sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kisatunnelmissa


Huh, kisapäivästä suoriuduttu! Osallistuttiin tänään Aksun kanssa meidän ensimmäisiin yhteisiin estekisoihin Ruskon Ratsastuskeskuksella. Olen viimeksi kilpaillut esteillä lähes puolitoista vuotta sitten, mihin nähden kisareissu oli varsin onnistunut. :)

© Anna-Kaisa Kaukola
Liian pieniä, sanoo Aksu.












Toiveena oli päästä hyppäämään Aksun kanssa 60 ja 70 cm radat, mutta hölmösti tarjolla olikin vain 50 ja 80 cm luokat. Ponin oma henkilökunta oli sitä mieltä, että pärjätään 80 cm radallakin, joten ilmoittauduin myös sinne. Jos ihan itsekseni olisin päättänyt, olisin varmaan hypännyt pelkän 50 radan.

Päästiin onneksi edeltävänä torstaina hyppäämään Elmo Jankarin valmennuksessa vähän isompaa rataa, josta sai varmuutta lähteä kisoihin hyppäämään myös vähän totuttua isompia esteitä. Toki ollaan yli 80 cm esteitä hypitty valmennuksissa ennenkin, mutta yksittäisinä tai vain osina rataa.

© Anna-Kaisa Kaukola
Polvet suussa on hyvä ratsastaa!
Ensimmäiselle radalle verkkasin todella kevyesti; vähän ravia ja laukkaa ja kolmisen hyppyä verkkaesteille. Rata itsessään sujui ihan kivasti. Perusrata suoritettiin puhtaasti ja uusintaradalla saatiin 4 virhepistettä yhdestä pudotuksesta. Harmittaa kun rataa ei saatu videolle, koska olisin halunnut kyllä nähdä tuon pudotuksen jälkeenpäin - ehdin jo puoleenväliin matkaa seuraavalle esteelle, kun vasta kuului puomin kolahdus. Esteen päällä taas en kuullut Aksun kolistelevan sitä lainkaan jaloillaan. Aksu oli vähän hidas ensimmäisellä radalla, mutta ilman tuota ihmeellistä pudotusta oltaisiin päästy kuitenkin ihan sijoille saakka.

© Anna-Kaisa Kaukola
Sarjaesteen b-osa, poni saa panssarin seuraaviin treeneihin.

80 cm verkassa otin useampia hyppyjä, kunnes olin tyytyväinen loikkiin niin pystylle kuin okserillekin. Nyt Aksu vihdoin syttyikin vähän ja alkoi edetä omalla moottorilla kohti esteitä. Radalle lähdettiin pienoisessa paniikissa, kun esteet näytti aivan valtavilta. Olen tuon kokoisia kilpaillut viimeksi monta vuotta sitten suomenhevosella, jolloin tottakai esteet tuntuivat paljon pienemmiltä kuin nyt ponin selästä katsottuna.



Rata sujui kuitenkin yllättävän mallikkaasti! Aksu mennä puksutti eteenpäin hyvässä temmossa ja teki hyviä hyppyjä. Hyppypaikatkin löytyivät helposti, jolloin hyppyihin oli helppo myös päästä mukaan. Kutosesteelle tuli kuitenkin yllättäen stoppi, sillä esteitä korotettaessa puomien alle oli lisätty kamalan pelottava muuri. En ollut tajunnut näyttää muuriestettä Aksulle ennen radan aloittamista ja nyt se olikin vähän myöhäistä.. Typeränä kiirehdin vielä jatkamaan rataa ja lähestyin saman tien ympyrältä esteelle uudestaan. Kieltohan sieltä taas tulla tupsahti. Sain kuitenkin jatkaa radan loppuun ja päästiinkin muurista yli, kun olin antanut ponin katsoa sitä rauhassa lähempää. Päästiin siis lopulta kuitenkin kaikista esteistä yli, joten olin kyllä tyytyväinen päivän suoritukseen. :)

© Emma Kallioniemi
Jos vaikka kuski hyppäisit ihan itse!
Ilmeisesti tässä syksyn aikana on tulossa vielä toiset seuran hyppelöt, joten päästään varmasti parantamaan tulosta. Hyvillä mielin siis menossa seuraaviinkin kisoihin hyppäämään 80 cm!

Valtava kiitos kuvista Anna-Kaisa Kaukola, Emma ja Nenna!












© Emma

© Emma

© Emma

© Emma

© Emma

© Emma
0

torstai 25. syyskuuta 2014

Jankarin estevalmennuksessa

Päästiin osallistumaan Aksun kanssa tänään Elmo Jankarin estevalmennukseen läheisellä tallilla. Vähällä oli, että valmennus olisi mennyt meiltä sivu suun, kun tarhasta ponia hakiessa huomasin sen toisen etukengän puuttuvan. Sattumalta tallilla oli kuitenkin juuri kengittäjä kenkäämässä toista hevosta, joten saatiin kuin saatiinkin irtokenkä paikoilleen ja päästiin lähtemään ajallaan valmennukseen.

Matkaa tallille oli ratsain pari kilometriä, joka taittui käynnissä noin puolessa tunnissa. Kuljettiin yhtä matkaa kahden muun hevosen kanssa, joten Aksulla oli kavereista mukavasti turvaa. Loivaan ylämäkeen käännyttäessä Aksulle tuli kuitenkin harmitus ja aivan varoittamatta se pukitti käynnistä niin isosti, että olin lentää suoraan alas satulasta. Poni kuitenkin pysähtyi saman tien, joten päädyin vain istumaan sen kaulalle ja sain kammettua itseni takaisin kyytiin. Hiukan jännitti, josko poni päättäisi valmennuksessakin pukitella, mutta onneksi tuo hölmöily rajoittui tuohon yhteen kertaan.

Aikataulu tuntui menevän melko tiukille, mutta lopulta valmennus olikin melkein puolisen tuntia myöhässä. Kun vihdoin päästiin aloittamaan, aloitettiin ravityöskentely puomeilla. Puomeja tultiin kahdeksikolla ja pian tehtävään lisättiinkin laukannostot puomien jälkeen. Joka toinen kerta puomeilta käännyttiin siis oikealle ja vasemmalle ja laukattiin kaarre kahden laukkapuomin yli, jonka jälkeen siirryttiin taas raviin ja suunnattiin puomeille.

Aksu oli alkuun melko hidas ja tahmea, sitä sai ratsastaa paljon eteen, eikä reaktiot olleet kovin nopeita. Tuntui, että koko hommaa hankaloitti vielä hävyttömän lyhyet jalustimet, joita valmentaja oli käskenyt lyhentää alkuperäisestä vielä kahdella reiällä. Tuntui kuin olisi ratsastanut polvet suussa! Tämän jälkeen onkin ihana istua taas koulusatulaan ja säätää kilometrin pituiset jalustimet...

Verryttelyhyppyjen aikana ihan melkein hävetti, kun laukka ei pyörinyt ja rullannut eteenpäin, minkä vuoksi hypyistä tuli aivan järkyttäviä ja mahdottomia mukautua. Aksu hyppäsi joko todella läheltä tai kaukaa ja mieluusti vielä suoraan korkealle ylöspäin. Joka kerta sai vain toivoa parasta, että onnistuu kiikkumaan kyydissä jotenkuten.

Vähitellen laukka kuitenkin parani ja Aksukin reipastui. Esteiden noustessa ja laukan pyöriessä myös hypyt alkoivat luonnistua paljon paremmin, minkä Elmokin huomasi. Palaute muuttui paljon paremmaksi, kun edettiin tuntia eteenpäin. Lopulta hypättiin kahta erilaista rataa, joihin sisältyi yhden laukka-askeleen sarjaesteet pystyillä ja oksereilla. Radat itsessään eivät olleet kovin ihmeelliset, mutta kuitenkin kivan haastavat ratsastaa. Harvemmin on tullut hypättyä sarjaoksereita!

Perusratojen jälkeen saatiin tulla vielä lyhyempi rata korotettuna, koska halusin saada varmuutta viikonlopun kisoihin, joissa pitäisi hypätä 80 cm rata. Olisin mieluusti kilpaillut 60 ja 70 cm luokat, mutta niitä ei tällä kertaa ollut kisoissa ollenkaan tarjolla. Mennään siis 50 ja 80 cm ja toivotaan parasta! Valmennuksen viimeinen rata oli korotettuna lähellä tuota 80 cm ja melko luottavainen olo tuosta lopulta jäi. Kilpailurata itsessään tulee olemaan varmasti helpompi, sillä se tuskin sisältää kahta sarjaestettä. Kaikki esteetkään tuskin ovat täydessä korkeudessa, joten eiköhän me pärjätä.

Valmennuksesta jäi hyvä fiilis, saatiin hyviä hyppyjä, tehtiin kivaa ja sopivan haastavaa tehtävää ja saatiin ihan hyvää palautetta. Pidin Jankarista valmentajana, vaikkakin olisin toivonut ehkä vielä vähän enemmän palautetta koko touhusta; niin ratsastuksesta, hypyistä kuin ponistakin. Pidin kuitenkin Elmossa valmentajana siitä piirteestä, että virheiden korjaamiseen sai selkeät ohjeet. Huonoja hyppyjä ei katsottu läpi sormien, eikä ratsukkoa lähetetty uudestaan samaan tehtävään ilman ohjeita siitä, kuinka ratsastusta tulisi muuttaa, jotta suoritus olisi parempi.

Kuvaamisesta hurjan suuri kiitos Nennalle! Tällä kertaa on tarjota valitettavasti pelkkä video, koska olin sitten jättänyt järkkärin akun lataamatta...
6

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Nainen kaupassa

Kilpailunumeroa lähdin ostamaan.
Ihan ei onnistunut...

0

tiistai 23. syyskuuta 2014

Natural joy

Kyllä se on vain hienoin tunne, kun hevonen juoksee vapaana vierellä, työskentelee ihmisen kanssa vapaasta tahdostaan ja pakottamatta. Parempaa kuin hypätä isoja esteitä tai suorittaa haastavia kouluratsastusliikkeitä on istua ilman satulaa vapaana laukkaavan hevosen selässä!

Luonnollinen  hevosmiestaito ja varusteeton ratsastus ovat aina kiehtoneet minua. Vuokraponien ja Winnien myötä pääsin opettelemaan enemmän hevosten elekielestä ja tavoista tehdä töitä hevosen kanssa niin maastakäsin kuin selästäkin. Opin pyytämään hevoselta asioita eri tavalla kuin ennen.







Winnien lähdettyä olen jäänyt kaipaamaan tuota ihan erilaista onnistumisen tunnetta, kun en ole päässyt touhuamaan luonnollisen ja varusteettoman ratsastuksen parissa. Harrilla olen ratsastanut riimulla, mikä on ollut hurjan hieno suoritus, kun huomioidaan Harrin herkkyys. Nyt olen kuitenkin löytänyt Aksusta aivan uuden puolen, kun tuosta villikosta onkin kuoriutunut hurjan fiksu ja oikeasti herkkä hevonen, joka kuuntelee hurjan hyvin pelkkiä painoapuja.


Viime viikolla kiipesin ensimmäistä kertaa Aksun selkään ilman varusteita - käveltiin vain loppukäynnit ja harjoiteltiin vähän kääntymistä. Tällä viikolla otin tallille mukaan kaulanarun ja suitsilla verkkaamisen jälkeen siirryin ratsastamaan pelkällä kaulanarulla. Enpä olisi uskonut, että poni toimii aivan kuin olisi aina tottunut kulkemaan pelkällä painolla ja kaulanarulla ratsastettuna! Me ravasimme, kiemurtelimme ja laukkasimmekin. Olen niin liekeissä, en malttaisi odottaa, että päästään tekemään lisää töitä ja treenaamaan!

Viiville iso kiitos kuvaamisesta ja seurasta! 

















6

maanantai 22. syyskuuta 2014

Liikkuvaa kuvaa tunnilta

0

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hankalia juttuja


Olen tässä viimeisen kuukauden aikana kokenut oikean shokin, kun olen joutunut viikoittain tunneilla  ihan tosissani töihin ja tekemään hurjan hankalia juttuja. Vuosi sitten kilpailin ensimmäisiä helpon C:n ratoja Winniellä ja pidin itseäni todellakin heC tasoisena ratsastajana. En ikinä kuvitellutkaan, että tulisin kilpailemaan vaikeampia kuinhelpon B:n luokkia seuratasolla. Nyt allani on kuitenkin hurjan osaava hevonen, joka on ihan huomaamattani vienyt minua valtavin harppauksin eteenpäin. Kun yhtälöön lisätään vielä vaativa ja meistä ratsukkona kiinnostunut opettaja, on tuloksena jotain, mihin en ikinä osannut varautua.

Nyt treenaillaan tunneilla kootun laukan ratsastamista, sulkutaivutuksia, sulkuväistöjä, piaffea, vastalaukkoja ja ties mitä hurjan hankalaa, mitä en ikinä kuvitellut tekeväni. Lauantaina tunnilla aloiteltiinkin taas ravin ja laukan kokoamisella ja jatkettiin sulkuväistöihin ja vastalaukkoihin.

Tällä kertaa koin taas oivalluksia. Tämän tunnin pointtina oli ratsastaa pohkeet kiinni hevosessa. Olen liian helposti jäänyt ratsastamaan pohkeet irti hevosesta ja käyttänyt pohjetta vain eteenpäinvievänä apuna. Nyt treenattiin hiki hatussa laukan lyhentämistä ja kokoamista, jossa pohkeilla hevosen "halaaminen" olikin ihan välttämätöntä. Oli todellinen ahaa -elämys, kun laukkaa pystyi lopulta lyhentämään aivan loputtomasti ja pohkeet tosiaan sai pitää koko ajan kiinni hevosessa, vaikka Harri onkin hurjan herkkä. Laukka säilyi, kun pohkeet olivat kylkien ympärillä napakasti, vaikka istunnalla ja ohjalla pidätettiinkin ja lyhennettiin liikettä. Harrin laukka on kuulemma parantunut jo paljon, kun sen kanssa on treenattu ahkerasti laukan lyhentämistä ja pidentämistä. Touhusta on tullut myös paljon hallitumpaa!
























































Laukan jälkeen tehtailtiin avoväistöjä neliöuralla. Lyhkäiset sivut paineltiin vain hallitussa ravissa, pitkille sivuille väännettiin avotaivutusta, suoristettiin ja ratsastettiin taas kulman läpi lyhyelle sivulle.

Ravissa puuhasteltiin myös sulkuväistöjä, jotka olivat aivan hepreaa minulle. Sulkutaivutuksia olen tehnyt keväällä Villen valmennuksissa, mutta väistöjä tuo oli täysi mahdottomuus. Lopulta homma alkoi kuitenkin sujua ja saatiin molempiin suuntiin ihan kelpoa sulkuväistöä!























































Väistöjen jälkeen pyörähdettiin vielä hetkeksi laukkaan ja tehtiin vastalaukkaa loivilla kiemuraurilla sekä uralla kaarteen läpi. Olisikohan Hartsa kerran pudottanut raville ja kerran vaihtanut laukan, mutta muuten homma onnistuikin joka kerta. Tässäkin on selkeästi tapahtunut kehitystä, ei meinaan onnistunut näin hyvin vielä kuukausi sitten. :)

Moona oli taas tällä kertaa meitä kuvaamassa, iso kiitos kuvista ja videoista! Video seuraa perästä, kunhan saan sen editoitua. :)

Kertokaahan muuten palautetta jatkoa ajatellen; kiinnostaako postaukset valmennuksista, haluatteko lukea yksityiskohtaisia tai vielä tätäkin tarkempia kuvauksia tehdyistä tehtävistä? Lueskeletteko valmennuspostauksia saadaksenne itse ideoita treeniin, vai muuten vain?





























2

lauantai 20. syyskuuta 2014

Hämärissä hiipimässä


Perjantaina ratsastin Harrin iltahämärissä iltaruokinnan jälkeen. Olin käynyt jo aikaisemmin kuvaamassa Moonan ratsastelua pellolla ja nyt Moona tulikin vuorostaan kentän laidalle hyttysten syötäväksi. Aurinko laski juuri niillä hetkillä kun ehdittiin kentälle, joten kuvien laatu romahti nopeasti. Muutamien kuvien jälkeen järkkäri vaihtuikin videokameraan, jolla sai sentään kuvattua hyviä pätkiä vähäisemmässäkin valossa.


Olen edelleen jatkanut valmennuksissa tehtyjen tehtävien ratsastamista myös itsenäisesti. Lyhensin ja pidensin askeleita ravissa ja laukassa, kokosin ja taas päästin eteenpäin. Muutamat ok väistöt ja avot tehtiin myös. Loppua kohden Harri parani valtavasti!

Tänään oltiin taas tunnilla, siitä lisää kunhan saan kuvat ja videot muokattua. Huomenna on ohjelmassa kevyttä leikkimistä Aksun kanssa, kun ponilta puuttuu vielä yksi kenkä. Iltaan mennessä poni saa taas kengän jalkaansa ja päästään torstaina Elmo Jankarin estevalmennukseen, mikäli nyt ryhmät vain saadaan kasaan. Sunnuntaina onkin vuorossa meidän ensimmäiset kisat, hiukanko jännittää!



5

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vanhaa herraa jumppaamassa

Ratsastin Ebenin tällä viikolla sekä tiistaina että torstaina. Tiistaina oli jarru hukassa ja ruuna oli suustaan vähän rauhaton, mutta torstaina kaikki sujui jo paremmin. Siru tuli taas pitkästä aikaa kaverikseni tallille ja räpsi kuvia ratsastelusta.

Verkkailen Ebyn aina rauhassa ja huolella, koska sillä alkaa olla ikää jo ihan kunnioitettavasti. Pidemmällä ohjalla taivuttelua käynnissä ja ravissa ja rentoa laukkaa vähäsen molempiin suuntiin. Verkkailun jälkeen tehtiin hetki ihan töitäkin; lyhentelin ravia, teetin vähän avoja ja väistöjä ja ja laukassa tein temponmuutoksia. Oikealle saatiin aikaan piruetin tapaistakin, mutta vasemmalle päin laukka tipahtikin lähes aina raville. Veikkaan vahvasti, että ongelma oli omassa istumisessani - ennakoin liikaa ja Eby suoritti kuten olin pyytänyt. Tuo hevonen kun on lopulta hyvin herkkä painoavuille, mikä toisaaltaan myös hankaloittaa ratsastamista. Laukka tipahtaa salamana raville, kun paino heilahtaa liikaa eteen. Ei auta muu kuin opetella ratsastamaan tuossa tilanteessa, pakko vain istua pystyssä!



En tiedä johtuuko tuolimaisempi istuntani Ebyn satulasta vai itse hevosen liikkeestä tai muusta, mutta minun on jotenkin kovin hankala saada jalkani suoraan alas. Helposti lähden myös vähäsen könöttämään eteenpäin, paljon herkemmin kuin Harrin kanssa. Tuoli-istuntaan voi toki vaikuttaa myös Ebyn rungon malli - leveän tynnyrin selässä on vaikeampi saada jalat suoraan alas kuin kapoisemman hevosen kyydissä.




Olin oikein tyytyväinen Ebyyn tällä kertaa. Se ei kaahottanut ja työskentelikin oikein kivasti. :) Ebyn jälkeen kävin vielä kävelyttämässä Harria hetken, kun se oli rokotettu aamulla. Kentällä pörräsi aivan järkyttävät määrät hyttysiä tai jotain muita vastaavia itikoita, jotka oikein hyökkäsivät minun ja Hartsan kimppuun. Käveltiin ehkä kymmenisen minuuttia ja todettiin, että touhussa ei ole mitään järkeä. Kumpikaan meistä ei pystynyt keskittymään työskentelyyn, joten lähdettiin suosiolla takaisin talliin.

















2

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat