Laitumelta kisakentille

Wilma on nauttinut elämästään laitumella. Pitkän totuttelujakson päätteeksi neiti sai jäädä noin viikon ajan öiksi laiduntamaan, kunnes juhannusviikolla vapaus koitti ja laiduntaminen sai jatkua vuorokauden ympäri. Jotta laidunkausi saisi jatkua mahdollisimman pitkään, Wilma tekee ahkerasti töitä koko kesän ajan pitääkseen kiinni linjoistaan.

Jatkuvalla liikunnalla pidetään huolta ruohosta saatavien sokereiden kulutuksesta ja ehkäistään lihomisen ja kaviokuumeen riskiä. Wilma liikuskelee laitumella myös melko paljon, mikä osaltaan edesauttaa painon pysymistä kurissa. Kun poni palaa takaisin talliin ja ulkoiluun tarhassa, se saa kisakauden päätteeksi kevyemmän lomajakson.

Odotin laitumella olon väsyttävän ja laiskistavan ponia, mutta vastoin odotuksiani Wilma onkin ollut todella reipas ja innokas liikkuja. Hölmöilyenergiaa ei ole ollut havaittavissa, mutta treenit ovat sujuneet todella kivasti! Jatkuvasti liikkeessä pysyvä poni pysyy myös vetreänä ja se onkin ollut hyvin miellyttävä ratsastaa, vaikka liikutus ei olisikaan ollut jumppaamiseen keskittyvää.

Wilma on ehtinyt aloittaa kisakauden Turun Ratsastajien seuratason koulukilpailuissa, joissa ratsastin radat helppo C E.B. Special ja Helppo B:4. Kun valmentajani kanssa suunnittelimme tulevaa kisakautta, sain luvan startata yhen ainoan helppo C -luokan ikään kuin lämmittelynä. Käytin toki kortin heti ensimmäisissä kisoissa, jotta pääsisin esittelemään Wilmalle kilpailuareenan ennen helppo B rataa. Vieraissa paikoissa käyminen kun oli hyvin vähäistä alkuvuodesta, joten ajattelin Wilman jännittyvän taas uudessa kisapaikassa.

Wilma ei olisi mitään lämmittelyratoja kaivannut, sillä kisapaikalle saavuttaessa se peruutti ulos trailerista, katseli muutaman kerran ympärilleen ja totesi, että homma on cool. Verryttelyyn se asteli leppoisasti ja suoritti omat tehtävänsä keskittymättä ympärillä liikkuviin hevosiin. Ennen kilpailusuoritusta ehdin näyttää radan Wilmalle molemmista suunnista, joten pillin vihellyksen soidessa oltiin aivan valmiita suoritukseen.

Wilma suoritti radan tasaisen varmasti ja rikkeittä. Radan jälkeen fiilis oli, että "ihan hyvin meni". Ei mitään tajunnanräjäyttävää suorittamista ja joitain virheitä jäi mieleen, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä kisakauden avaus ennestään vieraassa paikassa. Hämmästykseni oli suuri, kun bongasin meidän Equipesta johtamassa luokkaa 68,333% tuloksella. Päädyttiin pitämään kärkipaikkaa kisan loppuun saakka ja voitettiin luokka sijalla 1/19!

Suunnitelmani kilpailuareenan esittelystä helpommalla radalla meni puihin, kun helppo B -rata ratsastettiinkin toisella, pitkällä radalla. Pitkä rata oli rakennettu ison kentän katsomon- ja estekaluston puoleiseen päätyyn, jossa oli enemmän ihmeteltävää. Wilma jännitti tuomarin päädyssä estekaluston nurkkaa, mutta saatuaan katsella rauhassa suostui kävelemään siitä siivosti ohi. Ennen kuin ehdin näyttää radan toiseen suuntaan, saimmekin jo lähtömerkin.

Nurkka, jonka Wilma oli oikealla silmällään todennut turvalliseksi, ei ollutkaan sitä enää vasemmalla silmällä. Poni otti poikittaisen paniikkipysähdyksen heti radan alussa ja jäi jännittämään päätyä koko radan ajaksi. Kaikesta tuomarin päädyssä tapahtuvasta saatiin siis selkeästi huonompia pisteitä kuin muualla radalla. Pelästymistä lukuunottamatta ei tehty kuitenkaan rikkeitä ja keventämällä sain Wilman liikkumaan jotakuinkin rennosti, joten saatiin suoritukseen nähden varsin kohtuullinen tulos 62,273%, jolla sijoituimme tuloslistalla sijalle 11/31.

Pelkkää kilpailemista ja niihin treenaamista Wilman kesä ei ole, vaikka poni töitä tekeekin kesän läpi. Olemme nauttineet pitkistä maastolenkeistä, jotka kuivat kelit meille mahdollistavat. Tällä hetkellä kaikki mahdolliset maastoreitit ovat käytössämme, kun märkä maa ja ojat eivät rajoita kulkemista! Joillain maastoreissuilla Wilma on päässyt pulahtamaan läheiseen pikkulammikkoonkin, jonka Wilma on useiden tutustumiskäyntien jälkeen vihdoin todennut turvalliseksi ja kivaksi paikaksi.

Maastoilu onkin mitä mainiointa tasapainottavaa liikuntaa hikitreeneille. Pitkät matalan sykkeen lenkit toimivat palauttavana liikuntana, joka polttaa parhaiten rasvaa ja ylläpitää sopivaa lihavuuskuntoa laidunkaudella.

0

Virtuaalikisosita vauhtia tositilanteisiin

Kun kilpailukausi ei päässyt alkamaan suunnitellusti loppukeväästä, käytettiin Wilman kanssa tuo aika treenaamiseen. Valmentautumisen ohessa päästiin kuitenkin harjoittelemaan myös kilpailemista etäkisojen merkeissä, kun Playsson.net järjesti kouluratsastuksen kilpailuharjoitukset virtuaalisena.

Wilma kilpaili viime kaudella ihan oikeissa kilpailuissa elämänsä ensimmäiset kouluradat helppo C ja helppo B luokissa ja suoriutuikin niistä yllättävän hyvin. Virtuaalikisoissa suoritettiin tarjolla olevista ohjelmista Helppo C:1 ja K.N. Special, jotka saivat toimia lähtötason kartoittajina tulevaan kauteen.

Virtuaalikisat on aivan ihanteellinen tilaisuus treenata kilpailuihin - radan saa suorittaa omassa rauhassa tutussa paikassa, jolloin voi keskittyä 100% pelkkään suoritukseen. Hevonen on rento ja suorittaa todennäköisesti paremmin kuin kilpailupaikalla vieraassa ympäristössä. Kun näistä olosuhteista saa tuomarin arvion radasta, tietää varmuudella, mitä pitää harjoitella tulevia kilpailuita varten.

Helppo C -ohjelma suoritettiin kerralla purkkiin. Wilma oli kivasti avuilla ja suoritti melko tasaisesti tekemättä rikkeitä. Suorituksen arvostellut tuomarikin piti näkemästään ja arvioi kaikki tehtävät arvosanoin 6-7. Etupainoisuudesta ja pysähdyksistä tuli noottia, niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Prosentteja poni sai 65,5%, joka oli oikein hyvä suoritus! Huikean kahden osallistujan luokassa Wilma nappasi voiton.



Helppo B -rata taidettiin saada kolmannella yrittämällä kuvattua. Haasteeksi muodostui alkuterveydykseen saapuminen, jossa Wilma kiemurteli ja pysähtyi kerta toisensa jälkeen vinoon tai jalat levälleen kuin Jokisen eväät. Kiitettäviä suorituksia ei lopulliselle kisavideollekaan saatu, minkä huomasi tuomarikin. Pysähdykset pitäisi valmistella paremmin ja saada poni pysymään avuilla koko pysähdyksen ja liikkeellelähdön läpi. Käyntiin pitäisi saada tasaisuutta ja rentoutta - siinä onkin meille koko kesäksi tekemistä!

Surkeista pysähdyksistä ja heikosta käynnistä huolimatta kerättiin arvosanoja 6 ja 7,5 välillä. Tässä luokassa arvosteltiin vain "alakerran pisteet", eli askellajit, lennokkuus, kuuliaisuus, ratsastajan istunta ja apujenkäyttö sekä teiden ratsastus. Näiden perusteella laskettu prosenttiosuudeksi tuli 66%, joka on helppo B radalta Wilmalle super hyvä suoritus! Tällä tuloksella Wilma oli luokan viidestä osallistujasta paras.



Valmennuksissa ja itsenäisissä treeneissä onkin nyt treenattu niin suoraan ratsastamista, käyntiä kuin pysähdyksiäkin. On päiviä, kun tunnelin päässä näkyy valoa, mutta on myös niitä treenikertoja, kun nelitahtinen käynti tuntuu täydeltä mahdottomuudelta. Vaikka nyt kovin ahkerasti treenataankin, niin menee varmasti aikaa, ennen kuin saadaan sujuva käynti ja pysähdykset siirrettyä myös kilpailupaikoille. Ei auta kuin antaa itselleen armoa ja ottaa kisojen käyntiosuudet harjoituksen kannalta.

Käynnin, suoruuden ja pysähdysten lisäksi olemme keskittyneet askeleenpidennyksiin. Wilma jaksaa esittää pätevää keskiravia muutaman askeleen ajan, mutta valahtaa sen jälkeen helposti etupainoiseksi ja korvaa askelpituuden nopeudella. Voimakkaita ja isoja raviaskeleita on haettu lyhyillä pyrähdyksillä ratsastaen lävistäjälle muutama askel keskiravia ja palaten pian takaisin harjoitusraviin, jotta pian voisi kasvattaa raviaskeleita uudestaan.

Super toimivaksi tehtäväksi Wilmalle osoittautui keskiravi- pohkeenväistö -siirtymiset lävistäjällä. Mahdottomalta kuulostanut tehtävä lähtikin yllättäen sujumaan super hyvin, kun Wilma tuli nopeaksi ja kuunteli pieniä apuja. Parhaimmillaan yhdelle lävistäjälle taidettiin saada kolme tai neljä pätkää sekä keskiravia että pohkeenväistöä!

Tulevana viikonloppuna korkataan ihan oikea kisakausi, kun lähdetään Artukaisiin Turun Ratsastajien seurakarkeloihin. Kouluvalmentajani kanssa sovimme, että saan tällä kaudella kilpailla yhden ainoan helppo C luokan ja loppukaudesta tavoitellaan ensimmäisiä helpon A:n ratoja - hyödynnän tilaisuuteni siis heti ja ratsastan näissä kisoissa helppo C ja helppo B luokat - toivotaan, että Wilma purkaa jännityksensä ja pöhinänsä ensimmäisellä radalla niin, että päästään keskittymään toisella radalla olennaiseen. Palaillaan kisakuulumisten kera!

1

Kausi paketissa

Vuosi sitten tuleva kilpailukausi 2019 ei näyttänyt kummoiselta; Winnie ja Veikka olivat kumpainenkin muuttaneet maneesittomille talleille, joiden välittömässä läheisyydessä ei ollut enää talleja, jotka järjestäisivät aktiivisesti kilpailuja. Molemmat poneista olivat heikosti lastautuvia, joten trailerilla tuskin lähdettäisiin kilpailemaan. 

Hupsista keikkaa, maaliskuussa päädyin hankkimaan yllättäen oman ponin, jonka myötä kilpailukauden suunnitelmat muuttuivat vielä entisestään. Winnien kanssa en ajatellutkaan kilpailevani enää, mutta Veikalla ajattelin käydä ainakin niissä muutamissa naapuritallin kisoissa suorittamassa joitain 80/90 cm ja heB-heA ratoja. Wilman myötä sainkin aloittaa kilpailemisen taas pohjalta - itseasiassa helpommista luokista, kuin olin ikinä itse kilpaillut!

Wilman elämän ensimmäisissä kilpailuissa hyppäsimme puomi- ja ristikkoluokat, kun poni oli ollut minulla muutaman kuukauden. Kesällä jatkettiin ristikkoluokasta edeten 40 ja 50 cm korkeuksiin ja debytoiden kouluaitojen sisällä helppo C ja helppo B luokissa. Syksyllä päästiin kunnolla vauhtiin ja kerättiin muutamassa viikossa kuusi starttia ja neljä ruusuketta!

Lokakuun lopussa kävimme Ratulla Littoisten Ratsastajien 1-tason estekilpailuissa hyppäämässä 50 ja 60 cm. Näihin kisoihin haluttiin lähteä erityisesti siksi, että kyseessä oli hallikisat ryhmäverryttelyllä. Wilma saisi siis verryttelyn aikana tutustua jo rauhassa ympäristöön ja rataan, jolloin se olisi todennäköisesti radalla huomattavasti rennompi. Verryttelyssä Wilma saisi katsella ja haistella esteet läpi omassa tahdissaan, enkä joutuisi paineistamaan sitä suoraan laukassa jännittäville esteille.

Pieni kisaponi saikin omistajansa lähes halkeamaan ylpeydestä! Wilma käyttäytyi esimerkillisesti, vaikka verryttelyssä suhahteli ohi poneja joka suunnasta. Radalla Wilma epäröi vain yhdellä esteellä, mutta hyppäsi senkin pienellä kannustamisella. Puhtaasta radasta poni palkittiin punavalkoisella ruusukkeella.

Seuraavalle, 60 cm radalle lähdettiin kevyen verryttelyn ja vain muutaman verryttelyhypyn saattelemina. Muutamaan esteeseen oli lisätty täytteiksi lankut, jotka Wilma hyppäsi yllättäen yhtään kyttäilemättä! Rata oli sujuva ja virhepisteetön, mutta aikamme ei ihan riittänyt sijoille. Tosin emmepä me parhaaseen aikaan pyrkineetkään, vaan sujuvaan ja ponille reiluun rataan.

Seuraavana viikonloppuna suuntasimmekin Ruskolle oman seuran estekisoihin. Paikka oli meille tuttu, sillä kävimme kesällä hyppäämässä samassa paikassa Wilman ensimmäiset "ulkopuoliset" kisat, joihin kuljimme trailerilla.

Wilman esimerkillinen kisakäytös muutamissa aikaisemmissa kisoissa sai minut rohkaistumaan ja ilmoittautumaan jo 60 ja 70 cm luokkiin. Pikkuluokista selviäisimme varmasti, vaikka poni kulkisi radan pukkilaukassa, mutta 70 cm tuntui jo siltä, että ponin pitäisi olla jossain määrin ratsastettavissa.

Taas kerran Wilma yllätti rautaisilla hermoillaan ja käyttäytyi siivosti niin verryttelyssä kuin radoillakin. Ensimmäinen rata suoritettiin rennosti lähestyen muutamaa estettä ravissa. Ympäristö oli Wilmalle taas oikein suotuisa; maneesissa ei ollut liiaksi katseltavaa ja esteet olivat tavallisia puomiesteitä ilman pelottavia johteita tai estetäytteitä. Ratakin oli pitkine lähestymisineen oikein hevosystävällinen ja jätti aikaa korjata virheitä esteiden välissä.

Toisella radalla Wilma sai jo edetä hieman reippaammin ja tuntui, että poni oikein syttyi! Se vastasi apuihin hyvin ja tuntui vain odottavan, että ohjaan sen seuraavalle esteelle. Wilma lähestyi esteitä varmasti ja epäröimättä, mutta innostumatta kuitenkaan kuskaamaan. Molemmat radat Wilma suoritti puhtaasti ja vieläpä parhaassa ajassa! Arvosteluna oli kuitenkin A.1.0., joten poi sai kotiin viemisiksi punavalkoiset ruusukkeet.

Ehkä loppukauden odotetuimmat kisat minulle olivat Turun Ratsastajien koulukisat. Ensimmäisissä koulukisoissamme Raisiossa Wilma jännitti kouluaitoja ja ympäristöä kovasti, minkä vuoksi se oli jännittynyt ratojen läpi. Siitä huolimatta saimme molemmista radoista yli 60%, joten odotukseni uusintakierrokselle olivat korkealla!

Artukaisissa ratsastin samat radat kuin edellisissäkin kisoissa; E.B. Specialin ja K.N. Specialin. Kisapaikka oli Wilmalle taas suotuisa, sillä verryttely oli ryhmissä sisällä maneesissa. Wilma sai siis kyttäillä rauhassa peilit ja puhista niin tuomarille kuin katsomollekkin. Verryttelyssä poni tuntui hetkittäin oikein super hyvältä!

Ensimmäiselle radalle lähdettiin monin verroin rennommissa merkeissä kuin Raision kisoissa. Aloitus oli kuitenkin haastava; Wilma joutui ihan ypöyksin lähestymään kauhistuttavaa tuomarin pöytää, joka tuntui jokaisella lähestyvällä askeleella muuttuvan yhä uhkaavammaksi. Lopputuloksena oli humalaiselta vaikuttava poni, jonka kaikki neljä jalkaa oli aivan mahdotonta pitää suoralla linjalla kohti tuomaria. Sama toistui linjalla lopputervehdykseen, jossa viimeiset metrit oli vielä määrä taittaa käynnissä. Sekunnit tuntuivat vuosilta, kun poni ehti jokaisella askeleella miettiä, mitä kaikkea pahaa tuomarin pöydän takana voikaan vaania.



Juopuneesta vaikutelmasta huolimatta Wilma teki hyviä pätkiä ja keräsi kehuja tuomarilta. Lopputulos oli reilut 64,5 %, jolla sijoituimme neljänsiksi! Ei huono tulos vasta kolmannelta kouluradalta!

Helppo B radalla katsomopääty oli edelleen jännittävä ja Wilma koki parhaaksi mulkoilla tuomaria epäluuloisesti ja oikaista kulmat huolellisesti. Muutoin saatiin taas onnistuneita hetkiä, joista tuomari palkitsi varsin hyvillä numeroilla. Tällä suorituksella saatiin hieman vajaa 61%, johon olin oikein tyytyväinen - eihän meidän pitänyt tällä kaudella alunperin edes kilpailla helppoa C:tä vaativammissa luokissa!

Kunhan saadaan vielä lisää ratoja alle ja niiden myötä rentoutta, noustaan prosenteissa varmasti selkeästi ylöspäin. Olen kovin toiveikas tulevan kilpailukauden suhteen!

0

VakavastiOtettavaKouluPoni on aloittanut kilpauransa!

Jo ensimmäisistä päivistä saakka Wilman omistajana olen ollut erityisen innoissani ponin kapasiteetista erityisesti kouluratsastuksen saralla. Wilmalla on varsin laadukkaat askellajit poniksi ja edistymisen myötä se on väläytellyt aina vain uusia ominaisuuksia! Keväästä asti odotin sopivia pikkukisoja, joissa voisimme käydä kokeilemassa, kuinka kotona opitut asiat onnistuvat kisatilanteessa.

Koko kesä pääsi vierähtämään vain kotona treenaten, kun sopivia 1-tason tai harjoitustason kisoja ei vain löytynyt. Kun vihdoin läheisellä ratsastuskoululla järjestettiin kilpailut, olimme enemmän kuin valmiita!

Alunperin olin suunnitellut aloittavani kilpailemisen Wilman kanssa raviohjelmasta, mutta treeneissä kotona oltiin päästy etenemään jo niin pitkälle, että raviohjelma tuntui jo liian helpolta - ei vain minulle, vaan myös Wilmalle. Poni oli kesän aikana päässyt jo todistamaan fiksua kisakäyttäytymistään muutamissa estekisoissa, joten en kantanut huolta enää itse kisatilanteen tuomista paineista; laukkaaminen radalla ei varmastikaan olisi liikaa vaadittu.

Niinpä ilmoitin Wilman helppo C ja helppo B -luokkiin. Ensimmäisellä radalla ei olisi mitään erityisen haastavaa, mutta B:n radalle lähtisimme hakemaan vain kilpailukokemusta. Todennäköisesti Wilma tulisi olemaan jossain määrin jännittynyt ensimmäisellä radalla, joten uusintakierros olisi varmasti hyvää harjoitusta, vaikka poni ei aivan vaaditulla tasolla suorittaisikaan.

Kisapäivänä ratsastin Wilman kisapaikalle, jossa saimmekin kiirehtiä heti verryttelyyn. Luokassamme oli muutama poisjäänti, eikä meidän saapuessa ollut vielä varmuutta siitä, pidettäisiinkö ilmoitetuista aikatauluista kiinni, vai aikaistettaisiinko lähtöjä. Onneksi Wilma oli puolen tunnin kävelymatkalla hyvin verrytelty, joten olimme heti valmiita aloittamaan.

Jo verryttelyn aikana olin pakahtua ylpeydestä! Minun pieni tuhma ponini pystyi keskittymään äärettömän hienosti jännittävässä tilanteessa, johon olin joutunut viemään sen kiireessä ja valmistelematta. Aivan kuin ympärillä ei olisi ollut ketään muita! Wilma oli hyvin avuilla, reipas ja letkeä. Lyhyen verryttelyn jälkeen se oli aivan valmis ensimmäiselle kouluradalleen.

Kuten olin osannut odottaa, Wilmaa jännitti kouluaidat kovin - eihän se ollut sellaisia nähnyt koskaan ennen. Onneksi ehdimme kiertää ja ihmetellä kouluaitoja ulkopuolelta edellisen ratsukon suorittaessa ja Wilma pääsi suurimmasta jännityksestään yli. Radan sisäpuolelta aidat tottakai näyttivät taas aivan erilaisilta ja vähintäänkin yhtä epäilyttäviltä kuin alkuun ulkopuoleltakin. Lähtömerkki saatiin aivan liian nopeasti, mutta ei auttanut itku markkinoilla, vaan suoritus oli aloitettava.

Wilma oli etenkin tuomaria kohti kuljettaessa jännittynyt ja epäileväinen, mutta tilanteeseen nähden se kuunteli yllättävän hyvin. Aidat olivat edelleen jännittävät siinä määrin, ettei niiden vieressä ollut aivan turvallista kulkea suorana, eikä aivan joka kohdassa niitä voinut edes lähestyä. Muutaman kulman Wilma oikaisi, vaikka kuinka yritin vakuutella, että tilanne on ihan hallinnassa. Radan läpi Wilma makasi hieman ohjan päällä, mutta kokonaisuudessaan oli varsin hyvin kuitenkin ratsastettavissa!

Tuomari palkitsi onnistumisista jopa 8,0 arvosanoilla ja kehui erittäin siististä ja korrektista ratsastuksesta huomauttaen kuitenkin ponin puutteellisesta suoruudesta ja aktiivisuudesta. Tulos Wilman ensimmäiseltä radalta oli 65,7%, jolla ylsimme tuloslistalla viidensiksi - ei ollenkaan huono tulos!

Toiselle radalle, jolla ohjelmana oli K.N. Special, lähdettiin jo selkeästi rennommin elkein. Kouluaidat eivät jännittäneet enää yhtään niin paljon ja Wilma oli selkeästi miellyttävämpi ratsastaa - se kantoi itsensä jo rennommin ja pysyi kevyellä ohjastuntumalla. Tuomaripäädyn kulmat jännittivät kuitenkin edelleen ja keskiravista Wilma päättikin pysähtyä tuijottelemaan olemattomia mörköjä, mistä toki rankaistiin pisteissä. Laukka oli turhan kiivasta, olisin toivonut enemmän rentoutta, jotta olisin päässyt ratsastamaan laukkaa enemmän ja siistimmäksi.

Raviohjelma oli sujuva ja hyvä! Lisäksi vastoin odotuksiani Wilma suoritti puhtaan siirtymisen laukasta käyntiin - tehtävän, jota olimme harjoitelleet vain muutaman kerran kotona! En edes ajatellut, että siirtyminen onnistuisi, mutta Wilma pääsikin yllättämään. Prosentteja radalta saimme 60,8%, johon olin erittäin tyytyväinen. Sijoituksemme oli 6/15 ja voittajastakin jäimme vain 2%, joten Wilman kisaura näyttää vähintäänkin valoisalta! Lisää kisakokemusta, niin pian Wilma suorittaa kisapaikoilla yhtä pätevästi kuin kotona ja pääsee näyttämään parastaan!

3

Valmiina kisakauteen 2019?

Kilpailusääntöihin on tullut joitain mielenkiintoisia, tervetulleita ja yllättäviäkin uudistuksia. Jokaisen kilpailijan tulisi tutustua voimassa oleviin sääntöihin ennen kilpailuihin osallistumista ja mahdollisuuksien mukaan käydä SRL:n sääntökoulutuksessa, mutta tässä muutamia valmiiksi pureskeltuja muutoksia tälle kilpailukaudelle.

Koska tulevalla kaudella kilpailen todennäköisesti esteillä ja koulussa 1- tai korkeintaan 2-tasolla, olen jättänyt 3-5 -tason kilpailuita koskevat sääntömuutokset huoletta huomioimatta. Aikuisena poniratsastajana en kilpaile poniluokissa, joten poniratsukoita tai lapsiratsastajia koskevat muutokset olen myös sivuuttanut. Tutustuthan siis juuri sinua koskeviin sääntömuutoksiin! Lajikohtaiset säännöt ja niihin tehdyt muutokset löytyvät SRL materiaalipankista.

Etenkin kouluratsastuksen osalta säännöt ovat ottaneet askeleen lähemmäs nykypäivää ja inhimillistyneet. Punaista rusettia ei tarvitse enää riisua potkivan hevosen hännästä ennen radalle menoa, vaan hevosenhoitajat saavat pysytellä turvassa poissa potkuetäisyydeltä. Suomen ihastuttavat sääolosuhteetkin on vihdoin huomioitu ja sääntöihin on kirjattu, että sääolosuhteiden vuoksi kilpailijoille voidaan antaa lupa ratsastaa ilman takkia tai sadetakissa. Enää ei tarvitse siis hikoilla hellepäivänä kisatakissa, eikä ratsastaa kaatosateessa ilman sadetakkia. Alunperinkin takki oli pakollinen vain virallista kilpailuasua edellyttävissä kilpailuissa ja luokissa, eli 2-tason heB ja sitä vaativammissa luokissa.

Tähän saakka turvaliivi on pitänyt koulukilpailuissa pukea takin alle, mutta uusien sääntömuutosten myötä turvaliivin saa pukea takin päälle. Itse en ole koulua ikinä kilpaillut turvaliivin kanssa, mutta enpä olisi sitä saanut takin alle mahtumaankaan!

Aloittelevat kilpailijat ovat saaneet armoa kilpailusääntöjen suhteen. Raviohjelmissa sekä helppo C -ohjelmissa radalla saa olla lukija. Aloittelevien kilpailijoiden ei siis tarvitse enää jännittää radan ulkoa muistamista!

© Annika Mäki

Myös varustesääntöjä on löyhennetty hevosille edullisemmiksi; kannukset eivät ole enää pakollinen osa kilpailuasua 1-tasolla ja kuolaimen ei tarvitse olla enää metallinen. Kuolain saa olla valmistettu myös "jäykästä muovista tai kestävästä synteettisestä materiaalista". Vielä viime kaudella kuolain sai olla muovipäällysteinen, mutta sisältä sen tuli olla metallinen.

Valkoinen satulahuopa on ollut kirjoittamaton sääntö, mutta vihdoin satulahuovan väristä on säädetty kilpailusääntöihinkin; satulahuovan tulee olla valkoinen tai konservatiivisen värinen. Lisäksi huovan tulee olla yksivärinen, vaikkakin kanttinauha saa olla eri värinen.

Palkintojenjaossa ainoastaan pintelit ovat olleet sääntöjen mukaan sallitut, mutta olen kuullut säännöstä joustettavan jo aikaisempina vuosina. Säännöt ovat nyt löyhentyneet ja pinteleiden sijaan sallitut ovat myös mustat tai valkoiset suojat.

Esteratsastuksen osalta ainoa minua koskettava mainitsemisen arvoinen sääntömuutos on tiukentunut hylkäämisperuste; ratsukon suoritus hylätään, mikäli ratsastaja tippuu areenalle saavuttuaan. Aikaisemmin tippumissääntö päti vain suorituksen aikana, mutta jos tänä vuonna tipahtaa hevosen selästä ennen lähtömerkkiä, ei rataa pääse suorittamaan ollenkaan. Mikäli selästä suistuu vasta maalilinjan jälkeen, ei suoritusta hylätä.

SRL:n esteratsastuksen sääntömuutoskoosteessa mainittiin poistunut suitsituspakko kilpailupaikalla, mutta kohtaa ei kuitenkaan ollut poistettu este-, koulu- eikä kenttäratsastuksen kilpailusäännöistä. Olin yhteydessä SRL:ään, josta varmistettiin, että koosteeseen oli jäänyt väärää tietoa. Hevosten tulee siis tälläkin kaudella olla kilpailupaikalla koko ajan suitsittuna. 

FEI:n säännöt eivät edellytä hevosen käsittelyä suitsittuna ja koosteeseen olikin perusteltu "muutosta" eläinsuojelullisilla syillä; hevoset juovat kuolaimet suussa huonommin kuin ilman. Ehkäpä sääntömuutosta käsitellään uudestaan ensi vuoden päivityksiä varten.

© Annika Mäki

4

Löpö loppu, mutta hymy ei hyydy!

Lexi astui päivän ajaksi kouluponin kenkiin, kun lähdettiin näyttämään tätä hurmaavaa pikkuponia koulukilpailuihin Ylikylän tallille. Esteillä poni on elementissään, mutta se on yllättävän pätevä myös koulupuolella. Varsin uskottavan näköinen kouluponi siitä saatiinkin, kun selkään iskettiin koulupenkki ja ratsuharja taiteiltiin sykeröille.

Ratsastettavat luokat olivat helppo B:3 ja helppo A:2, kummatkin pitkän radan ohjelmia. Haastavinta Lexille olisi siirtyminen laukasta suoraan käyntiin, mutta muuten molempien ratojen tehtävät olisivat Lexille varsin helppoja.

Verryttelyssä poni tuntui alusta saakka varsin hyvältä, vaikkakin hieman hitaalta. Usein Lexin ongelma on ollut liika eteenpäinpyrkimys, mutta nyt tilanne oli päinvastainen. Ilmeisesti poni oli edelleen väsyksissä edellispäivän estetreeneistä. Ravi ja laukka tuntuivat kuitenkin hyviltä ja poni oli hyvin avuilla.

Kun päästiin odottelualueelta kilpailuradalle, Lexin eteenpäinpyrkimys katosi kuin tuhka tuuleen. Pitkä rata tuntui ainakin kilometrin pituiselta, kun pusersin ponia radan läpi yrittäen samalla istua edes kohtuullisen siististi. Ravissa poni vielä liikkui jotenkuten, mutta laukassa sain joka askeleella pelätä, että Lexi pudottaisi raville.

Saatiin rata suoritettua rikkeittä, mutta toki ponin hitaus ja maahan sidotut liikkeet verottivat pisteitä roimasti siitä tuloksesta, jonka Lexi olisi voinut parempana päivänä saada. Saatiin kerättyä kasaan 61,136%, mikä oli vähemmän kuin olin asettanut tavoitteeksi, mutta suoritukseen nähden ihan kelpo tulos. Sentään tuomari kehui ponia näppäräksi!

Kisapäivä oli todella pitkä, sillä molemmissa kilpailemissamme luokissa oli paljo lähtijöitä. Lexin sarttien välissä oli aikaa pari tuntia, joten poni joutui seisoskelemaan pitkään ennen toiselle radalle pääsyä. Koska Lexi oli jo ensimmäisellä radalla tuntunut hitaalta, verryttelin sen hyvin lyhyesti helpon A:n radalle. Tein verryttelyssä pääasiassa reipasta laukkaa ja kevyttä ravia sekä muutamia väistöjä varmistaakseni niiden rullaamisen radalla. Tällä uusintakierroksella Lexi tuntuikin yllättäen todella hyvältä! 
Suorituksen alussa poni tuntui hieman paremmalta kuin edellisellä radalla. Se oli tasaisempi, mutta edelleen hyvin hidas. Eteenpäinpyrkimys katosi, kun jätin raipan pois ja ratsastin ponin yksin areenalle. Keskiravia en saanut esitettyä ollenkaan, sillä paukkuja ei vain ollut. Raviohjelma saatiin keskiraveja lukuun ottamatta esitettyä ihan kohtuullisesti, mutta laukassa ongelmat eskaloituivat. Hidasta, hidasta, hidasta laukkaa koko laukkaohjelman läpi. Ei tietoakaan keskilaukasta. Laukkaosuuden läpi pisteet olivat huonoja, mutta paranivat taas loppurataa kohden, kun päästiin esittämään käyntiä ja ravia. 

Helpon A:n radasta saatiin karvan verran alle 60 %. Tavoitteeksi olin asettanut yli 60%, mikä olisi ollut helposti saavutettavissa, mikäli laukka vain olisi pyörinyt kuten normaalisti. Kisapäivä ei ollut meille valtaisa menestys, mutta sentään poni suoritti ensimmäisen A:n ratansa hyväksytysti. Väsymys verotti ponin suorittamista aivan selkeästi, joten omaa ratsastusta tai ponin ratsastettavuutta muuten on turha harmitella. Olisihan kisapäivä voinut mennä paljon huonomminkin!

2