Joulukalenteri #9: Veikkauksen vakioasiakas

Vakioveikkaajan päiväni eivät ole kovin vakioita, sillä Veikka- poni asustaa niin sanotusti hevon kuusessa. Bussilla pääsee ehkä muutaman kilometrin päähän, mutta tämä mukavuudenhaluinen prinsessahan ei ratsastusvarusteiden kanssa sellaista matkaa talsi kahteen suuntaan. Talvisaikaan olen siis riippuvainen kyydeistä, minkä vuoksi olen päässyt käymään Veikalla suunnilleen kerran viikossa tai parissa.

Edelliskerralla suostuttelin Maijun mukaan Veikkauskierrokselle testaamaan hieman toisenlaista haflingeria. Veikka ja Winnie kun ovat kovin erilaisia, vaikka saman rodun edustajia ovatkin. Winnie on siro ja säpäkkä, kun taas Veikka on muhkumpi ja olemukseltaan hitaampi. Jotain samaa näissä kahdessa kuitenkin on!

Veikka on tullut syksyn aikana kevyemmäksi suustaan ja väittäisin, että se on saanut myös lihasta ja kestävyyskuntoa samassa kun läskiä on tippunut matkan varrelle. Tällä kertaa ruuna tuntui hieman toispuoleiselta, eikä oikea lapa tuntunut olevan aivan touhussa mukana. Toispuoleisuus heijastui tasaisen asetuksen ja ohjastuntuman puutteeseen. Jumppailun myötä tilanne kuitenkin koheni ja ravikin alkoi tuntua ratsastettavalta!

Veikan ykkösjuttu on aivan ehdottomasti laukka. Jos vain voisin, tekisin tuon ponin kanssa ainoastaan laukkaa ja fiilistelisin hymy korvissa! Laukassa hevosesta tulee höyhenenkevyt ja avut tuntuvat saavuttavan ponin tuplasti nopeammin kuin käynnissä tai ravissa. Kesään verrattuna Veikan laukka on edistynyt huimasti!

Ruuna on väläytellyt sellaisia pätkiä, ettei ole välttämättä ollenkaan mahdoton ajatus, että meidät voisi ensi kaudella löytää jostakin pikkukisoista kouluradaltakin...