keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Montako tikkiä laitetaan?

Koko joululoman piti kulua rattoisasti ratsastaen monta hevosta päivässä, valokuvaten, ulkoillen ja lasketellen. Blogiin piti saada hurjan paljon kivaa kuvamateriaalia ja mukavaa luettavaa. Ihan ei mennyt kuten suunnittelin, vaan koko touhu loppui lyhyeen ennen kuin loma ehti kunnolla alkaakkaan.

Jouluviikolla kaverini hevonen Lo oli taas hoidettavanani ja liikuttelinkin sitä ahkerasti maneesin puolella. Sunnuntaiksi sattui ihanan aurinkoinen pakkaskeli, joten suunnattiin porukalla tallikavereiden kanssa maastoon. Ihan ei ollut taas kaikki planeetat ja tähdet kohdillaan, kun hieman hypähdeltiin ojien yli ja keskusteltiin muutamaan otteeseen, kuka hevosista nyt suostuisi ensimmäisenä kulkemaan mistäkin paikasta läpi. Kunnialla selvittiin kuitenkin reissusta, kunnes ehdittiin melkein tallin pihaan saakka. Ajauduin liian lähelle etummaista hevosta oman ratsuni kanssa, kun edessämme kulkenut hevonen pysähtyi ja päätti huitaista takajalallaan. Minun ratsullenihan tuo potku oli tarkoitettu, mutta hokkikenkä osuikin minua sääreen.


Hippasen kirpaisi, mutta kuvittelin selviäväni mustelmalla. Ehdin jo saada Lo:lta varusteetkin pois ennen kuin huomasin vuotavani verta. Sääressä oli minun mittapuullani järkyttävän kokoinen kraateri, jota lähdettiinkin paikkaamaan päivystykseen saman tien. Viisi tikkiä, buranaa, antibiootteja ja lepoa. Eipä sitten tarvinnutkaan kovin paljoa ratsastaa tällä lomalla.

Onneksi vältyttiin kuitenkin suuremmalta vahingolta. Hevosen selkäänkin pääsen varmasti viikon kuluessa. :) Kunhan selkään vain uskaltaa kiivetä, on luvassa taas uuden projektituttavuuden ratsastelua; lupasin auttaa ihanan pikkuruisen ponin kunnon kohotuksessa ja liikutuksessa sen verran kuin ehdin, joten blogiin on luvassa taas ihanan suloista ja pörröistä ponimateriaalia! Saa nähdä, jos tämän kanssa joskus eksyttäisiin jonnekkin kilpakentillekin!



3

perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulukalenteri #24

Menipä sitten vaikeimman kautta tämä viimeinen joulukalenteriluukku - kaksi päivää taistelua ja tappelua, jotta sain videon vihdoinkin ladattua youtubeen saakka. Suurimmat pahoittelut siis luukun törkeästä viivästymisestä! Tällaista tämä välillä on tekniikan kanssa..

10

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri #22

Varusteurheilu on ihanaa! Siinä vaiheessa, kun mikään muu ratsastuksen laji ei meinaa onnistua, voi aina olla hyvä varusteurheilussa. Tänävuonna olen mielestäni viettänyt onneksi enemmän aikaa kouluratsastuksen kuin varusteurheilun parissa, vaikka en varusteidenkaan osalta ole aivan surkeasti suoriutunut.

Joulusiivousta tehdessä oli helppo kerätä kaikki ratsastusvarusteet kasaan ja kauhistella niiden määrää. Tässäpä siis listattuna suurin osa ratsastusvarusteistani, joita pääasiassa käytän.

Ratsastushousut
1. B//Vertigon puolipaikkaiset, liukaspintaiset housut. Ainoat puolipaikkaiset housuni!
2. Ruskeat Pikeurin kokopaikkahousut, monen monta vuotta vanhat, mutta edelleen hurjan hyvässä kunnossa! Nämä istuu jalkaani täydellisesti, ovat kuin toinen iho.
3. Horse Confort grippihousut kokopaikoilla. Ensimmäiset grippipaikkaiset housuni, joihin olen ihastunut aivan korviani myöten. 
4. Hööksin kokopaikkaiset punaiset housut. Nämä on useamman vuoden vanhat jo, eikä näissä ole pysynyt väri yhtä hyvin kuin Hööksin uudemmissa housuissa. 
5.Pikeurin kokopaikkahousut mustana, samanlaiset kuin ruskeat ja kovassa käytössä.
6. Horzen kokopaikkaiset kisahousut. Kivaa materiaalia ja hyvin istuvat, mutta en voi sietää tarralahkeita.
7. Hööksin JH Collection lilat kokopaikkahousut. Nämä oli heräteostos kevään alekorista, mutta hetkeäkään en ole katunut!
8. Topparatsastushousut, olisikohan eurohunterit. Super lämpimät ja mokkapaikat pitää varmasti satulassa kiinni!
Kuvasta jäi vielä uupumaan tummansiniset JH collectionin kokopaikkaiset pöksyt, jotka oli ilmeisesti pesussa tämän inventaarion aikaan.

T-paidat

Ratsastusmerkkien t-paitoja ei ole tullut hankittua montaakaan, vaan yleensä ratsastan milloin missäkin paidoissa. Nämä kaikki kolme on olleet kuitenkin kovassa käytössä kesäisin.

Hupparit

Hupparit ovat sellaisia vaatekappaleita, joita putkahtelee aina vain jostain lisää, mutta silti niitä ei tunnu ikinä olevan tarpeeksi, saatikka sitten liikaa.

1. Pinkki Kingslandin huppari
2. Equipage vaaleanpunainen fleece
3. Kingsland isohko unisex mallinen huppari
4. Lila JH Collectionin pehmeäpintainen huppari
5. harmaa Kingslandin huppari, ehkäpä kaikista eniten käytössä
6. Kingsland kapeamman mallinen verkkatakki
7. Pinkki JH Collectionin huppair
8. Spooksin syksyn malliston beige huppari

Kuvasta jäi uupumaan vielä Kingslandin sininen perushuppari ja pörröhuppari sekä Jacsonin pinkki pörröhuppari. Pesussa nämäkin...


Kisapaidat

Kisavarusteiden kanssa olen onnistunut hillitsemään itseäni, enkä omista kuin yhdet kisahousut, kahdet valkoiset hanskat, takin sekä kaksi kisapaitaa. 

1. Kingslandin vaaleanpunainen kisapaita
2. Kingslandin tumma hopeanharmaa kisapaita

Takit

1. CRW sininen kisatakki
2. Mountain Horse kevyttoppatkki
3. Hööks CRW softshell
4. Kingsland softshell
5. Kingsland toppatakki

Kypärät


1. Eurolite 
2. GPA Speedair
5

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenteri #21

Minä olen piirtänyt aivan pienestä saakka. Kun nyt kynä alkoi vähääkään pysyä kädessä, piirtelin pääjalkaisia kuten kaikki kaksivuotiaat ja myöhemmin kissoja ja koiria kuten kaikki alle kouluikäiset tytöt. Kuvataidekoulussa taisin piirtää jo ensimmäiset hevosetkin, mutta lopulta dinosaurukset veivät voiton. Lähes koko ala-asteen ajan, varmaan kolmannesta kuudenteen luokkaan piirsin villisti dinosauruksia. Dinosaurukset olivat parasta mitä tiesin! Kun vihdoin ymmärsin, etten ikinä voisi saada omaa dinosaurusta, aloin kiinnostua hevosista. Ne nyt sattuivat olemaan niitä suurimpia eläimiä, joiden kanssa voisin oikeasti päästä kosketuksiin. 

11 tai 12 vuotiaan Essin hevostaidetta. Mallia otettu jostakin julisteesta tai muusta kuvasta.

Ala-asteen lopulla hevosinnostuksen myötä aloin piirtää hevosia. Olin Pollux-hevoskerhon jäsen ja ihastelin lehdessä julkaistuja toisten lasten piirtämiä kuvia. Yhdessä kerhopaketissa tuli mukana vihkonen, jossa opastettiin hevosten piirtämisessä; anatomian kohdilleen saamista ja varjostusten alkeita. Juuri tuota pakettia en edes saanut vanhemmiltani lupaa tilata, mutta onnekseni sain myöhemmin kopioida tuon piirustusvihkosen koulukaveriltani. Tuosta kopionivaskasta tuli hevospiirustuksen raamattuni.

Oikea rakennekukkanen vuodelta 2005, eli olin 13-14 vuotias. Hevoset alkoivat liikkua piirustuksissa pelkän seisoskelun sijaan, mutta piirsin ne turvallisesti aina sivuttain. Tämänkaltaisia hevosia piirsin paljon ilman mallia.



Ensimmäinen Pollux-vihkosen mukaan tehty harjoituspiirustus. Ensimmäistä kertaa anatomia vähäsenkään kohdillaan ja lyijykynällä käytetty eri sävyjä varjostuksessa.

Nykyään ehdin piirtää harmittavan vähän; viime vuosina olen piirtänyt lähinnä tilaustöitä sukulaisille ja lähituttaville. Haaveissa olisi saada otettua itseään niskasta kiinni ja järjestettyä aikaa ihan omien piirustusten piirtämiselle. Vaikka viimeaikoina aikaa piirtämiselle ei ole löytynytkään, on silti mukava palata selaamaan vanhoja piirustuksia ja nähdä se kehitys, jota on tapahtunut. Toki paljon olisi vielä opittavaakin, eihän kukaan taiteiden parissa ole ikinä valmis.

Lapsuuteni suurin ylpeydenaihe; tunteja, tunteja ja tunteja väkerretty työ, joka lopulta julkaisiin Pollux lehdessä!

Mallista piirtäminen on ollut minulle aina helppoa. Malleja käyttämällä opin vähitellen piirtämään hevosia myös eri kuvakulmista ja varjostamaan yhä taitavammin.



Värienkäytön myötä opin myös sen, että värittämättä jättämällä saa kuviin eloa. Kun pienenä aina käskettiin värittää värityskirjan sivut niin, ettei valkoista näy ollenkaan, sallin vasta nyt itselleni jättää jotain värittämättä; ja kas, valot alkoivat heijastua piirtämieni hevosten karvoista ja muodostaa varjoja lihaksiin.





Kun sain vihdoin kunnon lyijykynät ja värikynät, pääsin hyödyntämään osaamistani värittämisessä. Mitä enemmän sain työstää piirrettävän eläimen pintaa, sen elävämmäksi sen opin kerta kerralta tekemään. Piirustusten ääriviivat alkoivat menettää merkitystään; nyt aloitin värittämisen yhdestä reunasta ja etenin koko hevosen läpi.




5

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukalenteri #20

Tämän päivän luukku aukeaa poikkeuksellisesti vasta näin iltasella, kuten myös huomisen luukku. Turha tulla siis aamu kahdeksalta vielä kärkkymään.. ;) Pääasia kuitenkin, että joulukalenterista avautuu luukku jokaiselle päivälle, eikös?

Tämän päivän joulukalenteriluukkuun olen valikoinut menneeltä vuodelta suosikkikuviani. Olen hurjan onnekas ratsastaja ja bloggaaja, kun ystäväpiiriini kuuluu suuri määrä ihania ihmisiä, jotka kuvaavat ja videoivat puuhiani hevosten kanssa. Erityiskiitoksen on ansainnut käsittämättömän taitava ja sydämellinen Annika, johon olen onnekkaana ihmisenä saanut tutustua niin valokuvaajana kuin ystävänäkin tänä vuonna. 

Ratsastajana, mutta myös harrastelijavalokuvaajana näen hevos- ja ratsastuskuvia kahdenlaisia hyviä kuvia; näen hyviä kuvia, joissa ratsukko näyttää edustavalta sekä esteettisesti kauniita kuvia, jotka on teknisesti onnistuneita. Valitsemieni parhaiden kuvien joukossa onkin sekaisin näitä molempia kuvia.

Mitkä ovat teidän suosikkejanne?

Vähän pimeä kuva ja kurjasti maneesista, mutta Harri näyttää huisin hyvältä tässä!

Tässä näytetään ihan uskottavalta esteratsukolta, vaikkei kyllä ikinä uskoisi!

Minä sitten rakastan näitä Annikan kuvia. Näistä oli vaikea valita omaa lempparia!

Tämä on yksi harvoja onnistuneita itse                      Tässä kuvassa Harri on niin onnellisimmillaan!
ottamiani kuvia tänä vuonna. Kuvassa 
ystävän valloittava nuori suomenhevosruuna!


Tämä oli yksi onnistuneimpia estekilpailukuvia tältä vuodelta. Ilma oli harmaan suhruinen, mutta poni näytti hyvältä!

Tämän kuvan väreistä tykkään erityisesti, siksi tämä onkin ehkä yksi suosikkikuvistani. :)

Tämä on varmaan yksi onnistuneimpia kuvia piaffesta. Harri on aika komeana!

Ahh niin ihanat ja rakkaat pienet talliketut, joiden perässä juoksin kameran kanssa koko kesän!

Maailman kaunein kesämies suihkun raikkaana <3

Kesän ehdoton kohokohta!

Tämä kuva yllätti itseni, kun onnistuin kuin onnistuinkin ihan itse saamaan tällaisen aikaiseksi.

Kaikilla Finnderbyssä käyneillä on iso pino vastaavanalisia kuvia, mutta tähän olin itse kovin tyytyväinen. :)

Näytetään Aksun kanssa molemmat aivan kakaroilta tässä kuvassa. Ilo ja riemu kuitenkin välittynee myös katsojalle!

Ratsastuksellisesti tämä ei ole kisakuvien parhaimmistoa, mutta jokin minua tässä kuvassa kiehtoo kovasti.

Tämä oli ehdottomasti kivoin kuva Ebystä
tänä vuonna!


Tämä on taas yksi niistä kuvista, joissa olen kovin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn. Toki tässä on taustakin ihan kohdillaan!

Tämä on yksi onnistuneista kuvista keväältä, kun treenailtiin vielä välillä piruettilaukkaa. Huikeita onnistumisen kokemuksia. :)

Vuoden paras kuva ponista, joka työskentelee niin kovin pätevänä!

Tässä kuvassa taas värit viehättävät minua kovasti, mutta myös Harri näyttää tässä erityisen hyvältä.

Ja jälleen ihania Annikan kuvia; koko linnareissun suosikkikuvani, jota Annika alkujaan esitteli minulle epäonnistuneena valotusten tai jonkin muun suhteen, mistä en ymmärtänyt yhtikäs mitään.

Sydämeni vei täysin keväällä pikkuruinen Herra Poni, joka sai minut tuntemaan ja taas näyttämäänkin 15 vuotiaalta ponitytöltä! 

Ja loppuun vielä yksi kisakuva, johon olen kovin tyytyväinen. :) 
3

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat