torstai 30. maaliskuuta 2017

#Hevoset 2017, Ponibloggaajan messutärpit

Tampereen hevosmessut lähestyvät ja messujen ohjelma on julkaistu. Ohjelmaa ja shoppailumahdollisuuksia on niin paljon, ettei kaikkea ehdi yhden- eikä kahdenkaan päivän aikana nähdä ja kokea. Siispä etukäteen ohjelmaan ja tarjouksiin tutustuminen on todellinen vinkki vitonen jokaiselle messuille suuntaavalle.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Ei sillä, että messuilla käyminen olisi kovaa suorittamista, mutta pienellä suunnitelmallisuudelta messupäivästä voi saada paljon enemmän irti. Suuren ohjelmatarjonnan vuoksi päällekkäisyyksiä on paljon, mikä kannattaakin huomioida omaa päivän ohjelmaa suunnitellessa.


Omia kiinnostuksenkohteitani tämän vuoden messuille ovat erityisesti valmentautumiseen ja treeniin liittyvät ohjelmanumerot. Toki myös ponit ovat lähellä sydäntä, eikä shoppailuakaan tule unohtaa! Sopivia ohjelmapaketteja on helppo muodostaa myös viihde- tai harrastelijapainoitteisiksi sekä hevosalan ammattilaisille tai esteratsastajille kiinnostaviksi. Mikäli kouluratsastus on erityisen lähellä sydäntä, kannattaa messuille suunnata vasta sunnuntaina.

Lauantai

9.00 Ovet aukeavat, jolloin
         a) on mahdollisuus kirmata ensimmäisten joukossa expoa läpi ja napsia parhaat tarjoukset päältä
         b) voi kiirehtiä A-hallin areenan reunalle parhaille katsomopaikoille odottamaan Corral Barrel Racen alkamista (9.15 - 9.45).

10.30 - 11.15 Mikael Forsténin esteratsastusklinikka. Tämä on ehkä minulle se päivän odotetuin juttu, vaikka kovin olen itseäni kouluratsastajaksi viime vuosina leimannut. Esteillä tulee kuitenkin tänäkin vuonna treenattua ja kilpailtua.

11.30-12.00 Mistä tunnistat ammattitaitoisen valmentajan? -luento. Aihe kiinnostaa jossain määrin ja herättää pohtimaan, arvostanko valmentajassa samoja piirteitä kuin ammattilaiset.

12.00-12.30 Satulansovituksen perusteet. Vierestä satuloiden sovittamista seuranneena olen kerännyt tietämystä satuloista sen verran, että erotan toisistaan jotenkuten sopivan ja täysin epäsopivan satulan. Tuota tietämystä olisin halukas syventämään edes himpun verran..!

13.00-13.30 Tavoitteellinen treenaaminen ja apuvälineet. Apuvälineiksi oli ohjelman kuvauksessa mainittu esimerkiksi tekniikkasuojat. Apuvälineet ja etenkin niiden vaikutukset kiinnostavat, josko niistä voisi joskus olla apua jollekkin ratsastettavalle tai myöhemmin vaikka omalle hevoselle.

13.00-14.00 Vastuullinen valmentautuminen - Marko Björs. Tästä luennosta olisin kaivannut hieman esittelyä, mutta aihe on kyllä joka tapauksessa tärkeä.

13.15 - 15.45 Hankkija estekilpailut, Pony Trophy hypätään keskimmäisenä kolmesta luokasta, eli ehkäpä klo 14 jälkeen. Nuoret ratsastajat tai suomenhevoset eivät tätä poniratsastajaa kiinnosta, mutta ponien hyppäämistä on aina mukava seurata!

16.00-16.30 Ratsastussaappaidan valinta ja sovitus. Jos satulan täytyy olla hevoselle sopiva, niin täytyy myös saappaiden sopia ratsastajalle. Jotenkin olettaisin, että sopivan saappaan tuntee kyllä jalassa, mutta ehkäpä luennolta saa jotain syvällisempää tietoa irti ja vinkkejä seuraavien saappaiden hankintaan, kun nykyiset sanovat sopimuksensa irti.

17.35 - 18.05 Kansallisen Poninäyttelyn Eliittinäyttely, eli hurjan söpöjä ja hyvän näköisiä poneja, rotujensa parhaita yksilöitä! Yksikään poni-ihminen ei voi jättää tätä ohjelmanumeroa välistä.


Jonkin verran omassa ohjelmasuunnitelmassanikin on päällekkäisyyksiä, eikä esimerkiksi syömiselle tai bloggaajajutuille ole jätetty aikaa. Expon kiertäminenkin vie ehdottomasti oman aikansa! Osa näytteilleasettajista onkin listannut jo tarjouksiaan, joten ne kannattaa selailla läpi.

Edellisten vuosien kokemuksella sanoisin, että messuilta kannattaa metsästää
- merkkivarusteiden edellisen malliston tuotteita hyvillä tarjouksilla
- uutuuksia vähän pienemmilläkin alennuksilla
- alennettua hyvän hinta-laatusuhteen käyttötavaraa, kuten lisärehuja, hoitoaineita, riimuja, hanskoja..
- erikoistuotteita, joita on saatavana vain verkkokaupoissa (mahdollisesti vain ulkomailla) ja ilman sovitusmahdollisuutta
- Lisäksi olettaisin tänä vuonna olevan esillä paljon uusia VG1- standardin kypäriä, joilla on nyt oivat sovitusmahdollisuudet.

Otahan vinkeistä koppi, nähdään messuilla!




0

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Lahjattomat treenaa, me siis ollaan ihan lahjattomia!

Veikka on joutunut töihin. Veikka osallistuu viikon kuluttua koulukilpailuihin, halusi sitä tai sitten ei. Tavoitteena on ensisijaisesti selvitä kilpailutilanteesta kunnialla kuskin maastoutumatta, mutta vieno toive ja toissijainen tavoite olisi suorittaa rata hyväksyttävin pistein noin 60 prosentilla. Saa nähdä onko tavoitteet aivan ylimitoitettuja kumpainenkin, mutta kartutetaanpahan ainakin kilpailukokemusta! Mikäli vain tähdet ovat sopivasti kohdillaan, pitäisi tavoitteet olla täysin saavutettavissa helppo B radalla.



Raahasin kouluvalmentajani Essin Veikan luo valmistelemaan meitä tuleviin kilpailuihin. Valmennuksessa päästiin hiomaan pääasiassa ponin ratsastettavuutta; suoruutta, takaosan aktiivisuutta ja etuosan keveyttä. Ongelma tuntui sijoittuvan taas oikeaan lapaan. Rehellinen taipuminen oli työn takana, suoruus sen myötä hukassa ja paino vahvasti etuosalla. Temponvaihteluihin ja siirtymisiin keskittyvien tehtävien kautta Veikan ratsastettavuus parani huomattavasti. Avainasemassa oli minulle hirmu vaikea myötääminen; kun hevonen vihdoin reagoi oikein ja tulee hetkeksikin pehmeälle tuntumalle, en millään haluaisi höllätä ohjasta vaan pitää paketin vahvasti kasassa.




Torstaina tehty hikinen työ valmennuksessa tuotti tulosta ja lauantaina lähtökohdat työskentelylle olivatkin aivan erilaiset. Moona tuli seurakseni tallille kuvaamaan, kun ratsastin Veikan kentällä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Yöllä oli ilmeisesti satanut, sillä kenttä oli melko märkä. Ratsastettavassa kunnossa pohja kuitenkin oli, mutta tuntui kuitenkin hidastavan Veikan menoa. Poni oli kaikin puolin hieman jähmeä; hitaan puoleinen reagoimaan apuihin ja hieman laiska kantamaan itseään ryhdikkäästi. Oikea lapa kulki kuitenkin hommassa mukana paljon torstaista paremmin ja fiilis ratsastuksessa oli aivan erilainen.





Vähitellen laukkahommien ja ravityöskentelyn myötä Veikka aktivoitui takaosastaan ja kykeni lyhenemäänkin ravissa säilyttäen aktiivisuuden. Jätin lopulta varsinaisen ratatreenin tekemättä ja keskityin tahdikkaaseen raviin, kevyeen ja rehelliseen tuntumaan sekä hyviin siirtymisiin - ne kun kuitenkin ovat avainasemassa kouluradalla.

Kilpailuissa suoritamme helppo B:0 radan, joka on Veikalle aika passeli ohjelma. Laukkaohjelma tuskin tuottaa ongelmaa ja käyntiosuudessa Veikan pitäisi saada loistaa. Raviohjelmassa haastavimmat osiot ovat keskiravit, joissa pitäisi saada askelta venymään tahdin rikkoutumatta, sekä alku- ja lopputervehdyksiin suoraan ratsastus ilman seinän tukea. Näitä kun päästään vielä hiomaan, niin ollaan aika valmiita kisadebyyttiimme. :)




0

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kiimahirviö kouluvalmennuksessa

Kevättä ilmassa, Winniellä on kiima! Tuolta ponilta se ei jää kyllä huomaamatta.. Toisin kuin voisi kuvitella, kiima ei kuitenkaan ilmene villinä hyppimisenä tai loikkimisena, vaikka poni toisinaan kovin reaktiivinen onkin ollut. Tällä tammalla kiima on tällä kertaa ilmennyt yllättävinä kyttäilyinä (kahdeksannen kierroksen jälkeen maneesin kulmassa seisovat estetolpat muuttuvat yhtäkkiä möröiksi), laukannostokiukkuna (erehdy edes ajattelemaan laukkaa ja poni pysähtyy kuin seinään) sekä erityisenä herkkyytenä raipalle (kosketa kankkua hellästi raipalla väistössä ja saat kokea ainakin neljän pukin sarjan). Winnien käytös on ollut lähinnä huvittavaa ja tilanteista ollaankin päästy yli huumorilla ja pienellä joustamisella.


Sattumalta pääsin muutaman tunnin varoitusajalla ratsastamaan Winnien maanantaina, kun Maiju kohtasi pieniä aikatauluongelmia. Lähes kolmen viikon ratsastustauon jälkeen homma luisti yllättävän kivasti! Sain rauhassa läpiratsastaa ponin seuraavan päivän kouluvalmennusta ajatellen, jolloin poni olisi kerrankin täysin omilla säädöillä valmennukseen lähtiessä. Viikoittaiset Winnie-päiväni jakautuvat harvoin kahdelle peräkkäiselle päivälle, minkä vuoksi minulle on harvinaista päästä jatkamaan suoraan siitä, mihin on eilen jääty.

Ratsastustyylimme ovat Maijun kanssa kuitenkin hyvin samansuuntaiset, mikä helpottaa varmasti niin meitä kuskeja kuin poniakin. Suurimmat vaihtelut Winnien ratsastettavuudessa johtuvatkin lähinnä edellisen päivän ohjelmasta, eikä niinkään ratsastajasta. Muita vaihtelua aiheuttavia muuttujia ovat esimerkiksi ponin luonne ja rotu, sekä se pieni tosiasia, että kyseessä on ponitamma.



Alkuverryttelyssä poni tuntui hyvältä! Käynti oli aktiivista, ravi tasaista ja helppoa. Työskentely tuntui harvinaisen helpolta heti alusta asti ja Winniekin vaikutti kovin tyytyväiseltä oloonsa. Laukkaan koko homma sitten kosahtikin - ei muuten noussut. Kun lähdin ensimmäisen kerran nostamaan laukkaa, teki poni täydet stopit. Eteen käskemällä sain vastaukseksi vain takajalkojen huitomista ja peruutusta. Kiimahirviö ei tahtonut laukata.

Tappelemaan ei ryhdytty, vaan lähdettiin huijauslinjalle. Palattiinkin työskentelemään käyntiin ja työstämään pysähdyksiä uralle. Tavoiteltiin reaktioita yhä pienempiin apuihin ; pysähdyksiä istunnalla ja siirtymisiä käyntiin ja myöhemmin raviin vain ulos puhaltamalla. Kun eteenpäinpyrkimys oli taas löydetty, tehtiin temponlisäyksiä pitkille sivuille ja lyhyille sivuille hidastettiin. 

Lopulta pienillä avuilla reippaaseen raviin saatu poni nosti kuin huomaamattaan laukan ja taisi yllättyä itsekin huomatessaan kykenevänsä laukkaamaan yhteistyössä kuskin kanssa. 




Ravi- ja laukkajuttujen jälkeen päästiin päivän tehtävään, väistöihin. Väistöt ovat olleet meille aivan tuskaisen vaikeita, mutta samassa olen itse motivoitunut niiden työstämiseen. Ainakin muutaman kerran kuukaudessa väistöjä ollaan hiottu valmennuksissa ja sen jälkeen aina jatkettu harjoituksia kotitehtävinä. Kun viime kesänä Winnie vielä protestoi väistättäviä apuja kiskaisemalla päänsä ylös ja juoksemalla pois alta, saadaan nyt jo aikaan ihan oikeita väistöaskeleita yhteistyökykyisellä ja rennolla ponilla! 

Väistötehtävään saatiin lisättyä onnistuneesti myös laukkaa tehden laukannostot väistöstä uralle saavuttaessa. Winnie suoritti huikean hyviä nostoja ja laukkakin oli varsin hallittua ja pyörivää myös suoralla uralla ratsastettaessa. 




Tämä oli yksi onnistuneimmista valmennuksista tänä vuonna! Poni nosti taas pisteitään ja valoi uskoa siihen, että hommat ovat pikkuhiljaa lähdössä jälleen sujumaan. Nyt vain toivotaan, ettei tämän tunnin onnistumiset johtuneet vain kiiman aiheuttamista muutoksista ponissa! 

0

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kevätkauden avaus

Toiset meuhkaavat leskenlehdistä ja muuttolinnuista, mutta hevoskansalle varmin kevään merkki on siirtyminen ulkokentälle. Sekä Winnien että Veikan kanssa on kierretty koko pitkä "talvi" maneesin neljää seinää, mutta vihdoin aurinko on alkanut pilkahdella sen verran, että kentät ovat vähitellen paljastuneet jään ja lumen alta.


Winnien kotitallilla kenttä paljastui jääkerroksen alta ja kuivui käyttökelpoiseksi muutamassa päivässä, kun lämpötilat huitelivat reilusti plussan paremmalla puolella ja aurinko pääsi paistamaan täydeltä terältä aamusta iltaan. Mikäli vain muuta hevosseuraa ei olisi ollut, olisi tamma päässyt korkkaamaan ulkokauden vapaana rallitellen, mutta lopulta poni päätyi tallaamaan hiekkaa juoksutusliinan päässä.

Välittömästi kentälle päästyämme alkoi Winnie suunnitella piehtaroimista. Ponia sai patistella toden teolla liikkeelle, ettei se olisi käynnistä heittäytynyt polvilleen. Tehtiin lopulta sopimus ja Winnie sai hölkkäillä pikaisesti ympyrällä, jonka jälkeen se vihdoin sai luvan hieroa hiekkaa karvaiseen takapuoleensa.

Kun vihdoin pääsin sairasloman loputtua kentälle ratsain, pääsi lumisade yllättämään pahemman kerran. Sentään aurinkoisia päiviä on luvattu lisää, joten eiköhän ratsastuskuvienkin suhteen päästä piakkoin keväisempiin tunnelmiin.






0

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ponien irtohypytyspäivä

Tässä sairasloman aikana on lähestulkoon meinannut järki lähteä, kun oikein mitään ei ole pystynyt tekemään. Puolet lomasta on lusittu ja kaipuu ponien kanssa puuhasteluun kasvaa vain päivä päivältä. Muutamia kertoja olen onneksi päässyt poneja nuuhkimaan omistajiensa seurassa.

Pahimmat kivut ovat nyt poissa ja operoitu käsi kestää jo kevyttä kuvaamista. Vain vähän aikaa sitten hankittu lyhyt ja kevyt valovoimainen putki mahdollistaakin nyt kuvaamisen, kun painoa ei tule paljon käden varaan eikä zoomiakaan tarvitse pyörittää. Vihdoin jotain mielekästä tekemistä edes muutamalle päivälle viikossa!


Sunnuntaina pääsin kuvaamaan Veikan ja kahden muun suloisen ponin irtohypytystä. Veikka oli päässyt viimeksi hyppäämään yli kuukausi sitten, eikä se aivottoman riekkumisensa vuoksi ollut päässyt juoksentelemaan vapaanakaan pitkään aikaan. Kujalle päästessään Veikka otti ilon irti touhusta ja rallitteli hallia ympäri varmaan kolme kierrosta putkeen ennen kuin malttoi pysähtyä odottamaan sen verran, että esteitä saatiin välillä korotettuakin.



Tuollaista riemua en tuon ponin naamalla ollut ennen edes nähnyt - se aivan silmin nähden nautti tuosta puuhasta! Epävarmuuskin esteillä oli tipotiessään, kun ruuna lenteli kerta toisensa jälkeen kasvavista esteistä yli. Hyppytekniikkakaan ei ollut aivan toivoton - kyllä tuosta vielä kelpo kisaponi esteillekin tulisi!






4

torstai 9. maaliskuuta 2017

Takatalven riemuja aikuistumispuuskan saaneen Winnien kanssa

Muutama viikko sitten lämpötilat huitelivat korkeimmillaan + 6 asteessa auringon paistaessa täydeltä terältä. Nopeasti alkanut kevät joutui tauolle, kun viikon verran tulla tuprutti lunta oikein olan takaa. Lumisimmat päivät osuivat viikonlopulle, joten takatalven pääsi hyödyntämään peltorallittelun merkeissä niin Veikan kuin Winnienkin kanssa.




Olin jo huokaissut helpotuksesta, ettei Winnien kanssa "tarvitsisi" laukkailla pellolla tänä talvena kun lumitilanne ei sitä mahdollistanut. Onni onnettomuudessa, että lumet tulivatkin näin myöhään, kun poni oli jo ehtinyt tasaantua villittelykaudestaan, joka ajoittui joulun tietämille. Viimeisen kuukauden Winnie on käyttäytynyt oikeastaan kuin mikä tahansa normaali poni, joten pellolle lähteminenkään ei tuntunut enää aivan niin huonolta idealta.

Pahimpaan kuitenkin varauduttiin. Winnie sai suuhunsa estekuolaimen jarruksi ja martingaalin hillitsemään pään viskomista. Raippa ja kannukset saivat jäädä talliin, jottei mikään ylimääräinen provosoisi ponia villiintymään.





Hetken pellolla pyörimisen jälkeen alkoi iskeä epäusko. Poni ravaili tasaista tahtia rennon letkeänä ja siirtyi pidätteestä mielellään ihan käyntiin saakka. Tuntui siltä, että tallista on valittu väärä hevonen tai sitten minun tuntemani Winnie on saanut suuren määrän rauhoittavia ennen ratsastusta. Meno oli löysempää kuin ikinä ennen! Laukkakaan ei meinannut edes nousta, saatikka pysyä yllä. Yhden suoran verran sain ponista irti reippaampaa laukkaa, mutta kunnon peltorallittelusta ei ollut tietoakaan.



Mitäpä sitä turhia provosoimaan ponia, kun se kerrankin käyttäytyy oikein nätisti. Tehtiin sitten mukavaa laukkaa ympyröillä ja fiilisteltiin vähän ravia. Loppukäyntejä maastopoluilla kävellessä oli varmasti niin minun kuin kameran kanssa mukana olleen Maijunkin kasvoilla hieman epäuskoinen ilme; onkohan tuo poni vihdoin aikuistumassa? Mikäli tämä sama voittoputki tamman käytöksen suhteen jatkuu, saatetaan päästä touhuamaan ihan normaalien hevosten juttuja, kuten kunnon maastoilua tai vaikka kilpailemista muuallakin kuin kotitallin kisoissa. Ei nyt kuitenkaan huokaista vielä helpotuksesta! Eiköhän tuo pian jotain uutta meidän pään menoksi keksi.

Kuvista kuuluu jälleen kerran iso kiitos todelliselle hovikuvaajalle Maijulle.







2

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat