tiistai 30. kesäkuuta 2015

Juoksutusviikonloppu

Olen ollut kamalassa kuumetaudissa jo torstaista lähtien, eikä tauti tunnu hellittävän ollenkaan. Kun kuume laskee, tulee tilalle kurkkukipu ja sen poistuessa alkaakin kamala nuha ja yskä. Hevosia ei ole voinut kuitenkaan jättää tyysti seisomaan, vaan pakko on ollut raahautua oman kunnon sallimissa rajoissa nelijalkaisia liikuttamaan.

Pahimmat sairastelupäivät Harri sai vapaaksi  ja kävelytyskonepäiviksi, mutta viikonloppuna kävin jo juoksuttamassa Harrin narun päässä. Ihan täysillä ei tainnut koneisto käydä, kun unohdin piuhat karsinan oveen roikkumaan ja huomasin sen vasta hetken juoksutettuani. En jaksanut lähteä niitä enää hakemaan, joten Harri nyt sitten sai juosta vapaasti haluamassaan muodossa. Aika kivasti tuo kuitenkin hakeutuu vähäsen alas, ettei sentään juokse aivan pää pystyssä ja kaula ja kroppa tuhannen vimpulassa.





Sunnuntaina olin luvannut huolehtia Aksusta. Estetreeniä en lähtenyt puolikuntoisena tekemään, vaan päädyin liikuttamaan ponin maastakäsin. Irtojuoksutin sen kevyesti kentällä ja leikin väistämis- ja seuraamisleikkejä. Kovin reippaasti Aksu ei jaksanut revitellä kentälle irti päästyään, vaan se keskittyi mielummin kiertämään kenttää käynnissä ja napsimaan ruohotupsuja aina silloin, kun oli saanut kirittyä välimatkaa niin, etten päässyt heti komentamaan ruunaa liikkeelle. Kyllähän tuo hiukan reipastui ravissa ja suostui laukkaamaankin hassujen pukkien saattelemana. Ihan kivaa vaihtelua meille molemmille! Ensi viikolla jaksetaan sitte taas panostaa hyppäämiseen. :)















1

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Testailemassa Glitteriä

Ratsastelen ja valokuvaan aika paljon Moonan kanssa, joka ratsastaa samalla tallilla pientä ja näppärää tammaa Glitteriä. Pitkään ratsukon puuhastelua vierestä seuranneena oli hauska päästä kokeilemaan Glitteriä pieneksi hetkeksi viime joulun aikoihin. Tuolloin Gee oli ollut hirmu haastava ratsastaa, minkä sain itsekin huomata heti kun tamman selkään kiipesin. Kokemus oli lähinnä traumaattinen; tamma viiletti vasten ohjaa hirveää vauhtia ja käynnistäkin ryösti raville, kun vaadin sitä edes asettumaan oikein. Tuolloin en edes uskaltanut kokeilla laukkaa, kun en saanut pidätteitä läpi edes ravissa.




Puolen vuoden takaisesta hevonen on muuttunut silminnähden ja Moonan ja Geen yhteistyö on parantunut ihan hurjasti. Aikaisemmin tällä viikolla Moona kyselikin halukkuuttani liikuttaa Gee, enkä tietenkään voinut kieltäytyä. Olihan tammaa päästävä kokeilemaan uudestaan ihan mielenkiinnosta! Moona tuli seuraamaan meidän menoa ja räpsi samalla kuviakin.

Glitter oli muuttunut ihan hurjasti; nyt sillä pystyi tekemään töitä käynnissä, taivuttelemaan ja asettelemaan. Se oli suustaan paljon rauhallisempi ja ylipäätään vastasi kaikkiin apuihin kuten hevosen kuuluukin. Ravi oli tuhannesti rauhallisempaa ja hallitumpaa kuin jouluna ja laukkaakin uskalsin ottaa ihan reippaasti. Se oli säädeltävissä ja ihanan pehmeää! Geellä oli aivan mielettömän ihanat askellajit istua!






Koko aika meni oikeastaan tutustuessa hevoseen ja totutellen sen säätöihin. Jotkin asiat korjaantuivat samoilla keinoilla kuin Harrillakin ratsastaessa, mutta toiset taas vaativat erilaisia keinoja ja niiden etsimistä. Gee taipui ja suoristui pohkeilla tukemalla kuten Harrikin, mutta kädelle sitä ei saanut kevyeksi huomauttamalla vahvemmalla pidätteellä.

Oikein näppärä ja miellyttävä tamma, ei voi muuta sanoa! Moona on tehnyt ehdottoman hyvää työtä tämän pienen punaisen kanssa. :)






2

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Erilainen ponipäivä

Huh kun onkin päässyt taas vierähtämään aikaa viime postauksesta, tai siltä ainakin tuntuu! Kiirettä on ollut ja Juhannus vaati omat veronsa niin, ettei ole ehtinyt istua koneelle ja käsitellä kuvia postauksiin.

Viime viikolla oli minulle hieman normaalista poikkeava Aksu-päivä, kun suuntasin tallille ponin omistajien kanssa. Yleensä kun tallilla tulee käytyä tietenkin itsekseen, jotta omistaja voi pitää vapaapäivää minun ratsastaessa ja hoitaessa hevosen. Aksulla tosin en ole käynyt vuokraajana jotta omistaja saisi vapaata, vaan jotta poni pääsisi hyppäämään. Silti törmäillään omistajan kanssa pääasiassa kisapäivinä.

Tällä kertaa lähdin hypyttämään Aksun omistajan tytärtä Aksun kanssa. Aksu on ollut hieman haastava perheponina; ponimaisuuksissaan se on kieltäytynyt liikkumasta tai ainakin nostamasta laukkaa ja esteillä se on tehnyt kenguruloikkeja ja pukkeja, joiden säestämänä harva äiti haluaa tyttärensä oppivan hyppäämään esteitä. Alunperinkin ryhdyin Agentia ratsastamaan siksi, että poni pääsisi hyppäämään ja saisi rutiinia esteille. Nyt hieman reilun vuoden työn jälkeen poni on alkanut toimia esteillä paremmin kuin kukaan olisi ehkä osannut odottaa. Se tekee helpompia ja tasaisempia hyppyjä, etenee laukassa ja ennenkaikkea on fiksu ja anteeksiantavainen ratsastajan virheitä kohtaan; nyt vihdoin omistajan tytär pääsee harjoittelemaan esteratsastuksen alkeita perheen oman ponin kanssa.



Tehtiin niin, että verryttelin Aksun pikaisesti niin, että se hieman heräisi ja olisi helpommin ratsastettavissa eteen. Reippaan ravi-laukkaverryttelyn jälkeen Aksu pääsi nuoren kuskinsa kanssa loikkimaan pikkuesteitä. Ratsukko suoritti taitavasti niin yksittäiset kuin peräkkäisetkin esteet ja suoriutui lyhyestä radanpätkästäkin, vaikka olin rakentanut tehtävään melkoisen tiukan kaarteen ratsastettavaksi.

Mikä parasta, koko touhusta selvittiin ilman pukkeja tai kieltoja ja ratsukon molemmille osapuolille jäi varmasti hyvä fiilis onnistumisista. Oli mukavaa vaihtelua myös itselle nähdä poni toisen ratsastamana ja nähdä myös oman työn tulosta hieman erilaisessa muodossa kuin esimerkiksi kilpailutuloksina tai estekorkeuksien kasvamisena.




Itse kävin lopuksi vielä pikaisesti ponin selässä hyppäämässä samat tehtävät jonkin verran isommilla esteillä. Poni eteni kivasti ja teki hyviä hyppyjä, vaikkakin itse mokailin yhden linjan ratsastamisessa useamman kerran. Hyvään suoritukseen oli helppo lopettaa. :)





0

torstai 18. kesäkuuta 2015

Mielenvirkistyshyppyjä

Pitkästä aikaa kasattiin Hartsan kanssa pölkkyjä kentälle. Viime kerrasta oli varmaan jo reilu kuukausi aikaa, joten mukava vaihtelu tuli jo tarpeeseen. Tällä kertaa sain sovittua Annin kuvaamaan meidän räpellystä ja saatiinkin taas iso kasa hyviä kuvia - joissain Harri näyttää jopa ihan oikeasti osaavan hypätä!






Tällä kertaa halusin vain fiilistellä helppoja hyvän mielen hyppyjä ja kokosin kavaleteista innarin sekä lisäksi kaksi tavallista pystyestettä. Viimeksi hinkattiin hitusen vaikeampia lähestymisiä ja okseria, jonka Harri koki aivan ylitsepääsemättömäksi. Nyt siis haettiin mukavaa ja helppoa fiilistä niin kuskille kuin ratsullekin.

Ensimmäiset hypyt Harri suoritti taas omaan Harrimaiseen tyyliinsä: reippaasti estettä kohti, "hitsi vie, siis ylikö pitäisi mennä?!"-ilme, kiemurtelu, hidastus, pysähtyminen ja yli räpeltäminen käynnissä, ravissa tai jonkinmoisella käynnin ja ravinsekaisella harppauksella.





Kun kaikista esteistä oli kerran päästy yli, oli Harri taas kuin vanha tekijä. Tyytyväisenä puksutteli tasaista laukkaa kohti esteitä ja hyppäsi näppärästi hyvistä paikoista ja yleensä edes hidastamatta. Lopulta Harri tuntui jo imevänkin esteille! Hyppäsimme kolmea estettä peräkkäin vaihtaen laukan keskimmäisellä esteellä ja Harri suoriutui koko radanpätkästä oikein mallikelpoisesti. Ei tätä kyllä uskoisi samaksi hevoseksi puoli vuotta sitten, jolloin ruuna hyppäsi kenguruloikkia paikoiltaan kauhunsekainen ilme naamallaan.

Suuri kiitos kuvista vielä Annille! Käykäähän kurkkaamassa muitakin kuvia Annin kuvaussivustolla!













5

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat