Oivalluksia estetunnilla

Tällä viikolla päästiin pitkästä aikaa taas Aksun kanssa ihan opetukseen hyppäämään! Päästiin kahden muun ratsukon seuraksi tunnille, joita on ilmeisesti tarkoitus jatkaa säännöllisemminkin. Säännöllinen tunneilla käyminen olisikin juuri se mitä nyt kaivataan Aksun kanssa; aivan liian usein olen joutunut käymään tallilla ihan yksin, jolloin en ole voinut hypätä ollenkaan. Toki toisinaan on kiva ratsastaa ihan kouluakin ja radalla laukkaileminen on hyväksi myös hyppäämistä ajatellen, mutta  monen viikon hyppytauko ei tee meille kummallekaan varmasti hyvää esteillä kehittymisen suhteen.

Jos nyt päästäisiin vaikka joka toinen viikko käymään tunneilla, niin päästäisiin varmasti myös kehittymään ratsukkona nopeammin. Yksinään ratsastaessa ja hypätessä on vaikea korjata omia virheitä etenkin, jos niitä ei itse huomaa. Nyt olen tunneilla saanut myös hyviä vinkkejä ylipäätään Aksun laukan ja hyppyjen parantamiseen, mutta lisäksi tietysti oman ratsastukseni parantamiseen.

Tunnilla aloitettiin työskentely puomeilla toisella pitkällä sivulla. Heti alusta saakka sain lähteä korjaamaan omaa ratsastustani; olen pitkään ratsastanut hitaan oloista ponia pyytämällä sitä reippaammin ja reippaammin eteen, mikä on kuitenkin johtanut vain siihen, että ponista tulee etupainoinen. Eteenpäin tuuppaamisen sijaan pitäisikin keskittyä enemmän siihen, että hevonen liikkuu aktiivisesti ylämäkeen. Tahdin ei tarvitse olla edes kovin nopea, kun hevosesta tulee paljon aktiivisempi ja ratsastettavampi, kun liike lähtee takajaloista oikein.

Samaan asiaan sain keskittyä myös laukassa. Ponin ei tarvitse mennä lujaa, vaan laukan täytyy suuntautua ylös. Laukannostoissakin saan vaatia täsmällisiä nostoja ylämäkeen, enkä saa tyytyä etupainoiseen valahtamiseen ravista laukkaan.

Aloitettiin hyppääminen pienillä ristikoilla tavoitteena tehdä laukanvaihdot esteen päällä. Taas kerran sain keskittyä pitämään ponin pään ylhäällä ja laukan aktiivisena, mutta riittävän hitaana. Kun Aksu tuli esteille lyhemmässä ja korkeammassa muodossa, se suoriutui myös esteistä helposti. Laukanvaihdotkin onnistuivat hyvin ja poni kuunteli apuja yllättävän hyvin! Esteillä sain ohjeen myödätä rohkeammin, jotta poni voi venyttää kaulaansa esteen päällä enemmän ja näin tehdä myös pyöreämpiä hyppyjä. Olen helposti jäänyt ratsastamaan esteitä liian lyhyellä ohjalla, koska olen ennakoinut jo esteen jälkeisiä laukka-askeleita, joiden aikana poni pitäisi saada kuulolle ja valmisteltua kohti seuraavaa estettä. Kun pidemmin myötääminen alkoi onnistua, teki poni myös paljon sulavampia hyppyjä!

Lopuksi hypättiin tehtäviä vielä lyhyenä ratana, joka opettajan mukaan sujuikin yllättävän kivasti. Lopputunnista Aksu oli paljon paremmin avuilla ja kulki aktiivisesti takaa eteen. En joutunut ratsastamaan ponia ollenkaan eteen radan aikana, vaan päinvastoin sain istua laukkaa kokoon kaarteissa.

Haasteeksi jäi vielä saada hevonen kääntymään paremmin ulkoavuilla. Kun Aksu ei kääntynyt ulkopohkeesta kovin helposti esteelle, jouduin kääntämään liikaa sisäohjalla. Sisäohjalla kääntäminen taas saa ulkolavan pullahtamaan ulos ja hevosen "kaatumaan" sisälle, jolloin vauhti hidastuu liikaa ja suoristamiseen ennen estettä ei jää välttämättä riittävästi aikaa. Kaatuminen vie laukasta myös vauhtia ja aktiivisuutta, mikä voi kostautua esteellä. Tätä siis treenataan jatkossa aktiivisemmin, jotta voidaan pärjätä myös kisoissa!

Kuvista ja videoinnista kuuluu suuri kiitos ja kunnia Emmalle!