Sunnuntai oli taas Julin liikutuspäivä. Olin vähän suunnitellut sänkkärille menoa ilman satulaa, mutta unohdin toiset housut kotiin enkä jaksanut alkaa viritellä huopaa ponin selkään, koska se ei olisi kuitenkaan pysynyt paikallaan. (Kuljen tallille siis autolla ja voin olla varma että kaulani katkaistaan jos vanhemmat löytää penkiltä kasan poninkarvoja, jotka on kulkeutunut ponin selästä housuihin ja housuista penkkiin..) Poni siis sai satulan selkäänsä ja suunnistettiin pellolle, kuten viimeviikollakin. Tällä kertaa otin raipan mukaan ja laitoin pallopäiset (ihanat vaaleanpunaiset <3) kannuksetkin jalkaan, kun viimeviikkoinen todisti ettei Juli vedä pellolla herneitä nenäänsä komentamisesta. Alkuperäinen tarkoitus oli myös tehdä videopostaus, mutta kameran muistikortti ei suostunut yhteistyöhön vaan väitti olevansa kovasti täynnä. Tilaa ei siis riittänyt pitkille videopätkille, vaan piti tyytyä kuviin. Ehkäpä ensi viikolla saan vihdoin videopostauksen aikaiseksi....!
Alkuun työskentelin käynnissä ja ravissa aivan kuten oltaisiin työskennelty maneesissa tai kentälläkin. Tein pysähdyksiä ja vaadin reippaita ja nopeita liikkeellelähtöjä. Juli oli ihan ihmeen mukava ratsastaa, vaikka hieman työläs ja tahmea kuten aina. Siirtymiset sujui kuitenkin mukavasti ja vauhtikin pysyi yllä myös volteilla. Peruutuksetkin sujui suoraan taaksepäin! On se ihme kun kouluradalla, jossa oli vielä kouluaidat tukena, oli pakko peruuttaa vaivalloisesti ja vinoon ;) Saa nähdä josko syksyllä parannettaisiin taas tulosta koulukisoissa kun nyt pääsen viikoittain ponilla treenaamaankin koulukiemuroita jos niin tahdon.. :) Tosin ihan ponin mielenvirkeyden vuoksi on pakko (no joo, "pakko ja pakko") tehdä myös muita juttuja, kuten maastoilla ja treenata agia, eikä vain vääntää koulua maneesissa. Poni kun viettää siellä aivan liikaa aikaa tunneilla.. Joskos Juli ei tänä vuonna kyllästyisikään tuntitouhuun ja alkaisi pukitella mieltään virkistääkseen. :)
Koulutuuppailun jälkeen otin laukkaa joitakin pätkiä. Juli selvästi tarvitsisi kaverin mukaansa pellolle, että se edes vähän innostuisi koko touhusta. Nyt meno oli perus laamailua ja vauhti pysyi yllä ilman käskemistä vain talliin päin laukatessa. Voi tosin olla että kaverin läsnäolo saisi Julin heräämään jostain autistisesta tilastaan vähän liikaakin, jolloin tuloksena on yleensä lentävä takapää. Noh, pitää ehkä kokeilla parin viikon päästä jos joku suostuisi tulemaan seuraksi.. :)
Ensi viikolla tehdään jotain ihan muita juttuja, treenataan varmaan agia tai muuten vain maastakäsinjuttuja. Jotain tempuntynkääkin voisi yrittää opettaa, tosin mitän kovin kummoista tuntiponille ei tietenkään voi opettaa. Kavion antamisesta, jalan heiluttamisesta, kumartamisesta, makuulle menosta tai pystyyn hyppäämisestä kun ei palkita esimerkiksi kesken alkeistunnin... :)
Kuvista kiitos (taas kerran!) Nennalle :)