sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Monipuolisuus kunniaan - töitä keholle ja aivoille

Wilman kuluneen viikon ohjelma on ollut oppikirjamaisen monipuolinen. Poni on liikkunut niin maastakäsin kuin ratsainkin, treenannut kentällä ja tuulettunut maastossa sekä säilyttänyt tasapainon raskaiden treenipäivien ja kevyempien palauttavien päivien välillä.


Wilma on sellainen poni, joka ei kaipaa vapaapäiviä, vaan aktiivista ja monipuolista tekemistä. Tuntuu, että sen lihakset kyllä väsyvät, mutta mieli ei. Niinpä olen yrittänyt tarjota poniystävälleni mielekästä ja monipuolista tekemistä, enkä ole kantanut huolta vapaapäivien puutteesta. Wilma kuitenkin viettää kanssani aikaa vain puolesta tunnista muutamaan tuntiin vuorokaudessa ja muun ajan se saa olla aivan rauhassa. Niin kauan kuin poni tulee tarhassa vastaan eikä lähde karkuun, oletan, ettei se ole saanut tarpeekseen naamastani.

Kuten tälläkin viikolla, Wilma tekee yleensä parina - kolmena päivänä viikossa raskaampaa ruumiillista työtä treenaten puomeilla, esteillä tai koulukiemuroiden parissa ja muina päivinä se liikkuu huomattavasti kevyemmin.



Tämän viikon puomi- ja estetreeni tehtiin itsenäisesti jumppasarjalla. Ajatuksena oli tehdä helppo hyvänmielen jumppa simppelillä tehtävällä, jolla ei varsinaisesti voi epäonnistua. Wilma suorittikin tehtävää tasaisen varmasti ja sai viimeisillä kierroksilla metrisenkin esteen ylittämisen tuntumaan helpolta! 

Sarjalla minun on helppo siedättää itseäni ratatempoiseen laukkaan - minä kun mielelläni pidän ponin hypätessä liian lyhyenä ja kontrollissa lähestulkoon kuin kouluradalla. Sarjalla riittää, kun ratsastaa hevosen keskelle ensimmäistä kavalettia ja katsoo kaukaisuuteen viimeisen esteen taakse, niin hevonen suorittaa esteet kuskin vain pidellessä harjasta kiinni. 




Estetreenien lisäksi viikko-ohjelmaan sisältyi viikoittainen kouluvalmennus ja pidempi maastolenkki.  Fyysisesti raskaiden päivien vastapainona tehtiin hommia kaulanarulla ja maastakäsin.

Varusteeton ratsastus on pikkutytöstä asti kiehtonut minua. Ei siksi, että kokisin varusteet epäoikeudenmukaisina hevoselle, vaan ajatuksesta niin sujuvasta yhteistyöstä ja luottamuksesta, että 500 -kiloisen saaliseläimen saa vastaamaan pyyntöihin myös ilman "hallintalaitteita". 



Wilman tarjoillessa minulle elämäni pukkiralleja vielä viime keväänä, luovuin haaveistani saada oma poni toimimaan ikinä pelkällä kaulanarulla. Ajan kuluessa Wilma kuitenkin rauhoittui huomattavasti ja käytännössä lopetti pukittelun. Opimme tuntemaan toisemme paremmin ja siinä samassa luottamaan toisiimme. Enää ei tunnu siltä, kuin kiipeäisin villin lohikäärmeen selkään toivoen jääväni ratsastuksesta henkiin.

Syksyllä aloitimme satunnaiset ratsastukset kaulanarulla pitäen kuitenkin suitset päässä. Kevääseen mennessä Wilma oli sisäistänyt aika kivasti kääntävät ja pidättävät avut ja uskalsin jättää ensimmäisiä kertoja suitset jo pois.

Kunnon harppauksen kaulanarulla ratsastuksessa otimme, kun voitin Instagram -arvonnasta käsityönä Suomessa valmistetut kaulasuitset; kaulanarun ohjilla. Ohjat kädessä saan ylläpidettyä monin verroin paremmin hyvän istunnan ja ryhdin, jolloin pääsen myös vaikuttamaan painoavuilla pelkän kaulanarussa roikkumisen sijaan. 




Saatuani itse lisää varmuutta kaulanarulla ratsastamiseen myös Wilma on ollut paljon rennompi. Edelleen sen ilmeistä näkee, että sen aivoissa raksuttaa kovasti, mutta jännittyneisyys on vähentynyt huomattavasti. 

Käynnissä ja ravissa Wilma toimi jo niin kivasti, että uskalsin ensimmäistä kertaa kokeilla laukkaakin pelkällä kaulanarulla, vaikka pitkään ajattelin, että pääsisimme laukkaamaan hyvillä mielillä aikaisintaan loppukesästä. Poni olisi voinut villiintyä päästessään laukkaamaan ilman suitsia, mutta haasteeksi muodostuikin saada laukka nousemaan.

Puolipidäte ennen laukannostoa pelkällä istunnalla vaati kuskilta paljon keskittyistä, mutta onnistui lopulta. Wilma yllätti leppoisalla laukalla, jossa se jopa hakeutui pyöreään muotoon! 


Kaulanarutreenit käyvät Wilmalle kevyestä jumpasta ja aivotyöstä. Se joutuu selkeästi keskittymään paljon enemmän ja miettimään, mitä siltä toivotaan. Sen asenne uuden opetteluun on ollut ihanan positiivinen - se on selkeästi motivoitunut yrittämään ja haluaa ymmärtää, mitä siltä pyydän.

Aivotyötä ja uuden opettelua olemme harrastaneet myös maastakäsin. Maastakäsintyöskentely on minulle ikään kuin temppukoulutusta, joka tukee sujuvaa arkea Wilman kanssa. Harjoittelemme varsinaisia temppuja, kuten kumartamista ja maahan käymistä, mutta myös arkisia taitoja, kuten kontaktin ottamista ja pyynnöstä pysähtymistä ja väistämistä.



Kontaktiharjoittelu on ollut meille tänä vuonna aivan uusi ja avartava aluevaltaus. Siitä on tullut Wilmalle temppujen lisäksi oma tehtävänsä, josta voi saada palkkaa. On huomattavasti mukavampaa, että hevonen tarjoaa herkkujen toivossa kontaktia, kuin satunnaisia temppuja!

Kontaktiharjoittelu toimii aivan samalla ajatuksella kuin koirillakin - hevoselle opetetaan pyyntö (Wilmalla "täällä"), josta sen odotetaan ottavan kontakti ihmiseen; katsovan ja kuuntelevan. Aikaisemmin Wilma kulki vierelläni usein hermostuneena viskoen päätään ja odottaen pyyntöä tehdä palkattava tehtävä, kuten pysähtyä, peruuttaa tai jäädä paikoilleen. Kun tehtävää ei kuulunut tarpeeksi pian, Wilma saattoi turhautua ja poistua paikalta.


Nyt Wilma taas hakeutuu omalle paikalleen viereeni ja tarjoaa kontaktia. Se kääntää korvansa kohti ja  katsoo otsaharjansa alta seuraten liikkeitäni ja ylläpitäen saman vauhdin. Nyt pystyn ylläpitämään kontaktin samalla, kun pyydän Wilman vierelläni raviin. Vielä muutama kuukausi sitten Wilma olisi vielä ravipyynnöstä todennäköisesti räjähtänyt viilettämään pukkilaukkaa ympäri kenttää.

Nyt kun Wilma osaa pyynnöstä ottaa kontaktin, voin pyytää sitä myös esimerkiksi jännittävissä tilanteissa. Tällöin saan ponin huomion pois jännittävästä kohteesta ja pääsen palkkaamaan sitä rauhoittumisesta. Näin maastakäsin kentällä tehtävä työ pitäisikin tuoda hevosen arkeen!




1

lauantai 16. toukokuuta 2020

Estekuulumisia tunneilta

Viime viikkoina meidän elämä on näyttäytynyt somessa kovin treenipainoitteisena, kun kuvia on tullut jaettua ahkerasti niin este- kuin kouluvalmennuksistakin. Treenattu kyllä ollaan, mutta myös löysäilty. Kavereita tulee pyydettyä kameran kanssa kentän laidalle pääasiassa valmennuspäivinä, joten maastoreissut, kaulanarutreenit ja vapaapäivät jäävät helposti somen ulkopuolelle. Somessa onkin hyvä muistaa, että se kertoo lopulta vain murto-osan todellisuudesta!


Estevalmennuksissa olemme päässeet kivasti eteenpäin. Virheitä sattuu ja kehitettävää löytyy joka kerta, mutta toistojen ja harjoituksen myötä olemme saaneet hyviä onnistumisia ja oikeasti sujuviakin suorituksia aikaiseksi! Haastavissakin tehtävissä olen saanut aina välillä fiilistellä sujuvuutta sen sijaan, että joutuisimme hampaat irvessä tsemppaamaan tehtävät jotenkuten läpi. Parasta on huomata, että tänään jokin asia sujuu jo paremmin kuin viime kerralla!

Väitän, että apua on ollut harjoittelun lisäksi myös Fenwickin liquid titanium päähupusta, jonka hankin Wilmalle silkasta kokeilunhalusta. Huppu on valmistettu älykankaasta, joka sisältää nestemäistä titaania. Se saa aikaan infrapunavaikutuksen, jonka on todettu rauhoittavan ja parantavan joidenkin hevosten keskittymiskykyä.


Olin skeptinen hupun toimivuuden suhteen, mutta kuultuani siitä positiivisia kokemuksia ihan oikeilta ihmisiltä ja bongattuani vielä tarjouksenkin, päätin antaa sille mahdollisuuden. Mikäli huppu vaikuttaisi Wilmaan toivotulla tavalla, se olisi todellakin jokaisen euron arvoinen!

Muutaman viikon testijakson perusteella väitän, että maski voi oikeasti toimia. En allekirjoita kiisteltyjen positiivisten tai negatiivisten ionien vaikutusta, enkä ole perehtynyt erityisen syvällisesti tieteellisiin tutkimuksiin myöskään infrapunan vaikutuksista, mutta ponissani olen huomannut positiivisen muutoksen huppua käyttäessäni. Estetunneilla Wilma ei ole esimerkiksi kyttäillyt parkkipaikan päätyä ja se on myös valmentajan sanojen mukaan suorittanut tasaisemmin ja keskittyneemmin.

Oli kyse sitten hupun vaikutuksesta Wilmaan tai sen lumevaikutuksesta ratsastajaan, se on lunastanut lupauksensa ja paikkansa Wilman päässä estetreeneissä ja -kisoissa. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa voimakasta kiimaa, jotta huppu pääsee todelliseen tulikokeeseen!




Keskittymistä onkin vaadittu estetunneilla niin ratsulta kuin ratsastajaltakin, kun itsenäisissä treeneissä tutuiksi tulleiden pitkien ja helppojen teiden sijaan onkin treenattu sarjoilla ja suhteutetuilla esteväleillä ja lyhyillä teillä.

Edellisen viikon tehtävässä yhdistyivät niin suoraan ratsastaminen, laukan säätely kuin laukan vaihtaminenkin. Ensimmäisenä tehtävänä ratsastettiin suoraa linjaa yhden askeleen sarjalta okserille keskittyen siihen, että laukka säilyy samana jokaisessa alastulossa. Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli varmistella alastuloa oikeassa laukassa, myöskään okserilta ei saanut kääntää jyrkästi halutun laukan suuntaan, vaan tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn asti.

Tämän tehtävän kanssa taidettiin painia päivän suurimmat painit, mutta kun tästä päästiin, alkoi homma rullata! Suoruutta vaativalla tehtävällä saatiin Wilma avuille niin, että laukkaa pystyi säätelemään aika kivasti. Laukan säädeltävyys taas helpotti esteille osumista, mikä puolestaan edesauttoi laukkojen vaihtumista.



Kun laukka oli säädeltävissä ja Wilma hyvin kuulolla, ei esteiden välissä tullut kiire, kun hypättiin pidempiä tehtäviä jatkaen sarjalta kaarevasti ristikoille ja pian taas takaisin sarjalle. Jos Wilma sattuikin tulemaan esteeltä alas väärässä laukassa, se tuli helposti pidätteestä raviin ja laukka saatiin korjattua hyvin ennen seuraavaa hyppyä.



Seuraavalla tunnilla aloitettiin kontrolliharjoituksilla - tarkkuutta vaativalla puomitehtävällä ravissa. Okseri ja viereinen pysty laskettiin ravipuomeiksi hieman normaalia lyhyemmillä väleillä. Poni piti siis saada suoristettua ja koottua ennen puomeja, jotta askeleet sopivat puomien väleihin helposti. Pienillä teillä varmistettiin, että Wilma kääntyi ulkoavuista ja taipui sisäpohkeen ympäri.

Kun ravitehtävä sujui kiitettävästi, siirryttiin hyppyhommiin. Okseri nostettiin kannattimille, mutta sekä sen eteen että taakse jätettiin ponnistus/laukkapuomit. Saman ravipuomeilla saavutetun kontrollin tuli säilyä ensimmäiselle puomille saakka, jonka kohdalla sai nostaa laukan. Tällä tavalla saatiin kontrolloitua aika kivasti Wilma laskeutumaan esteeltä oikeassa laukassa!




Puomeilla ja ravilähestymisillä tehty työ kantoi hedelmää ja tuntui, että lopputunnin pääsin nauttimaan maisemista, kun Wilma suoritti tehtävät yksi toisensa jälkeen tasaisen sujuvasti. Laukat vaihtuivat pääasiassa aina, laukan tahti säilyi hyvänä ja hypyt osui hyviin ponnistuspaikkoihin. Wilma tuntui itsevarmalta ja kovin tyytyväiseltä itseensä! 



0

lauantai 9. toukokuuta 2020

30 kysymystä - Hevosenomistaja edition

Maisa (IG @maisahyttinen) haastoi minut Instagramin puolella mukaan blogihaasteeseen vastaamaan 30 kysymykseen itsestäni. Wilma onkin varmasti tullut hyvin tutuksi kaikille niin täällä blogissa kuin Instagramissakin, mutta itsestäni olen harvemmin jakanut mitään pieniä rippeitä enempää.

Haluankin haastaa mukaan kaikki innokkaat hevosbloggaajat - opetellaan yhdessä tuntemaan vähän enemmän sometilien kaksijalkaisia vaikuttajia!


1. Kuka olet?
Olen Essi, vuonna 1991 syntynyt eli kuluvana vuonna 29-vuotta täyttävä Turkulainen poninomistaja. Työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana.


2. Milloin ja missä aloitit hevosharrastuksen?
Innostuin hevosista jo 9-vuotiaana koulukavereideni innoittamana, mutta sain aloittaa ratsastusharrastuksen vasta 11-vuotiaana. Kahdessa vuodessa ehdin imeä tietoa hevosista niin kirjoista, lehdistä kuin tv- ohjelmistakin. Kun vihdoin sain aloittaa ratsastustunneilla Metsäkylän ratsastuskeskuksessa, pääsin hyvän teoriaosaamiseni siivittämänä suoraan edistyneempien ratsastajien ryhmään.


3. Suurimmat saavutuksesi?
Hevosharrastuksen saralla suurimpia, vaikkakin vaatimattomia saavutuksiani ovat olleet seuramestaruushopea vuonna 2018 ja -kulta vuonna 2019. Bloggaamisen osalta ehdokkuudet vuoden parhaaksi hevosblogiksi vuosina 2018 ja 2019 ja henkilökohtaisessa elämässä varmaankin suoritetut koulut.

4. Mitä odotat tällä hetkellä?
Kesää! Lämpimiä ja aurinkoisia lomapäiviä ja kaikkia kivoja kesäpuuhia oman ponin kanssa.

5. Elämäsi hevoset?
Winnie ehti vaikuttaa elämässäni pisimpään. Se oli ensimmäinen todellinen projektiratsuni, jonka kanssa sain oppia aivan valtavasti yrityksen ja erehdyksen kautta lähes kymmenen vuoden ajan. Winnie oli sattumusten summa, josta jouduin useamman kerran luopumaan, mutta mitä ihmeellisempien käänteiden ja mutkien kautta se aina palasi luokseni.

© Annika Mäki
Harri saapui elämääni laastarihevosena jouduttuani luopumaan taas kerran Winniestä. Harri kaipasi liikuttajaa ensin muutamana päivänä viikossa, mutta pian sainkin pitää sitä kuin omaani. Harri oli luonteeltaan äärimmäisen kiltti ja miellyttämisenhaluinen. Ruunan kanssa sain keskittyä itseni kehittämiseen ratsastajana - pääsin kilpailemaan ja sain kokea niin piffit, paffit kuin piruetitkin. Parasta oli kuitenkin luoda Espanjan ihmeeseen niin tiivis luottamussuhde, että viimeisenä vuonnamme pystyin ratsastamaan Harria pelkällä kaulanarulla.

© Jaana Vuola

Wilma on omana ponina lunastanut tottakai lyhyessä ajassa paikkansa elämäni ehdottomana ykköshevosena eikä erityisiä esittelyjä kaipaa.

6. Suunnitelmasi vuodelle 2020?
Suunnitelmat muuttuivat radikaalisti korona-epidemian vuoksi. Alunperin suunnitelmissa oli matkustaa Australiaan, kilpailla ahkerasti ja suunnitella muuttoa isompaan asuntoon. Matkasuunnitelmista sain luopua koko vuodeksi, mutta aika näyttää, miten muiden suunnitelmien lopulta käy.


7. Miten rentoudut?
Maastoilemalla, Wilman tarhaa siivoamalla, puuhastellen kavereiden tai puolison kanssa. Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka eivät rentoudu makaamalla kotona kirjan tai elokuvan parissa, vaan vaadin aktiivista tekemistä rentoutuakseni.

8. Oletko kilpailuhenkinen?
En ole pitänyt itseäni kilpailuhenkisenä, mutta taidan sitä kuitenkin olla. Tartun mielelläni erilaisiin haasteisiin ja osallistun kilpailuihin - nautin parhaani tekemisestä ja kehittymisestä, mutta en kuitenkaan ole huono häviäjä, joka pelkäisi häviämistä tai kärsisi siitä.


9. Mitä harrastat?
Valokuvaamista, pianonsoittoa, lumilautailua esimerkiksi. Nautin myös käsilläni tekemisestä, kuten piirtämisestä ja erilaisista käsitöistä. Nuorempana ehdin harrastaa vaikka ja mitä; kuvataidekerhoa, koripalloa, kokkikerhoa, kilpauintia, satubalettia, telinevoimistelua...

10. Mieleenpainuvimmat kokemuksesi hevosen kanssa?
No nyt on paha kysymys. Mainitaan vaikka esiintyminen Horse Fair messuilla Harrin kanssa!


11. Miksi bloggaat?
En ole päiväkirjaihmisiä, jotka kirjoittavat salaisia mietteitään vain itselleen. Kuitenkin pidän kirjoittamisesta ja treenipäiväkirjan pitämisestä, jotta voin seurata omaa ja ratsujeni kehitystä. Lisäksi valokuvat ovat todella lähellä sydäntäni, eikä blogin aloituksen aikaan ollut oikein mitään sopivampaa kanavaa hevos- ja ratsastuskuvien jakamiselle. Facebook -ystäväni eivät olisi arvostaneet kymmeniä uusia heppakuvia viikossa! Blogi on toiminut näppäränä alustana pitää treenipäiväkirjaa ja jakaa kuvia ja päästä samalla vuorovaikutukseen samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa.


12. TOP 5 blogit tai sometilit?
Täytyy häpeäkseni myöntää, etten aktiivisesti seuraa kuin Muuliprojekti -blogia. Aiemmat suosikkini ovat yksi kerrallaan lopettaneet tai harventaneet postaustahtiaan niin merkittävästi, etten enää löydä itseäni blogeihin. Kaipaisin kyllä lisää luettavaa, mutta tarjontaa on surullisen vähän. Moni on siirtynyt päivittämään pelkkää Instagramia, mikä ei kutienkaan korvaa perinteisiä tekstiin painottuvia blogeja.

Instagramissa lempparitilejäni ovat Muuliprojektin @rosamiii lisäksi

@projecthappyathlete - Meitä Wilman kanssakin auttanut eläintenkouluttaja Nina haastaa viikoittain ajattelemaan omaa toimintaa hevosten kanssa niin maastakäsin kuin ratsainkin ja lisää sopivan pieninä tietoiskuina tietoisuuttani hevosen käyttäytymisestä.

@rocky_the_shetty - Viihdearvo aivan 110! Sellainen kuminaamashettis maailman suurimmilla silmillä - ihan jokaisen pitäisi seurata tätä!

@kimsandros_ - Mielettömän hieno haflinger-risteytys ja sydäntäni lämmittävää varusteurheilua.

@jaanavuola_photography, @hertjekker, @hundertblicke ja @roosatanhuanpaaphoto näin muutaman hevoskuvaajan tilin mainitakseni. Nätit hevoskuvat ovat lähellä sydäntäni ja ja imen useilta valokuvaustileiltä ideoita kuvaamiseen ja kuvien muokkaamiseen.

13. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
Varmaan se, että saan tällä hetkellä elää aika huoletonta elämää. Kaikki on juuri nyt todella hyvin; vakityö, omistusasunto, aviomies, oma poni ja vapaus matkustella ja tehdä sellaisia asioita, joista tykkää!


14. Hevonen jota ihailet?
Olen todella huono seuraamaan mitään julkisuuden hevosia ja ratsastajia, sillä minun sydäntäni lämmittävät ponit. On kyllä kiva nähdä kaunista ratsastusta ja hienosti liikkuvia isoja hevosia, mutta enemmän ihailen hienoja harrasteponeja.

15. Vahvuutesi ja heikkoutesi hevosihmisenä?
Vahvuuksiani ovat varmaankin optimismi ja sitoutuminen. En lannistu erityisen helposti, vaan olen haasteidenkin äärellä usein toiveikas ja optimistinen. Innostun asioista helposti ja sitoudun minua innostaviin asioihin - on se sitten ruokintasuunnitelmaan perehtymistä tai pohkeenväistöjen harjoittelua.
Heikkouteni on lyhyt pinna. Hermostun helposti omaan osaamattomuuteeni ratsastaessa enkä siedä helposti esimerkiksi epätoivottua käytöstä hevoselta.

16. Kuka on esikuvasi?
Tähän en osaa vastata mitään. Pyrin olemaan minä, enkä joku muu. On piirteitä, joita arvostan ihmisissä ja pyrin korostamaan niitä myös itsessäni ja omassa toiminnassani, mutta en osaa nimetä ketään, jota voisin sanoa esikuvakseni.


17. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020?
Haluaisin oppia enemmän hevosen käyttäytymisestä ja sitä kautta oppia lukemaan paremmin hevosen eleitä ja myös vastaamaan niihin itse selkeämmin.

18. Minkä luonteenpiirteen vaihtaisit itsestäsi?
Onko heikko keskittymiskyky sitten luonteenpiirre vai ominaisus, mutta siitä luopuisin mielelläni. Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos hankaliin ja epäkiinnostaviin asioihin olisi vähääkään helpompi keskittyä!

19. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä?
Negatiivisuutta. Kaiken näkemistä negatiivisessa valossa ja asioista ja ihmisistä negatiivisesti puhumista. Se on minulle myrkkyä!


20. Kallein ostoksesi?
Asuntoon sain uppoamaan yli 100 000 euroa, mutta pankki oli toki tässä hankinnassa mukana. Ihan pelkällä omalla rahalla maksettuna kallein ostos on tainnut olla Wilma.

21. Epäsuosittu mielipiteesi?
Kukaan ei ole suuremmin kritisoinut mielipiteitäni. Toki en ole niitä ihmisiä, jotka pauhaisivat kovaan ääneen valtavirrasta poikkeavista mielipiteistään.

22. Mitä ihailet toisissa ihmisissä?
Rohkeutta epävarmoissa tilanteissa. On se sitten lähtemistä maailmanympärysmatkalle, uran vaihdos tai oman yrityksen perustaminen. Itse olen hirveän arka hyppäämään niin sanotusti tyhjän päälle - haluan ennakoida ja kontrolloida elämääni, enkä oikein siedä epävarmuutta.

23. Mikä inspiroi juuri nyt?
Yhä lisääntyvä valon määrä ja luonnon herääminen!


24. Suurin paheesi?
Irtokarkit.

25. Mitä somekanavia käytät?
Blogin osalta aktiivisesti vain blogia ja instagramia. Facebookia hieman laiskasti, myös henkilökohtaista profiilia.

