Peltorallit - hauskaa ja hyödyllistä!

Varmasti jokaiselle hevoselle vapaapäivät kentän kiertämisestä tekevät hyvää, mutta osalle ne ovat maailman rauhan säilyttämiseksi lähes pakollisia. Esimerkiksi Winnie ja valmentajani tamma Ylläri ovat tällaisia persoonia, joille jokapäiväinen aitojen kiertäminen ei vain sovellu.

Muutaman päivän voi treenata koulujuttuja peräkkäin, mutta kolmantena, viimeistään neljäntenä päivänä alkaa mennä kuppi nurin. Homma ei enää kiinnosta ja se mikä eilen sujui, ei välttämättä enää sujukkaan. Motivaatio hupenee kuin raha hevosenomistajan lompakosta. Yleisen hyvinvoinnin vuoksi pitäisi keksiä välillä jotain muuta tekemistä.

Winnien kanssa puuhaillaankin todella monipuolisesti. Etenkin ponin omistaja Maiju on ihailtavan ahkera viihdyttämään ponia mitä erilaisemmilla puuhilla; ponilla ohjasajetaan, maastoillaan, tehdään maastakäsin harjoituksia, harjoitellaan temppuja, baanataan pellolla, hypätään esteitä, tammaa juoksutetaan, irtojuoksutetaan ja ratsastetaan vaihtelun vuoksi kuolaimettomilla ja ilman satulaa.

Olen saanut autella valmentajaani liikuttamalla silloin tällöin hänen tammaansa Ylläriä. Ensin kentällä ja maastossa tammaan tutustuttuani uskaltauduin Yllen kanssa kannustettuna pellolle. Käynnissä ja ravissa homma sujui mainiosti, eikä laukassakaan ilmennyt ongelmia. Tällä kertaa päädyin kuitenkin laukkailemaan vain hallittua työskentelylaukkaa, enkä antanut hevoselle lupaa viilettää niin lujaa kuin kintuista lähtee.

Peltotreeni tekee hyvää niin Yllelle, Winnielle kuin varmasti kaikille muillekkin hevosille. Pellolla on tilaa päästellä reipastakin laukkaa, mikä tekee hyvää hevosen lihaksiston kehitykselle. Aivan tavalliseen tasaisen treeniinkin pelto on vallan mainio - moni hevonen kun liikkuu pellolla aktiivisemmin kuin kentällä, jolloin ylimääräinen energia on mahdollista siirtää treenattaviin liikkeisiin.

Peltotreeni on epävarmemmille hevosille myös hyvä vaihtoehto reippaille maastolenkeille; pääsee pois kotikentältä, mutta ei tarvitse pelätä hevosen säikähtävän laukkapätkällä 10 kilometrin päässä tallilta. Pellolla on pienempi todennäköisyys törmätä yhtäkkiä ilmestyviin mörköihin, eikä pudotessa tarvitse talsia ilman hevosta kovin pitkää matkaa takaisin tallille.

Muistakaahan peltotreenejä suunnitellessa varmistaa etukäteen maanomistajalta, että pellolla saa ratsastaa! Lisäksi pohjan kunto täytyy tarkistaa ennen ratsastusta; epätasaisella pohjalla kaatumisen riski kasvaa ravissa ja laukassa ja märkä tai savinen pohja on kavion alla erittäin liukas.

3

Ponin hienosäätöä

Viime viikolla Lexi-poni oli omistajansa mukaan heittäytynyt taas hankalaksi ja kaipasi pientä asetusten säätöä. Ponin keskittymiskyvyssä oli ollut parantamisen varaa ja ratsastusmukavuuden lisäämiseksi tuntuma pitäisi saada kevyemmäksi. Etenkin esteillä ruuna oli tuntunut haastavalta.

Ponille oli testimielessä vaihdettu suuhun olympiakuolain - vahva ja paljon parjattu jarru. Kuolain oli kuitenkin viritetty hieman pehmeämmäksi tukiremmillä, joka estää kuolainta kääntymästä ja aiheuttamasta suurta vipuvaikutusta. Lisäksi ohja oli kiinni keskimmäisessä renkaassa, eikä suinkaan alimmassa. Vertailun vuoksi ratsastin Lexin uudella lainakuolaimella, sillä vertailukohteena edellisestä ratsastuskerrasta oli jo kuparirolleri.

Lyhyen alkuverryttelyn aikana Lexin ongelma alkoi jo hahmottua. Se ei ollut raskas suustaan, mutta teki kyllä mielellään omia päätöksiä ja kyseenalaisti minun. Tärkeää oli ennakointi ja pohkeiden käyttö. Mitä enemmän ratsastin pohkeella ja istunnalla, sitä kevyempi poni oli suustaan. Olympialla hyvin pienet ja pehmeät ohjasotteet olivat riittäviä - näin vahvaa kuolainta poni ei tarvitse ainakaan sileällä työskentelyyn.

Ponin kiirehtimistä ja keskittymiskyvyn puutetta lähdin työstämään siirtymisillä: hitaasta ja hallitusta käynnistä hitaaseen ja hallittuun raviin. Vähitellen ravin kasvattamista niin kauan kuin poni pysyy rentona ja liikkuu selän läpi ja siirtyminen hitaampaan raviin tai käyntiin asti, kun pakka alkaa levitä.

Siirtymisillä Lexi alkoi toimia todella kivasti ja päästiinkin työskentelemään ongelmitta myös pohkeenväistöillä ja vastalaukkatehtävällä. Hommien lopuksi omistaja sai kiivetä vielä ponin selkään toteamaan ratsastettavuudessa tapahtuneen muutoksen - se oli selkeä!

Lexi liikkui tyytyväisenä ja kevyenä kädelle, mutta tilaisuuden tullessa yritti mieluusti karata avuilta kipittämällä reippaammin pois alta. Sinnikkäillä siirtymisillä poni kuitenkin palautui taas ruotuun ja oli kuulemma oikein miellyttävä ratsastaa.

Seuraavat ponitreffit ehdittiinkin sopia jo ratsastuksen päätteeksi, joten lisää Lexi-postauksia siis tiedossa. :)

5

Luonnon helmassa

Pitkään huollossa viihtynyt kamerani suvaitsi vihdoin saapua kotiin käyttökuntoisena! Kuvaamiseen ehti tulla yli kuukauden tauko, jonka aikana alkoi jo vähitellen tehdä mielikin päästä kuvaamaan.

Heti ensimmäisenä testikuvauskohteeksi joutui Veikka, jonka raahasin treenin jälkeen loppukäynneille metsään. Ihanteellista olisi ollut, jos mukana olisi ollut kaveri pitelemässä hevosta ja herättelemässä sen mielenkiintoa. Paremman puutteessa onnistuin kuitenkin räpsimään muutaman ihan kivan kuvan vain sitomalla poni paran kinni puuhun.

Valokuvaamisen suhteen olen ollut hiljattain melko turhautunut. Onnistun saamaan varsin kivoja raakakuvia, mutta niiden käsittely ontuu vielä pahasti. Ärsyttävintä on se, kun omat taidot eivät riitä visioiden toteuttamiseen. Eipä se auta kuitenkaan kai muu kuin harjoitella, harjoitella ja harjoitella vielä vähän lisää... Eipä pieni opiskelukaan olisi pahitteeksi - joskos sitä saisi taas vaikka katsottua muutaman tutoriaalivideon kesäloman aikana.

3

Ponin kesytystä juoksuttaen

Avustin jokunen viikko sitten ensimmäistä kertaa Lexi-ponin omistajaa läpiratsastamalla hankalalta tuntuneen ponin. Ponin ja omistajansa ongelmat eivät kuitenkaan rajoittuneet vain ratsastukseen, vaan   myös juoksutuksessa oli ollut melkoisia haasteita; jokaisella yrityksellä pieni veikeä ruuna oli päätynyt juoksemaan kentällä vapaana.

Lexi ei kuulemma halunnut liikkua ympyrällä, vaan pysähteli ja tuli kutsumatta juoksuttajan luokse. Komentamisesta poni oli kuuleman mukaan taas suutahtanut ja intoutunut pukittelemaan niin, että oli onnistunut pääsemään useamman kerran irti. Juoksuttaminen oli siis jäänyt vähemmälle ja fiksummaksi liikutusmuodoksi oli valikoitunut irtojuoksutus.

Lähdettiin korjaamaan ongelmaa varusteista. Oikeilla varusteilla kun voi luoda edellytykset onnistuneelle juoksutukselle, vaikka haasteita olisikin selätettävänä. Lexi sai pelkän riimun ja juoksutusliinan sijaan varusteikseen suitset sekä juoksutusvyöhön kiinnitetyt joustochambonit.

"Kumipiuhat" jätin todella löysälle, jotta poni saisi liikkua melko vapaasti avoimessa muodossa, mutta riekkumaan ryhtyessä apuohja kuitenkin kiristyisi. Suurimman osan ajasta piuhat roikkuivatkin löysästi kaulan molemmin puolin ja lopulta ne olisivat saaneet olla kireämmälläkin, mutta eipähän ainakaan tullut provosoitua ponia ahdistamalla sitä lyhyeksi kireillä sivuohjilla. Ponin varusteiden lisäksi itse varustauduin pitävillä hanskoilla ja juoksutusraipalla.

Ensimmäinen ongelma tulikin vastaan heti ponia ympyräuralle lähettäessä: Lexi ei halunnut siirtyä isolle ympyrälle, vaan kiersi juoksuttajan ympärillä mahdollisimman pienellä kehällä. Kun juoksutusuraa saatiin lopulta hieman suurennettua, alkoi homma pelittää jo paremmin ja hetken tuntuikin, ettei mitään ongelmaa olekaan.

Lexi käytti kyllä hyväkseen mahdollisuuden hidastaa tai hivuttautua lähemmäs, mutta sen toimet olivat hyvin ennakoitavissa. Mikäli ajauduin juoksuttamaan liian etuviistosta, poni pysähtyi ja mieluusti lähti kävelemään luo tai vaihtoi suuntaa. Juoksuttaessa ponia selkeästi takaviistosta saatiin kitkettyä tämä ongelma pois.

Kun hommat sujui näpsäkästi ravissa molempiin kierroksiin, kokeiltiin laukkaa. Ensin laukka ei meinannut nousta ollenkaan ja kun se vihdoin nousi, se tapahtui komean pukkisarjan saattelemana. Poni hypähti ilmaan ja lähti eteenpäin kuin tykin suusta. Koska ponilla oli kuitenkin hyvät juoksutukseen sopivat varusteet, se oli mahdollista pitää hallinnassa.

Teetin ponilla muutamia siirtymisiä laukan ja ravin välillä ja pyrin siihen, että Lexi nostaa laukan riehaantumatta hirmuisesti. Lopulta laukkaa sai jo hieman säädelläkin ja ruuna laukkasi normaalia työskentelylaukkaa hyvällä ympyräuralla. Muutamaan rentoon ravikierrokseen oli hyvä lopettaa hommat tältä kerralta.

Joku jo ehti ensimmäisessä Lexi- postauksessa toivoakin lisää postauksia tästä veikeilijästä ja ilokseni voinkin paljastaa, että niitä on tulossa! Yhteistyö Lexin kanssa on jatkunut ratsain ja tiedossa onkin hieman vaihtelua haflinger-postauksiin.

Tämän postauksen kuvista kuuluu kiitos Jennalle!

2

Winnie back in business!

Ihana tuhma tammaponi on muuttanut takaisin kaupunkiin ja tuonut tullessaan varsinaisen zen - mielentilan. Omistajan kanssa ollaan molemmat ihmetelty silmät pyöreinä, kun ensimmäisen kaupunkiviikon aikana Winnie on tehnyt sulassa sovussa töitä, käyttäytynyt ohjasajossa, citymaastoillut talutettuna kuin mallikansalainen ja käynyt pellollakin laukkailemassa kuin mikä tahansa muukin hevonen. Nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tamman lomafiilis kestää vielä p-i-t-k-ä-ä-n!

Muutaman kuukauden laidunlomansa aikana Winnie tosissaan lomaili, minkä vuoksi työntekoa aloitellaan hieman kevennetysti. Kokonaisia tunteja ei olla vielä töitä tehty, vaan kohotellaan kuntoa takaisin pikkuhiljaa. Poni on kuitenkin vaikuttanut todella hyvältä! Työmoodi ei ole kadonnut, vaan hommat sujuu kuten ennen lomaakin.

Kun itse pääsin kiipeämään pitkän tauon jälkeen ponin selkään, oli kenttä varattu estevalmennukselle. Olin itsekin vielä niin kesäfiiliksissä, etten ollut huomannut edes tarkistaa varauskalenteria. Siirryttiin siis auringonpaisteesta huolimatta hallin puolelle keventämään. Winnien keskittyminen ei ollut huipussaan, mutta meno oli kuitenkin rauhallista, ehkä jopa hieman tahmean puoleista. Kymmenen minuutin ravailun ja muutaman laukkapätkän jälkeen neljän seinän kiertäminen riitti - nyt painuttiin pihalle!

Koska kenttä oli varattu, jäi vaihtoehdoksi enää pelto. Heinä oli niin pitkää, että se ylsi poni parkaa yli ryntäiden. Onneksi pellolla oli muutama lyhyemmäksi syötelty alue ja pari polkua, joita pitkin oli mukava ravailla ja hölkkäillä. Pellolla poni tuntui jopa paremmalta kuin maneesissa, vaikkakin meno oli entistä hitaampaa, sillä evästä olisi pitänyt ehtiä joka välissä syödä..

Joskos sitä seuraavalla kerralla tehtäisiin ihan oikeasti jo vähän töitäkin, eikä pelkästään fiilisteltäisi kesäsäitä. Tosin jos Suomen säihin on luottaminen, oli tämä yksi harvoista lämpimistä ja aurinkoisista kesäpäivistä. Eiköhän seuraavat viikot taas harrasteta hallissa sateensuojassa nuttura vähitellen kiristyen.. :)

2

Valmennusvideo: pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia

Saimme toimia Veikan kanssa valmentajani näyttöratsukkona hänen valmentajakoulutuksensa loppunäytössä. Näyttövalmennus pidettiin naapuritallilla helpottaaksemme näytön vastaanottajan aikatauluja, joten Veikka joutui pitkästä aikaa aivan vieraaseen paikkaan näytille. Ponin jännittäjäluonne oli onneksi huomioitu jo valmennussuunnitelmassa; ensimmäiseksi tavoitteeksi oli kirjattu ponin rentoutuminen vieraassa ympäristössä.

Alku ei näyttänyt eikä tuntunut hyvältä - Veikkaa tosissaan jännitti. Kaula pitkällä kirmaava ja puhiseva, kulmia oikova poni ei nyt aivan välttämättä näyttänyt parastaan. Muutaman reippaamman ravi- ja laukkakierroksen jälkeen ruuna alkoi kuitenkin vähitellen näyttää merkkejä rentoutumisesta ja kyvystä keskittyä edes hetkellisesti.

Valmennuksen sisältö oli onneksemme tuttu ja turvallinen. Samoja asioita harjoiteltiin lähes samalla kaavalla edellisessä valmennuksessa, jossa saatiinkin Veikassa aikaan hurjan iso muutos. Tietenkään tavoitteet eivät olleet vieraassa ja jännittävässä ympäristössä yhtä korkealla, mutta mieltä rauhoitti tieto siitä, että samoista tehtävistä ollaan suoriuduttu ennenkin.

Verryttelyn jälkeen aloitettiin työskentely pohkeenväistöjen parissa. Ensin tarkistettiin käynnissä suoruus, ristiastunta  ja etuosan johtaminen ja seuraavaksi lisättiin tehtävään jo siirtyminen raviin. Viho viimeiseksi luovuttiin vielä siirtymisistä ja tahkottiin väistöt läpi ravissa alusta loppuun. Tämä tehtävä sujui aika kivasti; lopulta lähes yhtä hyvin kuin edellisessä valmennuksessa kotona. Etuosa tahtoi alkuun taas jäädä jälkeen, mutta sekin saatiin korjattua omalle paikalleen väistössä.



Lyhyiden välikäyntien jälkeen jatkettiin töitä avotaivutuksilla. Tuntui, että hengähdystauon aikana Veikka ehti taas muistaa pienessä päässään, että ollaan vieraassa paikassa ja sitähän voisi vielä vähän vaikka jännittää. Avoimelle pitkälle sivulle tuntui etenkin vasempaan kierrokseen lähes mahdottomalta saada aikaiseksi hyvää avotaivutusta tai edes ratsastaa ravissa suoraan. Tallia kohti ratsastettaessa puhina yltyi ja poni jännittyi selkeästi. Yhtä mahtavaa voittajafiilistä ei tästä harjoituksesta jäänyt, mutta saatiin kuitenkin aikaan edistystä harjoituksen aikana.

Lopuksi lisättiin tehtävään vielä laukkaa. Aloitettiin oikeassa, eli vaikeammassa kierroksessa, jotta saataisiin lopettaa helppoihin onnistumisiin vasemmassa kierroksessa. Oikea laukka lähti kuitenkin pyörimään yllättävän kivasti, vaikkei tehtävä helppo ollutkaan eikä sujunut aivan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Yllättäen ongelmat tulivatkin vasemmassa kierroksessa, jossa avoimella pitkällä sivulla oli taas suuria ongelmia saada poni keskittymään työntekoon, eikä tyhjään tallipihaan edessäpäin.

Veikka jaksoi puhista ja kytätä niin, että ehdit itsekin turhautua ja hermostua. Töitä kuitenkin oli jatkettava ja saatava niin kuskin kuin poninkin hermot kasaan. Mihinkään ykkössuoritukseen ei ylletty, mutta päästiin sentään lopettamaan tehtävä jonkinmoiseen onnistumiseen.


Vaikkei Veikka parastaan näyttänytkään, se suoriutui kuitenkin yllättävän hienosti vieraasta paikasta ja jännittävästä tilanteesta. Tämä kävi varsin hyvin kisatreenistä! Mikäli poni hallitsee hermonsa näinkin hyvin vieraassa ympäristössä, ei kisojen suhteen pitäisi olla sen suurempaa huolta. Vielä kun saataisiin tuo pörrötukka vielä kävelemään helpommin traileriin, että päästäisiin testaamaan hermoja ihan oikeisiin kisatilanteisiin!

5

Throwback ponin tuhmiin kisapäiviin

Viime vuonna olin tähänastisen kilpailu-urani huipulla. Sain kilpailla ahkerasti Mini-Winniellä sekä Winniellä naapuritallin kisoissa, minkä seurauksena kauden aikana tuli kartutettua useamman kymmentä kilpailulähtöä. Tänä vuonna kilpailurintamalla on ollut hiljaisempaa; olen ehtinyt pyörähtää Veikan kanssa ponin ensimmäisissä koulukilpailuissa ja Winnien kanssa taas käytiin esittämässä komeaa kuperkeikkaa esteradalla.

Koska helppoa ja pomminvarmaa (sekä helposti lastautuvaa) kilpaponia ei tällä hetkellä ole ratsastettavien listalla, on luonnollisestikin pääpaino tällä kaudella ollut vain treenaamisessa. Joitain kisoja on vielä loppuvuodelle tiedossakin, mutta kesä vietetään ihan kotinurkissa.

Sain odottamatta sähköpostiini joitakin viime vuoden kisakuvia Winniestä ja yhtäkkiä mieleni ei enää tehnytkään kilpakentille. Voisipa tämänkin tamman kesyttää kotioloissa niin, että se olisi sama mukava poni myös kilpailuissa!

3 minuuttia ennen kuvaa: "Täähän tuntuu hyvältä tänään! Aika rento ja kiva!" 

"Haista sinä *****, mä lähden nyt!" Omia kevätjuhlaliikkeitään esittänyttä ponia pyydystettiin verryttelyalueelta hyvän aikaa...

Esteitähän tämä poni ei ikinä kyttää, mutta liputtajasta oli mahdotonta päästä ohi. Lähtölinjan ylittämiseen meni aikaa useita minuutteja!

Toisinaan tuli erimielisyyksiä kulkusuunnasta...

 Kuitenkin kilpailuissa oli myös seesteisiä hetkiä ja hyviä fiiliksiä!

Kaikki kuvat © Jenna Vettenranta, kiitos!

0