Kun on aika päästää irti

Hieno pieni estehaflinger Aksu sai lähteä viime viikolla taivaslaitumille.

Ponin omistaja ehti tehdä poninsa kanssa mielettömän hienon ja raskaan työn, jota sain seurata vierestä monen vuoden ajan etäämmältä, mutta myös läheltä. Tuon ruunan kanssa taisteltiin metabolisen oireyhtymän kanssa, kunnes vihdoin löytyi oikeat keinot taudin kanssa elämiseen. Ponin ratsastettavuuden kanssa on tehty suuret määrät työtä ja viimeisinä parina vuonna sain itse olla mukana auttamassa estekuskin roolissa. Vihdoin myös omistajan tytär pääsi nauttimaan omalla ponilla ratsastamisesta.

Viime kesänä ikivanha haava alkoi kuitenkin taas vaivata. Ponin omistaja vastasikin jo aikaisemmassa postauksessa kyselyyn lopetuksen syystä:

"Aksulla oli jo Suomeen tullessa isohko arpi mahassa, tämän arven se sai joka ikinen kesä potkittua auki kun hätisteli kärpäsiä pois, kärpäset myös omalta osaltaan aina saivat suurennettua haavaa. Tähän kesään asti haava parani aina itsekseen kun syksy koitti. Haava ei haitannut liikutuksia, koska ei jäänyt satulavyön alle ja poni ei tuntunut koskaan kipeältä. 

Tänä syksynä haava ei lähtenytkään paranemaan totutulla kaavalla, poni vietti kolme päivää klinikalla, jossa haava saatiin melkein kokonaan ommeltua kiinni. Kotona se kuitenkin aukesi tikeistä huolimatta. Sitä paketoitiin, oltiin karsina levossa, bemeröitiin, laseroitiin, kokeiltiin homeopaattia, syötiin useampi ab-kuuri, mahdolliset ja varmaan mahdottomatkin haavanhoito voiteet kokeiltiin. Viimeisellä viikolla haava alkoi haista ja teki jo pitkälle terveen ihon alle ulottuvan ontelon/paiseen."

Raskas, mutta kunnoitettava päätös päästää hevosystävä pois. Nyt saa huokaista helpotuksen ja kaipuun huokauksen taivaalle, kun ystävällä on kaikki hyvin.

Valtava kiitos viimeisestä kahdesta vuodesta ponille ja ponin perheelle! <3

1

Kauniita unia hieno pieni mies

Vaikka rakkaidensa eteen tekee kaikkensa, ei sekään aina riitä. 

Lopulta suurin rakkaudenosoitus ystävää kohtaan on kuitenkin 

osata päästää irti, kun on sen aika. 

Kauniita unia pieni estemies

Agent

6.2.2001- 3.3.2016

10

Kultainen talviponi

Kävin tuossa viikonloppuna moikkaamassa Aksu-ponia ensimmäisen kerran useampaan kuukauteen. Poni on parannellut vanhaa auennutta arpeaan, joka onkin osoittautunut kinkkisemmäksi kursia takaisin kokoon. Tämän vuoksi on hyppääminen ollut kielletyllä listalla, enkä ponin estekuskina ole näinollen käynyt ponia ratsastamassa. Perheponin virkaa kun Aksu kerran toimittaa, niin eipä minun olisi ollut tarkoituksenmukaistakaan käydä vain tasaisella ponia ratsastelemassa. Toki olisi pitänyt saada aikaiseksi käydä ponia moikkaamassa jo kauan sitten, mutta kaipa sitä voi syyttää omia kiireitään töiden ja muiden ratsastettavien hevosten vuoksi...

Joka tapauksessa oli ihanaa käydä räpsimässä kullankeltaisesta ponista talvisia kuvia ja istuutua hetkeksi pörröiseen selkään fiilistelemään hyvää ravia. :)

10

Mestarin opissa // Nina Fagerströmin valmennus

Meille tarjoutui Aksun kanssa huikea mahdollisuus päästä Nina Fagerströmin estevalmennukseen ponin naapuritallilla ja tottakai tartuin tilaisuuteen oitis. Vaatimuksia ratsukon tason tai osaamisen suhteen ei ollut, joten luottavaisin mielin lähdettiin matkaan toiveena saada uusia vinkkejä ja näkökulmaa juuri tämän ponin ratsastamiseen.

Tunnit olivat kahden hengen ryhmissä ja saimme pariksemme poniratsukon, joka kilpailee meitä paljon suuremmissa luokissa. Tästä huolimatta verryttelytehtävät palvelivat hyvin meitä molempia ratsukoita.

Itsenäisen verryttelyn jälkeen aloitimme kavaletti- ja puomitehtävällä, jota tehtiin kahdeksikolla. Kahdeksikon keskellä laukka vaihtui kavaletilla ja kahdeksikon molemmissa päissä ylitettiin laukkapuomi. Aksu käynnistyi hitaasti ja oli verryttelytehtävässä kovin hidas ja tahmea - ei nyt pahin mahdollinen, mutta kuitenkin hidas. Palautteeksi sain ratsastaa ponia enemmän eteen, eteen, eteen ja eteen. Ei mitään uutta, mutta sitäkin enemmän totta. Lisäksi saisin enemmän ennakoida tulevaa tehtävää katseellani, mikä taas on juuri päinvastoin kuin koulutunneilla minulle opetetaan. Pitäisi osata ottaa aina koulu- ja estemoodi erikseen päälle katseen suhteen; koulussa en saisi ennakoida katseella, kun taas esteillä pitäisi ohjata esteelle vahvemmin katseella ja valmistella tehtävää toisin kuin koulussa.

Kavalettitehtävän jälkeen tultiin erilaisia tehtäviä eri esteillä. Valmennus oli nopeatempoista, kun ratsastimme samaa tehtävää yhtä aikaa peräkkäin. Tämä tapa sopi Aksulle erityisen hyvin, sillä se laukkaa ja hyppää kovin mielellään toisen ponin imussa, jolloin itse pystyin keskittymään vain ratsastamiseen ja omaan istuntaani ja pystyin unohtamaan ponin liikkeellä pitämisen. Näiden tehtävien jälkeen poni saikin jo positiivista palautetta, kun sen moottori vihdoin käynnistyi.

Esteiden noustessa poni vain parani entisestään. Nyt se laukkasi reippaasti eteen jo yksin rataa hypätessäkin ja teki hyviä hyppyjä. Muutamille esteille mokasin askelmääriä, olisin saanut ratsastaa tarkemmin joko yhden askeleen enemmän tai vähemmän, jolloin paikat esteille olisi sopineet paremmin. Poni kuitenkin suoritti kaikki esteet näppärästi ja sujuvasti. Toista kertaa rataa hypätessämme Aksu hyppäsi huikean sujuvasti ja itsekin ratsastin oikeasti hyvin, vaikka itse toteankin. Tiet olivat hyvät, hypyt hyviä ja koko rata sujuva. Tästä radasta nyt ei ole todisteena kuin kuvia, mutta hyvältä näyttävät kuvatkin!

Super hyvän radan jälkeen Aksu sai hengähtää. Toisen ponin suorittaessa tehtäviään Aksu ehti kävellä ja seistä varmaan parisenkymmentä minuuttia. Jos valmennuksen minuuttihintoja laskee, niin melkoisen rahan edestä tuli seisoskeltua.. Lopuksi päästiin kuitenkin hyppäämään vielä paria lyhyttä tehtävää, joilla Aksu ei ollut pitkän kävelemisen jälkeen enää parhaimmillaan. Energia ja eteenpäinpyrkimys oli tiessään ja hypyt olivat löysiä. En usko väsymyksen olleen ainakaan suurimpana syynä, sillä poni on kyllä jaksanut hyvin täyden tunnin pituiset estevalmennuksetkin ja tehnyt aina hyviä hyppyjä loppuun saakka. Poni kuitenkin suoritti tehtävät ja oli yleisesti kyllä oikein hyvä ratsastaa koko valmennuksen ajan.

Saatiin valmennuksessa paljon kehuja ponin kanssa. Valmentaja tiedosti ponin haasteet ja hitaanomaisen luonteen, joten tuntui hyvältä saada kehuja, kun onnistuttiin eteenpäinpyrkimystä vaativista tehtävistä. Tottakai sekä ponissa että ratsastajassa on vielä paljon korjattavaa ja kehitettävää, mutta tuntui hyvältä saada onnistumisen fiiliksiä.

Se rakentava palaute, jota lähdettiin valmennuksesta hakemaan, jäi kuitenkin hieman löyhäksi. Saatiin kyllä kehuja ja palautetta onnistumisista, mutta hirmu paljon en saanut korjaavia kommentteja. Suurin osa koski eteenpäin ratsastamista ja suoristamista. Olisin kaivannut enemmän korjaamista, jotta olisin saanut eväitä treenaamiseen myös jatkossa. Nyt sain kyllä tietää mikä meni hyvin, mutta korjattavaksi jäi vain "enemmän eteen" ratsastus. Poni tosin suoritti valmennuksessa erittäin hyvin; kääntyi yllättävän hyvin pohkeella ja ulko-ohjalla, teki helppoja hyppyjä joihin minun oli helppo mukautua ja eteni Aksuksi erittäinkin hyvin. Mikäli meillä olisi ollut enemmän ongelmia, olisin ehkä saanut myös enemmän korjaavaa palautetta. Jos meillä olisi mahdollisuus valmentautua säännöllisesti Fagerströmin tunneilla, kehittyisi palaute varmasti syvällisemmäksi, kun valmentaja oppisi tuntemaan paremmin ratsukkoa ja meidän tavoitteita. Yksi tunti on kuitenkin erittäin lyhyt aika tutustua ennalta tuntemattomaan ratsukkoon ja korjata sen kaikki mahdolliset virheet.

2

Jättipotti, 12 vp

Tuli ja meni sitten ne kilpailut. Lähdettiin Aksun kanssa Laitilaan 1 tason estekarkeloihin hyppäämään 70 cm rataa. Normaalisti oltaisiin valittu 80 cm luokka, mutta koska ponin nuorempi kuski hyppäsi 50 cm luokan, päädyttiin hyppäämään 70, jottei jouduttaisi odottelemaan kisapaikalla hirmu kauan odotellen isomman luokan alkua. Jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen luokkavalintaan.

Ensimmäisen radan Aksu suoritti puhtaasti. Meno oli hieman hidasta, mutta poni suoritti kuitenkin ihan kivasti. Kääntyi ja nosteli jalkojaan. Kun itse kiipesin ruunan kyytiin oman luokkani verryttelyssä, tuntui kuin maan vetovoima olisi vaikuttanut ponin kinttuihin kymmenkertaisella voimalla. Aksu oli hidas ja tahmea. Otin vain muutaman verryttelyhypyn ja säästelin ponia radalle.

Maneesissa Aksu heräsi hetkeksi ja laukkasi puoli kierrosta hyvää reipasta laukkaa. Siihenpä se sitten jäi kuitenkin - kun ehdittiin lähtölinjan yli, oli laukka jo kuollut ja poni tahmea. Heti ensimmäiseltä esteeltä tuli puomi alas ja pistesaldoon ropisi 4 virhepistettä. Muutamasta esteestä päästiin puhtaasti yli ja saatiin askeleetkin sopimaan kivasti, mutta kulkeminen katkesi sarjaesteelle. Ensimmäiselle esteelle räpiköitiin kummallisesti ja päädyttiin rymistelemään pystyesteen läpi. Yhden laukka-askeleen sarjavälissä ei paljoa virheitä ehdi korjata, joten sarjan b-osa tuli vastaan aivan liian pian. Ei tuollaisesta paikasta voi enää hypätä, joten pakkohan se on kieltää. Puolessatoista sekunnissa ehdittiin kerätä 8 virhepistettä lisää.

Loppurata sentään sujui ongelmitta. Turhautuminen oli kuitenkin jotain sanoinkuvaamatonta. Sitä miettii päänsä puhki, mitä tekee väärin ratsastajana ja mitä näissä tilanteissa edes voi tehdä. Kilpailuihin ilmoittautuminen on hirvittävää riskipeliä. Yhtenä päivänä poni laukkaa hyvää, aktiivista laukkaa ja suoriutuisi varmasti 90 cm radasta helposti. Toisena päivänä taas 60 cm luokkakin tuntuu ylivoimaiselta, kun laukka kuolee ja sen myötä paikat esteille ei löydy ja hypyistä tulee kummallisia hissihyppyjä, joissa on mahdotonta istua kyydissä.

Kyllä voi pientä ihmistä turhauttaa tällainen epäonnistumisten putki molemmissa kilpailtavissa lajeissa. Alkaa loppua usko itseensä ratsastajana ja motivaatiota on yhä vain vaikeampi löytää uudelleen yrittämiseen.

8

Viimeistelyhyppyjä

Viimeisimmistä Aksu-tarinoista onkin vierähtänyt tovi. Poni on alkanut toimittaa yhä aktiivisemmin perheponin virkaa; ponin omistaja sekä omistajan tytär ovat ratsastaneet Aksua ahkerasti ja minä olen käynyt hypyttämässä nuorta estekuskin alkua. On huikeaa nähdä, kuinka tuo ennen niin villi poni oikeasti toimii opetusmestarina nuorelle tytölle! Jatkossa Aksusta kuuluu hitusen aikaisempaa harvemmin. Viikoittaiset Aksu-päivät harvenevat hieman ja käyn jatkossa hyppäämässä ponilla parin viikon välein. Tämä on kaikkien kannalta fiksuin ratkaisu; omistajat pääsevät ratsastamaan enemmän ja minulle jää enemmän aikaa ratsastaa Winnietä ja Kodaa Harrin ohessa. Aksu pääsee kuitenkin säännöllisesti hyppäämään isompia esteitä ja teknisempiä tehtäviä, jotta ponin ratsastettavuus esteillä säilyy ja se voi edelleen viedä nuorta kuskiaan eteenpäin esteratsastuksessa.

Eilen kävin muutaman viikon tauon jälkeen loikkimassa ponilla. Sunnuntaina on tiedossa estekilpailut, joten ratsastelin aika kevyesti. Ratsastin kaikki askellajit läpi ja otin muutamia hyppyjä yksittäiselle okserille molemmista suunnista. Poni oli suhteellisen reipas ja laukkasi ihan kiitettävästi eteen, jolloin hypytkin onnistuivat ja voitiin lopettaa onnistuneisiin suorituksiin. Sunnuntaina suuntana onkin Laitila ja meidän ensimmäiset ulkopuoliset kilpailut, joihin lähdetään ihan trailerin kanssa!

0

Aina ei oo säihke hyvästä // Ruskon estekisat

Lauantaina käytiin Aksun kanssa loikkimassa naapuritallilla meidän ensimmäinen 85 cm luokka. Vähän jännitin korkeutta lähinnä itseni vuoksi; olin varma, että 5 senttiä korkeammat esteet näyttäisivät vähintäänkin metrisiltä ja saisivat ponin kuskin rimakauhun valtaan. Pelko osoittautui turhaksi, eikä estekorkeus tuntunut sen kummoisemmalta kuin tähän saakka suorittamamme 80 luokatkaan.

Rata oli mukava ja looginen, hevoselle helppo suorittaa. Lähestymiset olivat pitkiä ja jokaiselle esteelle oli aikaa suoristaa hevonen. Helposta radasta huolimatta kilpailuiden jokaisessa luokassa tuli hirvittävä määrä hylkäyksiä ja virhepisteitä ratsukoille. Erikoisesteitä ei ollut kuin muutama, mutta kaikki esteet loistivat uutuuttaan puhtaina ja kiilsivät kirkkaassa auringonpaisteessa. Uskaltaisin väittää, että tämä oli yksi painava syy suureen määrään hylkäyksiä. Tämä koitui myös meidän kohtaloksi Aksun kanssa.

Meidän rata lähti käyntiin hypyllä ykkösesteelle liian kaukaa. Kunhan tuosta toivuttiin, lähti rata rullaamaan ihan kivasti. Aksu laukkasi aktiivista ja reipasta laukkaa, tuli hyviin paikkoihin esteille ja hyppäsi näppärästi hyviä hyppyjä, joissa oli helppo pysyä kyydissä mukana. Sarjan ensimmäiselle osalle tultiin liian lähelle, mutta selvittiin kuitenkin b-osastakin yli. Matka pysähtyi kuitenkin kutosesteelle. Aksu on rohkea ja varma hyppääjä, joka ei yleensä turhia kyttäile ja kiipeää erikoisesteistäkin mukisematta yli. Nyt tunsin kuitenkin jo monta metriä ennen estettä, kuinka hevonen jännittyi ja alkoi hidastaa. Poni oli päätöksensä tehnyt, enkä voinut siihen enää vaikuttaa; seuraavasta esteestä ei mentäisi yli. Kiiltävä sininen porttieste oli ponille liikaa.

Aksu kielsi portille toistamiseen jo hyvissä ajoin ennen estettä. Onneksemme kisoissa sai suorittaa radan loppuun vielä hylkäämisen jälkeenkin, joten päästiin suorittamaan pelottava este hylkäyksestä huolimatta. Olisinkohan tullut neljä vai viisi kertaa esteelle, ennen kuin päästiin sen yli. Tässä vaiheessa raipasta olisi voinut olla jo hyötyä, mutta ilman oli pärjättävä. Minun piti aamulla ottaa Kartanolta, Harrin kotitallilta esteraippani mukaan, mutta joku sankari oli mennyt sitä lainaamaan eikä ollut palauttanut takaisin. Aksun kotitalliltakaan en löytänyt lainaksi esteraippaa, joten ilman oli pärjättävä.

Harmittavainen hylkäys, mutta silti hurjan hyvää treeniä ja kokemusta meille. Selkeästikään korkeus ei ole Aksulle ongelma, eikä laukankaan kanssa ole enää suuria haasteita. Lisää vain treeniä alle, raippa mukaan ja onnistuneita ratoja, niin ehkä selvitään joskus 90 cm luokastakin!

Kuvista suuri kiitos Nennalle ja videoinnista sekä avusta kisapaikalla Viiville!

Videonkin nyt laitan näytille kun sellainen kerran on, vaikkei meno niin kaunista katseltavaa olekkaan. Eipähän ole ainakaan annettu kiiltokuvamaista kuvaa meidän menosta! Virheet kyllä näen ja tiedostan itsekin, niihin puututaan taas valmentajan kanssa ja tekemällä treeneissä entistä enemmän töitä. Jotekin kisatilanteissa tulee myös tehtyä kaikkea muuta kuin loogisia ja fiksuja päätöksiä ratsastuksen suhteen..

Näillä näkymin päästään muuten alle kuukauden kuluttua hyppäämään ihan ulkopaikkakunnan kisoihin! Tähän saakka ollaan kuljettu kisapaikoille kävellen, mutta nyt vihdoin päästään lähtemään matkaan ihan trailerin kanssa.

Huuuupsista, tästähän täytyy hypätä!

Ei huolta, mä hoidan!

Superponi korjaa kuskin mokat kahdessa laukka-askeleessa ja suorittaa b-osan ongelmitta.

Pelottava, kiiltävä poneja syövä lankkueste, josta pystyi lopulta sittenkin hyppäämään yli säilyen hengissä.

Pieni poni näyttää niin pätevältä! 

Maalissa taas voittajana! Ainakin melkein..

3

Lomalta valmentautumaan

Aksu-poni vietti muutaman viikon ansaittua kesälomaa ja palasi hyppypuuhiin edellisellä viikolla, kun kävin hypyttämässä taas ponin omistajan tyttöä ponin kanssa. Tällä viikolla oli taas minun vuoroni kiivetä ponin kyytiin loikkimaan, kun saatiin sovituksi estevalmennus ennen viikonlopun kilpailuita.

Hypättiin melko simppeleitä tehtäviä ja lyhyttä rataa. Aksu liikkui mukavasti eteen ja tuli esteille hyviin paikkoihin. Tämä on ehdottomasti yksi suuri edistysaskel, joka ollaan otettu viimeisen puolen vuoden aikana! Nyt alkaa olla yksi peruspalikka jotakuinkin paikoillaan ja meidän on helpompi jatkaa kehittymistä ja kiinnittää huomiota muihin asioihin.



Kaasu toimi siis kivasti ja jarrukin löytyi, mutta ratti oli vähäsen hukassa. Kevään ja kesän aikana päästiin kivasti eteenpäin ulkoavuilla kääntämisessä, mutta nyt tuntui, että homma oli unohtunut niin kuskilta kuin poniltakin. Alkutunti kului heikosti kääntyen, mutta vähitellen ulkoavut alkoivat taas mennä läpi ja saatiin oikein onnistuneita ratoja ratsastetuksi.

Lopuksi hypättiin Aksun kanssa rata vielä korkeampana läpi ajatellen lauantain starttia 85 cm luokassa. Aksu suoritti mainiosti ja ilman ongelmia! Valmentajaltakin tuli kivaa palautetta ja meno näytti kuulemma sujuvalta. Kuvia ei viimeiseltä korotetulta radalta tällä kertaa ole, mutta saatiin kuitenkin joitain kuvia pienemmiltä esteiltä, vaikken itse saanutkaan sovittua omaa kuvaajaa mukaan. :)

1