26. Unelmiesi työpaikka?
Kun vain tietäisin, niin osaisin hakeutua sille vievälle tielle! Unelmieni työpaikassa saisin tehdä jossain määrin luovaa ja liikkuvaa työtä ihmisten kanssa - asiakkaiden tai kollegojen. Työ ei kuitenkaan saisi sitoa liiaksi, vaan sen pitäisi työaikojen ja palkkauksen suhteen antaa tilaa myös muulle elämälle; hevosharrastukselle, matkustamiselle ja muulle. Kertokaa toki, jos tällaisia töitä on!

27. Tärkeimmät ominaisuudet hevosessa?
Sosiaalinen, kiinnostunut ja seurallinen luonne. Monet asiat ovat opetettavissa hevoselle, mikäli se vain on kiinnostunut oppimaan. En haluaisi sulkeutunutta ja vetäytyvää hevosta, vaikka se ratsastaessa suorittaisi miten hienosti.
Lisäksi liikkumiseen soveltuva rakenne - on kurja työskennellä hevosen kanssa, jonka rakenne ei  mahdollista kehittymistä tai edes terveenä pysymistä ratsuhevosena.


28. 3 biisiä, joita kuuntelet tällä hetkellä?
Olen niitä tyyppejä, jotka kuuntelevat radiosta sitä, mikä siellä soi. En osaa edes nimetä yhtäkään kappaletta, jonka olen viime viikkoina kuullut!

29. Millainen hevosenomistaja olet?
Omistautunut ja kiitollinen. Haluan parhaani mukaan ymmärtää hevostani kokonaisuutena ja vastata sen tarpeisiin sen kaikilla elämän osa-alueilla. Haaveiltuani ikiomasta ponista niin pitkään koen valtavaa kiitollisuutta nyt, kun vihdoin olen päässyt toteuttamaan unelmaani ja vieläpä näin hienon ponin kanssa!


30. Mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?
Tällaiset ovat ehdottomasti inhokkikysymyksiäni! Haluan suunnitella elämääni eteenpäin, mutta en näin pitkälle. Suurin toiveeni on, että olen edelleen viiden vuoden kuluttua onnellinen ja tyytyväinen sen hetkiseen elämäntilanteeseeni.

Toivottavasti opit minusta jotain uutta ja mielenkiintoista!
0

lauantai 2. toukokuuta 2020

Laukkojen vaihtokauppaa

Viimeiset pari viikkoa meidän esteharjoittelu on keskittynyt pienillä esteillä ja puomeilla kääntämiseen ja laukan vaihtamiseen. Harjoitukset aloitettiin ohjatusti estetunnilla ja niitä jatkettiin seuraavalla viikolla itsenäisesti saman tehtävän parissa.


Koulutreeneissä Wilma on tehnyt viime kesästä saakka vastalaukkaharjoituksia. Olen halunnut tehdä vastalaukasta ponille mahdollisimman helppoa ja tasapainoista, jotta se pystyisi aikanaan suorittamaan sujuvia helpon A:n ratoja. Vasta vaativissa kouluohjelmissa mukaan tulevat laukanvaihdot. Niin kauan, kun Wilma ei kilpaile vaativia, se saa unohtaa laukanvaihdot ja keskittyä vastalaukkoihin. 

Esteratsastuksen kannalta tämä on haastavaa, sillä vastalaukkojen myötä ponin tasapaino on kehittynyt niin hyväksi, että tasapainon horjuttaminen ja sen myötä laukanvaihtojen aikaansaaminen esteiden päällä käykin vaikeaksi. Voi kunpa ponille voisi kertoa, että koulusatulalla vaihtoja ei toivota, mutta estesatulan kanssa pitäisikin vaihtaa pyynnöstä!



Edellisellä estetunnilla pureuduttiin toden teolla laukanvaihtoihin. Kentälle rakennetusta tehtävästä näki ensimmäisellä silmäyksellä, että tällä tunnilla ei tehtäisi helppoja hyvän mielen hyppyjä, vaan tuskailtaisiin pilkun tarkasti jokaisen ratsastettavan askeleen kanssa. Osuin veikkauksessani oikeaan!

Keskelle kenttää rakennettu puomineliö oli ensimmäinen tulikoe. Tehtävänä oli ratsastaa kahdeksikkoa vaihtaen laukka aina neliön keskellä. Ensimmäisillä kierroksilla sai tehdä pitkät tiet ja kiertää pituushalkaisijalla seisovat pystyesteet. 

Jotta onnistumiset eivät olisi kihahtaneet hattuun, vaikeutettiin tehtävää pian kääntämällä jo esteiden edestä. Tuleppa alas väärässä laukassa, niin et varmasti ehdi korjata laukkaa samalla, kun käännät jo seuraavalle puomille - etenkään, jos olet ratsastanut huonosti ja tehnyt aivan liian jyrkän tien varmistellessasi, että laukka vaihtuu, kunhan roikut tarpeeksi sisäohjassa!



Pitkillä teillä tehtävä tuntui vielä kohtuulliselta, mutta lyhyillä teillä se aiheutti valtavaa turhautumista etenkin, kun laukka piti saada vaihtumaan oikeasta vasempaan. Vasen laukka on Wilmalle huomattavasti vahvempi kuin oikea, mutta jostain syystä vaihdot olivat helpompia oikealle. 

Tehtävästä teki asteen haastavamman puomien pitkät välit; tunnilla puomien väli oli reilu kolme metriä, mikä on Wilmalle melko pitkä innariväli. Poni joutui venymään puomien välissä, minkä vuoksi oli vaikeaa saada poni hallittuun laukkaan ja kontrolliin vaihdon valmistelemiseksi. Pitkästä välistä huolimatta saatiin kuitenkin aikaiseksi hyviä vaihtoja molempiin suuntiin! Täytyy kyllä myöntää, että fuskasin itsenäisessä treenissä ja lyhensin väliä puolella metrillä, jolloin homma kävi helpommaksi.

Viimeisenä vaikeusasteena tässä tehtävässä lisättiin vielä pituushalkaisijan pienet pystyesteet mukaan kahdeksikkoon. Tehtävää oli niin paljon, ettei askeleeksikaan voinut harhautua tai jäädä matkustamaan. Kun mokasit yhdenkin pienen jutun, mokasit koko tehtävän. Suorista puomille, puolipidäte, johda uuden laukan suuntaan, myötää samalla, istu heti alas, ratsasta suoraan, katso jo esteelle, käännä ulkoavuilla, puolipidäte, hyppy, istu jo pystyyn, käännä, suorista, odota... 



Kun luulot oli otettu pois ensimmäisellä tehtävällä, päästiin hyppäämään pidempää tehtävää pikkuesteillä. Kovin paljon helpommaksi homma ei käynyt, vaikka välimatkat hypyltä toiselle hieman pitenivätkin. Esteille tultiin milloin ympyrän kaaren mukaisesti, milloin päädyn kautta kaartaen. Jotakuinkin joka kolmannella hypyllä laukka vaihtui ja muilla taas jatkui samana. 

Wilma vaihtoi kumpaankin suuntaan melko hyvin, kun esteelle oli kaareva tie. Kun taas pitkillä sivuilla oleville esteille tultaessa tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn myötälaukassa, Wilma vaihtoi helposti vasta- tai ristilaukkaan. Jos askel ei täysin osunut esteelle ja Wilma joutui lähtemään hyppyyn kaukaa, se tuli lähes poikkeuksetta väärässä laukassa alas. Tässä korostui taas minun vastuuni ratsastajana tehtävään valmistelemisesta - kun säätelen laukan esteelle sopivaksi, Wilma kykenee suorittamaan pyydetyn tehtävän. Kun taas mokailen ja poni jää yksin, tulee virheitä.



Valmennuksessa tehtyä tehtävää oli helppo jatkaa itsenäisesti seuraavalla viikolla, kun olin jo saanut ohjeet ja vinkit sen ratsastamiseen ja omien virheideni korjaamiseen. Itsenäisessä treenissä saatiin kivoja pätkiä ja onnistumisia, mutta treenattavaakin jäi vielä rutkasti. Onneksi tehtävä on sellainen, jota voidaan jatkaa itsenäisesti vaikka viikoittain! Kunhan treenataan tekniikkaa ja esteratsastuksen perusjuttuja puomeilla ja pikkuesteillä, ei oikeiden esteidenkään pitäisi tuottaa myöhemmin suuria ongelmia.



1

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat