sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Perussettiä


Eipä ole mitään kovin kummoista päivittelemisen arvoista tapahtunut hevosrintamalla, niin on taas postailuväli venähtänyt. Olen käynyt edelleen ratsastelemassa lähinnä iltaisin, jolloin on pimeää ja vaikeaa saada kavereita mukaan kuvaamaan. Ensi viikolla sentään vähän helpottaa ja ehdin tallille myös ennen pimeän tuloa, täytyypi siis taas toivoa että löytäisin kuvaajia mukaan kentän tai maneesin reunalle.

Harri on liikkunut tällä viikolla hyvin kevyesti. Poika on ollut mukavan rauhallinen, joten tarvetta varsinaiselle energian purkamiselle ei ole ollut. Olen kevennellyt rennosti ja vain ratsastanut askellajit läpi, mikä on ollut ihan mukavaa vastapainoa kunnon koulutuuppaamiselle varmasti meille molemmille. :)

Olen tällä viikolla tutustunut myös ihan uuteen hevosystävään, jota liikuttelen varmaan jatkossakin silloin tällöin, kun omistaja tarvitsee apua. Tämän mukavan ruunan olen ratsastanut jo kahdesti ja ihastunut korviani myöden sen tasaiseen keinutuolilaukkaan!

Huomenna käydään Hartsan kanssa maastoilemassa ja myöhemmin viikolla palaillaan taas kunnon treeniin. Tutut ilmoittautukoon vapaaehtoisiksi kameran käyttäjiksi. ;)
4

torstai 13. helmikuuta 2014

Kurahousukelit





Hulvatonta helmikuuta vaan kaikille, tsiigatkaapa näitä talvimaisemia! Eipä tosiaan tarvinnut tänä talvena paljon hankitreeniä tehdä tai kuvata talvikuvia.. Nyt on vain harmaata, märkää ja pimeää samaan malliin kuin jo lokakuussa. Vähän harmittaa, mutta toisaalta on kyllä mukavampaa kun on lämmintä ja ratsastaa tarkenee hyvin hupparillakin. Vielä kun tulisi vaan kunnolla kuivaa ja päästäisiin eroon näistä kurakeleistä!




Todella pitkästä aikaa pääsin tallille ja ratsastamaan keskellä päivää, kun normaalisti ratsastan aina iltaisin ennen iltaruokintaa. Tällä kertaa Siru tuli mukaani kameraa heiluttamaan ja räpsikin varsin hyviä kuvia!

Ratsastin alkuun puolisen tuntia maneesissa, mistä jouduttiin siirtymään valmennuksen vuoksi ulkokentälle. Onneksi kenttä alkaa olla taas ihan ratsastuskunnossa, sillä liukkailla loskakeleillä ratsastus olisi muuten pitänyt lopettaa siihen. Kentän toinen reuna on vielä kovin märkä, mutta yli puolet kentästä oli hyvässä kunnossa. Toki märkää oli joka puolella, mikä näkyykin Harrin jaloista ja vatsasta; valkoisesta hevosesta tuli sekunneissa saastainen ja ruskea.

Pihalla lähinnä vain työstin ravia ja laukkaa ympyrällä. Ratsastin eteen ja taas hidastin, kokosin ja taivuttelin. Laukka oli viime kerran tavoin energistä ja aktiivista ja ravikin rullasi kivasti, vaikkakin Harri oli vähän raskaampi ja rauhattomampi edestä. Ravin lyhentäminen onnistui kuitenkin ihan äärimmilleen saakka, kun Harri jatkoi pyydettäessä ravia lähes paikoillaan. Huisi tunne, aivan kuin hevonen tanssisi allani!

Harri pääsi lopulta syömään sisälle päiväheiniään ja kuivattelemaan kuraista vatsanalustaan. Kävin illalla vielä harjailemassa kuivuneet hiekat ja kurat ja heittämässä hevosille iltaheinät.






























































































6

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ihan kunnolla ja tosissaan

Tulipahan sunnuntaina ratsastettua ihan oikeasti kunnolla pitkästä aikaa! Maneesi oli aivan tyhjä ja kerrankin oli tilaa ratsastaa juuri niitä tehtäviä mitä tykkää. Eipä tarvinnut myöskään väistellä muita tai stressata ohi pujahtelevista ja Harria säikyttelevistä kanssakulkijoista.

Harri oli heti alkuun varsin hyvä ratsastaa, aktiivinen ja kuuliainen. Kannoin raippaa mukana ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja Harri olikin heti tarkempi ja täsmällisempi. Väistöissä muistutin kerran tai kaksi koskettamalla raipalla, mutta muuten sen pelkkä mukanaolo riitti patistamaan Hartsaa antamaan itsestään vähän enemmän.

Ratsastin alkuun apuja läpi lähes tavaksi tulleella kaavalla; siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä jotta kaasu ja jarru saadaan testattua ja erilaisia väistöjä, joilla testailen herkkyyttä tasapuolisesti molemmille pohkeille. Ratsastus sujui heti alkuun todella kivasti, kun kerrankin pystyin keskittymään vain itseeni. Tuntui, että istuinkin jo paljon paremmin ja rennommin pystyssä, enkä jännittänyt tippumisen pelossa sitä, milloin Harri säikähtää kun annan sen ravata pidemmällä ohjalla kuolaimessa roikkumatta.

Tehtiin väistöjä ja vähän avojakin, ravissa paljon temponvaihteluita ja välillä kokoamista korkeampaan ja lyhempään muotoon. Erityisesti laukassa Harri tuntui hyvältä, eteenpäinpyrkivältä ja aktiiviselta!

Kuvasin pätkiä itsekseni videolle - eipä tämä nyt mikään videopostaus ole, mutta lohduttanee nyt ainakin alkuun kunnon videopostausten puutteessa.
3

perjantai 7. helmikuuta 2014

Aina ei onnaa!

Joskus on niitä päiviä, kun mistään ei vain tule yhtään mitään ja kaikki, aivan kaikki, menee mönkään ja pienimmätkin asiat alkaa ärsyttää suunnattomasti. Tänään oli juuri tuollainen päivä! Ylipäätään koko viikko on ollut kovin raskas, koska aloitin juuri uudessa työssä ja menoa on ollut ihan liikaa jokaiselle päivälle. En ole ehtinyt edes hengähtää pitkään aikaan! Kun sitä jo valmiiksi lähtee kireänä ja väsyneenä tallille, ei hommat vaan voi pelittää..

Tarkoitus oli ohjasajaa Harria ja kuvata pätkiä videollekkin. Kaikki sujui ihan kivasti siihen saakka, että päästiin kentälle. Ehdin kävelyttää Harria ehkä kierroksen, kun jo huomasin lumen pakkautuvan raivostuttaviksi tilsoiksi Harrin kavioihin. Koputtelin tilsoja irti ja viritin kaksi juoksutusliinaa ajo-ohjiksi. En ehtinyt kunnolla edes aloittaa, kun Hartsa jo pinkaisi. En tiedä pelästyikö se jotain vai kävikö muuten vain kierroksilta jostain, mutta naruista nykimällä tuo espanjan ihme ei pysähtynyt. Siellähän se hevonen viiletti pitkin kenttää kaksi pitkää narua perässään liehuen. Olin jo valmis itkupotkuraivareihin, kun tuo vain kiisi ympäriinsä vailla ajatustakaan kiinni antamisesta. Toisaalta onni onnettomuudessa; kun mökötin keskenäni keskellä kenttää, Harri rauhoittui nopeasti ja tulikin kävellen ihmettelemään mitä oikein touhuan. Onneksi tuo ei onnistunut sotkeutumaan liinoihin.

© Pertti Jarla / Fingerpori
Siirryttiin maneesin puolelle ihan vain taluttelemaan, koska siellä oli edelleen muita hevosia. Taas sain hakata tilsoja irti autonavaimilla ja kiehua keskenäni, kun ei tänään mistään tullut mitään. Varpaatkin alkoi hiota villasukissa ja hiukset kutittaa pipossa. Lopulta palattiin takaisin talliin, jossa Harri seisoi karsinassaan 10 sekuntia ilman loimea ja tottakai kuorrutti valkoisen karvansa likaisella turpeella. Mieli teki kiukutella kuin kakara ja lähteä vain kotiin! Tuon jälkeen ärsyttikin jo aivan kaikki; liian kuuma takki, lohjennut kynsi, aivastuttava säilöheinä, naamalle valuvat hiukset ja idiootit kanssa-autoilijat kotimatkalla. Selvisin kuitenkin tästäkin päivästä, toivotaan että huominen on jo parempi!
0

tiistai 4. helmikuuta 2014

Tunnilla vai valmennuksessa?


Mikä ero on ratsastustunnilla ja valmennuksella? Minulle on joskus nuorena opetettu, että tunnilla opetetaan ratsastajaa ja valmennuksessa ratsukkoa. Tämä pätee varmasti ainakin, kun verrataan ratsastuskoulutuntia isossa ryhmässä (vaihtuvalla hevosella) ja varsinaista valmennusta, jossa käydään omalla hevosella. Tunnilla korjataan ratsastajan virheitä, valmennuksessa myös hevosen. Eipä tuo jako varmasti näin mustavalkoinen ole todellisuudessa.

Onko yksityistunneilla käyminen ratsastuskoulun vakiohevosella tai vuokrahevosella sitten valmentautumista? Oppimisen kannalta se voi olla yhtä tehokasta, mutta valmentautumista se ei yleensä ole. Yksityistunteja voi pitää kuka tahansa; valmentaja, ratsastuksenopettaja, ratsastuksenohjaaja, ratsastuksenohjaajaksi opiskeleva tai sitten ihan vaan naapurin Pirjo, joka on kerännyt oppinsa Apassionataa telkkarista katselemalla. Valmennuksia taas pitää vain SRL koulutetut valmentajat. Ratsastusseuroilta voi hakea valmennustukea tavoitteelliseen valmentautumiseen ja tukea maksetaan juurikin vain koulutettujen valmentajien pitämistä valmennuksista. 


Varsinaiseen valmentautumiseen liittyy vahvasti tavoitteellisuus niin ratsukon kuin valmentajankin puolesta. Valmentautuminen on säännöllistä, pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja tiettyyn tavoitteeseen pyrkimistä yhdessä valmentajan kanssa. Tämä voi toteutua myös tunneilla opettajan kanssa, eikä ole sidottua juuri valmentautumiseen koulutetun valmentajan silmien alla. Tavoitteellisesti ja säännöllisesti voi käydä yksityistunneilla, pienryhmätunneilla tai ihan vaan vaikka ratsastuskoulutunneilla tavoitteellisemmassa ryhmässä, mutta valmentautumisesta ei silloin voi puhua. Vastaavasti valmennuksissa voi käydä myös ilman selkeitä tavoitteita ja epäsäännöllisesti. 


Itse olen nähnyt ja osallistunut monenlaiseen ratsastuksen opettamiseen. Olen käynyt ryhmätunneilla, pienryhmätunneilla ja yksityistunneilla niin pätevien ratsastuksenopettajien ja ohjaajienkin tunneilla, mutta myös epäpätevien, mutta silti osaavien opettajien tunneilla. Olen ratsastanut tavoitteellisessa esteryhmässä ja käynyt useampien eri valmentajien valmennuksissa. Valmentautumisesta en kuitenkaan omalla kohdallani puhuisi, sillä valmennuksissa käyminen on ollut epäsäännöllistä, enkä ole käynyt yhdellä ja samalla valmentajalla. Ainoastaan viime keväänä kävin Winnien kanssa kerran kuukaudessa Villen valmennuksissa ja samaa hommaa on tarkoitus jatkaa nyt Harrin kanssa. Todennäköisesti tulen käymään Harrin kanssa koulupuolella Villen valmennuksissa, mutta estepuolella Aksun kanssa tunneilla.

Valmentaudutteko te lukijat? Miten valmentautuminen mielestänne eroaa tunneilla käymisestä, kuinka usein käytte valmennuksissa ja mitkä ovat tavoitteenne? Vai käyttekö tunneilla tavoitteellisesti ja kilpaillen?
14

maanantai 3. helmikuuta 2014

Pellolla!


Päästiinpäs vihdoinkin Harrin kanssa pellolle ratsain! Tuon ratsastuksen jälkeen ei voi kuin miettiä, että miten sitä onkaan jaksettu nyhrätä koulupiiperrystä pienessä maneesissa neljän seinän sisässä ties miten pitkään. Oli kyllä ihan parasta päästä laukkailemaan baanalle, jossa ei ihan heti tule seinät vastaan! Harrikin yllätti erittäin positiivisesti olemalla super fiksu ja rauhallinen, se oli rauhallisempi kuin kertaakaan maneesissa pitkään aikaan. Laukassa vanhus luonnollisestikin innostui ja paineli menemään varsin lujaa suorilla pätkillä, mutta ympyröillä laukka oli täysin ratsastettavissa.

Koska Hartsa oli niin fiksusti ja rauhallinen, päästin tallilla mukana olleen kaverinikin käymään selässä kävelemässä loppukäynnit. Kaveri on "ratsastanut" viimeksi alle kouluikäisenä talutusratsastuksessa, jolloin homma oli päättynyt pää alaspäin jalustimesta roikkumiseen paikoillaan seisovan hevosen selästä. Tällä kertaa sujui onneksi paremmin ja Harrikin antoi ihan positiivisen kuvan hevosista. ;)

Sunnuntai oli oikeastaan ensimmäinen päivä kun pelto oli kunnolla ratsastuskunnossa ja näillä näkymin myös viimeinen päivä vähään aikaan.. Tänään on kelit olleet kunnolla plussan puolella ja viikonloppuna satanut lumi on muuttunut märäksi ja painavaksi suojalumeksi, joka tekee hirvittävät tilsat hevosten kavioihin. :( Sama tilanne on siis myös kentällä, joten eipä auta muu kuin ratsastella taas maneesissa, kunnes tulee kunnolla pakkasta ja uutta lunta.. Sunnuntaina on joka tapauksessa taas kuitenkin luvassa kuvia, kun kuvaillaan Moonan kanssa päittäin.

Kuvat ja video © Samuel, kiitti!































3

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Missä ja miten Harri liikkuu

Kun nyt vihdoin olen kuntoutunut leikkauksesta siihen malliin, että pärjään tallilla ihan yksin ja ilman apua, olen päässyt liikuttamaan Harria paljon useammin ja säännöllisemmin kuin aikaisemmin. Koko tammikuun ajan olen käynyt tallilla 3-5 kertaa viikossa ja Harrin liikkuminen onkin ollut hyvin pitkälti minun vastuullani. Harrin toinen vuokraaja käy ratsastamassa yleensä kerran tai kaksi viikossa, jolloin hevosella on lähes poikkeuksetta ohjelmassa perus kouluratsastusta.

Koska Harri on jo melko iäkäs, sen kunto ja jalat ovat parhaat päivänsä jo nähneet. Raskas koulutreeni 6 päivänä viikossa ei taitaisi onnistua Harrin kohdalla, mikä sopii kyllä minulle paremmin kuin hyvin! Olen itseasiassa aika samanlaisessa tilanteessa kuin viime kevään Winnien kanssa; vuokraaja käy päivän- pari viikossa, päivä tai kaksi ratsastan kunnolla ja muina päivinä keksitään jotain kivaa ja mielekästä tekemistä, kuten irtojuoksutusta, maastoilua, temppuilua, maastakäsittelyä tai ohjasajoa. Ainoa asia mikä eroaa viimevuotisesta, on hyppäämisen puuttuminen. Harrin kanssa tosin hyppäämisen voisi korvata puomityöskentelyllä, kunhan jaksaisin varailla maneesia siihen tarkoitukseen ja raahata puomeja maneesiin. Tilanne hevosten ja ratsastuksen suhteen on siis parempi kuin olisin ikinä osannut kuvitella, kun Winnie myytiin. Nyt minulla on vuokrahevonen, jota saan käyttää lähes kuin omaani. :) Lisäksi pääsen kevään aika aloittamaan työskentelyn ja hyppäämisen myös Aksu-ponin kanssa. Toistaiseksi en ole Aksua vielä ratsastanut, sillä yhdessä odotellaan, että lihakseni vahvistuvat tukemaan leikattua lapaa vielä paremmin, jotta hyppääminen ja ylipäätänsä toisinaan villillä ponilla ratsastaminen on turvallista.

Harrin liikkuminen pyörii siis aika lailla säännöllisen kaavan ympärillä. 2-4 päivänä koulua joko itsenäisesti tai tunnilla/valmennuksessa, ainakin yhtenä päivänä maastoilua joko selästä tai maastakäsin ja muina päivinä vapaata tai liikutusta maastakäsin. Pyrkimyksenä on ollut, että ratsastettujen päivien jälkeen ehtisin käydä liikuttamassa Harrin kevyesti, ettei paikat mene koulutuuppaamisesta jumiin. Liikuntamuotoja Harrilla on yllättävän paljon, miten on teidän lukijoiden ratsastamien hevosten kanssa? Kaikkia näitähän voi harrastaa minkä tahansa hevosen kanssa, mutta tuleeko niitä tehtyä monipuolisesti?
- kouluratsastus
- puomit
- hankitreeni
- irtojuoksutus
- juoksutus
- maastakäsittely
- ohjasajo
- maastoilu

Nyt kun vihdoin saatiin vähän enemmän luntakin tänne eteläisimpään Suomeen, päästään tekemään vähän hankitreeniäkin pellolle, mikäli Hartsa nyt ei aivan täysin villiinny. Huomenissa luvassa niin kuva- kuin videomateriaaliakin joko hyvin tai sitten hyvin huonosti sujuneesta peltoilusta. ;)


Tällä viikolla Harri on käynyt maastakäsin tunnin kävelylenkillä, juossut vapaana, pitänyt vapaapäivän, käynyt vuokraajan kanssa tunnilla, viettänyt rennon päivän kävelemällä kävelytyskoneessa hetken, liikkunut lyhyemmän koulutreenin maneesissa ja tulee käymään vielä pellolla. Itse olenkin käynyt tosi ahkerasti tallilla, 6 päivänä tällä viikolla. Lisäksi ratsastin Perjantaina pitkästä aikaa Taavin sen omistajan pyynnöstä. Olipas kiva päästä käymään taas tuon kaverin selässä! Taavi tuntui aivan järkyttävän suurelta Harrin jälkeen - minä kun olin pitänyt Harria isohkona. ;) Hui kamala miltä tuntuisikaan kiivetä taas ponin selkään, tuntisin itseni varmaan jättiläiseksi..

0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat