keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Miksi kengättömyys?

Kengättömyys on ehdottomasti yleisin aihe, johon liittyviin kysymyksiin olen saanut hevosenomistajana vastata. Niin sukulaiset, työkaverit kuin tallikaveritkin ovat vuorollaan kysyneet miksei Wilmalla ole kenkiä tai olenko aikeissa kengittää ponin. Miksei Wilmalla sitten ole eikä näillä näkymin edes tule kenkiä?


Hevosia kengitetään, jotta kaviot kestäisivät raskastakin käyttöä kulumatta liikaa. Ne suojaavat kavioita lohkeilemiselta ja estävät arkomista esimerkiksi kovilla pohjilla. Lisäksi kengät tarjoavat lisäpitoa liukkaissa olosuhteissa, kun niihin ruuvataan kiinni hokit. Kengityksellä voidaan myös korjata jalkojen virheasentoja ja liikeratoja.

Kaviot ovat merkittävässä osassa hevosen biomekaniikkaa. Niiden on tarkoitus ottaa vastaan iskut hevosen liikkuessa ja laajentua massan alla, jolloin niveliin kohdistuu vähemmän rasitusta. Kavion laajeneminen ja supistuminen ylläpitää kavion verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, niin sanottua kaviomekanismia,  mikä estyy, kun kavioon naulataan rautakenkä. Rautakengän kanssa niveliin kohdistuvat tärähdykset ovat huomattavasti suuremmat kuin ilman kenkiä! Eron kengitetyn ja kengättömän hevosen liikkeessä näkee hyvin alla olevalta videolta, jossa sama hevonen ravaa kengättä ja rautakengällä.



Kengätön kavio siis rasittaa niveliä vähemmän, mutta lisäksi se tarjoaa hevoselle paremman tuntuman pohjasta, jolla se liikkuu. Moni hevonen onkin paljasjalkaisena rohkeampi ja ketterämpi liikkuja kuin kengitetty ystävänsä. Kengättömän hevosen jalat myös palautuvat nopeammin rasituksesta toimivan jalkojen aineenvaihdunnan ansiosta.

Vilkkaan ja reaktiivisen ponin omistajana olen ikionnellinen siitä, ettei Wilmalla ole hokkikenkiä. En ole joutunut murehtimaan hokinpolkemista enkä sen pahemmin irtokengistäkään - poni ei ole seisoskellut päivääkään odottelemassa kengittäjää mahdollistamaan taas täysipainoista liikkumista. Mitä kengittäjän vierailuihin tulee, on kengättömän hevosen kavionhuolto myös huomattavasti halvempaa kuin kengällisen.


Kengättömän hevosen kavionhuoltoon omistaja pystyy osallistumaan myös itse. Muutaman viikon välein vuolemalla kaviot pysyvät optimaalisessa pituudessa ja jalka-asennot pysyvät muuttumattomina ja hevosen liike ergonomisena. Kahdeksan viikon kengitysvälillä kaviot ehtivät kasvaa niin paljon, että jalka-asennot saattavat muuttua ja vaikuttaa jopa satulan istuvuuteen.

Toki kengättömyys tuo myös omat haasteensa. Kovilla pohjilla kaviot tarvitsevat usein ylimääräistä suojausta, minkä vuoksi Wilmallakin on lenkkarit, jotka saa puettua kavioihin aina tarvittaessa. Wilman kaviot ovat niin kovat, että lenkkareita tarvitaan ainoastaan hiekkateillä maastoillessa ja koppuraiseksi jäätyneellä kentällä.

Mikäli sääolosuhteet eivät ole suosiolliset, kengätön hevonen voi tarvita talvella nastoitetut lenkkarit myös tarhassa pysyäkseen pystyssä liukkailla. Lenkkarit saa kuitenkin helposti puettua ja riisuttua päivän säätilan mukaan, jolloin hokit tai nastat eivät turhaan rasita niveliä pysäyttämällä jalan liikettä.  Kengätön kavio ei kerää tilsoja kuten kengitetty, joten liukkaus on talvella ainoa kengätöntä hevosta hidastava ongelma. Moni hevosenomistaja kuitenkin ymmärrettävästi kokee bootsien pukemisen vaivalloiseksi ja mielummin kengittää hevosen, jotta se on aina valmis liikkumaan millä tahansa alustalla.


Miksei kaikki hevoset sitten ole kengättömiä, jos kerran kengätön kavio on aivan ylivoimainen verrattuna kengitettyyn? Osaltaan kengitettyjen hevosten enemmistöön on varmasti syynä tiedon puute ja vanhat tavat sekä uskomukset siitä, että hevoset kuuluu kengittää ja kengättöminä pärjäävät vain oloneuvokset ja siitostammat.

Todellisuudessa kengätön kavio on erittäin kova ja kestävä, mutta siirtyminen kengistä kengättömyyteen voi olla pitkä prosessi. Kaviolta voi viedä jopa yli vuoden vahvistua kestämään täysipainoista ratsuhevosen työskentelyä ilman kengän tarjoamaa suojaa! Huono kavioaines ja kaviota tai sen toimintaa heikentävät sairaudet voivat toki estää kengättömyyden. Kengättömyyden kestävät kaviot eivät kuitenkaan ole mikään harvinainen poikkeus, kuten moni kuvittelee.


Wilma jäi ilman kenkiä, kun se jäi varsalomalle. Kaviot saivat vahvistua rauhassa Wilman lomaillessa ja liikkuessa kevyesti ja harvakseltaan. Minulle tullessaan ponilla oli kovat ja erittäin hyväkuntoiset kaviot, jotka ovat kestäneet lähes päivittäisessä treenissä, joka on sisältänyt niin kentällä pyörimistä, hyppäämistä kuin maastoiluakin. Minä pääsin siis helpolla, kun en joutunut käymään läpi siirtymistä kengistä kengättömyyteen. Nyt olen todella tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että ponini pärjää kengättömänä ja saa ilman kengättömyyteen siirtymisen haasteita irti kaikki kengättömyyden hyödyt.

Parhaimmillaan kengättömyys tuo hevoselle useita terveitä ja kivuttomia käyttövuosia lisää säästämällä niveliä ylimääräiseltä rasitukselta, minkä vuoksi Wilmakin saa tepastella kengättömänä lopun ikäänsä, jos vain mahdollista!


Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat