maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kultaista keskitietä etsimässä - kisat Korpimäen ratsutilalla

Lähdettiin noin kuukauden kilpailutauon jälkeen taas kokeilemaan onneamme kisakentille. Tällä kertaa lähdettiin himpun verran kauemmas 1-tason kilpailuihin ratsastamaan K.N. Special ja A-merkin kouluohjelma.

Aikataulu meni hieman tiukille, kun toinen kilpaileva hevonen päätti käyttää lastautumiseensa aikaa reilun tunnin. Harri kävi hieman kierroksilla kun päästiin lähtemään, eikä se ollut kisapaikallakaan kaikista seesteisimmillään. Saavuttiin perille niinkin tiukassa aikataulussa, että saatiin varustaa hevoset välittömästi ja lähteä verryttelemään kentälle. Kilpailuiden verryttely oli maneesissa verkkaryhmissä, mutta ryhmäverryttelyyn oli varattu aikaa vain 15 minuuttia. Kenttää sai myös käyttää ja ajatukseni olikin ratsastaa Harri ensin rauhassa hyväksi kentällä ja siirtyä vasta sitten maneesiin verryttelemään ja hiomaan ratsastusta vielä valmiimmaksi rataa varten. Ehdittiin verrytellä kentällä kuitenkin vain kymmenisen minuuttia ennen kuin pitikin siirtyä jo maneesiin.





Maneesissa Harri kävi kierroksilla enkä itsekään renotutunut. Harri kipitti, käynti oli kiireistä ja lyhyttä ja itse lähinnä vain hätäännyin, kun tiesin ajan loppuvan kesken. Kaiken lisäksi olin vielä oman ryhmäni ensimmäinen lähtijä, koska minua edeltävä ratsukko olikin peruuttanut lähtönsä.

Ensimmäinen rata meni melkoisen pahasti penkin alle. Alku oli hyvä, saatiin seiska suorasta sisääntulosta ja tervehdyksestä. Siitäpä se alamäki oikeastaan alkoikin. Harri ei rentoutunut oikeastaan missään vaiheessa rataa ja oli sen vuoksi melko hankala ratsastaa. Se juoksi ja kipitti ja ylireagoi apuihin, koska en saanut sitä koottua rennoksi. Kun pyysin pohkeella jatkamaan keskiravia loppuun saakka lävistäjällä, se hypähti parin askeleen ajaksi laukalle. Vasemman laukan nostossa nousi väärä laukka ja lopputervehdykseenkään ei päästy käynnissä, vaan Harri pyrki raville.






Ihan muutamiin harvoihin pätkiin olin olosuhteisiin nähden tyytyväinen, mutta kyllä päälimmäisenä fiiliksenä radan jälkeen oli harmitus. Prosentteja saatiin kurjat 56,6 %. Näin jälkeenpäin ajateltuna harmitus on kuitenkin laantunut, koska teimme kuitenkin parhaamme mihin vain pystyimme. Mikäli kisapaikalle ei olisi tullut niin kiire ja olisin ehtinyt verrytellä Harria vaikka kymmenenkin minuuttia pidempään, olisi se voinut olla jo aivan toisenlainen ratsastaa. Kilpaileminen hevosen kanssa nyt vain on tällaista; joskus on huonoja päiviä ja joskus olosuhteen vaikuttavat kilpailusuoritukseen.


Helpon A:n radalle lähdin sekavissa tunnelmissa. Pelkäsin, ettei saataisi edes hyväksyttyä tulosta, kun kerran ensimmäinenkin rata meni niin huonosti ja A:n rata sentään olisi huomattavasti haastavampi. Verryttelyssä Harri oli kuitenkin jo parempi ja rennompi, vaikkakin ajoittain tykkäsi rullata itsensä kuolaimen taakse. Verkassa sain hevosen kuitenkin nostettua hyvin takaisin kuolaimelle ja ryhdikkääksi. En tiedä väsähtikö Harri radalla vai menikö muuten vain kipsiin, mutta radan aikana sain nostella turpaa ryntäistä käytännössä joka toisella askeleella. Pätkittäin Harri oli kovin hidas ja tahmea ja välillä taas ihan kivan aktiivinen ja ratsastettavissa.




A:n radalta saatiin yllättäen paremmat prosentit kuin B:stä, 57,22 %, mikä oli tähän mennessä paras tuloksemme helposta A:sta. Harri oli haastava ratsastaa, mutta sain sen kuitenkin pysymään himpun verran paremmin kuolaimella kuin viime kisoissa, joissa ratsastin A:n kangilla. Jälkimmäiseen rataan olin siis oikeastaan aika tyytyväinen - suoritettiin kaikki tehtävät ilman mokia ja menetimme pisteitä vain kuolaimen takana liikkumisesta ja lyhyestä käynnistä. Tässä siis kaksi ahkerasti treenattavaa seuraaviin kisoihin, niin ehkä päästään parantamaan tulosta taas. :)



Lopulta kisoista jäi siis kuitenkin ihan hyvä fiilis, vaikkei kumpikaan radoista ollut erityisen onnistunut eikä lähdetty kotiin palkintojen kanssa. Nyt tarvitaan vain tasaisuutta ratoihin; liika vauhti pois, mutta vastaavasti taas riittävästi aktiivisuutta, jotta muoto säilyy oikeana. Kultainen keskitie pitäisi siis löytää kisoissa yhtä hyvin kuin valmennuksissa. Oppimaan ja treenaamaanhan me lähdettiin kuitenkin, joten tavoite tuli täytettyä. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia ja saatiin eväitä seuraaviin kisoihin.

Valtava kiitos kuvista Maijulle!







Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat