maanantai 27. kesäkuuta 2016

Jaana Vuolan pysäyttäviä kuvia palaneesta metsästä

Palaneen käry leijui ilmassa vielä viikon jälkeenkin. Kaikki oli mustaa, elotonta. Aika oli pysähtynyt ja metsän äänet hiljentyneet. Pelkkää mustaa riitti yhä pidemmälle ja pidemmälle. Palaneet oksat vain rapisivat ja murtuivat kavioiden alla.

Etuoikeutettu olo nähdä luonnon murhenäytelmä näin läheltä ja kunnia päästä hyödyntämään ennennäkemätöntä kuvausympäristöä.

Pysäyttävät kuvat on kuvannut Jaana Vuola.





2

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannustanssit

Perjantaina alkoi Harrin ja Winnien viimeinen lomaviikonloppu laitumella. Hevoset saivat matkata kävellen vielä kerran toiselle laitumelle, jossa ne viettivät lomansa ensimmäisen viikon.
Harri ja Winnie oleskelivat viikon "ylälaitumella", joka on Jippo-suokin ja pikkuruisen shettiksen Apon tarhan vieressä. Harri pääsi vihdoin tutustumaan lähemmin näihin uusiin ystäviin, kun ylettyi turvallaan kavereihin laidunlankojen välistä. Winnietä ei kuitenkaan voita mikään - Harri on ominut ponin itselleen. Maastolenkeiltä palattaessa Harri ilmoittaa aina iloisesti saapumisestaan ponille ja tamma vastaa kirkkaalla hirnunnalla.

Harrin laidunlohkolle pitää kulkea Winnien lohkon läpi. Kun toin ruunaa Winnien puolen läpi, pysähtyi tämä määrätietoisesti Winnien kohdalle ja ryhtyi kyselemättä rapsuttelemaan. Siinä nuo aikansa rapsuttelivat sulassa sovussa ja heräsi ajatus kaverusten pärjäämisestä samalla laitumella.




Koska Harri on symppis ja chilli kaikkien kaveri, päätettiin yrittää kaveruksia samalle laitumelle. Portit kahden laitumen välillä jätettiin auki, jotta hevosilla olisi mahdollisuus pysytellä halutessaan kauempana toisistaan. Tilaa olisi myös kirmata karkuun, mikäli homma äityisi uhitteluksi. Harri tosin onneksi on niin reppana, ettei se kyseenalaista juurikaan toisten hevosten johtajuutta, vaan kyselemättä väistää ja korkeintaan käy korvat tötteröllä kyselemässä itselleen rapsuttelukaveria.

Niin vain Harri sai itselleen juhannusheilan. Ihastuttavan vaalean neidon, joka vastaa rapsutuksiin ja nyhtää sulassa sovussa heinää kylki kyljessä. Lämmitti niin kovasti sydäntä nähdä tuo ruuna elämässä kunnollista hevosen elämää! Tuo ruuna jos kuka oli onnellinen.











4

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesäkuvakilpailu sponsored by Funlight

Postaus toteutettu yhteistyössä Funlightin kanssa.

Minulle kesässä yksi ihanimmista asioista on tuon vuodenajan kauneus. Lämpö hivelee myös aina palelevaa heinäkuun lasta ja iloiset hetket auringossa kavereiden ja hevosten kanssa ovat kesien parhaita muistoja. Kamera kulkee mukana ahkerasti, jottei mitään jäisi ikuistamatta.

Millainen on sinun paras kesäkuvasi? Onko se rakas maisema, kuvaan ikuistettu hauska kesäfiilis kavereiden kanssa vai kuva kesästä nauttivasta lemmikistä? Valitse paras kesäkuvasi tai vaikka kaksi ja osallistu rentoon kuvakilpailuun lähettämällä kuva(t) sähköpostilla osoitteeseen essimon12(at)gmail.com. Halutessasi voit myös kertoa jotain kuvastasi!

Kilpailussa on jaossa Funlightin ystävällisesti lahjoittamia #kesäjano -kasseja, jotka sisältävät Funlight mehuja koko kesän tarpeisiin! Limited edition kangaskassi on tyylimies Teemu Keisterin kuvittama ja sopii niin retkikassiksi, ratsastuskypärän säilytykseen kuin harjakassiksikin tyylitietoiselle kaviokkaalle. Ahkerasti voittomehuja juomalla on mahdollisuus myös voittaa iPhone 6s joka perjantai heinäkuun loppuun saakka. Lisätietoja kampanjasta voi lueskella Funlight #kesäjanon nettisivuilta.



Mikäli esiinnyt itse parhaassa kesäkuvassasi, pyydäthän  kuvaajalta luvan osallistua kilpailuun. Reilu kaveri luovuttaa sitten voittaessaan puolet palkintokassin sisällöstä itse kuvaajalle. ;)

Mehukasseja on jaossa kymmenen kappaletta ja niiden voittajat julkistetaan sunnuntaihin 3.7.2016 mennessä. Voittajille ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti sähköpostilla.

Kilpailuun voi osallistua korkeintaan kahdella kuvalla sunnuntaihin 26.6.2016 saakka. Lähettämällä kuvan hyväksyt, että se voidaan julkaista blogissa ja vakuutat, että olet kuvannut kuvan itse tai saanut kuvaajalta luvan sen julkaisemiseen kilpailussa. Mikäli et halua koko nimeäsi kuvan yhteyteen, ilmoitathan siitä sähköpostissa. 
0

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Uusi ulkoasu by Graphiques GW

Juuri epätoivon hetkellä kun alkoi olla viimeiset hetket päivittää blogin ulkoasua kesäisempään, sain kuin tilauksesta yhteistyötarjouksen Graphiques GW:n Idalta. Kyllä lämmitti sydäntä!

Nopealla aikataululla ja toiveitani kuunnellen syntyi mielestäni siisti ja yksinkertainen, erityisesti käyttäjäystävällinen ulkoasu. Tuntuu, että palikat on juuri kohdillaan! Kaikki blogin sisältö mahtuu nyt paljon pienempään tilaan, eikä sivustolla tarvitse rullailla kilometritolkulla ylös alas gadgetteja löytääkseen. Kyllä vetää boggaajan nöyräksi, kun vain 15 -vuotias tyttö koodaa tällaisia juttuja tuosta vain!

Omaksi ja lukijoiden iloksi laadukkaista ulkoasuista saadaan nauttia jatkossakin, sillä Dancing on four legs jatkaa Graphiques GW:n yhteistyöblogina. :)




3

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Taas sijoitus ja 90 cm debyytti

Viikonloppuna pakattiin taas kerran pikkuponi traileriin ja lähdettiin estekarkeloihin, tällä kertaa Hannulan tallille Littoisten Ratsastajien 1-tason kilpailuihin. Meille oli tarjolla luokat 70 cm ja 90-100 cm korkeudella. Ajatuksena oli siirtyä nyt 80 ja 90 cm radoille, mutta tarjonta kisoissa juuri noiden korkeuksien osalta on ollut hieman heikkoa. Sähköpostilla pari päivää kilpailunjärjestäjältä asiaa selviteltyäni selvisi lopulta, että 90-100 cm luokan perusrata hypätään vain 90 cm korkeudella ja korotetussa erillisessä uusinnassa osa esteistä nousee 100 cm saakka. Tämä passasi meille, joten lähdettiin kisaamaan! Suunnitelmana oli ratsastaa isommassa luokassa pelkkä perusrata ja jättää suosiolla metriset esteet hyppäämättä.

Molemmissa luokissa oli eri radat. Matalammassa luokassa rata oli suhteellisen simppeli, uusinnassa oli muutama mahdollisuus oikaisemiseen ja ajan ratsastamiseen. Koska estekorkeus oli pieni, lähdettiin tietysti tekemään mahdollisimman pieniä teitä. Poni oli radalla melkoisen hidas, enkä patistellut sitä riittävän aktiiviseen laukkaan. Pienillä esteillä tuo tempo ja aktiivisuus kuitenkin riitti ja Winnie suoritti sekä perusradan että uusinnan virhepisteittä.





En tiedä johtuiko se kentän pienestä koosta vai kaltevuudesta, mutta osa esteistä tuntui valtavan suurilta 70 cm korkuisiksi. Helposti tuo rata vielä sujui, mutta 90 cm rataa ajatellessa alkoi karvat nousta pystyyn. Seuraavan luokan esteet tulisivat hipomaan taivaita... Tässä ensimmäisessä luokassa ponin suoritus riitti kolmanteen sijaan, johon olin oikein tyytyväinen unohdettuani ratsastaa radalla aivan täysin.









90 cm radalle en verrytellyt käytännössä ollenkaan; otin ennen omaa suoritusta kierroksen verran reipasta laukkaa ja yhden hypyn verryttelyesteelle, jonka sai hypätä ennen radan aloittamista. Rata alkoi armollisesti hieman matalammalla pystyllä, jonne Winnie tosin teki pellehypyn, kun sotkeutui jalkoihinsa. Yli päästiin kuitenkin puhtaasti ja matka jatkui seuraavalle esteelle. Alamäkeen ison oloinen okseri oli vaivaton hypätä, mutta seuraava este kaarroksen jälkeen ylämäkeen olikin liikaa, kun askeleet eivät osuneet kohdilleen. Huomasin jo muutamaa askelta ennen pystyä, ettei askeleet osu nyt oikein. En saanut ponia kuitenkaan venyttämään askeltaan niin paljon niin lyhyessä ajassa, että olisin saanut ponnistuspaikkaa korjattua. Kieltohan sinne tuli, täysin oikeutettu sellainen. Kun noinkin pieni poni hyppää tuon kokoisia esteitä, pitää esteille päästä kunnolla sisälle. Etenkin kun kuski on vielä aivan amatööri.








Toisella yrittämällä mentiin kuin mentiinkin yli, vaikka kuski olikin kauhusta jäykkänä ja täysin vakuuttunut siitä, ettei pieni poni voi päästä noin valtavasta esteestä yli. Rata jatkui sujuvasti kunnes tultiin sarjaesteelle. Jo rataa kävellessä laskin välin olevan puoli metriä pidempi kuin Winnielle olisi optimaalinen. Loivaan ylämäkeen hypätessä kauhusta jäykistynyt kuski selässään ei ponista irronnut riittävästi mehuja venyä tuohon väliin ja kiellettiin sarjan b-osalta ulos.



Tulos ei oikeastaan edes harmittanut. Rata ja olosuhteet olivat haastavat ensimmäiselle 90 radalle, mutta päästiin kuitenkin radan puoliväliin asti. Poni suoriutui korkeudesta ja kuski pysyi kyydissä. Virheet oli selkeitä ja helposti korjattavissa; seuraavalle radalle itsevarmuutta ja luottamusta kuskille ja poni vain huisin paljon aktiivisemmaksi ja reippaammaksi. Kunhan vauhti on kohdillaan, osuu ponnistuspaikatkin kohdilleen ja silloin koko homma onkin jo ihan taputeltu juttu. Virheistä oppien lähdetään viikon päästä koettamaan onnea uudestaan Loimaalle, jossa hypätää 80 ja 90 cm luokat!

Hurjan hyvistä kuvista kuuluu kiitos Maijulle ja Henni-Leenalle!









8

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Maailman kaunein tamma kesäiltana

Useamman tunnin uintiretken jälkeen piti jaksaa vielä uhrata muutama ajatus Winnielle. Tamma päätyi narun päähän juoksemaan, kun oli saanut tähän saakka vain lomailla. Kerrankin minä kyykin vuorostani kentän keskellä kameran kanssa, kun Maiju puuhaili auringossa kimmeltelevän kultaisen tammansa kanssa. Tällä kertaa oli kerrankin kamera mukana oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa!

Ennen Harrin ja Winnien laidunloman päättymistä on luvassa vielä useampaa kuvapostausta eri teemoilla - pysykäähän siis kuulolla... :)


















3

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat