Kun ulkonäkö pelastaa luonnonvalinnalta

Olen melko vakuuttunut siitä, että haflinger on selviytynyt rotuna näin pitkään hyvin pitkälti sen ulkomuodon vuoksi. On ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että Haflinger käyttäytyy toisinaan tuhmasti tai muutoin epäsuotavalla tavalla. Haflinger jaksaa kyseenalaistaa samat vanhat säännöt ja rutiinit vaikka päivittäin, se voi protestoida motivaation puutteessaan tai ihan vain väärän säätilan vuoksi. Haflinger osaa lähes poikkeuksetta pukittaa, ryöstää tai muuten vain villiintyä tai vaihtoehtoisesti juurruttaa kaikki koipensa maahan ja kieltäytyä liikkumasta "koska ei huvita". Kaiken tämän Haflinger on aina saanut ja tulee varmasti myös aina saamaan anteeksi, koska on niin suloinen.

Winnie edustaa kauniita haflingereja, jotka räpsyttelevät pitkiä silmäripsiään ja heilauttelevat pitkää hulmuavaa harjaansa ja siinä samassa saavat kaikki tuhmuudet anteeksi. Veikka sen sijaan edustaa niitä söpöjä ja pörröisiä haffeja, jotka sulattavat sydämet nallekarhumaisella olemuksellaan, suurilla silmillään ja pikkuruisilla korvillaan. "Eihän se mikään liikeihme ole, mutta hurjan söpö kyllä!" totesi valmentajakin ensimmäisen kerran ponin nähdessään joulukuussa.

Mikäli haflingerit olisivat tasaisen ruskeita ja lyhytharjaisia, ne olisivat suurella todennäköisyydellä kuolleet jo sukupuuttoon.

11

Sivuttain ja poikittain - Kiutun valmennuksessa

Pääsin osallistumaan Hanne-Mari Kiutun valmennukseen Veikan kanssa joulukuussa ja tykästyin valmentajaan kovasti. Opetustyyli, tehtävät ja ennenkaikkea asenne oli kohdallaan tavoitteellisesti harrastavalle aikuiselle poniratsastajalle, jonka ratsulla ei ole GP hevosen liikkeitä. Olin mielissäni, kun ponin omistaja ilmoitti lainakuskin saavan osallistua seuraavaankin valmennukseen.

Ehdin ratsastaa Veikkaa valmennusten välissä vain kerran tai kaksi, mikä saattoi olla lopulta ihan hyvä asia. Edellisen valmennuksen vinkit olivat vielä mielessä ja päästiinkin jatkamaan aika pitkälti siitä, mihin viimeksi jäätiin. En ollut ehtinyt kehitellä uusia ongelmia, vaan päästiin rakentamaan lisää niiden perustusten päälle, joita edellisellä kerralla rakennettiin.

Veikka ei tälläkään kertaa tuntunut heti aivan unelmalta ratsastaa; oikea lapa tuntui taas hankalalta ja poni muutenkin hieman pökkelöltä. Ongelma paikallistettiin hevosen keskelle; kylkiä piti saada jumpattua, jotta ongelmat tuntuman ja etuosan keveyden kanssa korjaantuisivat. Oikeaa lapaa tuupattiin taas rungon alle ja kylkiä notkistettiin avotaivutuksilla ilman seinän tukea. Puolierot näkyivät avotaivutuksissa selkeästi; toiseen suuntaan tuli helposti liikaa taivutusta ja toiseen taas poikitusta.

Laukan lyhentämisessä jouduin epämukavuusalueelleni. Veikka ei tahtonut jäädä laukan lyhentyessä pyöreänä takajalkojensa päälle, vaan lyhentäminen tuntui vaikealta ja työläältä. Saatiin kuitenkin tehtyä eroja laukkaan ja pieniä onnistumisen kokemuksia. Mieltä rauhoitti valmentajan toteamus siitä, että tehtävä vahvistaa hevosta myös "turpa taivaissa tehtynä", jolloin laukka pääsee kehittymään ja lopulta hevonen pystyykin kantamaan itsensä peräänannossa lyhyemmässäkin laukassa.

Intensiivisestä ja tehokkaasta valmennuksesta jäi taas paljon pureskeltavaa, jota voin varmasti soveltaa myös Winnien ratsastamiseen. Treeniputki vain päälle kummankin  haflingerin kanssa ja kisakalenteria suunnittelemaan!

0

Erittäin Tylsä Haflinger pellolla

Lauantaina tuli lunta, sunnuntaina oli täydellisen talvinen pakkassää ja maanantaina keli olikin jo plussalla. Vaikka viikonlopun parhaat kuvauskelit jäikin hyödyntämättä, tuli maanantaina vihdoin räpsittyä muutama kuva Winnien juoksutuksesta läheisellä pellolla. Maassa oli sentään lunta, mutta puut olivat jo tylsän mustia. Tämän talvisempia kuvia ei ole kuitenkaan viime talven jälkeen saatu, joten kelvatkoon!

Winnien osalta odotukset olivat korkealla - ensimmäistä kertaa tänä talvena pellolla ja vapaus juosta narun päässä: tästä ei voisi seurata mitään muuta kuin villiä riekkumista ja hyviä kuvia! Tamma päätyi kuitenkin vain hypähtämään muutaman kerran ja laukkaamaan vähän reippaammassa temmossa Maijun ympärillä. Ihan söpöjä kuvia, mutta ei ihan sitä mitä toivoin saavani.  Onneksi talvikelit ovat ennusteiden mukaan palaamassa, joten saadaan ehkä toinenkin mahdollisuus kuvata ponia hangessa.

1

Veikkaillen uuteen vuoteen

Huh kun on tehnyt pieni blogiloma hyvää! Kun muutamaan viikkoon ei ole tarvinnut edes ajatella bloggaamista, voi pienen tauon jälkeen jatkaa aivan uudella puhdilla uuteen vuoteen. Ponirikas tulee tämäkin vuosi olemaan, se on varma!

Joulukuun puolella kävin vielä ratsastamassa Veikan ennen sen joululomaa. Moona vaivautui mukaan videoimaan ja kuvaamaan, minkä vuoksi ensimmäiset 20 minuuttia ratsastaessa turhauttikin niin kovasti, kun poni tuntui kovin hankalalta. Hieman vino, hieman jäykkä ja lisäksi vielä hidas ruuna vaati töitä vertyäkseen, mutta melkolailla perus työskentelyn ja lukuisten siirtymisten myötä tämä kaveri puhkesi taas kukkaan.

Jotenkin olen aivan korviani myöden ihastunut tähään muhkuun ja sympaattiseen ruunaan, joka niin tosissaan tekee töitä ja miellyttää ratsastajaa kun sille päälle sattuu. Viikon kuluttua päästään Veikan kanssa taas Kiutun valmennukseen, mitä odotankin jo kovasti!

Lisäksi odotan tänne Turkuun lunta, jotta pääsisin kuvaamaan poneja hieman mukavampiin maisemiin ja ehkä myös ratsastamaan pitkästä aikaa pellollekkin. Onneksi viikonlopuksi on luvattu kunnon lumisadetta, joten eiköhän lähiaikoina saada vähän visuaalisempaakin materiaalia tänne näkyville. :)

0