torstai 26. marraskuuta 2015

Kisaraporttia Korpimäestä

Viikonloppuna lähdettiin Paimion Ratsastajien 1-tason koulukilpailuihin Korpimäen tallille. Kilpailut oli aivan ihanan tunnelmalliset pikkujoulukilpailut, joissa ratsastin K.N. Specialin lisäksi leikkimielisen Kür ohjelman. Perus kisakamppeiden lisäksi saatiin siis pakata mukaan tonttulakin ja muut ihanat jouluvermeet!

Ei ehditty kuin ottaa hevoset ulos trailerista, kun luulin kisojen olleen jo meidän osalta ohi. Harrin toinen takanen vuosi verta pahan näköisestä vekistä, jonka hevonen oli jotenkin ihmeellisesti saanut aikaan kuljetuksessa. Vekki oli aivan vasemman kavion yläreunassa, joten Harrin olisi pitänyt astua ristiin saadakseen vekin aikaiseksi. En tiedä mitä ihmettä trailerissa oli tapahtunut, mutta apua saatiin onneksi samalla minuutilla kun sain hevosen ulos kopista. Meitä vastaan tuli kilpailuiden työntekijä, joka opasti meidät saman tien sisälle talliin pesupaikalle. Haava saatiin putsattua ja päälle saatiin vielä haavasuihke, joka loi vekin päälle suojaavan kalvon. Kaikeksi onneksi haava ei ollut syvä, vaan pikemminkin pintanaarmu. Harri liikkui puhtaasti eikä jalka turvotellut, joten päästiin starttaamaan molemmat luokat alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.  Jäi kyllä hyvä mieli nopeasta avustuksesta!




K.N. Special ei meidän osalta sujunut kovin kummoisesti. Verryttelyssä Harri oli melko hyvä, mutta oltaisiin taas tarvittu enemmän aikaa radalla verryttelyyn. Harri jäi vähän hitaaksi ja pohkeen taakse, minkä vuoksi siirtymiset olivat radalla melko jäätäviä. En saanut niitä valmisteltua riittävästi, vaan Harri joko rynni tai tipahti askellajista toiseen. Käynti oli järisyttävän kamalaa, kaikkea muuta kuin rentoa. Hävyttömän huonoista osista radalla saatiin huonoja numeroita, jotka laskivat roimasti loppuprosentteja.



Tuomari kommentoi rataa näillä sanoilla; "Tänään olisi voinut liikkua energisemmin etenkin ravissa. Käynti vielä rennommaksi. Valmistele siirtymiset huolellisemmin."

Tuomarin kommenttiin voin yhtyä täysin, enkä olisi antanut itselleni yhtään parempia pisteitä tuosta radasta. Oppimiskokemus tämä kuitenkin oli, joten tiedetäänpähän taas mitä treenata seuraaviin kilpailuihin ja mihin kiinnittää erityisesti huomiota.

Ensimmäisen radan jälkeen laitettiin varusteet vaihtoon; satula nakattiin traileriin ja vaihdossa pyöriteltiin jalkoihin punaiset pintelit. Ratsastin suunnittelemani jouluisen kürin ilman satulaa - lähinnä siksi, että kerrankin voin. Eipä rata sujunut kuten treeneissä, mutta pysyinpähän ainakin kyydissä. Keskiravista Harri rikkoi laukalle ja toiseen suuntaan vastalaukkakaarteessa tuo ruuna meni vaihtamaan laukan. Suunnilleen kuitenkin kaikki suunniteltu onnistui ja Harri oli ok ratsastaa, vaikka olisikin voinut halutessaan kiikuttaa tonttua menemään 6-0 ilman satulaa.





Koska Kürissa arvostelu oli hieman erilainen, saatiin mokailuista huolimatta yllättävän hyvät pisteet:

1. Tahti, eteenpäinpyrkimys ja joustavuus: 6,5 Rentoutta ja tasaisuutta tahtiin
2. Hevosen ja ratsastajan välinen yhteistyö: 6,5 Hevonen saisi olla rennompi ravissa ja laukassa
3. Koreografia, radan hyväksikäyttö ja kekseliäisyys: 7,0 Omaperäinen koreografia, ehkä hieman olisin kaivannut selkeyttä
4. Vaikeusaste ja riskinotto: 7,0 Riskinottoa oli, aina ei ihan onnistunut
5. Musiikki ja sen tulkinta: 8,5 Leppoisa rytmikäs musiikki raviohjelmassa. Kiva kokonaisuus!
6. Jouluisuus ja hyvä mieli: 8,5 Kivat kulkuset ja asu!

Tulos: 73,3 %

Tällä tuloksella Harri nappasi neljännen sijan ja paljon nameja kotona. :)

Kuvista ja videoinnista valtava kiitos Maijulle!
3

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kür treeniä valmennuksessa

Torstaina päästiin taas viikoittaiseen valmennukseemme Hartsan kanssa ja treenattiinkin tällä kertaa suunnittelemaani Kür ohjelmaa pikkujoulukilpailuihin. Oli huisin hauskaa päästä suunnittelemaan itse ohjelma haluamaansa musiikkiin; kerrankin sai tehdä juuri niitä asioita, jotka sujuvat hyvin! Samalla oli kiva päästä myös käyttämään taitojaan musiikin rakentamisessa niin, että siirtymät osuivat juuri sopiviin kohtiin ja musiikkien tahdit sopivat hevosen tahtiin.




Valittiin suoritettavat asiat yhdessä valmentajan kanssa ja minä kokosin niistä radan. Harrin heikkoutta, käyntiä sisällytettiin ohjelmaan mahdollisimman vähän. Vain vähän keskikäyntiä, puolikaari pitkin ohjin ja seinän vierustalle takaosankäännös helpompaan suuntaan. Sen sijaan ravissa päätettiin esittää niin väistöt, avot kuin sulutkin ja laukassa vastalaukkaa. Keskilaukka jätettiin pois, koska Harri painuu siinä hirmu helposti kuolaimen alle.





Anni oli torstaipäivän kameran kanssa tallilla mukana, joten sain valmentajan kuvaaman videon lisäksi roppakaupalla hyviä kuvia treenistä. Valinnanvaikeushan näissä taas iski, joten tarjolla on taas sopivasti ja vähän liikaakin kuvia ihasteltavaksi.



Harri on toipunut sädemädästä todella kivasti. Se on liikkunut puhtaasti ja mielellään, eikä ole enää arkonut ollenkaan kipeänä ollutta sädettään. Torstain valmennuksessa se tuntui oikein hyvältä! Nyt siis jatketaan treenejä normaaliin tapaan. :)





0

lauantai 21. marraskuuta 2015

Huikea poni!

Olen ollut ikionnellinen saadessani ratsastaa Winnietä viikoittain. Viimeaikoina olen sattumalta käynyt poneilemassa aina aamulla aikaisin, jolloin en ole tietenkään saanut ketään kaveria dokumentoimaan hommaa. Vihdoin tällä viikolla osuivat työvuorot ja ponipäivä niin, että sain pitkästä aikaa kuvia Winniestäkin, kun Anni kävi meitä kuvaamassa.



Olen tahkonnut viimeaikoina Winnien kanssa avotaivutuksia, väistöjä ja laukkaa. Laukka on tällä hetkellä ehkä suurin työsarka, sillä sen pyörittämiseen ja kokoamiseen poni tarvitsisi lihasta. Hyvältä nyt kuitenkin näyttää pätkittäin jo! Poni laukkaa pyöreänä kantaen itsensä ja suoriutuu vastalaukkapätkistäkin. Vielä kun laukkaa pystyisi kokoamaan enemmän, olisi poni oikeasti valmis jo helpon A:n radoille!




Ponin vahvuus on ehdottomasti ravi. Noinkin pieneksi ja pyöreäksi ja "ponimaisen rakenteen" poniksi tuon ravi on huikea. Tahdikas, venyvä ja näyttävä. Ravia pystyy jonkin verran jo kokoamaan ja Winnie pystyy suorittamaan peräänannossa avot ja väistöt. Keskiravista on viimeaikoina tullut huikean hyvää!

On kyllä aivan mahtavaa päästä oikeasti työskentelemään ponin kanssa ja huomata, kuinka se oppii ja kehittyy koko ajan. Tällä tammalla kun on kapasiteettia vaikka mihin!







5

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vihdoin viimein treenikunnossa

Harri ehti parannella kinttuaan sädemädän vuoksi varmaan kolmisen viikkoa. Päivittäisen putsaamisen, desinfioimisen ja jodihauteiden vaihtamisen jälkeen ollaan vihdoin saatu säde paranemaan. Nyt kun säde on muodostanut arpikudosta mätätaskun paikalle, olen päässyt kuivattamaan kaviota kalkkitahnalla. Kengittäjän vinkkaama kalkkitahna on ollut kyllä sädemädän hoidossa aivan taivaan lahja! Kaikki sädemädän hoitoon tarkoitetut suihkeet ja lääkeaineet maksavat vähintään parikymmentä euroa per purkki, mutta 15 eurolla sain rautakaupasta 30 kilon säkin kalkkia. Kalkista ja pienestä määrästä vettä saa tehtyä tahnan, jonka voi helposti levittää koko kavion pohjaan. Seos kuivuu nopeasti ja kovettuu suojaamaan ja samalla kuivattamaan säteitä.


Reilun viikon kalkkimössörumban jälkeen Harrin kaikki kaviot ovat kuin uudet! Suosittelen ehdottomasti tätä hoitokeinoa, nopeaa, halpaa ja tehokasta. Kalkkia olen hyödyntänyt myös Harrin karsinassa levittämällä kalkkijauhekerroksen turpeen päälle, jolloin kalkki neutraloi pohjaa, jolla hevonen seisoo monta tuntia vuorokaudessa.



Koska Harri oli karsinalevossa lähes viikon ja takajalan säde oli vielä arka, aloitin liikutuksen hyvin kevyesti ja varovasti. Tämän vuoksi päädyttiin jättämään viikonlopun koulukilpailut kokonaan väliin. Harmitti kyllä kovasti, kun kisat olisivat olleet naapuritallissa ja vihdoin oltaisiin päästy ratsastamaan taas helppoa A:ta, mutta näinpä nyt vain meni tällä kertaa. Mielummin skipataan yhdet kisat kuin kiirehditään liikaa ja pahimmassa tapauksessa sairastelun vuoksi joudutaankin jättämään monet seuraavat kilpailut väliin.

Tämän viikon alusta Harri on saanut palata jo melko normaaliin liikutukseen. Olikohan maanantaina kun Maiju räpsi meistä ohimennen muutaman kuvankin; omasta varustuksesta kyllä näkee, etten ollut varautunut kuvatuksi tulemiseen! Tänään päästiin osallistumaan taas Ville Vaurion valmennukseen, mutta otettiin tällä kertaa vain puolikas tunti. Valmennukset kun on kuitenkin aina raskaampia kuin normaalit itsenäiset treenit, enkä halua rasittaa Harria liikaa pitkän kevyen jakson jälkeen.



Mikäli kaikki menee suunnitellusti eikä Harrin kavioiden kunnossa tapahdu takapakkia, päästään vihdoin lauantaina lähtemään kilpailuihin. Tällä kertaa suuntana on Korpimäen pikkujoulukilpailut, joissa ratsastan K.N. Specialin sekä elämäni ensimmäisen Kürin! Innolla olen suunnitellut omaa kür ohjelmaa, huisin jännää! :)
3

maanantai 16. marraskuuta 2015

Onko hevosen teurastaminen väärin?

"Ai sori, mulla on meetvurstia mun leivässä. Ällöttääkö sua? Sä et varmaan syö hevosenlihaa kun oot heppatyttö?"

Kamalaltahan se tuntuu. Ajatus parhaan ystävänsä tappamisesta ja syömisestä, tai edes syöttämisestä muille. Ei kai kukaan tervejärkinen halua teurastaa rakasta hevostaan? Toisaalta tuntuisi hirvittävältä teurastaa vaikkapa lemmikkilehmä, joka on varmasti ollut tärkeä ja rakas siinä missä toiselle koira tai hevonenkin. 

Hevosen lopettaminen Suomessa on kallista ja vaikeaa. Hevosen voi lopettaa joko ampumalla tai nukuttamalla, joista jälkimmäinen maksaa noin 200 euroa pelkkänä toimenpiteenä; lisäksi tulevat eläinlääkärin tai hevosen kuljetusmaksut sekä ruhon hävittämisen kustannukset. Kun päätös lopetustavasta on tehty, tulee vastaan ongelma kuolleen hevosen sijoituspaikasta. Harvalla on mahdollisuus haudata hevosta omille maille, jotka ovat riittävän kaukana pohjavesialueista. Hevosen ruho luokitellaan ongelmajätteeksi, joten mikäli sopivaa hautapaikkaa ei löydy, on vaihtoehdot tuhkaus (noin 900 €) tai hävitys kaatopaikalle, mikä sekin maksaa helposti useamman satasen ja lisäksi kuolleen hevosen kuljetuskulut. Kaiken lisäksi vuoden 2016 alusta on astumassa voimaan orgaanisen ja biohajoavan jätteen kaatopaikkakielto, mikä ymmärtääkseni kieltää hevosen ruhon hävittämisen kaatopaikalle. Kolmas vaihtoehto on hevosen lihan hyötykäyttö, eli syöminen.

Koska hevosen lopettaminen on vaikeaa ja kallista, on liikkeellä aivan liian suuri määrä vanhoja ja sairaita hevosia, jotka on myyty kiertoon muutamalla sadalla eurolla. Vastuusta ja lopetuskuluista pääsee eroon, kun myy hevosen eteenpäin halvalla. Teurastamisen yleistymisellä yhä useampi hevonen saisi päästä vaivoistaan riittävän ajoissa.

Mikäli hevosia teurastettaisiin Suomessa enemmän, ryhtyisivät yhä useammat teurastamot ottamaan vastaan hevosia. Tällä hetkellä hevosia teurastavia teurastamoita on vain reilu kymmenkunta, minkä vuoksi teurastettavien hevosten kuljetusmatkat voivat venyä pitkiksikin - jopa niin pitkiksi, ettei teurastaminen ole enää lopetusvaihtoehto. Mikäli yhä useampi hevosensa lopettava päätyisi vaihtoehdoista teurastamiseen, saataisiin suurempi osa Suomessa syötävästä hevosenlihasta kotimaasta, eikä lihaa tarvitsisi tuoda yhtä paljon ulkomailta.

Vuonna 2014 Suomeen tuotiin ulkomailta hevosenlihaa yli kaksi miljoonaa kiloa. Suuri osa lihasta on peräisin Romaniasta ja Meksikosta, joissa esimerkiksi teurashevosten kuljetukset täyttävät vain hyvin harvoin vaadittuja määräyksiä. Vanhoja ja sairaita hevosia kuljetetaan teurastettaviksi pitkiä matkoja vailla riittävää huolenpitoa, kuten vettä ja ruokaa. Romaniasta hevosia kuljetetaan esimerkiksi Italiaan, jossa lihasta saa paremman hinnan. Suomessa syötävä hevosenliha saattaa siis hyvinkin todennäköisesti olla peräisin romanialaisesta hevosesta, joka on heikossa kunnossa matkustanut Italiaan teurastettavaksi. Meksikoon hevosia taas virtaa kaikkialta USA:sta, sillä siellä hevosen teurastaminen on kielletty.

Moni perustelee hevosenlihan syömättömyyttä sillä, että hevonen on lemmikkieläin siinä missä koirakin. Lemmikkieläimen mistä tahansa eläimestä tekee kuitenkin vain se, että se on ihmisen kesyttämä "perheenjäsen", joka on elänyt tiiviisti ihmisten kanssa. Lemmikkieläin on elänyt usein pitkän ja hyvän elämän toisin kuin tehotuotetut lehmät ja possut. Onko oikeutetumpaa syödä ahtaissa sikaloissa koko elämänsä viettäneitä sikoja kuin hevosia, jotka ovat saaneet elää hyvin hoidettuina ja huolehdittuina päivittäin ulkoillen?

Hevosihmisten olisi korkea aika lopettaa hevosenlihaa syövien tuomitseminen ja katsoa itse peiliin. Suomalaisia hevosia teurastamalla ja suomalaista hevosenlihaa syömällä voimme lisätä hevosten hyvinvointia niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
23

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kysy ja ihmettele, toivo kuvia!


Joulukalenterin valmistelut ovat käynnissä ja hiki hatussa pyrin toteuttamaan lukijoiden toiveita, joita tulikin muuten hurjan paljon! Kiitos jokaiselle joka vaivautui kommentoimaan ja toivomaan! Videoita on luvassa paljon, tekstiä kevyemmässä ja vähän syvällisemmässä muodossa ja kuviakin roppakaupalla. Jokaiselle siis jotakin, eikös vain?

Nyt on aika taas kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Samalla kun kirjoitat kysymyksiä, niin esitä myös toiveesi vastauspostauksen muodosta! Luetko vastauksia mielummin, vai olisiko mukavampi katsoa ja kuunnella vastauksia videolta?

Kysymysten lisäksi saa jättää kuvatoiveita. Toivo kuvaa jostain tietystä aiheesta, asiasta tai tilanteesta, niin lähden kameran kanssa liikkeelle ja kuvaan toiveisiin sopivat kuvat tai vaihtoehtoisesti etsin arkistoista sopivan kuvan. Aikaisempiin, hurjan suosittuihin toivekuviin voit käydä tutustumassa täällä.

Alkuviikosta on vihdoin luvassa taas ajankohtaisempia kuulumisia, pysytään kuulolla!
8

maanantai 9. marraskuuta 2015

Temppukoulutus: harjan nostaminen maasta

Koska Harri on hirmu nokkela ja nopeasti oppiva hevonen, olen opettanut sille muutamia temppuja. Keväällä ruuna oppi hymyilemään pyynnöstä ja kesällä opeteltiin kuljettamaan isoa jalkapalloa niin maastakäsin kuin ratsaillakin. Lisäksi olen opettanut käytännöllisiä arkisia juttuja, kuten pään laskemisen ja kavioiden nostamisen.

Mille tahansa hevoselle voi opettaa melkeinpä minkä tahansa tempun, kunhan osaa keksiä keinot tempun opettamiseen. Toiset hevoset oppivat nopeammin, toiset hitaammin. Toisia motivoi ruoka, toisia kehut ja rapsutukset. Yksi hevonen jaksaa kiinnostua ja keskittyä tempun opetteluun, kun toisen motivoimiseksi saa nähdä enemmän vaivaa. Sinnikkyydellä ja johdonmukaisuudella onnistumisia kuitenkin tulee ennen pitkää.

Temppujen opettaminen alkaa tempun pilkkomisesta osiin. Mikäli vain kiinnostusta lukijoilla on, niin voin joskus kirjoitella temppukoulutuksesta enemmänkin, mutta nyt jaan vain tavan, jolla opetin Harrille juuri tämän yhden tempun. :)

1. Palkitse harjan kosketuksesta. 
Kosketa hevosen turpaa harjalla ja palkitse välittömästi.

2. Palkitse aktiivisesta harjan kosketuksesta.
Älä kosketa hevosta enää harjalla, vaan jätä harja joidenkin kymmenien senttien päähän hevosen turvasta. Palkitse, kun hevonen itse koskee harjaa (vaikka ohimennen vahingossakin).

3. Siirrä harja kauemmas.
Kun hevonen on oppinut koskettamaan kädessä olevaa harjaa, siirrä harjaa vähitellen kauemmas. Siirrä kättäsi ensin puolen metrin päähän hevosesta ja myöhemmin lattialle. Kun hevonen osaa koskettaa lattialla olevaa harjaa, voit siirtyä itse kauemmas/ nousta seisomaan.

4. Vaadi koskemista hampailla.
Lopeta palkitseminen pelkästä harjan kosketuksesta, palkitse vasta kun hevonen koskee harjaan hampaillaan. Riippuu hevosesta, kuinka nopeasti se hoksaa uuden tavan, jolla saa palkinnon. Kun palkintoa ei harjan kosketuksesta heti kuulukkaan, alkaa moni hevonen turhautuessaan yrittää eri keinoja harjan koskemisessa namin saadakseen.

5. Vaadi harjan nostamista.
Kun hevonen on oppinut ottamaan harjan hampaisiinsa, pyri ottamaan harja hevosen suusta ja palkitse. Ajoitus on tärkeä; hevonen pitää palkita, kun harja on vielä suussa, eikä vasta kun se on ehtinyt pudottaa sen maahan. Lopulta hevonen oppii nostamaan harjan käteen saakka ja vaihtamaan sen namiin.

Muista: Aina kun aloitat harjoittelun, palaa ensin yksi askel harjoittelussa taaksepäin. Mikäli olette edellisenä päivänä päässeet onnistuneesti kohtaan 3, aloita harjoittelu kohdalla 2 hevosen muistin virkistämiseksi ja vasta onnistuneiden suoritusten jälkeen siirry eteenpäin.



Harri oppi tämän tempun kolmessa päivässä, joka päivä harjoittelimme 10-15 minuuttia. Ottakaa haaste vastaan ja opettakaa sama omille hevosillenne! :)
6

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Viikonlopun valtameriristeilyllä

Ilokseni sain tallikaverin hevosen St. Lo:n hoidokikseni viikonlopun ajaksi. Vaikka Harri onkin sairastellut kinttunsa kanssa, olen siis päässyt siitä huolimatta ratsaille. Kiva muutenkin päästä pitkästä aikaa taas hieman erilaisen hevosen selkään!

Olen hoitanut tätä huikean kokoista valtamerilaivaa Lo:ta muutaman kerran aikaisemminkin, joten ihan vieras tapaus ei ole kyseessä. Tällä kertaa sain kuitenkin yllättyä todella positiivisesti, kun kiipesin ruunan selkään taas pitkästä aikaa. Vielä viimeksi kun olin hevosta ratsastanut, se oli hontelo eikä jaksanut kovin kummoisesti kantaa itseään. Etenkin laukka oli vielä raakaa, kun hevonen viiletti reippaassa temmossa kykenemättä kokoamaan itseään. Muutamassa kuukaudessa Lo:n laukka oli muttunut aivan hurjasti! Laukkaa pystyi tosissaan ratsastamaan ja hidastamaan; viikonlopun aikana tehtiin vastalaukkatehtäviä ja laukan säätelemisharjoituksia, jotka sujui vallan mallikkaasti!





Myös ravi oli kokenut muutosta, vaikkakaan ei aivan yhtä järisyttävää kuin laukka. Selkeästi hevonen on saanut lihasta ja tasapainoa, jolla kantaa itseään. Nyt hevonen kulki miellyttävästi selän läpi ja hidasti ravinsa tahtia niin, että saatiin aikaiseksi hyviä raviväistöjä ja avotaivutuksia.

Lo:n liike on jotain ultimaalisen valtavaa verrattuna Harrin tai Winnien liikeeseen, joten tekemistä oli kyllä istumisessa. Ravissa en uskaltanut kipeän selkäni vuoksi istua alas kuin lyhyiksi pätkiksi hitaaseen ja pehmeään raviin, muuten ratsastin ruunaa kevyessä ravissa.

Mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa tämäkin nuori valtamerilaiva. :) Kuvista iso kiitos Maijulle!




4

lauantai 7. marraskuuta 2015

Sairastelua ja temppukoulutusta

Tällä viikolla meidän treenailua on hidastanut Harrin takakavioon pesiytynyt sädemätä. Harrilla on korkeat ja syvät kaviot, jotka on optimaaliset epäpuhtauksien pesiytymiselle. Sädemätä onkin ollut oikeastaan vuosittain toistuva syksyinen vaiva, kun kelit ovat kosteat ja kuraiset.

Viikko vai pari takaperin kengittäjä löysi Harrin säteestä perusteellisen etsimisen jälkeen mätätaskun, jonka vuoksi säde piti avata ja hoitaa betadinehauteilla. Muutaman päivän Harri kulki muovipussi jalassa, jonka jälkeen päästiin jatkamaan treenejä normaalisti. Jatkoin sädemädän hoitoa desinfioimalla kavioita ja käyttämällä sädemätään tarkoitettua myrkkyä, mutta tästä huolimatta toinen takakavio kipeytyi alkuviikosta uudestaan.

Olin sopinut valmennuksen tiistaille ja pyytänyt vielä Anninkin kuvaamaan, mutta yhtäkkiä alkuverryttelyn jälkeen Harri ei enää suostunutkaan varaamaan painoa toiselle takaselleen. Nyt kaviota on taas putsattu ahkerasti ja ruuna on joutunut törröttämään sisällä tallissa jalka jodihauteessa.




Kun Harri on liikkunut normaalisti ja mielellään, ollaan käyty kentällä potkimassa vähän palloa. Lisäksi olen järjestänyt Harrille vähän aivotyötä, kun ryhdyin opettamaan sille pitkästä aikaa uutta temppua. Harjan nostaminen maasta olisi helppo temppu opettaa sisällä tallissa niin, ettei hevosen tarvitse edes liikkua minnekkään. Tätä ryhdyttiin harjoittelemaan alkuviikosta ja tänään kolmannen harjoittelukerran päätteeksi tuo ruuna jo noukki harjan maasta ja nosti käteeni saakka!

Seuraavista tempuista onkin jo ajatusta, saa nähdä kuinka nopeasti Harri oppii vähän hankalammat jutut. :) Nyt jatketaan temppujen treenailua ja kavion hoitoa ja toivotaan, että hevonen on kunnossa viikonlopun kisoihin mennessä!

1

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Maailman tärkein hevonen; Kummihevonen

"Kuulitteko jo Harrista? Meidän Harri on maailman tärkein hevonen! Se on kummihevonen!" 

Jotenkin tähän tapaan kulki sanoma Harrin omistajaperheessä meidän uusimmasta villityksestä. Syyskuun alusta Harri on toiminut kummihevosena läheisen koulun nelosluokkalaisille. Otimme osaa Hippoliksen, SRL:n ja Hippoksen kummihevoskampanjaan, jonka ideana on "levittää hevosen tuomaa lämpöä ympärillemme". Vuoden loppuun saakka kestävässä kampanjassa kummihevonen lähettää kuukausittain tervehdyskirjeitä omalle kummikohteelleen ja mahdollisuuksien mukaan käy myös tervehtimässä kummiyhteisöään.

Kummihevoskampanjaan on lähtenyt mukaan 150 hevosta ympäri Suomen ja kummikohteina on muun muassa kouluja, päiväkoteja sekä vanhainkoteja. Harri aloitti kummihevostoiminnan yhdelle nelosluokalle, mutta myöhemmin mukaan liittyi myös toiminnasta innostunut rinnakkaisluokka. Harri on ehtinyt lähettää muutamia kirjeitä ja kuvia, jotka kummikohde on ottanut innolla vastaan. Ensi viikolle on sovittu ensimmäinen tervehdyskäynti, odotamme Harrin kanssa innolla tapaamista lasten kanssa!



Viimeisimmät terveiset Harri lähetti kummiluokalleen videon muodossa.



Onko liikkeellä muitakin kummihevosia? Vaikka kampanja olisikin mennyt jo sivu suun, ei se estä ottamasta yhteyttä esimerkiksi läheiseen vanhainkotiin tai päiväkotiin, mikäli haluaa ilahduttaa jotain lähialueen yhteisöä vaikkapa hevosen vierailulla. :)
12

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Irtohypytyspäivä

Lupauduin avuksi Harrin tallikavereiden Winnien ja Lo:n irtohypytykseen, vaikkakin ulkoistin itseni lopulta avustajan hommista ja vain kuvasin touhua. Harri sai jättää hyppäämättä jalkojen säästelyn vuoksi, mutta oli hauska päästä seuraamaan etenkin ponin loikkimista.

Kyllä tuo tamma vaan niin rakastaa hyppäämistä! Korvat tötteröllä ja melkeinpä suu hymyssä se paineli menemään. Hyvä kun malttoi välillä pysähtyä, että saatiin esteitä hieman korotettua! Pätevä loikkaajahan tuo on, ei siitä mihinkään pääse.








Winnien jälkeen hyppäämään pääsi St. Lo, joka onkin vilahtanut täällä blogissa jo tuossa loppukesästä, kun toimin valtavan ruunan sijaisomistajana muutamaan otteeseen. Jälleen ensi viikonloppuna pidän huolta tästä kaverista sen omistajan lähtiessä reissuun.

Kyllä vain tämäkin hevonen hyppäsi - olisi hypännyt varmaan vaikka pieniä taloja! Eipä ruuna paljoa kysellyt, vaan paineli vaan kujaan ja hyppäsi esteet kyselemättä. Ei mikään turha hevonen tämäkään.




4

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat