torstai 7. helmikuuta 2019

Valmiina kisakauteen 2019?

Kilpailusääntöihin on tullut joitain mielenkiintoisia, tervetulleita ja yllättäviäkin uudistuksia. Jokaisen kilpailijan tulisi tutustua voimassa oleviin sääntöihin ennen kilpailuihin osallistumista ja mahdollisuuksien mukaan käydä SRL:n sääntökoulutuksessa, mutta tässä muutamia valmiiksi pureskeltuja muutoksia tälle kilpailukaudelle.

Koska tulevalla kaudella kilpailen todennäköisesti esteillä ja koulussa 1- tai korkeintaan 2-tasolla, olen jättänyt 3-5 -tason kilpailuita koskevat sääntömuutokset huoletta huomioimatta. Aikuisena poniratsastajana en kilpaile poniluokissa, joten poniratsukoita tai lapsiratsastajia koskevat muutokset olen myös sivuuttanut. Tutustuthan siis juuri sinua koskeviin sääntömuutoksiin! Lajikohtaiset säännöt ja niihin tehdyt muutokset löytyvät SRL materiaalipankista.

Etenkin kouluratsastuksen osalta säännöt ovat ottaneet askeleen lähemmäs nykypäivää ja inhimillistyneet. Punaista rusettia ei tarvitse enää riisua potkivan hevosen hännästä ennen radalle menoa, vaan hevosenhoitajat saavat pysytellä turvassa poissa potkuetäisyydeltä. Suomen ihastuttavat sääolosuhteetkin on vihdoin huomioitu ja sääntöihin on kirjattu, että sääolosuhteiden vuoksi kilpailijoille voidaan antaa lupa ratsastaa ilman takkia tai sadetakissa. Enää ei tarvitse siis hikoilla hellepäivänä kisatakissa, eikä ratsastaa kaatosateessa ilman sadetakkia. Alunperinkin takki oli pakollinen vain virallista kilpailuasua edellyttävissä kilpailuissa ja luokissa, eli 2-tason heB ja sitä vaativammissa luokissa.


Tähän saakka turvaliivi on pitänyt koulukilpailuissa pukea takin alle, mutta uusien sääntömuutosten myötä turvaliivin saa pukea takin päälle. Itse en ole koulua ikinä kilpaillut turvaliivin kanssa, mutta enpä olisi sitä saanut takin alle mahtumaankaan!

Aloittelevat kilpailijat ovat saaneet armoa kilpailusääntöjen suhteen. Raviohjelmissa sekä helppo C -ohjelmissa radalla saa olla lukija. Aloittelevien kilpailijoiden ei siis tarvitse enää jännittää radan ulkoa muistamista!

© Annika Mäki
Myös varustesääntöjä on löyhennetty hevosille edullisemmiksi; kannukset eivät ole enää pakollinen osa kilpailuasua 1-tasolla ja kuolaimen ei tarvitse olla enää metallinen. Kuolain saa olla valmistettu myös "jäykästä muovista tai kestävästä synteettisestä materiaalista". Vielä viime kaudella kuolain sai olla muovipäällysteinen, mutta sisältä sen tuli olla metallinen.


Valkoinen satulahuopa on ollut kirjoittamaton sääntö, mutta vihdoin satulahuovan väristä on säädetty kilpailusääntöihinkin; satulahuovan tulee olla valkoinen tai konservatiivisen värinen. Lisäksi huovan tulee olla yksivärinen, vaikkakin kanttinauha saa olla eri värinen.

Palkintojenjaossa ainoastaan pintelit ovat olleet sääntöjen mukaan sallitut, mutta olen kuullut säännöstä joustettavan jo aikaisempina vuosina. Säännöt ovat nyt löyhentyneet ja pinteleiden sijaan sallitut ovat myös mustat tai valkoiset suojat.


Esteratsastuksen osalta ainoa minua koskettava mainitsemisen arvoinen sääntömuutos on tiukentunut hylkäämisperuste; ratsukon suoritus hylätään, mikäli ratsastaja tippuu areenalle saavuttuaan. Aikaisemmin tippumissääntö päti vain suorituksen aikana, mutta jos tänä vuonna tipahtaa hevosen selästä ennen lähtömerkkiä, ei rataa pääse suorittamaan ollenkaan. Mikäli selästä suistuu vasta maalilinjan jälkeen, ei suoritusta hylätä.


SRL:n esteratsastuksen sääntömuutoskoosteessa mainittiin poistunut suitsituspakko kilpailupaikalla, mutta kohtaa ei kuitenkaan ollut poistettu este-, koulu- eikä kenttäratsastuksen kilpailusäännöistä. Olin yhteydessä SRL:ään, josta varmistettiin, että koosteeseen oli jäänyt väärää tietoa. Hevosten tulee siis tälläkin kaudella olla kilpailupaikalla koko ajan suitsittuna

FEI:n säännöt eivät edellytä hevosen käsittelyä suitsittuna ja koosteeseen olikin perusteltu "muutosta" eläinsuojelullisilla syillä; hevoset juovat kuolaimet suussa huonommin kuin ilman. Ehkäpä sääntömuutosta käsitellään uudestaan ensi vuoden päivityksiä varten.

© Annika Mäki
2

lauantai 2. helmikuuta 2019

Hyvän mielen hankitreenit

Molemmat haffit ovat joutuneet hankitreeneihin tällä viikolla. Lunta alkaa tosin olla jo niin paljon, että pelkästään kentällä ratsastaessa tulee tehtyä varsinainen hankitreeni, vaikka lumi onkin tamppautunut hieman matalammaksi kerrokseksi kuin pelloilla. 



Veikka päätyi kuitenkin ihan pellolle asti omistajansa toiveesta. Sain toimia stunttikuskina ensimmäisille hankilaukoille, joihin varustauduin järeämmällä jarrukuolaimella. Veikka kun oli jo joulukuussa ollut lumettomalla pellolla niin virkeä, ettei mieleni tehnyt kokeilla onneani laukan kanssa. Tällä kertaa polviin saakka ulottuva hanki toivottavasti hidastaisi ponia sen verran, ettei se ehkä villiintyessään saisi minua kiikutettua ainakaan ihan tallille saakka.



Tällä kertaa maisema oli ilmeisesti lumesta niin tasaisen valkoinen ja virikkeetön, ettei Veikalla ollut erityisesti mitään kytättävää. Virkeä se kyllä oli, muttei tuntunut kuitenkaan siltä, että se saattaisi poistua taka-vasemmalle minä hetkenä hyvänsä. Ravissa se rentoutui melko nopeasti ja tuli hyvin kuulolle.

Laukassa tuntui hetken siltä, että ohjasta päästäessä poni saattaisi päättää poistua paikalta. Lunta oli kuitenkin niin paljon, että Veikkis joutui keskittymään pysyäkseen pystyssä ja näinollen pääsin itse vähemmällä yrittäessäni säilyttää kontrollin.

Melko pian Veikka jo väsähtikin ja ylimääräinen pöllöilyenergia tuntui haihtuvan tuuleen. Laukka oli lopulta super hyvän tuntuista, kun poni laukkasi omalla moottorillaan pyöreänä ja kevyenä kädelle! 



Veikan mielipide pellolla työskentelystä tuli kyllä alusta saakka selväksi; sen ilme ei missään vaiheessa ollut erityisen innostunut, vaan pikemminkin ärsyyntynyt ja kyseenalaistava. Poni tuntui ihmettelevän tätä aivopierua lähteä nyt syvään hankeen tuulessa ja lumituiskussa laukkailemaan, kun mielummin olisi voinut jäädä tarhaan syömään heiniä. Ja jos nyt pakko olisi liikkua, niin sen tekisi mielummin kentällä, jossa olosuhteet olisivat edes jotakuinkin inhimilliset pienille poneille!

Olihan hangessa liikkuminen rankkaa, minkä vuoksi Veikka pääsikin pälkähästä alle puolen tunnin työskentelyn jälkeen. Hiki tuossa ajassa ehti kuitenkin tulla!

Aikaa hankitreeneille on vielä muutama viikko, jonka jälkeen allekirjoittaneelle on luvassa parin viikon maiseman vaihdos valkoisille hiekkarannoille palmujen katveeseen. Loman jälkeen tiedossa onkin suuria muutoksia hevosrintamalla - stay tuned!




2

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Mielummin leikin lumessa

Talvessa on ihan parasta pakkaset ja kunnon nietokset ja niistäkös ollaankin päästy nauttimaan oikein kunnolla! Turussa lunta on kymmeniä senttejä ja sääennusteet lupaavat niin pakkasta kuin lisää luntakin. Nautitaan, kun niitä vielä riittää!



Kevään tullessa edessä on varmasti järkyttävä kelirikko. Tämä lumimäärä kun vuorotellen sulaa ja taas jäätyy öisin, on tuloksena varmasti useiden viikkojen luistelukelit. Sitäkin suuremmalla syyllä nyt on siis aihetta nauttia hangista, kun ne vielä tarjoavat mahtavat puitteet treenaamiseen! 

Lunta on joka paikassa niin paljon, että tällä hetkellä kaikki pohjat ovat ratsastuskunnossa; niin kenttä, pellot kuin maastopolutkin. Ravissa ja laukassa voi edetä missä vain ja pitkiä pätkiä! Lunta tosin alkaa olla jo niin paljon, että hangessa tarpominen on poneille kovin raskasta. Tamppautuneilla hiekkateillä jaksaa taittaa reippaassa vauhdissa pidempääkin matkaa, mutta kentällä pidempään töitä tehdäkseen joutuu hyödyntämään uria.




Pellollekkin ollaan päästy tekemään kunnon hankitreeniä. Viime talvena taidettiin käydä Winnien kanssa vain kerran pyörähtämässä pellolla ja poistuttiin aidatulle kentälle alle kymmenen minuutin päästä, kun poni oli ehtinyt jo esittää melkoiset hypyt ja pukit. Maiseman vaihdos ja ahkera maastoilu ovat tehneet ilmeisesti Winnielle hyvää, sillä tänä talvena ollaan päästy hyvällä menestyksellä pellolle jo useamman kerran!

Tällä viikolla suunnattiin pellolle vapaapäivän jälkeen, mikä oli pieni tietoinen riski. Poni oli kyllä virkeä ja hieman jopa villin tuntuinen, mutta polviin saakka ulottuva hanki hidasti Winnietä juuri sopivasti, jotta kyydissä olo säilyi varsin turvallisena! 





Hangessa oli muutamia uria, joita hyödynsin keventääkseni hieman ponin liikkumista. Winnie jaksoi kyllä hyvin ja liikkui oikein mielellään, mutta pidettiin hankitreeni lyhyenä, noin 20 minuutin pituisena. Reippaiden laukkojen ja ilmavan ravin jälkeen jäähdyteltiin pitkillä loppukäynneillä hiekkateillä ja metsäpoluilla. 

Kun tarjolla on tällaisia mahdollisuuksia hauskanpitoon ja mahtavista maisemista nauttimiseen, ei motivaatio vakavaan treenaamiseen ole kovin korkealla. Ehkä tässä kerätään puhtia tuleviin treeneihin niin kuskille kuin ponillekkin ja nyt voidaan hyvällä omallatunnilla nauttia näistä talvitreeneistä!



0

tiistai 15. tammikuuta 2019

Lunta tupaan vaan!

Vihdoin meilläkin alkaa olla lunta sen verran, että kentät ja pellot on varsin hyvässä ratsastuskunnossa! Lunta tuli ja meni jo kuukauden päivät, mutta säiden vaihtelun vuoksi kentät menivät vain jäähän. Tällä hetkellä lunta ja pakkasta on riittänyt sen verran, että Winnie ja Veikka ovat päässeet tekemään ihan täysipainoisia treenejä.


Nyt elellään oikeastaan talven parasta aikaa. Pakkasta on maltillisesti, lunta juuri sopivasti ja aurinkokin malttaa viipyä taivaalla jo hieman pidempään. Hyvällä tuurilla vielä työpäivän jälkeenkin ehtii tehdä maastolenkin ennen pimeän tuloa!

Viikonloppuna suunnattiin kaverin kanssa tallille jo aamupäivällä. Veikka joutui kunnolla töihin työstämään erityisesti laukkoja. Ravissa poni tuntui alusta asti varsin hyvältä; se liikkui mielellään rentona niskastaan ja taipui suhteellisen hyvin ilman suurempaa jumppailua. Vasemmalle se tuntui lievästi vinolta. 

Laukassa puolierot tulivat kuitenkin vasta kunnolla näkyviin. Vasen laukka pyöri oikein kivasti alusta asti, mutta oikea tuntui lähinnä rautakangen vääntämiseltä. Veikka oli oikeassakin laukassa asettunut vasemmalle, jolloin oikealla ohjalla oli aivan liikaa painetta. Vastalaukoilla sain ponin suoristumaan niin, että sain tuen taas ulko-ohjalle myös oikeassa laukassa.




Kun oikea laukka saatiin kuosiin, oli paketti aikalailla hyvin kasassa. Veikka oli ravissakin todella tasainen ja myös melko kevyt edestä. Se vastasi apuihin kohtuullisen hyvin, mitä nyt jäi hieman hitaaksi takaa. Talven aikana takaosan hitaus on noussut esille monessa treenissä; niin väistöissä, lisäyksissä kuin siirtymisissäkin. Hyvällä valmistelulla kaikki tehtävät sujuvat kuitenkin hyvin, joten tiedossa on vain lisää takaosaa vahvistavaa jumppaa.

Veikka on kyllä läpi talven ollut positiivinen yllättäjä. Se on suorittanut super hienosti siihen nähden, että se on ollut hetkittäin hyvinkin kevyellä liikutuksella keliolosuhteiden vuoksi. Vapaa- ja kävelypäivienkin jälkeen Veikka on kuitenkin lähtenyt töihin mielellään ja ollut alusta asti todella miellyttävä ratsastaa!



Koska Veikan työnteko on ollut raskaudeltaan hyvin vaihtelevaa, poni on saanut pitää mammuttiturkkinsa. Kerran tai kaksi viikossa loimilla kuivattelu on lopulta pienempi vaiva kuin jokapäiväinen klipatun hevosen loimittaminen - Veikka kun saa ulkoilla nyt ilman loimea, mikäli taivaalta ei sada vettä.

Paksu karva saa ponin toki hikoilemaan jo pienestäkin työnteosta; viikonlopun koulutreeniä oli takana 15 minuutin alkuverryttelyn verran, kun Veikka näytti jo hyvin paljon rääkätyltä pieneltä ponilta. Hikoilusta huolimatta Veikka jaksoi kuitenkin työskennellä yllättävän hyvin koko 45 minuutin treenin, jonka jälkeen se saikin kuivatella turkkiaan loimen alla pitkillä loppukäynneillä.



Meillä jatketaan treenejä ja iloitaan hyvästä talvesta! Tällaisilla säillä ei tule edes ikävä maneesia. Sitäpaitsi aika tuntuu lentävän niin, että ihan huomaamattamme olemmekin pian jo keväässä. Ei kuitenkaan vielä haaveilla laidunkaudesta, vaan nautitaan hangista kun niitä vielä riittää!


0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat