Aapo-ponin estetreenit

Joitakin viikkoja sitten kesän projektiponi Aapo kävi pyörähtämässä Turussa. Aapon nykyisessä asuinpaikassa mahdollisuudet esteiden hyppäämiseen ovat hyvin rajalliset, joten ainoa mahdollisuus päästä treenaamaan on lähteä muualle. Mikäpä olisikaan minun kannaltani helpompaa, kuin saada poni treenaamaan omalle kotitallille!

Kokosin Aapolle valmiiksi tehtävän sen perusteella, mitä ponin omistaja Heidi oli minulle kertonut ponin hyppytaustasta. Hypätty on kuulemma vain vähän ja Aapo on melko herkkä kieltämään. Näiden tietojen pohjalta rakensin kentälle yksittäisiä esteitä pitkillä ja helpoilla lähestymisillä. Verryttelyesteelle Aapo saisi tulla ravipuomin kautta ja pystyllä hommaa helpottaisi johdepuomit. Okserilla apuna olisi aidan tuki.

Aapolle oli melkoinen suoritus jo tulla treenaamaan täysin vieraaseen paikkaan. Ruuna oli hyvin valpas ja alkuun jännittynyt, mutta se tsemppasi äärettömän hienosti ja pystyi keskittymään työntekoon, kunhan oli saanut hetken ravailla melko vapaasti.

Ensimmäiset hypyt poni sai tehdä ravista. Aapo ylitti pienen ristikon hieman hapuillen, mutta kuitenkin pysähtymättä. Muutaman toiston kautta saatiin aikaan jo sujuvia hyppyjä ravista ja onnistuttiin jatkamaan matkaa esteen jälkeen laukassa.

Laukassa lähestyminen osoittautui Aapolle helpommaksi vaihtoehdoksi. Ravissa tuntui jäävän liikaa aikaa kiemurteluun ja jalkojen asetteluun, kun taas reippaammasta laukasta hypyt olivat sujuvampia. Hirmu tarkka Aapo oli kuitenkin askeleistaan; mikäli askel ei täydellisesti osunut ponnistuspaikkaan, valitsi poni mielummin pysähtyä ja rymistellä esteen läpi hyppäämisen sijasta. Rohkeutta ei ollut lähteä hyppyyn kauempaa, vaikka siihen yritinkin kannustaa.

Treeneihin toi oman jännitysmomenttinsa kentän laidalle pölähtäneet autoilijat, joita patistin Heidin hätyyttelemään. Aapo selvästi jännitti kiihdyttelevien autojen ääniä, joten odotettiin suosiolla tilanteen rauhoittumista, jotta poni saisi keskittyä rauhassa ihan vain esteiden hyppäämiseen ilman ympäristön ylimääräisiä ärsykkeitä.

Heidin hätytellessä autoilijoita Aapo suoriutui taitavasti lyhyestä neljän esteen radasta. Kun laukka pyöri reippaasti eteenpäin ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, poni hyppäsi epäröimättä kaikki eteen tulleet esteet.

Kun tarkoitus oli hypätä vielä muutama peräkkäinen este niin, että omistajakin näkisi pätevän poninsa suorittamista, iski joko suorituspaineet tai väsymys. Muutamasta esteestä rymisteltiin taas läpi ja lopulta päädyttiin ylittämään sujuvasta laukasta loppuhypyiksi ristikkoa.

Kokonaisuudessaan nämä ensimmäiset estetreenit olivat lähinnä tuntuman hakemista ja tutustumista. Onnistumisten ja virheiden kautta alkoi hahmottua tarkemmin kuva siitä, miten ponia pitäisi esteillä ratsastaa ja minkälaisilla tehtävillä sen harjoittelua voisi helpottaa. Seuraavalla kerralla ehdottomasti unohdetaan ravipuomit ja ravilähestymiset ja sen sijaan käytetään laukkapuomeja helpottamaan ponnistuspaikkojen löytymistä!