keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ei oo tasaisella meno aina tasaista laatuu

Winnien kanssa ollaan päästy taas pikkuhiljaa rutiinin makuun valmennusten suhteen ja ainakin itse olen kerännyt kovasti motivaatiota viedä tuota tammaa eteenpäin. Se on väläytellyt sellaisia muuveja että oksat pois! Kunhan vain säännöllisesti tehdään ja treenataan yhdessä Maijun kanssa, on tuolla ponilla kaikki mahdollisuudet suorittaa yhä vain pätevämmin ja pätevämmin. Tammalla kun on niin rakenne kuin liikekin kohdillaan, joten työtä tekemällä pitäisi tasapainon ja lihaksistonkin kehittyä oikeaan suuntaan.


Huippufiiliksistä huolimatta suoritusten laatu ei ole ollut aina tasaista tai nousujohdanteista. Eipä kai Ponilta isolla P:llä ja vieläpä tammalta voi odottaa joka päivä samaa asennetta ja fiilistä. Joskus hiertää enemmän tai vähemmän ratsastajan mokailu, väärän värinen satulahuopa tai väärä hevosseura kentällä. Toisinaan fiilis voi muuttua kesken treenin kuin tuuli kääntyisi. Poni palauttelikin kuskia pilvilinnoista maantasalle viimeviikkoisella koulutunnilla, jota Maiju oli myös seurailemassa kameran kanssa.

Alkuverryttelyn jälkeen tuo tamma oli huikean hyvä. Työstettiin ravia ja laukkaa siirtymisillä askellajista toiseen sekä askellajien sisällä. Reippaasta laukasta koottiin ponia lyhyemmäksi ja lyhyestä, kootummasta laukasta tehtiin siirtyminen reippaaseen raviin. Ravia puolestaan hidastettiin ja koottiin taas uutta laukannostoa varten. Laukka pyöri, siirtymiset olivat siistejä ja poni kantoi itseään siirtymisten läpi yllättävän kivasti. Tuo on asia, joka on kehittynyt aivan selkeästi viimeisen parin kuukauden aikana!


Nämä bridongin ohjat lensivät jo vaihtoon oikein kaaressa! Aivan vihoviimeiset ohjat; ei grippiä, ei stoppareita, ei MITÄÄN. Pidä näistä sitten kiinni, yritä pitää saman mittaisina ja älä anna valua sormien läpi. Aivan kauhistuttavat. Usein bridong tuntui valuvan sormien läpi samalla kun poni tukeutui vähänkään kuolaimeen, kun taas kankiohja jäi super löysänäkin käteen ja lopulta kiristyi ponin venyessä bridong ohjan mukana. Varsinaista varusteurheilua tämäkin, mutta tällä combolla ei pitkälle pötkitä. 




Ravin ja laukan fiilistelyiden jälkeen siirryttiin inhokkeihini, pohkeenväistöihin. Samassa kentälle saapui myös toinen hevonen ja kaikki maailmanlopun ainekset oli kasassa. Poni karkasi avuilta, silmät pyöri päässä ja yhtäkkiä puhuimme ponin kanssa eri kieliä. Minä huusin hepreaa sivulle vievillä avuillani ja Winnie protestoi takaisin swahiliksi. Lopulta jo suoraan ratsastaminenkin oli vaikeaa. Poni karkasi avuilta, minä hermostuin, poni hermostui. Lopulta oli pakko heittää ohjat kaulalle ja hengittää muutama kierros, purkaa kiukkua ja omaa osaamattomuutta ja myöntää oma vajavaisuus.




Tilanteen läpikäyminen helpotti. Tämän jälkeen voitiin aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ohjat käteen ja ratsastamaan ihan vain suoraan. Suoraan, suoraan suoraan. Suoraan, kunnes poni on taas rento ja liikkuu kevyenä peräänannossa. Tästä pisteestä päästiin taas askartelemaan väistöjä. Tällä kertaa matalammilla odotuksilla, rimaa laskien. Ja kappas - allani olikin poni, joka astui ristiin pysyen pyöreänä ja kevyenä kädelle.



Haasteiden ja hermostumisen jälkeen seuraava valmennustunti jo hieman jännitti, mutta kuten ponin tyyliin kuuluu, ei sen päiviä voi ennustaa. Seuraavalla tunnilla (kun kukaan ei ollut näkemässä ja kuvaamassa) oli allani taas yhteistyökykyinen ja käsittämättömän pätevä ponitamma. Tuntuu jo siltä, että kuvaajan läsnäolo on ennuste tulevista haasteista. En tiedä jännitänkö vai yritänkö aivan liikaa kun joku on katsomassa, kun parhaat treenit tulee tehtyä vain valmentajan silmien alla. Toivotaan joka tapauksessa, että onnistutaan väläyttelemään edes pieniä pätkiä näistä fiiliksistä parin viikon päästä koulukisoissa. Suunnitelmissa oli ratsastaa meidän ensimmäinen helppo A, mutta tällä kertaa valittu rata ei palvellut meitä ratsukkona. 7 siirtymistä käynnin/pysähdyksen ja laukan välillä on liikaa ponille, joka ei kykene tekemään vielä edes yhtä tasapainoista ja tyylipuhdasta siirtymistä. Harmittavaista lähteä ratsastamaan pelkkää helppoa B:tä, mutta toivotaan vielä yksiä kilpailuja tälle vuodelle eri A:n ohjelmalla.


2

maanantai 26. syyskuuta 2016

Kypäräkamerajuttuja ja poniuutisia

Kypäräkamera on päässyt vihdoin kunnolla testiin itsenäisessä puuhailussa. Hankin kameraan kypäränauhan sekä rintavaljaat, joita on nyt molempia tullut kokeiltua. MiniWinniellä hypätessä oli käytössä kypäräversio ja lainaratsu Deellä rintavaljaat. Jälkimmäisellä tulee mielestäni mukavampaa kuvaa, mikäli vain kuski ei ratsastele kevyessä istunnassa. Siitä sen sijaan en oikein tiedä, onko tällainen kuvamateriaali missään määrin kiinnostavaa katsottavaa. Jokainen varmaan saa ihastella hevosen korvia aivan riittämiin itsekin?






Viimeaikoina olen ratsastellut muutamaa lainaratsua - kaverit tallilta tarjosivat heti Harrin lopetuksen jälkeen hevosiaan ratsastettavaksi niin maastossa kuin kentälläkin. Lainahevoset ovat olleet ihanan rentoa ja mukavaa ratsastettavaa, kun muutoin olisin varmasti turhautunut kaiken ylimääräisen ajan kanssa, jota Harri jätti jälkeensä.

Ponikuvioihin on tulossa muutoksia, sillä MiniWinnie on löytänyt itselleen ylläpitokodin naapurikunnasta. Ilmeisesti minulla tulee olemaan edelleen mahdollisuus käydä ponia ratsastamassa ja käydä hakemassa se kilpailuihinkin, mutta pikkuponipäivät vähenevät joka tapauksessa reippaasti. Haflingereiden määrä sen sijaan on tuplautumassa; "laastarihevonen" Veikka kaipailee kuulemma läpiratsastusta viikoittain, joten jatkossa tuosta tuuheatukkaisesta ruunasta kuullaan mahdollisesti useamminkin. :)

1

perjantai 16. syyskuuta 2016

Blondin kankitreenejä

Winniestä ei olekaan vähään aikaan tullut blogiin saakka kuulumisia. Tamman kanssa ollaan viikoittain treenailtu nyt pääasiassa itsenäisesti, kun tunneille ei olla aikatauluongelmien vuoksi ehditty. Torstaille oli pitkästä aikaa tunti jo sovittuna, mutta äkillisesti iskenyt kuumeflunssa pakotti perumaan suunnitelmat. Uusi yritys ensi viikolla!

Kamerani putki lähti korjaukseen tuossa viikko sitten ja edellispäivänä kävin noutamassa sen korjaamattomana - 300 euron kustannusarvio pisti niinsanotusti harmittamaan. Nyt elätellään toiveita, että jostain löytyisi vastaava putki käytettynä hieman halvemmalla.. Koska kamera on ollut poissa pelistä, olen turvautunut viimeaikoina videokameraan. Toisaalta ehkä mukavakin saada vaihtelun vuoksi videomateriaalia blogiin! Kamerakopteri odottelee myös sopivia kelejä ilmaan nostamista varten.

Winnie on kehittynyt kovaa vauhtia laidunlomansa jälkeen. Tamma on saanut voimaa ja lihasta niin, että ollaan vähitellen päästy tekemään enemmän ihan oikeita töitäkin laukassa. Vastalaukat ovat alkaneet onnistua ilman laukanvaihtoja ja laukkaa pystyy jo lyhentämään ja kokoaamaan kivastikin ilman, että poni tulee raskaaksi ohjalle tai pudottaa raville. Myös väistöjen kanssa ollaan tehty kovasti töitä. Helppoja ne eivät ole, mutta poni sentään suostuu jo astumaan ristiin!



Tavoitteena olisi päästä ponin kanssa starttaamaan ensimmäinen helppo A lokakuun koulukisoissa naapuritallilla. Kisakutsua ei ole vielä julkaistu, joten nyt vain elätellään toiveita radan suhteen. Muutama helpon A:n rata soveltuisi Winnielle, kun taas osa sisältää juuri tälle ponille niin hankalia juttuja, ettei niitä lähdetä vielä esittämään. Onhan tässä tosin vielä aikaa treenata!

7

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kisaviikonloppu, part 2: vesieste, kolmoissarja, trippeli ja kumppanit

Lauantain KaKe:n kisojen jatkoksi suunnattiin sunnuntaina Ruskolle. Tarjolla oli normaalit A2/A2 arvostelun luokat 80 cm saakka sekä haastavampi AM5 arvostelun rata, jolla sai valita korkeuden 80 ja 110 cm välillä.

Päädyin ilmoittautumaan kahteen 80 cm luokkaan, sillä haastavampi rata sisältäisi trippelin, vesiesteen, kolmoissarjan sekä paljon estetäytteitä, joissa olisi varmasti aivan riittävästi suoritettavaa 80 cm korkeudellakin. Jälkeenpäin ajateltuna juuri oikea ratkaisu! 90 korkeilla esteillä olisi tullut varmasti panikoitua ja jännitettyä enemmän.


Ruskolla radat oli mukavan haasteelliset, sopivan pituiset ja esteet monipuoliset ja kivat hypätä. Kentän pohja sen sijaan oli sateiden jäljiltä paikoittain liukas, minkä vuoksi kaarteissa piti vähän höllätä kaasusta. Ensimmäiselle radalle verryttelin tapani mukaan hyvin kevyesti; sopivasti ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa, muutama onnistunut hyppy ja radalle. Aikataulutus oli verryttelyn suhteen hieman haastavaa, sillä kuulutukset eivät kuuluneet maneesiin saakka, eikä maneesissa ollut ketään lähettämässä ratsukoita oikeaan aikaan radalle. Lopulta poni ehti seisoskella ja kävellä ainakin kymmenisen minuuttia ennen pääsyä radalle, mikä nyt ei onneksi vaarallista ollut.

Rataan olin varsin tyytyväinen! Tällä kertaa ratsastin ponia eteen koko radan läpi ja saatiin paljon parempia lähestymisiä kuin edellisen päivän kisoissa. Ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, hyppyihin pääsi helposti mukaan ja homma rullasi eteenpäin. Puhtaalla perus- ja uusintaradalla kivuttiin kolmannelle sijalle, josta MiniWinnie sai palkinnoksi aivan valtavan kokoisen ruusukkeen.




Koska päästiin viilettämään palkinojenjaossa täyttä laukkaa ympäri kenttää ja olin lähtövuorossa heti toisena seuraavalla radalla, jätin uusintaverryttelyn kokonaan välistä. Estekorkeus pysyi samana ja poni oli jo valmiiksi lämmin sekä tuntunut edellisellä radalla hyvältä, joten ylimääräisiä hyppyjä ei tarvittu.

Tämä rata oli haastavin kilpailurata, jota olen koko pienen ikäni aikana ratsastanut. Perusrata sisälsi 11 estettä ja 14 hyppyä, joihin kuului sarjaeste, kolmoissarja, trippeli ja vesieste. Lisäksi jokaisella esteellä oli jos jonkinlaista muuria, palikkaa ja lankkua. Erikoisesteet eivät onneksi tuottaneet MiniWinnien kanssa päänvaivaa, sillä tuo pieni kilpaponi ylittää kyllä kaikki esteet aina kyselemättä. Vesieste tosin hieman jännitti kuskia, minkä vuoksi otin varman päälle ja valitsin kahdesta vaihtoehdosta pienemmän. Nyt jälkeenpäin vähän harmittaa, etten käyttänyt hyväksi tilaisuutta hypätä noinkin pitkää vesiestettä..



Vaativammalla radalla napattiin puomi alas heti kakkosesteeltä - takajalat eivät ihan riittävästi nousseet. Matka jatkui kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja poni suoritti mallikkaasti. Sarjaesteillä ei välit sopineet ponille mitenkään päin. Yhdelle askeleelle välit olivat liian pitkät ja kahdelle taas liian lyhyet. Ensimmäisestä sarjasta päästiin puhtaasti yli, mutta kolmoissarjalta napattiin b osalta puomi alas. Loppurata taas suoritettiin kunnialla loppuun saakka ilman kämmejä.

14 hypyn jälkeen olin oikeastaan jo ihan tyytyväinen, ettei päästy jatkamaan enää uusintaan. Olisi loppunut kuskin kunto kesken! MiniWinnien suoritukseen olin tyytyväinen - näin jälkikäteen vielä tyytyväisempi kuin kisapäivänä. Pari puomia oli harmittavaiset, mutta tällä kertaa eivät johtuneet kuskin sössimisistä. Toki olisi voinut paremminkin ratsastaa, mutta en samoissa määrin aiheuttanut ponille ongelmia kuin lauantain kisoissa. Ei huono kisapäivä!






0

torstai 8. syyskuuta 2016

Älä pysähdy, jatka eteenpäin. Tee sitä mitä rakastat.

Suru ja menetyksen läpikäyminen vie aikansa. Toisinaan iskee ikävä, iltaisin ei uni tahdo tulla. Aika on paras lääke, mutta elämän jatkuminen ja rutiinit myös helpottavat. Vaikka Harri onkin poissa, ei tallirutiinit ole muuttuneet erityisen merkittävästi. Olen onnekas saadessani ratsastaa kahta hienoa ponia ja jatkaa harrastusta niiden kanssa. Ystävät tallilla ovat myös tarjonneet hevosiaan ratsastettavaksi, mikä on lämmittänyt sydäntä oikein valtavasti. Ei tarvitse jäädä tyhjän päälle ja koota itseään etsimään uutta vuokrahevosta.

Tallille on ollut myös helpompi lähteä, koska talli ei ollut "vain Harrin koti", vaan samaan aikaan myös molempien ponien kotitalli. Koti tuntuu edelleen kodilta, sieltä vain puuttuu yksi perheenjäsen. Harrin viimeisten tavaroiden pois kantaminen on venynyt... Aivan kuin Harrin lähdöstä tulisi lopullista, kun viimeisetkin riimut ja harjat lähtevät. Onneksi ei ole kiire.


Ponien kanssa hommat ovat jatkuneet kuten tähänkin asti. Pikkuponin kanssa hypättiin viikonloppuna oikein urakalla kilpailuiden merkeissä; lauantaina KaKe:n seurakisoissa ja sunnuntaina Rusko Ridingteamin kilpailuissa Ruskolla. Varsin onnistunut kisaviikonloppu takana!

Lauantain kilpailuissa oli seuraluokkia vain 80 cm saakka. Koska tavoitteena on ollut nyt hypätä pääasiassa 90 ratoja, olen pyrkinyt luopumaan 70 cm radoista kokonaan. Päädyin siis hyppäämään pelkän 80 cm ja samalla säästelemään ponia seuraavan päivän kilpailuihin. Korkeus ei enää hirvitä, mutta vain yhden radan ratsastaessa pukkaa harmitusta, jos sillä ainokaisella pääsee tekemään virheitä.



Rata lähti kivasti käyntiin, ensimmäiset kolme estettä tuntui helpoilta. Poni eteni, kuski ratsasti ja paikat osuivat hyvin. Ennen nelosestettä kuski tuudittautui onnistumisen fiilikseen ja lopetti ratsastamisen, mistä rangaistiinkin heti puomien kolinalla. Hitaalla kuskilla meni seuraavat kaksi estettä ihmetellessä elämää ja vasta parille viimeiselle esteelle tuli ratsastettua niin, että alkoi taas ponnistuspaikatkin löytyä. Poni sentään oli jokseenkin hereillä ja korjaili kuskin virheitä suorittaen esteet puhtaasti, vaikkei ponnistuspaikat löytyneetkään.

Ei nyt mikään aivan huono suoritus, mutta harmittavainen takapakki. Helppo rata, helppo estekorkeus ja kuski päätyy vain matkustamaan, vaikka kesän mittaan ratsastus on jo tuntunut varsin hyvältä. Tämän radan jälkeen ei auttanut kuin lohdutella itseään seuraavan päivän kisoilla, joissa olisi mahdollisuus korjata näitä virheitä.



Näissä kisoissa jännitti jo sen verran vähemmän, että onnistuin jopa painamaan kypäräkameran päälle ennen radan alkua. Sama setti siis kuskin näkökulmasta!

1

tiistai 6. syyskuuta 2016

Kun on aika päästää irti

Lupasin, että Harri saisi elämänsä parhaan kesän tänä vuonna. Ruuna sai viettää koko kesäkuun laitumella poniystävänsä kanssa nauttien tuoreesta ruohosta ja aurinkoisista päivistä, nukkuen tähtitaivaan alla ja maastoillen mitä ihanimmissa maisemissa. Kun hevosta vain katsoikin, saattoi nähdä sen olevansa onnellinen aivan sydämensä pohjasta saakka. Laidunloman jälkeen päivät täyttyivät edelleen kesäpuuhastelusta; ruohon syömisestä, maastoilusta, jalkapallon pelaamisesta ja taluttelulenkeistä.



Halusin hevosen olevan onnellinen aivan päiviensä loppuun saakka. Sen vuoksi oli lopulta tehtävä viimeinen rakkauden teko ja päätös rakkaan ystävän lopetuksesta. Päätöksiä on tehtävä mielummin ajoissa kuin liian myöhään - halusin muistaa Harrin hyväkuntoisena ja onnellisena hevosena, joka vielä viimeisinä päivinäänkin tuli portille vastaan laukassa ja hirnahdellen. Vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi nyt oli oikea aika luopua rakkaasta ruunasta.

Kesän viimeinen päivä nousi sumuisena. Hiljaisuudessa kylmän nipistellessä sormia ja märän ruohon kastellessa varpaita suuntasimme ennen auringonnousua läheiselle pellolle ottamaan Harrista vielä viimeiset kuvat muistoksi. Ennen seuraavan yön laskeutumista lentäisi enkelihevoseni siivillä ikuisten rehevien laidunten yllä.



Myöhemmin Harri sai kuivata turpaansa viimeiset kyyneleet, sulkea silmänsä viimeistä kertaa silitysten saattelemana. Tärkeä, rakastettu, korvaamaton - toivon silitysten viestineen rakkaimmalle.




Kuvista valtava kiitos Maijulle.


6

torstai 1. syyskuuta 2016

Suojelusenkelini

Enää eivät kaviot tömise maata vasten, ei kukaan tule portille vastaan. 
Ei kuulu tuttua hirnahdusta, ei lämmintä puhallusta kämmenellä. 

Rakkaimpani kulkee nyt siivillä, laiduntaa ikivihreillä laitumilla. 
Peittelee iltaisin siipiensä suojaan, painaa hiuksille pehmeän turpansa.

Rakkaistakin rakkain,
minun sankarihevoseni. 

Jardinero 1996-31.8.2016




18

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat