maanantai 7. lokakuuta 2019

10 vinkkiä talvikaudesta selviytymiseen maneesittomalla tallilla

Minä olen ratsastanut lähes koko pienen ikäni vain maneesitalleilla. Viime talvi oli ensimmäinen, jonka vietin Winnien ja Veikan kanssa maneesittomilla talleilla. Joku voisi luulla, että moinen kulttuurishokki saisi tällaisen kermapepun pelästymään pahemman kerran, mutta talven päätteeksi menin hankkimaan vielä ihan oman hevosen, jonka senkin vein maneesittomaan paikkaan!

Maneesitallin mukavuudet ovat siis hyvin tuoreessa muistissa, mutta vuoden aikana olen oppinut yhden jos toisenkin selviytymiskeinon kylmiin ja pimeisiin kuukausiin, jolloin säät eivät varsinaisesti suosi.


1. Panosta ratsastusvarusteisiin.
Vuoden ympäri ulkona ratsastaminen on todellista varusteurheilua. Nyt ei puhuta kukkaan puhkeavan luonnon tai ruskan sävyihin sopivista pinteleistä ja villapaidoista, vaan vedenpitävistä ja lämpimistä vaatteista. Tottahan toki räntäsateessa ratsastaminen on aivan suolesta, jos housut kastuvat läpi jo alkukäyntien aikana ja sormet paleltuvat niin, ettei ohjia saa kerättyä tuntumalle. Hanki täysin vedenpitävä varustekerta; hanskat, housut ja takki, joissa on vähintään 10 000 vesipilarin vedenpitävyysmerkintä ja teipatut saumat.

Talven pakkasille taas tarvitaan vastaavat lämpimät varusteet ja lisäksi lämpimät sukat, mieluiten villaiset. Koko vuoden ympäri kannattaa panostaa kerrospukeutumiseen; urheilukerrasto siirtää hien pois iholta, jolloin loppukäyntien aikana ei ehdi kylmettyä.

2. Panosta hevosen varusteisiin.
Hevosen osalta tärkeimpiä talvikauden varusteita ovat loimet. Hanki saderatsastusloimi sadepäiville ja hyvät kuivatusloimet, joilla saat hevosen kuivaksi treenin jälkeen. Erityisen suosituksen haluan antaa Bucaksen Smartex -loimille, joissa on kuivaava antibakteerinen vuori, jonka ansiosta ulkoloimen alle ei tarvitse erikseen kuivatusloimea. Super kätevä loimi talleille, joilla pelataan "yksi loimi päälle, yksi loimi pois" -periaatteella!


3. Hyödynnä raksamiesten ja lasten varusteet.
Hevostarvikeliikkeiden tarjonta ei tee autuaaksi. Harvat ratsastusvarusteet suunnitellaan Suomen olosuhteisiin, mutta onneksi varustetarjontaa on muilla valmistajilla! Keltaiset karvahanskat ovat esimerkiksi muodostuneet jo legendaksi hevospiireissä ja monet raksamiehet ovat jääneet kylmin sormin, kun super lämpimät ja edulliset hansikkaat on myyty loppuun kerta toisensa jälkeen.

Talvisiin tallipuuhiin ovat myös yhä useammin löytäneet kaikille lapsuudesta tutut kuomat, joihin mahtuu villasukka ja jotka kantansa vuoksi soveltuvat myös turvallisesti ratsastukseen. Vinkkinä vielä, että lasten kuomia saa kokoon 39 asti ja ne ovat huomattavasti edullisemmat kuin aikuisten!

4. Älä anna talven yllättää!
Joka ikinen syksy saamme lukea iltapäivälehdistä, kuinka talvi on taas kerran yllättänyt autoilijat. Älä anna liukkaiden yllättää hevosta, vaan huolehdi hyvissä ajoin vähintäänkin hokinreiälliset kengät alle! Näin et joudu kutsumaan kengittäjää paikalle yllättävien liukkaiden takia, eikä hevosen tarvitse jäädä seisomaan sisälle talliin liukastumisvaaran vuoksi.



5. Aseta realistisia tavoitteita.
On utopistista kuvitella treenaavansa talviolosuhteissa vauhdikkaasti viikosta toiseen. Kehittäisitkö hevosen tasapainoa rämpimällä metsissä tai ottaisitko työn alle takaosankäännökset tai täsmälliset pysähdykset sekä peruutukset? Suunnittele sellaisia treneejä, joita jäiset pohjat eivät hidasta!

6. Käy maneesilla.
Mikäli kohtuullisen matkan päässä on maneesi, käy säännöllisesti treenaamassa siellä! Talvikaudeksi ei tarvitse muuttaa maneesitallille voidakseen jatkaa treenaamista pakkasillakin.


7. Anna lupa pitää vapaata.
Kun aurinko laskee jo ennen iltapäivä neljää ja peilijäiselle kentälle sataa päivittäin lisää jäätävää räntää, on tärkeää antaa niin itselleen kuin ratsulleekin lupa pitää taukoa selviytymisestä. Hiero ja venyttele hevosta, opetelkaa uusia temppuja ja tehkää aivotyötä treenaamisen sijaan! Ei ole kenenkään etu ratsastaa väkisin päivästä toiseen äärimmäisissä olosuhteissa.

8. Älä valita.
Kenttä peilijäässä, räntää sataa naamaan ja hevonen on piukea kuin kumipallo. Vähemmästäkin tekisi mieli valittaa! Harmituksensa voi ilmaista ja sen jakaminen voi helpottaakkin, mutta jatkuva valitus luo ympärilleen pahaa mieltä ja ruokkii negatiivista kierrettä. Hengähdä hetkeksi ja mieti vielä, mikä on hyvin?


9. Priorisoi.
Mieti, mikä sinulle ja hevosellesi on tärkeää, niin pystyt perustelemaan valintasi myös itsellesi. Oletko valmis tinkimään hevosesi tarhan koosta, ratsastusalueiden pohjista, ruokintakertojen määrästä, karkearehun laadusta tai säästöön jäävästä rahasta? Et ole olosuhteiden orja, vaan tehnyt itse päätöksen harrastaa maneesittomalla tallilla!

Kun kenttä on toista viikkoa ratsastuskelvoton, voit ehkä kuitenkin todeta hevosen olevan elinolosuhteisiinsa tyytyväisempi kuin maneesitallilla tai ehkä voit iloita siitä, että edullisemman tallivuokran vuoksi voit edes pitää omaa hevosta.

10. Nauti vaihtelusta!
Talvi rajoittaa treenaamista paljon, mutta hyvinä hetkinä se myös tarjoaa uusia mahdollisuuksia! Kun vihdoin maahan saadaan kunnon kerros pakkaslunta, on aika nauttia pelloilla laukkailusta ja hiihtoratsastuksesta.

0

tiistai 1. lokakuuta 2019

VakavastiOtettavaKouluPoni on aloittanut kilpauransa!

Jo ensimmäisistä päivistä saakka Wilman omistajana olen ollut erityisen innoissani ponin kapasiteetista erityisesti kouluratsastuksen saralla. Wilmalla on varsin laadukkaat askellajit poniksi ja edistymisen myötä se on väläytellyt aina vain uusia ominaisuuksia! Keväästä asti odotin sopivia pikkukisoja, joissa voisimme käydä kokeilemassa, kuinka kotona opitut asiat onnistuvat kisatilanteessa.


Koko kesä pääsi vierähtämään vain kotona treenaten, kun sopivia 1-tason tai harjoitustason kisoja ei vain löytynyt. Kun vihdoin läheisellä ratsastuskoululla järjestettiin kilpailut, olimme enemmän kuin valmiita!

Alunperin olin suunnitellut aloittavani kilpailemisen Wilman kanssa raviohjelmasta, mutta treeneissä kotona oltiin päästy etenemään jo niin pitkälle, että raviohjelma tuntui jo liian helpolta - ei vain minulle, vaan myös Wilmalle. Poni oli kesän aikana päässyt jo todistamaan fiksua kisakäyttäytymistään muutamissa estekisoissa, joten en kantanut huolta enää itse kisatilanteen tuomista paineista; laukkaaminen radalla ei varmastikaan olisi liikaa vaadittu.



Niinpä ilmoitin Wilman helppo C ja helppo B -luokkiin. Ensimmäisellä radalla ei olisi mitään erityisen haastavaa, mutta B:n radalle lähtisimme hakemaan vain kilpailukokemusta. Todennäköisesti Wilma tulisi olemaan jossain määrin jännittynyt ensimmäisellä radalla, joten uusintakierros olisi varmasti hyvää harjoitusta, vaikka poni ei aivan vaaditulla tasolla suorittaisikaan.

Kisapäivänä ratsastin Wilman kisapaikalle, jossa saimmekin kiirehtiä heti verryttelyyn. Luokassamme oli muutama poisjäänti, eikä meidän saapuessa ollut vielä varmuutta siitä, pidettäisiinkö ilmoitetuista aikatauluista kiinni, vai aikaistettaisiinko lähtöjä. Onneksi Wilma oli puolen tunnin kävelymatkalla hyvin verrytelty, joten olimme heti valmiita aloittamaan.



Jo verryttelyn aikana olin pakahtua ylpeydestä! Minun pieni tuhma ponini pystyi keskittymään äärettömän hienosti jännittävässä tilanteessa, johon olin joutunut viemään sen kiireessä ja valmistelematta. Aivan kuin ympärillä ei olisi ollut ketään muita! Wilma oli hyvin avuilla, reipas ja letkeä. Lyhyen verryttelyn jälkeen se oli aivan valmis ensimmäiselle kouluradalleen.

Kuten olin osannut odottaa, Wilmaa jännitti kouluaidat kovin - eihän se ollut sellaisia nähnyt koskaan ennen. Onneksi ehdimme kiertää ja ihmetellä kouluaitoja ulkopuolelta edellisen ratsukon suorittaessa ja Wilma pääsi suurimmasta jännityksestään yli. Radan sisäpuolelta aidat tottakai näyttivät taas aivan erilaisilta ja vähintäänkin yhtä epäilyttäviltä kuin alkuun ulkopuoleltakin. Lähtömerkki saatiin aivan liian nopeasti, mutta ei auttanut itku markkinoilla, vaan suoritus oli aloitettava.


Wilma oli etenkin tuomaria kohti kuljettaessa jännittynyt ja epäileväinen, mutta tilanteeseen nähden se kuunteli yllättävän hyvin. Aidat olivat edelleen jännittävät siinä määrin, ettei niiden vieressä ollut aivan turvallista kulkea suorana, eikä aivan joka kohdassa niitä voinut edes lähestyä. Muutaman kulman Wilma oikaisi, vaikka kuinka yritin vakuutella, että tilanne on ihan hallinnassa. Radan läpi Wilma makasi hieman ohjan päällä, mutta kokonaisuudessaan oli varsin hyvin kuitenkin ratsastettavissa!

Tuomari palkitsi onnistumisista jopa 8,0 arvosanoilla ja kehui erittäin siististä ja korrektista ratsastuksesta huomauttaen kuitenkin ponin puutteellisesta suoruudesta ja aktiivisuudesta. Tulos Wilman ensimmäiseltä radalta oli 65,7%, jolla ylsimme tuloslistalla viidensiksi - ei ollenkaan huono tulos!




Toiselle radalle, jolla ohjelmana oli K.N. Special, lähdettiin jo selkeästi rennommin elkein. Kouluaidat eivät jännittäneet enää yhtään niin paljon ja Wilma oli selkeästi miellyttävämpi ratsastaa - se kantoi itsensä jo rennommin ja pysyi kevyellä ohjastuntumalla. Tuomaripäädyn kulmat jännittivät kuitenkin edelleen ja keskiravista Wilma päättikin pysähtyä tuijottelemaan olemattomia mörköjä, mistä toki rankaistiin pisteissä. Laukka oli turhan kiivasta, olisin toivonut enemmän rentoutta, jotta olisin päässyt ratsastamaan laukkaa enemmän ja siistimmäksi.



Raviohjelma oli sujuva ja hyvä! Lisäksi vastoin odotuksiani Wilma suoritti puhtaan siirtymisen laukasta käyntiin - tehtävän, jota olimme harjoitelleet vain muutaman kerran kotona! En edes ajatellut, että siirtyminen onnistuisi, mutta Wilma pääsikin yllättämään. Prosentteja radalta saimme 60,8%, johon olin erittäin tyytyväinen. Sijoituksemme oli 6/15 ja voittajastakin jäimme vain 2%, joten Wilman kisaura näyttää vähintäänkin valoisalta! Lisää kisakokemusta, niin pian Wilma suorittaa kisapaikoilla yhtä pätevästi kuin kotona ja pääsee näyttämään parastaan!



3

lauantai 21. syyskuuta 2019

Ristikkoluokista kohti isompia esteitä

Wilma osallistui Raision Ratsastajien estekilpailuihin Alvan tallilla muutama viikko sitten. Paikka oli sama kuin Wilman elämän ensimmäisissä kisoissa toukokuussa, eli ympäristö oli tuttu. Tällä kertaa hypättiin harjoituskilpailuluokkana ristikkoluokka sekä 1-tason 60 cm.

© Ida-Jolanda Taimi
Wilmahan suorittaa sujuvasti kotona jo 70 cm ratoja ja on hypännyt kisoissakin 50 cm, joten miksi ihmeessä ilmoittauduin vielä ristikkoluokkaan? Edellisissä Alvan kisoissa Wilma koki esteiden johteet aivan ylitsepääsemättömän pelottaviksi, minkä vuoksi otimme molemmilta radoilta hylätyn tuloksen. Taluttajan avustuksella saimme suoritettua radat kuitenkin loppuun. Tällä kertaa päätin ennakoida ja tehdä kilpailuista Wilmalle mahdollisimman helpot, jotta kisaaminen voisi olla jatkossa ponille miellyttävää.

© Maiju Aaltonen
© Maiju Aaltonen
Ristikkoluokan valitsin ainoastaan siksi, että se oli harjoituskilpailuluokka, jossa avustajan käyttö oli sallittua. Nielin ylpeyteni ja päätin, että Wilma saa tukihenkilön radalle. Mielummin kilpailen avustajan kanssa kuin paineistan selästä käsin jännittynyttä ponia. Arvosteluna luokassa oli A1.0, eli emme tavoitelleet suurta mainetta ja kunniaa lapsiratsastajien kustannuksella.

Kisapäivä lähti käyntiin selvästi rennommissa merkeissä kuin edellisellä kerralla, jolloin Wilma hyppi ja loikki järkytyttyään kirjavasta pikkuponista. Tällä kertaa Wilma hölkkäili rennoin elkein verryttelykentällä ja laukkasikin hallitusti välitämättä muista ratsukoista ympärillään.

© Maiju Aaltonen
© Maiju Aaltonen
Radalle siirryimme Maijun avustamina ja ehdimme käydä talutettuna tutustumassa muutamaan esteeseen, joissa oli erityisen jännittävät johteet. Sovittiin, että suuntaisin radalle yksin, mutta Maiju jäisi jännittävien esteiden lähelle valmiustilaan ja saapuisi auttamaan, mikäli Wilma näyttäisi jännittävän esteitä liikaa.

© Carita Kattelus
© Carita Kattelus
© Ida-Jolanda Taimi
Wilmaa kyllä jännitti, mutta se tsemppasi uskomattoman hienosti! Kevään kilpailuihin verrattuna Wilma luotti tällä kertaa kuskiinsa selkeästi enemmän - se ei tehnyt päätöksiä yksin, vaan ilmaisi kyllä epäilevänsä, mutta suostui jatkamaan kohti jännittäviä esteitä rohkaisustani. Jännitys purkautui pukkihyppyinä, joissa kuitenkin onnekseni pysyin kyydissä! Muutamia pukkeja lukuunottamatta rata oli melko sujuva ja vieläpä virhepisteetön.

© Ida-Jolanda Taimi
© Carita Kattelus
© Ida-Jolanda Taimi
60 cm radalle lähdettiin selkeästi rennompina ja varmoin ottein. Rata oli sama, vain yhden esteen pidempi. Ensimmäiselle esteelle tultiin sisään ravissa, mutta loppurata jatkettiinkin näppärästi laukassa. Olin varmuuden vuoksi riisunut Wilmalta bootsit siltä varalta, että ne olivat osasyy pukitteluun ensimmäisellä radalla. Nyt poni keskittyi selvästi radan suorittamiseen, eikä murehtinut turhia tai ehtinyt pukitella.

Viimeisellä linjalla Wilma pääsi minulta vähän karkuun ja venymään pitkäksi niin, että askeleet eivät sopineet viimeiselle esteelle. En saanut ponia kiinni niin, että olisin saanut ratsastettua tarvittavan viimeisen askeleen, joten Wilma lähti hyppyyn todella kaukaa. Harmittavaisesti, mutta odotetusti nappasimme tämän mokan vuoksi puomin ja siitä virhepisteet.

© Carita Kattelus
© Carita Kattelus
© Ida-Jolanda Taimi
© Ida-Jolanda Taimi
© Carita Kattelus
Kaikenkaikkiaan kisapäivä oli todella onnistunut ja taas hirmuisen hyvää harjoitusta Wilmalle. Mikäli  edistystä tapahtuu jatkossakin tähän tahtiin, Wilma on pian leppoisa ja rento kisakaveri paikassa kuin paikassa!

Seuraavat kilpailut ovat taas Alvalla, mutta tällä kertaa kilpaillaan koulussa. Wilma suorittaa ensimmäisissä koulukisoissaan helpon C:n ja B:n ohjelmat, toivottakaa onnea!

© Ida-Jolanda Taimi
0

lauantai 14. syyskuuta 2019

Ihana, tavallinen arki!

Usein tuntuu, että blogia päivittääkseen pitäisi olla painavaa asiaa treeni- tai kisakuulumisten muodossa. Syväluotaavaa analyysia, johdonmukaista treenaamista vinkkeineen ja uusia näkökulmia arkisiin puuhiin, jotta niistä voisi joku lukija kiinnostua.


Bloggaajan elämä oman ponin kanssa ei kuitenkaan ole päivä toisensa jälkeen suunnitelmallista treenaamista, vaan pääasiassa ihan tavallista arkea. Viimeaikoina meidän elämä Wilman kanssa on ollut juurikin tuota arkea; pieniä ja tavallisia asioita, jotka eivät välttämättä ansaitse tulla jaetuksi blogissa, mutta jotka kuitenkin täyttävät suurimman osan viikoista.

Arkea tulee jaettua pääasiassa Instagramissa, jos sielläkään. Lyhyitä ajatuksia ja yksittäisiä kuvia on helppo julkaista ohimennen viikon aikana, kun taas blogia en ole oikein osannut käyttää tavallisten kuulumisten jakamiseen, vaikka ehkä pitäisi. Se tavallinen arki kun on kuitenkin pohja kaikelle sille tekemiselle, mistä blogissa voi lukea!



Meidän viikot Wilman kanssa ovat koostuneet muutamasta kunnon treenipäivästä ja treenejä tukevasta palauttavasta ja monipuolistavasta liikunnasta. Kentällä on treenattu koulukiemuroita ja hypätty noin kerran viikossa. Muina päivinä ollaan pyritty tutkimaan uusia maastoreittejä, hyödyntämään sänkipeltoa ja treenaamaan myös kevyesti maastakäsin.

Maastoiluun ollaan saatu vihdoin myös seuraa! Wilma on vähitellen vakuuttanut hyvällä käytöksellään muita hevosenomistajia, jotka ovat yksi toisensa jälkeen uskaltautuneet maastoseuraksi meille. Wilmaa tosin seura ei tunnu kiinnostavan, sillä poni paahtaa tasaisen reipasta vauhtia eteenpäin, eikä koe tarpeelliseksi huolestua jälkeen jäävästä tai jopa näköpiiristä katoavasta kaverista. Sentään Wilma on malttanut melko kivasti pysähtyä lyhyiksi hetkiksi odottamaan seuralaisiaan.



Winnie on saanut vihdoin myös seuraa päiviksi, kun Winnielle ja Wilmalle tehtiin uudet tarhat pieneen metsään. Wilma joutui muuttamaan vanhasta metsätarhastaan pois laajentuvan varsapihaton alta, mutta se saikin entistä isomman uuden tarhan. Vanhasta metsätarhastaan Wilma näki kyllä tarhanaapurinsa, muttei päässyt kosketusetäisyydelle. Nyt kun uusi tarha on jaettu puoliksi Winnien kanssa, äiti- ja lapsiponi voivat nyt seurustella lankojen yli.

Samaan tarhaan en uskalla tammoja laskea. Kaksi kovapäistä ponia selvittelemässä johtajuutta epätasaisella ja mahdollisesti liukkaalla pohjalla ei varsinaisesti kuulosta riskiltä, jonka haluaisin ottaa. Etenkin kun kyse on vielä hyvän ystävän ponista, en voisi kuvitella kurjempaa tilannetta kuin toisen ponin loukkaantuminen välienselvittelyssä. Nyt ponit saavat siis tyytyä turpaterapiaan sähkölankojen yli, mihin ne vaikuttavat kovin tyytyväisiltä.




Ratsain tehtävien treenien ohessa Wilma on opetellut myös uusia temppuja. Nyt poni käy pyynnöstä maahan makaamaan ja potkii myös jalkapalloa niin maastakäsin kuin ratsastaessakin!

Saimme lainata Winnien jumppapalloa, jonka kanssa oli tarkoitus vain katsoa, miten Wilma reagoi palloon. Oletin, ettemme pääsisi ensimmäisellä harjoituskerralla edes kosketusetäisyydelle, mutta Wilmapa olikin hurjan rohkea ja tuuppi palloa arkailematta turvallaan! Vielä kun kosketuksesta sai palkinnonkin, ei ponia pysäyttänyt enää mikään.



Kun pallo oli tullut tutuksi, ryhdyin palkkaamaan Wilmaa jalalla pallon koskettamisesta. Porkkananpaloja lenteli ponin suuhun, kun se vain käveli palloa päin, eikä tuupannutkaan turvallaan sitä kauemmaksi. Kun jalkapallon pelaamisen perusajatus oli sisäistetty, jatkettiin harjoittelua ratsain. Pian meillä on jo oma jalkapallojoukkue!

Jalkapallon ohessa olemme harjoitelleet intensiivisemmin makuulle käymistä. Tämä on temppu, jota yritin aikoinaan opettaa Harrillekkin, mutta se osoittautui silloin liian hankalaksi. Wilma on kuitenkin tehnyt tempun harjoittelemisen suhteellisen helpoksi, sillä se piehtaroi todella mielellään!



Otin tavoitteeksi päästää ponin päivittäin kentälle piehtaroimaan, jotta saisin yhdistettyä käskyn temppuun. Vähänkään hikisenä tai märkänä Wilma suorastaan syöksyi makuulle, kun vein sen kentälle. Ensimmäisen viikon aikana jaksoin vain hokea "maahan" käskyä ponin käydessä makaamaan, jonka jälkeen palkkasin sitä ruhtinaallisesti aina piehtaroimisen välissä, kun Wilma hetken malttoi vain makoilla.


Kun poni oppi, että maahan menemisestä saa herkkuja, sain sen makuulle lyhyen ajan sisällä toisen ja kolmannenkin kerran peilaamalla. Kun jäljittelin piehtaroimista edeltävää käytöstä, kuten pään laskemista ja maan kuopsuttelua, Wilma seurasi esimerkkiä ja kävi makaamaan. "Maahan" käsky seurasi koko ajan mukana ja nyt treenit ovat jo siinä vaiheessa, että saan Wilman hyvin todennäköisesti käymään makuulle pelkästä äänikäskystä.


Vähitellen Wilma on malttanut jättää myös piehtaroimista vähemmälle. Se jää maahan käytyään odottamaan herkkuja ennen kuin kellahtaa kyljelleen ja nousee taas pian takaisin odottamaan lisää herkkuja. Ensimmäisen viikon aikana kun poni ei malttanut hamuta porkkananpaloja edes suuhun saakka, kun se jo kierähti piehtaroimaan antaumuksella.

Nyt tavoitteena on jättää piehtaroiminen kokonaan tempusta pois ja vahvistaa opittua niin, että temppu onnistuisi myös muussa ympäristössä, kuin kentällä. Kun maakuulle käyminen onnistuu helposti ja varmasti, voidaan jo opitusta tempusta lähteä harjoittelemaan istumaan nousemista!
2

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat