Tämä kaveri on harrastuskumppanini ainakin tämän kesän ajan, heinäkuun loppuun saakka. Taavia, samoin kuin toista pienempää ponia, tarjottiin mulle vuokralle ennen kuin ehdin oikeastaan edes kysellä mistään vuokrahevosta. Taavia ratsastelen nyt muutaman kerran viikossa ja tarkoitus olisi päästä jossain vaiheessa jollain tunnillakin ehkä käymään.
Tämä ruuna oli mulle entuudestaan tuttu siinä määrin, että olen nakellut sille iltaheiniä silloin tällöin ja ratsastellut samaan aikaan maneesissa. Taavi asuu siis Kartanolla, jossa Winniekin oli mulla puoli vuotta. Erityisen mukavaa onkin, että sain palata tuttuun talliin, jossa on tuttuja ihmisiä. :) Tänne minun olikin niin kova ikävä!
Kuten kuvista näkyy, Taavi on Winnieen verrattuna aivan valtava. Ei järin suuri hevoseksi, mutta minun mittapuullani hirvittävän iso. Ratsastuksen suhteen on tuntunut siis vähän samalta, kuin olisi vaihtanut mopon kaksoisperävaunulliseen rekkaan; yritä siinä sitten ohjata ja peruuttaa. Pikkuhiljaa alkaa tämän hevosen käyttöohjeet tulla tutuksi, mutta kyllä tekemistä riittää varmasti koko kesäksi, että opin ratsastamaan Taavia oikein. Onneksi ruuna on hurjan kärsivällinen, rauhallinen ja anteeksiantavainen. Tämän kanssa ei tarvitse turhia jännitellä, vaan huoletta uskaltaa lähteä vaikka pellolle laukkailemaan. Hurjan symppis herrasmies siis kyseessä!
Nenna oli seuranani tallilla lauantaina ja räpsi taas hurjan kivoja kuvia. Hevonen nyt ei kummoisesti kulkenut, mutta olin tyytyväinen siihen, että se liikkui reippaasti eteen ja oli suhteellisen rento. Kun nyt hoidetaan nuo perusasiat kuntoon, niin siitä on helppo lähteä taas työstämään asioita eteenpäin. Aikaisemmin viikolla ratsastinkin Taavilla ilman satulaa ihan yksinäni ja tuo liikkui oikein kivasti, kun sain rauhassa keskittyä löytämään ne asetukset, joilla juuri tätä hevosta kuuluu ratsastaa. Suorituspaineet saa taas unohtamaan kaiken sen, mitä olen uuden hevosen ratsastamisesta aikaisemmin oppinut. Kun joku on kentän laidalla seuraamassa, en yhtäkkiä kykenekkään ratsastamaan yhtään oikein.
Nennan ollessa mukana tallilla ratsastin ehkä vähän reilun puolisen tuntia kentällä, jonka jälkeen siirryttiin hetkeksi pellolle ravailemaan. Taavi oli ihastuttavan rauhallinen! Rohkaistuin kokeilemaan vähän laukkaakin, jossa hevosta saikin pyytää etenemään.
Tästä kaverista kuullaan siis blogin puolella enemmänkin tämän kesän aikana, saa nähdä tarvitseeko Essin Poniblogi uuden nimen! Ei kai sentään, en minä poneista ikinä luovu..
Tuntuuko sinusta, ettet osaa laisinkaan ratsastaa? Kätesi heiluvat sinne tänne, ohjat valuvat sormiesi lävitse, takapuolesi seilaa puolelta toiselle ja polvet vääntyvät väkisin koukkuun samalla, kun selkärankasi muoto muistuttaa enemmän kananmunaa kuin suoraa. Ei hätää, ongelmaasi on ratkaisu! Seuraavan videon katsomalla voit taas todeta, että on sinuakin epätoivoisempia ratsastajia; on muitakin, joilla ei vain aina suju! Ota siis mukava asento ja tarvittaessa avaa vaikkapa hevosihmisten rakastama sivusto hevostalli.net uudelle välilehdelle. Voit perustaa aiheesta vaikka keskustelun ja saada tukea muilta hevosihmisiltä videon kauhisteluun. Kaiken tämän jälkeen tunnet olevasi taas hivenen parempi ratsastaja kuin muut!
Todettakoon siis, etten todellakaan osaa ratsastaa Taavia vielä, enkä varmasti vielä lähitulevaisuudessakaan. Luulenpa, että saadaan rauhassa odotella seuraavaa jääkautta, ennenkuin tuollainen ihme pääsee tapahtumaan. Olen ratsastellut Taavia nyt ihan yksikseni ja pätkittäin on tuntunut, että hevonen liikkuu ihan hyvin. Uskaltauduin siis päästämään Moonan kentän laidalle kuvaamaan, mutta tottakai hevonen tuolloin juoksi pää pilvissä ja takajalat tallissa, kun itse hytkyin kyydissä.
Alussa Taavi liikkui hetkittäin varsin kivasti ja samoin aivan lopuksi, kun Moona oli jo ehtinyt lähteä. Tuntuu, että oma keskittymiseni oli aivan tiessään, kun odotin hevosen pelästyvän varmaan kolmenkymmenen mopon ja mopoauton laumaa viereisellä areenan pihalla. Taavi oli kuitenkin fiksu ja mennä puksutti rauhassa eteenpäin, vaikka alussa istuinkin sen selässä lähinnä rautakangen oloisena.. Jossain vaiheessa aloin kai vain yrittää liikaa, eikä mistään tullut enää mitään. Itse rauhoituin tosiaan vasta kaverin lähdettyä, jolloin saatiinkin joitain ihan siedettäviä ravipätkiä. Niin, seli seli, pic or didn't happen!
Pitäisi yrittää päästä koulutunnille tuon kanssa, niin saisi jonkun vähän korjaamaan niitä hurjia virheitä mitä ratsastaessa teen. Tuntuu, etten osaa enää edes istua oikein päin hevosen selässä. Kaikki, mikä toimi Winniellä, ei todellakaan toimi missään määrin Taavilla. Eniten harmittaa, että tiedän Taavin olevan todella taitava ja hieno, mutta en vain vielä saa sitä osaamista ulos tuosta hevosesta.
