Hyvin, huonosti ja hyvin huonosti.

Viimeinen viikko on ollut Winnien kanssa yhtä vuoristorataa. Yhtenä päivänä tapellaan perus hoitotilanteissa esimerkiksi siitä, pysyvätkö kaviot ylhäällä niin kauan kuin minä haluan, vai niin kauan kuin Winnie haluaa. Toisena päivänä poni taas käyttäytyy kuin ihmisen mieli ja samalla kuitenkaan ratsastus ei suju. Seuraavana päivänä kaikki yhtäkkiä sujuukin taas vallan mainiosti. Yhtenä päivänä olen valmis pitämään ponista kahden viikon loman, kun taas seuraavana en malttaisikaan lähteä tallilta ollenkaan kotiin.

Olen ratsastanut Winnietä satulalla ja ilman, kuolaimella ja hackamorella. Ollaan menty maneesissa, kentällä ja pellolla, tasaista ja kavaletteja. Toisinaan sujuu, toisinaan ei. Kaikki johtuu kuitenkin hyvin pitkälti minusta; jos en keskity, ei ponikaan sitä tee. Silloin ei mikään onnistu ja minä vain hermostun, enkä anna ponillekkaan muuta mahdollisuutta kuin hermostua. Parhaiten on sujunut niinä päivinä, kun olen ratsastanut yksin ja ilman kiirettä, työstäen hevosta alusta asti yhteistyössä sen kanssa.

Päivä 1: Poni kiirehtii kavioiden laskemisessa kun niitä putsataan. Hermostun, saan kaviosta kolhun nilkkaani. Nousen ratsaille ärsyyntyneenä ja vihaisena. Ratsastan vajaan tunnin ja turhaudun, kun mistään ei tule mitään.

Päivä 2: Harjaan ponin käytävällä, hieron sen rauhassa läpi. Ratsailla työskentelen pitkään käynnissä ja keskityn sekä itseeni että poniin. Lopetan treenin tyytyväisenä.

Taidan olla vaan valmennuksen tarpeessa, tarvitsisin taas välillä jonkun neuvomaan ja käskemään mitä tehdä. Yksin ratsastaessa luovutan niin kovin helposti ja turhaudun, kun jokin asia ei suju niin kuin haluaisin. Yritän kerra, kaksi ja sitten annan olla. Olen taas jonkinmoisessa kriisissä itseni ja ratsastustaitojeni kanssa; tuntuu etten osaa yhtään mitään ja pilaan vain Winnien ratsastamalla sitä päivittäin väärin. Kouluvalmennuksesta olisi siis varmasti kovasti hyötyä, mutta toisaalta haluaisin ehkä enemmän päästä estevalmennukseen hyppäämään valmentajan silmän alle. Nyt ollaan hypätty puoli vuotta ihan itsenäisesti, mikä kuulostaa kyllä aivan kamalalta. Olen keskenäni opettanut ponin esteille, eikä kukaan ole seurannut menoamme ja kertonut, teenkö jotain katastrofaalisen väärin. Yhteen valmennukseen olisi varaa, kumpaan sinä menisit?

11

Joulupukkii, joulupukkii...

Muutamat on jo kyselleetkin mitä sain joululahjaksi. En ollut toivonut mitään kovin kummoista enkä etenkään paljon hevosiin liittyviä lahjoja. Pukki luki kuitenkin ajatuksiani ja toi muutamia heppalahjoja;

 Vanhemmilta sain ihanan Kingslandin hupparin, jossa keskiosa on sisä- ja ulkopuolelta pehmoista karvakangasta.

 Kummilta sain Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjan, jota olen jo monet vuodet selaillut kaupoissa, mutten ole raaskinut ostaa suolaisen hinnan takia. Kirja käsittelee kattavasti hevosen käyttäytymistä, juuri sitä mitä täytyykin opiskella jos tahtoo ymmärtää hevosta ja kehittyä paremmaksi maastakäsintyöskentelyssä!

Nennalta sain supersuloisen varustetelineen, joka tuli todellakin tarpeeseen! Ymmärsin tarpeeni vasta siinä vaiheessa, kun sain telineen käteeni paketista. Winniellä on vain yksi riimukoukku, jossa roikkuu pahimmillaan kaksi riimua, suitset, riimunaru ja naruriimukin. Nyt on vermeille omat koukut!





Näiden hevosaiheisten lahjojen lisäksi sain jotain tavaroita tulevaan omaan kotiini (mm. maailman ihanimmat vedenkeitin ja leivänpaahdin <3), rahaa sekä juoksuvaatteita. :)

Mikä oli sinun suosikkilahjasi?

9

Villi lentokoneponi!

Nenna tuli taas pitkästä aikaa tallille mukaan kuvaamaan ja moikkaamaan Winnietä. Juuri kun lähdettiin tallille päin, alkoi tulla lunta suunnilleen vaakasuorassa ja hirvittävän paljon. Winnielläkin oli tarhassa loimensa päällä kunnon kerros lunta!

W sai päähänsä suitset ja jalkoihin suojat. Kipitettiin lumipyryssä kentälle, jossa poni sai kipitellä vapaana sen aikaa, kun kasattiin Nennan kanssa toiselle pitkälle sivulle irtohypytyskuja. Tehtävä oli sama kuin edellispäivänä hypätessä; innari, 1 laukka-askel, okseri. Winnie ymmärsi jutun idean heti ja innostui hyppäämisestä, kun sai kerrankin tehdä sitä ilman selässä häiritsevää ratsastajaa. Ponille ei tarvinnut kuin näyttää vähän suuntaa, niin se lähti tyytyväisenä hyppykujalle. Välillä energiaa oli niin paljon ylimääräistä, että kenttää piti laukata ympäri pari kierrosta ennen kuin pystyi taas suuntaamaan kujalle.

Korotettiin okseria muutaman kerran ja pidennettiin samalla esteiden välejä. Winnie hyppäsi omasta halustaan ja tyytyväisenä ilman yhtäkään kieltoa. Lopuksi poni otti okserin takapuomin useamman kerran alas, kun se nosti laukan kovin myöhään, eikä saanut riittävästi ponnua esteen ylittämiseen puhtaasti. Videoita tarkastellessa huomasin sen, ettei Winnie avaa takajalkojaan hypyissä ollenkaan. Ratsain ollaan hypätty sen verran pieniä, ettei asia ole pistänyt silmään videoita katsoessa. Vähän isommilla esteillä ponin pitäisi kuitenkin oppia ojentamaan jalkansa taakse hypyn alastulossa, kun nykyään se vielä vain kipristää jalkansa suppuun vatsan alle. Tämän takia Winnie ottaa usein puomeja alas takajaloillaan.

Käytiin kävelemässä vielä loppuverryttelylenkki, jonka jälkeen sulkeuduttiin Nennan kanssa Winnien ja sen tarhakaverin karsinoiden välissä olevaan varuste/rehuvarastoon laittamaan valmiiksi iltamössöjä. Varastohuoneeseen kuljetaan toisen ponin tarhan kautta, minkä vuoksi poni pääsikin räpläämään ulkopuolella olevaa salpaa. Meinasi tulla kylmä ja kurja joulupäivä hevosten myslejä syödessä, kun poni sai meidät lukittua sisälle!

4

Merry Christmas everyone!

 We wish you a merry christmas, we wish you a merry christmas, we wish you a merry christmas and a happy new year! Oikein ihanaa, lämpöistä ja piparintuoksuista ponijoulua kaikille Essin poniblogin lukijoille toivottaa Essi ja Winnie!

Koska joulun perinteistähän ei voi poiketa, oli aamulla vääntäydyttävä aikaisin ylös sängystä ja suunnattava tallille. Poni puettiin tontuksi turvasta hännänpäähän ja Winnien iloksi lisättiin vielä yllin kyllin heijastimia.

Käytiin heittämässä vähän vajaan tunnin käyntilenkki toisen ponin seurassa. Kierrettiin lähi"maastoissa" kävelyteitä pitkin ja törmättiin matkalla kahteen muuhun hevosseurueeseen. Winnie kaverinsa kanssa olivat ainoat vakavasti otettavat jouluponit, jotka olivat pukeutuneet tonttulakkeihin. ;)

No mutta, mitä Winnie sai joululahjaksi? Ylläpitäjiltään se sai suloisen pienen herkkupussukan, joka taisi kyllä olla ponin suosikkilahja.
Minun lahjoistani poni puolestaan ei ollut kovinkaan innoissaan. Winnie sai heijastinriimun, jota tullaan käyttämään maastoillessa suitsien päällä. Maastakäsittelyyn tuo on myös varsin oiva kapine - poni näkyy autojen valoissa paremmin irti päästessään. ;) Yritin saada Winniestä edustavaa kuvaa uusi riimu päässään, mutta ohessa oleva kuva oli paras mitä sain. Lukekaa siis ponin mielipide neidin kasvoilta.
"En ole tällasta toivonut. VÄÄRÄN VÄRINEN! Hymyile ihan keskenäs vaan.."

Lisäksi Winnie sai riimuun sopivat jalkaheijastimet, jotka onkin ylemmässä kuvassa puettu pinteleiden päälle.

Minun lahjoistani mieluisin oli ponille varmaan tuo fleeceloimi, joka on parina viime päivänä blogissa jo vilahtanutkin. Ilmeisesti sen väri miellyttää enemmän tamman silmää. ;)

Jotta Winnie vielä jatkossakin näyttäisi haflingerilta, eikä rautiaalta suomenhevoselta, se sai hevosshampoota harjan ja hännän pesua varten. Pitäisi jouhien pysyä paremmin valkoisena!



PS! Minkä yleisöryntäyksen olettekaan tehneet blogiini eilen?! Hurjat 764 kävijää PÄIVÄSSÄ, rauhoittukaa hyvät ihmiset! :D

6

Tänään oli pakkasta edelleen reilu kymmenen astetta, mikä sai aikaan huomattavaa sormien ja varpaiden jäätymistä. Kovien pakkasten takia Winnie on liikkunut vähän kevyemmin, kun kuskin takapuoli ei ole kestänyt ratsastaa ilman toppahousuja ja loimea takapuolensa alla. Nyt oli kuitenkin ryhdistäydyttävä, kun edellisestä hyppykerrasta oli aikaa jo melkein kaksi viikkoa.

Kuvailtiin päittäin vanhan tallikaverin kanssa. Moona tuli maneesille ensin kuvaamaan Winnien hyppelöitä, jonka jälkeen kävin kuvailemassa häntä vuokrahevosensa kanssa. Moonan kanssa ollaan vanhoja tuttuja Metsäkylän ajoilta. Aikoinaan oltiin jossain määrin toistemme vihamiehiä, kun kummatkin tykättiin Julitasta, haluttiin mennä sillä valmennustunneilla ja myös kilpailla esteillä. ;) Moonan blogiin pääset tutustumaan tästä.

Maneesiin väkerrettiin kolmen esteen sarja pitkälle sivulle. Innari, 1 laukka-askel ja okseri. Diagonaalille laitettiin toinen ihan perus pysty.

Verkkailin ponin läpi ravissa ja laukassa, jonka jälkeen suunnattiin sarjalle. Sain alkuun hävetä silmät päästäni, kun poni päätti hidastaa juuri ennen esteitä, sukeltaa niiden sekaan ja jatkaa sarjan läpi räpeltämällä ravin, laukan ja hyppyjensekaiseen tahtiin. Vähitellen alkoi kuitenkin onnistua paremmin ja Winnie hyppäsi tahdikkaasti sarjan läpi ja jatkoi siltä vielä alas oikeassa laukassa. Kun sarja alkoi sujua, otettiin mukaan vielä pystyeste. Pystyä koroteltiin pikkuhiljaa kun Winnie teki sille hyviä hyppyjä. Olin kovin tyytyväinen pieneen poniin, joka vielä puoli vuotta sitten hyppi räpeltäen yli ristikoista ensimmäistä kertaa elämässään. :) Lopuksi mitattiin vielä pysty mielenkiinnosta - Winnie olikin tehnyt uuden korkeusennätyksensä! Mittatikku näytti vähän vajaa 90 cm, kuitenkin enemmän kuin 85. ;)

Loppuverkat käytiin tekemässä pellolla ravaillen vähän sinne tänne. Olen niin iloinen siitä, kuinka varma Winniestä onkaan tullut! En olisi uskonut että joskus uskaltautuisin sen kanssa lumiselle pellolle ratsastamaan saatikka maastoilemaan sen kanssa kävelyteilläkin. Kesän suurin saavutushan oli uskaltautua tuon ponin selkään ilman satulaa! Poni on uudessa kodissaan niin elementissään, siitä on todellakin tullut sen parhaat puolet esiin. :)

2

Riimulla pakkasessa

Eilen suunnattiin Winnien kanssa kentälle varustuksena riimu ja ponin etukäteisjoululahja fleeceloimi. Tässä kuvia päivältä, videomateriaalia löytyy eilispäivän joulukalenteriluukusta. ;)

6

Maaston kautta ratsastamaan

Pahoittelen taas parin päivän hiljaisuutta ja heikosti päivitettyä joulukalenteria - nyt tämän päivän luukkukin toimii jo.

Lähdin tänään ensimmäistä kertaa Winnien kanssa ihan yksin maastoilemaan. Poni sai päälleen lainatun heijastinloimen, jonka kanssa se ehkä välttyisi jäämästä rekan alle, jos se päättäisi viskata minut jokeen ja poistua paikalta. ;) Luotan Winnieen maastossa ja tunnen sen toimintatavat niin hyvin, että uskallan lähteä sen kanssa yksinkin turvallisin mielin kävelyteille.

Pikkuisen kiire ponilla tuntui aluksi olevan, mutta nätisti se eilisestä vapaapäivästään huolimatta jaksoi kuitenkin kävellä. Tarkoitus oli kiertää HK areena kuten edelliskerrallakin, kun Nenna oli kävellen mukana, mutta harmittavaisesti joen viertä kulkeva lenkkeilypolku oli väännetty hiihtoladuksi. Laittoi kyllä taas ärsyttämään jossain määrin, kun varta vasten hevosille merkityt ratsastusreititkin lanataan suksikansan käyttöön. Joitain vanhoja patoumia minulla taitaa hiihtäjiä kohtaan olla, lähinnä ärsyttää useiden suhtautuminen latuihinsa ja hevosiin. Vaikka suksikansa saa varmasti vähintäänkin 99 % ulkoilureiteistä käyttöönsä, ei se tunnu riittävän. Hevonen ei mahdu samaan metsikköön hiihtäjän kanssa, eikä hevosella ole oikeutta liikkua edes siellä umpimetsässä. Saa tuhista, puhista, huutaa, suhahtaa senttien päästä ohi ja halutessaan vaikka huitoa hevosia suksisauvoilla. Toki varmaan vähän kärjistetty esimerkki, mutta toisinaan tältä tuntuu talvisin, kun yrittää päästä maastoilemaan edes vähän tallipihaa kauemmaksi.

No mutta, takaisin asiaan. Toisin kuin Metsäkylässä, täällä ei pystynyt kunnolla latua kiertämään mistään. Toisella puolella on joki, toisella peltoa, jolla ei varmastikkaan saa ratsastaa. Noh, heitettiin U- käännös ja suunnattiin sitten maneesille. Jäi maastoilu vähän vähäiseksi, täytyy ensi kerralla lähteä ihan päinvastaiseen suuntaan, että pääsee tekemään jonkun lenkin.

Maneesissa ravailin reipasta ravia ympyröillä ja lävistäjillä, halusin saada ponin liikkumaan itse takaa eteen. Paineltiin menemään rennoin ohjin pääasiana eteenpäinpyrkimys. Otin vielä laukkaa vähän pidemmät pätkän molempiin suuntiin ja pyrin taivuttamaan hevosta tasaisesti sisälle, Winnie kun helposti laukkaa lapa ulkona ja pelkkä kaula asettuneena. Saatiin joitain pätkiä vallan mukavaa laukkaa!

Nyt kun olin taas yksin maneesissa, jaksoin keskittyä enemmän. Vihdoin aloin oikeasti ratsastamaan. Mulla on tosi paha tapa jäädä vain vähän ratsastelemaan ja mennä sieltä missä aita on matalin - jos ei väistöt heti onnistu, tehdään jotain helpompaa. Jos laukannostot ei onnistu, nostetaan se raipalla ja ratsastetaan vain reipasta laukkaa eteenpäin. Jos poni ei myötää niskastaan, ratsastellaan vain sinne päin ja lopetetaan ajoissa kun ei hommasta "kuitenkaan tule mitään". Nyt istuin oikeasti alas, työstin virheitäni ja ratsastin Winnietä. Lopulta se oli vallan mainio ratsastaa. :)

0

Kuvallinen anteeksipyyntö.

Olen kovin pahoillani siitä, että parin viime päivän joulukalenteriluukut ovat päivittyneet ihan laittoman paljon myöhässä. Olen ollut kovin kiireinen taas ja joutunut valitsemaan Winnien liikutuksen ja blogin päivityksen väliltä. Niin, voitte varmaan kuvitella kumman olen valinnut. ;)

Tämä viikko on ollut Winnielle mukava ja vähän rennompi, olen kolme viimeistä päivää ratsastellut ilman satulaa ja kaksi niistä riimun kanssa. Eilen Winnie pääsi kentälle juoksemaan vapaana taas pitkästä aikaa. Tässä muutamia parhaista kuvista, toivottavasti nämä lohuttavat ja korvaavat myöhästyneet joulukalenteriluukut. Nyt on siis vihdoin päivitetty myös tämän päivän luukku, käykäähän kurkkaamassa!

5

Tee sitä mikä saa sinut hymyilemään

Tänään sain tallille mukaani pitkästä aikaa taas pikkuserkun, joka on aina välillä käynyt Metsäkylässä kuvaamassa Winnietä ja minua. Kaverilla oli taas kamera mukana, joten saatiin paljon todella kivoja kuvia! Vihdoin annoin periksi ja jätin kokonaan oman kamerani kotiin, Jenni saa sata kertaa parempia kuvia omalla Canonillaan. ;)

En ole hypännyt Winniellä varmaan kahteen viikkoon, kun on ollut ties mitä kiirettä ja ruuhkaa maneesissa ja kaverin puutetta ja muuta. Toisaalta kun nyt Jenni tuli kuvaamaan, niin olisi ollut kurja raahata hänet vain pimeään maneesiin seisoskelemaan. Päätin siis verkata ponin pellolla ja siirtyä sitten maneesin puolelle loikkimaan vähäsen.







Olin laiska, enkä jaksanut ottaa Winnietä sisälle karsinaan varustettavaksi tai edes pukea sille riimua. Kun tuli aika laittaa suitset, päätti Winnie olla lähtemättä tänään töihin. Kovin tyytyväisenä se ravaili ympäri tarhaansa minua karkuun, mutta pysähtyi lopulta ja antoi pukea suitset.

Pellolla pyrin ratsastamaan Winnien yhtä mukavaksi kuin se oli eilen, mutta eihän siitä mitään tullut. Winnie keskittyi korvat tötteröllä kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ja itsekkään en jaksanut keskittyä ratsastamiseen ihan täysillä. En voinut myöskään työstää käyntiä puolta tuntia kuten eilen, kun muuten ei olisi jäänyt aikaa hyppäämiselle. Kunhan nyt siis ravailtiin ja laukattiin ympäriinsä pää pilvissä ja korvat hörössä, tulipahan lämmiteltyä!



Maneesissa kasattiin kaksi estettä, joita korotettiin pikku hiljaa. Alkuun Winnie otti hölmöjä pikkuaskeleita ennen esteitä, mutta vahvemmin eteen ratsastamalla nekin jäivät pois. Winnie teki oikein hyviä hyppyjä ja itsekin pysyin jotenkuten ihan kyydissäkin. ;) Treenin loputtua mitattiin vielä esteet, molemmat oli 80 cm. Tuntuivat paljon pienemmiltä, johtuneeko sitten pienemmästä maneesista!

4