Joulukalenteri #15

Joulussa ja talvessa minulle hurjan tärkeää ja rakasta on lumi. Kovatkaan pakkaset eivät häiritse, kunhan valkoista ja kimaltelevaa lunta on paljon! Joulunodotukseni on viime vuosina kärsinyt lumen puutteesta - tuntuu, ettei joulu tule, koska lumi vain viivyttelee tuloaan. Jos ei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakkaan? Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan...
Pientä lohdutusta lumettomuuteen saan selailemalla vanhoja videoita viime vuosilta. Näitä katsellessa voin lähes tuntea, kun pakkanen nipistelee poskia ja kuulla, kuinka lumi narisee kavioiden alla. Voin taas tuntea sen jännityksen, kun nostaa laukkaa ensimmäisen kerran lumisella pellolla - järki sanoo, että kohta maistellaan lunta, mutta sydän janoaa vauhtia ja pöllyävää lunta.

Vanhojen videoiden kautta pääsen fiilistelemään taas niitä parhaita hetkiä entisten rakkaimpien hevosten kanssa. Pääsen taas melkein kuin rutistamaan jalkani pyöreän Julin ympärille ja tarttumaan Poju-ponia harjasta. Joskus vuosien päästä saan myös muistella huikeaa pientä haflingeria ja sydämellistä talven satuhevosta, joka tanssi pakkasessa auringonsäteissä.

6

Poju-ponin kuulumisia kartoittamassa

Blogia useamman vuoden seuranneet lukijat varmaan muistaakin Pojun, pitkäaikaisen vuokraponini. Jouduin lopettamaan Pojun vuokraamisen edellis keväänä, kun se muutti liian kauas omasta kodistani. Poju alkoi jäädä tuolloin myös pieneksi omistajilleen, joten poni myytiin. Luulin, etten enää näkisi ponia ollenkaan, mutta toisinpahan kävi! Poitsun nykyinen omistaja, 12-vuotias Lotta bongasi jo varmaan vuosi sitten blogini ja kyseli ajatuksiani Pojusta, kun sitä pitkään kerran olin vuokrannut. Sain viime viikolla myös kutsun käydä ponia moikkaamassa, mikä sopi paremmin kuin hyvin! :)


Oli hurjan kiva nähdä Pojua pitkästä aikaa ja tutustua myös ruunan uuteen omistajaan. Poni on hyvässä kodissa ja oikein passelissa työssä nuoren tytön ensimmäisenä omana ponina. Poju ei ollut oikeastaan muuttunut ollenkaan parin vuoden takaisesta, sama vekkuli ruuna se oli edelleen! Tähän vuodenaikaan erityisen pörröinen ja myös kurainen. ;) Pääsin testailemaan Pojua ihan ratsastaenkin, mikä oli erityisen hauskaa parin vuoden tauon jälkeen.


Hitsi vie miten tuo poni tuntui pikkuruiselta! Ihan kuin olisin kapean shettiksen selkään istunut, tunsin itseni jättimäisen suureksi ja kuvittelin jalkojeni laahaavan maata. Jälkeenpäin tuntui lohduttavalta nähdä Lotan räpsimiä kuvia, kun totuus ei ollutkaan niin järkyttävä kuin mitä luulin. Eipä Poju kovin pienen näköinen allani ollut, vaikka etenkin alkuun tuntuikin hurjalta keikkua sen pikkuruisessa ja pompottavassa ravissa.

Poju oli alkuun vähän jäykkis, kuten aina ennenkin. Jonkin verran varmaan "uusi" kuskikin jännitti, poni ei liikkunut erityisen rentona, mutta muuten varsin kivasti kyllä. Loppua kohden meno parani ja helpottui, Poitsu vastasi paremmin apuihin ja liikkui ihan kivasti. En vaatinut mitään kummempia, tein vähän väistöjä, kokeilin pätkän avotaivutusta ja laukkailin ympyrällä molempiin suuntiin. Loppua kohden alkoi tuntua taas tutun turvalliselta istua pienessä ja pompottavassa ravissa. :) Vaikkei poni parin vuoden tauon jälkeen kulkenutkaan pyöreässä peräänannossa piaffea tanssien, huomasin kuitenkin kehittyneeni ratsastajana. Istuminen ainakin tuntui harjoitusravissa paljon helpommalta kuin vielä vuokratessani Pojua! Kaipa Harrilla pitkissä koulujalustimissa ratsastaminen on jotain tehnyt siis istunnalleni. ;)

3

And then we say good bye.

Perjantaina tosiaan ratsastin Pojun viimeistä kertaa. Varmasti käyn kyllä ponia kotonaan katsomassa, mutta mun vuokraaminen loppuu nyt. :) Poju pääsee ensin toisen omistajansa kanssa esteleirille hyppelemään ja sen jälkeen tytöille kotipihaan. Viime keväänä Pojun Metsäkylästä kotiin muuton jälkeen siinä näki ihan hurjan muutoksen kun kävin sitä noin kuukauden jälkeen kotonaan katsomassa; Poju oli kuin eri poni rauhallisessa maalaisympäristössä. Se oli rauhallinen ja todella tyytyväisen oloinen!  Ei siis toisaalta harmita yhtään, että poni lähtee sinne, eikä jääkkään Metsäkylään mun vuokrattavaksi.

Ratsastelin Pojulla aika rennosti, en mitenkään veren maku suussa. Tarkoitus oli että molemmille jää mukava fiilis. Työskenneltiin ympyrällä ja vähän kahdeksikolla, perustyöskentelyä täydennettiin avotaivutuksilla ja väistöillä. Laukassa kokeiltiin muutaman kerran pohkeenväistöä myöskin ja se sujui ihan mukavasti.

Poju oli reipas ja kiva ratsastaa, vaikkakin tuntui vähän jäykältä. Olin kuitenkin tyytyväinen poniin ja sen työpanokseen. Ollaan kyllä kehitytty jonkin verran niin yhdessä kuin erikseenkin tämän puolivuotisen aikana, mikä on ollut todella kiva huomata. Yleensä kun sanotaan, ettei ratsastaja voi mitenkään kehittyä jos ei käy tunneilla. Minä olen tainnut kahdella tai kolmella tunnilla päästä käymään tämän puolen vuoden aikana, mutta silti kehitystä on tapahtunut oikeaan suuntaan, vaikkakin ehkä hitaammin kuin kunnolla valmentautuessa olisi käynyt. ;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin siis loppuu Pojun vuokraaminen, kyllä ponia tulee ikävä! <3

6

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Poju palautti mut eilen maan pinnalle - kirjaimellisesti. Voi hyvää päivää oikeasti millainen päivä!

Kävin ratsastamassa Winnien jo päivällä, kun oltiin viestitelty Pojun omistajan kanssa ja sovittu että käynkin tällä viikolla to ja la ratsastamassa. Winnie oli tosi kiva ratsastaa, treenattiin heC kouluohjelmaa kun kuultiin huhua, että parin viikon päästä olisi koulukisat kotitallilla. Sinne siis suunnataan, kun treenikin meni niin hyvin. :) 

Kotiin päästyäni käväisin facebookissa, jossa selvisikin, että mun olisi ollut tarkoitus sittenkin ratsastaa Poju tänään ja sen LISÄKSI torstaina ja lauantaina. Noh, takaisin tallille siis! Mun olisi pitänyt itse ymmärtää varmistaa vielä, että oliko nyt tarkoitus vaihtaa vuokrapäiviä vai tarvittiinko liikutusapua niiden vuokrapäivien lisäksi muille päiville.. :) Kenttä oli sattumalta vapaa, joten suuntasin Pojun kanssa sinne. Alkuun poni oli todella hidas ja tahmea, mutta parani oikein paljon loppua kohden. Treenattiin laukanvaihtoja raviaskeleen kautta kolmikaarisella kiemurauralla ja vastalaukkoja tehtiin loivalla kiemuralla. Poju oli oikein taitava! Puolessa välissä treeniä kentän toiseen päähän jätettiin (mun antamalla luvalla) toinen hevonen laiduntamaan. Poju alkuun kyttäili toista hevosta, mutta kykeni kyllä lopulta työskentelemään ihan normaalisti laukassakin tässä laidunpäädyssä. Noh, enkös lopulta antanut ponille pitkät ohjat ja kävellyt useasti tämän laiduntavan hevosen ohi. Viimeistä kertaa kenttää kiertäessä Poju kuitenkin luuli tämän hiljaa ja rauhassa laiduntavan hevosen vähintäänkin käyvän hänen päällensä ja päätti aivan sekunnin murto-osassa kääntyä varoittamatta paikoillaan ympäri ja pinkoa toiseen päähän kenttää. Kaikki tapahtui niin mielettömän nopeasti, että naamani kosketti jo kentän hiekkaa, ennen kuin ymmärsin että nyt lähti poni alta. 

Laskeuduin siis oikein komeasti suoraan naamalleni/kyljelleni/vatsalleni, jonka jälkeen keräilin ilmaa takaisin keuhkoihini ja keräilin hiekkaa suusta, silmistä ja nenästä. Mietinkin, että en ole pitkään aikaan satuttanut itseäni tippuessani. Nyt sain kyllä osumaa jonkin verran; poski on vähän kosketusarka ja pää särkee vielä näin seuraavanakin päivänä hieman. Mahtavaa, olen Pojusta niin kovin ylpeä ;) Pakko oli päästä tämäkin jakamaan teidän ihanien lukijoiden kanssa, vaikka postauksia nyt on tullut hirveää tahtia Winnien tultua takaisin. Toivottavasti piristi päiväänne tuo mielikuva minusta maistelemassa kentän hiekkaa! Jos Poju osaisi, niin se olisi varmasti kihertänyt hihitystä toisessa päässä kenttää näyttäen samalla hieman syylliseltä. 

5

Rohkea Essi!

Huh, ylitin itseni! Olin hurjan rohkea ja menin eilen Winniellä ilman satulaa, vaikkei ollut edes ketään henkisenä tukena vahtimassa ja soittamassa ambulanssia siinä vaiheessa kun tipun niskoilleni.
Winnie kuitenkin käyttäytyi siivosti ja oli ihan mielettömän mukava ratsastaa! Tamma liikkui omalla moottorillaan reippaasti eteen ja oli aikaisempaa tasaisempi suustaan ja muutenkin. Rohkenin kokeilemaan myös muutaman askeleen laukkaa, voi miten Winnie oli hieno! Laukat nousi molempiin suuntiin oikein nätisti ja kiikuin selässä ongelmitta ilman satulaakin. Kyllä tästä tammasta tulee vielä hieno, se palkitsee ruhtinaallisesti kun siihen saa luotua luotettavan ystävyyssuhteen. :)
Kävipä maneesissa muuten toinen hevonenkin meidän työskentelyn aikana, mutta fiksu ja aikuistunut tamma ei siitä välittänyt ollenkaan.

Sitten kurjempiin kuulumisiin.. :( Kokoajanhan olen tiennyt että Poju lähtee kesäksi kotiinsa, mutta nyt se päivä on konkreettisesti edessä. Poju viipyy Metsäkylässä vielä seuraavan viikon, jonka jälkeen se lähtee omistajansa kanssa esteleirille ja menee sieltä suoraan kotiinsa. Nyt on jäljellä siis enää muutamat ratsastuskerrat Pojulla, paras siis nauttia niistä. :)

16

Learning from the master.

Potkii se onni joskus minuakin! Voi vitsit, olen aivan innoissani, olen kokenut valaistumisen!

Tänään mulla oli Pojun vuokrapäivä, kun en pääse ensi viikon keskiviikkona uusintatentin vuoksi ratsastamaan. Tarkoitus oli vääntää tasaista kentällä ja treenata vähän poniagilitya. Tallille tullessani oli kuitenkin sekä maneesi että kenttä varattuja.. Kirosin jo pienessä mielessäni että taas muuttuu suunnitelmat ja joudunkin lähtemään maastoon. Juurihan me keskiviikkona oltiin maastossa!

Pian selvisi, että kentällä oli CR (Centered Riding) kurssi meneillään ja muutamat kurssilaiset pitäisivät tänään vielä itse amerikkalaisen Judith Cross-Strehlken avustuksella tunnin muutamalle ratsukolle, jotta he saisivat päivitettyä omaa koulutustaan. Satuin sitten juuri sopivasti paikalle ja sain luvan osallistua opetukseen! Ihan mieletöntä, sain 45 minuuttia todella intensiivistä yksityisopetusta, jossa keskityttiin istuntaani ja sen ongelmiin.

Tunnin aikana testailtiin lantioni, jalkojeni ja niiden nivelten liikkuvuutta, käsien rentoutta ja painon jakautumista molemmille istuinluille. Alkuun istuin vinossa oikealle ja vasen hartiani oli huomattavasti oikeaa ylempänä. Jalkani olivat liian edessä, sillä painoin liikaa kantapäitä alas. Tunnin aikana tehtyjen erilaisten harjoitusten myötä istuntani saatiin suoristumaan ja tasapainottumaan, jolloin myös lantio pääsi vihdoin oikealla tavalla liikkeelle. Muutos Pojussa oli ihan hurja. Alkutunnista se ei liikkunut eteen ja säpsyi kaikenlaista. Lopuksi ulkopuolisetkin huomasivat, kuinka se keskittyi työhönsä kovasti ja liikkui eteen aivan omalla moottorilla. Arvatkaa vain, johtuiko kaikki tämä mun istunnasta? Tottahan toki.

Istuntaan keskittyneen opetuksen aikana lähinnä käveltiin ja ravailtiin, tehtiin suunnanmuutoksia. Tunti oli Pojulle todella rento, joten kävin opetuksen jälkeen vielä maneesissa ottamassa hiukan ravia ja laukkaa. Vihdoin pystyin istumaan ponin selässä niin rentona, että Pojun liikkeessä oli helppo istua niin, että jalatkin pysyivät paikoillaan. Poju oli todella rento ja pehmeä ratsastaa, wau! Totesinkin, että olen itse ollut Pojun suurin ongelma ratsastuksessa.

Pojukin vaikutti todella tyytyväiseltä itseensä, se kun sai erityistä huomiota puoleensa suloisen ulkomuotonsa vuoksi. Judith- kurssiohjaajakin kehui ponia söpöksi ja valloittavaksi. ;)

8

Koikkaloikkasia ja räpellystä

Sovin Pojun omistajien kanssa jo kolme viikkoa sitten, että hyppään Pojulla tällä viikolla. Tarkoitus oli varata estetunti niin ajoissa, että se ihan varmasti järjestyy. Noh, eipä järjestynyt syystä ja toisesta. Hyppäsin siis taas itsekseni, mutta rohkaistuin kasaamaan esteiksi myös portin ja lankun, joita Poju on hypännyt omistajiensa kanssa.

Ihana hovikuvaajani Nenna oli kuvaamassa ja myös auttamassa radan rakentamisessa. Väkerrettiin kentälle 3 laukka-askeleen sarja, ristikko hypättäväksi pääty-ympyrällä ja portti vinoksi lähestymiseksi sarjan välistä. Verkkasin ponin melko lyhyen kaavan mukaan, koska oli todella lämmin ilma. Ravailin molempiin suuntiin ja otin laukkaa kevyessä istunnassa, varmistin että kaasu ja jarru löytyy ja poni kääntyy käskettäessä. Poju oli ihan super reipas, se selvästi tiesi että pääsee hyppäämään ja oli innoissaan siitä!

Verkkahypyiksi otettiin loikkia pääty-ympyrällä ja yksittäisiä hyppyjä sarjalle ja yksittäiselle portille. Verkkahyppyjen jälkeen oli  tarkoitus tulla esteitä pienenä ratana. Enkös luottanut poniin liikaa, kun se oli jo kerran mennyt kaikista esteistä kyselemättä yli.. Kielto tuli yhtäkkiä toiselle esteelle, portille. Sen pahemmin ei käynyt mulle eikä ponillekkaan ja heti seuraavalla kerralla mentiinkin portista mukisematta yli. Ilmeisesti Poju oli kuitenkin vetänyt herneenpalon sieraimeensa ja päätti kieltää sarjan b osalle. Tuosta Nenna sai niin huvittavan videon, että oli pakko lisätä sekin tuohon videokoosteeseen :D Irtosin satulasta mutta jotenkin kampesin itseni sinne takaisin ja sain pysäytettyä ponin. Tämän episodin jälkeen videokamera vaihtui tavalliseen kameraan, joten lopputunnista on vain kuvia. Ehkä Poju stressasi videointia, kun kiellot loppuivat kameran vaihdon myötä. ;)

Tuo kielto oli suurelta osin mun vika, kun luotin liikaa siihen että hevonen menee esteestä yli. Mun olisi pitänyt odottaa kauemmin ja rohkaista Pojua, eikä jättää sitä yksin sarjan toiselle osalle. Lopuksi Poju ( ja varmaan minäkin) kuitenkin sai taas koottua itseluottamuksensa ja kaikki sujui niin kovin mallikkaasti. Korkeimmillaan sarjan pysty oli 80 cm korkea, siitä Poju meni oikein innolla yli samoin kuin myös korotetusta portista. :) Hieno poni, kielloista en voi syyttää kuin itseäni! Opinpahan hyppäämään ponin mukana enkä jättämään sitä yksin tehtävien eteen. ;)

Estetreenin jälkeen pesin Pojun ekan kerran tänä keväänä, kun oli tosi lämmin päivä. Ponista valui aivan mustaa vettä, ei ihme että se on näyttänyt enemmän rusehtavan harmaalta kuin kimolta! Poni pääsi vielä taluttelulenkille maastoon, jossa se sai kuivatella itseään ja haukkailla vähän tuoretta ruohoa. Huomenna suunnataan maastoon verryttelemään lihaksia tämänpäiväisen jäljiltä.

5

Pojun venyttelykoulu

12

Treeniä treeniä!

Eilen kävin Pojun kanssa ihan ratsastuskoulun tunnilla aikuisten kouluryhmässä. Oli todella kiva päästä ratsastamaan taas pitkästä aikaa valvovan silmän alla ja toisekseen vielä valmiiksi annettua tehtävää. Mulla kun on usein ongelmana kehittää mitään fiksua tekemistä, kun kaavoihin kangistuessa tulee aina tehtyä samoja ympyröitä, väistöjä ja voltteja.
Tunnilla tehtiin pohkeenväistöjä loivalla kiemurauralla - Poju oli oikein taitava! Tämä sujui niin käynnissä kuin ravissakin, opin asettamaan ponia vähemmän vastaan väistöä, lopulta ponin kaula pysyi paremmin suorassa.
Yleisen taivuttelun jälkeen treenattiin avotaivutuksia pitkillä sivuilla. Mulle valkeni paremmin oikeat avut, joilla taivutus kuuluu ratsastaa, siis ulko-ohja ja sisäpohje ovat avainasemassa. Avoja tehtiin sekä käynnissä että ravissa ja Poju suoriutui niistä vallan mainiosti.
Laukkatyöskentely toteutettiin vastalaukkaharjoituksella loivalla kiemurauralla tavoitellen oikeasti loivaa ja pehmeää tietä - ei teräviä käännöksiä! Tässäkin tehtävässä Poju toimi oikein esimerkillisesti, kun itse sain odotusten mukaisesti palautetta istua laukassa rennommin.

Tänään säännöllisesti sekä koulussa että esteillä valmentautuva ystäväni tuli pitämään mulle tasaisen tunnin. Sattumalta kaveri oli suunnitellut tunnin myös avotaivutusten ympärille, mikä oli todella hyvä! Sain täydentäviä neuvoja eilen oppimaani ja avotaivutuksen oikeaoppinen ratsastaminen iskostui takaraivoon vahvemmin. Tänään käytettiin avojen tukena voltteja, jotka tuki oikeaa taivutusta avossa. Käynnissä mulla oli kummallisia ongelmia saada poni kulkemaan sekä suoraan, taivutuksessa että myös tarpeeksi suorana. Ravissa homma toimi paremmin molempiin suuntiin ja saatiin taas pätkät oikein mukavan oloista avotaivutusta. Tässä siis taas teema seuraavalle vuokrausviikolle!

Loppuun työskenneltiin harjoitusravissa pääty-ympyrällä ja kiinnitettiin huomiota erityisesti mun heikkoon kohtaan - ulkokäteen. Kaveri tarrautui totisesti syvimpiin kuoppiini ratsastuksessa, kun samaan aikaan piti keskittyä sekä istumaan rentona (ettei jalat vaella) että myös säilyttämään ulkokäden kyynerpää kiinni kyljessä. Lähden liian helposti taivuttamaan heppaa liikaa pelkällä sisäkädellä, jolloin ulkolapa työntyy ulos. Nyt pointtina oli säilyttää riittävä ulko-ohjan tuki ja pitää sitä lähtökohtana hevosen työskentelylle ja pyöristymiselle. Tästä jatketaan!

Kaikki kuvat ovat tältä päivältä, kaveri kun suostui opettamisen ohella kuvaamaankin vielä. :) Videolla pätkät avotaivutuksista ja hippasen muuta ravityöskentelyä! Pahoittelen, että videoon täytyy kulkea linkin kautta, mutta youtube on poistanut mahdollisuuden upottaa videoita teksteihin. :(( TÄSTÄ pääset kurkkaamaan videon.

6

Poju loikkii!

En saanut järjestettyä opettajaa pitämään mulle tänään estetuntia, joten hyppäsin Pojulla taas itsenäisesti helppoa tehtävää. En halua hypätä ponilla yksinäni mitään vaikeaa tai yhtään isompia esteitä, sillä haluan toimia esteiden suhteen niin oikein kuin vain mahdollista, sillä esteet on olleet Pojulle sen heikko kohta. Haluan siis, että mulla on opettaja neuvomassa aina, kun yritän hankalampia tehtäviä, erikoisesteitä tai yhtään isompia esteitä, etten vain osaamattomuuttani mene vesittämään sitä kehitystä, joka Pojussa on esteiden suhteen vuodessa tapahtunut.

Tänään hypättiin maneesissa kolmea estettä; ristikon ja okserin sarjaa ja vinottaista perus pystyä. Pojulle näköjään 3 metriä on sopiva laukka-askel, joten kahden askeleen väliksi 9 metriä oli oikein passeli. Tänään hypyt lähti mun mielestä ihan kivasti, poni ei ponnistanut liian kaukaa eikä myöskään tullut aivan esteiden juureen niin, että hyppy olisi suuntautunut enemmän ylös, kuin eteenpäin. Poju oli tänään myös oikein reipas ja eteni esteille ja myös niiden välissä hyvin. Poni oli aivan innoissaan kun pääsi vähän loikkimaan! Esteet näyttävät todellista isommilta, koska kamera oli todella matalan jakkaran päällä, joten videot on kuvattu sammakkoperspektiivistä. Korkeimmillaan viimeisissä hypyissä okseri sekä pysty olivat 65 cm, näyttävät videolla isommilta, eikö? :D

Ei otettu hirmuisen montaa hyppyä, taitavat olla kaikki tuossa videolla. Kun kerran sujui hyvin, niin paras lopettaa hyvään suoritukseen eikä väkisin vääntää samaa tehtävää loputtomiin. :) Käveltiin lopuksi pitkät loppukäynnit ja kerättiin yhdessä Pojun kanssa esteet pois. Treenin jälkeen pesin ponin hännän, josta tuli nyt jo melkeinpä valkoinen ;) Käytiin vielä maastossa kävelemässä ja kuivattelemassa häntää, ettei turve tarraudu siihen heti kiinni karsinassa. Huomenna käydään ehkä maastoilemassa jos on nätti ilma.

7

Asiaa!

Vihdoin taas postaus ihan kunnon aiheesta, kun olen päässyt tekemäänkin jotain fiksua. :) Kaiken lisäksi ihana pikkuserkkuni innostui taas lähtemään tallille mun kanssa, joten sain vielä tosi kivoja kuviakin!

Kävin siis ratsastamalla Pojulla, joka pääsi esittelemään taitojaan luonnollisten hevosmiestaitojen välikappaleena. Verkkasin ponin varusteitta pelkällä kaulanarulla. Tehtiin pysähdyksiä, siirtymisiä, suunnanmuutoksia ja ympyröitä. Laukkaa otettiin uralla ja pääty-ympyrällä. Toisaalta Poju oli taas vähän parempi kuin viimeksi, kuin toisaalta taas tunti, ettei se keskittynyt touhuun ihan täysillä. Pysähdykset sujui tosi nätisti, kun viimeksi poni ei malttanut oikein pysähtyä käynnissä. Muuten taas tuntui, että Poju oli hieman hitaampi avuille eikä toiminut yhtä terävästi kuin viimeksi pelkällä kaulanarulla. Tosin voi olla, että omakin keskittymiseni oli hieman tiessään, kun samalla jutustelin kameran takana heiluvan pikkuserkun kanssa.

Verkan jälkeen iskin ponille suitset päähän ja aloitin kunnon työskentelyn. Asettelua, taivuttelua, väistöjä ja avoja. Siirtymisiä tehtiin käynnin ja ravin välillä, laukassa tehtiin laukanvaihtoja muutaman raviaskeleen kautta. Kyllä huomasi, että Pojun hampaat oli raspattu! Poni oli ihan tosi mukava ratsastaa; tukeutui kuolaimeen, ei tuntunut enää yhtään niin vinolta kuin aikaisemmin ja liikkuikin vielä tosi reippaasti eteenpäin. Ekaa kertaa jouduin jättämään raipan kesken treenin pois!

Loppuun asettelin serkun tehtäväohjeen mukaan ponia pitkillä sivuilla ulos ja lyhyillä suoristin. Poju jopa myötäsi hieman niskastaan, se tuntui muutenkin paljon halukkaammalta ja rennommalta kuin aikaisemmin.

Loppuverkat Poju sai suorittaa itse kipitellen mun perässä. Poni seurasi yllättävän hyvin, vaikkei olla pahemmin ehditty seuraamisharjoituksia tekemään. Poju esitteli serkulle myös lihashuoltovinkkejään, kun venyttelin sen jalkoja ja roikuin hännässäkin hetken.

Huomenna olisi tarkoitus hypätä itsenäisesti kentällä, kun en ole taaskaan ehtinyt/saanut aikaiseksi hankkia opettajaa. Saa nähdä keksinkö jonkun avuksi nostelemaan esteitä ja mahdollisesti jopa kuvaamaan, muuten voi jäädä hyppiminen vähäiseksi. :)

PS! Pojun yskän vuoksi pitkään ollut lääkekuuri on nyt loppu ja kahden viikon kuluttua poni saa virallisesti osallistua kilpailuihin! Elätellään siis toiveita että lähistöltä löytyisi jotain kivoja seurakisoja joihin voitaisiin lähteä vihdoin.. :)

4

Tilannekatsaus

Pahoittelen pitkää ( no juu, viikon) postaustaukoa! Olen ollut koulun suhteen ihan mielettömän kiireinen enkä ole ehtinyt edes käydä koneella kolmeen päivään.

Viime viikolla menin Pojulla ihan normaalisti tasaista maneesissa ja viikonloppuna en mennytkään Julilla. Tamma tekee taas töitä sunnuntaisin, joten pidän sen ratsastuksesta vähän lomaa. Periaatteessa saisin käydä sitä liikuttamassa viikolla sen satunnaisina vapaapäivinä, mutta mielestäni tuon ikäinen poni ansaitsee jo vapaapäivänsä. Lupasin siis käydä korkeintaan taluttelemassa Julia sen vapaapäivinä. :)

Pojulla menin tänään riimulla/kaulanarulla kentällä ja hyppäsinkin pikkuruisen kentälle jätetyn ristikon muutaman kerran. Kun kentälle tuli alkeiskurssilaiset, vaihdoin ponille päähän suitset. Porukka tahtoi nähdä millaista on esteiden hyppääminen ja lupauduttiin Pojun kanssa näyttämään mallia. No eiköhän poni kieltänyt kahdesti.. Ensin epäilin sen johtuvan esteen eteen muodostuvasta varjosta, mutta syy saattoi myös olla kipeässä jalassa. Poju näytti ottavan lyhyempää askelta toisella takasellaan. Jalka oli kuitenkin päällisin puolin kunnossa, joten huomenna on uuden tilannearvion vuoro, kun käyn kävelyttämässä ponia. Toivotaan että kyseessä olisi vain jotain pientä ja ohimenevää, eikä vaihteeksi taas sairaslomaa.

Tallin omistaja kyseli, joko olen löytänyt vuokrahevosen kesäksi Pojun tilalle. No en ole, elättelen toiveita edelleen Winnien suhteen. Enkä muuten elättele turhaan, tamma on kuulemma näillä näkymin tulossa Metsäkylään kesällä Pojun lähtiessä! :) En nyt anna itseni innostua liikaa, mutta jonkinmoinen todennäköisyys siis on kuitenkin olemassa, että saisin rakkaan kultaponini takaisin. <3

6

Kehityksestä Pojun kanssa

Kuten edellisestä postauksestakin varmaan kävi ilmi, ollaan Pojun kanssa kehitytty aika paljon vuoden takaisesta. Vasta itse noita kuvia katsellessani ymmärsin, miten paljon Poju on muuttunut hevosena ja miten minä ratsastajana. Ei olla muututtu ja kehitytty vain erikseen, vaan myös yhdessä.

Kesä 2010

Kävin Kotimäellä irtotunnilla ystäväni kanssa. Sain alleni Poju-ponin, jonka kerrottiin olevan herkkä ja säikky. Teimme tunnilla vastalaukkaharjoituksia ja tykästyin poniin hirmuisesti. Pyysin saada sitä estetunnille, mutta sain toisen ponin, sillä opettaja "ei jaksa katsoa Pojun kieltämistä kun sillä on tapana kyttäillä esteitä".
Harkitsin tuntien aloittamista Kotimäellä, mutta sinne olisi ollut aivan liian pitkä matka.

Syksy 2010


Törmäsin Pojuun metsäkylässä. Kirosin pienessä mielessäni, kun olin juuri lopettanut tunnit hevosen puutteen vuoksi. Nyt Poju tulisi tuntiponiksi Metsäkylään ja saisin katsoa vierestä, kun muut ratsastavat tuolla hirmu mukavalla ponilla. Minulle kuitenkin selvisi, että poni olikin yksityisessä omistuksessa.
Pari päivää ehdin ihailla ponia karsinan oven takaa, kun kuulin että se on tuttujen tyttöjen poni. Tyttöjen, joille kävin kokeilemassa aikaisemmin syksyllä ylläpitoponia. Tuona samaisena päivänä sain kutsun tulla kokeilemaan Pojua, jos suostuisin alkaa vuokraamaan sitä.

Vuokrasin Pojua kahdesti viikossa. Poni ei todellakaan luottanut minuun. Karsinassa se pyöri ympyrää ja yritti päästä karkuun, kun koitin saada sille suitsia päähän. Pään harjaamista en lopulta jaksanut aina edes yrittää, kun poni oli päästään niin herkkä. Selkään oli välillä hankala päästä edes jakkaralta, poni kun ei halunnut seistä paikallaan keskellä kenttää, vaan väisti takapäällä aina pois altani.
Selvisi myös, ettei Poju todellakaan ollut "reipas esteponi" - se ei hypännyt pientä ristikkoa edes kokeneen valmentajan kanssa, eikä suostunut kävelemään edes maapuomin yli. Poni sai lomaa esteistä muutaman kuukauden, minkä jälkeen aloitettiin puomityöskentely todella hitaasti ja rauhallisesti.
Ratsastaessa Poju säikkyi usein. Yhden ratsastuskerran aikana onnistuin tippumaan kahdesti, kun Poni säikähti ja lähti täydessä laukassa altani. Loukkasin jalkani ja liikuin viikon verran kepeillä. Viime kesänä jalkani leikattiin, sillä se ei täysin toipunut tapahtuneesta.

Kevät 2011

Vuoden vaihteessa Poju alkoi sairastella. Ensin sille nousi kuume rokotuksesta, pian se sai ähkyn, jonka vuoksi luulin sen kuolevan, jossain vaiheessa poni ontuikin ja enempää en halua edes muistella. Kevät kului pitkälti ponista huolta pitäen. Taluttelua, ruokien laittoa, harjaamista ja vähän lisää taluttelua. Pikkuhiljaa sai taas kiivetä selkään ja aloittaa treenaamisen. Puomeilla päästiin eteenpäin ja huhtikuussa, juuri ennen Pojun muuttoa pääsin vihdoin hyppäämään sillä.

18.4 Poju muutti omistajiensa kotipihaan asumaan, enkä voinut jatkaa vuokraamista pitkän välimatkan vuoksi. Loppukeväästä pääsin moikkaamaan ponia kerran. Se oli muuttunut jo hirmuisesti, se oli rohkeampi ja levollisempi maalaismaisemmassa ympäristössä toisen ponin seurassa.

Syksy 2011

Poju tuli Metsäkylään mulle hoitoon pariksi viikoksi. Ponilla oli ollut pitkään jo epämääräistä yskää ja taas ihan vain huonon onnen seurauksena kaviopaisetta ja ties mitä muuta. Ponin kunto oli siis huono, joten aloitin liikutuksen varovaisesti. Tuon kahden viikon jälkeen odottamaani Pojun lähtemispäivää ei koskaan tullutkaan, vaan se sai jäädä Metsäkylään kun lupasin alkaa taas vuokrata sitä.
Loppuvuosi kului ponin kuntoa kohotellessa ja lihaskunnosta huolehtiessa. Poni alkoi vihdoin voida paremmin, kestää rasitusta ja liikkua pehmeämmin ja pidemmin askelin, kun lihakset saatiin hierottua parempaan kuntoon.

Kevät 2012

Vihdoin Poju oli kunnossa ja voitiin aloittaa treenaaminen niin koulussa kuin esteilläkin. Sain hypätä myös itsenäisesti, joten valmentajan löytymättömyys ei ollut enää esteenä hyppäämiselle. Estetreenin rinnalla harjoiteltiin maastakäsintyöskentelyä ja ratsastamista riimulla sekä kaulanarulla. Vähitellen Poju oppi kaulanarun merkityksen ja alkoi kääntyä ja hidastaa sen vaikutuksesta.
Nyt Poni hyppää kyselemättä 70 cm esteet, luottaa ja kunnioittaa minua maastakäsittelyssä ja toimii allani myös varusteitta. Nykyään se tulee minua karsinan ovelle ja tarhan portille vastaan. Saan venytellä sen jalkoja, vetää sitä hännästä ja rapsuttaa sitä otsasta. Saan sivellä sen korvia ja poni vaikuttaa vain nauttivan siitä. Olisinko uskonut vielä puolitoista vuotta sitten ponin muuttuvan tällaiseksi? En, en ikinä.

6

Apassionata, here we come!

Kylläpä on taas todella hyvä fiilis ratsastuksen jälkeen, olen aivan pilvissä! :) Olen tosi ylpeä Pojusta, itsestäni ja siitä työstä mitä ollaan tehty - siitä mihin ollaan päästy. Jotain myös loksahti paikoilleen kun ymmärsin, ettei kaikessa voi olla hyvä. Joku on hyvä jossain lajissa, joku jossain toisessa. Pieniä edistymisen askeleita pitää osata arvostaa ja nauttia kehityksestä joillain tietyllä osa-alueella.

Tänään vihdoinkin pääsin Pojun kanssa kentälle ratsastamaan, kun kerrankin menin tallille vasta illemmalla töiden jälkeen. Ilokseni myös Nenna, ihana ja arvostettu hovikuvaajani, oli paikalla ja lupautui kuvaamaan ja videoimaan ratsastustani. :) Poju on kuulemma käyttäytynyt omistajiensa kanssa kentällä oikein mallikkaasti, joten uskaltauduin ratsastamaan riimulla. Ponin kaulaan laitoin kaulanarun, jonka ostin sille kirpparilta tuossa jokin aika sitten.

Työskentelin ponin kanssa oikeastaan ihan normaalisti. Siirtymisiä, väistöjä, pysähdyksiä, voltteja, ympyröitä... Käytiin kaikki askellajit läpi ja Poju oli oikein mukava ratsastaa. Jarru pelasi, poni kääntyi ja kaikki oli hyvin. Ainoastaan vauhtia olisi toisinaan saanut olla enemmän. :) Kaikissa askellajeissa testailin myös Pojun reagointia kaulanaruun. Ratsastin löysemmällä ohjalla ja käänsin ja pidätin kaulanarulla. Kaikki toimi kuten pitikin.

Kun Poju toimi niin nätisti ja olin vieläpä varustautunut turvaliivillä, (= superliivi. Se päälläni ei voi tapahtua mitään pahaa ja olen 100 kertaa rohkeampi kuin muuten!) uskalsin antaa luvan riisua ponilta riimun päästä. Tarkoitus oli mennä ihan sen mukaan, miten kaikki sujuu. Poni kääntyi käynnissä, teki jopa etuosankäännöksiä. Ravissakin ohjaus toimi, joten uskalsin ottaa myös laukkaa ympyrällä. Ei vitsit sitä tunnetta, oikeasti! Kuvittele allesi hevonen, jolla on ainoastaan kaulansa ympärillä ohut nahkaremmi. Hevonen, joka voisi halutessaan tiputtaa sinut selästäsi tai vaikka tappaa sinut helposti, liikkuu allasi juuri niin kuin sinä haluat. Se nostaa laukan, kääntyy pienestä käden liikkeestä. Se tekee kaiken vapaasta tahdostaan, se tottelee sinua.

Tämä on varmaan vähintäänkin jokaisen pienen heppatytön unelma, hallita hevonen ilman varusteita. Iän karttuessa unelmat ehkä suuntautuvat toisaalle - esteille tai kouluratsastukseen. Mulle tämä on kuitenkin iso juttu. En ehkä ole hyvä ratsastaja, en esteillä enkä koulussa. Voin kuitenkin olla ylpeä itsestäni ja tietää, että osaan sentään jotain. Olen saanut rakennettua hevoseen luottamussuhteen, jonka turvin voin hallita hevosta myös varusteitta. Kaipa se kertoo jotain, edes jostakin.

15