Tein itse ja säästin - kerää luonnon superfoodit talteen hevoselle!

Olen kokenut tässä viimeisen vuoden aikana oikean hevosten ruokinnan tietoähkyn. Olen imenyt tietoa hevosten ruokinnasta kuin sieni ja pyrkinyt edes vähäsen ymmärtämään, mitä hevonen oikein tarvitsee ja millä ravintoaineilla voidaan vaikuttaa mihinkin vaivaan. Siinä samassa on tullut tutustuttua ravintoaineisiin joita saa suoraan purkista, mutta myös luonnosta. Tällaisen tee se itse -näpertelijän mielenkiinto heräsi ja pitkälle yöhön jatkuneiden googletteluiden seurauksena tämä neito on kyykkinyt puoli kesää pusikoissa keräämässä ihan luomu ravitolisiä.

Suomen luonnossa kerättävää riittää loppukeväästä aina pitkälle syksyyn saakka. Itse keräämieni kasvien kasvu- ja keräilykaudet menivät juuri sopivasti lomittain niin, ettei minkään keräämisessä tullut kiire, muttei myöskään tekeminen loppunut kesken.

Nokkonen sisältää muihin luonnon yrtteihin verrattuna valtavat määrät vitamiineja sekä hivenaineita ja se sopiikin mainiosti hevosen ruokinnassa vitamiini- ja hivenainelisäksi etenkin talvikaudella. Nokkonen sisältää erityisen paljon kaliumia ja magnesiumia sekä eri vitamiineja.

Nokkosessa on paljon kuitua, joka edistää suoliston toimintaa. Lisäksi se vaikuttaa pintaverenkiertoon edistävästi sekä laskee verenpainetta ja verensokeria. Nokkonen edistää munuaisten toimintaa ja sen myötä voi lisätä virtsaneritystä. Nokkosesta voi olla apua myös yliherkkyysreaktioiden ja ihottuman hoidossa, mutta joitain hevosia itse nokkonen voi myös allergisoida, minkä vuoksi nokkosen syöttäminen on hyvä aloittaa varovasti. Yhdessä ruusunmarjan tai pihlajanmarjan sekä MSM:n kanssa nokkonen tukee nivelten hyvinvointia ja lievittää nivelvaivojen oireita. Nokkosta suositellaan syötettäväksi kuureina enintään 50gramman, eli noin 5 ruokalusikallisen päiväannoksena.

Nokkosen keräilyaika Etelä-Suomessa on toukokuusta noin Juhannukseen saakka, jolloin nokkonen alkaa kukkia. Ennen kukkimista ravintoainepitoisuudet ovat korkeimmat. Aikaisin keväällä kerätyt nokkosen versot ovat keräämisen kannalta helpoimpia; varret ovat vielä pehmeät ja käyttökelpoiset kuivaamista ja syömistä varten. Nokkosen kasvaessa ja kukkiessa varsi muuttuu puumaiseksi ja varren ravintoainepitoisuudet laskevat huomattavasti. Nokkosta ei tule kerätä typpipitoisesta maasta, kuten lantalan reunalta, sillä kasvi kerää itseensä nitraatteja. Nokkonen on helppo kerätä paksuja hanskoja käyttäen. Keräämisen jälkeen nokkoset pestään ja kuivataan. Nokkoset voi kuivata ripustamalla alassuin katosta, levittämälää sanomalehtien päälle vaikkapa saunaan tai uunissa alle 100 asteen lämpötilassa. Kuivat nokkoset murskataan esimerkiksi paksummassa muovipussissa ja säilötään ilmatiiviiseen astiaan.

Mesiangervo sisältää luonnon salisyylihappoa, joka on aspiriinin esiaste. Mesiangervo vaikuttaa kipua lievittävästi sekä poistamalla nestettä. Se sopii erityisen hyvin lisäravinteeksi hevosille, jotka kärsivät lihas-, nivel- tai jännekivuista. Mesiangervo lievittää tulehdusta sekä laskee kuumetta. Lisäksi se sisältää kivenäissuoloja sekä eteerisiä öljyjä.

Mesiangervo toimii luonnollisena kivun ja säryn lievittäjänä esimerkiksi niveltulehduksesta kärsivälle hevoselle. Yrtti laskee myös tulehduksesta johtuvaa turvotusta. Mesiangervoa suositellaan syötettäväksi kuureina, eikä sitä pidä syöttää tiineenä oleville tammoille. Koska mesiangervo sisältää salisyylihappoa, suositellaan kilpailuihin osallistuessa 4 päivän varoaikaa.  Sopiva annostus on 1-2 ruokalusikallista päivässä.

Mesiangervosta hyödynnetään lehdet sekä kukinnot. Paras aika lehtien keräämiselle on ennen kukinta-aikaa, eli kesäkuusta noin heinäkuulle. Kukintoja voi kerätä niin kauan, kunnes kukat alkavat muuttua ruskeiksi. Lehdet ja kukinnot kuivataan nokkosen tapaan joko huoneenlämmössä tai uunissa ja murskataan käsin niiden kuivuttua.

Pihlajanmarja on mainio lisä etenkin vanhan tai vanhenevan hevosen ruokintaan, mutta sopii ehdottomasti myös nuorille hevosille syötettäväksi. Pihlajanmarja sisältää runsaasti vitamiineja, kuten A-, ja C -vitamiinia. Marjat alentavat kolesterolia, helpottavat luusto- ja nivelongelmissa ja muun muassa parantavat ruokahalua.

Pihlajanmarjaa voidaan syöttää apuna ripulin hoitoon tai munuaisten vajaatoimintaan. Pihlajanmarjan sisältämä karoteeni tukee vatsan ja suoliston normaalia toimintaa, suojaa ihoa ja karvapeitettä sekä parantaa maksan rasva-aineenvaihduntaa. Suositeltava päiväannos on 1-5 ruokalusikallista päivässä. Suurempina annoksina pihlajanmarjaa voidaan käyttää apuna esimerkiksi ummetukseen.

Pihlajanmarjat ovat valmiita kerättäväksi, kun ne ovat pullukoita ja punaisia. Keräämistä voi jatkaa talven tuloon saakka. Kerätyt marjat voi jättää kuivumaan lämpöiseen paikkaan, jolloin kuivuminen voi viedä useampia viikkoja, tai ne voi muiden rohdosten tapaan kuivata uunissa. Marjat voi halutessaan murskata tai syöttää kokonaisina hevoselle.