tiistai 31. toukokuuta 2016

Nivelten hyvinvointiin - Chia de Gracia Joint Buddy

Onnenpekkana Harri sai reilu kuukausi sitten postissa säkillisen Chia de Gracian Joint Buddy -rehuseosta testattavakseen. Yhdessä Chia de Gracian edustajan kanssa pohdittiin sopivaa testituotetta ja päädyttiin yksimielisesti Harrin kohdalla Joint Buddyyn; monipuoliseen rehuseokseen, joka tukee nivelten hyvinvointia ja ennaltaehkäisee nivelongelmia.

Harri on tehnyt pitkän uran kouluratsuna ja ehtinyt opettaa useammalle ratsastajalle vaativankin kouluratsastuksen saloja. Hyvästä hoidosta huolimatta kilometrien kertyessä on alkanunt kuitenkin myös ikä painaa; rankemmassa treenissä nivelten kulumat alkoivat vaivata ja hevosen liike kärsi. Harri sai siirtyä eläkkeelle ja liikunnan rasittavuutta vähennettiin, vaikkakaan liikuntakertojen määrästä ei tingitty. Säännöllinen kevyt liikutus ja sopivat lisäravinteet yhdessä tukevat hevosen hyvinvointia ja kunnossa pysymistä.


Harri on syönyt jo pidempään nivelten hyvinvoinnin tukemiseksi MSM:ää kuureina, mutta suunnilleen puolisen vuotta MSM on ollut päivittäisenä lisänä Harrin ruokinnassa. MSM:n lisäksi ruokintaan lisättiin reilu kuukausi takaperin Joint Buddya vajaa puoli desilitraa aamu- ja iltaruokintaan. Tällä annostuksella 1,5 kilon säkki kesti noin puolitoista kuukautta.

Joint Buddy sisältää ainoastaan puhtaita luonnontuotteita: nokkosta, ruusunmarjaa, chiarouhetta, pirunkouraa, mesiangervoa, MSM:ää sekä boswellia serrata puun pihkaa.

Chian siemenet sisältävät omega-rasvahappoja, jotka tukevat nivelten hyvinvointia ja liikkuvuutta, sekä tässä seoksessa edistävät boswellia serratan imeytymistä.

Nokkonen on oikea luonnontuotteiden superfood; se sisältää runsaasti vitamiineja ja hivenaineita ja sen ravintoarvo on hyvin korkea. Nokkonen lisää munuaisten toimintaa sekä laskee verenpainetta ja verensokeria, sekä kiihdyttää ääreis- ja pintaverenkiertoa. Erityisesti ruusunmarjan ja MSM:n kanssa se on hyvä apu nivelongelmiin ja niiden ehkäisemiseen.

Ruusunmarja sisältää ainesosia, jotka hillitsevät tulehdusta, parantavat liikkuvuutta ja vähentävät kipua. Lisäksi ruusunmarja sisältää runsaasti eri vitamiineja, joten se toimii hyvin hevosen vitamiinilisänä. Rusunmarjan vitamiinit muun muassa edistävät Joint Buddy seoksessa MSM:n imeytymistä.

Pirunkoura toimii nivel ja lihasvammojen hoitajana ja vähentää lihasjäykkyyttä. Lisäksi se stimuloi ruuansulatusta ja toimii diureettina, eli lisää virtsan eritystä. Pirunkoura lisää myös vatsahappojen eritystä, minkä vuoksi sitä ei suositellakaan vatsahaavasta kärsiville hevosille.

MSM on puhdasta rikkiyhdistettä, jota esiintyy kehossa myös luonnostaan. Se vaikuttaa pirunkouran tavoin ja toimii nivelpintojen, ruston ja sidekudosten rakennusaineena.

Boswellia serrata puun pihkan on tieteellisesti todistettu vaikuttavan niveliin jo lyhyessäkin ajassa parantaen nivelten liikkuvuutta.

Mesiangervo sisältää salisylihappoa, jolla on kipua lieventävä vaikutus. Se laskee kuumetta ja hillitsee tulehdusta, minkä vuoksi se on hyvä lisä esimerkiksi niveltulehduksen hoidossa.


Harrille Joint Buddy oli varsinainen lottovoitto. Jo muutaman viikon syöttämisen jälkeen hevonen tuntui vertyvän ratsastaessa nopeammin ja liikkuvan elastisemmin. Ehdottomasti siis ainakin Harrin kohdalla toimiva tuote, jota uskaltaa suositella hyvällä omallatunnolla erityisesti vanheneville tai nivelongelmista ja lihasjäykkyydestä kärsiville hevosille. Ainakin nokkosta ja mesiangervoa suositellaan syötettäväksi kuureina, joten Joint Buddy lienee parasta syöttää myös taukoja pitäen.  Ennaltaehkäisevänä lisänä Joint Buddy sopii useimpien hevosten ruokintaan. Kantaville ja imettäville hevosille seosta ei suositella ja kilpaileville hevosille suositellaan 4 päivän varoaikaa. 

© Maiju


2

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tervemenoa laitumelle Seepra!

Harrista tuli tänään maailman onnellisin hevonen. Se puettiin hurjan tyylikkääseen ötökkäloimeensa ja pakattiin yhdessä poniystävänsä Winnien kanssa traileriin, jossa kaverukset kuskattiin vajaan tunnin matkan päähän laitumelle.



Harri ja Winnie saivat ihan omat laidunlokeronsa, joilla kasvaa jo kiitettään pituista heinää. Hevoset saavat oleskella ulkona yötä päivää, mutta kauhistuttavilla keleillä niiden on kuitenkin mahdollista päästä sisälle talliin. Tarkoituksena on käydä Maijun kanssa ratsastelemassa hevosia viikoittain - en malta odottaa ihan oikeita metsämaastoja ja kahluupaikkoja! Tästä tulee niin unelmien kesä niin Harrille kuin minullekkin; aivan ihanaa maalaiselämää rennosti kaverin kanssa. Jossain lähistöllä on kuulemma kioskikin, jolle voisi tehdä kesän aikana jäätelönhakureissun.

Harri ja Winnie saavat lomailla nelisen viikkoa. Saa nähdä suostuuko kaverukset tulemaan laitumelta kotiin ollenkaan! Hieman myös jänskättää Harrin muodot... Mahtaakohan juhannuksen jälkeen vastaan kävellä virtahepo, jolle ei sovi enää mikään satula selkään. Toisaalta lihominen nyt on vain pieni miinus tässä lomailussa, kilot kun voi kuitenkin syksyn tullen karistaa rivakasti.





Uskon laidunloman tekevän Harrille hirmuisen hyvää; nyt se liikkuu monin verroin enemmän kierrellessään isoa laiduntaan, mikä tekee varmasti hyvää vanhoille nivelille. Kotitallissaankin Harri saa kyllä tarhata pitkiä päivä, mutta pienessä tarhassa ei tule kovin paljoa liikuttua kuin heinäkasan ja vesiautomaatin välillä. Laitumelle päästettäessä Harri liikkui heti ympäri laidunta haukkaillen heinää aina sieltä täältä. Toki tuo varmasti rauhoittuu lopulta kaluamaan laidunta järjestelmällisesti nurkasta nurkkaan, mutta liikettä tulee kuitenkin varmasti enemmän kuin tarhassa. Mikäpä sen parempaa vanhenevalle hevoselle, kuin paljon kevyttä liikuntaa!


Huomatkaa Harrin huikean hieno huppu! Metsästin pitkään loimeen sopivaa kärpäshuppua, mutta en lopultakaan löytänyt sellaista, mitä etsin. Joko hupuissa ei ollut korvasuojia tai sitten sopivat koot oli loppu. Vaihtoehtoisesti raidat olivat joko liian pieniä tai aivan liian suuria - selkeästi ihan eri paria loimen kanssa. Ainoaksi vaihtoehdoksi tällaisena tee-se-itse -ihmisenä jäi tosiaankin tehdä itse. Hankin valkoisen hyönteishupun, johon piirsin vedenpitävällä kangastussilla juuri sellaiset raidat kuin halusin. Nämä on nyt sitten niin oikeaoppiset kuin vain voi olla! Kulkevat hevosen naamalla juuri niin kuin ihan oikealla seeprallakin. Kyllä nyt Harrin kelpaa...



3

torstai 26. toukokuuta 2016

Jatkoa kisaviikonlopulle Ruskolla

Lauantain Playsson.netin koulukilpailuiden jatkoksi lähdettiin sunnuntaina vielä hyppäämään Ruskolle 1-tason kilpailuihin. Ajatuksena oli hypätä vielä kerran 70 ja 80 cm luokat ennen 80 ja 90 luokkiin siirtymistä.

Ruskolla on aina ollut ilo käydä kilpailemassa. Aksun kanssa kierrettiin ahkerasti estekisoja ja koulukarkeloissa tuli muutaman kerran käytyä Harrillakin. Aksulla treenaamisen ja ahkeran kilpailemisen tuloksena kisapaikalla vilisee aina tuttua - paikalle saapuessa tuntuu vähän kuin kotiinsa tulisi! On hirmu mukava lähteä kilpailemaan rennolla fiiliksellä tutussa porukassa, jossa tervehditään törmätessä ja toivotellaan onnea radalle.




Päivä oli melkoisen lämmin ja MiniWinnie oli edellisenä päivänä jo suorittanut mallikkaasti kaksi koulurataa, joten pieni jännitys kutitteli mieltä ponin jaksamisen suhteen. Verryteltiin taas säästellen ja suunnattiin suoraan radalle muutaman verryttelyhypyn jälkeen, mikä oli taas oikein toimiva ratkaisu. Winnie ei tuntunut edellisen päivän rasituksesta tai kuumuudesta hätkähtäneen, vaan syttyi radalla juuri sopivasti ja eteni hyvässä temmossa. Radan ratsastaminen tuntui hirmu helpolta; ei tarvinnut kuin ohjata seuraavalle esteelle ja myödätä hypyissä.

Puhtaan perusradan jälkeen jatkettiin reippaasti suoraan uusintaan, jossa oikaisin teissä niin paljon kuin pystyin. Rata ei tarjonnut kummoisia mahdollisuuksia ajan ratsastamiseen teillä, mutta sentään pääsin ratsastamaan ponia reippaampaan laukkaan esteiden välissä. Radasta jäi onnistunut ja hyvä fiilis - kovin paljoa enempää en olisi voinut tehdä paremman suorituksen eteen. Tällä kertaa tämä suoritus riitti koko luokan voittoon ja sijoitus oli melkoisen huima 1/22! Kyllä se pikkuponi vaan pärjää kovemmassakin seurassa. :)



Ensimmäisen radan jälkeen meille jäi rutkasti odotteluaikaa ennen seuraavaa luokkaa. Katseltiin ponin kanssa toisten ratoja ja odoteltiin palkintojenjakoa. Palkintojenjaon jälkeen päästiinkin jo jatkamaan verryttelyä, jossa riitti muutama hyvä hyppy sekä pystylle että okserille. Radalle saatiin lähteä heti luokan alkupäässä.



Rata lähti käyntiin yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, eikä estekorkeus tuntunut vaikuttavan poniin tai ratsastukseen mitenkään. Edelleen hypyt tuntuivat vaivattomilta ja ilmavilta. Puhtaan perusradan jälkeen jatkoin uusintaan turhankin rohkeasti ja kanttasin liian pienellä ja vinolla tiellä uusinnan kolmannelle esteelle, sinivalkoiselle okserille. Poni pääsi valumaan vasten vasenta pohjetta ja kohti esteen vasenta reunaa, jonka seurauksena este tuli eteen yllätyksenä ja Winnie pujahti siitä sulavasti ohi. Uudella yrityksellä päästiin heti yli, mutta kyllä vaan harmitti kovasti! Mikäli olisin ratsastanut vähänkään pidemmän tien ja matkustanut vähemmän, olisi poni napannut ruusukkeen toisestakin luokasta. Nyt jäätiin kuitenkin sijoitusten puoliväliin neljän virhepisteen ja hitaan ajan vuoksi.

Eipä auta itkeskellä jälkeenpäin, vaan pitää vain ottaa opikseen ja ratsastaa seuraavalla kerralla taas paremmin. Joka tapauksessa näistä kisoista saatiin taas lisää rutiinia ja varmuutta. Nyt en epäile enää yhtään, etteikö tuo pieni poni suoriutuisi seuraavaksi 90 cm radastakin, niin helpolta hyppääminen on nyt viimeaikoina tuntunut. Treenit jatkukoon ja suunta kohti seuraavia haasteita! :)

3

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Playsson.net Fair Play Cup/ koulukilpailut Ratun tallilla

Ensimmäiset koulukilpailut takana sitten tammikuun! Turun tuntumassa on ollut koulukisoja kevään aikana melkoisen huonosti, mutta nyt vihdoin päästiin kilpailemaan vaihteeksi myös tasaisella maalla. Kilpailuluokkina oli tarjolla raviohjelma, K.N. Special sekä A-merkin kouluohjelma, joista päädyin osallistumaan MiniWinnien kanssa kahteen ensimmäiseen. Hieman hassulta tuntui ilmoittautua ensimmäistä kertaa elämässä raviohjelmaan, mutta nytpä valinta tehtiin ponin, eikä ratsastajan mukaan.

MiniWinnie on tullut tämän puolen vuoden aikana paljon paremmaksi ratsastaa; se on saanut voimaa ja energiaa, mutta toki paljon työtä on vielä tehtävänä. Erityisesti siirtymiset ovat ponille vielä haaste ja se tarvitsisikin vielä lisää lihaksia pystyäkseen kantamaan itsensä tasaisessa muodossa kaikkien siirtymisten läpi. Tämä oli yksi painava syy siihen, miksi ilmoittauduin myös raviohjelmaan.



Kivat ja rennot kilpailut hyvällä fiiliksellä! Meidän kilpailut vaan meinasi loppua lyhyeen, kun ponia varustaessani huomasin jättäneeni satulavyön kotiin. Tottahan toki olin vielä uhonnut, että ratsastan mahdollisimman lyhyen verryttelyn ensimmäiseen luokkaan enkä halua varustaa ponia seisomaan tuntia satula selässään turhan päiten. Tuloksena vajaa parikymmentä minuuttia omaan starttiin ja toiveena törmätä lampun henkeen, jolta voisi toivoa sopivan mittaista satulavyötä. Kanssakilpailijat olivat tottakai joko osallistumassa itse samaan luokkaan tai sitten aivan liian isoja tai pieniä lainatakseen ponille vyötä. Epätoivoisena lähdin kilpailukansliaan kysymään apua, enkä ehtinytkään kuin esittää asiani ja pian kädessäni olikin jo juuri sopivan pituinen vyö lainattavaksi. Iso kiitos päivän pelastamisesta Jennille!



Poni tosiaan sai lyhyen verryttelyn ja se tuntuikin melko hyvältä ennen rataa. Radalla meno kuitenkin hieman hyytyi ja tuntui, että ponia sai puskea eteenpäin jokaisella askeleella. Hidasta ja tahmeaa menoa, mutta kuitenkin tasaista suorittamista alusta loppuun. Ei rikkeitä tai virheitä, lähinnä pohdittavaa ja korjattavaa omaan ratsastukseen seuraavalla kerralla. Enemmän eteen, parempaa valmistelua. Kotona vielä vain lisää ja lisää treeniä siirtymisten kanssa.

Tuomarin silmää meno kuitenkin miellytti suhteellisen hyvin ja poni raapikin kasaan 67% tuloksen. Loppukommentiksi tuomari oli kirjannut näin:
"Ratsastat tarkasti ja napakasti hyvät tiet, ratsasta poni rohkeammin pohkeen eteen! Energiaa ja rutiinia lisää niin hyvä tulee. :) "
Näihin pisteisiin ja arvosteluihin oli helppo olla tyytyväinen, olihan nämä vasta ponin toiset koulukilpailut! Tällä suorituksella sijoituttiin vieläpä toisiksi.



Oletin ponin olevan aivan poikki ja väsynyt ensimmäisen radan jäljiltä ja mielessä kävi jo toisen startin peruminenkin. Helpon B:n radalla kun pitäisi jaksaa oikeasti jo suorittaakkin asioita, eikä radalle ole fiksua lähteä jos poni ei kykene edes liikkumaan eteenpäin. Winnie sai kuitenkin hengailla reilun tunnin starttiensa välissä ja kun kiipesin uudestaan sen selkään, olikin allani paljon aktiivisempi tamma! Otin vain muutaman kierroksen ravia ja siirtymisiä sekä pari ympyrää laukkaa. Tämä riitti ja poni tuntui hyvältä. Sama fiilis jatkui tällä kertaa myös radalla; tamma oli reippaampi ratsastaa ja nyt myös itse komensin ponia rohkeammin eteenpäin. Takaosa olisi saanut olla paljon aktiivisempi vielä, mutta tämäkin oli jo ihan kelpo suoritus! Tästä radasta saatiin 61%, joka oli muutaman prosentin enemmän kuin olin odottanut. Tällä kertaa tuomarin terveiset näytti tältä:
" Pyrit hyvin ratsastamaan täsmällisesti. Muista "täyttää" myös voltit ja ympyrät! Ratsasta poni rehellisemmin pohkeen eteen. Treeni iloa! :) "

61 prosentilla tuloksemme oli 3/8 ja jäimme ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Ei mikään huono suoritus! Näistä radoista saatiin vähän itsevarmuutta ja fiilistä siitä, että töitä tekemällä voidaan tosissaan saada ihan hyviäkin tuloksia koulupuolelta. Lisää voimaa ja lihasta, täsmällisyyttä, pehmeyttä ja tasaisuutta, niin hyvä tulee. Nyt on motivaatio korkealla taas treenata ja oppia lisää. :)

4

torstai 19. toukokuuta 2016

Lisää asiaa ruokinnasta // Ruokintaluennon antia, osa 2

Viime kuussa osallistuin Suomen Ratsutarvikkeen ja St. Hippolytin ruokintaluennolle, jonka pohjalta kirjoittelinkin ensimmäisen postauksen koskien lähinnä hevosen perusruokintaa. Yli kahden tunnin luennolla ehdittiin ruokinnassa jo hieman pintaa syvemmälle ja käsittelemään esimerkiksi hevosen lihavuuskuntoa, laiduntamista ja myös vanhenevan hevosen ruokintaa.

Hevosen ruuansulatusjärjestelmästä

Hevosen ruokinnan ymmärtäminen lähtee hevosen ruuansulatusjärjestelmän ymmärtämisestä. Se toimii hyvin eri tavalla kuin ihmisen, minkä vuoksi ruokintaan täytyykin kiinnittää erityistä huomiota. Yksi merkittävä ero ihmisen ja hevosen ruuansulatusjärjestelmässä on vatsalaukku. Ihmisen vatsalaukun tilavuus on noin 5 litraa, kun taas hevosen vatsalaukku on vain reilu tuplasti isompi, keskimäärin 12 litraa. Kun keskiverto ihminen painaa alle viidesosan hevosen painosta, voidaan todeta hevosen vatsalaukun olevan eläimen kokoon nähden melkoisen pieni.

Kun hevosen vatsalaukku täyttyy yli puolilleen, alkaa ruokaa siirtyä ruuansulatusjärjestelmässä eteenpäin. Tämän vuoksi esimerkiksi suuret väkirehuannokset voivat muodostua ongelmaksi; kun hevonen saa suuren määrän nopeasti syötävää rehua, rehu ei ehdi viipyä vatsalaukussa riittävän kauan. Kun sulamista ei ole ehtinyt tapahtua vatsalaukussa tarpeeksi, ei kaikki ravintoaineet ehdi imeytyä rehusta. Rehun tulisi viipyä vatsassa 45 minuuttia ennen sen siirtymistä eteenpäin.

Vatsalaukun toimintaan liittyy vatsahapot, joita hevonen tuottaa 5-10 litraa jokaista sataa kiloa kohden. Keskiverto 500 kiloinen hevonen voi siis tuottaa vuorokaudessa jopa 50 litraa vatsahappoa! Koska hevoselle olisi luontaista laiduntaa lähes vuorokauden ympäri, ei vatsahapon tuottaminen pysähdy laisinkaan. Tämä muodostuu ongelmaksi, kun hevosia ruokitaan liian harvoin tai liian vähäisellä määrällä korsirehua, jolloin vatsalaukku pääsee tyhjenemään kokonaan ruokintakertojen välissä. Syövyttävä vatsahappo saa tyhjässä vatsassa aikaan helposti vatsahaavoja. Suuren vatsahapon erityksen vuoksi hevosen olisi hyvä saada syödä noin tunnin ajan ennen liikutusta, jotta vatsahapot eivät liikutuksessa vahingoita herkkää vatsalaukkua.

Ihanteellisinta hevoselle olisi saada heinää enintään neljän tunnin välein. Neljän tunnin ruokintaväleillä hevosen vatsa ei ehdi tyhjentyä täysin, eivätkä vatsahapot pääse vahingoittamaan vatsalaukkua. Ruokintaväleijä voidaan pidentää esimerkiksi slowfeeding- verkolla tai suuremmilla heinäannoksilla. Myös heinän laatu vaikuttaa sen syömisen nopeuteen; kortisempi heinä on hitaampaa pureskella ja se sisältää usein enemmän kuitua ja vähemmän sokeria, minkä vuoksi sitä voidaan myös syöttää suurempia määriä.


Laiduntamisesta

Vaikka laiduntamisen voisi ajatella olevan hevoselle ihanteellista ja luonnonmukaista, ei laiduntaminen kuitenkaan sovi jokaiselle hevoselle. Kun suunnitellaan hevosen laskemista laitumelle, tulee huomioida yksilöllisesti niin hevosen kuin itse laitumenkin ominaisuudet.

Laiduntaminen on riski erityisesti kaviokuumeherkille, metabolisesta oireyhtymästä kärsiville sekä lihaville hevosille. Laidunheinä sisältää usein paljonkin sokeria, mikä koituu ongelmaksi edellä mainittuihin riskiryhmiin kuuluvilla hevosilla. Hevonen voi ehtiä syödä jo muutamassa tunnissa koko päivän energiatarpeensa sokeripitoisesta heinästä, jolloin pitkiä aikoja tai jopa vuorokauden ympäri laiduntavat hevoset pääsevät lihomaan huomattavasti. Lihominen taas altistaa metaboliselle oireyhtymälle, joka on jokseenkin verrattavissa ihmisten diabetekseen. Metabolisesta kärsivä hevonen taas on entistä herkempi kaviokuumeelle.

Laitumissa on paljon eroja niiden tarjoaman energian suhteen, mutta myös yksittäisessä laitumessa on merkittäviä eroja kesän mittaan. Viljellyllä laitumella on luonnonlaidunta vähemmän variaatiota kasvilajeissa ja myös usein enemmän sokereita ja sen myötä energiaa. Luonnonlaitumella taas tilanne on päinvastainen. Niin viljellyn kuin luonnonlaitumenkin ravintoarvot muuttuvat kevään edetessä kesäksi ja edelleen syksyksi.

Alkukeväästä ruohon ollessa lyhyttä se sisältää hyvin paljon sokeria ja vain vähän kuitua. Pienestäkin määrästä lyhyttä heinää hevonen saa suuria määriä energiaa, kun kasvit yhteyttävät ahkerasti ja tuottavat sokeria. Eniten sokeria muodostuu keskipäivän aikaan, mikä onkin hevosen kannalta huonoin aika laiduntaa. Kevään edetessä kesäksi heinä kasvaa pituutta, jolloin kuidun määrä nousee ja sokerin määrä suhteessa kasvin kokoon vähenee. Samassa kun kuidun määrä kasvaa, heinän syöminen hidastuu sen vaatiessa enemmän pureskelua. Syksyllä heinän ollessa pisimmillään voivat hevoset tarvita jopa lisäruokintaa laitumelle, koska hyvin kuitupitoisesta ja hitaasti syötävästä heinästä ei ehdi saada riittävästi energiaa päivän tarpeisiin.

Mikäli hevonen kuuluu riskiryhmiin, tulee laiduntamista ensinäkin harkita ja vähintäänkin suunnitella ja ajoittaa niin, että hevosen on mahdollista laiduntaa turvallisesti. Kaikki laitumelle pääsevät hevoset tulisi totuttaa laidunheinään vaiheittain niin, että ruokintamuutos tapahtuu riittävän hitaasti. Kun hevonen syö pelkkää laidunheinää, tulee huolehtia sen tarvittavien mineraalien ja vitamiinien sekä veden saannista.


Vanhan hevosen ruokinnasta

Harrin käännyttyä eläkeikään on alkanut erityisesti vanhojen hevosten ruokinta kiinnostaa. Vanhaksi tai vanhenevaksi hevoseksi luokitellaan 15-20 vuotiaat ja sitä vanhemmat hevoset. Iän myötä hevosen vastustuskyky heikkenee, hampaat huononevat sekä aineenvaihdunta hidastuu. Heinä ja muut rehut saisi sisältää enää mahdollisimman vähän sokeria ja hieman enemmän proteiinia, noin 12-16 % kuiva-aineesta. Mikäli sokeria on ruuassa liikaa ja proteiinia liian vähän, pääsee hevonen lihomaan ja tiputtamaan lihaksiaan, mitkä yhdessä vaikuttavat merkittävästi hevosen yleiskuntoon.

Mikäli hevosen hampaat menevät kovin huonoon kuntoon, voi heinän pureskeleminen olla liian työlästä. Tällöin energiansaanti pelkällä heinällä ei ole riittävää ja hevosen ruokintaan tuleekin lisätä heinää korvaavaa helpommin syötävää rehua, kuten sinimailasta.

Perusruokinnan lisäksi vanhuuden tuomia vaivoja, kuten niveolngelmia tai jäykkyyttä voidaan helpottaa vaivoihin tarkoitetuilla lisärehuilla.


2

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Miniponi Vaurion valmennuksessa

Tiistaina oli jälleen Ville Vaurion kouluvalmennuksen vuoro. Olen käynyt vuoden alusta saakka valmennuksissa kuukausittain MiniWinniellä ja ollaan ehdottomasti hyödytty molemmat näistä valmennuksista. Villen valmennuksissa olen käynyt jo pidempään, aikoinaan aloitin Winnien kanssa ja jatkoin myöhemmin Harrilla.

Erityisen onnellinen olen ollut siitä, että Villellä on ollut aina jotain annettavaa minulle, oli ratsuni sitten millainen tahansa. Hirmu usein olen saanut eri valmentajilla jonkinmoista väheksyntää, kun ratsastan poneilla. Teetetään helppoja tehtäviä, ei keskitytä ihan hirmuisesti korjaamiseen vaan valmennuspari saa enemmän huomiota treenatessaan vaikkapa piruetteja tai vaihtoja tai hypätessään metrin ratoja. Villen valmennuksissa olen kuitenkin aina saanut laadukasta opetusta ja vaatimustaso on ollut juuri sopivan korkea suhteutettuna niin ratsastajaan kuin ratsuunkin.



Vaikka edellisestä valmennuksesta oli taas kulunut kuukausi, muisti Ville ponin haasteet edellisessä valmennuksessa. Koska ongelmat tulivat viimeksi esille vasemmassa kierroksessa, aloitettiinkin työskentely tällä kertaa oikeassa. Tämä strategia selkeästi toimi ja poni oli hurjasti parempi kuin edellisellä kerralla! Kuolaintuntuman vastustelu oli paljon vähäisempää ja Winnie tuntui pitkiä pätkiä kevyeltä ja aktiiviselta ratsastaa. Vasenpaan kierrokseen vaihdettaessa poni säilyi edelleen mukavana ratsastaa.

Aloiteltiin valmennusta tarkistelemalla ravissa hevosten aktiivisuutta ja ratsastajien istuntaa. Ympyrältä siirryttiin ratsastamaan uralle, jonne tehtiin käyntisiirtymiset pitkien sivujen keskelle. Siirtymisillä haettiin hevosten takajalkoja alle ja nopeutta reagointikykyyn. Ensimmäisillä kerroilla sain pyytää Winnietä eteen isoilla avuilla ja raipalla huomauttaen. Muutaman kierroksen ja toiston jälkeen riitti hieman pienemmät avut ja lopulta ajatus raviin siirtymisestä ja reipas maiskautus riitti saamaan tamman ryhdikkäästi raviin.



Siirtymisten jälkeen jäätiin pääty-ympyrälle työstämään laukkaa. Poni laukkasi melko kivasti eteen eikä jäkittänyt niskastaan kuin hetkellisesti. Winnien kanssa on toiminut hyvin eteenpäinratsastus, kun poni tulee raskaaksi edestä ja kieltäytyy liikkumasta rentona peräänannossa. Kun takajalat saadaan töihin, tulee lopulta etuosakin kevyeksi ja liike tulee paremmin koko selän läpi.

Ympyrällä ajateltiin hevosta keinulautana; kun paino on edessä, nousee takaosa ylös. Päinvastoin myös takaosan laskeutuessa syvemmälle hevosen alle, nousee etuosa ylämäkeen. Laukasta tehtiin siirtymisiä raviin ajatuksena säilyttää eteenpäinpyrkimys. Toistojen kautta poni säilytti muotonsa siirtymisissä paremmin ja jatkoi laukan jälkeen reipasta työskentelyravia. Ravista puolestaan tehtiin laukkatyöskentelyn jälkeen siirtymisiä käyntiin samalla ajatuksella.



Hengähdystauon jälkeen seuraava pähkinä purtavaksi oli pohkeenväistöt pituushalkaisijalta uralle. Poni on aina astunut hyvin jaloillaan ristiin, mutta väistöissä se on mielellään venynyt pitkäksi ja pois peräänannosta. Ollaan tehty paljon töitä väistöjen suhteen ja vähitellen poni on ryhtynyt kantamaan itseään paremmin väistöissäkin. Oikealta vasemmalle väistettäessä MiniWinnie teki päteviä pohkeenväistöjä tasaisessa tahdissa ja muodossa. Vasemmalta oikealle väistöt olikin haastavampia, mutta saatiin ihan kivoja pätkiä kuitenkin aikaiseksi. Oikealle väistöt tosin eivät tuntuneet aivan yhtä sujuvilta ja vaivattomilta, mutta kehitystä vaikkapa kuukauden takaiseen on kyllä selkeästi tapahtunut.


Loppupalaute oli tällä kertaa oikein positiivista. Poni oli paljon paremman oloinen kuin viimeksi, rennompi, letkeämpi ja yhteistyöhaluisempi. Se työskenteli paremmin takaosallaan, kevyempänä edestä. Reippautta ja herkkyyttä saisi olla vielä enemmän, vasenta kylkeä saisi notkistaa vielä.

Itse saisin keskittyä pitämään leukani ylhäällä, se kun tahtoo ponilla ratsastaessa valua jatkuvasti alas. Istunta saisi olla vielä eleettömämpää etenkin laukassa, mutta ponin satulan kanssa ei pysty ihmeitä tekemään. Koulupenkki olisi pop! Kunhan poni saadaan liikkumaan vielä paremmin omalla moottorilla ja pienemmistä avuista eteen, voi satulassa keskittyä istumaan vähäeleisemmin. Toki istuntaan ja vähäeleiseen ratsastukseen täytyy keskittyä jatkuvasti, myös silloin kun ratsastus on vaikeaa.


6

lauantai 14. toukokuuta 2016

Loving black and white

Maiju on kuvannut melkoisen ahkerasti minun ja Harrin puuhia ja innostunut myös käsittelemään kuviaan. Blogissa on tullut julkaistua pääasiassa "tavallisia" kuvia, koska niitäkin on ollut niin suuret määrät ja valinnan vaikeus on ollut valtavaa. Kun useammat kivat kuvat on jäänyt julkaisematta, heräsi halu jakaa näitä erikseen ihan omassa postauksessaan.

Itse en osaa lemppareita valita, mutta yleisesti jokin kiehtoo minua kovasti mustavalkoisissa ja yksityiskohtaisissa kuvissa. Löydättekö te omia lemppareita?










2

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Me vaan chillaillaan

Torstaina Winnien kisojen jälkeen Harri sai liikkua vähän rennommin. Muistuteltiin mieliin vähän temppuja ja puuhailtiin maastakäsin seuraamisjuttuja. Kun "velvollisuudet" oli hoidettu, ruuna sai kirmailla vähän ylimääräisiä energioita pois. Kovin kummoista rallia ei saatu tällä kertaa aikaiseksi, mutta innostui tuo sentään vähän reippaammin laukkailemaan.

Kuvat puhukoon tällä kertaa puolestaan, näistä jälleen iso kiitos Maijulle. :)















2

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat