sunnuntai 22. joulukuuta 2019

DIY heinäautomaatti ilman sähköä

Erityisesti oman ponin kohdalla olen halunnut vaikuttaa mahdollisimman paljon nelijalkaisen ystäväni elinolosuhteisiin. Ne kun vaikuttavat eläimen hyvinvointiin ja sen myötä elinvuosien määrään ja oman harrastamiseni laatuun - hyvinvoiva hevonen on lähtökohtaisesti mukava ratsu.

Olen pystynyt tarjoamaan Wilmalle jo rauhallisen ja pienen tallin, kohtuullisen suuren tarhan ja pitkät tarhausajat. Kesällä Wilma ja Winnie saivat hyvillä säillä olla ulkona vuorokauden ympäri ja syksystä kevääseen tarhausaika on noin 6:30 -20.00. Tarhakaveria Wilmalla ei ole, mutta sillä on naapuri kosketusetäisyydellä. Wilmalle on ollut jatkuvasti tarjolla virikkeitä ja monipuolista liikuntaa ja sen terveydestä on pidetty huolta eläinlääkäreiden ja kengittäjän palveluilla.


Merkittävin epäkohta Wilman arjessa on ollut ilta- ja aamuheinien pitkä väli. Hevoset saavat iltaheinät klo 20, jolloin Wilma on saanut noin 4 kiloa heinää slowfeeding heinäverkosta. Oletan, että tuo määrä on syöty 2-3 tunnissa Wilman uskomattoman syömistahdin tuntien. Jotta heinät riittäisivät Wilmalle koko yöksi, sen pitäisi saada heinää aivan hillitön määrä, mikä näkyisi pian ponin vatsanympäryksessä.

Hevonen syö yksilöstä ja heinän laadusta riippuen yhtä heinäkiloa noin 15-40 minuuttia, mutta aikaa voidaan pidentää hidastamalla syömistä esimerkiksi pienisilmäisellä heinäverkolla. Syömisen loputtua vatsalaukku tyhjenee 2-6 tunnissa. Hevosen ruuansulatuselimistö toimii jatkuvasti, sillä luonnossa hevonen syö jopa 16 tuntia päivässä. Vatsalaukkuun erittyy happoja jatkuvasti, mikä luo ongelman, kun heinää ei olekkaan jatkuvasti saatavilla - hapot pääsevät ärsyttämään vatsaa ja altistavat vatsahaavalle.


Voidaan olettaa, että Wilma lopettaa iltaheiniensä syömisen viimeistään klo 23. Riippuen siitä, kuinka nopeasti ponin vatsalaukku tyhjenee, vatsa ehtii ennen aamuheiniä olla tyhjillään 1-5 tuntia. Aamuheinät hevoset saavat tarhoihin noin 6.00-6.30 välillä. Päivällä heinää tarjoillaan kahdesti (usein kolmesti), jolloin ruokintakertojen väli on sopiva 4-5 tuntia - todennäköisesti vatsalaukku ei ehdi tyhjentyä ollenkaan ruokintakertojen välissä. Pitkä yö oli siis ongelma, johon piti keksiä ratkaisu.


Keväästä asti selvittelin heinäautomaattien hintoja ja totesin, että näillä palkoilla valmiin automaatin hankinta ei tulisi kuuloonkaan. Sen sijaan erilaisia Do It Yourself -malleja löytyi muutamia erilaisia, mutta ne kaikki vaativat sähköä, eikä yhteenkään malliin löytynyt selkeitä kuvallisia ohjeita "for dummies". Sosiaalialan koulutukseni ei varsinaisesti antanut minulle valmiuksia askarrella automaattia auton keskuslukon osista ilman selkeitä ohjeita.

Maijun, Winnien omistajan, kanssa kolauttelimme viisaita pieniä päitämme yhteen ja syntyi idea Feed-X ajastimella toimivasta automaatista. Tallinpitäjältä saatiin lupa automaattien rakentamiseen ja hienosti poni-isän muottiin sujahtanut isäni suostui rakennusavuksi.


Feed-X ajastin on ikään kuin munakello. Se toimii ilman sähköä, joten se on helppo käyttää ja asentaa ilman insinöörin tutkintoakin. Kelloon pyöräytetään aikaa  haluttu määrä (ajastinta on saatavilla 6 ja 12 h versioita) ja ajan kuluessa loppuun automaatin lukitus vapautuu ja koukku, johon kiinnitys on asetettu, pääsee vapautumaan. Ajastin on tarkoitettu portin ajastamiseen, mutta se toimii vallan mainiosti myös automaatissa!

Tarvikkeet:

Feed-X ajastin 165 € (6 h ajastin 155€)
Ikean 42 litrainen Filur jäteastia 10€
Lipputangon narua tai muuta vastaavaa 6€
Kiinnikkeitä 2 kpl
Jousihakoja 2 kpl 4,40€
Mustekala 4€
Nippusiteitä 2,20€

Lisäksi puukko ja akkuporakone sekä mahdollisesti lisäruuveja tai vastaavia kannen kiinnittämiseen.


  • Kiinnitä ensin laatikon kansi itse laatikkoon. Meillä kiinnitys tehtiin popniiteillä, mutta saman asian ajaa varmasti myös lyhyet ruuvit tai mahdollisesti myös liima. 
  • Veistä laatikon sisältä reunat pois, jottei heinä jää reunoihin jumiin.
  • Kiinnitä laatikon pohjaan kiinnitysrengas. Meillä vahvikkeena laatikon sisäpuolella on toinen samanlainen kiinnityslaatta, mutta asian ajaa myös esimerkiksi vanerilevyn pala.


  • Mittaa kannen keskikohta ja merkitse paikka automaatille. Automaatin mukana tulee metallinen kiinnityslevy, joka porataan kiinni laatikon kylkeen. Kiristä automaatti kiinni nippusiteillä.
  • Poraa laatikon kanteen reikä, vedä kuminauha läpi reijästä ja solmi/ silmukoi päät.


Meillä automaatit asennettiin seinään, mutta halutessaan samaa kiinnityssysteemiä voi käyttää myös katossa, mikäli automaatin haluaa vielä korkeammalle tai jos sen haluaa sijoittaa esimerkiksi karsinan etuosaan. Meillä kiinnitykseen vaadittiin vain yksi kiinnitysrengas seinään. Renkaan läpi kulkee naru, josta automaatin saa kiskottua ylös ja vastaavasti laskettua alas täyttöä varten. Laatikko on helppo täyttää, sillä sen saa irrotettua. Helpon kiinnityssysteemin avulla automaatit on myös helppo siirtää kesäksi tarhaan, mikäli ponit ulkoilevat taas vuorokauden ympäri.


12 tunnin ajastimen ansioista automaatit voi täyttää ja ajastaa jo hyvissä ajoin päivällä. Nyt ponit saavat parin kilon iltaheinät verkosta klo 20 ja noin 1,5 kiloa yöpalaa noin yhdeltä yöllä. Näin Wilman vatsa ei ehdi olla tyhjillään kovin montaa tuntia - jos ollenkaan.

Wilma, Winnie ja muut tallin asukkaat ottivat automaatit hyvin vastaan. Ensimmäisen yön laatikot saivat roikkua karsinoissa tyhjinä, jotta asukkaat saivat rauhassa tottua niiden läsnäoloon. Automaattien käyttöönoton jälkeen naapureidenkin karsinatkin ovat olleet siisteijä, joten ylimääräistä liikehdintää aukeavat laatikot eivät ole aiheuttaneet. Laatikot ovat toimineet moitteetta, kunhan ne on täytetty riittävän väljästi - kolme kiloa laatikkoon tunkemalla saa heinät varmasti jäämään jumiin. Kuivaa säilöheinää saa mahtumaan mukavasti noin puolitoista kiloa, kuivaa heinää ehkä kilon.


Suhteellisen matala korkeus on huomioitu laatikoiden asettelussa; kansi aukeaa karsinan sisälle päin, jotta se ei kolahda kaltereihin ja mekaniikka taas on laatikon kaltereiden puoleisella sivulla, jotta hevoset eivät pääse koskemaan itse automaattiin. Winnie on antanut laatikkonsa olla hyvin rauhassa, Wilma sen sijaan on yrittänyt murtautua yöpalakoneeseensa siinä onnistumatta. Kahden viikon testijakson aikana Wilma on kerran napannut kannen irti ilmeisesti sen jo auettua, mutta sen sai napsautettua takaisin paikoilleen. Tarvittaessa kannen voi laittaa laatikkoon kiinni saranoilla tai vaihtaa kestävämpään materiaaliin, jolloin siitä tulee kovakouraisemmankin ponin kestävä tai vaihtoehtoisesti tallin korkeuden riittäessä automaatin voi asentaa hevosen ulottumattomiin.

Näillä ohjeilla saa varmasti jokainen halukas askarreltua toimivan yhden annoksen heinäautomaatin - ei muuta kuin hommiin!

1

lauantai 7. joulukuuta 2019

Kausi paketissa

Vuosi sitten tuleva kilpailukausi 2019 ei näyttänyt kummoiselta; Winnie ja Veikka olivat kumpainenkin muuttaneet maneesittomille talleille, joiden välittömässä läheisyydessä ei ollut enää talleja, jotka järjestäisivät aktiivisesti kilpailuja. Molemmat poneista olivat heikosti lastautuvia, joten trailerilla tuskin lähdettäisiin kilpailemaan. 


Hupsista keikkaa, maaliskuussa päädyin hankkimaan yllättäen oman ponin, jonka myötä kilpailukauden suunnitelmat muuttuivat vielä entisestään. Winnien kanssa en ajatellutkaan kilpailevani enää, mutta Veikalla ajattelin käydä ainakin niissä muutamissa naapuritallin kisoissa suorittamassa joitain 80/90 cm ja heB-heA ratoja. Wilman myötä sainkin aloittaa kilpailemisen taas pohjalta - itseasiassa helpommista luokista, kuin olin ikinä itse kilpaillut!

Wilman elämän ensimmäisissä kilpailuissa hyppäsimme puomi- ja ristikkoluokat, kun poni oli ollut minulla muutaman kuukauden. Kesällä jatkettiin ristikkoluokasta edeten 40 ja 50 cm korkeuksiin ja debytoiden kouluaitojen sisällä helppo C ja helppo B luokissa. Syksyllä päästiin kunnolla vauhtiin ja kerättiin muutamassa viikossa kuusi starttia ja neljä ruusuketta!



Lokakuun lopussa kävimme Ratulla Littoisten Ratsastajien 1-tason estekilpailuissa hyppäämässä 50 ja 60 cm. Näihin kisoihin haluttiin lähteä erityisesti siksi, että kyseessä oli hallikisat ryhmäverryttelyllä. Wilma saisi siis verryttelyn aikana tutustua jo rauhassa ympäristöön ja rataan, jolloin se olisi todennäköisesti radalla huomattavasti rennompi. Verryttelyssä Wilma saisi katsella ja haistella esteet läpi omassa tahdissaan, enkä joutuisi paineistamaan sitä suoraan laukassa jännittäville esteille.

Pieni kisaponi saikin omistajansa lähes halkeamaan ylpeydestä! Wilma käyttäytyi esimerkillisesti, vaikka verryttelyssä suhahteli ohi poneja joka suunnasta. Radalla Wilma epäröi vain yhdellä esteellä, mutta hyppäsi senkin pienellä kannustamisella. Puhtaasta radasta poni palkittiin punavalkoisella ruusukkeella.




Seuraavalle, 60 cm radalle lähdettiin kevyen verryttelyn ja vain muutaman verryttelyhypyn saattelemina. Muutamaan esteeseen oli lisätty täytteiksi lankut, jotka Wilma hyppäsi yllättäen yhtään kyttäilemättä! Rata oli sujuva ja virhepisteetön, mutta aikamme ei ihan riittänyt sijoille. Tosin emmepä me parhaaseen aikaan pyrkineetkään, vaan sujuvaan ja ponille reiluun rataan.



Seuraavana viikonloppuna suuntasimmekin Ruskolle oman seuran estekisoihin. Paikka oli meille tuttu, sillä kävimme kesällä hyppäämässä samassa paikassa Wilman ensimmäiset "ulkopuoliset" kisat, joihin kuljimme trailerilla.

Wilman esimerkillinen kisakäytös muutamissa aikaisemmissa kisoissa sai minut rohkaistumaan ja ilmoittautumaan jo 60 ja 70 cm luokkiin. Pikkuluokista selviäisimme varmasti, vaikka poni kulkisi radan pukkilaukassa, mutta 70 cm tuntui jo siltä, että ponin pitäisi olla jossain määrin ratsastettavissa.


Taas kerran Wilma yllätti rautaisilla hermoillaan ja käyttäytyi siivosti niin verryttelyssä kuin radoillakin. Ensimmäinen rata suoritettiin rennosti lähestyen muutamaa estettä ravissa. Ympäristö oli Wilmalle taas oikein suotuisa; maneesissa ei ollut liiaksi katseltavaa ja esteet olivat tavallisia puomiesteitä ilman pelottavia johteita tai estetäytteitä. Ratakin oli pitkine lähestymisineen oikein hevosystävällinen ja jätti aikaa korjata virheitä esteiden välissä.

Toisella radalla Wilma sai jo edetä hieman reippaammin ja tuntui, että poni oikein syttyi! Se vastasi apuihin hyvin ja tuntui vain odottavan, että ohjaan sen seuraavalle esteelle. Wilma lähestyi esteitä varmasti ja epäröimättä, mutta innostumatta kuitenkaan kuskaamaan. Molemmat radat Wilma suoritti puhtaasti ja vieläpä parhaassa ajassa! Arvosteluna oli kuitenkin A.1.0., joten poi sai kotiin viemisiksi punavalkoiset ruusukkeet.



Ehkä loppukauden odotetuimmat kisat minulle olivat Turun Ratsastajien koulukisat. Ensimmäisissä koulukisoissamme Raisiossa Wilma jännitti kouluaitoja ja ympäristöä kovasti, minkä vuoksi se oli jännittynyt ratojen läpi. Siitä huolimatta saimme molemmista radoista yli 60%, joten odotukseni uusintakierrokselle olivat korkealla!

Artukaisissa ratsastin samat radat kuin edellisissäkin kisoissa; E.B. Specialin ja K.N. Specialin. Kisapaikka oli Wilmalle taas suotuisa, sillä verryttely oli ryhmissä sisällä maneesissa. Wilma sai siis kyttäillä rauhassa peilit ja puhista niin tuomarille kuin katsomollekkin. Verryttelyssä poni tuntui hetkittäin oikein super hyvältä!



Ensimmäiselle radalle lähdettiin monin verroin rennommissa merkeissä kuin Raision kisoissa. Aloitus oli kuitenkin haastava; Wilma joutui ihan ypöyksin lähestymään kauhistuttavaa tuomarin pöytää, joka tuntui jokaisella lähestyvällä askeleella muuttuvan yhä uhkaavammaksi. Lopputuloksena oli humalaiselta vaikuttava poni, jonka kaikki neljä jalkaa oli aivan mahdotonta pitää suoralla linjalla kohti tuomaria. Sama toistui linjalla lopputervehdykseen, jossa viimeiset metrit oli vielä määrä taittaa käynnissä. Sekunnit tuntuivat vuosilta, kun poni ehti jokaisella askeleella miettiä, mitä kaikkea pahaa tuomarin pöydän takana voikaan vaania.



Juopuneesta vaikutelmasta huolimatta Wilma teki hyviä pätkiä ja keräsi kehuja tuomarilta. Lopputulos oli reilut 64,5 %, jolla sijoituimme neljänsiksi! Ei huono tulos vasta kolmannelta kouluradalta!


Helppo B radalla katsomopääty oli edelleen jännittävä ja Wilma koki parhaaksi mulkoilla tuomaria epäluuloisesti ja oikaista kulmat huolellisesti. Muutoin saatiin taas onnistuneita hetkiä, joista tuomari palkitsi varsin hyvillä numeroilla. Tällä suorituksella saatiin hieman vajaa 61%, johon olin oikein tyytyväinen - eihän meidän pitänyt tällä kaudella alunperin edes kilpailla helppoa C:tä vaativammissa luokissa!

Kunhan saadaan vielä lisää ratoja alle ja niiden myötä rentoutta, noustaan prosenteissa varmasti selkeästi ylöspäin. Olen kovin toiveikas tulevan kilpailukauden suhteen!




0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat