Monipuolisuus kunniaan - töitä keholle ja aivoille

Wilman kuluneen viikon ohjelma on ollut oppikirjamaisen monipuolinen. Poni on liikkunut niin maastakäsin kuin ratsainkin, treenannut kentällä ja tuulettunut maastossa sekä säilyttänyt tasapainon raskaiden treenipäivien ja kevyempien palauttavien päivien välillä.

Wilma on sellainen poni, joka ei kaipaa vapaapäiviä, vaan aktiivista ja monipuolista tekemistä. Tuntuu, että sen lihakset kyllä väsyvät, mutta mieli ei. Niinpä olen yrittänyt tarjota poniystävälleni mielekästä ja monipuolista tekemistä, enkä ole kantanut huolta vapaapäivien puutteesta. Wilma kuitenkin viettää kanssani aikaa vain puolesta tunnista muutamaan tuntiin vuorokaudessa ja muun ajan se saa olla aivan rauhassa. Niin kauan kuin poni tulee tarhassa vastaan eikä lähde karkuun, oletan, ettei se ole saanut tarpeekseen naamastani.

Kuten tälläkin viikolla, Wilma tekee yleensä parina - kolmena päivänä viikossa raskaampaa ruumiillista työtä treenaten puomeilla, esteillä tai koulukiemuroiden parissa ja muina päivinä se liikkuu huomattavasti kevyemmin.

Tämän viikon puomi- ja estetreeni tehtiin itsenäisesti jumppasarjalla. Ajatuksena oli tehdä helppo hyvänmielen jumppa simppelillä tehtävällä, jolla ei varsinaisesti voi epäonnistua. Wilma suorittikin tehtävää tasaisen varmasti ja sai viimeisillä kierroksilla metrisenkin esteen ylittämisen tuntumaan helpolta! 

Sarjalla minun on helppo siedättää itseäni ratatempoiseen laukkaan - minä kun mielelläni pidän ponin hypätessä liian lyhyenä ja kontrollissa lähestulkoon kuin kouluradalla. Sarjalla riittää, kun ratsastaa hevosen keskelle ensimmäistä kavalettia ja katsoo kaukaisuuteen viimeisen esteen taakse, niin hevonen suorittaa esteet kuskin vain pidellessä harjasta kiinni. 

Estetreenien lisäksi viikko-ohjelmaan sisältyi viikoittainen kouluvalmennus ja pidempi maastolenkki.  Fyysisesti raskaiden päivien vastapainona tehtiin hommia kaulanarulla ja maastakäsin.

Varusteeton ratsastus on pikkutytöstä asti kiehtonut minua. Ei siksi, että kokisin varusteet epäoikeudenmukaisina hevoselle, vaan ajatuksesta niin sujuvasta yhteistyöstä ja luottamuksesta, että 500 -kiloisen saaliseläimen saa vastaamaan pyyntöihin myös ilman "hallintalaitteita". 

Wilman tarjoillessa minulle elämäni pukkiralleja vielä viime keväänä, luovuin haaveistani saada oma poni toimimaan ikinä pelkällä kaulanarulla. Ajan kuluessa Wilma kuitenkin rauhoittui huomattavasti ja käytännössä lopetti pukittelun. Opimme tuntemaan toisemme paremmin ja siinä samassa luottamaan toisiimme. Enää ei tunnu siltä, kuin kiipeäisin villin lohikäärmeen selkään toivoen jääväni ratsastuksesta henkiin.

Syksyllä aloitimme satunnaiset ratsastukset kaulanarulla pitäen kuitenkin suitset päässä. Kevääseen mennessä Wilma oli sisäistänyt aika kivasti kääntävät ja pidättävät avut ja uskalsin jättää ensimmäisiä kertoja suitset jo pois.

Kunnon harppauksen kaulanarulla ratsastuksessa otimme, kun voitin Instagram -arvonnasta käsityönä Suomessa valmistetut kaulasuitset; kaulanarun ohjilla. Ohjat kädessä saan ylläpidettyä monin verroin paremmin hyvän istunnan ja ryhdin, jolloin pääsen myös vaikuttamaan painoavuilla pelkän kaulanarussa roikkumisen sijaan. 

Saatuani itse lisää varmuutta kaulanarulla ratsastamiseen myös Wilma on ollut paljon rennompi. Edelleen sen ilmeistä näkee, että sen aivoissa raksuttaa kovasti, mutta jännittyneisyys on vähentynyt huomattavasti. 

Käynnissä ja ravissa Wilma toimi jo niin kivasti, että uskalsin ensimmäistä kertaa kokeilla laukkaakin pelkällä kaulanarulla, vaikka pitkään ajattelin, että pääsisimme laukkaamaan hyvillä mielillä aikaisintaan loppukesästä. Poni olisi voinut villiintyä päästessään laukkaamaan ilman suitsia, mutta haasteeksi muodostuikin saada laukka nousemaan.

Puolipidäte ennen laukannostoa pelkällä istunnalla vaati kuskilta paljon keskittyistä, mutta onnistui lopulta. Wilma yllätti leppoisalla laukalla, jossa se jopa hakeutui pyöreään muotoon! 

Kaulanarutreenit käyvät Wilmalle kevyestä jumpasta ja aivotyöstä. Se joutuu selkeästi keskittymään paljon enemmän ja miettimään, mitä siltä toivotaan. Sen asenne uuden opetteluun on ollut ihanan positiivinen - se on selkeästi motivoitunut yrittämään ja haluaa ymmärtää, mitä siltä pyydän.

Aivotyötä ja uuden opettelua olemme harrastaneet myös maastakäsin. Maastakäsintyöskentely on minulle ikään kuin temppukoulutusta, joka tukee sujuvaa arkea Wilman kanssa. Harjoittelemme varsinaisia temppuja, kuten kumartamista ja maahan käymistä, mutta myös arkisia taitoja, kuten kontaktin ottamista ja pyynnöstä pysähtymistä ja väistämistä.

Kontaktiharjoittelu on ollut meille tänä vuonna aivan uusi ja avartava aluevaltaus. Siitä on tullut Wilmalle temppujen lisäksi oma tehtävänsä, josta voi saada palkkaa. On huomattavasti mukavampaa, että hevonen tarjoaa herkkujen toivossa kontaktia, kuin satunnaisia temppuja!

Kontaktiharjoittelu toimii aivan samalla ajatuksella kuin koirillakin - hevoselle opetetaan pyyntö (Wilmalla "täällä"), josta sen odotetaan ottavan kontakti ihmiseen; katsovan ja kuuntelevan. Aikaisemmin Wilma kulki vierelläni usein hermostuneena viskoen päätään ja odottaen pyyntöä tehdä palkattava tehtävä, kuten pysähtyä, peruuttaa tai jäädä paikoilleen. Kun tehtävää ei kuulunut tarpeeksi pian, Wilma saattoi turhautua ja poistua paikalta.

Nyt Wilma taas hakeutuu omalle paikalleen viereeni ja tarjoaa kontaktia. Se kääntää korvansa kohti ja  katsoo otsaharjansa alta seuraten liikkeitäni ja ylläpitäen saman vauhdin. Nyt pystyn ylläpitämään kontaktin samalla, kun pyydän Wilman vierelläni raviin. Vielä muutama kuukausi sitten Wilma olisi vielä ravipyynnöstä todennäköisesti räjähtänyt viilettämään pukkilaukkaa ympäri kenttää.

Nyt kun Wilma osaa pyynnöstä ottaa kontaktin, voin pyytää sitä myös esimerkiksi jännittävissä tilanteissa. Tällöin saan ponin huomion pois jännittävästä kohteesta ja pääsen palkkaamaan sitä rauhoittumisesta. Näin maastakäsin kentällä tehtävä työ pitäisikin tuoda hevosen arkeen!

1

Estekuulumisia tunneilta

Viime viikkoina meidän elämä on näyttäytynyt somessa kovin treenipainoitteisena, kun kuvia on tullut jaettua ahkerasti niin este- kuin kouluvalmennuksistakin. Treenattu kyllä ollaan, mutta myös löysäilty. Kavereita tulee pyydettyä kameran kanssa kentän laidalle pääasiassa valmennuspäivinä, joten maastoreissut, kaulanarutreenit ja vapaapäivät jäävät helposti somen ulkopuolelle. Somessa onkin hyvä muistaa, että se kertoo lopulta vain murto-osan todellisuudesta!

Estevalmennuksissa olemme päässeet kivasti eteenpäin. Virheitä sattuu ja kehitettävää löytyy joka kerta, mutta toistojen ja harjoituksen myötä olemme saaneet hyviä onnistumisia ja oikeasti sujuviakin suorituksia aikaiseksi! Haastavissakin tehtävissä olen saanut aina välillä fiilistellä sujuvuutta sen sijaan, että joutuisimme hampaat irvessä tsemppaamaan tehtävät jotenkuten läpi. Parasta on huomata, että tänään jokin asia sujuu jo paremmin kuin viime kerralla!

Väitän, että apua on ollut harjoittelun lisäksi myös Fenwickin liquid titanium päähupusta, jonka hankin Wilmalle silkasta kokeilunhalusta. Huppu on valmistettu älykankaasta, joka sisältää nestemäistä titaania. Se saa aikaan infrapunavaikutuksen, jonka on todettu rauhoittavan ja parantavan joidenkin hevosten keskittymiskykyä.

Olin skeptinen hupun toimivuuden suhteen, mutta kuultuani siitä positiivisia kokemuksia ihan oikeilta ihmisiltä ja bongattuani vielä tarjouksenkin, päätin antaa sille mahdollisuuden. Mikäli huppu vaikuttaisi Wilmaan toivotulla tavalla, se olisi todellakin jokaisen euron arvoinen!

Muutaman viikon testijakson perusteella väitän, että maski voi oikeasti toimia. En allekirjoita kiisteltyjen positiivisten tai negatiivisten ionien vaikutusta, enkä ole perehtynyt erityisen syvällisesti tieteellisiin tutkimuksiin myöskään infrapunan vaikutuksista, mutta ponissani olen huomannut positiivisen muutoksen huppua käyttäessäni. Estetunneilla Wilma ei ole esimerkiksi kyttäillyt parkkipaikan päätyä ja se on myös valmentajan sanojen mukaan suorittanut tasaisemmin ja keskittyneemmin.

Oli kyse sitten hupun vaikutuksesta Wilmaan tai sen lumevaikutuksesta ratsastajaan, se on lunastanut lupauksensa ja paikkansa Wilman päässä estetreeneissä ja -kisoissa. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa voimakasta kiimaa, jotta huppu pääsee todelliseen tulikokeeseen!

Keskittymistä onkin vaadittu estetunneilla niin ratsulta kuin ratsastajaltakin, kun itsenäisissä treeneissä tutuiksi tulleiden pitkien ja helppojen teiden sijaan onkin treenattu sarjoilla ja suhteutetuilla esteväleillä ja lyhyillä teillä.

Edellisen viikon tehtävässä yhdistyivät niin suoraan ratsastaminen, laukan säätely kuin laukan vaihtaminenkin. Ensimmäisenä tehtävänä ratsastettiin suoraa linjaa yhden askeleen sarjalta okserille keskittyen siihen, että laukka säilyy samana jokaisessa alastulossa. Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli varmistella alastuloa oikeassa laukassa, myöskään okserilta ei saanut kääntää jyrkästi halutun laukan suuntaan, vaan tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn asti.

Tämän tehtävän kanssa taidettiin painia päivän suurimmat painit, mutta kun tästä päästiin, alkoi homma rullata! Suoruutta vaativalla tehtävällä saatiin Wilma avuille niin, että laukkaa pystyi säätelemään aika kivasti. Laukan säädeltävyys taas helpotti esteille osumista, mikä puolestaan edesauttoi laukkojen vaihtumista.

Kun laukka oli säädeltävissä ja Wilma hyvin kuulolla, ei esteiden välissä tullut kiire, kun hypättiin pidempiä tehtäviä jatkaen sarjalta kaarevasti ristikoille ja pian taas takaisin sarjalle. Jos Wilma sattuikin tulemaan esteeltä alas väärässä laukassa, se tuli helposti pidätteestä raviin ja laukka saatiin korjattua hyvin ennen seuraavaa hyppyä.

Seuraavalla tunnilla aloitettiin kontrolliharjoituksilla - tarkkuutta vaativalla puomitehtävällä ravissa. Okseri ja viereinen pysty laskettiin ravipuomeiksi hieman normaalia lyhyemmillä väleillä. Poni piti siis saada suoristettua ja koottua ennen puomeja, jotta askeleet sopivat puomien väleihin helposti. Pienillä teillä varmistettiin, että Wilma kääntyi ulkoavuista ja taipui sisäpohkeen ympäri.

Kun ravitehtävä sujui kiitettävästi, siirryttiin hyppyhommiin. Okseri nostettiin kannattimille, mutta sekä sen eteen että taakse jätettiin ponnistus/laukkapuomit. Saman ravipuomeilla saavutetun kontrollin tuli säilyä ensimmäiselle puomille saakka, jonka kohdalla sai nostaa laukan. Tällä tavalla saatiin kontrolloitua aika kivasti Wilma laskeutumaan esteeltä oikeassa laukassa!

Puomeilla ja ravilähestymisillä tehty työ kantoi hedelmää ja tuntui, että lopputunnin pääsin nauttimaan maisemista, kun Wilma suoritti tehtävät yksi toisensa jälkeen tasaisen sujuvasti. Laukat vaihtuivat pääasiassa aina, laukan tahti säilyi hyvänä ja hypyt osui hyviin ponnistuspaikkoihin. Wilma tuntui itsevarmalta ja kovin tyytyväiseltä itseensä! 

0

Laukkojen vaihtokauppaa

Viimeiset pari viikkoa meidän esteharjoittelu on keskittynyt pienillä esteillä ja puomeilla kääntämiseen ja laukan vaihtamiseen. Harjoitukset aloitettiin ohjatusti estetunnilla ja niitä jatkettiin seuraavalla viikolla itsenäisesti saman tehtävän parissa.

Koulutreeneissä Wilma on tehnyt viime kesästä saakka vastalaukkaharjoituksia. Olen halunnut tehdä vastalaukasta ponille mahdollisimman helppoa ja tasapainoista, jotta se pystyisi aikanaan suorittamaan sujuvia helpon A:n ratoja. Vasta vaativissa kouluohjelmissa mukaan tulevat laukanvaihdot. Niin kauan, kun Wilma ei kilpaile vaativia, se saa unohtaa laukanvaihdot ja keskittyä vastalaukkoihin. 

Esteratsastuksen kannalta tämä on haastavaa, sillä vastalaukkojen myötä ponin tasapaino on kehittynyt niin hyväksi, että tasapainon horjuttaminen ja sen myötä laukanvaihtojen aikaansaaminen esteiden päällä käykin vaikeaksi. Voi kunpa ponille voisi kertoa, että koulusatulalla vaihtoja ei toivota, mutta estesatulan kanssa pitäisikin vaihtaa pyynnöstä!

Edellisellä estetunnilla pureuduttiin toden teolla laukanvaihtoihin. Kentälle rakennetusta tehtävästä näki ensimmäisellä silmäyksellä, että tällä tunnilla ei tehtäisi helppoja hyvän mielen hyppyjä, vaan tuskailtaisiin pilkun tarkasti jokaisen ratsastettavan askeleen kanssa. Osuin veikkauksessani oikeaan!

Keskelle kenttää rakennettu puomineliö oli ensimmäinen tulikoe. Tehtävänä oli ratsastaa kahdeksikkoa vaihtaen laukka aina neliön keskellä. Ensimmäisillä kierroksilla sai tehdä pitkät tiet ja kiertää pituushalkaisijalla seisovat pystyesteet. 

Jotta onnistumiset eivät olisi kihahtaneet hattuun, vaikeutettiin tehtävää pian kääntämällä jo esteiden edestä. Tuleppa alas väärässä laukassa, niin et varmasti ehdi korjata laukkaa samalla, kun käännät jo seuraavalle puomille - etenkään, jos olet ratsastanut huonosti ja tehnyt aivan liian jyrkän tien varmistellessasi, että laukka vaihtuu, kunhan roikut tarpeeksi sisäohjassa!

Pitkillä teillä tehtävä tuntui vielä kohtuulliselta, mutta lyhyillä teillä se aiheutti valtavaa turhautumista etenkin, kun laukka piti saada vaihtumaan oikeasta vasempaan. Vasen laukka on Wilmalle huomattavasti vahvempi kuin oikea, mutta jostain syystä vaihdot olivat helpompia oikealle. 

Tehtävästä teki asteen haastavamman puomien pitkät välit; tunnilla puomien väli oli reilu kolme metriä, mikä on Wilmalle melko pitkä innariväli. Poni joutui venymään puomien välissä, minkä vuoksi oli vaikeaa saada poni hallittuun laukkaan ja kontrolliin vaihdon valmistelemiseksi. Pitkästä välistä huolimatta saatiin kuitenkin aikaiseksi hyviä vaihtoja molempiin suuntiin! Täytyy kyllä myöntää, että fuskasin itsenäisessä treenissä ja lyhensin väliä puolella metrillä, jolloin homma kävi helpommaksi.

Viimeisenä vaikeusasteena tässä tehtävässä lisättiin vielä pituushalkaisijan pienet pystyesteet mukaan kahdeksikkoon. Tehtävää oli niin paljon, ettei askeleeksikaan voinut harhautua tai jäädä matkustamaan. Kun mokasit yhdenkin pienen jutun, mokasit koko tehtävän. Suorista puomille, puolipidäte, johda uuden laukan suuntaan, myötää samalla, istu heti alas, ratsasta suoraan, katso jo esteelle, käännä ulkoavuilla, puolipidäte, hyppy, istu jo pystyyn, käännä, suorista, odota... 

Kun luulot oli otettu pois ensimmäisellä tehtävällä, päästiin hyppäämään pidempää tehtävää pikkuesteillä. Kovin paljon helpommaksi homma ei käynyt, vaikka välimatkat hypyltä toiselle hieman pitenivätkin. Esteille tultiin milloin ympyrän kaaren mukaisesti, milloin päädyn kautta kaartaen. Jotakuinkin joka kolmannella hypyllä laukka vaihtui ja muilla taas jatkui samana. 

Wilma vaihtoi kumpaankin suuntaan melko hyvin, kun esteelle oli kaareva tie. Kun taas pitkillä sivuilla oleville esteille tultaessa tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn myötälaukassa, Wilma vaihtoi helposti vasta- tai ristilaukkaan. Jos askel ei täysin osunut esteelle ja Wilma joutui lähtemään hyppyyn kaukaa, se tuli lähes poikkeuksetta väärässä laukassa alas. Tässä korostui taas minun vastuuni ratsastajana tehtävään valmistelemisesta - kun säätelen laukan esteelle sopivaksi, Wilma kykenee suorittamaan pyydetyn tehtävän. Kun taas mokailen ja poni jää yksin, tulee virheitä.

Valmennuksessa tehtyä tehtävää oli helppo jatkaa itsenäisesti seuraavalla viikolla, kun olin jo saanut ohjeet ja vinkit sen ratsastamiseen ja omien virheideni korjaamiseen. Itsenäisessä treenissä saatiin kivoja pätkiä ja onnistumisia, mutta treenattavaakin jäi vielä rutkasti. Onneksi tehtävä on sellainen, jota voidaan jatkaa itsenäisesti vaikka viikoittain! Kunhan treenataan tekniikkaa ja esteratsastuksen perusjuttuja puomeilla ja pikkuesteillä, ei oikeiden esteidenkään pitäisi tuottaa myöhemmin suuria ongelmia.

1

Nyt on hyvä flow!

Wilma oli pitkään tallin ainoa asukas, joka hyödynsi estekalustoa säännöllisesti. Lämpenevien säiden ja uusien hevosten ja kuskien myötä tilanne on kohentunut huomattavasti, sillä nyt esteille on kysyntää muidenkin ratsukoiden puolesta viikoittain! Laiskalle radanrakentajalle nykyinen tilanne on oikea onnenpotku, sillä esteiden kantamiseen käytetty aika ja vaiva puolittuu heti, kun työtä saa jaettua toisen ratsastajan kanssa.

Siinä samassa, missä yhdessä muiden kanssa hypätessä säästää vaivaa esteiden kantamisessa, saa myös uusia ideoita hypättäviin tehtäviin. Minusta ainakin tuntuu, että itsenäiset estetreenini alkavat vähitellen toistaa itseään vuosien hyppäämisen jälkeen! 

Viime viikolla lyöttäydyin toisen ratsukon seuraan hyppäämään. Ajatuksena oli hypätä kentällä valmiina olevia esteitä soveltuvilta osin, mutta rakennettu rata toimi sellaisenaan meille oikein hyvin ja päästiin hyödyntämään koko settiä.

Alunperin tarkoitukseni oli hypätä vasta toisen ratsukon jälkeen, mutta aikataulujen venähtämisen vuoksi päädyttiin lopulta kentälle yhtä aikaa. Tilanne toimi hirmu hyvänä harjoituksena minulle, sillä ratsastan pääasiassa aina yksin ja huomaan jännittäväni enemmän tai vähemmän muita kentällä olevia hevosia. Tämä on selkärankaan iskostunut huono tapa, joka on jäännös Winnien herkästä reagoimisesta takaa laukkaaviin tai muuten ilakoiviin hevosiin. 

Vaikka miten hoen itselleni, ettei Wilma ole Winnie, huomaan aina yllättäen kuikuilevani missä toiset ratsukot liikkuvat ja miten hevoset käyttäytyvät. Wilma tuskin reagoisi sitä vähääkään muihin hevosiin, jos lakkaisin itse kyttäämästä.

Tapansa mukaan Wilma suhtautui toiseen hyppäävään hevoseen rennon leppoisasti ja valoi minuun uskoa siitä, että selviydymme tulevan viikon estetunnista toisen ratsukon kanssa. Wilma sai suorittaa tehtäviä sopivassa tahdissa vuorotellen toisen hevosen kanssa ja pääsi aina välissä levähtämään.

Wilma toimi todella kivasti. Se reagoi apuihin nopeasti ja oli sopivan reipas olematta kuitenkaan villi ja kuuma. Odotin, että poni keräisi kierroksia, mutta se suorittikin tasaisen varmasti ja kovin motivoituneen tuntuisena!

Hyppäsimme muutamia esteitä peräkkäin helpoilla teillä ja pitkillä lähestymisillä. Esteiden välissä ehdin tarvittessa vaihtaa laukan ja ratsastaa sen taas sopivaan tahtiin ennen seuraavaa estettä. Laukat vaihtuivat jo paremmin kuin viime valmennuksessa, mutta saisin valmistella Wilmaa vielä paremmin vaihtoihin sen sijaan, että toivon sen osaavan ennakoida kumpaan suuntaan esteeltä ollaan jatkamassa.

Lopuksi hypättiin vielä kaikki esteet sisältävä lyhyt rata, jonka Wilma suoritti todella hienosti! Pääsin hetkeksi siihen samaan fiilikseen, jolla hyppäsin Winnien kanssa sujuvia kisaratoja. Poni laukkasi tasaisen varmasti, reagoi pieniin apuihin ja hyppäsi varmoin ottein tehden ratsastamisesta helppoa ja vaivatonta. Jos tällaisia suorituksia saadaan valmennusten myötä lisää, ollaan kisakauden alkaessa enemmän kuin valmiita radoille!

0