keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Hyppelöitä ja johtajuuskeskustelua

Huh huh miten olenkaan ollut taas kovin kiireinen, en ole ehtinyt postailla vaikka olen kuinka halunnut!

Sunnuntaina poni pukeutui vaaleanpunaiseen taas pitkästä aikaa, kun lähdettiin hyppäämään maneesille itsenäisesti. Alkuun poni sai tehdä vähän maastakäsinjuttuja, jonka jälkeen se sai kipitellä perässäni kun kokosin esteitä. Tein neljän esteen sarjan toiselle pitkälle sivulle. Kolmen esteen innari, 1 laukka-askel, pysty.

Tällä kertaa Winnien laukka pyöri kivasti ja se eteni riittävästi. Sopivan reippaassa laukassa tamman askeleet sopivat vallan mainiosti esteiden väleihin. Olin kovin tyytyväinen sekä itseeni että poniin - onnistuin väkertämään sopivat välit esteille ja tuomaan ponin niille sopivassa laukassa, poni taas selvitti hankalan tehtävän hienosti!





 Maanantaina jatkettiin maastakäsittelyä vähän pidemmän kaavan mukaan. Vaadin Winnieltä 100 % keskittymistä ja nopeita reaktioita. Pysähdyksiä, peruutuksia, väistöjä ja seuraamisharjoituksia. Pikkuhiljaa poni herkistyi reagoimaan nopeammin ja pienemmin avuin. Kun päästin ponin irti, katosi sen keskittyminen ja minun johtajuus kuin tuhka tuuleen. Poni suuntasi määrätietoisesti kentän laidalle ja parkkeerasi itsensä nyppimään ruohoa aidan toiselta puolelta.

Ruoka on Winnielle jonkinlainen "ongelma". Jos ruokaa on näkyvillä, se ei malta keskittyä mihinkään muuhun. Ihminen ei saa sijaa sen pienessä päässä, eikä poni malta odottaa tai hillitä itseään ruokaa saadakseen. Se saattaa hermostua, kun tiedostaa herkkujen läsnäolon muttei saa niitä sillä sekunnilla kuin haluaa. Tämän vuoksi en ole palkinnut ponia enää ollenkaan ruualla muuta kuin hymyilemisharjoituksissa. Muuten tamma saa porkkanansa ja herkkunsa ruokakuppiin.

Poni siis tyytyväisenä mussutteli ruohoa aidalla, kun yritin kiinnittää sen huomion itseeni. Komensin sitä, ajoin sen pois, kävin hakemassa sen luokseni - ei vaikutusta. Poni korkeintaan ravasi toiselle puolelle kenttää ja parkkeerasi taas syömään. Otin siis ponin kiinni ja siirryttiin maneesin puolelle, jossa tamman olisi helpompi keskittyä. Poni sai mahdollisuuden kuunnella ja seurata, mutta se koki kiinnostavammaksi nuohota maneesin seiniä turvallaan.

Komensin Winnien pois ja pidin sen laukassa, kunnes se alkoi näyttää alistumisen ja rentoutumisen merkkejä. Vähitellen tamma laski päätään ja alkoi keskittyä juoksuttajaansa. Lopetin juoksuttamisen ja annoin ponille luvan tulla luokse - Winnie tuli ja jäi yllättävän hienosti odottamaan reilun metrin päähän minusta. Se kunnioitti kyllä tilaani, mutta oli laiska seuraamaan. Hetken se käveli perässä, mutta maneesin seinät ja pohja alkoivat kiinnostaa enemmän. Komensin tamman siis taas liikkeelle. Sillä oli kaksi vaihtoehtoa; Joko se luovuttaa johtajuuden minulle ja seuraa, tai sitten se juoksee kunnes annan luvan pysähtyä.
Muutaman kerran komensin ponin takaisin ympyrälle, mutta lopulta se alkoi vihdoin murtua. Fyysisesti tamma olisi kyllä jaksanut vielä juosta, se ei edes hionnut juoksutuksen aikana. Nyt tuntui siltä, että jotain oikeasti liikahti sen päässä kunnolla. Tuntui, että johtajuusasema meidän välillä selkeni taas hieman ja poni tiedosti oman paikkansa tässä pikku laumassa. Lopulta Winnie keskittyi minuun ja tekemiseensä ihan kunnolla. Se piti halutun välimatkan ja seurasi liikkeitäni tarkasti. Se pysähtyi, se odotti, se kääntyi, väisti, hidasti ja otti minua kiinni nopeammilla askelilla, jos se jäi jälkeen. Tamman olemus oli erilainen kuin koskaan aikaisemmin; se oli oikeasti rento ja rauhallinen, mutta samalla tarkkaavainen. Se kantoi päätään alhaalla ja haukottelikin muutaman kerran, sitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt minun seurassani. Haukotteleminenhan viestii rentoutumisesta, mutta myös alistumisesta ja johtajan kunnioittamisesta.

Hyvään lopputulokseen päästyämme poni sai paljon rapsutuksia ja taputuksia. Tämä oli hyvä päivä. :)


4

perjantai 23. marraskuuta 2012

Winnien päiväkirja

Hei kaverit, Winnie täällä!  Tänään oli aika mukava päivä. Essi tuli tallille jo aamulla ja sillä oli Nenna mukanaan. Nennan kanssa tullaan hyvin toimeen ja ollaan kavereita, hän on aika paljon auttanut Essiä minun hoitamisessani ja on hän muutaman kerran selässänikin käynyt. Tallissa jalkoihini puettiin suojat ja minut talutettiin riimusta maneesille.

Sain juosta itsekseni pitkin maneesia niin lujaa kuin halusin! Ja minähän juoksin, juoksin, juoksin ja spurttailin, olin niin nopea ja tyytyväinen itseeni. En ollutkaan vähään aikaan saanut päästellä näin kunnolla höyryjä, se tuntui aika hyvältä!
Juoksin aikani, mutta rauhoituin lopulta. Olisin kyllä jaksanut vielä enemmänkin, mutta sain jo tarpeekseni. Nyt pystyisin vähän keskittymään töihinkin.
Leikittiin Essin kanssa hetki seuraa johtajaa -leikkiä. Ihan kiva leikki, mutta siitä vähän kurja, että Essi on aina johtaja. Minä joudun aina tulemaan perässä... Tosin minä olen kyllä tullut aika hyväksi siinä roolissa! Osaan tarkkailla Essin liikkeitä aika hyvin, en enää törmäile siihen päälläni kun se pysähtyy tai päättääkin vaihtaa suuntaa. Tällä kertaa leikissä vain käveltiin, kun välillä ollaan myös ravattu ja laukattu.
Leikin jälkeen sain käydä piehtaroimassa, ihanaa! Tahtoisin piehtaroida päivittäin, se on ihan lempipuuhaani. Tarhani on kuitenkin niin kurainen, etten tahdo liata takkiani ja valkoista harjaani siellä.
Seuraavaksi Essi kiipesikin selkääni. Tällä kertaa se hölmö laittoi riimun päälle suitset! Luulin että se unohti riisua riimun, mutta huomasin pian, että tytöllä oli ohjat kuolaimien lisäksi myös riimussani. Alkuksi Essi ohjasi minua kuolaimella ja sitten myös riimulla - riimu tuntui oikeastaan samanlaiselta kuin hackamore -kuolain, jota aina välillä käytän. Riimu oli vain pehmeämpi ja tuntui mukavammalta!
Hetken päästä en tuntenutkaan enää painetta kuolaimessa, vaan Essi ohjasi pelkällä riimulla minua. Se olikin mukavaa, en oikein pidä kuolaimista. Tottelin kiltisti Essiä ja olin oikeastaan aika rentoutunutkin. Suoritin kaikki tehtävät pysähdyksistä pohkeenväistöihin yhtä hyvin kuin kuolaimen tai hackamorenkin kanssa. Ehkä saan liikkua useamminkin riimulla jos tottelen näin hyvin!

Nenna kantoi keskelle maneesia pienen esteen, jota hyppäsin muutaman kerran laukassa molempiin suuntiin. Essin mielestä pieni este oli vain osa laukkaharjoitusta, mutta minä tykkään kun pääsen hyppäämään edes pikkuisen! Hypätään kuulemma joku toinen päivä sitten enemmän ja ihan kunnollisia esteitä. Silloin Essi laittaa satulankin selkääni.
Lopuksi sain verrytellä ihan pelkän riimun kanssa, kun Nenna riisui suitset päästäni. Eipä se minua hetkauttanut, olinhan minä koko tunnin kunnellut pelkkää riimua ja pehmeää painetta turpani päällä.
Luulin että seuraavaksi lähdettäisiin takaisin talliin, mutta tässä vaiheessa sainkin satulan selkääni! Lisäksi päälleni puettiin aivan ihmeellinen takki, se oli mielestäni aika kamalan värinen, ei oikein sopinut minulle. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, Nenna tuli kävellen meidän mukaan.

Täällä uudessa kodissani maastot on vähän hassuja. Entisessä paikassa maastoilu tarkoitti metsissä samoilua ja hiekkateillä laukkaamista, mutta täällä maastossa onkin kovat tiet ja lähellä liikkuu autoja. Eipä tämä maisemanvaihdos minua kyllä häiritse, en minä pelkää autoja, en edes traktoreita, busseja tai rekkoja!
Jalkani kopisivat vähän hassusti kovalla alustalla, kun sain maanantaina kengät. Eipä kolinakaan minua haitannut.

Ylitettiin silta ja päästiin meille hevosille tarkoitetulle hiekkatielle, joka kulkee veden vierellä.
Olen kuulemma todella reipas ja rohkea, kun uskallan kulkea myös siltojen alta. Olen kyllä ihan tottunut siihen jo, eikä siltojen ylittämisessä tai alittamisessa ole mitään ihmeellistä tai pelättävää.
Hetken matkaa hiekkatiellä näyttää melkein samalta kuin Metsäkylän maastoissa. Hiekkatie jatkuisi vaikka kuinka pitkälle, mutta me hevoset emme saa jatkaa tietä pitkin kuin vähän matkaa. Se on vähän kurjaa, kävisin mielelläni kauempanakin seikkailemassa! Pääsenhän minä kovia teitä pitkin, mutta pehmeä olisi mukavampi jaloille. Saisin mennä vähän lujempaa, kun kovalla pohjalla saan vain kävellä.
Kurkistelin välillä taakseni, kun Essillä ei ollut sivupeilejä niinkuin autossa. Minä siis tarkistin itse millainen auto takaa on tulossa, niin Essin ei tarvinnut kääntyillä. Toisinaan Nenna jäi myös vähän jälkeen, jolloin pysähdyin odottamaan kaveria.

Ylitin muutaman kerran tällaiset viivat tiessä, mutta eipä nekään pelottavia olleet. Liikennettä oli niin vähän, ettei liikennevalot olleet edes päällä! En joutunut siis odottamaan ollenkaan. Koko lenkkiin meillä meni aikaa reilu puoli tuntia, kävelin aika hitaasti. Ihan mukavaa tuo kuitenkin oli, olen kuulemma mainio cityponi!
10

torstai 22. marraskuuta 2012

Kökkömöhkö...

Olin suunnitellut käyväni tässä illalla tallilla, mutta sattumalta auton avaimet on vanhemmillani mukana muualla. Voi olla siis, ettei tarvitsekkaan lähteä ponia liikuttamaan tänään, kun en viitsi sitä enää riistää iltaheiniltä töitä tekemään. Ei voi mitään, täytyy vaan järjestää loppuviikko sitten niin, että pääsen joka päivä ponia liikuttamaan kunnolla.

Tässä sitä sitten istuskellaan ratsastushousut jalassa ja toivotaan, että vanhemmat tulisikin ajoissa kotiin. Koska näin tuskin tulee tapahtumaan, niin hyödynnettäköön aika kuitenkin lukijoiden viihdyttämiseen:

Nyt on aika taas kysyä ihan mitä tahansa! Kysymyksiä saa jättää postauksiin viikon ajan, vastaukset tulevat yhdessä tai useammassa erässä joulukalenterin luukuissa. Edelleen saa myös toivoa sisältöä joulukalenteriin, joka löytyykin jo blogin vasemmasta yläkulmasta omalta välilehdeltään. Tähän mennessä on toivottu (ja suunnittelussa myös huomioitu) mm. maastakäsittelyä, videopostausta, irtohypytystä ja varustepostausta.
12

tiistai 20. marraskuuta 2012

Hömppäpäivä


Maanantaina suuntasin tallille heti aamusta. Winnie vaikutti kovin kummastuneelta kun tulin noutamaan sitä jo aamuheinien jälkeen! Poni pääsi pesukarsinaan ensin kunnon jalkapesulle ja siitä suoraan solariumin alle lämmittelemään ja puunattavaksi. Hieroin tamman kevyesti vielä läpi, se vaikutti ihan nauttivan hieronnasta. :)

Kun poni oli seisonut jo puolisen tuntia paikallaan, se oli täysin valmis lähtemään takaisin tarhaansa, joskos siellä olisi vaikka jo päiväheinät. Tässä vaiheessa Winnien naama venähti. Talliin käveli vieras mies mukanaan ties mitä kaikkia työkaluja ja pelokkeita - kengittäjä! Voi hyvänen aika sentään. Winnie tuttuun tapaansa oli kovin kiinnostunut uudesta ihmisestä ja sortui vähän sättäämään ja kengityksen alkaessa myös kiukuttelemaan. Winniessä oli kuulemma havaittavissa pientä "mussukkamaisuutta", mitä en kyllä kiellä lainkaan. ;) Muutaman kerran kengittäjä komensi ponia, mutta muuten Winnie selviytyi kaikkien neljän jalan kenkäämisestä kunnialla.

Kaviot olivat kengittäjän mukaan hyvässä kunnossa ja niihin sai sovitettua kengät helposti. Poni pärjää siis vallan hyvin paljain kavioin, mutta talveksi laitettiin nyt liukkauden takia kengät jalkaan. Hokkeja ei laitettu vielä kiinni, tamma saa ensin totutella pelkkiin kenkiin.

Illalla kävin toistamiseen tallilla, koska olin luvannut hoitaa iltaruokinnan. Kävin ratsastamassa Winnien kevyesti ilman satulaa maneesissa, koska kaverini lupautui tulemaan kuvaamaan. Olin ajatellut vain juoksuttaa ponin, mutta kiipesin nyt sitten kuitenkin selkään. Maneesissa olikin vähän ruuhkaa, mutta Winnie pärjäsi oikein mainiosti. Laukata se ei olisi halunnut, mutta mitään tyhmyyksiä en joutunut tällä kertaa kestämään. :) Videolta huomasin jälkeenpäin, että lähes koko ratsastuksen ajan poni tipsutti kovin pientä ja suppeaa ravia, kun en ollut pyytänyt kunnon työskentelyä. Tottakai pikkuruisessa tasaisessa ravissa oli mukavampi istua kyydissä!

Huomatkaa myös erittäin tyylikäs ratsastusasuni, joka jossain määrin erottui valtavirrasta.. ;)

6

maanantai 19. marraskuuta 2012

Pieni kisaponi


Eilen oli naapuritallilla Turun Ratsastajien harjoitusestekilpailut, joihin mielenhäiriössäni ilmoittaudun tiistaina, viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Ovela kun olin, en tietenkään maininnut asiasta blogissa, koska olin melko varma että jänistäisin ja peruisin ilmoittautumisen ennen sunnuntai aamua;)

Ilmoittauduin pienimpään mahdolliseen luokkaan, jonka estekorkeus oli tällä kertaa 60 cm. Rata itsessään ei jännittänyt tai pelottanut, mutta stressasin mielettömästi verryttelytilannetta. Vieras maneesi, vieraat hevoset, paljon yleisöä, kilpailukuulutuksia, härdelliä... Olin varma että Winnie saisi aikaan katastrofin omassa verryttelyryhmässään peruuttamalla muiden hevosten päälle, pukittamalla ja loikkimalla sekä hyppimällä pystyyn.

Yritin valmistautua mahdollisimman hyvin ja laitoinkin ponin heti aamulla kävelytyskoneeseen noin puoleksi tunniksi. Ilmeisesti poni sai suurimmat energiansa purettua tuona aikana, kun selkään noustessani se oli suhteellisen rauhallinen. Verryttelyssä pyysin ponilta heti ravia - liiasta pidättämisestä poni hermostuu ja vain kävellessä se ehtii keskittyä liikaa ympärillä pyöriviin muihin hevosiin. Verryttely sujuikin ihan yllättävän hyvin! Muutaman kerran Winnie loikahti kun muut hevoset riehuivat, mutta muuten tamma keskittyi hyvin omaan tekemiseensä ja suuntasi energiansa työntekoon. Pari verkkahyppyämolempiin suuntiin ja se oli siinä!

Verkan jälkeen poni oli vakuuttunut siitä, että päivän urheilusuoritus oli jo tehty. Winnie ei olisi millään halunnut palata maneesiin suorittamaan rataa, joten tarvittiinkin pientä talutusavustusta. Vähäsen hävetti, mutta päästiinpähän radalle asti. ;) Rata itsessään oli helppo ja yksinkertainen; pari suhteutettua väliä ja helppoja teitä, ei erikoisesteitä. Kakkosesteelle tultiin vähän lujaa ja kutonen tuli vähän puun takaa mulle, mutta selvittiin kuitenkin puhtaalla radalla! :) Arvosteluna oli "kaikki puhtaat radat palkitaan" joten saatiin punavalkoinen ruusuke kotiin vietäväksi. Olen niin ylpeä pienestä esteponista! :)










12

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Cityponi!


Suuren suuri kiitos teille lukijoille jotka neuvoitte bloggerin kuvaongelmassa, nyt päästään jatkamaan bloggaamista kuvien kera. ;) Tässä postaus eiliseltä, tästä päivästä pyrin kirjoittelemaan vielä illalla kun pääsen työharjoittelusta.

Winnie on kyllä superponi, se osaa edelleen yllättää positiivisesti! Satuin tänään tallille samaan aikaan Winnien ylläpitäjien kanssa, he olivat juuri lähdössä maastoilemaan oman poninsa kanssa. Käytin tilannetta hyväkseni ja lähdin heidän mukaansa Winnien kanssa taluttaen. Tarkoitus on ollut tutustua lähimaastoihin, mutta tätä ennen ei olla saatu ketään näyttämään paikkoja ja reittejä. Opastuksen lisäksi saatiin nyt Winnielle henkinen tuki sen karsinanaapurista.Kierrettiin toisen ponin seurassa naapuritalli maneeseineen ja suunnattiin maastopolulle, joka on ihan merkitty ratsastusreitiksi. Tuonne ei olla aikaisemmin uskaltauduttu, koska reitille päästäkseen täytyy ylittää autotie sekä silta.


Winnie on tottunut ihan mielettömän nopeasti
kaikenlaisiin kulkuneuvoihin tarhaillessaan lähellä tietä - se ei korvaansa letkauta busseille, traktoreille, rekoille eikä mopoillekkaan. Näinollen uskaltauduttiin siis kokeilemaan citymaastoilua, kun henkisenä tukena oli vielä toinen poni.

Winnie käveli rauhassa ja kovin tyytyväisenä kaveriponin perässä ja kuunteli kiitettävästi pidätteitä ja kehuja, en olisi ikinä uskonut sen suhtautuvan liikenteeseen noin rennosti! Sillan ylityskään ei ollut juttu eikä mikään. On se vaan fiksu, liikennevarma poni! :)


Maastoreissun jälkeen käytiin maneesissa muistelemassa maastakäsintyöskentelyn perusjuttuja, pysähdyksiä, peruutuksia ja muita. Lyhyen keskittymisen jälkeen poni pääsi lähtemään maneesista ja sai käppäillä reilun puolisen tuntia vielä kävelytyskoneessa. Eiköhän energiat tältä päivältä tullut purettua pelkän käynnin muodossa!






8

lauantai 17. marraskuuta 2012

Typerä blogger!

Blogger ilmoittaa että valokuvien lataamiskiintiöni on täynnä. Minähän en bloggaa ilman kuvia, joten neuvokaa te tekniikan ihmelapset, mitä minä nyt teen?! En haluaisi poistaa vanhoja kuvia enkä myöskään aloittaa uutta blogia kuvatilan saamiseksi. En myöskään aijo kyllä maksaa lisäkuvatilasta!
Onkohan siis olemassa jotain helppokäyttöistä kuvapalvelua johon saisi nopeasti ladattua kuvia, jotka voisi sitten liittää tänne? Auttakaa bloggaajaa pulassa, että pääsen päivittelemään taas kuulumisia!

Essi kiittää ja kumartaa.
11

torstai 15. marraskuuta 2012

Winnien aamupäivä

10

maanantai 12. marraskuuta 2012

Ruuhka!

Winnie taitaa tosissaan nauttia kokopäivätarhauksesta. En oikein keksi mitään muutakaan syytä sille, että poni käyttäytyy vieraassa ympäristössä ja vieraiden hevosten ympäröimänä paremmin kuin suunnilleen koskaan ennen! Metsäkylässä Winnien ongelmahan oli lähinnä stressaantuminen ratsastustunneilla suuressa ryhmässä ja vieraiden ratsastajien kanssa. Toki tilanne on nyt eri, koska Winniellä on tällä hetkellä vain tasan yksi ratsastaja, mutta en usko että yksin minä olen ainoa syy ponin hyvään käytökseen.

Mitä tapahtui tänään? Taisin kaivata extremeä elämääni, kun jätin Winnien satulan talliin lähtiessäni ratsastamaan. En edes muista koska viimeksi olen ponilla mennyt ilman satulaa, enkä todellakaan tiedä mikä päässäni napsahti, kun nyt päätin yhtäkkiä nousta ratsaille ilman penkkiä. Winnie ei kuitenkaan ollut sen extremempi kuin aikaisemminkaan, vaikka maneesissa oli ennennäkemätön ruuhka. Alkuun yritettiin selvitä alkukäynneistä puikkelehtimalla yhden kävelevän, yhden juoksutettavan ja yhden laukkaavan hevosen seassa. Meno sen kuin villiintyi ja parhaimmillaan taisi pikkuruisessa maneesissa olla yhtä aikaa 7-8 hevosta, joista 5 laukkasi sikin sokin ympyröillä, uralla, lävistäjillä ja ties missä tehden laukanvaihtoja ja väistöjä. Tässä vaiheessa olisi lähinnä luonnon laki, että Winnie sekoaa stressistä ja paineesta ja lentää seinille. Syyllistyin itsekkin jännittämiseen, odotin vain ponin harjaa puristaen sitä hetkeä, kun se hyppää tasajaloin ilmaan.

Mitä tekee poni? Se pyöristää tyytyväisenä kaulaansa ja imeskelee kuolainta ja ravaa tyytyväisenä ja rennon rauhallisena eteenpäin, vaikka sille tuntemattomia hevosia viuhahtelee sen edestä ja takaa ja ratsastajakin, jonka pitäisi olla ponin henkinen tuki ja turva, puristaa jäykkänä koko kropallaan ponia tippumisen pelossa. Aivan uskomatonta! Tähän ponin käytökseen en keksi muuta syytä kuin kokopäivätarhauksen - poni ei ehdi tylsistyä karsinassaan, vaan saa kuljeskella pihalla aamusta iltaan ja tarkkailla maailman menoa.

PS. Lupaan järjestää seuraavaan postaukseen kuvia, pahoittelen viimeaikaisia kuvattomia postauksia. :(
6

perjantai 9. marraskuuta 2012


 Villi ja sekopäinen poni Winnie ei ole aivan täyttänyt odotuksia käytöksensä suhteen. Siltä odotettiin riekkumista ja pelleilyä, mutta mitään tällaista ei ole pahemmin ollut havaittavissa!

Keskiviikkona poni vietti vapaapäivää, mutta torstaina jatkettiin taas työntekoa. Artukaissa tunneilla käyvä tallikaveri tuli henkiseksi tueksi mukaan kuvaamaan menoa. Tottahan toki Winnien piti vähän näyttää temppujaan, joten se näki asialliseksi pelästyä maneesin yli lentänyttä helikopteria ja hypätä tasajaloin ilmaan. Winniessä arvosta kuitenkin erityisen paljon sen tapaa kyetä jatkamaan säikähtämisen jälkeen töitä tasan siitä kohtaa, mihin ollaan ennen välikohtausta jääty. Poni ei jännittynyt lainkaan ja työnteko jatkui oikein näpsäkästi.

En oikeastaan tehnyt mitään sen kummempia, keventelin ympyröillä ja teetin muutamia västöjä. Laukkaa otettiin ympyrällä kumpaankin suuntaan. Viritettiin toiselle pitkälle sivulle pieni ristikkoeste, jolle Winnie teki ensimmäisellä kerralla aivan valtaisan mammuttiloikan. Seuraavaksi poni kieltäytyikin laukkaamasta ja tarjosi vain ylöspäin suuntautuvaa tahmeaa ravia. Laukan noustessa se rullasi hetken matkaa, mutta hyytyi juuri ennen estettä niin, että hypyt suuntautuivat ensin suoraan ylös ja sitten taas suoraan alas, jolloin kyydissä oli lähes mahdotonta istua fiksusti. Kyllä hävetti taas nämä taidonnäyteet, mutta päästiin sentään esteestä yli.. !

 Tänään kävin ratsastamassa ponin suht kevyesti maneesissa, jossa saatiin lopulta olla hetken aikaa ihan yksin. Laukan suhteen ei ollut enää ongelmia, eikä poni itseasiassa tehnyt koko ratsastuksen aikana yhtäkään loikkaa, hyppyä, pukkia eikä jumitusta.

Ratsastuksen jälkeen Winnie pääsi nauttimaan tallin yleellisyyksistä; se pääsi solariumin alle harjattavaksi! Varsin tyytyväiseltä tuo poni vaikutti selkää lämmitellessään, saa nähdä onko laitteen säännöllisestä käytöstä jotain hyötyä.



7

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Jouluihmisen tunteenpurkaus

Joulu on taas, joulu on taas...  Jouluun on enää 48 päivää ja minä olen ihan onnesta soikeana, en malta odottaa että pääsen ripustamaan jouluvaloja, askartelemaan joulukortteja, pukemaan ponia tonttulakkiin ja yleisesti hypettämään kaikille ihanasta joulusta. Tässä bloggaamisen rinnalla paistankin jo kauden ensimmäisiä tähtitorttuja ja Winnien ikioma joulukalenterikin on hankittu jo useita viikkoja sitten. Koska joulukuun alkuun on enää joitain hassuja viikkoja, on aika alkaa suunnitella superhyperihanaamahtavaa Essin poniblogin joulukalenteria! Mitä sinä tahtoisit joulukalenterin sisältävän, mitä tahdot luukuista päivittäin paljastuvan? Ole hyvä ja kommentoi kaikki mahdolliset toiveesi tähän postaukseen, niin pääsen innolla suunnittelemaan maailmankaikkeuden parasta blogijoulukalenteria, jotta sinunkin joulunodotuksesi olisi vieläkin hauskempaa!

Winnietäkin jo valistin sen verran, että jouluun mennessä ponin täytyy olla maasto/liikennevarma, että päästään aattona joulumaastoon kulkuset kilisten. Eipä tuo nyt aivan mahdottomalta tehtävältä vaikuta, kun eilen sentään pääsin jo kiipeämään ponin selkään maneesissa hyvällä menestyksellä. Muutamat pomput sinne ja tänne koska toinen hevonen maneesissa riehui, mutta muuten allani oli taas mitä mainioin mummonkuljetin, joka ei säikkynyt uutta ympäristöä, vieraita hevosia, mopopoikien päristelyä eikä mitään muutakaan kummallista. Tänään poni viettää ansaittua vapaapäivää, mutta huomenna joudutaan taas töihin. Kaveri on tulossa menoamme seuraamaan ja kuvaamaan, joten huomenissa on luvassa myös kuva/videomateriaalia ponin uudesta kotiympäristöstä. :)


10

maanantai 5. marraskuuta 2012

Uusi koti, uudet kujeet

 Voi miten mukavaa oli ajaa tallille ja nähdä jo kaukaa pieni vaaleatukkainen poni rauhallisena tarhassaan tutkailemassa maailman menoa! Winnie oli selvästi jo ainakin jossain määrin kotiutunut pieneen pihatarhaansa. Autosta poni näytti oikein tyytyväiseltä ja rauhalliselta, mutta lähempää en päässyt ponin touhuja vakoilemaan, kun se tunnisti minut kaiketi äänestä tai hajusta jo ennen kuin ehdin nähdä sitä kulman takaa. Poni heilui hirnahdellen aidalla odottamassa, kun ilmestyin sen näköpiiriin.

Harjailin Winnien karsinassa ja otin sen juoksutusliinan päähän. Käytiin kävelemässä tallin pihassa, jossa poni intoutui loikkimaan ja pomppimaan vähäsen. Jatkettiin matkaa kentälle päin ja päästiin kuin päästiinkin helposti kulkemaan sillan alta, rohkea pieni poni! Kentällä juoksutin turhat energiat pois ja poni rauhoittuikin suhteellisen nopeasti. Pari ensimmäistä kierrosta oli jotain pukkilaukansekaista räpellystä, mutta pian poni jo hölkkäilikin rauhassa pöristen. Teetin loppuun vielä muutamat väistämis ja peruutusharjoitukset, joihin Winnie keskittyi yllättävän hyvin.

Matka takaisin tallille sujuikin jo paljon rauhallisemmin ja asiallisemmin, nyt ei tarvinnut enää hävetä kovasti ponin käytöstä. ;) Kierrettiin kävelytyskone muutamaan kertaan ihan vain tutustumisen vuoksi, joskos itse koneeseen meneminen ei lopulta sitten tuntuisi niin jännittävältä. Edetään kuitenkin rauhassa päivä kerrallaan ponin ehdoilla niin, että voidaan molemmat tuntea olomme turvalliseksi. Kiire ei ole, tärkeintä nyt onkin että pystytään kulkemaan kentälle ja takaisin suht rauhallisesti, niin liikutus onnistuu kuitenkin.

Lopuksi Winnie pääsi vielä jalkahoitoon pesukarsinaan. Poni suhtautui vesiletkuun oikein asiallisesti ja sainkin pestä jalat ihan rauhassa. Hieno ja rohkea poni, huomenna on varmasti taas jo helpompaa. :)

10

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Muuttopäivä!

 Huh mikä päivä! Herätyskello soi laittoman aikaisin siihen nähden, että on viikonloppu. Aamukahvit naamaan ja tallille, olin tallin pihassa puoli kahdeksan jälkeen aamulla. Juli oli tänään mun hoidettavana ja olinkin suunnitellut ratsastavani sen suhteellisen pikaisesti maneesissa. Ilma oli kuitenkin niin nätti, sumuinen ja mukavan viileä, että päätinkin lähteä maastoon. Käytiin tekemässä aika peruslenkki laukkasuoran päähän ja takaisin ihan vain hiekkateitä pitkin. Juli oli ihanan hidas, laiska ja tahmea, oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa vain matkustamaan ponin selkään! Meillä ei ollut kiire mihinkään ja Juli saikin köpsötellä menemään pitkin ohjin. Intouduttiin ottamaan kuitenkin muutama ravipätkä ja hurjistuttiin tekemään pari laukannostoakin. Voi miten minun olikaan ollut ikävä tuota pientä keinutuolilaukkaa, jossa Juli mukamas niin kovin innoissaan minua kuljetti.

Aamuisen maastoreissun jälkeen pidin muutaman ratsastuskoulutunnin ja sitten pakkasinkin Winnien loput tavarat autoon.

 Olin Kartanolla siinä yhden maissa. Käytännössä hyppäsin lähes suoraan omasta autostani seuraavaan, uuden kotitallimme omistajan autoon, jolla lähdettiin takaisin Metsäkylään noutamaan Winnietä.

Poni sai niskaansa fleeceloimen ja jalkoihinsa lainatut kuljetussuojat, joista tamma ei ollut niin kovin mielissään. Vieras traikku tuntui Winnien mielestä vähäsen pelottavalta, eikä sinne tehnyt mieli kävellä suoraan sisälle. Joitain kymmeniä minuutteja meni keskustellessa, suostutellessa ja komentaessa, mutta lopulta sain kipollisen mysliä ja leipää, joilla sain houkuteltua Winnien suoraan sisälle traileriin.

Luukut kiinni ja liikkeelle! Matkahan oli hurjat 5 kilometriä, joka taittui alle vartissa. Winnie oli tyytyväinen päästessään kopista niin nopeasti ulos, mutta hämmentynyt se oli. Muutama kierros talutellen tallin pihaa ympäri ja sitten omaan tarhaan. Sinne poni jäi varsin tyytyväisen oloisena, huomenna käydään maastakäsin tutustumassa talliympäristöön ja maneesiin. :)
Päätin sitten antaa itsestäni oikein hyvän kuvan uudella tallilla - sain saappaani juttumaan Winnien tarhanaapurin tarhan mutaisimpaan kohtaan, jonka seurauksena sain kulkea pitkin tallia toinen jalka paljaana ja aivan kuraisena. Namskis!

Hieman kyllä myös hävetti viedä Winnien varusteet satulahuoneeseen - ponin pinkit varusteet pistävät jossain määrin silmään hillittyn väristen merkkivarusteiden joukosta.. :D

Loppupäivän olenkin sitten pessyt ja lajitellut Winnien kamoja kotona ja pohtinut ruokintaa, kengityksiä, loimituksia, liikutussuunnitelmaa...
7

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat