Erityisesti oman ponin kohdalla olen halunnut vaikuttaa mahdollisimman paljon nelijalkaisen ystäväni elinolosuhteisiin. Ne kun vaikuttavat eläimen hyvinvointiin ja sen myötä elinvuosien määrään ja oman harrastamiseni laatuun - hyvinvoiva hevonen on lähtökohtaisesti mukava ratsu.
Olen pystynyt tarjoamaan Wilmalle jo rauhallisen ja pienen tallin, kohtuullisen suuren tarhan ja pitkät tarhausajat. Kesällä Wilma ja Winnie saivat hyvillä säillä olla ulkona vuorokauden ympäri ja syksystä kevääseen tarhausaika on noin 6:30 -20.00. Tarhakaveria Wilmalla ei ole, mutta sillä on naapuri kosketusetäisyydellä. Wilmalle on ollut jatkuvasti tarjolla virikkeitä ja monipuolista liikuntaa ja sen terveydestä on pidetty huolta eläinlääkäreiden ja kengittäjän palveluilla.
Merkittävin epäkohta Wilman arjessa on ollut ilta- ja aamuheinien pitkä väli. Hevoset saavat iltaheinät klo 20, jolloin Wilma on saanut noin 4 kiloa heinää slowfeeding heinäverkosta. Oletan, että tuo määrä on syöty 2-3 tunnissa Wilman uskomattoman syömistahdin tuntien. Jotta heinät riittäisivät Wilmalle koko yöksi, sen pitäisi saada heinää aivan hillitön määrä, mikä näkyisi pian ponin vatsanympäryksessä.
Hevonen syö yksilöstä ja heinän laadusta riippuen yhtä heinäkiloa noin 15-40 minuuttia, mutta aikaa voidaan pidentää hidastamalla syömistä esimerkiksi pienisilmäisellä heinäverkolla. Syömisen loputtua vatsalaukku tyhjenee 2-6 tunnissa. Hevosen ruuansulatuselimistö toimii jatkuvasti, sillä luonnossa hevonen syö jopa 16 tuntia päivässä. Vatsalaukkuun erittyy happoja jatkuvasti, mikä luo ongelman, kun heinää ei olekkaan jatkuvasti saatavilla - hapot pääsevät ärsyttämään vatsaa ja altistavat vatsahaavalle.
Voidaan olettaa, että Wilma lopettaa iltaheiniensä syömisen viimeistään klo 23. Riippuen siitä, kuinka nopeasti ponin vatsalaukku tyhjenee, vatsa ehtii ennen aamuheiniä olla tyhjillään 1-5 tuntia. Aamuheinät hevoset saavat tarhoihin noin 6.00-6.30 välillä. Päivällä heinää tarjoillaan kahdesti (usein kolmesti), jolloin ruokintakertojen väli on sopiva 4-5 tuntia - todennäköisesti vatsalaukku ei ehdi tyhjentyä ollenkaan ruokintakertojen välissä. Pitkä yö oli siis ongelma, johon piti keksiä ratkaisu.
Keväästä asti selvittelin heinäautomaattien hintoja ja totesin, että näillä palkoilla valmiin automaatin hankinta ei tulisi kuuloonkaan. Sen sijaan erilaisia Do It Yourself -malleja löytyi muutamia erilaisia, mutta ne kaikki vaativat sähköä, eikä yhteenkään malliin löytynyt selkeitä kuvallisia ohjeita "for dummies". Sosiaalialan koulutukseni ei varsinaisesti antanut minulle valmiuksia askarrella automaattia auton keskuslukon osista ilman selkeitä ohjeita.
Maijun, Winnien omistajan, kanssa kolauttelimme viisaita pieniä päitämme yhteen ja syntyi idea Feed-X ajastimella toimivasta automaatista. Tallinpitäjältä saatiin lupa automaattien rakentamiseen ja hienosti poni-isän muottiin sujahtanut isäni suostui rakennusavuksi.
Feed-X ajastin on ikään kuin munakello. Se toimii ilman sähköä, joten se on helppo käyttää ja asentaa ilman insinöörin tutkintoakin. Kelloon pyöräytetään aikaa haluttu määrä (ajastinta on saatavilla 6 ja 12 h versioita) ja ajan kuluessa loppuun automaatin lukitus vapautuu ja koukku, johon kiinnitys on asetettu, pääsee vapautumaan. Ajastin on tarkoitettu portin ajastamiseen, mutta se toimii vallan mainiosti myös automaatissa!
Tarvikkeet:
Feed-X ajastin 165 € (6 h ajastin 155€)
Ikean 42 litrainen Filur jäteastia 10€
Lipputangon narua tai muuta vastaavaa 6€
Kiinnikkeitä 2 kpl
Jousihakoja 2 kpl 4,40€
Mustekala 4€
Nippusiteitä 2,20€
Lisäksi puukko ja akkuporakone sekä mahdollisesti lisäruuveja tai vastaavia kannen kiinnittämiseen.
Meillä automaatit asennettiin seinään, mutta halutessaan samaa kiinnityssysteemiä voi käyttää myös katossa, mikäli automaatin haluaa vielä korkeammalle tai jos sen haluaa sijoittaa esimerkiksi karsinan etuosaan. Meillä kiinnitykseen vaadittiin vain yksi kiinnitysrengas seinään. Renkaan läpi kulkee naru, josta automaatin saa kiskottua ylös ja vastaavasti laskettua alas täyttöä varten. Laatikko on helppo täyttää, sillä sen saa irrotettua. Helpon kiinnityssysteemin avulla automaatit on myös helppo siirtää kesäksi tarhaan, mikäli ponit ulkoilevat taas vuorokauden ympäri.
12 tunnin ajastimen ansioista automaatit voi täyttää ja ajastaa jo hyvissä ajoin päivällä. Nyt ponit saavat parin kilon iltaheinät verkosta klo 20 ja noin 1,5 kiloa yöpalaa noin yhdeltä yöllä. Näin Wilman vatsa ei ehdi olla tyhjillään kovin montaa tuntia - jos ollenkaan.
Wilma, Winnie ja muut tallin asukkaat ottivat automaatit hyvin vastaan. Ensimmäisen yön laatikot saivat roikkua karsinoissa tyhjinä, jotta asukkaat saivat rauhassa tottua niiden läsnäoloon. Automaattien käyttöönoton jälkeen naapureidenkin karsinatkin ovat olleet siisteijä, joten ylimääräistä liikehdintää aukeavat laatikot eivät ole aiheuttaneet. Laatikot ovat toimineet moitteetta, kunhan ne on täytetty riittävän väljästi - kolme kiloa laatikkoon tunkemalla saa heinät varmasti jäämään jumiin. Kuivaa säilöheinää saa mahtumaan mukavasti noin puolitoista kiloa, kuivaa heinää ehkä kilon.
Suhteellisen matala korkeus on huomioitu laatikoiden asettelussa; kansi aukeaa karsinan sisälle päin, jotta se ei kolahda kaltereihin ja mekaniikka taas on laatikon kaltereiden puoleisella sivulla, jotta hevoset eivät pääse koskemaan itse automaattiin. Winnie on antanut laatikkonsa olla hyvin rauhassa, Wilma sen sijaan on yrittänyt murtautua yöpalakoneeseensa siinä onnistumatta. Kahden viikon testijakson aikana Wilma on kerran napannut kannen irti ilmeisesti sen jo auettua, mutta sen sai napsautettua takaisin paikoilleen. Tarvittaessa kannen voi laittaa laatikkoon kiinni saranoilla tai vaihtaa kestävämpään materiaaliin, jolloin siitä tulee kovakouraisemmankin ponin kestävä tai vaihtoehtoisesti tallin korkeuden riittäessä automaatin voi asentaa hevosen ulottumattomiin.
Näillä ohjeilla saa varmasti jokainen halukas askarreltua toimivan yhden annoksen heinäautomaatin - ei muuta kuin hommiin!
1
Olen pystynyt tarjoamaan Wilmalle jo rauhallisen ja pienen tallin, kohtuullisen suuren tarhan ja pitkät tarhausajat. Kesällä Wilma ja Winnie saivat hyvillä säillä olla ulkona vuorokauden ympäri ja syksystä kevääseen tarhausaika on noin 6:30 -20.00. Tarhakaveria Wilmalla ei ole, mutta sillä on naapuri kosketusetäisyydellä. Wilmalle on ollut jatkuvasti tarjolla virikkeitä ja monipuolista liikuntaa ja sen terveydestä on pidetty huolta eläinlääkäreiden ja kengittäjän palveluilla.
Merkittävin epäkohta Wilman arjessa on ollut ilta- ja aamuheinien pitkä väli. Hevoset saavat iltaheinät klo 20, jolloin Wilma on saanut noin 4 kiloa heinää slowfeeding heinäverkosta. Oletan, että tuo määrä on syöty 2-3 tunnissa Wilman uskomattoman syömistahdin tuntien. Jotta heinät riittäisivät Wilmalle koko yöksi, sen pitäisi saada heinää aivan hillitön määrä, mikä näkyisi pian ponin vatsanympäryksessä.
Hevonen syö yksilöstä ja heinän laadusta riippuen yhtä heinäkiloa noin 15-40 minuuttia, mutta aikaa voidaan pidentää hidastamalla syömistä esimerkiksi pienisilmäisellä heinäverkolla. Syömisen loputtua vatsalaukku tyhjenee 2-6 tunnissa. Hevosen ruuansulatuselimistö toimii jatkuvasti, sillä luonnossa hevonen syö jopa 16 tuntia päivässä. Vatsalaukkuun erittyy happoja jatkuvasti, mikä luo ongelman, kun heinää ei olekkaan jatkuvasti saatavilla - hapot pääsevät ärsyttämään vatsaa ja altistavat vatsahaavalle.
Voidaan olettaa, että Wilma lopettaa iltaheiniensä syömisen viimeistään klo 23. Riippuen siitä, kuinka nopeasti ponin vatsalaukku tyhjenee, vatsa ehtii ennen aamuheiniä olla tyhjillään 1-5 tuntia. Aamuheinät hevoset saavat tarhoihin noin 6.00-6.30 välillä. Päivällä heinää tarjoillaan kahdesti (usein kolmesti), jolloin ruokintakertojen väli on sopiva 4-5 tuntia - todennäköisesti vatsalaukku ei ehdi tyhjentyä ollenkaan ruokintakertojen välissä. Pitkä yö oli siis ongelma, johon piti keksiä ratkaisu.
Keväästä asti selvittelin heinäautomaattien hintoja ja totesin, että näillä palkoilla valmiin automaatin hankinta ei tulisi kuuloonkaan. Sen sijaan erilaisia Do It Yourself -malleja löytyi muutamia erilaisia, mutta ne kaikki vaativat sähköä, eikä yhteenkään malliin löytynyt selkeitä kuvallisia ohjeita "for dummies". Sosiaalialan koulutukseni ei varsinaisesti antanut minulle valmiuksia askarrella automaattia auton keskuslukon osista ilman selkeitä ohjeita.
Maijun, Winnien omistajan, kanssa kolauttelimme viisaita pieniä päitämme yhteen ja syntyi idea Feed-X ajastimella toimivasta automaatista. Tallinpitäjältä saatiin lupa automaattien rakentamiseen ja hienosti poni-isän muottiin sujahtanut isäni suostui rakennusavuksi.
Feed-X ajastin on ikään kuin munakello. Se toimii ilman sähköä, joten se on helppo käyttää ja asentaa ilman insinöörin tutkintoakin. Kelloon pyöräytetään aikaa haluttu määrä (ajastinta on saatavilla 6 ja 12 h versioita) ja ajan kuluessa loppuun automaatin lukitus vapautuu ja koukku, johon kiinnitys on asetettu, pääsee vapautumaan. Ajastin on tarkoitettu portin ajastamiseen, mutta se toimii vallan mainiosti myös automaatissa!
Tarvikkeet:
Feed-X ajastin 165 € (6 h ajastin 155€)
Ikean 42 litrainen Filur jäteastia 10€
Lipputangon narua tai muuta vastaavaa 6€
Kiinnikkeitä 2 kpl
Jousihakoja 2 kpl 4,40€
Mustekala 4€
Nippusiteitä 2,20€
Lisäksi puukko ja akkuporakone sekä mahdollisesti lisäruuveja tai vastaavia kannen kiinnittämiseen.
- Kiinnitä ensin laatikon kansi itse laatikkoon. Meillä kiinnitys tehtiin popniiteillä, mutta saman asian ajaa varmasti myös lyhyet ruuvit tai mahdollisesti myös liima.
- Veistä laatikon sisältä reunat pois, jottei heinä jää reunoihin jumiin.
- Kiinnitä laatikon pohjaan kiinnitysrengas. Meillä vahvikkeena laatikon sisäpuolella on toinen samanlainen kiinnityslaatta, mutta asian ajaa myös esimerkiksi vanerilevyn pala.
- Mittaa kannen keskikohta ja merkitse paikka automaatille. Automaatin mukana tulee metallinen kiinnityslevy, joka porataan kiinni laatikon kylkeen. Kiristä automaatti kiinni nippusiteillä.
- Poraa laatikon kanteen reikä, vedä kuminauha läpi reijästä ja solmi/ silmukoi päät.
Meillä automaatit asennettiin seinään, mutta halutessaan samaa kiinnityssysteemiä voi käyttää myös katossa, mikäli automaatin haluaa vielä korkeammalle tai jos sen haluaa sijoittaa esimerkiksi karsinan etuosaan. Meillä kiinnitykseen vaadittiin vain yksi kiinnitysrengas seinään. Renkaan läpi kulkee naru, josta automaatin saa kiskottua ylös ja vastaavasti laskettua alas täyttöä varten. Laatikko on helppo täyttää, sillä sen saa irrotettua. Helpon kiinnityssysteemin avulla automaatit on myös helppo siirtää kesäksi tarhaan, mikäli ponit ulkoilevat taas vuorokauden ympäri.
Wilma, Winnie ja muut tallin asukkaat ottivat automaatit hyvin vastaan. Ensimmäisen yön laatikot saivat roikkua karsinoissa tyhjinä, jotta asukkaat saivat rauhassa tottua niiden läsnäoloon. Automaattien käyttöönoton jälkeen naapureidenkin karsinatkin ovat olleet siisteijä, joten ylimääräistä liikehdintää aukeavat laatikot eivät ole aiheuttaneet. Laatikot ovat toimineet moitteetta, kunhan ne on täytetty riittävän väljästi - kolme kiloa laatikkoon tunkemalla saa heinät varmasti jäämään jumiin. Kuivaa säilöheinää saa mahtumaan mukavasti noin puolitoista kiloa, kuivaa heinää ehkä kilon.
Suhteellisen matala korkeus on huomioitu laatikoiden asettelussa; kansi aukeaa karsinan sisälle päin, jotta se ei kolahda kaltereihin ja mekaniikka taas on laatikon kaltereiden puoleisella sivulla, jotta hevoset eivät pääse koskemaan itse automaattiin. Winnie on antanut laatikkonsa olla hyvin rauhassa, Wilma sen sijaan on yrittänyt murtautua yöpalakoneeseensa siinä onnistumatta. Kahden viikon testijakson aikana Wilma on kerran napannut kannen irti ilmeisesti sen jo auettua, mutta sen sai napsautettua takaisin paikoilleen. Tarvittaessa kannen voi laittaa laatikkoon kiinni saranoilla tai vaihtaa kestävämpään materiaaliin, jolloin siitä tulee kovakouraisemmankin ponin kestävä tai vaihtoehtoisesti tallin korkeuden riittäessä automaatin voi asentaa hevosen ulottumattomiin.
Näillä ohjeilla saa varmasti jokainen halukas askarreltua toimivan yhden annoksen heinäautomaatin - ei muuta kuin hommiin!