuksia ei saatukaan järjestettyä. Hypeltiin siis ihan vain itseksemme.

Hyppäsin kahden laukka-askeleen välin pystysarjaa, porttiestettä diagonaalilla ja muuria toisella pitkällä sivulla. Muurin Aksu pääsi kiertämään pari ensimmäistä kertaa, koska laiskana en jaksanut kantaa tolppia muurin päihin. Portin poni kolisteli kerran alas huonon lähestymisen vuoksi, mutta muuten hypyt sujuikin ihan hurjan kivasti! Aksu teki hyviä hyppyjä ja etenikin varsin kivasti esteille. Hypättiin kaikki esteet läpi molemmista suunnista, jonka jälkeen korotettiin kaikkia vähäsen. 

Lopuksi hypättiin vielä sarjaestettä korottaen sen jälkimmäistä osaa muutaman reiän verran kerrallaan. Aksu mennä puksutti eteenpäin eikä vaikuttanut epäröivän ollenkaan! 95 cm jälkeen tuli kuskille raja vastaan ja lopetettiin hyvään onnistuneeseen suoritukseen. Tuon treenin perusteella väittäisin, että poni kiipeää yli varmaan minkä tahansa kokoisesta esteestä. 

Katsotaan jos seuraavat valmennukset järjestyisivät, että päästäisiin taas pitkästä aikaa opetukseen hyppäämään. :)

1

Kisapeli maailmalla!

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä koulukilpailuissa Paraisten ratsutallilla. Hartsa sai aamulla puolittaisen kylvyn, kun pesin sen hännän, harjan, kaulan ja jalat, jotka olivat aivan hirvittävässä kunnossa. Harri kun nauttii suunnattomasti piehtaroimisesta - mieluiten vielä mahdollisimman syvässä kurassa.

Harria silminnähden harmitti kylpy ja paikoillaan seisominen solariumissa pesun jälkeen. Muilta osin heppa oli onneksi puhdas, joten jäljelle jäi vain harjan ja hännän letitys ja pinteleiden kääriminen. Yhdeksän maissa päästiin lähtemään matkaan kurjassa vesisateessa. Harria varmaan harmitti sateessa seisominen, sillä se käveli traileriin sisälle heti ensiyrittämällä. ;)

Kilpailuiden alkaessa ilma oli edelleen kamala: kylmä, sateinen ja viimainen. Onneksi kilpailuiden verryttely päädyttiinkin pitämään ryhmissä maneesissa! Ei olisi kiinnostanut yhtään verrytellä hevosta sateessa kuraisella kentällä... Ryhmäverryttelyn huonoa puoli oli kuitenkin hyvin rajattu verryttelyaika; saimme aikaa vain kymmenen minuuttia. Harri ehti hetken kävellä pihalla ennen maneesiin siirtymistä, joten päästiin kuitenkin heti aloittamaan verryttely ravissa. Olin edellisenä päivänä ratsastanut Hartsan läpi jumppaillen, mikä palkitsi kisapäivänä, kun hevonen vertyi nopeasti eikä ollut erityisen köpö tai jumissa.

Olin oman verryttelyryhmäni viides lähtijä, joten ehdin verkkailla Harria käynnissä ja ravissa vielä viitisentoista minuuttia radan päädyssä ennen omaa suoritustani. Laukkaa olisin halunnut työstää vielä enemmän, mutta muutoin Harri tuntui kyllä hyvältä ja verryttelyaika ihan riittävältä.

Ratana oli siis viime kilpailuista tuttu K.N. Special, joka sujui varsin kivasti. Tuomari oli hippasen tiukempi kuin edellisissä kisoissa, mutta saatiin silti hieman paremmat prosentit kuin viime kerralla. Radan kohdat, jotka sujuivat mielestäni selkeästi paremmin kuin viime kisoissa, oli arvosteltu vain 1/2 - 1 pistettä paremmiksi. Joissain kohdissa numero saattoi olla jopa sama. Selkeitä epäonnistumisia olivat ylimääräinen laukanvaihto lävistäjällä, liian iso ravivoltti ja töksähtävä siirtyminen käyntiin diagonaalilla, mutta paljon hiottavaa jäi moniin muihinkin kohtiin. Toki harvoinhan varmasti kilpailuissa sujuu yhtä hyvin kuin kotona treeneissä, joten olen kyllä oikein tyytyväinen päivän suoritukseen. :)

Prosentteja saatiin tasan 60, jolla sijoituttiin viidensiksi. Luokassa sijoittui neljä ratsastajaa, joten jäätiin juuri ja juuri palkintojenjaon ulkopuolelle. Olen kuitenkin sijoitukseen erittäin tyytyväinen - saatiinhan kuitenkin paremmat prosentit kuin viime kisoissa ja selkeästi parannettiin suoritustamme!

Seuraavat koulukisat onkin edessä yllättävän pian; lähdetään kilpailemaan Laitilaan jo parin viikon päästä ja tuolloin olisi tarkoitus ratsastaa K.N. Specialin lisäksi myös helppo A! Kisoissa on tavoitteena korjailla B:n radalla virheitä ja saada taas paremmat prosentit, sekä A:n radalla saada siisti rata ja hyväksytty tulos - sijoitusta ei lähdetä hakemaan, vaan kokemusta ja fiilistä helposta A:sta :)

1

Ratatreeniä

Torstaina treenattiin tunnilla sunnuntain koulukilpailuihin. Koko syyskausi ollaan oikeastaan pyöritty HeB ratojen, etenkin K.N. Specialin kimpussa, mikä on ollut mielestäni hurjan kiva juttu. Ollaan treenattu erityisesti helpon B:n asioita ja laitettu peruspalikoita paikoilleen ja luotu samalla pohjaa hankalampien juttujen treenaamiselle.

Syksy on jaksottunut todella kivasti treenin ja kisojen suhteen; kuukauden- parin treenin jälkeen päästiin ensimmäisiin kisoihin, jonka jälkeen ollaan voitu taas treenata erityisesti niitä juttuja, jotka kisoissa on tuottaneet ongelmia. Nyt tarjoutui taas tilaisuus lähteä kilpailemaan ja vieläpä tuota samaa rataa kuin viime kisoissa, joten on ihan mielenkiintoista päästä vertaamaan ratoja ja tuloksia toisiinsa. Tässä jos missä pitäisi kehityksen näkyä, mikäli sitä on tapahtunut!



Tällä kertaa ratsastin tunnilla melko itsenäisesti; sain tehdä omaan tahtiini osia kouluradasta ja sain neuvoja virheiden korjaamiseen. Kiinnitettiin erityisesti huomiota käyntiin ja käynnistä pysähdykseen, ravista kolmen askeleen käyntisiirymiseen sekä siirtymiseen laukasta suoraan käyntiin.  Nämä olivat viime kisoissa haastavimpia ja ovat olleet sitä edelleen treeneissä, mutta selkeästi asiat ovat kyllä helpottuneet.

Laukka tuntui tällä kertaa erityisen haasteelliselta etenkin oikeaan kierrokseen. Vasemmalle laukka pyöri ihan kivasti, mutta oikealle ei niinkään. Sain taistella laukka- käynti siirtymisien kanssa ja yllättäen myös vasemman laukan nostossa, kun Harri ryhtyi nostamaan oikeaa laukkaa. Tuo ei ole aikaisemmin tuottanut suurempia ongelmia, mutta nyt tahkottiin tuota nostoa hurjan pitkään.










Tunnin aikana ratsastin radan kahdesti läpi; jälkimmäisellä kerralla ilman jalustimia, jotta minulle korostuisi erityisesti se, kuinka hyvin pohkeiden täytyy olla lähellä hevosta radan aikana. Harri kun liikkuu niin hyvin itse eteenpäin, että välillä unohdun jättämään hevosen yksin tukematta sitä lainkaan pohkeella. Rata ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta havainnollisti hyvin sen, mitä pitää vielä treenata. :)



Valtaisa kiitos Moonalle tunnin videoimisesta! :)

4

Syysmietteitä

Syksy on täällä! En vain oikein tiedä mitä mieltä siitä olisin. Ruska on ihanaa, ulkona on niin kovin nättiä. On kiva kun ilmat viilenee ja saa pukea päälle kivoja lämpimiä vaatteita, hupparin päälle voi laittaa toppaliivin paahtumatta ja Harrillekin on saanut kaivaa kaapista fleeceloimen alku- ja loppuverryttelyiden ajaksi.

Samassa kuitenkin päivät ovat lyhentyneet aivan hirvittävää vauhtia. Joka päivä tulee hämärää jo yhtä aikaisemmin ja aikaisemmin, eikä mielialaa kohota märät ilmatkaan. Jäätävä tihkusade ei tunnu kivalta sitten laisinkaan... Pimeys ja vesisade taas ajaa meidät väkisinkin treenaamaan maneesiin, mistä en tykkää yhtään. Jos vain olisi mahdollista, ratsastaisin aina kentällä! Kun kenttä on kurainen ja pimeä ja viereisellä tiellä vielä kiihdyttelee ja keulii mopoja, alkaa maneesi kuitenkin tuntua mukavammalta paikalta, vaikka siellä olisikin ruuhkaa ratsukoista.

Mitä mieltä te olette syksystä, miten se vaikuttaa treenaamiseenne, vai vaikuttaako ollenkaan?


Pimeydestä ja muista kiireistä johtuen kuva- ja videomateriaali on jäänyt taas luvattoman vähäiseksi. Kunhan nyt joskus edes ehtisin tallille valoisaan aikaan ja ilman tiukkaa aikataulua, voisin yrittää vihdoin taas saada kuvaajaseuraakin kentän laidalle. Hartsan kanssa seura olisi vain mukavaa, mutta Aksun kanssa ihan tarvitsisin seuralaisen tallille esteitä nostelemaan ja henkisenä tukena olemiseen. Jokin itsesuojeluvaisto tässä on vuosien aikana kuitenkin muodostunut, enkä kovin mielellään hyppää ihan yksinäni.

Lähiaikoina on ohjelmassa Harrin kanssa kouluradan treenaamista ahkerasti, koska vähän reilu viikon päästä on aika lähteä taas kisoihin onnea koittamaan ja hakemaan vielä viimekertaista parempaa tulosta. Treeneissä on mennyt kyllä yllättävän hyvin, luottavaisin mielin lähdetään kilpailemaan!

6

Work it harder and make it happen

Tulipahan käytyä taas tunnilla ja sen kyllä huomaa – hyvä että tuolista pääsee ylös kun on jalat kaikista lihaksista niin kipeät! Edellisellä viikolla meiltä jäi tunti väliin, kun viikkoni oli niin loputtoman kiireinen, mutta nyt saatiin tunti taas sovittua.

Tällä kertaa treenattiin alussa pysähdyksiä ja peruutuksia. Meiltä vaadittiin siistejä ja täsmällisiä pysähdyksiä ravista tasajaloin, huomaamattomin avuin pyydettyä peruutusta ohjasta nykimättä ja täsmällistä siirtymistä aktiiviseen raviin suoraan peruutuksesta. Pysähdys – peruutusharjoitukset on ihan peruskauraa itsenäisesti ratsastaessa, mutta kyllä taas sai huomata, kuinka paljon tehokkaammin niitä voikin ratsastaa.



Ravityöskentelyn jälkeen siirryttiinkin laukkaan ja aloitettiin tutulla kokoamisharjoituksella. Vähitellen hevosta siis kootaan lyhemmäksi ja lyhemmäksi laukassa kuitenkin niin, että laukka säilyy aktiivisena. Harrin laukan laatu paranee tämän harjoituksen myötä aina ihan huimasti! Kun laukkaa vuoroin lyhennetään aivan äärimmäisyyksiin niin, että hevonen laukkaa lähes paikoillaan takaosansa päällä ja sen jälkeen taas ratsastetaankin reippaasti eteen, tulee laukasta tasapainoisempaa ja aktiivisempaa, sekä paremmin säädeltävää.

Laukan lyhentämisen jälkeen lähdettiin pienentämään laukkaympyrää. Sain Harrin pysymään suht hyvin voltilla laukassa, mutta tuon pienemmäksi en meinannut ympyrää saada enää millään. Tämä harjoitus toimi pohjana laukkapiruettiharjoituksille, kun ympyrää ei pelkästään pienennetty, vaan takaosa piti saada ympyrän sisälle päin ja kulkemaan pienempää uraa. Tämä oli etenkin oikeaan kierrokseen mielettömän vaikeaa, koska Harrin on haastavampi saada oikea takajalka poljettua kunnolla alleen. Laukkaa pyöritettiin tuhottoman kauan, tai siltä se ainakin tuntui.



Oikealle päin suuri haaste oli myös saada juuri ulkoavut läpi; vaikka laukka oli pyörimässä oikealle samoin kuin asetus ja koko hevonen, piti ensisijaisesti saada hevonen tuntumalle ulko-ohjalle, eli vasemmalle. Tunnin oivallus olikin, että ymmärsin niin teoriassa kuin käytännössäkin ulkoapujen merkityksen; hevosta on aivan pakko tasapainottaa ulkoa, koska kääntyessään ja asettuessaan sisälle se kaatuu, mikäli sitä käännetään vielä sisäohjalla. Hevosen täytyy olla tasapainossa, jotta se voi koota itseään riittävästi ja ottaa myös ulkotakajalan alleen. Kun sain Hartsan vihdoin kiinni vasemmalta, alkoi laukka tosissaan pyöriä myös oikealle ja saatiin erittäin hyviä pätkiä!

Käytiinkin tunnilla paljon teoriaa läpi ylipäätään siitä, miten eri avut vaikuttavat hevoseen. Onkin hurjan tärkeää ymmärtää miksi apuja käytetään, jotta niitä voi käyttää oikein. Teoriatiedon pohjalta on mahdollista myös korjata muita ongelmia, joita itsenäisesti ratsastaessa tulee eteen, kun valmentaja ei ole kertomassa ongelman syytä ja ratkaisua sen korjaamiseksi.

Lopulta saatiin todellisia onnistumisen kokemuksia, kun hankalat jutut onnistuivat. Tykkään tästä opettajasta erityisesti siksi, että hän luottaa siihen, että osaan ja pystyn ja vaatii asioita, joihin en itsekään usko pystyväni. Muutamaan otteeseen olen tuskaillut liian hankalia tehtäviä ja suuria vaatimuksia ja odotuksia, mutta lopulta fiilis on ollut uskomaton, kun hankalat jutut onkin saatu onnistumaan.

Millaisista opettajista ja valmentajista te pidätte?

3