Lomalaisen paluu töihin

Winnie sai lomailla Harrin kanssa kuukauden verran laitumella. Poni kyllä teki sentään jonkin verran töitäkin lomailunsa ohessa, kun taas Harri sai pulskistumisen lomassa vain maastoilla. Itse kiipesin Winnien selkään reilu viikko sitten ensimmäisen kerran neljään viikkoon ja yllätyin positiivisesti sen ratsastettavuudesta! Pehmeä ja yhteistyöhaluinen tamma oli miellyttävä ratsastaa eikä kuntokaan vaikuttanut tippuneen aikaisemmasta.

Tälle viikolle sovittiinkin tunti, jolla tehtiin töitä kuitenkin himpun verran rennommin, jotta lasku lomalta totiseen työhön olisi kevyempi. Winnie sai päähänsä kanget, joihin ollaankin totuteltu keväästä saakka. Pääasiassa kankiohja saa olla löysänä tai hyvin kevyellä tuntumalla, mutta tamma myös hyväksyy kangen käytön eikä alkuperäisistä odotuksista poiketen vedä herneenpalkoja nenuliinsa. Ponista onkin alkanyt löytyä ryhtiä ja melkoisen upeaa liikettä!

Tunnin aiheena oli kaasu ja jarru. Pohje toimii kaasuna ja ohja jarruna, eikä näitä kahta voi käyttää yhtä aikaa. Hommat tehtiin niin simppeliksi niin kuskille kuin ponillekin, ettei ahaa-elämysten jälkeen voinut muuta kuin onnistua! Työskentely aloitettiin käynnissä lävistäjäkahdeksikolla niin, että lyhyillä sivuilla ratsastettiin käyntiä eteen ja lävistäjillä hidastettiin käynti niin lyhyeksi kuin mahdollista. Ohjeet tehtävän ratsastamiseen olivat simppelit: lävistäjälle tullessa jalat roikkuvat aivan hiljaa ja paineettomina hevosen kyljillä ja istunsa sekä ohja pidättää. Pieni kutitus raipalla tai ääniapu pitää hevosen liikkeellä ja estää pysähtymästä. Aina tilaisuuden tullen käsi myötää ja on hiljaa, kun hevonen rentoutuu niskastaan ja kantaa itsensä lyhyessä käynnissä. Uralle palattaessa käsi rentoutuu ja antaa pidempää ohjaa, pohkeet halautuvat kylkien ympärille. Hevonen lähtee kuin itsestään reippaaseen ja rentoon käyntiin.

Muutamien toistojen jälkeen Winnie näytti ymmärtävän jutun pointin. Se lakkasi vastustelemasta ohjaa ja käveli ryhdikkäänä minipientä käyntiä jääden kevyeksi ohjalle. Vastaavasti pelkkä istunnan rentouttaminen ja pohkeilla halaaminen sai tamman siirtymään letkeään ja pitkään käyntiin. Samaa tehtävää jatkettiin ravissa ja poni loisti taas osaamisellaan. Niin pientä ravia en ollut tuolla ponilla ikinä ennen ratsastanut! Askel lyheni, lyheni ja lyheni, mutta edelleen tuntuma oli kevyt ja takajalat polkivat rungon alle. Wau! Ravin lyhentämisen jälkeen Winnie teki mielettömän hienoa ravia, kun askelta pidennettiin pääty-ympyrällä ennen seuraavaa lävistäjää.

Ravin lyhentämisen ja pidentämisen jälkeen aivan samaa juttua jatkettiin vielä laukassa. Tämä olikin haastavampaa, sillä laukkaa olisi paljon helpompi hidastaa kaarevalla uralla kuin pitkällä lävistäjällä. Jottei homma olisi ollut aivan liian helppoa, päätti poni nähdä vielä mörköjä kentän toisessa päädyssä ja lähteä mieluusti villiä laukkaa kohti seuraavaa kulmaa. Toistojen myötä saatiin kuitenkin laukka hidastumaan ihan kivasti ja tehtiin suhteellisen hallittuja siirtymisiäkin niin laukasta raviin kuin ravista uuteen laukkaankin.

Hengähdystauon ja taputusten jälkeen työstettiin vielä hetki ravia pääty-ympyrällä tehden siirtymisiä pikkupikkuravista isoon raviin. Nyt ei kuski saanut räpeltää, vaan käytössä ainoastaan kaasu ja jarru kuten alkutunnistakin. Mikä mahtavinta, ei edes tehnyt mieli räpeltää! Tuon tunnin aikana poni oli herkistynyt niin paljon, että pelkkä vatsalihaksilla pidättäminen ja hiljaa istuminen sai ponin hidastamaan ravia yhä lyhemmäksi ja lyhemmäksi ja vastaavasti pohkeilla kevyesti halaamalla ja lantion avaamalla Winnie lähti reippaaseen ja huisin hyvännäköiseen raviin.

Tunnista jäi kyllä melkoinen voittajafiilis! Voi että miten tuo poni onkin mennyt eteenpäin ihan lyhyessä ajassa! Se on saanut lihasta ja samassa kehittänyt kykyä koota itseään ja mikä parasta, se on herkistynyt avuille, tullut täsmällisemmäksi ja tasaisemmaksi ratsastaa. En malta odottaa että päästään tämän kaverin kanssa näyttäytymään kouluaitojen sisäpuolella. :)

Upeista kuvista iso kiitos kuuluu Emmalle!

2

Jatkoa kisaviikonlopulle Ruskolla

Lauantain Playsson.netin koulukilpailuiden jatkoksi lähdettiin sunnuntaina vielä hyppäämään Ruskolle 1-tason kilpailuihin. Ajatuksena oli hypätä vielä kerran 70 ja 80 cm luokat ennen 80 ja 90 luokkiin siirtymistä.

Ruskolla on aina ollut ilo käydä kilpailemassa. Aksun kanssa kierrettiin ahkerasti estekisoja ja koulukarkeloissa tuli muutaman kerran käytyä Harrillakin. Aksulla treenaamisen ja ahkeran kilpailemisen tuloksena kisapaikalla vilisee aina tuttua - paikalle saapuessa tuntuu vähän kuin kotiinsa tulisi! On hirmu mukava lähteä kilpailemaan rennolla fiiliksellä tutussa porukassa, jossa tervehditään törmätessä ja toivotellaan onnea radalle.

Päivä oli melkoisen lämmin ja MiniWinnie oli edellisenä päivänä jo suorittanut mallikkaasti kaksi koulurataa, joten pieni jännitys kutitteli mieltä ponin jaksamisen suhteen. Verryteltiin taas säästellen ja suunnattiin suoraan radalle muutaman verryttelyhypyn jälkeen, mikä oli taas oikein toimiva ratkaisu. Winnie ei tuntunut edellisen päivän rasituksesta tai kuumuudesta hätkähtäneen, vaan syttyi radalla juuri sopivasti ja eteni hyvässä temmossa. Radan ratsastaminen tuntui hirmu helpolta; ei tarvinnut kuin ohjata seuraavalle esteelle ja myödätä hypyissä.

Puhtaan perusradan jälkeen jatkettiin reippaasti suoraan uusintaan, jossa oikaisin teissä niin paljon kuin pystyin. Rata ei tarjonnut kummoisia mahdollisuuksia ajan ratsastamiseen teillä, mutta sentään pääsin ratsastamaan ponia reippaampaan laukkaan esteiden välissä. Radasta jäi onnistunut ja hyvä fiilis - kovin paljoa enempää en olisi voinut tehdä paremman suorituksen eteen. Tällä kertaa tämä suoritus riitti koko luokan voittoon ja sijoitus oli melkoisen huima 1/22! Kyllä se pikkuponi vaan pärjää kovemmassakin seurassa. :)



Ensimmäisen radan jälkeen meille jäi rutkasti odotteluaikaa ennen seuraavaa luokkaa. Katseltiin ponin kanssa toisten ratoja ja odoteltiin palkintojenjakoa. Palkintojenjaon jälkeen päästiinkin jo jatkamaan verryttelyä, jossa riitti muutama hyvä hyppy sekä pystylle että okserille. Radalle saatiin lähteä heti luokan alkupäässä.

Rata lähti käyntiin yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, eikä estekorkeus tuntunut vaikuttavan poniin tai ratsastukseen mitenkään. Edelleen hypyt tuntuivat vaivattomilta ja ilmavilta. Puhtaan perusradan jälkeen jatkoin uusintaan turhankin rohkeasti ja kanttasin liian pienellä ja vinolla tiellä uusinnan kolmannelle esteelle, sinivalkoiselle okserille. Poni pääsi valumaan vasten vasenta pohjetta ja kohti esteen vasenta reunaa, jonka seurauksena este tuli eteen yllätyksenä ja Winnie pujahti siitä sulavasti ohi. Uudella yrityksellä päästiin heti yli, mutta kyllä vaan harmitti kovasti! Mikäli olisin ratsastanut vähänkään pidemmän tien ja matkustanut vähemmän, olisi poni napannut ruusukkeen toisestakin luokasta. Nyt jäätiin kuitenkin sijoitusten puoliväliin neljän virhepisteen ja hitaan ajan vuoksi.

Eipä auta itkeskellä jälkeenpäin, vaan pitää vain ottaa opikseen ja ratsastaa seuraavalla kerralla taas paremmin. Joka tapauksessa näistä kisoista saatiin taas lisää rutiinia ja varmuutta. Nyt en epäile enää yhtään, etteikö tuo pieni poni suoriutuisi seuraavaksi 90 cm radastakin, niin helpolta hyppääminen on nyt viimeaikoina tuntunut. Treenit jatkukoon ja suunta kohti seuraavia haasteita! :)

3

Ruusukehai loikkimassa

Päästiin lähtemään taas entisen tallikaverin kyydissä estehyppelöihin MiniWinnien kanssa. Tällä kertaa suuntana oli Liedon Caprilap ponitallin 1-tason estekilpailut, joissa hypättiinkin kisojen isoimmat luokat, valtaisat 60-70 ja 80 cm. Luokkia oli ristikkoluokasta lähtien ja kilpailijoita oli enemmän kuin olen ikinä "pikkukisoissa" nähnyt; hirmuiset määrät ihania pieniä poneja ja pikkuratsastajia! Kahdessa isommassa luokassa olikin sitten jo isompiakin ratsuja ja ihan aikuisiakin ratsastajia. Miniponi taisi olla 80 cm luokan pienin osallistuja!

Oletin ratojen olevan helppoja ja yksinkertaisia, koska kyseessä oli pienten luokkien kisat. Oletukseni osoittautui kuitenkin hyvinkin vääräksi, sillä jokaisessa luokassa oli eri radat. Lisäksi meidän hyppäämissämme luokissa oli vielä uusinnat, joten opeteltavaa riitti. Erityisen iloiseksi minut teki ratojen uusinnat, joihin oli suunniteltu useampia oikaisumahdollisuuksia teiden ratsastamiseen.

Käytiin Capritallilla noin vuosi sitten koulukilpailuissa Harrin kanssa ja muistelin, että kentän pohja oli melkoisen raskas. Nyt kenttä oli kostea sateiden jäljiltä ja sitä hoidettiin lanaamalla luokkien välissä, joten se ei hidastanut pienen ponin menoa aivan niin paljon kuin olin pelännyt. Muutamat kohdat kentällä olivat todella pehmeitä ja upottavia, mutta esteet oli saatu sijoitettua aika kivasti niin, ettei pehmeisiin kohtiin tullut hyppyjä.

Verryttelyssä Winnie tuntui hieman hitaalta ja löysältä, mutta se lähti kuitenkin pohkeesta eteen ja teki ihan mallikkaita hyppyjä. Radalle lähdin luottavaisin mielin ja pyrin ratsastamaan ensimmäisessä vaiheessa siistit ja pitkät tiet. Olisin saanut vaatia ponilta enemmän vauhtia, jottei niin monet hypyt olisi osuneet niin esteiden juureen. Uusinnassa meno olikin jo paljon sujuvampaa, kun ratsastin aktiivisemmin eteen. Reippaassa laukassa oli helppo tehdä pieniä teitä ja puikkelehtia esteiden väleistä, kun laukka ei kuollut käännöksissä. Taitavalla puikkelehtimisella poni suoritti puhtaan uusintaradan viisi sekuntia nopeammin kuin yksikään muu hevonen, joten poni ansaitsi tästä luokasta voiton! Ei mikään huono suoritus pikkuponilta! :) Sijoitus oli 1/19.

80 cm luokan verryttelyssä säästelin ponia ja tein muutaman onnistuneen hypyn molempiin suuntiin. Tämä sai luvan riittää ja poni sai kävellä odotellessaan omaa suoritusvuoroaan. Tämä rata lähti käyntiin sujuvammin kuin edellinen, vaikkei askeleet aivan jokaiselle esteelle täydellisesti osuneetkaan. Perusradan viimeisellä esteellä lopetin ratsastamisen ja jätin ponin yksin suorittamaan pientä ja helppoa pystyestettä. Tämä kostautui salamana ja poni räpiköi puomin etujaloillaan alas - kyllä harmitti! Olin jo niin kovin suunnittelemassa uusintaradan ratsastamista, mutta itseään saa vain syyttää. Kuskin mokailulla sijoitus oli lopulta 3/5, eli ei huono sekään. Nyt olisi kvaalit kasassa 90 cm luokkia varten! Eiköhän kuitenkin haeta vielä sujuvia 80 ratoja ja itsevarmuutta rimakauhuiselle kuskille ennen isompia luokkia.

Hyvillä mielin lähdettiin kilpailuista kotiin ja matkalla jo suunniteltiin kovasti seuraavaa reissua. Näillä näkymin seuraavat estekisat ovat ison Winnien kanssa parin viikon kuluttua ja pikkuponi starttaa seuraavaksi koulukisoissa!

Olitko kisoissa kuvaamassa ja sait meistä onnistuneita kuvia? Olisin kiitollinen kaikista kuvista, niitä voi lähettää sähköpostiini essimon12 (at) gmail.com! :)

7

Sujuvia ratoja Raisiossa

Sunnuntaina suunnattiin vanhan tallikaverin, St Lo:n mistajan Aleksandran kanssa Raisioon Alvan tallille 1-tason estekarkeloihin. Lo muutti keväällä omistajansa kanssa lyhyemmän kotimatkan päähän, mutta onnekseni oltiin MiniWinnien kanssa tervetulleita traikun kyytiin matkan varrelta. Loppukeväälle onkin suunnitteilla useammat kisareissut näiden kavereiden kanssa, mikäli pikkuponi ei ole ehtinyt mennä kaupaksi!

Täytyy kyllä ylistää taas ponin käsiteltävyyttä; traileri kaarsi pihaan, lastaussilta avattiin ja poni käveli kyselemättä löysän narun perässä suoraan koppiin ja ryhtyi tyytyväisenä syömään heinää vieraan hevosen vieressä. Kisapaikalle saavuttuamme kaverukset seisoivat trailerissa hipihiljaa meidän maksaessa lähtömaksuja ja tutustuessa rataan jalan.

© Vilma Suojanen

Ehdittiin paikalle lopulta hyvissä ajoin, vaikka pelkäsimme olevamme pahasti myöhässä. Radankävelyn jälkeen saikin jo suunnata varustamaan hevosia ja siirtyä verryttelyalueelle. Verkkasin Winnietä 70 cm luokkaan hyvin säästeliäästi; kävelin pitkähköt alkukäynnit ja lämmittelin ravissa ja laukassa vain sen verran kuin oli pakko. Otin kaksi hyppyä pystylle ja yhden okserille ja se riitti. Poni teki hyvät hypyt ja oli valmis radalle.

Rata oli kaikin puolin sujuva. Poni pysyi tasaisessa reippaassa laukassa, lähestyi esteitä hyvin ja teki hyviä hyppyjä hyvistä paikoista. Ratsastaminen tuntui helpolta; ei tarvinnut varmistella, ei patistella eikä säätää. Riitti kun aktivoi pohkeella ja näytti suuntaa seuraavalle esteelle.

Winnie suoritti puhtaan radan ja A1.0 arvostelulla ansaitsi itselleen ruusukkeen.

© Vilma Suojanen

© Vilma Suojanen

Täytyy myöntää, että itseäni himpun verran jännitti 80 cm rata. Hyppäsinhän minä vallan 80 ja 85 m luokkia Aksun kanssa koko viime kauden, mutta poni oli ainakin viisi senttiä korkeampi ja paljon isomman oloinen joka suunnassa. Nyt tuntui, että esteet ovat ponin kokoon nähden hirmu isoja. Hyvällä fiiliksellä ja luottavaisin mielin lähdettiin kuitenkin radalle ja poni todisti jännityksen aivan turhaksi; korkeus ei todellakaan ollut mikään ongelma! Reipas rata ja sujuvia hyppyjä, harmittavaisesti myös yksi pudotus, kun en ratsastanut askeleita riittävän hyvin okserille suhteutetulla linjalla.

Pudotuksesta sain kuitenkin syyttää vain itseäni, joten ponin osalta sain olla enemmän kuin tyytyväinen rataan. Tämä on kyllä ihan voittamaton kisaponi - niin varma ja stressitön! Tämän tamman kanssa kilpaileminen on oikeasti huoletonta ja hauskaa. Loppukevään aikana suunnitelmissa onkin muutamat estekisat sekä mahdollisesti myös parit koulukisat. Joskos päästäisiin tekemään vielä lisää hyviä 80 cm ratoja ja starttaamaan myös helppoa B:tä.

Postauksen kuvista valtava kiitos Maijulle ja Vilmalle, sekä videoinnista Johannelle!

© Vilma Suojanen

4

Jo kolmas voitto peräkkäin!

Lauantaina Aksun kotitallilla oli ratsastusseura Ruskon 1-tason estekilpailut, joihin lähdettiin ponin kanssa loikkimaan 60 ja 80 cm luokat. Päivä oli kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä - enkös onnistunutkin polttamaan aamupäivän aikana käsivarteni oikein mukavasti...

Porottava aurinko oli kuivattanut kentän niin, että se pöllysi jonkin verran ja oli paljon upottavampi ja raskaampi hevoselle kuin se olisi ollut kosteana. Päädyin verkkaamaan ponin ensimmäiseen luokkaan erittäin lyhyen kaavan mukaan ottaen mahdollisimman vähän ravia ja laukkaa ja hyppäämällä vain yhdet verryttelyhypyt pystylle ja okserille.

Radalla Aksu ei oikein syttynyt. Se kyllä liikkui eteenpäin ja teki ihan kivoja hyppyjä, kääntyi avuista ja reagoi, mutta aktiivisuus puuttui laukasta kokonaan eikä poni oikein imenyt esteille. Hitaasta temmosta johtuen vitosesteelle tultiin askeleen verran liian lähelle ja harmittavaisesti puomi kolisi alas. Ajatuksena oli ratsastaa rauhallisessa temmossa puhdas perusrata ja säästellä ponia isompaan luokkaan ratsastamalla vasta uusintaradalla reippaammin eteen, mutta eihän me nyt sitten päästykkään uusintaan saakka. Ihan siisti rata kuitenkin, vaikka poni hidas olikin. Tällä kertaa olin omaan ratsastukseeni melko tyytyväinen, sillä keskityin enemmän istuntaani esteillä ja sain vaihdettua väärät laukat myötälaukoiksi. Tiet esteille oli myös siistit. Toisinaan kun se oma ratsastus on jäänyt vähän unholaan, kun olen keskittynyt vain lujaa esteeltä toiselle menemiseen.

Koska poni tuntui niin hitaalta ja väsyneeltä jo ensimmäisessä luokassa, päädyin jättämään 80 cm verryttelyn kokonaan väliin. Kävelin odotusalueella omaan vuoroomme saakka ja otin ennen suoritusta yhden verryttelyhypyn ja vähän aktivoivaa laukkaa. Tämä oli oikea päätös, sillä rata sujui paljon reippaammin kuin edellinen. En tiedä innostuiko poni enemmän isommista esteistä vai ratsastinko itse aktiivisemmin, mutta Aksu laukkasi aktiivisesti ja teki hyviä hyppyjä. Poni suoritti perusradan puhtaasti ja päästiin uusintaan saakka, jossa päädyin ratsastamaan tosissani aikaa lyhyillä teillä. 80 cm kun on kuitenkin melkoisen pieni korkeus ja Aksu suorittaa tämän kokoiset esteet helposti. Lisäksi poni on varma ja rohkea ja voin luottaa siihen, että se hyppää hyvin myös vinoon tai lyhyillä lähestymisillä.

Pääsin siis nipistämään sekunteja oikaisemalla esteiltä seuraaville ja lopputuloksena olikin luokan nopein aika! Aksu taisi olla koko luokan pienin starttaaja, mikä oli tällä kertaa meille etu. Nopeat tai valtamerilaivan kokoset hevoset eivät olisi yhtä helposti kääntyneet lyhyemmille teille, joten tällä kertaa päästiin voittamaan, vaikkei Aksu olekaan yleisesti tunnettu nopeudestaan.



Huisin hyvä kisapäivä siis jälleen kerran, tämä oli Aksulle jo kolmas voitto peräkkäin! Ja minä kun luulin, ettei ponilla tultaisi ikinä voittamaan etenkään ajassa. Me ollaan hypätty ja kilpailtu vain koska se on kivaa, mutta samalla ollaan yhtäkkiä alettu myös pärjäämään kilpailuissa. :)

Kuvista suuren suuri kiitos Vilmalle ja videoinnista Ilonalle!

6